Avainsana: ura
Rakas ura
Lauantaina 6.2. minulla tulee täyteen kymmenen vuotta Metropolian (ja sitä edeltävän laitoksen) palveluksessa. Haluan siksi kirjoittaa lämpimän onnittelukirjeen uralleni. Kymmenen vuotta voi olla lyhyt tai pitkä aika. Itselleni se on yli 25% koko eliniästäni, joten pitäisin ajanjaksoa kohtalaisen merkittävän mittaisena. Aikamääreistä viis - sisältöhän uran merkityksellisyyden ratkaisee! Omani on ollut tähän saakka hyvin monivaiheinen ja rikas. Olen saanut kokea alumnikoordinaattorin, kansainvälisten asioiden koordinaattorin, hanketiedottajan, projektipäällikön ja koulutuspäällikön tehtävät esimiesvastuineen. Olen myös luennoinut ja kehitellyt opintojaksoja, mutta pedagogi en ole. Tehtävieni ytimessä ovat kehittäminen, verkostoituminen, ongelmanratkaisu ja projektinhallintataidot. Aina, kun on luullut vakiintuneensa johonkin tehtävään, on nurkan takaa iskenyt muutos. Tehtävät, yksikkö, esimies tai organisaation rakenne on muuttunut. Työkaverit ovat vaihtuneet tasaiseen tahtiin. Osaamista on saanut päivittää. Se on pitänyt mielen kirkkaana. Kaikki työ on ollut minulle tärkeää, jopa rakasta. Mutta itselleni mielekkäintä urallani on jatkuvan oppimisen vaatimus. Kontaktiverkostot ovat avain menestykseen tehtävässä kuin tehtävässä. Verkostoissa toimiessa fokuksen on oltava ihmisissä. Ihmisten kanssa työskennellessä tärkeintä ovat kunnioitus ja kiittäminen. Heitä, jotka kiitoksen ansaitsevat, ei aina kiitetä riittävästi. Kiitos kaikille kollegoille ja asiakkaille! Asiat voivat riidellä, mutta suhdetoiminnassa pitää jäädä mahdollisimman hyvä jälkimaku. Toisten ihmisten tekemisiin ei voi itse vaikuttaa, olipa esimies tai ei. Luonteenpiirteet, persoonallisuudet ja maailmankatsomukset ovat jokaisella omansa. Ihmisten parissa työskennellessä yhteentörmäyksiltä ei aina voi välttyä. Ura on kymmenessä vuodessa opettanut paljon, mutta kasvattanut vielä enemmän. Kymmenen vuoden aikana olen kolmesti törmännyt aidosti hankalaan tilanteeseen. Ne ovat olleet vaativimmat ja nöyrimmät hetket. Olen aina osannut myöntää virheeni. Olen pyytänyt anteeksi mokia ja ottanut niistä opiksi. Olen urallani ehtinyt käydä burn-outin partaallakin. Työkuormat ovat olleet pahimmat, kun on määräaikaisessa roolissa pyrkinyt osoittamaan olevansa korvaamaton ja seuraavan määräaikaisen pätkän arvoinen. Eräänä vuonna tein kolmea määräaikaista tehtävää yhtä aikaa. Selvisin siitäkin, mutten suosittele herkemmille. Seitsemän vuotta määräaikaisuuksia tahkottuani pääsin työelämän munkkipossukerhoon ja sain toistaiseksi voimassa olevan työntekijän pestin. Vakituisena työntekijänä omaksuu nopeasti pitemmälle tähtäävän näkökulman työhön. Täytyy katsoa laajoja kokonaisuuksia. Kolmen vuoden aikana esimies ja työyksikkö ovat vaihtuneet vasta kolme kertaa, ja tehtävätkin ovat taas muuttumassa. Uutta tulee koko ajan, ei pääse jämähtämään paikoilleen. Työstä murehtiminen on stressaavaa. Työ muuttaa muotoaan, mutta ei se lopu mihinkään. Tulevaisuudesta ei varmuudella tiedä, siihen on vain sopeuduttava. Kaikenlainen tulevaisuuden, tuntemattoman tai hallitsemattoman pelko on inhimillistä, mutta älytöntä ja siksi turhaa. Epävarmuudensietokyvyn kasvattaminen on nuorelle ammattilaiselle tärkein lahja, jonka voi itselleen ojentaa. Nostankin kahvikupposen uralleni ja kaikille sen aikana tapaamilleni ihmisille - huraa, ilman teitä ei olisi minua! Jatkukoon yhteistyömme eläväisenä ja alati opettavaisena tulevinakin vuosina!
Elävää alumniyhteistyötä
Metropolian ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat ja kokeneet alumnit kohtasivat tiedonvaihdon merkeissä, työelämästä keskustellen. Leppävaaran kampuksella lehtori Ilkka Kylmäniemi oli sisällyttänyt mediatekniikan insinööriopiskelijoiden koodausopintoihin työpaikkavierailun EVTEKistä samalle alalle valmistuneen alumni Jani Tiihosen toimistolle. MTV Oy:n Katsomo-palvelun vastaavana tuottajana toimiva Tiihonen oli vain yhden Skype-puhelun päässä Pasilassa. Parinkymmenen minuutin mittainen vierailu sisälsi mielenkiintoisen piipahduksen Maikkarin studioilla webbikameran välityksellä. Osallistujat kävelytettiin läpi televisiostudioiden ja ajankohtaistoimituksen, esiteltiin studioiden robottikameroille ja lopulta iloisen tervehdyksensä vilkutteli säämies Pekka Pouta. Tiihonen kertoi urastaan nettividoiden maailmassa. Nykyistä työtä ovat edeltäneet monipuolinen työkokemus erilaisista media-alaa ja verkkojakelua yhdistäneistä tehtävistä. Sekä lukio- että ammattikorkeakouluopinnot ovat vieneet kohti omia urasuunnitelmia, mutta kiinnostus ja harrastuneisuus av-tuotantoon ja nettivideoihin on syntynyt jo lapsuudessa. Tiihonen kokee, että hänellä on vielä ammatillisia ambitioita toteuttamatta. Suurimpana niistä elokuvan ohjaaminen. Opiskelijoille Tiihonen vakuuttaa, että koulut kannattaa käydä. Ei välttämättä arvosanojen ja papereiden vuoksi, vaan siksi, että koulusta saa valmiuksia oman osaamisen kehittämiseen. Tiihonen olisi itse kiinnostunut palaamaan opiskelijaksi, koska hän haluaisi nähdä, mihin suuntaan teknologia ja oma ala ovat kehittymässä. Etäyhteyden järjestäminen vaikutti vaivattomalta, kun molemmissa päissä oltiin tottuneita Skypenkäyttäjiä. Opiskelijat eivät keksineet paljonkaan kysyttävää, ehkä siksikin, että Tiihosen esitys oli sangen kattava. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille kysymys saattoi olla vielä etäinen, mutta heille vakuutettiin, että työllistyminen on mahdollista, jos on hyvä tyyppi. Se puolestaan puntaroidaan työhaastattelussa. Haastatteluun pääsemiseksi toki CV:n on hyvä olla kunnossa, mutta asenne ratkaisee. Muutama tunti myöhemmin, Arabianrannan kampuksella. Stadiasta valmistunut alumni Nuppu Stenros ja Metropolian alumnikoordinaattori, yhteistyössä kulttuurituotannon opiskelijakunnan Kutu OK:n kanssa, ovat järjestäneet ensimmäisen vuoden opiskelijoille mahdollisuuden keskustella työelämästä ja työllistymisestä. Stenros on kulttuurituottaja, jolla on kymmenen vuoden ajalta monipuolinen työkokemus. Toimittuaan syksyllä Metropoliassa järjestetyn työelämätapahtuma Bootcampin panelistina hän koki, että oman alan opiskelijoille pitäisi päästä kertomaan vielä lähemmin tuottajan uran menestystekijöistä ja valamaan myönteistä asennetta nuoriin. Paikalla Tuottamolla oli viisitoista aiheesta kiinnostunutta. Stenros kertoi omista näkemyksistään, kulttuurituottajan työllistymisen monipuolisista mahdollisuuksista ja urakehityksen ongelmakohdista, sekä keskustelutti paikalla olleita teemoista. Puolentoista tunnin kasvokkaistapaaminen pienryhmässä toimi epävirallisena mentorointihetkenä, jolloin valmistunut ammattilainen ja vasta alaa opiskelevat ovat samalla tasolla, oppimassa toinen toisiltaan. Keskustelut ovat rehellisiä, mikään kysymys tai vastaus ei ole liian hölmö. Ryhmässä purskahdetaan monta kertaa nauruun. Tilanne koetaan vapautuneena ja antoisana. Se kirvoittaa lopuksi kommentin osallistujalta: "Tällaisia tilaisuuksia lisää!"
Työelämään siirtymisen nivelkohta
Vastavalmistunut, tutkinnon suorittanut, tuore ammattilainen. Miten tahansa ihminen itsensä identifioi, valmistuttuaan opiskelijasta tulee Metropolia ammattikorkeakoulun alumni. Valmistumisen ja työelämään siirtymisen välinen ajanjakso on merkittävä nivelkohta. Miten ammattikorkeakoulu voisi tai miten sen pitäisi tukea valmistumassa olevien tai aivan vastavalmistuneiden joukkoa? Tällä hetkellä systemaattista menettelyä vastavalmistuneiden tukemiseksi ei ole. Eivätkä kaikki tukea kaipaakaan. Kun alumni pullahtaa korkeakouluputkesta ulos, hän on omillaan. Valmistuneelle on kertynyt työkokemusta kesätöistä, työharjoittelujaksolta ja opinnäytetyön toimeksiantaja on mahdollisesti jo rekrytoinut hänet. Lisäksi tuoreella alumnilla on laajat verkostot, jotka hän on rakentanut opiskeluvuosien aikana. Hän tuntee omat alumnikollegansa, tai useammankin vuosikerran talon eri tutkinto-ohjelmien kasvatteja, parhaimmillaan verkostoissaan on myös opiskelijayhdistysaktiiveja tai esimerkiksi harrastuksen kautta kertyneitä kontakteja. Lisäksi hän on ehtinyt ottaa haltuun joukon oman alansa ammattilaisia, koska nämä ovat käyneet vierailevina luennoitsijoina tärkeillä opintojaksoilla, joista hän opiskeluaikana on ottanut kaiken irti. Kuulostaako vieraalta? Kaikilla ei ole opiskeluvaiheessaan voimavaroja tai osaamista, he eivät kykene toimimaan sosiaalisesti taitavasti ja tunneälyään kehittäen. Pitäisi kyllä. Mutta oma elämäntilanne painaa. Eläminen maksaa. Opiskelu stressaa. Oma persoonakin on vasta kypsymässä. Metropoliasta valmistuvat työllistyvät erinomaisesti. Silti, talouslukujen tilanteesta huolimatta, aina joku jää ulos. Kaikille ei tapahdu sulavaa siirtymistä opiskelijasta tutkinnon suorittaneeksi tai vastavalmistuneesta työntekijäksi. Ja vaikka töitä saakin, se ei välttämättä vastaakaan omia mielikuvia siitä, mitä työnteon pitäisi olla. Uran alkuvaiheissa tarjolla saattaa olla pelkkää sijaistamista, pätkää tai silpputyösuhteita. Työelämään siirtyminen ja ammattilaisuuteen kasvamisen ensivaiheet voisivat olla paremmin ohjattavissa. Mutta kenen vastuulle ratkaisujen etsiminen ja toimintatapojen kehittäminen kuuluu, kun kyseessä ovat juuri valmistuneet? Yksilön vastuu! huutaa joku. Yhteiskunta huolehtii perusturvasta! kiljaisee toinen. Sellaista se on, syrjäytyneen arki! karjaisee kolmas. Mene vuokrafirmaan! neuvoo neljäs. Liitot on sitä varten! vihjaisee viides. Kaikki mielipiteet ovat perusteltuja. Mutta mitä, jos nämäkään huutelut eivät auta sitä yksilöä, jolla on epätietoinen ja ehkä hieman epätoivoinenkin tilanne. Voisiko olla mahdollista, että alumnikollegat kykenisivät auttamaan? Entäpä kokeneemmat alumnit, joilla on jo vakiintunut työelämäkokemus? Uskon, että auttamishaluja löytyy. On kokeneita työelämän konkareita, jotka ovat jääneet eläkkeelle. On heitä, jotka on irtisanottu tai lomautettu. Osalla heistä on valtavat varannot voimia ja kykyä, sekä parhaimmillaan myös tulenpalava halu auttaa. Neuvojen tarpeessa olevien ja mielellään tukea antavien ihmisten kohtaamisten mahdollistaminen saattaa ollakin pahin ongelma. Ratkaisuna nivelkohtien tukemiseksi, korkeakoululle voisi olla eduksi kehittää toimiva alumnien mentorointiohjelma. Parhaimmillaan kevyellä ohjauksella käynnistyvät mentorointisuhteet palvelisivat monenlaisia tarpeita. Alumnit mentoroisivat tuoreempia alumneja tai vielä opiskelijastatuksella olevia, tai alumnit saisivat itselleen kokeneemman mentorin joltain itseään kiinnostavalta sektorilta, esimerkiksi yritystä perustaessaan. Hyvä lukija. Tämä on keskustelunavaus. Mitä mieltä olette? Tulisiko Metropolia Ammattikorkeakoulun pyrkiä kehittämään ja käynnistämään mentorointiohjelma alumneille? Miten se voisi onnistua?
alumni alumni career paths alumnikoordinaattori alumnisuhdetoiminta alumnisuhteet ammattikorkeakoulu career flow-tila Huolinta-alan merkitys ulkomaankaupassa Huolinta-alan tunnettuus Huolinta- ja logistiikka-ala Metropoliassa Huolinta- ja logistiikkalan yritykset hyrinä insinööri kokemus kulttuurituottaja lahjoitukset Logistiikka-alan houkuttelevuus merkitys metropolia Metropolia Ammattikorkeakoulu Metropolian printtimedian sivuaine Metropolia UAS Opintotajonta Metropoliassa opiskelija Painotekniikan ja -tuotteiden modernit sovellukseten painosovellusten Painovoimaa! Printtimedian sivuaine rekrytointi rekrytointiprosessi soveltuvuusarviointi suunnitelma Talotekniikan ja kiinteistötiedon hyödyntäminen tavoitteet testit tutkimus työelämä työllistyminen työnhaku ura uratarina varainhankinta verkostot yhteistyö yrittäjyys
