Avainsana: kulttuurituottaja
Alumni palaa innosta
Janne Jämsä, 24, valmistui Metropoliasta keväällä 2014, muttei ole malttanut pysytellä pois kulttuurituotannon opiskelijoiden parista. Mikä saa kiireisen teatterintekijän palaamaan entiseen opinahjoonsa vapaa-ajallaan? Teatterin parissa Janne on toiminut 12-vuotiaasta saakka:"Puolet elämästäni! Ennen kuin löysin sisäisen tuottajaminäni, perustin ensimmäisen teatteriryhmäni 16-vuotiaana, mutta alaikäisenä siitä ei saanut tehtyä juridisesti pätevää. Kävin pitchaamassa ideani Pieksämäen teatterille ja sain sinne ryhmän!" Janne tuotti ja ohjasi nuorisoryhmää kolmen vuoden ajan, kävi samalla lukiota ja loi toisen ryhmän Lahteen. Tuottajuus on kasvanut harrastuksesta ammatiksi ja näkyy siinä, että esiintyvänä taiteilijanakin hän pysyy kiinni realismissa erilaisten tuotantoratkaisujen suhteen. Jannella riittää intohimoa omaan alaansa. Hän haluaa vielä perustaa yhden ryhmän, kunhan aika on kypsä. Valmistumisensa jälkeen Janne on jatkanut UIT:n palveluksessa. Hän ei ole koskaan edes harkinnut muita aloja kuin teatteria. "Jos tämä on asia, jota haluaa tehdä ja sydän sanoo niin, miksei hanskaisi tätä alaa 100-prosenttisesti. Ei kannata haalia mitään vara-vara-suunnitelmia." Urakehitys UITissa on edennyt portaittain myyntityöstä teatterisihteeriksi, tuotantoassistentista tuottajaksi. Tutkinnon suorittaminen työskentelyn ohessa oli täysin itsestä kiinni. Välillä piti kieltäytyä työnteosta, jotta koulu tuli käytyä. "Kyse oli jostain vuodesta, sitten on paperit, eikä harmita myöhemmin", Janne kuvailee ratkaisujaan. Mutta mikä saa palaamaan kouluun, perustamaan esiintymisjännityksestä kärsiville opiskelijoille ihan oman iltapäiväkerhon? Koska Janne on opettanut ilmaisutaitoa ja esiintyjyyttä, hän kokee, että opiskelijaympyrät kiinnostavat pedagogiikan vuoksi. Houkuttimena on myös ajatus siitä, että itse opiskeli kulttuurituottajaksi paikassa, jossa ilmapiiri on hyvä ja yhteisöllisyys vahvaa. Janne ei erottele ykkösvuotisia alumneista, vaan koko tuottajayhteisö on helposti lähestyttävä. Ajatus esiintymisjännityskerhosta lähti yhden opiskelijan tarpeesta saada apua. Jannella syttyi idealamppu, että tätähän on kokeiltava! Ryhmä on hyvä ja tiivis, he ovat kiinnostuneet kehittämään itseään. "On kivaa olla auttamassa muita ihmisiä, jos pystyn kannustamaan jollain tavalla tai vahvistamaan ihmisten itsetuntoa, se on minulle jo jonkinlainen palkinto! Ei tätä jaksaisi muuten tehdä, sillä tämähän on vapaaehtoista hommaa." Miten muita alumneja voisi saada innostumaan samanlaisesta tekemisestä? Jannen mielestä koskaan ei pidä sanoa ei uusille mahdollisuuksille. Hänellä itsellään on vahva sisäisen tarve auttaa; jollekulle toiselle syy lähteä kehittämään toimintaa voi olla mahdollisuus luoda yhteyksiä tuoreisiin oman alan opiskelijoihin ja tutustua tuleviin kollegoihin jo heidän opiskeluaikanaan. "Jos haluaa pysyä kartalla siitä, minkälaisia tyyppejä on tulossa kentälle, tässä tutustuu heihin ja on hyvä tuntea heidät jo tässä vaiheessa!"
Elävää alumniyhteistyötä
Metropolian ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat ja kokeneet alumnit kohtasivat tiedonvaihdon merkeissä, työelämästä keskustellen. Leppävaaran kampuksella lehtori Ilkka Kylmäniemi oli sisällyttänyt mediatekniikan insinööriopiskelijoiden koodausopintoihin työpaikkavierailun EVTEKistä samalle alalle valmistuneen alumni Jani Tiihosen toimistolle. MTV Oy:n Katsomo-palvelun vastaavana tuottajana toimiva Tiihonen oli vain yhden Skype-puhelun päässä Pasilassa. Parinkymmenen minuutin mittainen vierailu sisälsi mielenkiintoisen piipahduksen Maikkarin studioilla webbikameran välityksellä. Osallistujat kävelytettiin läpi televisiostudioiden ja ajankohtaistoimituksen, esiteltiin studioiden robottikameroille ja lopulta iloisen tervehdyksensä vilkutteli säämies Pekka Pouta. Tiihonen kertoi urastaan nettividoiden maailmassa. Nykyistä työtä ovat edeltäneet monipuolinen työkokemus erilaisista media-alaa ja verkkojakelua yhdistäneistä tehtävistä. Sekä lukio- että ammattikorkeakouluopinnot ovat vieneet kohti omia urasuunnitelmia, mutta kiinnostus ja harrastuneisuus av-tuotantoon ja nettivideoihin on syntynyt jo lapsuudessa. Tiihonen kokee, että hänellä on vielä ammatillisia ambitioita toteuttamatta. Suurimpana niistä elokuvan ohjaaminen. Opiskelijoille Tiihonen vakuuttaa, että koulut kannattaa käydä. Ei välttämättä arvosanojen ja papereiden vuoksi, vaan siksi, että koulusta saa valmiuksia oman osaamisen kehittämiseen. Tiihonen olisi itse kiinnostunut palaamaan opiskelijaksi, koska hän haluaisi nähdä, mihin suuntaan teknologia ja oma ala ovat kehittymässä. Etäyhteyden järjestäminen vaikutti vaivattomalta, kun molemmissa päissä oltiin tottuneita Skypenkäyttäjiä. Opiskelijat eivät keksineet paljonkaan kysyttävää, ehkä siksikin, että Tiihosen esitys oli sangen kattava. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille kysymys saattoi olla vielä etäinen, mutta heille vakuutettiin, että työllistyminen on mahdollista, jos on hyvä tyyppi. Se puolestaan puntaroidaan työhaastattelussa. Haastatteluun pääsemiseksi toki CV:n on hyvä olla kunnossa, mutta asenne ratkaisee. Muutama tunti myöhemmin, Arabianrannan kampuksella. Stadiasta valmistunut alumni Nuppu Stenros ja Metropolian alumnikoordinaattori, yhteistyössä kulttuurituotannon opiskelijakunnan Kutu OK:n kanssa, ovat järjestäneet ensimmäisen vuoden opiskelijoille mahdollisuuden keskustella työelämästä ja työllistymisestä. Stenros on kulttuurituottaja, jolla on kymmenen vuoden ajalta monipuolinen työkokemus. Toimittuaan syksyllä Metropoliassa järjestetyn työelämätapahtuma Bootcampin panelistina hän koki, että oman alan opiskelijoille pitäisi päästä kertomaan vielä lähemmin tuottajan uran menestystekijöistä ja valamaan myönteistä asennetta nuoriin. Paikalla Tuottamolla oli viisitoista aiheesta kiinnostunutta. Stenros kertoi omista näkemyksistään, kulttuurituottajan työllistymisen monipuolisista mahdollisuuksista ja urakehityksen ongelmakohdista, sekä keskustelutti paikalla olleita teemoista. Puolentoista tunnin kasvokkaistapaaminen pienryhmässä toimi epävirallisena mentorointihetkenä, jolloin valmistunut ammattilainen ja vasta alaa opiskelevat ovat samalla tasolla, oppimassa toinen toisiltaan. Keskustelut ovat rehellisiä, mikään kysymys tai vastaus ei ole liian hölmö. Ryhmässä purskahdetaan monta kertaa nauruun. Tilanne koetaan vapautuneena ja antoisana. Se kirvoittaa lopuksi kommentin osallistujalta: "Tällaisia tilaisuuksia lisää!"