Vuosi: 2016
Ruudun toisella puolella
Toimiiko virtuaaliopetus musiikkileikkikoulukontekstissa? Jännitys tiivistyy. Katsomme tietokoneen näytöltä, kuinka satojen kilometrien päässä oleva lapsiryhmä asettautuu paikoilleen. He ihmettelevät omaa kuvaansa, vilkuttavat meille vasta kun pyydämme. Toimivatko yhteydet? Kuuluko ääni? Eihän viive ole liian suuri? * Odotamme kankaan alla, milloin saa alkaa laskea. Välissämme kaksi muskari-ikäistä kihertävät, eivät malttaisi odottaa. Päässä surisevat kaikki asiat, joita seuraavan viiden minuutin aikana pitäisi tehdä selkeästi, kameraan katsoen. 5-4-3-2-1. Maria kurkistaa kankaan takaa: “Maria!” Sitten on Elsan ja Sharonin vuoro, lopuksi minun. Lapset keskittyvät hienosti, paukuttavat kattiloita, laulavat vähän mukana. Klippi on purkissa. * Ensiajatukseni sanasta virtuaalimuskari: yäk. Ei vuorovaikutus toimi etänä. Ei voi silittää, ei voi kuiskata, ei katsoa silmiin. Mitä muskarista muka jää jäljelle, kun poistaa nämä? Hankkeen myötä kuitenkin oivalsin, että virtuaalimuskariin täytyy suhtautua vähän eri tavalla. Lapsi ei ole ruudun toisessa päässä yksin, vaan hänen luonaan on aikuinen, joka ottaa vastuun ihmiskontaktista, ja parhaassa tapauksessa myös ryhmä muita lapsia, joten sosiaalinen kanssakäyminen on turvattu. Virtuaalipedagogi voi vahvistaa yhteistyössä lapsen apuna olevan aikuisen kanssa musiikin peruselementtejä, kuten sykettä ja rytmejä, melodia- ja harmoniatajua, muotorakenteiden ymmärtämistä ja dynamiikan vaihtelua. Virtuaalimuskarissa voi tanssia, laulaa ja soittaa, kuten “oikeassakin” muskarissa. Virtuaaliprojektissa tehtiin kahdenlaista muskaria. Ensin kuvasimme studiolla lukuisia otoksia yksittäisistä kappaleista. Eräänä studiopäivänä mukana oli kaksi hurmaavaa lasta, Elsa ja Sharon, jotka olivat mukana otoksissa, motivoimassa lapsiyleisöä ruudun toisessa päässä. Muskarituokiota kokoiltiin sitten kotoa käsin yksittäisistä klipeistä perheiden ja lapsiryhmien mieltymysten mukaisesti, ja lapset kuulemamme mukaan tosiaan katselivat videoita. Vaatii kuitenkin aina aikuisen tukea, että lapsi toteuttaa videoilla esiteltyjä leikkejä, soittaa mukana, oppii laulun ja niin edelleen. Toinen vaihe oli livemuskarit, joissa Skypen välityksellä toteutettiin muskaria tosiaankin livenä. Tekninen säätö kesti yleensä tunnista puoleentoista, mutta joka kerralla muskari saatiin pidettyä alusta loppuun etukäteen sovittuna aikana, ja uskomatonta mutta totta: lapset tosiaan motivoituivat seuraamaan opetusta tietokoneen näytöltä. On aivan eri asia, katsooko lapsi ennalta kuvattua videota vai livestreamausta, jossa opettajalla on mahdollisuus kommentoida toimintaa. Vaikka studio-otokset olivat oikeastaan tarkemmin mietittyjä kuin livetilanteet, pienetkin lapset ymmärtävät, onko opettaja läsnä vai puhuuko hän kameralle. Normaalissa muskarityössä jännittävin elementti on kai yleensä oma tuntisuunnitelma – onko tekemistä tarpeeksi ja onko se tarpeeksi motivoivaa? Ovatko lapset väsyneitä vai jaksavatko keskittyä? Kun pitää muskaria netin välityksellä toiselle puolelle Suomea, jännitys kohdistuu aivan toisiin seikkoihin. Lapsiryhmällä on mukanaan monta aikuista, jotka auttavat toteuttamaan näytöllä heiluvan nettiopettajan ohjeita. Ja onneksi on, sillä ryhmän kaitseminen ei Skypen välityksellä oikein onnistuisi. Kaikki musiikin opettamiseen liittyvät elementit tuntuvat kuitenkin toimivan aika hyvin, kunhan vain yhteydet pelaavat. Olin projektissa mukana vain statistina, ja seurasin ihaillen Maria Mäntylän ja Saara Heimosen suunnitelmia ja opetusta. He tekivät valtavan työn suunnitellessaan otoksia ja livemuskareita, ja hoitivat opetustilanteet upeasti. Kuvauksissa oli aina hauskaa, ja yhteismusisoinnin riemu taisi välittyä myös ruudun toiselle puolelle. Onneksi sain olla mukana, sillä käsitykseni virtuaalipedagogian mahdollisuuksista laajeni huomattavasti.
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa
Käteltyäni jokaisen lapsen ja aikuisen sisälle muskariluokkana toimivaan koulun kirjastoon oli aika aloitella tuntia. Jokainen oli löytänyt sopivan ja aloin kysellä kuulumisia. Nyt oli alkamassa perinneleikkimuskari. Ryhmä aloitti kokoontumiset tammikuussa ja nyt kesän kynnyksellä olemme hitsautuneet toimivaksi ryhmäksi. Perinneleikkimuskarin ideana on suomalaisen kansanperinnemusiikin siirtäminen sukupolvelta toiselle. Laulamme ja leikimme isovanhempienkin lapsuudesta tuttuja lauluja. Olen erityisen iloinen siitä, että ryhmämme koostuu lapsista, mummeista, ukeista, äideistä ja sisaruksista vastasyntyneen pikkuveljen kera. Isovanhemmat ovat tuoneet mukanaan spontaanisti omia lapsuusajan muistojaan, laulujaan ja runojaan, joita on otettu osaksi muskarituokiota. Luon tunneille oman musiikillisen rungon vaihtuvalla teemalla, mutta jokaisella tunnilla huomaan saaneeni siihen mukavaa lisämateriaalia esimerkiksi isovanhemman kertoman arvoituksen muodossa. Palataanpa sitten siihen kulumisten vaihteluun. Eräällä tytöllä oli paljetein koristeltu pusero päällään hameeseen yhdistettynä. Ihastelin paljettirusettia ja ylistin sen kimaltelevaa olemusta. Tytön äiti kehui paikallista kirpputoria ja sitä, miten sieltä tämäkin ihanuus löytyi. Pyysin lasta tulemaan lähemmäksi, että voin "tarkemmin" tutkia tämä kimaltelevaa kuosia joka minut aivan häikäisi. Tyttö tuli hyvin reippaasti luokseni ja yhdessä tutkailimme koristetta, jonka tyttönen tiesi olevan ommeltuna siihen puseron pintaan, ei kuulemma lähde pesussakaan irti. Hetkisen sitä ihasteltuamme pyysin tyttöä pyörähtämään hameineen, jotta näkisimme helmojen hulmuavan ja rusetin paidassa kimmeltävän. Lapsi teki työtä pyydettyä ja palasi paikoilleen. Ennen kuin ehdin kysyä seuraavan lapsen kuulumisia, riensi tytön pikkusisko luokseni "rinta rottingilla" ja esitteli hänkin uutta, samaiselta kirpputorilta hankittua puseroaan. Tutkailimme yhdessä puserossa olevan kissaa ja sen väritystä, ilmettä ja asentoa. Laskimme lapsen kanssa kissan jalat ja silmät, seurasimme hännän kaarta hänen kainaloonsa, jossa se taisi vähän kutittaakin. Silittelin lapsen luvalla kissan selkää ja kutittelin sitä korvan takaa. Tulimme siihen tulokseen, että kissa näyttää hyvin onnelliselta, kun se on päässyt mukaan muskariin. Muistuttelimme kissaa tutkiessamme suomalaista arvoitusta: tupsunenä, lankakerä, neljä tolppaa ja tanko - mikä se on? Kaikkihan sen nyt muistivat ja arvasivatkin, sehän on kissa! Pikkusisar, joka oli alkutalvesta ollut vielä aivan äidin hameen helmoista kiinnipitävä muskarilainen, palasi nyt reippaasti paikoilleen. Kuulumiset vaihdettiin kaikkien lasten ja aikuisten kanssa. Kokemamme hetki oli hieno osoitus siitä, miten tutuksi ja turvalliseksi muodostunut tilanne muskarissa saa kenties aremmankin lapsen rohkaistumaan. Kehitys sosiaalisissa sekä tietenkin musikaalisissa taidoissa on ollut vertaansa vailla tämänkin ryhmän kohdalla kevään aikana. Joillekin äideille ja mummille tämä hetki saattaa olla viikon sosiaalisin hetki ja aivan taatusti musikaalisin. Tämä kyseinen muskarihetki tapahtui Sotkamossa, joka on noin 60 km päätoimipisteestämme Kuhmosta Kajaaniin päin. Ajelen autollani Kuhmosta Sotkamoon kaksi kertaa viikossa ja lapsia on siellä noin 40. Perinneleikkimuskarin lisäksi muita teemoja ovat kantele- ja soitinrakennusmuskarit sekä omat ryhmät ikäkausittain. Lapset tulevat ryhmiin pitkästä matkasta ja lasten kuljetusta varten kuljettajina toimivat sekä isovanhemmat että erilaiset kuljetuskimpparyhmät. Vain harvoin poissaolo johtuu kyytiongelmista. Jotkut vanhemmat odottavat eteisessä muskarin päättymistä ja hoitavat siinä samalla odotellessaan omia sosiaalisia kontaktejaan. Soili Perkiön sanoin: "Sydämen käärin silkkiliinaan, liinaan piirrän tähden. Mikä on oikein mikä totta, sitä punnitsemaan lähden" Nyt Kuhmon musiikkiopiston muskariopena punnitsen ja tutkailen, mikä on oikein varhaisiän musiikkikasvatuksessa? Mikä on tärkeää, mikä totta? Mitkä virtuaalimuskarin mahdollisuudet soveltuvat Kuhmolaisille lapsille, mitkä eivät? Mikä virtuaalisessa maailmassa on sellaista, mikä ylittää ainutlaatuisen lapsen kohtaamisen juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa, silloin kun lapsella on asiaa ja aikuisen tarve?
Ajatuksen juoksua tunturipuroilta virtuaalimaailmaan
Viisi vuotta sitten tie vei minut Espoosta Pohjois-Lappiin Ivalon kylään. En aavistanut, että tuo kesätyörupeama Lapin kesässä johtaisi minut Inarin kansalaisopiston palkkalistoille ja kehittämään Inarin kunnan varhaisiän musiikkikasvatuskenttää lähes tyhjästä. Inarin kunta on Suomen laajin kunta pinta-alaltaan, mutta asukkaita löytyy vain alle 7000. Kolmella vilkkaimmalla kylällä tarjotaan alle kouluikäisille muskareita, mutta tarjonnan ulkopuolelle jää silti runsaasti lapsia. Puhumattakaan joistakin ympäröivistä kunnista, missä ei muskaritarjontaa vielä ole ollenkaan. Vaikka itse ensi kertaa Virtuaalimuskari-hankkeesta (eli nettimuskareiden kehittämisestä) kuulleena tyrmäsin ajatuksen verkko-opetuksen toimivuudesta alle kouluikäisten kanssa, olen ollut positiivisesti yllättynyt video- ja livemuskari-kokeiluista. Musiikkiopisto Rockwayn sivuilta löytyvät muskarivideot sekä Skypen välityksellä toteutettu livemuskari ovat imaisseet lapset mukaan musiikin maailmaan. Musiikkihetket ovat tartuttaneet heihin merkittäviä musiikillisia kokemuksia lauluin ja leikein. Ne ovat myös herkistäneet lapsen kuulemaan erilaisia soundeja omassa koti- tai päivähoitoympäristössäänkin. Olemme testanneet muskarivideoita sekä livemuskaria yhdessä Inarin ja Utsjoen kuntien perheiden ja päivähoitoryhmien kanssa. Kokeilut ovat tuoneet yllätyksellistä uutta tietoa minullekin. Kävi esimerkiksi ilmi, että siili-lauluun tutustuminen tuo jotain uutta ja ihmeellistä Lapin lapsille, sillä siilithän eivät asuta pohjoisinta Suomea. Lisäksi yllätyin, miten vaikuttunut parivuotias siskontyttöni oli seuratessaan skypen välityksellä saamelaislapsen ja hänen äitinsä muskarihetkeä. Huono kuvan- ja äänenlaatu ei häntä tuntunut haittaavan, tunnelma välittyi. Lienee kuitenkin tervettä pohtia tarkkaan verkko-opetuksen ja -oppimisen roolia musiikinopetuksessa. Ruutu on koukuttava väline meille, mutta mikä määrittelee sen, että sieltä tuleva materiaali on laadukasta? Vangitseva ohjelma ei aina vastaa kehittävää ohjelmaa. Varhaisiän musiikinopettajan näkökulmasta on helppo seurata videoita tai livetilannetta ja analysoida kollegan musiikillisia sekä kokonaisvaltaisia tavoitteita. Miten auttaisimme vanhempia tunnistamaan laadukkaan opetusmateriaalin? Musiikki on myös ennen kaikkea vuorovaikutusta. Miten pystymme toteuttamaan vuorovaikutuksen valmiissa nauhoitteessa tai etänä? Kosketuskin on voimakas kommunikointiväline. Unohtamatta kosketuksen merkityksen mielihyvähormonien vapautumiseen ja sitä kautta ihmisen hyvinvointiin. Miten tuemme yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta verkossa? Ääni koskettaa myös resonoinnillaan. Miten voisimme varmistaa, että kotikaiuttimista saapuvat sävelet ja soinnut soisivat rikkaina ja täyteläisinä? Kenties Virtuaalimuskareiden eli netti- ja livemuskarin ympärille rakentuva maailma on muutakin kuin ruudusta kurkistava iloinen opettaja. Voisimme toteuttaa musiikkikasvatusta koko perheessä tarjoamalla apua hyvän laitteistonkin hankinnassa. Jokainen instrumenttiharrastuksen aloittanut tai sitä seurannut tietää, että hyvälaatuinen soitin kannustaa paremmin pitkäjänteisyyteen soitto-opinnoissa. Virtuaalimuskarin, eli nettimuskarin, maailma on samaan aikaan sekä kiehtova että jännittävä. Se saavuttaa lapset, jotka muutoin jäisivät vaille varhaisiän musiikkikasvatusta. Kenties musiikkileireihin tai intensiiviskursseihin yhdistettynä se palvelisi parhaiten syrjäseutuja. Näen, että Virtuaalimuskarin avulla pystymme parantamaan kulttuuripalveluiden tarjontaa tasa-arvoisempaan suuntaan ja levittämään musiikin iloa ja siitä koituvaa hyvää oloa - kaikille. Kirjaimellisesti.
Tuokiokuvia muskaritoiminnasta Kuhmossa
Limpsin lompsin jalkapatikalla, patikalla joo. Köröttelen köröttelen kympin ratikalla, ratikalla joo. Toisin kuin tässä runossa, Kuhmo-talolla järjestettävään muskariin kukaan ei köröttele ratikalla. Vain Kuhmon keskustassa asuvat perheet voivat lompsia tunnille jalkapatikalla. Jos ei asu keskustassa, niin paikallisen sanontatavan mukaan silloin asutaan perukassa. Kun muutin Kuhmoon, luulin ensin, että perukka on yksi Kuhmon monista kylistä. Se on yleisnimitys keskustan ulkopuolella asuville. Kauimmaiset perukan lapset tulevat muskariin 50:n kilometrin päästä. Varsinkin huonoilla keleillä automatkaan on syytä varata aikaa. Keskustan reissuun yhdistetään luonnollisesti muitakin menoja kuin muskari. Kaupassa käyntiä, asiointia ja ystävien tapaamista. Jotkut vanhemmat nauttivat muskaritunnin ajan omasta rauhasta ja istuskelevat Kuhmo-talon aulassa. Muskarilaisten saapumista on hauska seurata. Tilava ja valoisa aula houkuttelee joskus juoksemaan. Kun katto on Kuhmo-talossa korkealla, omien kiljahduksien kaikua lienee ihana kuunnella. Leena-opettaja ottaa määrätietoisen lempeästi porukan haltuun aloittamalla muskarin tervetulolaulun jo aulassa. Lapset kerääntyvät Leenan luo ja lähtevät uteliaana luokkaan. Aula hiljenee jälleen kolmeksi vartiksi. Muskarin juhlat ovat olleet vaikuttavia kokemuksia. Ensinnäkin tila. Järjestetäänkö teilläkin muskarin kevätjuhla noin 700-paikkaisessa konserttisalissa? Vasta kun olin kokenut muskarin kevätjuhlan Kuhmon Lentua-salissa, ymmärsin miten tehokkaasti hyvällä valosuunnittelulla voidaan vaikuttaa tilaisuuden tunnelmaan. Valojen himmentäminen katsomossa tai lämpimästi valaisevien näyttämövalojen kohteena oleminen lavalla välittää lapselle tietoa siitä, milloin esiinnytään itse ja milloin taas seurataan toisten esiintymistä. Juhlissa esiintyvien lapsiryhmien esitykset ovat ihastuttavaa seurattavaa. Lukukauden aikana lapset ovat tulleet toisilleen tutuiksi, on ryhmäydytty ja opittu yhdessä uusia taitoja. Juhlia varten harjoiteltuun esitykseen tiivistyy paljon osaamista, iloa ja jännitystä. Lapsiryhmien ohella ihailen penkistäni myös varhaisiän musiikinopettajan taitoja juontaa, virittää viime hetkellä tuotu kantele, järjestää seuraavan esityksen rummut etuvaloihin ja ohjata sieltä edellisestä esityksestä äidille vilkuttamaan jäänyt lapsi omalle paikalleen. Huomasin, että Lentua-salin katsomossa oli yleisöä, joka tuli seuraamaan juhlia, vaikka oma lapsi oli jo aikoja sitten ohittanut muskari-iän. Ajattelin, että tällaista on kuhmolainen elämäntapa. Kuten vanhojen tanssit helmikuussa, tämäkin pienen yhteisömme juhlahetki kuuluu kaikille. Virtuaalimuskari-hankeessa tutustumme tänä keväänä mm. livestriimauksen tarjoamiin uusiin mahdollisuuksiin.
Virtuaalimuskari-hanke bloggaa!
TERVETULOA VIRTUAALIMUSKARIN BLOGIIN! Löytyyköhän isää tai äitiä, jolle tämä lastenlaulu ei olisi tuttu?: Minä poljen, sinä ohjaat, niinkuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme pilvenhattaraa ei näy. Melodia taisi alkaa jo soida mielessäsi, vai kuinka? Kyseessä on lapsuutemme Mummolaan-laulu, jossa pyöräiltiin, poljettiin, tanssien kuljettiin niin, ettei pilvenhattaraakaan näkynyt. Vaan täällä Virtuaalimuskarissapa pilvenhattaroita näkyy, ja paljon näkyykin! Mitä tahansa pilviä ne eivät suinkaan ole, varsinkaan niitä synkkiä. Nyt liidellään mahdollisuuksien pilvialustoilla, internetin maailmassa, jonne halutaan syntyvän musiikillisia kohtaamisia ja elämyksellisellistä musiikin oppimista. Olemme varhaisiän musiikkikasvatuksen näkökulmasta uudenlaisten oppimisympäristöjen, oppimisen, opettamisen, kohtaamisen ja toimintatapojen äärellä. Metropolia Ammattikorkeakoulun Musiikki yhdessä Rockwayn, Kuhmon musiikkiopiston ja Inarin aikuisopiston kanssa kehittävät tapoja toteuttaa varhaisiän musiikkikasvatusta verkkoympäristössä. Virtuaalimuskari vetää musiikkileikkikoulun eli muskarin vielä melko vieraan, mutta mahdollisuuksia täynnä olevan verkkomaailman saloihin. Hyppää mukaan! Kehitystyö siitä, miten varhaisiän musiikkikasvatuksen tavoitteita voitaisiin toteuttaa verkossa käynnistyi tarpeesta luoda alle kouluikäisille lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet musiikin harrastamiseen. Asuinpaikka koituu edelleen monen perheen esteeksi aloittaa harrastus.. Maantieteellinen etäisyys lähimmästä ammattitaitoisesta musiikin varhaiskasvatusta tarjoavasta oppilaitoksesta pakottaa monet syrjäseuduilla asuvat perheet joko tyytymään ei niin laadukkaaseen musiikin opetukseen tai jättämään kokonaan haaveet musiikin harrastamisesta. Pääsy taiteen perusopetuksen piiriin ei näin ollen ole itsestäänselvyys. Tarve ja kiinnostus musiikin alkeisopetuksen harrastamiseen on kuitenkin suuri. Kehitämme digitaalista varhaisiän musiikkikasvatusmateriaalia kahdella verkon välineellä: Videolla ja livestriimaamalla eli suoratoistolla. Metropolian musiikissa viimeistä vuottaan varhaisiän musiikkikasvatusta ja taiteen soveltavaa käyttöä opiskelevista olisi löytynyt monta verkko-opetustaitojaan innolla mukaan kehittämään lähtevää. Kuitenkin vain muutama voitiin tällä erää ottaa mukaan: Saara Heimonen, Maria Mäntylä ja Elina Simes. He lehtori Sanna Vuolteenahon ohjaamina tuottivat lokakuussa 2015 yhteistyössä internet-musiikkikoulu Rockwayn kanssa ensimmäiset muskarivideot. Suunnitelutyön tuloksena syntyi lyhyitä muskarivideoklippejä. Niistä loppukäyttäjä - olkoon hän sitten vanhempi-lapsi, lapsiryhmän vetäjä yhdessä lasten kanssa tai vaikka vain lapsi itse - voi rakentaa haluamansa kokonaisuuden, omiin tarpeisiin räätälöidyn muskarituokion. Varsinaisesta pedagogisesta kehitystyöstä verkkomateriaalin tuottamiseksi bloggaamme ihan erikseen. Videoita pilotoitiin vuodenvaihteen molemmin puolin Inarissa musiikkipedagogi Jessika Lammen ja Kuhmossa musiikkipedagogi Leena Pääkkösen koordinoimana. “Kentältä”, perheiltä, päiväkodeilta, musiikkipedagogeilta ja muilta asiantuntijoilta, saatua palautetta hyödynnettiin materiaalin jatkokehittämisessä. Nyt ollaankin vaiheessa, jossa studiopäivät Rockwaylla alkavat olla takanapäin ja uusi, upea materiaali odottaa pääsyään lasten luokse pohjoisosiin Suomea. Sokerina pohjalla kerrottakoon tuleva huhtikuinen videoprojekti; Utsjoelta Helsinkiin osaamisensa tuo musiikkipedagogi Anna Näkkäläjärvi-Länsman , joka tulee tekemään muskarivideoista saamenkieliset versiot! Materiaalin testaus laajenee näin ollen aivan kielialueelle, joka ylittänee tulevaisuudessa myös maamme rajat. Livestriimaus eli reaaliaikaisen musiikkileikkikoulun pilotointi käynnistyy toukokuussa. Kyseessä on mielenkiintoinen kokeilu livemuskarin mahdollisuuksista musiikkileikkikoulun tavoitteiden toteuttamiselle. Miten esimerkiksi lapsi tällaisessa oppimisympäristössä pääsee osalliseksi niitä kaikkia musiikillisten elämysten, kasvun ja yhdessätekemisen kokemuksia, jotka perinteinen musiikkileikkikoulu mahdollistaa? Näistä kokemuksista ja prosesseista lisää vielä ennen kesälomia. Olkaahan hollilla, paljon mielenkiintoista on luvassa!
- 2016 (5)
Aluekoordinaattori Inari interaktiivinen tietotekniikka Kuhmon musiikkiopisto lapset Metropolia musiikki muskari Perinneleikkimuskari Rockway Soitinrakennusmuskari uudet oppimisympäristöt varhaisiän musiikkikasvatus verkkopedagogiikka Virtuaalimuskari Virtuaaliopetus Vuorovaikutus
Virtuaalimuskari-hanke pilotoi ja kokeilee virtuaaliopettamisen ja -oppimisen mahdollisuuksia varhaisiän musiikkikasvatuksessa.