Avainsana: henkilöstö

Viikko Pietarissa

5.5.2017

Olin mukana Metropolian opintomatkalla Pietarissa. Perinne näiden matkojen järjestämiseen juontaa juurensa jo yli 10 vuoden takaa. Tällä kertaa mukana oli myös Laurean opiskelijoita ja pari opettajaa. Minulla ja työkaverillani Susannalla oli omia kirjastovierailuja, joten emme liikkuneet koko ajan ryhmän mukana.     Kirjat käyttöön vain tilauksesta ”Venäläisten kapakoiden historia” oli yksi monista harvinaisista kirjoista, joita Saint-Petersburg State University of Economics -kirjaston  asiakkaat eivät niin vain pääse selaamaan. Asiakkaat etsivät kirjat kirjaston verkkopalvelusta ja käyvät lainaamassa tilaamansa kirjat lainaustoimistosta. Ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita palvellaan erityisen hyvin. Valmis kirjapaketti odottaa lainaustoimistossa lukukauden alussa. Sotkun hinnat! Peter the Great St. Petersburg Polytechnic University   -kampuksen kahvilassa munkki ja tee maksoivat 20 ruplaa (noin 35 senttiä). ”Täällähän on Sotkun hinnat!”, opiskelijat riemuitsivat. Laajalta kampukselta löytyy kaikkea mitä opiskelija tarvitsee: luentosalit, labrat, ruokala, wifi, kahvilat, kirkko ja puisto. Kirjastoon emme valitettavasti päässeet, koska päärakennus oli suljettu ulkopuolisilta 3.4. sattuneen metro-onnettomuuden takia. Perinteet kunniassa Venäläiset arvostavat klassikoitaan, edelleen. Se näkyy myös siinä, että osa Pietarin yleisistä kirjastoista on nimetty kirjailijoiden mukaan. Vierailimme Nikolai Gogolin kirjastossa. Jo ovella oli vastassa pahvinen Gogol ja kyrillinen G-kirjain toistui kaikissa kylteissä. Kirjaston pihalla makasi iso kivinen nenä! Venäjän kansalliskirjastosta  löytyy lukutilaa: 200-paikkaisessa lukusalissa oli perjantaiaamuna vain muutama asiakas. Täällä oli sama toimintatapa kuin yliopistokirjastossa: kirjoja saa nähtäväksi vain tilaamalla. Asiakkaat eivät pääse kirjahyllyjen luo. Lopuksi kirjavinkki! Arkadia-ohjelmistoyrityksen luennolla kuulimme mielenkiintoisesta e-kirjasta: ”Why Russians Don’t Smile” . -Kaisu  

Stepping outside the comfort zone : international training in the library

2.12.2016

Hey there! I’m Sarah from Germany and I did a four-week internship in the Metropolia library in Leppävaara this autumn. Beforehand I was quite nervous. It was the first time for me to travel alone and I was going to a country I had never been before with a language I don’t understand. Oh dear! All's well, that ends well The first few days were hard, I’m not going to lie. You would think that European cities are similar to each other. And they are, most of the times. But then you notice that the doors work differently than yours do at home. And you totally lose your footing. So yes, the first few days were hard. But luckily I had the nicest coworkers that I could hope for. The staff of the Metropolia library in Leppävaara helped me whenever they could. I don’t think I could have lasted the whole four weeks without them. My typically workday was from 9 am to 4 pm. Most of the times I worked at the service desk. I also did a little book exhibition about Social Media. In my spare time I did as many tourist things as I could. For example I visited Suomenlinna. It was very cold but it was worth it. I had four wonderful weeks in Finland and I only can recommend you to spend a few weeks studying or working abroad.   Kind regards Sarah

Mitä kirjastonjohtaja pohtii? KINE2016

11.11.2016

Pomo viestii - kuuleeko kukaan? Kuinka räjäyttää jähmeät tiimirakenteet? Mitkä kirjaston säännöt voidaan heittää roskikseen? Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä nousi esiin, kun kirjastonjohtajat saivat KINE2016 -seminaarin päätteeksi vapaasti kertoa mistä asioista haluavat keskustella yhdessä. Open Space -työpaja aloitettiin luomalla agenda. Kaikilla oli mahdollisuus kirjoittaa ajankohtainen ja merkityksellinen asia tai kysymys Post it -lapulle. Tämän jälkeen jokainen ehdottaja kertoi nimensä ja kysymyksensä kaikille sekä vei lapun agenda-seinälle. Nopeasti koossa oli 50 ryhmäkeskustelua. Ensimmäiset sessiot alkoivat klo 11.45. Noin tunnin välein alkoi aina uusia keskusteluja. Kysymyksen ehdottaja toimi ryhmän vetäjänä ja osallistujat valitsivat vapaasti mihin keskusteluun haluavat osallistua. Ryhmäkeskusteluiden periaatteet olivat näkyvillä. Osallistujat noudattivat kahden jalan lakia. Jokainen sai siis valita vapaasti ryhmän ja siirtyä milloin halusi toiseen ryhmään tai pysyä loppuun asti samassa ryhmässä.  Itseohjautuvasti kukin siis osallistui keskusteluun, jossa koki olevansa hyödyksi tai oppivansa jotain uutta. Eniten keskusteluja käytiin työhön liittyvistä muutoksista: turhat työt, uusien taitojen oppiminen, toimenkuvien muutokset, resurssien väheneminen, luovuus ja kokeileminen sekä muutosstressi.  Toinen suosittu teema oli työntekijöiden innostaminen: Miten innostan ja innostun itse? Johtamisen eri näkökulmat olivat myöskin esillä: itsensä johtaminen, eri-ikäisten johtaminen sekä etäjohtaminen. Lisäksi keskusteltiin ilosta, kävelykokouksista, etiikasta, palkitsemisesta, asiakaspalveluvuorojen jakoperusteista ja päättäjistä. Open Space -iltapäivän lopuksi oli yhteenveto, jossa tilaisuuden vetäjät Anu ja Jussi Promindasta kysyivät mielipiteitä ja tunnelmia. Monet kiittelivät sitä, että kerrankin oli aikaa keskustella kollegoiden kanssa. Tilaisuuden jälkeen kootussa palautteessa tuli esiin myös kriittisiä kommentteja. Osan mielestä sessioita oli liian monta. Osa taas koki, että sessiot kestivät liian kauan. Joku koki hankalaksi uudenlaisen tavan toimia: keskusteluihin piti vaan mennä mukaan, ei tehty muistiota eikä kukaan johtanut tilannetta.   Kirjastonjohtaja kuten moni muukin johtaja joutuu usein pohtimaan asioita yksin. Open Space -työpaja mahdollisti keskustelut, joihin ei arjen työkiireissä ole tilaa tai paikkaa: Pidin erityisesti perjantai-iltapäivän ohjelmasta, koska siinä pääsi paitsi miettimään oppimaansa, myös pohtimaan työhön liittyviä haasteita syvemmin yhdessä muiden samojen ongelmien kanssa kamppailevien kanssa. Tällaisissa tapahtumissa saatu vertaistuki on korvaamatonta pienen kirjaston yksinäiselle esimiehelle.   Kaisu     Kuvat: Prominda    

Tottelin tekoälyä

28.10.2016

Kuulokkeet korville ja välittömästi uppouduin niistä tulvineeseen äänimaisemaan. Tekoälyksi esittäytyvä ääni ohjasi kulkuani ja jutteli kaikesta maan ja taivaan välillä. Osallistuin yhdessä kirjastolaisten ja parin viestinnän ihmisen kanssa RemoteHelsinki-esitykseen. Minun oli helppoa toimia tekoälyn äänen mukaan. Kuljin ”autopilotilla”: tein mitä tekoäly käski tehdä. Esitys sai minut pohtimaan kirjaston yhä kasvavaa automatisointia.   Tekoäly kutsui liikennevaloja kaupungin automaattiseksi diktaattoriksi.  Kirjaston diktaattori on taas sähkölukko. Omatoimiaikana se päästää sisään vain ne asiakkaat, joilla on toimiva kulkutunniste. Muut jäävät ulkopuolelle, elleivät livahda sisään edellisen asiakkaan kannoilla. Ei siis kovin tehokas diktaattori - kuten eivät ole liikennevalotkaan. Myönnän: olen joskus kävellyt päin punaista.  Hälytinportti ja kamera ovat tehokkaampia diktaattoreita. Ne tallentavat tiedon, jos joku vie jotain lainaamatta ulos kirjastosta.         Kauppakeskuksessa katsoin kollegoiden esitystä. Outoa miten he yhdessä tekivät jotain, mitä harva meistä tekisi normaalisti. Kohta oli minun vuoroni tanssia ja kollegat saivat vuorostaan olla yleisönä. Tottelimme tekoälyä. Se oli hauskaa!   Mitä muuta kirjastossa on automatisoitu? Postiohjelma lähettää muistutusviestit asiakkaille. Työ, jonka aikaisemmin teimme itse aamuisin, on yön aikana hoidettu. Ilmoitukset noudettavista varauksista lähtevät myös automaattisesti. Lainaus ja palautus on automatisoitu. Puhumattakaan MetCat-verkkopalvelun uusista ominaisuuksista!   Seuraavaksi tekoäly määräsi: "Nyt on aika pitää tauko." Istuin muiden kanssa kirkon penkkiin ja tekoäly antoi ohjeen: ”Rukoile, meditoi tai istu vaan paikallasi.”   Metropoliassa suunnitellaan virtuaalikierroksia. Ne tulevat olemaan osa virtuaalikampusta. Entä tekoälyn ohjaama kierros kampuksella tai kirjastossa? Tulevaisuudessa opiskelija, uusi työntekijä tai alueen asukas astuu Metropolian kirjastoon. Hän ottaa ovelta kuulokkeet ja lähtee tekoälyn johdattamana kierrokselle. Millainen ääni on Metropolian kirjastolla? Vaihtuuko ääni ihmisen mukaan? Osaako se käydä aitoa dialogia? Ehkä se antaa asiakkaalle neuvon: ”Pysähdy. Etsi mukava tuoli. Kirjastossa voit keskittyä hetkeen ja koota voimia!”   Kaisu   Kuvat: copyright Remote Helsinki, kuvaaja Adriana Dobrin