Avainsana: yläkoulu
Vahvuuskieli ja tulevaisuuden pohdinnat kolmen nuoren puheessa
Nuorten vahvuuskielestä keskusteleminen on lisääntynyt viime aikoina, ja tässä kirjoituksessa käsittelemme sen kehittämisen ehtoja Tämä elämä -hankkeen järjestämissä työpajoissa. Yläkouluikäiset nuoret osallistuivat neljänä kertana aamupäivän mittaiseen työpajaan, joissa käytettiin positiivisen pedagogiikan käsitteitä. Vahvuuksia tunnistamalla voidaan lisätä nuoren itsearvostusta ja myönteistä kuvaa itsestä. Etenkin erityisoppilaita on tärkeä tukea tarkastelemaan itseään puutenäkökulman sijaan vahvuusnäkökulmasta. Peruskoulun jälkeen siirtymävaiheessa oleva nuori tarvitsee tietoa omista vahvuuksistaan, jotta voisi tehdä valintoja koskien jatkokoulutusta ja ammattia. Vahvuuskielen käyttö lisääntyi työpajajaksolla kaikilla nuorilla sitä mukaa, kun luonteenvahvuuksia käsiteltiin työpajoissa. Eräs osallistujista on kertonut haaveammatikseen muotisuunnittelijan ammatin. Neljäntenä työpajapäivänä nuoret miettivät haaveammattiinsa tarvitsemiaan vahvuuksia, jolloin esimerkkitapauksemme liitti muotisuunnittelijan ammattiin tarvitsemiaan luonteenvahvuuksia. Tämä nuori kertoi, että muotisuunnittelija tarvitsee uteliaisuuden vahvuutta, jotta kiinnostuisi siitä, mitä tuleva muoti tuo tullessaan. Toinen oppilas oli ymmärtänyt, että luonteenvahvuuksia on mahdollista kehittää ja harjoitella. Kahdella nuorella oli havaittavissa vahvuuskielen muuttumista tiedollisista, taidollisista ja osaamista kuvaavista ilmauksista kohti luonteenvahvuuspuhetta. Yksi nuori totesi, että vahvuuksien miettiminen auttaa tulevaisuutta suunnitellessa siten, ettei tule lähdettyä opiskelemaan vahingossa väärää alaa ja huomaamaan ettei pärjääkään siinä. Kaiken kaikkiaan nuorilla oli erilaiset lähtökohdat vahvuuskieleen tutustumisessa. Etenkin akateemisesti heikommin menestyneiden nuorten kohdalla olisi tärkeää huomioida ei-akateemisia taitoja. Ryhmässä toimiminen vaikutti lisäävän vahvuuskieltä ja auttavan osaa nuorista miettimään ja sanoittamaan vahvuuksiaan. Vahvuuksia tunnistamalla itsearvostus ja myönteinen käsitys itsestä vahvistuvat. Vahvuuskieleen tutustuttaminen ja siinä kehittymään auttaminen voi saada nuoret kirkastamaan ajatuksiaan tulevaisuudesta ja tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta. Vertaisilla ja aikuisilla oli tärkeä rooli vahvuuskieleen tutustuttamisessa. Työpajojen ohjaajat sanoittivat nuorten vahvuuksia ja kaverit kertoivat nuorille heissä huomaamiaan vahvuuksia. Kaikkien nuorten puheessa esiintyi tulevaisuuspohdintaa ja he liittivät omia ominaisuuksiaan haaveammatteihinsa. Näissä pohdinnoissa näkyi myös luonteenvahvuuksia. Vahvuuskieleen tutustuttaminen voi auttaa nuoria tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta siirtymävaiheessa. Nuori tarvitsee siirtymävaiheessa tukea omien kykyjensä, vahvuuksiensa ja mielenkiinnonkohteidensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen, jotta voisi kehittää myönteisen minäkäsityksen ja vahvan itsetunnon. Lotta Palosaari, erityisopettaja, Helsingin yliopisto Minna Saarinen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto Kauko Komulainen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Loppusuoralla
Uuden lukukauden alku merkitsee tänä syksynä Tämä elämä -hankkeen loppusuoraa. Syksyn 2019 aikana on tarkoitus saada mobiilipelin ja työpajojen toimintamallin kehitystyö päätökseen. Luvassa on siis ilmaiseksi ladattavat pelit, hankkeen uudet verkkosivut sekä useita koulutustapahtumia. Kun Tämä elämä -hankkeen kehitystyö aloitettiin noin kaksi vuotta sitten, ei oltu vielä ihan varmoja, mihin suuntaan oikeastaan ollaan lähdössä. Monialainen asiantuntijatyöryhmämme Metropolian Musiikilta ja Sosiaalialalta, Aalto MediaLabista, Helsingin yliopistolta ja Oppimis- ja ohjauskeskus Valterista on nyt parin vuoden kehittänyt ja testannut nuorille suunnattuja työpajamateriaaleja ja pelejä. Hankkeen lopputuotteina valmistuu siis kaksi mobiilipeliä: ryhmäpeli ja vahvuuspeli, jotka tulevat tarjolle sekä AppStoreen että GooglePlay -kauppaan. Lisäksi kokoamme Tämä elämä -verkkosivustoa, jonne tulee valmiita työpajoja, harjoituksia erilaisten teemojen ympärille sekä asiantuntijatekstejä. Osaksi hankkeen materiaaleja valmistuu myös kolmet pelikortit vahvuuksista, ammateista sekä harrastuksista. Kehityöstyössä ovat olleet mukana koko hankkeen ajan myös hankekumppaniemme opiskelijat sekä yhteistyökoulujemme opinto-ohjaajat, opettajat ja oppilaat. Opiskelijat ovat suunnitelleet harjoituksia yhdessä asiantuntijoidemme kanssa, ja näiden testaamiseksi on järjestetty erilaisia pilottityöpajoja nuorten kanssa. Yläkoululaisten arvokasta palautetta on kerätty harjoitusten edelleen kehittämiseksi ja yritetty näin saada myös nuorten ääni kuuluviin. Mitä siis lopulta onkaan kehitetty? Tämä elämä -hankkeen tavoitteena on ollut tukea nivelvaiheessa olevia nuoria löytämään omia vahvuuksiaan ja pohtimaan tulevaisuuttaan ja valintojaan. Kehittämässämme materiaalissa nuoria osallistetaan mm. pelillisesti ja eri taiteiden keinoin. Materiaalia on kehitetty opinto-ohjauksen tueksi, mutta se sopii suurelta osin kenen tahansa nuorten kanssa työskentelevän käytettäväksi. Juuri nyt kehitystyömme viimeistely käy kuumimmillaan. Työpajoja ja harjoituksia sisältävä verkkosivumme tamaelama.fi julkistetaan syyskuun lopussa. Peleihin koodataan vielä viimeiset muutokset, ja sen jälkeen kaikki on valmista yhteistyökoulujen viimeistä testauskierrosta varten. Keräämme vielä opinto-ohjaajilta ja opettajilta käyttäjäpalautetta, jotta saamme hankkeen lopputuotteesta parhaan mahdollisen. Hankkeen täydennyskoulutusseminaari “Vahva minä – näkökulmia nuorten elämänhallintaan ja valintavalmiuksiin peruskoulun nivelvaiheissa” järjestetään 22.10. Helsingin yliopistolla. Seminaarissa esitellään valmiit mobiilipelit ja työpajamateriaali sekä kuullaan mielenkiintoiset puheenvuorot Arto O. Saloselta, Minna Huotilaiselta ja Eero Salmenkiveltä! Lisätietoja täydennyskoulutuksesta. Lisäksi hankkeemme järjestää koulutuskiertueen yhdessä Vetovoimala-hankkeen kanssa Rovaniemellä 27.9., Mikkelissä 11.10., Kuopiossa 25.10. ja Jyväskylässä 22.11. Hankkeen oma päätösseminaari järjestetään 26.11. Metropolian Arabian kampuksella. Lisätietoja koulutuskiertueesta. Nyt kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata Tämä elämä -kanavia! Jos haluat mukaan testaamaan työpajojamme, ota yhteyttä! Hanna-Maija Aarnio Projektisuunnittelija Tämä elämä -hanke
Veden alta joulupukin pajaan
Tämä elämä -hankkeen pelillistä oppimisympäristöä ja työpajakonseptia on syksyn aikana edistetty yhteistyökoulujen kanssa järjestetyissä minipiloteissa. Hyökkälän koulun marraskuun minipilotissa keskityttiin musiikin merkitykseen pelien ja elokuvien tunnetilojen synnyttäjänä. Aluksi kuunneltiin muutamia esimerkkejä leffamusasta ja keskusteltiin: mitä, kuka ja missä. Näin linkitettyjä musiikkinäytteitä kuvailtiin: ”Star Warsissa saapuminen vehreälle planeetalle, jossa alkaa kisat. Vihreää, kukkuloita kauempana. Narnia. Peter Pan.”: https://youtu.be/FcubyHwnUkw?t=1780 ”Joulupukin paja. Joku putoaa kuoppaan lopussa.”: https://www.youtube.com/watch?v=akwpxNxYvig ”Vedenalaista tai avaruus. Kauhua. Subnautica-peli.”: https://youtu.be/MGfj4VUu4ZM?t=4307 Arvon blogin lukija voi itse kuunnella näytteet ja luoda omat mielikuvansa. Oppilailla on joka tapauksessa huikea taju siitä, mitä mikäkin musiikki tarkoittaa. Katselimme myös kohtauksen Pirates of the Caribbean -leffasta, jossa samaan kohtaukseen oli ympätty erityylisiä musiikkeja: https://www.youtube.com/watch?v=rn9V0cN4NWs Sitten teoriaosuus olikin jo lähes takana ja pätevöityminen pelimusiikin tekijäksi odotti nurkan takana. Keskustelimme viidestä erilaisesta peli- tai leffamusiikin tunnelmasta ja pohdimme, miten kutakin tunnelmaa voisi kuvata oman musiikin keinoin. Tähän päädyimme (tunnelmien kuvailut oppilaiden mielipiteitä): 1. Hauska – upbeat, nopea, korkeita ääniä, yllärit, tauot, soittimet: puhallinsoitin, kitara 2. Toiminta – biitti, kulkeva, päättäväisyys, bassot, päällä kulkeva melodia, viulut, vaskisoittimet 3. Jännitys / kauhu – kasvatus, korkea piano, tauot, matala pohja, pienet iskut tai yllätykset 4. Retropeli – random-melodia, 8-bittisyna, hyvin toimiva luuppi, rytmisyys 5. Romanttinen – rauhallinen, hitaasti liikkuva, viulut, huilut, molli vai duuri? Pädit käteen ja soundtrackiä tekemään. Jokainen teki jostain hänelle arvotusta yllämainitusta tunnetilasta omaa musiikillista versiotaan. Tulosta syntyi. Matalalla murisi jousia, eeppisyyttä toi käyrätorvi ja rumpukone säksätti energiaansa. Tästä on hyvä jatkaa alkuvuoden isossa pilotissa. Musaskene on otettu haltuun. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu
Kohti osallisuutta
Kirjoitin noin vuosi sitten täällä blogissa, kuinka Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi pohjaten sitä yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely on sidoksissa toimijuuteen ja sitä kautta myös osallisuuteen, sillä tässäkin hankkeessa taustalla on ajatus nuorten mahdollisuudesta aloitteellisuuteen ja toiminnan etenemiseen vaikuttamiseen. Tämän vuoden alussa olimme Helsingin yliopiston tutkijoina mukana havainnoimassa ja keräämässä tutkimustarpeisiin video- ja haastatteluaineistoa Tämä elämä -hankkeen ensimmäisissä koululaispiloteissa. Aineistomme perusteella näyttää, että nuorten osallisuuden asteessa on vielä paljon kehitettävää, koska toiminta perustui aikuisten nuorille suunnittelemaan pajasisältöön ja peliin. Annoimme tästä palautetta hankkeen muille toimijoille ja nyt vaikuttaa, että ensi vuoden alussa toteutuvissa koululaispiloteissa on osallisuuden näkökulmasta aivan toinen meininki. Toimijuus juontaa osallisuuteen, jos toimijuudella ymmärretään lasten, nuorten ja aikuistenkin mahdollisuutta tehdä aloitteita, ohjata ja kehittää toimintaa, sekä myös haastaa sitä. Yleensä osallisuus ymmärretään tunteena, joka vain syntyy, kun ihminen on osallisena jossakin toiminnassa tai yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn tai harrastuksen kautta. Pelkkä osallistuminen ei kuitenkaan aina riitä. Lasten ja aikuisten toimijuuteen liittyvät tekemällä oppiminen, toiminnan merkityksellisyys ja kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus, käsitteellistäminen, kriittinen analyysi sekä uuden luominen. Yhteisöissä osallistava toimijuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Siihen kietoutuu myös kriittinen ja luova ajattelu, asenne ja toiminta, sekä moninaisuus ja erilaisuus tekstien käyttämisessä, tuottamisessa ja esittämisessä – ja samoin tunteet. Osallisuus ei ole nuorten tulevaisuuden kannalta mitätön juttu, sillä se vaikuttaa suoraan esimerkiksi yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Tiedetään, että osallisuuden kokeminen toimii yhtenä suojaavana tekijänä hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan. Tyypillisesti ihmisen osallisuuden aste ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vaihtelevat elämänkulun ja tilanteiden mukaisesti. Vajaus jollakin osallistumisen ulottuvuudella (hyvinvointi, toiminta, yhteisöllinen kuuluminen) voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, kun siihen sisältyvä osallisuuden aste vielä syvenee. Kuten viime vuonnakin kirjoitin, mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostavat loistavilta. Tämä elämä -toimintamalliin seuraavassa koululaispilotissa eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset harjoitteet, vahvuuspuhe ja pelin tarinallinen lähestymistapa lupaavat ensi vuoden pilotteihin kiinnostavia näkymiä myös tutkimuksen kannalta. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Tämä elämä -hanke vastaa tulevaisuuskasvatuksen haasteisiin
Koulumaailma on täynnä kliseitä: ”Non scholae sed vitæ discimus – Emme opiskele koulua vaan elämää varten!”, ”Lapsissa on tulevaisuus” tai vaikkapa opettajien ammattiyhdistyksen käyttämä tunnuslause: ”Elämäntyönä tulevaisuus!” Kuitenkaan tulevaisuuskasvatus-sanaa ei löydy opetussuunnitelmastamme yhtään ainoaa kertaa. Sitä ehdottivat jopa omaksi oppiaineekseen jo yli 20 vuotta sitten sekä edesmennyt, arvostettu tulevaisuustutkija Mika Mannermaa että psykologian professori emerita Lea Pulkkinen. Mannermaa ehdotti oppiaineen nimeksi ”tulevaisuusajattelua”, Pulkkinen puolestaan ”tulevaisuustietoa”. Jotain on kuitenkin muuttunut. Siinä, missä edellisestä opetussuunnitelmasta tulevaisuusnäkökulmakin puuttui lähes kokonaan, on itse tulevaisuus-sana löydettävissä nykyisestä opsistamme lähes 100 kertaa. Tulevaisuuskasvatuksen tehtävänä on auttaa lasta ja nuorta rakentamaan omaa tulevaisuuskuvaansa yhtenä maailmankuvan ulottuvuutena. Tulevaisuuskuva on mielensisäistä, näennäistä kuvaa, sillä ihmisellä ei toki voi olla muistijälkiä tulevasta. Kuitenkin pienikin lapsi pystyy kuvittelemaan elämää eteenpäin kognitiivisen ja psyykkisen työn avulla. Tulevaisuuskuvan merkitys ihmiselle on kaksisuuntainen: toisaalta se luodaan asettamalla itselle tavoitteita, ja toisaalta taas siihen pohjautuva toiminta nykyhetkessä luo tulevaisuutta. Maailma elää murroksessa. Tätä toitotetaan alalla kuin alalla. Futuristi Elina Hiltusen mukaan tulevaisuustutkijat voidaan jakaa kahteen leiriin. Niihin, jotka näkevät, että juuri nyt eletään suurta muutoksen aikaa. Ja sitten taas toisiin, jotka korostavat näissä tilanteissa, että ihmisellä on taipumus liioitella muutosta juuri omassa ajassaan. He muistuttavat meitä tulen tai kirjoitustaidon keksimisestä. Itsensä Hiltunen mieltää kolmanteen ryhmään: niihin, jotka seilaavat näiden näkemysten välillä ja kokevat muutoksen olevan samaan aikaan sekä hidasta että nopeaa. Internetin on sanottu muuttaneen ja yhä muuttavan maailmaa vähintään yhtä paljon kuin kirjapainon. Kaikki, mikä voi globalisoitua, globalisoituu ja kaikki, mikä voi robotisoitua, robotisoituu. Tulevaisuudessa voidaan ajaa joukkoliikennevälineellä, jota ohjataan maailman toiselta puolelta käsin. USA:n työministeriön mukaan 65 % lapsista tulee tulevaisuudessa olemaan työssä, jota ei vielä ole olemassakaan. Tekoäly asettaa meidät aivan uudenlaisten kysymysten äärelle. Miten voimme valmistaa koululaisia tulevaisuuteen, jota emme itsekään tunne? Mannermaan lisäksi toinen merkittävä suomalainen tulevaisuustutkija, erityisesti kasvatuksen puolelta, oli Anita Rubin. Hänen mukaansa nuoret elävät yhteiskunnassamme ristipaineessa, jossa mediassa ja koulussa toisaalta luodaan liikaakin uhkakuvia maailmasta ja tulevaisuuden haasteista, ja toisaalta taas luodaan paineita nuoren selvitä niiden kohtaamisesta yksin. Koulussa kaivataan kanssakulkijoita, aikuisia, jotka katsovat tulevaisuuteen lasten ja nuorten kanssa yhdessä, heitä kuunnellen. Tulevaisuuden äärellä olemme kaikki yhtä ensikertalaisia! Tähän haasteeseen pyrkii osaltaan vastaamaan myös Tämä elämä -hanke. Hanna Lampi Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Tämä blogiteksti koostuu osista Hanna Lammen väitöskirjan lektiota, joka esitettiin Helsingin yliopistolla 16.6.2017. Lähteet ja koko väitöskirja ovat luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3492-9
Oivalluksia
Psykoterapeutti Maaret Kallio kysyi keväällä ”Olisinpa tiennyt” -kampanjassa julkisuuden henkilöiltä, mitä he sanoisivat nuorille itselleen nyt. Kampanja sai suuren suosion ja levisi sosiaalisessa mediassa: Instagramista hakusanalla #olisinpatiennyt löytyy 2256 julkaisua. Menestystä niittänyt laulaja-näyttelijä Paula Vesala sanoisi itselleen näin: ”#olisinpatiennyt että minulla on merkitystä. Että en ole huono. Että minuakin voi joku rakastaa, että vaikka hajoan monta kertaa, selviän aina seuraavaan päivään…” Radio- ja tv-juontaja Anni Hautala puolestaan sanoisi: ”#olisinpatiennyt 15-vuotiaana että ei se haittaa, jos ei ole niin taitava matematiikassa, ja että kaikki kyllä aina lopulta järjestyy parhain päin. Ja että ystävät pysyy…” Suuressa osassa julkaistuista Olisinpa tiennyt -teksteissä toistuu itsensä hyväksyminen, omiin vahvuuksiin luottaminen ja luottamus tulevaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Opettajat, mummit ja kummisedät voivat antaa elämänohjeita, mutta tärkeintä on varmasti oma oivaltaminen. Tämä elämä -hankkeessa valmistuvassa opinto-ohjauksen materiaalissa, jota nuoret ovat itse kehittämässä, on mahdollisuus juuri tähän. Oivaltaa niitä asioita, jotka ovat tulevaisuuden ja nuoren oman elämän kannalta tärkeitä. Löytää vahvuuksia, tehdä valintoja ja pohtia merkityksiä. Nämä oivallukset ovat tärkeitä kaikille toimintakyvystä riippumatta. Tulevaisuutta pohtivat kaikki nuoret. Toisilla ei kuitenkaan ole yhteiskunnassa yhtä lailla mahdollisuuksia valintoihin, vaan esimerkiksi oppimisvaikeudet tai muut toimintakyvyn rajoitteet sulkevat näitä mahdollisuuksia. Tällöin nuoren itsensä lisäksi hänen ympärillään olevien ihmisten olisi erittäin tärkeää nähdä hyvä ja löytää vahvuus. Jotain sellaista, mitä voisi lähteä kehittämään ja joka kantaisi eteenpäin vie tulevaisuus minne vain: opiskeluihin, työelämään, tuettuun työhön, toimintakeskukseen tai itsenäiseen elämään valmentaville linjoille erityisammattikouluihin. Tarvitaan myös asennemuutosta, jotta yhteiskunta ei syrjisi ketään taustan vuoksi. Edelleen tällä hetkellä pyörätuolissa istuvan, romanin tai muslimin on kantaväestöä vaikeampi saada töitä. Tämä elämä -hankkeessa suunnitellaan nyt uusia pilottityöpajoja. Oppilaiden ja mukana olleiden opiskelijoiden antamaa palautetta pidetään ensisijaisen tärkeänä ja se ohjaa hanketta kohti toista pilottikierrosta. Lisäksi arvioidaan, miten vielä paremmin saisimme nuorten ääneen kuuluviin, jotta lopputulos olisi nuorten näköinen. Hehän ovat oman elämänsä parhaimpia asiantuntijoita, ja joskus meitä aikuisia paremmin kärryillä myös siitä, kuinka työelämä ja siihen vaikuttavat tekijät tulevat tulevaisuudessa muuttumaan! Elina Huusko Konsultoiva ohjaaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Kuva: Veikko Somerpuro
Moniammatillista yhteistyötä nuorten parhaaksi
Olen ollut viime kesästä asti mukana Tämä elämä -hankkeessa ja olen erittäin innoissani päästessäni mukaan toimintaan, jossa on mukana eri alojen osaajia, AMK- ja yliopisto-opiskelijoita sekä 7. - 8. -luokkalaisia nuoria. Kasassa on siis todella herkullinen joukko eri ikäisiä osaajia monelta alalta! Yläkoululaiset ovat erittäin innostava ikäryhmä yhteistyön kannalta. He ovat kiinni tässä hetkessä ja herkkiä aistimaan ja näkemään, onko kyseessä aito mahdollisuus vai ainoastaan päälle liimattua kohtaamista tai osallisuuden yritystä. Meidän aikuisten velvollisuus on luoda juuri niitä aitoja mahdollisuuksia ja sitä kautta antaa entistä parempia eväitä tulevaisuuden tekijöille. Tärkeintä onkin rakentaa hyvä pohja yhteistyölle ja luoda molemminpuolinen luottamus sekä turvallinen ilmapiiri. Näiden myötä meille aikuisille syntyy mahdollisuus kuulla ja oppia nuorilta: asioita, joita emme välttämättä osaisi edes kysyä tai etsiä. Hankkeen alussa koin kiehtovaksi, mutta yhtä aikaa myös pelottavaksi, musiikin ja pelillisyyden mahdollisuudet nuorten ohjaamisessa. Ne molemmat ovat melko tuntemattomia työvälineitä itselle, mutta hankkeen edetessä pelko on vaihtunut uteliaisuudeksi ja olenkin saanut itseni usein kiinni miettimästä, että miten näitä välineitä voisi hyödyntää niin opettajan työssäni ammattikorkeakoulussa kuin eri projekteissa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös yhteistyö eri koulutusasteiden ja oppilaitosten välillä on ollut äärimmäisen antoisaa. On innostavaa nähdä, miten opiskelijat eri oppilaitoksista ja eri aloilta oppivat toisiltaan ja pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan yhteistyössä 7. - 8. -luokkalaisten oppilaiden kanssa. Sama pätee meihin hanketyöntekijöihin. Helposti sitä ajautuu tietynlaisiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, joita tällainen moniammatillinen yhteistyö tuulettaa juuri sopivalla tavalla. Tässä hankkeessa mukana oleminen on antanut jo tässä vaiheessa todella paljon. Odotankin innolla, mitä tämä ja ensi vuosi tuovat tullessaan! Annakaisa Oksava Lehtori, Sosiaalinen hyvinvointi Metropolia Ammattikorkeakoulu
Vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin!
Muistan omilta kaukaisilta opiskeluajoiltani erään opettajani lausahduksen ”vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin”. Niinpä. Sitähän se oli, kun siltä kannalta asioita katsoi. Onneksi niin ajat kuin ajatustavatkin ovat saaneet tällä välin uusia suuntia, ja nykyään voi katsoa myös missä onnistutaan, missä ollaan vahvoilla ja mikä tukee hyvinvointia. Mikä tekee ihmiselle hyvää ja mikä tekee ihmisestä hyvän? Nämä kaksi kysymystä mielessään Aristoteles rakensi hyve-etiikan, jonka perusajatukselle nykyinenkin hyveajattelu pohjaa. Hyveet ovat niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka tekevät ihmisestä hyvän niin ihmisenä kuin jossakin tehtävässä tai roolissa. Hyveiden toteuttamisen ja niiden harjoittelun välineitä ovat luonteenvahvuudet. (Hyveistä ja luonteenvahvuuksista lisää alalaidan linkeistä.) Vahvuudet ovat myös Tämä elämä -hankkeen perusajatuksena, ja niiden huomaamista ja käytännön toteuttamista nuoret harjoittelivat Metropolian musiikkipedagogiikan ja Helsingin yliopiston erityispedagogiikan opettajaopiskelijoiden vetämissä työpajoissa. Kerron, kuinka opettajaopiskelijat kulkivat vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin koko viiden viikon pilottijakson ajan. Käytän kuvauksessani VIA (Values In Action) -luokituksen mukaisia luonteenvahvuuksia (linkki sivun alalaidassa). Koululaistyöpajojen vetäminen oli opiskelijoillemme hyppy tuntemattomaan. Siihen tarvittiin kosolti rohkeutta. Uuteen oppimisen mahdollisuuteen opiskelijat suhtautuivat uteliaasti, innokkaina ja toiveikkaasti. Taidokkaat pedagogit suhtautuivat vaatimattomasti omiin taitoihinsa mutta kannustivat kaksin verroin toisiaan. Sisukkaasti opiskelijamme ponnistelivat jännittävän ensimmäisen ohjauskerran läpi ja pian esiin astuikin johtajuus, jolla he huolehtivat ryhmistään ja olivat hyvinä esimerkkeinä innostavasta ryhmässä olemisen tavasta. Ryhmätyötaitojaan opiskelijat käyttivät taitavasti sekä oman opiskelijaryhmän kesken kuin myös ohjatessaan koululaisryhmiä. Ystävällisesti ja huomaavaisesti he valitsivat sanansa siten, etteivät loukanneet ketään ja kohtelivat kaikkia reilusti ja tasapuolisesti. Itsesäätelyn ansiosta opiskelijat pysyivät suunnitelmissaan ja sinnikkyydellä he veivät loppuun aloittamansa opetustuokion, vaikka ujous ja pieni epävarmuus pidättelikin alkuun nuorten ryhmäläisten osallistumista. Sosiaalisesti älykkäinä vetäjät aistivat herkästi millaisella mielellä ryhmässä oltiin ja osasivat rauhoittaa tai innostaa ryhmäänsä tarpeen mukaan. Ohjaustilanteissa käytettiin myös huumoria, joka loi vapautunutta tunnelmaa ryhmään. Uutta ja erilaista tekemistä keksittiin luovasti jokaiselle tapaamiskerralle. Myötätuntoisesti ohjaajat ymmärsivät koululaisten haasteen osallistua ventovieraiden kanssa samaan ryhmään. Arviointi- ja näkökulmanottokyvyllään ohjaajat puntaroivat ryhmissä tapahtuneiden sattumusten hyviä ja huonoja puolia. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät aina menneet täysin nappiin, rakkaudella ja anteeksiantavaisuudella korjattiin nekin pienet nyrjähdykset. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuutta käyttäen opiskelijat kertoivat liikuttuneina nähneensä nuorissa paljon osaamista ja kauniita pieniä tekoja. Kiitollisuus tehtyä ja opittua kohtaan tuntui vahvasti pilottijakson viimeisessä opiskelijoiden tapaamisessa. Raili Honkanen-Korhonen Lehtori Metropolian Musiikki Lisää näistä aiheista voi lukea: http://www.hyveetelamassa.fi http://positiivinenpedagogiikka.fi/luonteenvahvuudet http://positiivinenpedagogiikka.fi https://www.viacharacter.org/survey/Account/Login?ReturnUrl=%2Fsurvey%2FReports%2FMyReports Kuvat: Veikko Somerpuro
Vahvuuksien pohtimista koululaistyöpajoissa
Innostuin Tämä elämä -hankkeesta heti, kun kuulin siitä. Siinä saisi soveltaa taiteen ja musiikin käyttöä erityispedagogiikkaan sekä tavata paljon uusia, erilaisia ihmisiä. Nyt ensimmäisen pilottijakson loputtua voin sanoa, että koko matka koulutuksineen, kohtaamisineen ja keskusteluineen on ollut todella opettavainen ja inspiroiva. Lähdin jokaisesta koulutuspäivästä pää täynnä ideoita harjoituksista, joita koululaisten työpajoissa voisi käyttää. Olin inspiroitunut, innostunut ja monena päivänä myös liikuttunut kaikkien vilpittömästä halusta auttaa nuoria löytämään oma polkunsa vahvuuksiensa kautta. Ryhmässämme oli todella ammattitaitoisia, taitavia ja avoimia opiskelijoita, joiden kanssa oli helppoa olla oma itsensä ja uskaltaa heittäytyä. Meidän ohjaajamme taas olivat aivan huippuammattilaisia aloillaan, ja jokaisen koulutuspäivän sisältö tuki toinen toistaan. Ohjaajiemme tuella oli helpompi ja turvallisempi mennä tekemään jotakin, jota ei ollut koskaan ennen tehnyt – ohjaamaan erittäin heterogeenistä kuudentoista hengen yläkouluryhmää. Ensimmäisenä päivänä jännitti niin, että kädet tärisivät, kun kirjoitin nuorten nimiä maalarinteipin palasiin ja toivotin heidät tervetulleiksi. Jännitys kuitenkin laukesi pian, kun pääsimme tekemään töitä ryhmän kanssa. Meille kävi työparini Veeran kanssa heti selväksi, miten aivan ihania, taitavia ja viisaita nuoria meidän ryhmässämme oli. Vaikka kaikkia aluksi hieman jännitti uudet ihmiset, niin työpajapäivän loppupuoliskolla kilpailtiin jo innokkaasti tunnetilalaulukisassa: esitimme Veeran kanssa lauluja erilaisilla tunnetiloilla ja muut arvailivat joukkueittain. Lopuksi muutama ryhmäläinenkin uskaltautui mukaan lauluun! Vahvuudet ja niiden pohtiminen oli minulle todella suuri ja tärkeä osa työpajojen suunnittelua. Teimmekin vahvuuksien pohtimisesta jokaiselle päivälle omanlaisensa lopetuksen. Ensimmäisenä päivänä huomioimme jokaisesta nuoresta yhden vahvuuden ja sanoimme sen ääneen. Oli ihanaa huomata, kuinka mukavan asian sanominen ja vahvuuksien huomioiminen sai toiset hyvälle tuulelle. Tuli sellainen olo, että tätähän pitäisi aina tehdä. Toisten kehuminen on tärkeää, ja silti usein ne pienetkin hyvät asiat unohdetaan sanoa ääneen. Opin sen, että yksilöllisellä kehulla on todellakin voimaa ja sitä pitäisi viljellä niin paljon kuin sielu sietää! Toisena päivänä nuoret saivat huomioida itse omat vahvuutensa: he saivat kirjoittaa pienelle paperinpalalle, missä olivat olleet sinä päivänä hyviä. Saimme ihania vastauksia – monenlaisia vahvuuksia. Oli hienoa nähdä, että vahvuuksia osattiin miettiä omasta itsestä, vaikkei se aina ole helppoa! Kuva: Emilia Vihanto Kolmas työpajapäivä päättyi vahvuusrinkiin, jossa jokainen sanoi ääneen oman vahvuutensa sinä päivänä. Jos joku ei keksinyt, niin kaverit auttoivat: positiivisia asioita ja vahvuuksia sateli spontaanisti eri puolilta rinkiä, ja se sai minut tuntemaan suurta ylpeyttä nuoria kohtaan. Neljännen päivän lopetus meni hiukan samalla tavalla, kun nuorten tuli kirjoittaa pareittain heidän huomaamiaan vahvuuksia toisistaan. Useat olivatkin huomanneet useamman kuin yhden vahvuuden – mahtavaa! Tämä elämä -pelin kehittäminen oli myös iso osa työpajojen ohjelmaa, ja nuoret olivat selvästi kiinnostuneita siitä. Teimme toisena päivänä musiikin peliin elementti-improvisaation keinoin, ja valitsemamme tunnetilat musiikille olivat rentouttava, iloinen ja rauhallinen. Pohdimme, mitkä soittimet tuottaisivat tämänlaisia ääniä. Yhdeltä oppilaalta tuli hieno idea äänittää oikeaa veden lotinaa. Lopputuloksena oli juuri se, mitä olimme tavoitelleet: rauhaisa ja iloinen musiikki täynnä luonnon ääniä. Oppilailta tuli myös hyviä kehitysideoita peliin, ja pelimaailma musiikkeineen oli selvästi keskustelua avaava ja mielenkiintoinen aihe nuorille. Kysyimme viimeisenä päivänä palautteessa, mikä työpajapäivissä oli ollut kivointa. Monet vastasivat, että musiikinteko. Sitä olisi saanut myös palautteen mukaan olla enemmän, samoin kuin pelin kehittämistä. Jotkut pelit ja leikit olivat olleet tylsiä, mutta kaikki olivat kuitenkin iloisia siitä, että olivat olleet ryhmässä erilaisten nuorten kanssa ja tutustuneet uusiin ihmisiin. Mitä minä opin Tämä elämä -hankkeesta? Ainakin todella arvokkaita ryhmänohjaustaitoja. Opin itsestäni uusia asioita, samoin nuorista. Opin toimimaan työparin kanssa, joka on eri alalta. Opin kuinka tärkeää on se, että toisissa huomataan hyvä ja se sanotaan ääneen niin, että kaikki muutkin kuulevat. Sain luottamusta itseeni ohjaajana. Kysyimme oppilaspalautteessa myös, mitä nuoret olivat oppineet. Yksi mieleenpainuvimmista vastauksista kuului näin: ”Opin olla rohkeampi”. Sitä minäkin opin, ja opettelen edelleen. Emilia Vihanto Musiikkipedagogiikan opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Emilia Vihanto
Ei autopilotti, vaan hyvässä ohjauksessa
Ensimmäinen Tämä elämä -hankkeen pilotti on takana. Neljä päivää nuoria neljästä koulusta viidessä ryhmässä tekemässä, pohtimassa ja hitaammin tai nopeammin lämpenemässä. Meidän koulumme tulee työpajoihin Tuusulanjärven kulttuurimaisemista. Joka aamu 8.15 bluetooth-kaiuttimet alkavat luukuttaa bussin takaosassa meille opettajille tuntemattomia biisejä. Lisäävät volyymia. Emme tunnista siltikään. Sipsi- ja karkkipussit rapisevat ja Juissia kuluu. Kaikki tämä opettajan luvalla, sillä harvoinhan sitä nyt susirajalta pääkaupunkiin päästään. Vantaa eristää tehokkaasti. Pajat alkavat. Ensimmäisenä aamuna teinit tarkkailevat tilanteen vaarallisuutta alta kulmien luokkakaverien välittömässä läheisyydessä. Iltapäivällä yhdessä ryhmässä on syntynyt jo lentävä lause ”kova meno”. Työpajojen päätyttyä on nähty tunteiden lämpenemisiä, kuumenemisia, draamaa ja teinikähinää. Ja paljon pohtivia, fiksuja nuoria. Tutustumisia. Spontaania auttamista ja hupaisia tilanteita. Työpajoja vetäneitä Metropolian ja Helsingin yliopiston opiskelijoita saadaan kiittää paljosta ja suuresti. Välitön asenne, huumori ja hyvä valmistautuminen kantoivat läpi pajojen. Rohkaisevat lauseet ja jokaisen oppilaan saamat henkilökohtaiset kehut oikaisevat jäykemmänkin älykännyniskan. Jos saa yläastelaisen hetkeksi kiinnostumaan, voi alkaa kesyttää nälkäisiä leijonia savannilla pelkät naudankyljykset aseenaan – vanha viidakon sananlasku. Tämä on ensimmäinen pilotti. Tämä elämä -pelin ensimmäistä versiota päästään kokeilemaan ja kommentoimaan. Kaiken kännykän ruudulta nähneet yläastelaiset ovat lahjomattomia ja suorasanaisia testaajia. Palaute on kuitenkin ollut myös positiivista ja kommenttien pohjalta on hyvä jatkaa. Koodaaja Henri ja graafikko Marie ovat testauspäivänä paikalla. Jäi hieman harmittamaan, ettei heitä esitelty, koska nämä vaatimattomat työn sankarit olisivat ansainneet isot aplodit, liputuspäivän ja nimikkoleivoksen. Aito koodari ja graafikko! Ne tyypit jotka ovat pelin ihan oikeasti saaneet heräämään elämään. Haasteena tulevissa versioissa on säilyttää pelaajan mielenkiinto, tehdä pelistä riittävän monipuolinen ja palvella perimmäistä tarkoitusta: mitkä ovat minun vahvuuteni? Ja niiden omien vahvuuksien etsimistä on työpajoissa nimenomaan harjoiteltu. Mikä parasta, nuoret ovat niitä itsestään ja toisistaan myös löytäneet. Meidän järjestäjien palauteplaverissa joku toteaa: ”Tää olisi voinut mennä ihan pieleen”. Ei mennyt. Mitä nyt bussit tulivat kouluille jo maanantaina, kun pajat alkoivat tiistaina. Tai polvi niksahti välituntipaineissa. Kas sellaista on tämä elämä! En tunnista tätäkään biisiä. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Veikko Somerpuro
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
