Avainsana: vahvuudet
Vahvuuskieli ja tulevaisuuden pohdinnat kolmen nuoren puheessa
Nuorten vahvuuskielestä keskusteleminen on lisääntynyt viime aikoina, ja tässä kirjoituksessa käsittelemme sen kehittämisen ehtoja Tämä elämä -hankkeen järjestämissä työpajoissa. Yläkouluikäiset nuoret osallistuivat neljänä kertana aamupäivän mittaiseen työpajaan, joissa käytettiin positiivisen pedagogiikan käsitteitä. Vahvuuksia tunnistamalla voidaan lisätä nuoren itsearvostusta ja myönteistä kuvaa itsestä. Etenkin erityisoppilaita on tärkeä tukea tarkastelemaan itseään puutenäkökulman sijaan vahvuusnäkökulmasta. Peruskoulun jälkeen siirtymävaiheessa oleva nuori tarvitsee tietoa omista vahvuuksistaan, jotta voisi tehdä valintoja koskien jatkokoulutusta ja ammattia. Vahvuuskielen käyttö lisääntyi työpajajaksolla kaikilla nuorilla sitä mukaa, kun luonteenvahvuuksia käsiteltiin työpajoissa. Eräs osallistujista on kertonut haaveammatikseen muotisuunnittelijan ammatin. Neljäntenä työpajapäivänä nuoret miettivät haaveammattiinsa tarvitsemiaan vahvuuksia, jolloin esimerkkitapauksemme liitti muotisuunnittelijan ammattiin tarvitsemiaan luonteenvahvuuksia. Tämä nuori kertoi, että muotisuunnittelija tarvitsee uteliaisuuden vahvuutta, jotta kiinnostuisi siitä, mitä tuleva muoti tuo tullessaan. Toinen oppilas oli ymmärtänyt, että luonteenvahvuuksia on mahdollista kehittää ja harjoitella. Kahdella nuorella oli havaittavissa vahvuuskielen muuttumista tiedollisista, taidollisista ja osaamista kuvaavista ilmauksista kohti luonteenvahvuuspuhetta. Yksi nuori totesi, että vahvuuksien miettiminen auttaa tulevaisuutta suunnitellessa siten, ettei tule lähdettyä opiskelemaan vahingossa väärää alaa ja huomaamaan ettei pärjääkään siinä. Kaiken kaikkiaan nuorilla oli erilaiset lähtökohdat vahvuuskieleen tutustumisessa. Etenkin akateemisesti heikommin menestyneiden nuorten kohdalla olisi tärkeää huomioida ei-akateemisia taitoja. Ryhmässä toimiminen vaikutti lisäävän vahvuuskieltä ja auttavan osaa nuorista miettimään ja sanoittamaan vahvuuksiaan. Vahvuuksia tunnistamalla itsearvostus ja myönteinen käsitys itsestä vahvistuvat. Vahvuuskieleen tutustuttaminen ja siinä kehittymään auttaminen voi saada nuoret kirkastamaan ajatuksiaan tulevaisuudesta ja tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta. Vertaisilla ja aikuisilla oli tärkeä rooli vahvuuskieleen tutustuttamisessa. Työpajojen ohjaajat sanoittivat nuorten vahvuuksia ja kaverit kertoivat nuorille heissä huomaamiaan vahvuuksia. Kaikkien nuorten puheessa esiintyi tulevaisuuspohdintaa ja he liittivät omia ominaisuuksiaan haaveammatteihinsa. Näissä pohdinnoissa näkyi myös luonteenvahvuuksia. Vahvuuskieleen tutustuttaminen voi auttaa nuoria tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta siirtymävaiheessa. Nuori tarvitsee siirtymävaiheessa tukea omien kykyjensä, vahvuuksiensa ja mielenkiinnonkohteidensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen, jotta voisi kehittää myönteisen minäkäsityksen ja vahvan itsetunnon. Lotta Palosaari, erityisopettaja, Helsingin yliopisto Minna Saarinen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto Kauko Komulainen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Valintavalmiudet, merkitykset ja tulevaisuuskuvat nuorten koulutusvalintojen keskiössä
Yläkouluikäisten koulutusvalintoja edeltää aina oman elämän haaveiden, merkitysten ja tulevaisuuskuvien pohtiminen. Tulevaisuuskuvat voivat olla hyvin monenlaisia ja ne vaikuttavat nuoren päätöksentekoon. Tätä taustaa vasten nuoren on myös osattava kysyä, missä hän on taitava. Monet tutkijat ovat kiinnostuneet nuorten tulevaisuuteen liittyvistä toiveista ja unelmista. Nuorten tulevaisuuskasvatuksesta virisi keskustelu 1990-luvulla, jolloin tavoitteena oli kehittää tulevaisuuteen orientoitumisen valmiuksia. Tulevaisuustietoisuus on vähittäistä ymmärtämistä siitä, miten nykypäivän päätökset ja valinnat vaikuttavat toteutuvaan todellisuuteen. Tulevaisuuteen orientoituminen on ikään kuin kyky, jota oppilaat kouluissa tarvitsevat yhä enemmän. Tulevaisuusohjaus voisi olla koulujen tavoite tukea nuoria löytämään oman elämänsä suunta ja toisaalta heitä voisi myös rohkaista miettimään erilaisia valintoja. Eritoten nuorilla aikaperspektiivi on lyhyt, ja he keskittyvät vain lähivuosiin ja niiden tapahtumiin. Lyhyt aikaperspektiivi kuvastaa sitä, että nuorten oman tien löytäminen vaatii paljon voimavaroja, eikä pitkälle tulevaisuuteen yltävään ajatteluun riitä resursseja. Nuorilla yläkoululaisilla keskeinen kehitystehtävä on oman identiteetin rakentaminen, johon liittyy muun muassa ammatillisen suunnan löytyminen. Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan sitä tehdään, yhdessä tämän päivän valintojen kautta. Nuoret tarvitsevat valintoihinsa valintavalmiuksia. Näillä tarkoitetaan taitoja, jotka auttavat nuoria tekemään valintoja siirtymätilanteissa. Koulutuspäätös edellyttää valintavalmiuksia ja toisaalta kykyä ymmärtää omia tulevaisuuskuvia. Tulevaisuuteen katsominen edellyttää nuorelta oman elämän merkityksen löytämistä. Nuoren täytyy ymmärtää, mikä minun paikkani elämässä olisi. On mahdollista luoda tulevaisuuskuvia yhdessä nuorten kanssa. Positiivisilla tulevaisuuskuvilla on vaikutusta yksilöiden elämään. Toivon ja oman merkityksen pohtiminen lisäävät mahdollisuutta nähdä oma tulevaisuus mahdollisuuksien kautta. Tulevaisuuden työelämää ajatellen on tärkeää tukea nuoria omien kykyjen eli vahvuuksien tunnistamisessa ja kannustaa heitä aktiiviseen toimijuuteen omassa elämässään. Olennaista on, että nuorilla on elämässään tarkoitus ja tavoite. Nuoret, jotka kokevat elämällään olevan tarkoituksen ja suunnan, ovat muita todennäköisemmin tyytyväisiä ja positiivisia, heillä on todennäköisesti hyvä itsetunto ja tasapainoinen tunne-elämä. Tämän vuoksi kouluissa kannattaa tulevaisuuskasvatuksen ja vahvuuskeskeisen ajattelun avulla helpottaa nuorten valintavalmiuksia vaativien koulutuspäätösten äärellä. Näillä on olennainen vaikutus myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Minna Saarinen Yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Luonteenvahvuudet urapohdinnan ytimessä
”Mä oon musamies.” On erään osallistujan kommentti, kun kysytään hänen haaveitaan. Mitäs taitoja musamies tarvitsee? ”No pitää olla hyvä räppää ja sillai.”, on vastaus. Tämä nuori tietää missä on taitava, ja tämä on tärkeä taito tulevaisuuden urapohdinnan kannalta. Tutkimuksemme Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on osa Tämä elämä -hanketta, jonka tavoitteena on tukea nuorten valintavalmiuksia positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien keinoin. Tämä elämä -hankkeessa tavoitellaan nuorten valintavalmiuksien kehittymistä, ja tässä tutkimuksessa lähestytään valintavalmiuksien kehitystä ja urapohdintaa positiivisen pedagogiikan viitekehyksessä. Opiskelupaikan löytäminen peruskoulun jälkeen antaa nuorelle suunnan kohti ammattia ja lopulta työelämää. Ammatti antaa nuorelle mahdollisuuden löytää oman paikkansa yhteiskunnasta ja mahdollisuuden itsenäistyä. Ilman opiskelupaikkaa jääminen voi olla riski syrjäytymiselle. Koulutuksen ulkopuolelle jää ja koulutuksen keskeyttää suuri joukko nuoria. Vahvuuksista on varmasti pitkään puhuttu. National Career development Guidelines nostaa esille opinto-ohjaajille suunnatussa mallissaan omien vahvuuksien, kykyjen, taitojen ja lahjakkuuksien merkityksen valintavalmiuksien kehityksessä jo vuonna 2004. Positiivinen pedagogiikka pohjautuu posiitiiviseen psykologiaan, joka on saanut alkunsa halusta nähdä psykologian kentällä ihmisissä hyvää. Positiivinen pedagogiikka koulukontekstissa saattaa usein upota arjen jalkoihin, mutta positiivisen pedagogiikan käyttäjien perusvire luo toimintaympäristöä, jossa jatkuvasti etsitään hyvää ja pyritään auttamaan positiivisen minäkuvan kasvussa. Oiva väline positiivisen pedagogiikan tuomiseen luokkahuoneeseen konkreettisesti on luonteenvahvuudet. Niitä on 24, ja jokaiselle löytyy itselle sopivia ja tärkeitä luonteenvahvuuksia. Positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien käytöllä on paljon kiistattomia hyviä tuloksia kuten akateemisen suoriutumisen kasvu ja onnellisuutta lisäävä vaikutus. Siksi luonteenvahvuudet ovatkin pikkuhiljaa juurtumassa pedagogiseen maailmaan ja varmasti myös opinto-ohjaukseen. Toteuttamassamme tutkimuksessa Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin huomasimme, kuinka rikastavaa luonteenvahvuustermistön käyttö oli. Nuoren kuvaillessa osaamisiaan he usein kertoivat harrastuksistaan. Omaksuessaan luonteenvahvuuspuheen nuoren kerronta siitä, että olen hyvä jääkiekossa, muuttui pohdinnaksi, miksi olen hyvä jääkiekossa. Löytäessään pohjalta luonteenvahvuuden voi nuori monipuolisemmin käyttää sitä laajemman urapohdinnan tukena. Millaisia luonteenvahvuuksia eri ammateissa tarvitaan? Mitkä ovat minun luonteenvahvuuteni? Missä ammateissa pääsisin käyttämään omia luonteenvahvuuksiani? Mitäs musamies nyt ajattelee? Hän kuvailee, että muusikko tarvitsee luovuutta, rohkeutta ja sinnikkyyttä ja toteaa, että hän on itse sinnikäs, luova sekä kärsivällinen. Riikka Hussinki Erityisluokanopettaja Kuitinmäen koulu KM-opiskelija (erityispedagogiikka), Helsingin yliopisto Minna Saarinen Yliopistotutkija, KT, YTL, EO, Erityispedagogiikka, Helsingin yliopisto Riikka Hussingin pro gradu -tutkielma Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on luettavissa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/298373
Lauantaikoulupäivästä napattua: miten tukea nuoren valintoja vanhempana?
Lasteni vuosittainen kodin ja koulun yhteistyöpäivä tarjosi tänä vuonna mahdollisuuden kuulla Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) puheenvuoron nuorten tulevaisuuskäsityksistä sekä taloustieteen professori Panu Kalmin luennon lasten ja nuorten taloustaitojen tukemisesta kotona ja koulussa. Lasteni touhutessa omissa talouspajoissaan istahdin auditorion penkille kahtalaisessa roolissa. Olin yläkoululaisen poikani ja alakoululaisen tyttäreni vanhempi, joka miettii omaa vanhemmuuttaan ja sitä, miten tukea lapsiaan parhaiten koulutus- ja työelämäpoluilla. Toisaalta penkillä istui herkin korvin nuorten ajatuksia tulevaisuudesta kuunteleva Tämä elämä -hankkeen projektipäällikkö, joka navigoi parhainta mahdollista kurssia yläkoulujen opinto-ohjaukseen kehitettävän Tämä elämä -konseptin valmistumiseksi. TAT:n asiantuntija kävi läpi Nuorisobarometri 2017 -julkaisun tilastoja. Niiden mukaan vanhempien tuki nuoren opintovalinnoille on kaikkein merkittävin. Myös ystävät, tutut, opinto-ohjaaja ja työelämään tutustumisjakso (TET) ovat tärkeässä roolissa nuoren tehdessä valintojaan. Lähipiirin painoarvo on vain kasvamassa. Siksi meitä, auditorion lähes kokonaan täyttäneitä vantaalaisen koulun vanhempia kannustettiin yhä tietoisemmin sanoittamaan lastemme vahvuuksia ja auttamaan lasta oppimaan itsekin tuota taitoa sekä löytämään vahvuuksista yhteyksiä työelämän tarpeisiin. Miten sitten sanoittaa vahvuuksia? Jos nuoresi on esimerkiksi hoitanut tuttavasi lapsia ja tehnyt työtä hyvin, ollut esimerkiksi aina ajoissa paikalla, kerro, mitä se nuoresta viestii. Kerro, että se osoittaa hänen olevan muun muassa luotettava, ja että tätä asiaa arvostetaan paljon työelämässä. Jos hoitolapset ovat olleet ilahtuneita nuoren tullessa paikalle, kerro tai anna nuoren itse miettiä, mitä se sanoo tämän vahvuuksista ja osaamisesta. Kenties hyvistä sosiaalisista taidoista ja reiluudesta? Ehkä luovuudesta? Jotain kivaa tekemistä nuori on varmasti keksinyt lapsille tai ratkaissut kiperiä tilanteita luovuutta käyttäen. Näitäkin vahvuuksia työelämä myös todella arvostaa. Auta myös muuntamaan ne kesätyöpaikka-hakemukseen, jolla nuori pääsee antamaan tärkeää tietoa siitä, millaisen työntekijän työpaikka tästä saa. Tulevaisuuden työpaikkoja ei voida ennustaa eikä kaikkea niihin tarvittavia taitoja. Jatko-opintoja valittaessa valitaan pikemminkin mahdollisuuksia kuin varsinaista työuraa. Siksi tärkeintä on rohkaista nuorta miettimään, miten kasvattaa osaamistaan ja mikä olisi seuraava asia tai tavoite, steppi, minkä haluaa tehdä. Kovin kauas ei vielä seiskaluokkalaisena tarvitse katsoa. Irene Alsti-Lehtonen Projektipäällikkö, Tämä elämä -hanke
Oivalluksia
Psykoterapeutti Maaret Kallio kysyi keväällä ”Olisinpa tiennyt” -kampanjassa julkisuuden henkilöiltä, mitä he sanoisivat nuorille itselleen nyt. Kampanja sai suuren suosion ja levisi sosiaalisessa mediassa: Instagramista hakusanalla #olisinpatiennyt löytyy 2256 julkaisua. Menestystä niittänyt laulaja-näyttelijä Paula Vesala sanoisi itselleen näin: ”#olisinpatiennyt että minulla on merkitystä. Että en ole huono. Että minuakin voi joku rakastaa, että vaikka hajoan monta kertaa, selviän aina seuraavaan päivään…” Radio- ja tv-juontaja Anni Hautala puolestaan sanoisi: ”#olisinpatiennyt 15-vuotiaana että ei se haittaa, jos ei ole niin taitava matematiikassa, ja että kaikki kyllä aina lopulta järjestyy parhain päin. Ja että ystävät pysyy…” Suuressa osassa julkaistuista Olisinpa tiennyt -teksteissä toistuu itsensä hyväksyminen, omiin vahvuuksiin luottaminen ja luottamus tulevaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Opettajat, mummit ja kummisedät voivat antaa elämänohjeita, mutta tärkeintä on varmasti oma oivaltaminen. Tämä elämä -hankkeessa valmistuvassa opinto-ohjauksen materiaalissa, jota nuoret ovat itse kehittämässä, on mahdollisuus juuri tähän. Oivaltaa niitä asioita, jotka ovat tulevaisuuden ja nuoren oman elämän kannalta tärkeitä. Löytää vahvuuksia, tehdä valintoja ja pohtia merkityksiä. Nämä oivallukset ovat tärkeitä kaikille toimintakyvystä riippumatta. Tulevaisuutta pohtivat kaikki nuoret. Toisilla ei kuitenkaan ole yhteiskunnassa yhtä lailla mahdollisuuksia valintoihin, vaan esimerkiksi oppimisvaikeudet tai muut toimintakyvyn rajoitteet sulkevat näitä mahdollisuuksia. Tällöin nuoren itsensä lisäksi hänen ympärillään olevien ihmisten olisi erittäin tärkeää nähdä hyvä ja löytää vahvuus. Jotain sellaista, mitä voisi lähteä kehittämään ja joka kantaisi eteenpäin vie tulevaisuus minne vain: opiskeluihin, työelämään, tuettuun työhön, toimintakeskukseen tai itsenäiseen elämään valmentaville linjoille erityisammattikouluihin. Tarvitaan myös asennemuutosta, jotta yhteiskunta ei syrjisi ketään taustan vuoksi. Edelleen tällä hetkellä pyörätuolissa istuvan, romanin tai muslimin on kantaväestöä vaikeampi saada töitä. Tämä elämä -hankkeessa suunnitellaan nyt uusia pilottityöpajoja. Oppilaiden ja mukana olleiden opiskelijoiden antamaa palautetta pidetään ensisijaisen tärkeänä ja se ohjaa hanketta kohti toista pilottikierrosta. Lisäksi arvioidaan, miten vielä paremmin saisimme nuorten ääneen kuuluviin, jotta lopputulos olisi nuorten näköinen. Hehän ovat oman elämänsä parhaimpia asiantuntijoita, ja joskus meitä aikuisia paremmin kärryillä myös siitä, kuinka työelämä ja siihen vaikuttavat tekijät tulevat tulevaisuudessa muuttumaan! Elina Huusko Konsultoiva ohjaaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Kuva: Veikko Somerpuro
Helsingin yliopisto tvärkkaa
Happikaapin ja navakan tuulen huminassa syntyi Tämä elämä -hankkeelle uutta tutkimusta. Kesäkausi avattiin Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Tvärminnessä, jossa pohdittiin, ideoitiin, analysoitiin, järjesteltiin, keskusteltiin ja kirjoitettiin hankkeeseen liittyviä gradututkimuksia. Tai mitä nyt aamupalojen, lounaiden, kahvien, päivällisten ja iltapalojen lomassa akateemiselle tutkimukselle jäi aikaa. Tämä elämä -hankkeen tutkimusryhmä oli saanut Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseltä tiedekunnalta vetäytymisapurahan. Sen turvin voitiin työskennellä intensiivisesti pari päivää käsittämättömän kauniissa Hankoniemen maisemissa. Luovuutta tukivat myös hirsisauna sekä sen verran kylmä merivesi, että paikalliset ahvenet oppivat rankemmankinpuoleisia akateemisia termejä. Kalliorannat ja raikas merivesi - laadukkaan tutkimuksen metafora Odotettavissa: Navakkaa lännenpuoleista akateemista tutkimusta nuorten käsityksistä omista vahvuuksistaan ja heidän tulevaisuusorientaatiostaan. Aineiston tarjosivat mainiosti menneet alkuvuoden työpajat. Ja kuten ruokaa tutkimusasemalla, aineistoakin oli riittävästi. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Jussi Paalanen
Tämä elämä -hanke Valteri-koulun oppilaiden silmin
Positiivisen pedagogiikan näkökulmasta merkityksellistä on lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja osallisuutta ja näin ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Joukkoon liittyminen on yksi ihmisen perustarpeista ja ihmisellä onkin luontainen taipumus jakaa, auttaa ja ottaa toiset huomioon. (Sajaniemi & Mäkelä 2014)[i] Tämä elämä -hankkeeseen kuuluvien koululaistyöpajojen tavoitteena oli omien vahvuuksien pohtiminen, pelimusiikin luominen sekä Tämä elämä -pelin esitestaus. Tärkeää oli joukkoon liittyminen ja yhdessä tekeminen. Työpajojen jälkeisenä päivänä (to 8.2.2018) tein kyselyn Valteri-koulun oppilaille siitä, millaisena he kokivat työpajatyöskentelyn. Keskeistä kyselyn tekemisessä oli vuorovaikutus, myös keskustelu ja aiheiden mieleen palauttaminen. Kaikki vastasivat mielellään ja vastausnurkkaukseen muodostui hetkittäin jopa jonoa. Kyselyä oli ilo tehdä! Palaute oli positiivista ja innostunutta. Kysymyksen, mikä pajoissa oli parasta, useimmissa vastauksissa mainittiin pelimusiikki ja Tämä elämä -peli: Musiikin tekeminen ja sen pelin pelaaminen. Muutamissa vastauksissa korostui myös vahvuuksien löytymisen tärkeys ja yhdessä tekemisen ilo: Monipuolisuus, yhdessä tekeminen. Oli kiva miettiä omia vahvuuksia, vahvuuskorttien avulla. Erään nuoren mielestä neljä pajapäivää oli aivan liian vähän: Parasta oli kaikki. Oli vähän lyhyt, olisi voinut olla pidempikin. Neljä päivää on mulle liian lyhyt, 30 päivää hyvä mulle! Kysymykseen mistä et pitänyt, suurin osa vastasi, että oli pitänyt kaikesta. Yksittäisiä mainintoja tuli siitä, että alkulämmittelystä tai pelin pelaamisesta ei pidetty. Seuraavassa kysymyksessä pohdittiinkin, miten peliä tulisi muuttaa. Kyselyn vastauksista nousi esiin monia hyviä parannusehdotuksia: Tuntuu aika tylsältä, kun pelissä on vaan niitä vahvuuksia, jotain muutakin pitäis olla. Jos on vaan vahvuuksia, niitä pitäisi olla enemmän kuin neljä. Tai: Se oli ihan kiva, mutta siinä ei ollut niin paljoa sisältöä. Jotain sellaista, että siellä ei olis ollut pelkkiä kysymyksiä, vaan olisi voinut tehdä myös muuta. Valteri-koulun oppilaat huomioivat myös toisensa pelin kehittämisen tarpeissa: Minun mielestäni se oli kehittävä ja ajatuksia herättävä. Kumminkin siinä on kehitettävää esim. näkövammaisille/heikkonäköisille. Kaksi oppilaista olisi halunnut muuttaa koko pelin: Kyllä, hauskemmaksi, esimerkiksi autopeliksi. Musiikin tekemisestä peliin pitivät lähes kaikki: Soitettiin hyvin ja biisi oli hyvä. Myös omia vahvuuksia kysyttäessä, ne olivat lähes kaikilla hyvin tiedossa: kiitollisuus, iloisuus, musiikki tai rohkeus, huumorintaju, sosiaalinen, tutustun nopeasti tai kultaisuus ja hassuttelu. Oli ilahduttavaa, että Valteri -koulun oppilaat kokivat työpajat enimmäkseen positiivisina, mutta erityisen hienoa oli myös rohkeus, jolla oppilaat toivat esiin epäkohtia ja parannusehdotuksia hankkeeseen: Tämä elämä oli tylsää. Normaalitunnit on kivempia kuin tämä. Joskus ehkä uudestaan. Kyselyn viimeisessä kohdassa sai vielä kertoa lisää, mikäli halusi: Kivat ohjaajat ja kivat lapset. Haluan nähdä koko porukan uudestaan. Kiitos kaikille <3. Jenni Valmari Erityispedagogiikan opiskelija Helsingin yliopisto Valteri-koulu Valteri-koulu Ruskis sijaitsee Helsingissä ja on yksi kuudesta Valteri-koulun toimipisteestä. Koulu toimii Opetushallituksen alaisuudessa ja on osa valtakunnallista oppimis- ja ohjauskeskus Valteria. Koulussa on mahdollista opiskella esi-, perus- ja lisäopetuksessa. Koulun oppilaat ja tukijakso- oppilaat opiskelevat ikäryhmien perusteella muodostetuissa luokkaryhmissä, joiden ohjauksesta vastaavat moniammatilliset tiimit. Valterissa opetus, oppimista tukeva kuntoutus sekä toimintakykyä edistävä ohjaus muodostavat yhdessä eheän, toisiaan täydentävän moniammatillista osaamista hyödyntävän kokonaisuuden. (www.valteri.fi/koulu/ruskis) [i] Sajaniemi, N. & Mäkelä, J. (2014). Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.), Positiivisen psykologian voima, 136-159. Juva: Bookwell Oy.
Vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin!
Muistan omilta kaukaisilta opiskeluajoiltani erään opettajani lausahduksen ”vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin”. Niinpä. Sitähän se oli, kun siltä kannalta asioita katsoi. Onneksi niin ajat kuin ajatustavatkin ovat saaneet tällä välin uusia suuntia, ja nykyään voi katsoa myös missä onnistutaan, missä ollaan vahvoilla ja mikä tukee hyvinvointia. Mikä tekee ihmiselle hyvää ja mikä tekee ihmisestä hyvän? Nämä kaksi kysymystä mielessään Aristoteles rakensi hyve-etiikan, jonka perusajatukselle nykyinenkin hyveajattelu pohjaa. Hyveet ovat niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka tekevät ihmisestä hyvän niin ihmisenä kuin jossakin tehtävässä tai roolissa. Hyveiden toteuttamisen ja niiden harjoittelun välineitä ovat luonteenvahvuudet. (Hyveistä ja luonteenvahvuuksista lisää alalaidan linkeistä.) Vahvuudet ovat myös Tämä elämä -hankkeen perusajatuksena, ja niiden huomaamista ja käytännön toteuttamista nuoret harjoittelivat Metropolian musiikkipedagogiikan ja Helsingin yliopiston erityispedagogiikan opettajaopiskelijoiden vetämissä työpajoissa. Kerron, kuinka opettajaopiskelijat kulkivat vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin koko viiden viikon pilottijakson ajan. Käytän kuvauksessani VIA (Values In Action) -luokituksen mukaisia luonteenvahvuuksia (linkki sivun alalaidassa). Koululaistyöpajojen vetäminen oli opiskelijoillemme hyppy tuntemattomaan. Siihen tarvittiin kosolti rohkeutta. Uuteen oppimisen mahdollisuuteen opiskelijat suhtautuivat uteliaasti, innokkaina ja toiveikkaasti. Taidokkaat pedagogit suhtautuivat vaatimattomasti omiin taitoihinsa mutta kannustivat kaksin verroin toisiaan. Sisukkaasti opiskelijamme ponnistelivat jännittävän ensimmäisen ohjauskerran läpi ja pian esiin astuikin johtajuus, jolla he huolehtivat ryhmistään ja olivat hyvinä esimerkkeinä innostavasta ryhmässä olemisen tavasta. Ryhmätyötaitojaan opiskelijat käyttivät taitavasti sekä oman opiskelijaryhmän kesken kuin myös ohjatessaan koululaisryhmiä. Ystävällisesti ja huomaavaisesti he valitsivat sanansa siten, etteivät loukanneet ketään ja kohtelivat kaikkia reilusti ja tasapuolisesti. Itsesäätelyn ansiosta opiskelijat pysyivät suunnitelmissaan ja sinnikkyydellä he veivät loppuun aloittamansa opetustuokion, vaikka ujous ja pieni epävarmuus pidättelikin alkuun nuorten ryhmäläisten osallistumista. Sosiaalisesti älykkäinä vetäjät aistivat herkästi millaisella mielellä ryhmässä oltiin ja osasivat rauhoittaa tai innostaa ryhmäänsä tarpeen mukaan. Ohjaustilanteissa käytettiin myös huumoria, joka loi vapautunutta tunnelmaa ryhmään. Uutta ja erilaista tekemistä keksittiin luovasti jokaiselle tapaamiskerralle. Myötätuntoisesti ohjaajat ymmärsivät koululaisten haasteen osallistua ventovieraiden kanssa samaan ryhmään. Arviointi- ja näkökulmanottokyvyllään ohjaajat puntaroivat ryhmissä tapahtuneiden sattumusten hyviä ja huonoja puolia. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät aina menneet täysin nappiin, rakkaudella ja anteeksiantavaisuudella korjattiin nekin pienet nyrjähdykset. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuutta käyttäen opiskelijat kertoivat liikuttuneina nähneensä nuorissa paljon osaamista ja kauniita pieniä tekoja. Kiitollisuus tehtyä ja opittua kohtaan tuntui vahvasti pilottijakson viimeisessä opiskelijoiden tapaamisessa. Raili Honkanen-Korhonen Lehtori Metropolian Musiikki Lisää näistä aiheista voi lukea: http://www.hyveetelamassa.fi http://positiivinenpedagogiikka.fi/luonteenvahvuudet http://positiivinenpedagogiikka.fi https://www.viacharacter.org/survey/Account/Login?ReturnUrl=%2Fsurvey%2FReports%2FMyReports Kuvat: Veikko Somerpuro
Vahvuuksien pohtimista koululaistyöpajoissa
Innostuin Tämä elämä -hankkeesta heti, kun kuulin siitä. Siinä saisi soveltaa taiteen ja musiikin käyttöä erityispedagogiikkaan sekä tavata paljon uusia, erilaisia ihmisiä. Nyt ensimmäisen pilottijakson loputtua voin sanoa, että koko matka koulutuksineen, kohtaamisineen ja keskusteluineen on ollut todella opettavainen ja inspiroiva. Lähdin jokaisesta koulutuspäivästä pää täynnä ideoita harjoituksista, joita koululaisten työpajoissa voisi käyttää. Olin inspiroitunut, innostunut ja monena päivänä myös liikuttunut kaikkien vilpittömästä halusta auttaa nuoria löytämään oma polkunsa vahvuuksiensa kautta. Ryhmässämme oli todella ammattitaitoisia, taitavia ja avoimia opiskelijoita, joiden kanssa oli helppoa olla oma itsensä ja uskaltaa heittäytyä. Meidän ohjaajamme taas olivat aivan huippuammattilaisia aloillaan, ja jokaisen koulutuspäivän sisältö tuki toinen toistaan. Ohjaajiemme tuella oli helpompi ja turvallisempi mennä tekemään jotakin, jota ei ollut koskaan ennen tehnyt – ohjaamaan erittäin heterogeenistä kuudentoista hengen yläkouluryhmää. Ensimmäisenä päivänä jännitti niin, että kädet tärisivät, kun kirjoitin nuorten nimiä maalarinteipin palasiin ja toivotin heidät tervetulleiksi. Jännitys kuitenkin laukesi pian, kun pääsimme tekemään töitä ryhmän kanssa. Meille kävi työparini Veeran kanssa heti selväksi, miten aivan ihania, taitavia ja viisaita nuoria meidän ryhmässämme oli. Vaikka kaikkia aluksi hieman jännitti uudet ihmiset, niin työpajapäivän loppupuoliskolla kilpailtiin jo innokkaasti tunnetilalaulukisassa: esitimme Veeran kanssa lauluja erilaisilla tunnetiloilla ja muut arvailivat joukkueittain. Lopuksi muutama ryhmäläinenkin uskaltautui mukaan lauluun! Vahvuudet ja niiden pohtiminen oli minulle todella suuri ja tärkeä osa työpajojen suunnittelua. Teimmekin vahvuuksien pohtimisesta jokaiselle päivälle omanlaisensa lopetuksen. Ensimmäisenä päivänä huomioimme jokaisesta nuoresta yhden vahvuuden ja sanoimme sen ääneen. Oli ihanaa huomata, kuinka mukavan asian sanominen ja vahvuuksien huomioiminen sai toiset hyvälle tuulelle. Tuli sellainen olo, että tätähän pitäisi aina tehdä. Toisten kehuminen on tärkeää, ja silti usein ne pienetkin hyvät asiat unohdetaan sanoa ääneen. Opin sen, että yksilöllisellä kehulla on todellakin voimaa ja sitä pitäisi viljellä niin paljon kuin sielu sietää! Toisena päivänä nuoret saivat huomioida itse omat vahvuutensa: he saivat kirjoittaa pienelle paperinpalalle, missä olivat olleet sinä päivänä hyviä. Saimme ihania vastauksia – monenlaisia vahvuuksia. Oli hienoa nähdä, että vahvuuksia osattiin miettiä omasta itsestä, vaikkei se aina ole helppoa! Kuva: Emilia Vihanto Kolmas työpajapäivä päättyi vahvuusrinkiin, jossa jokainen sanoi ääneen oman vahvuutensa sinä päivänä. Jos joku ei keksinyt, niin kaverit auttoivat: positiivisia asioita ja vahvuuksia sateli spontaanisti eri puolilta rinkiä, ja se sai minut tuntemaan suurta ylpeyttä nuoria kohtaan. Neljännen päivän lopetus meni hiukan samalla tavalla, kun nuorten tuli kirjoittaa pareittain heidän huomaamiaan vahvuuksia toisistaan. Useat olivatkin huomanneet useamman kuin yhden vahvuuden – mahtavaa! Tämä elämä -pelin kehittäminen oli myös iso osa työpajojen ohjelmaa, ja nuoret olivat selvästi kiinnostuneita siitä. Teimme toisena päivänä musiikin peliin elementti-improvisaation keinoin, ja valitsemamme tunnetilat musiikille olivat rentouttava, iloinen ja rauhallinen. Pohdimme, mitkä soittimet tuottaisivat tämänlaisia ääniä. Yhdeltä oppilaalta tuli hieno idea äänittää oikeaa veden lotinaa. Lopputuloksena oli juuri se, mitä olimme tavoitelleet: rauhaisa ja iloinen musiikki täynnä luonnon ääniä. Oppilailta tuli myös hyviä kehitysideoita peliin, ja pelimaailma musiikkeineen oli selvästi keskustelua avaava ja mielenkiintoinen aihe nuorille. Kysyimme viimeisenä päivänä palautteessa, mikä työpajapäivissä oli ollut kivointa. Monet vastasivat, että musiikinteko. Sitä olisi saanut myös palautteen mukaan olla enemmän, samoin kuin pelin kehittämistä. Jotkut pelit ja leikit olivat olleet tylsiä, mutta kaikki olivat kuitenkin iloisia siitä, että olivat olleet ryhmässä erilaisten nuorten kanssa ja tutustuneet uusiin ihmisiin. Mitä minä opin Tämä elämä -hankkeesta? Ainakin todella arvokkaita ryhmänohjaustaitoja. Opin itsestäni uusia asioita, samoin nuorista. Opin toimimaan työparin kanssa, joka on eri alalta. Opin kuinka tärkeää on se, että toisissa huomataan hyvä ja se sanotaan ääneen niin, että kaikki muutkin kuulevat. Sain luottamusta itseeni ohjaajana. Kysyimme oppilaspalautteessa myös, mitä nuoret olivat oppineet. Yksi mieleenpainuvimmista vastauksista kuului näin: ”Opin olla rohkeampi”. Sitä minäkin opin, ja opettelen edelleen. Emilia Vihanto Musiikkipedagogiikan opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Emilia Vihanto
Ei autopilotti, vaan hyvässä ohjauksessa
Ensimmäinen Tämä elämä -hankkeen pilotti on takana. Neljä päivää nuoria neljästä koulusta viidessä ryhmässä tekemässä, pohtimassa ja hitaammin tai nopeammin lämpenemässä. Meidän koulumme tulee työpajoihin Tuusulanjärven kulttuurimaisemista. Joka aamu 8.15 bluetooth-kaiuttimet alkavat luukuttaa bussin takaosassa meille opettajille tuntemattomia biisejä. Lisäävät volyymia. Emme tunnista siltikään. Sipsi- ja karkkipussit rapisevat ja Juissia kuluu. Kaikki tämä opettajan luvalla, sillä harvoinhan sitä nyt susirajalta pääkaupunkiin päästään. Vantaa eristää tehokkaasti. Pajat alkavat. Ensimmäisenä aamuna teinit tarkkailevat tilanteen vaarallisuutta alta kulmien luokkakaverien välittömässä läheisyydessä. Iltapäivällä yhdessä ryhmässä on syntynyt jo lentävä lause ”kova meno”. Työpajojen päätyttyä on nähty tunteiden lämpenemisiä, kuumenemisia, draamaa ja teinikähinää. Ja paljon pohtivia, fiksuja nuoria. Tutustumisia. Spontaania auttamista ja hupaisia tilanteita. Työpajoja vetäneitä Metropolian ja Helsingin yliopiston opiskelijoita saadaan kiittää paljosta ja suuresti. Välitön asenne, huumori ja hyvä valmistautuminen kantoivat läpi pajojen. Rohkaisevat lauseet ja jokaisen oppilaan saamat henkilökohtaiset kehut oikaisevat jäykemmänkin älykännyniskan. Jos saa yläastelaisen hetkeksi kiinnostumaan, voi alkaa kesyttää nälkäisiä leijonia savannilla pelkät naudankyljykset aseenaan – vanha viidakon sananlasku. Tämä on ensimmäinen pilotti. Tämä elämä -pelin ensimmäistä versiota päästään kokeilemaan ja kommentoimaan. Kaiken kännykän ruudulta nähneet yläastelaiset ovat lahjomattomia ja suorasanaisia testaajia. Palaute on kuitenkin ollut myös positiivista ja kommenttien pohjalta on hyvä jatkaa. Koodaaja Henri ja graafikko Marie ovat testauspäivänä paikalla. Jäi hieman harmittamaan, ettei heitä esitelty, koska nämä vaatimattomat työn sankarit olisivat ansainneet isot aplodit, liputuspäivän ja nimikkoleivoksen. Aito koodari ja graafikko! Ne tyypit jotka ovat pelin ihan oikeasti saaneet heräämään elämään. Haasteena tulevissa versioissa on säilyttää pelaajan mielenkiinto, tehdä pelistä riittävän monipuolinen ja palvella perimmäistä tarkoitusta: mitkä ovat minun vahvuuteni? Ja niiden omien vahvuuksien etsimistä on työpajoissa nimenomaan harjoiteltu. Mikä parasta, nuoret ovat niitä itsestään ja toisistaan myös löytäneet. Meidän järjestäjien palauteplaverissa joku toteaa: ”Tää olisi voinut mennä ihan pieleen”. Ei mennyt. Mitä nyt bussit tulivat kouluille jo maanantaina, kun pajat alkoivat tiistaina. Tai polvi niksahti välituntipaineissa. Kas sellaista on tämä elämä! En tunnista tätäkään biisiä. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Veikko Somerpuro
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
