Avainsana: tämä elämä -hanke
Lauantaikoulupäivästä napattua: miten tukea nuoren valintoja vanhempana?
Lasteni vuosittainen kodin ja koulun yhteistyöpäivä tarjosi tänä vuonna mahdollisuuden kuulla Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) puheenvuoron nuorten tulevaisuuskäsityksistä sekä taloustieteen professori Panu Kalmin luennon lasten ja nuorten taloustaitojen tukemisesta kotona ja koulussa. Lasteni touhutessa omissa talouspajoissaan istahdin auditorion penkille kahtalaisessa roolissa. Olin yläkoululaisen poikani ja alakoululaisen tyttäreni vanhempi, joka miettii omaa vanhemmuuttaan ja sitä, miten tukea lapsiaan parhaiten koulutus- ja työelämäpoluilla. Toisaalta penkillä istui herkin korvin nuorten ajatuksia tulevaisuudesta kuunteleva Tämä elämä -hankkeen projektipäällikkö, joka navigoi parhainta mahdollista kurssia yläkoulujen opinto-ohjaukseen kehitettävän Tämä elämä -konseptin valmistumiseksi. TAT:n asiantuntija kävi läpi Nuorisobarometri 2017 -julkaisun tilastoja. Niiden mukaan vanhempien tuki nuoren opintovalinnoille on kaikkein merkittävin. Myös ystävät, tutut, opinto-ohjaaja ja työelämään tutustumisjakso (TET) ovat tärkeässä roolissa nuoren tehdessä valintojaan. Lähipiirin painoarvo on vain kasvamassa. Siksi meitä, auditorion lähes kokonaan täyttäneitä vantaalaisen koulun vanhempia kannustettiin yhä tietoisemmin sanoittamaan lastemme vahvuuksia ja auttamaan lasta oppimaan itsekin tuota taitoa sekä löytämään vahvuuksista yhteyksiä työelämän tarpeisiin. Miten sitten sanoittaa vahvuuksia? Jos nuoresi on esimerkiksi hoitanut tuttavasi lapsia ja tehnyt työtä hyvin, ollut esimerkiksi aina ajoissa paikalla, kerro, mitä se nuoresta viestii. Kerro, että se osoittaa hänen olevan muun muassa luotettava, ja että tätä asiaa arvostetaan paljon työelämässä. Jos hoitolapset ovat olleet ilahtuneita nuoren tullessa paikalle, kerro tai anna nuoren itse miettiä, mitä se sanoo tämän vahvuuksista ja osaamisesta. Kenties hyvistä sosiaalisista taidoista ja reiluudesta? Ehkä luovuudesta? Jotain kivaa tekemistä nuori on varmasti keksinyt lapsille tai ratkaissut kiperiä tilanteita luovuutta käyttäen. Näitäkin vahvuuksia työelämä myös todella arvostaa. Auta myös muuntamaan ne kesätyöpaikka-hakemukseen, jolla nuori pääsee antamaan tärkeää tietoa siitä, millaisen työntekijän työpaikka tästä saa. Tulevaisuuden työpaikkoja ei voida ennustaa eikä kaikkea niihin tarvittavia taitoja. Jatko-opintoja valittaessa valitaan pikemminkin mahdollisuuksia kuin varsinaista työuraa. Siksi tärkeintä on rohkaista nuorta miettimään, miten kasvattaa osaamistaan ja mikä olisi seuraava asia tai tavoite, steppi, minkä haluaa tehdä. Kovin kauas ei vielä seiskaluokkalaisena tarvitse katsoa. Irene Alsti-Lehtonen Projektipäällikkö, Tämä elämä -hanke
Oivalluksia
Psykoterapeutti Maaret Kallio kysyi keväällä ”Olisinpa tiennyt” -kampanjassa julkisuuden henkilöiltä, mitä he sanoisivat nuorille itselleen nyt. Kampanja sai suuren suosion ja levisi sosiaalisessa mediassa: Instagramista hakusanalla #olisinpatiennyt löytyy 2256 julkaisua. Menestystä niittänyt laulaja-näyttelijä Paula Vesala sanoisi itselleen näin: ”#olisinpatiennyt että minulla on merkitystä. Että en ole huono. Että minuakin voi joku rakastaa, että vaikka hajoan monta kertaa, selviän aina seuraavaan päivään…” Radio- ja tv-juontaja Anni Hautala puolestaan sanoisi: ”#olisinpatiennyt 15-vuotiaana että ei se haittaa, jos ei ole niin taitava matematiikassa, ja että kaikki kyllä aina lopulta järjestyy parhain päin. Ja että ystävät pysyy…” Suuressa osassa julkaistuista Olisinpa tiennyt -teksteissä toistuu itsensä hyväksyminen, omiin vahvuuksiin luottaminen ja luottamus tulevaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Opettajat, mummit ja kummisedät voivat antaa elämänohjeita, mutta tärkeintä on varmasti oma oivaltaminen. Tämä elämä -hankkeessa valmistuvassa opinto-ohjauksen materiaalissa, jota nuoret ovat itse kehittämässä, on mahdollisuus juuri tähän. Oivaltaa niitä asioita, jotka ovat tulevaisuuden ja nuoren oman elämän kannalta tärkeitä. Löytää vahvuuksia, tehdä valintoja ja pohtia merkityksiä. Nämä oivallukset ovat tärkeitä kaikille toimintakyvystä riippumatta. Tulevaisuutta pohtivat kaikki nuoret. Toisilla ei kuitenkaan ole yhteiskunnassa yhtä lailla mahdollisuuksia valintoihin, vaan esimerkiksi oppimisvaikeudet tai muut toimintakyvyn rajoitteet sulkevat näitä mahdollisuuksia. Tällöin nuoren itsensä lisäksi hänen ympärillään olevien ihmisten olisi erittäin tärkeää nähdä hyvä ja löytää vahvuus. Jotain sellaista, mitä voisi lähteä kehittämään ja joka kantaisi eteenpäin vie tulevaisuus minne vain: opiskeluihin, työelämään, tuettuun työhön, toimintakeskukseen tai itsenäiseen elämään valmentaville linjoille erityisammattikouluihin. Tarvitaan myös asennemuutosta, jotta yhteiskunta ei syrjisi ketään taustan vuoksi. Edelleen tällä hetkellä pyörätuolissa istuvan, romanin tai muslimin on kantaväestöä vaikeampi saada töitä. Tämä elämä -hankkeessa suunnitellaan nyt uusia pilottityöpajoja. Oppilaiden ja mukana olleiden opiskelijoiden antamaa palautetta pidetään ensisijaisen tärkeänä ja se ohjaa hanketta kohti toista pilottikierrosta. Lisäksi arvioidaan, miten vielä paremmin saisimme nuorten ääneen kuuluviin, jotta lopputulos olisi nuorten näköinen. Hehän ovat oman elämänsä parhaimpia asiantuntijoita, ja joskus meitä aikuisia paremmin kärryillä myös siitä, kuinka työelämä ja siihen vaikuttavat tekijät tulevat tulevaisuudessa muuttumaan! Elina Huusko Konsultoiva ohjaaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Kuva: Veikko Somerpuro
Helsingin yliopisto tvärkkaa
Happikaapin ja navakan tuulen huminassa syntyi Tämä elämä -hankkeelle uutta tutkimusta. Kesäkausi avattiin Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Tvärminnessä, jossa pohdittiin, ideoitiin, analysoitiin, järjesteltiin, keskusteltiin ja kirjoitettiin hankkeeseen liittyviä gradututkimuksia. Tai mitä nyt aamupalojen, lounaiden, kahvien, päivällisten ja iltapalojen lomassa akateemiselle tutkimukselle jäi aikaa. Tämä elämä -hankkeen tutkimusryhmä oli saanut Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseltä tiedekunnalta vetäytymisapurahan. Sen turvin voitiin työskennellä intensiivisesti pari päivää käsittämättömän kauniissa Hankoniemen maisemissa. Luovuutta tukivat myös hirsisauna sekä sen verran kylmä merivesi, että paikalliset ahvenet oppivat rankemmankinpuoleisia akateemisia termejä. Kalliorannat ja raikas merivesi - laadukkaan tutkimuksen metafora Odotettavissa: Navakkaa lännenpuoleista akateemista tutkimusta nuorten käsityksistä omista vahvuuksistaan ja heidän tulevaisuusorientaatiostaan. Aineiston tarjosivat mainiosti menneet alkuvuoden työpajat. Ja kuten ruokaa tutkimusasemalla, aineistoakin oli riittävästi. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Jussi Paalanen
Moniammatillista yhteistyötä nuorten parhaaksi
Olen ollut viime kesästä asti mukana Tämä elämä -hankkeessa ja olen erittäin innoissani päästessäni mukaan toimintaan, jossa on mukana eri alojen osaajia, AMK- ja yliopisto-opiskelijoita sekä 7. - 8. -luokkalaisia nuoria. Kasassa on siis todella herkullinen joukko eri ikäisiä osaajia monelta alalta! Yläkoululaiset ovat erittäin innostava ikäryhmä yhteistyön kannalta. He ovat kiinni tässä hetkessä ja herkkiä aistimaan ja näkemään, onko kyseessä aito mahdollisuus vai ainoastaan päälle liimattua kohtaamista tai osallisuuden yritystä. Meidän aikuisten velvollisuus on luoda juuri niitä aitoja mahdollisuuksia ja sitä kautta antaa entistä parempia eväitä tulevaisuuden tekijöille. Tärkeintä onkin rakentaa hyvä pohja yhteistyölle ja luoda molemminpuolinen luottamus sekä turvallinen ilmapiiri. Näiden myötä meille aikuisille syntyy mahdollisuus kuulla ja oppia nuorilta: asioita, joita emme välttämättä osaisi edes kysyä tai etsiä. Hankkeen alussa koin kiehtovaksi, mutta yhtä aikaa myös pelottavaksi, musiikin ja pelillisyyden mahdollisuudet nuorten ohjaamisessa. Ne molemmat ovat melko tuntemattomia työvälineitä itselle, mutta hankkeen edetessä pelko on vaihtunut uteliaisuudeksi ja olenkin saanut itseni usein kiinni miettimästä, että miten näitä välineitä voisi hyödyntää niin opettajan työssäni ammattikorkeakoulussa kuin eri projekteissa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös yhteistyö eri koulutusasteiden ja oppilaitosten välillä on ollut äärimmäisen antoisaa. On innostavaa nähdä, miten opiskelijat eri oppilaitoksista ja eri aloilta oppivat toisiltaan ja pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan yhteistyössä 7. - 8. -luokkalaisten oppilaiden kanssa. Sama pätee meihin hanketyöntekijöihin. Helposti sitä ajautuu tietynlaisiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, joita tällainen moniammatillinen yhteistyö tuulettaa juuri sopivalla tavalla. Tässä hankkeessa mukana oleminen on antanut jo tässä vaiheessa todella paljon. Odotankin innolla, mitä tämä ja ensi vuosi tuovat tullessaan! Annakaisa Oksava Lehtori, Sosiaalinen hyvinvointi Metropolia Ammattikorkeakoulu
Toimintakyky on asennetta ja voimavaroja
Mikä on tärkeää, kun puhutaan oppilaan toimintakyvystä? Onko se kykyä ja voimavaroja, joilla selvitään koulusta? Onko se standardi, johon verrataan kunkin yksilön suoriutumista? Onko se tavoite, jota kohti pyritään? Vai onko se tyhjänpäiväinen käsite, joka kuvastaa puutetta? Yleensä toimintakyky liitetään oppilaan fyysisiin ominaisuuksiin tai suoritteisiin. Oppilaalla, joka istuu pyörätuolissa, on nähtävissä oleva toimintakyvyn rajoite. Tämä on osa toimintakykyä, mutta toimintakyvyn käsite tulee käsittää paljon fyysistä osa-aluetta laajemmin. Maailman terveysjärjestö WHO on lanseerannut vuonna 2001 toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen, International Classification of Functioning Disability and Health (ICF), joka on suomennettu vuonna 2004 ja päivitetty vuonna 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta. Oppilaan tarpeet vai ympäristön esteet? Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä toimia tilanteen ja olosuhteiden vaatimalla tavalla. Joissakin tilanteissa ja olosuhteissa oppilas voi olla vaikeasti vammainen, joissakin ei lainkaan. Tämän takia eri ympäristöissä tehtävät havainnot ja arviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Toimintakyky ei siis ole vain sitä, kuinka hyvin ruumiinosat toimivat, kuinka hyvin muisti pelaa tai oppiminen sujuu. Toimintakyky on paljon muuta. Se on asennetta ja voimavaroja sekä ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Jos ALS:ia sairastaneen Stephen Hawkingin mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan olisi arvioitu vain liikkumiskyvyn perusteella, miten paljon vähemmän tietäisimme maailmankaikkeudesta ja mustista aukoista? - Ihmisen toimintakyky on aina moniulotteinen. Jos jonkun on fyysisesti vaikeampi tehdä asioita, kuten esimerkiksi Stephen Hawkingin, hän saattaa silti ratkaista sen omassa elämässään monilla erilaisilla tavoilla, havainnollistaa ylilääkäri Matti Mäkelä THL:stä. Koulussa tuleekin pohtia, edistääkö oppilaan oppimisympäristö toimintakykyä vai rajoittaako se sitä, kun siellä on tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä sekä oppimisen apuvälineineitä. (Piirros: Linda Saukkoranta / Valterin media-arkisto) Toimintakyky ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Sosiaalinen vuorovaikutus ilmentää oppilaan käyttäytymistä ja toimintaa. Vuorovaikutus kohdistuu sekä oppimisympäristöön että sosiaalisiin suhteisiin. Oppilas tarvitsee henkilökohtaista tukea ja motivointia niin koulutyöskentelyssä kuin urapolulle ohjaamisessakin. Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että hänet nähdään yksilönä, omana itsenään, ja häntä arvostetaan. Vahvuuksien ja voimavarojen osuus siis korostuu. Tältä kannalta katsottuna sosiaaliset suhteet koulussa ja tukiverkot koulun ulkopuolella ovat ratkaisevia. Toimintakyky vai toimijuus? Oppilaiden vaikeuksien taustalla saattaa toisinaan olla syitä, joihin ei voi vaikuttaa. Sen sijaan perheeseen, koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin tai harrastuksiin voidaan vaikuttaa. Arjen sujumiseen vaikuttamalla voidaan joko estää ongelmien ilmaantumista tai edistää niistä selviämistä. Ongelmiin keskittymisen sijaan tulisi panostaa oppilaiden minäkuvan ja itsetunnon vahvistamiseen ja vahvuuksien etsimiseen. Onnistuneen opinpolun rakentamiseen ja jatkon suunnitteluun tarvitaan tietoa oppilaan vahvuuksista, mielenkiinnon kohteista, yksilöllisestä toimintakyvystä ja tuen tarpeista. Näillä aineksilla ja yhteistyössä oppijan, hänen perheensä ja hänen kanssaan työskentelevien aikuisten kesken rakennetaan edellytykset aktiiviseen kansalaisuuteen ja elämänhallinnan kehittymiseen. Minna Sillanpää Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Toimintakyvyn käsite on laaja Toimintakyky voidaan määritellä eri tavoin. Se on laaja yläkäsite, joka kuvastaa yksilön edellytyksiä selviytyä jokapäiväisen elämän toiminnoista kotona, koulussa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa – ympäristössä, jossa hän elää. Yksi tyypillisimmistä tavoista on tarkastella toimintakykyä jakamalla se kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Listaan voidaan lisätä myös kognitiivinen ja kokemuksellinen toimintakyky. Toimintakykyarvio.fi auttaa oppilaan tavoitteiden ja tulevaisuuden suunnittelussa Toimintakykyarvio.fi on Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa kehitetty palvelu toimintakyvyn kuvaamiseen. Sen tarkoituksena on selvittää oppilaan, huoltajan ja oppilaan arjessa toimivien ammattihenkilöiden yhteinen näkemys oppilaan toimintakyvystä. Toimintakykyarviosta saatavaa tietoa voidaan käyttää oppimisen ja siihen liittyvän tuen järjestämisen, oppilaanohjauksen sekä esimerkiksi pedagogisten asiakirjojen laatimisen tukena. Kun toimintakykytieto on koottu, tavoitteiden asettaminen ja opintopolun suunnittelu helpottuu. Toimintakykytieto voidaan siirtää myös toisen asteen oppilaitokseen, jotta riittävä tuki on saatavilla opintojen alusta lähtien. Toimintakykyarvio soveltuu käytettäväksi kenelle tahansa perusopetuksen oppilaalle. Lisätietoja ICF-luokituksen-paivittaminen Mitä toimintakyky on? Toimintakykyarvio.fi
Tämä elämä -hanke Valteri-koulun oppilaiden silmin
Positiivisen pedagogiikan näkökulmasta merkityksellistä on lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja osallisuutta ja näin ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Joukkoon liittyminen on yksi ihmisen perustarpeista ja ihmisellä onkin luontainen taipumus jakaa, auttaa ja ottaa toiset huomioon. (Sajaniemi & Mäkelä 2014)[i] Tämä elämä -hankkeeseen kuuluvien koululaistyöpajojen tavoitteena oli omien vahvuuksien pohtiminen, pelimusiikin luominen sekä Tämä elämä -pelin esitestaus. Tärkeää oli joukkoon liittyminen ja yhdessä tekeminen. Työpajojen jälkeisenä päivänä (to 8.2.2018) tein kyselyn Valteri-koulun oppilaille siitä, millaisena he kokivat työpajatyöskentelyn. Keskeistä kyselyn tekemisessä oli vuorovaikutus, myös keskustelu ja aiheiden mieleen palauttaminen. Kaikki vastasivat mielellään ja vastausnurkkaukseen muodostui hetkittäin jopa jonoa. Kyselyä oli ilo tehdä! Palaute oli positiivista ja innostunutta. Kysymyksen, mikä pajoissa oli parasta, useimmissa vastauksissa mainittiin pelimusiikki ja Tämä elämä -peli: Musiikin tekeminen ja sen pelin pelaaminen. Muutamissa vastauksissa korostui myös vahvuuksien löytymisen tärkeys ja yhdessä tekemisen ilo: Monipuolisuus, yhdessä tekeminen. Oli kiva miettiä omia vahvuuksia, vahvuuskorttien avulla. Erään nuoren mielestä neljä pajapäivää oli aivan liian vähän: Parasta oli kaikki. Oli vähän lyhyt, olisi voinut olla pidempikin. Neljä päivää on mulle liian lyhyt, 30 päivää hyvä mulle! Kysymykseen mistä et pitänyt, suurin osa vastasi, että oli pitänyt kaikesta. Yksittäisiä mainintoja tuli siitä, että alkulämmittelystä tai pelin pelaamisesta ei pidetty. Seuraavassa kysymyksessä pohdittiinkin, miten peliä tulisi muuttaa. Kyselyn vastauksista nousi esiin monia hyviä parannusehdotuksia: Tuntuu aika tylsältä, kun pelissä on vaan niitä vahvuuksia, jotain muutakin pitäis olla. Jos on vaan vahvuuksia, niitä pitäisi olla enemmän kuin neljä. Tai: Se oli ihan kiva, mutta siinä ei ollut niin paljoa sisältöä. Jotain sellaista, että siellä ei olis ollut pelkkiä kysymyksiä, vaan olisi voinut tehdä myös muuta. Valteri-koulun oppilaat huomioivat myös toisensa pelin kehittämisen tarpeissa: Minun mielestäni se oli kehittävä ja ajatuksia herättävä. Kumminkin siinä on kehitettävää esim. näkövammaisille/heikkonäköisille. Kaksi oppilaista olisi halunnut muuttaa koko pelin: Kyllä, hauskemmaksi, esimerkiksi autopeliksi. Musiikin tekemisestä peliin pitivät lähes kaikki: Soitettiin hyvin ja biisi oli hyvä. Myös omia vahvuuksia kysyttäessä, ne olivat lähes kaikilla hyvin tiedossa: kiitollisuus, iloisuus, musiikki tai rohkeus, huumorintaju, sosiaalinen, tutustun nopeasti tai kultaisuus ja hassuttelu. Oli ilahduttavaa, että Valteri -koulun oppilaat kokivat työpajat enimmäkseen positiivisina, mutta erityisen hienoa oli myös rohkeus, jolla oppilaat toivat esiin epäkohtia ja parannusehdotuksia hankkeeseen: Tämä elämä oli tylsää. Normaalitunnit on kivempia kuin tämä. Joskus ehkä uudestaan. Kyselyn viimeisessä kohdassa sai vielä kertoa lisää, mikäli halusi: Kivat ohjaajat ja kivat lapset. Haluan nähdä koko porukan uudestaan. Kiitos kaikille <3. Jenni Valmari Erityispedagogiikan opiskelija Helsingin yliopisto Valteri-koulu Valteri-koulu Ruskis sijaitsee Helsingissä ja on yksi kuudesta Valteri-koulun toimipisteestä. Koulu toimii Opetushallituksen alaisuudessa ja on osa valtakunnallista oppimis- ja ohjauskeskus Valteria. Koulussa on mahdollista opiskella esi-, perus- ja lisäopetuksessa. Koulun oppilaat ja tukijakso- oppilaat opiskelevat ikäryhmien perusteella muodostetuissa luokkaryhmissä, joiden ohjauksesta vastaavat moniammatilliset tiimit. Valterissa opetus, oppimista tukeva kuntoutus sekä toimintakykyä edistävä ohjaus muodostavat yhdessä eheän, toisiaan täydentävän moniammatillista osaamista hyödyntävän kokonaisuuden. (www.valteri.fi/koulu/ruskis) [i] Sajaniemi, N. & Mäkelä, J. (2014). Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.), Positiivisen psykologian voima, 136-159. Juva: Bookwell Oy.
Vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin!
Muistan omilta kaukaisilta opiskeluajoiltani erään opettajani lausahduksen ”vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin”. Niinpä. Sitähän se oli, kun siltä kannalta asioita katsoi. Onneksi niin ajat kuin ajatustavatkin ovat saaneet tällä välin uusia suuntia, ja nykyään voi katsoa myös missä onnistutaan, missä ollaan vahvoilla ja mikä tukee hyvinvointia. Mikä tekee ihmiselle hyvää ja mikä tekee ihmisestä hyvän? Nämä kaksi kysymystä mielessään Aristoteles rakensi hyve-etiikan, jonka perusajatukselle nykyinenkin hyveajattelu pohjaa. Hyveet ovat niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka tekevät ihmisestä hyvän niin ihmisenä kuin jossakin tehtävässä tai roolissa. Hyveiden toteuttamisen ja niiden harjoittelun välineitä ovat luonteenvahvuudet. (Hyveistä ja luonteenvahvuuksista lisää alalaidan linkeistä.) Vahvuudet ovat myös Tämä elämä -hankkeen perusajatuksena, ja niiden huomaamista ja käytännön toteuttamista nuoret harjoittelivat Metropolian musiikkipedagogiikan ja Helsingin yliopiston erityispedagogiikan opettajaopiskelijoiden vetämissä työpajoissa. Kerron, kuinka opettajaopiskelijat kulkivat vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin koko viiden viikon pilottijakson ajan. Käytän kuvauksessani VIA (Values In Action) -luokituksen mukaisia luonteenvahvuuksia (linkki sivun alalaidassa). Koululaistyöpajojen vetäminen oli opiskelijoillemme hyppy tuntemattomaan. Siihen tarvittiin kosolti rohkeutta. Uuteen oppimisen mahdollisuuteen opiskelijat suhtautuivat uteliaasti, innokkaina ja toiveikkaasti. Taidokkaat pedagogit suhtautuivat vaatimattomasti omiin taitoihinsa mutta kannustivat kaksin verroin toisiaan. Sisukkaasti opiskelijamme ponnistelivat jännittävän ensimmäisen ohjauskerran läpi ja pian esiin astuikin johtajuus, jolla he huolehtivat ryhmistään ja olivat hyvinä esimerkkeinä innostavasta ryhmässä olemisen tavasta. Ryhmätyötaitojaan opiskelijat käyttivät taitavasti sekä oman opiskelijaryhmän kesken kuin myös ohjatessaan koululaisryhmiä. Ystävällisesti ja huomaavaisesti he valitsivat sanansa siten, etteivät loukanneet ketään ja kohtelivat kaikkia reilusti ja tasapuolisesti. Itsesäätelyn ansiosta opiskelijat pysyivät suunnitelmissaan ja sinnikkyydellä he veivät loppuun aloittamansa opetustuokion, vaikka ujous ja pieni epävarmuus pidättelikin alkuun nuorten ryhmäläisten osallistumista. Sosiaalisesti älykkäinä vetäjät aistivat herkästi millaisella mielellä ryhmässä oltiin ja osasivat rauhoittaa tai innostaa ryhmäänsä tarpeen mukaan. Ohjaustilanteissa käytettiin myös huumoria, joka loi vapautunutta tunnelmaa ryhmään. Uutta ja erilaista tekemistä keksittiin luovasti jokaiselle tapaamiskerralle. Myötätuntoisesti ohjaajat ymmärsivät koululaisten haasteen osallistua ventovieraiden kanssa samaan ryhmään. Arviointi- ja näkökulmanottokyvyllään ohjaajat puntaroivat ryhmissä tapahtuneiden sattumusten hyviä ja huonoja puolia. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät aina menneet täysin nappiin, rakkaudella ja anteeksiantavaisuudella korjattiin nekin pienet nyrjähdykset. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuutta käyttäen opiskelijat kertoivat liikuttuneina nähneensä nuorissa paljon osaamista ja kauniita pieniä tekoja. Kiitollisuus tehtyä ja opittua kohtaan tuntui vahvasti pilottijakson viimeisessä opiskelijoiden tapaamisessa. Raili Honkanen-Korhonen Lehtori Metropolian Musiikki Lisää näistä aiheista voi lukea: http://www.hyveetelamassa.fi http://positiivinenpedagogiikka.fi/luonteenvahvuudet http://positiivinenpedagogiikka.fi https://www.viacharacter.org/survey/Account/Login?ReturnUrl=%2Fsurvey%2FReports%2FMyReports Kuvat: Veikko Somerpuro
Vahvuuksien pohtimista koululaistyöpajoissa
Innostuin Tämä elämä -hankkeesta heti, kun kuulin siitä. Siinä saisi soveltaa taiteen ja musiikin käyttöä erityispedagogiikkaan sekä tavata paljon uusia, erilaisia ihmisiä. Nyt ensimmäisen pilottijakson loputtua voin sanoa, että koko matka koulutuksineen, kohtaamisineen ja keskusteluineen on ollut todella opettavainen ja inspiroiva. Lähdin jokaisesta koulutuspäivästä pää täynnä ideoita harjoituksista, joita koululaisten työpajoissa voisi käyttää. Olin inspiroitunut, innostunut ja monena päivänä myös liikuttunut kaikkien vilpittömästä halusta auttaa nuoria löytämään oma polkunsa vahvuuksiensa kautta. Ryhmässämme oli todella ammattitaitoisia, taitavia ja avoimia opiskelijoita, joiden kanssa oli helppoa olla oma itsensä ja uskaltaa heittäytyä. Meidän ohjaajamme taas olivat aivan huippuammattilaisia aloillaan, ja jokaisen koulutuspäivän sisältö tuki toinen toistaan. Ohjaajiemme tuella oli helpompi ja turvallisempi mennä tekemään jotakin, jota ei ollut koskaan ennen tehnyt – ohjaamaan erittäin heterogeenistä kuudentoista hengen yläkouluryhmää. Ensimmäisenä päivänä jännitti niin, että kädet tärisivät, kun kirjoitin nuorten nimiä maalarinteipin palasiin ja toivotin heidät tervetulleiksi. Jännitys kuitenkin laukesi pian, kun pääsimme tekemään töitä ryhmän kanssa. Meille kävi työparini Veeran kanssa heti selväksi, miten aivan ihania, taitavia ja viisaita nuoria meidän ryhmässämme oli. Vaikka kaikkia aluksi hieman jännitti uudet ihmiset, niin työpajapäivän loppupuoliskolla kilpailtiin jo innokkaasti tunnetilalaulukisassa: esitimme Veeran kanssa lauluja erilaisilla tunnetiloilla ja muut arvailivat joukkueittain. Lopuksi muutama ryhmäläinenkin uskaltautui mukaan lauluun! Vahvuudet ja niiden pohtiminen oli minulle todella suuri ja tärkeä osa työpajojen suunnittelua. Teimmekin vahvuuksien pohtimisesta jokaiselle päivälle omanlaisensa lopetuksen. Ensimmäisenä päivänä huomioimme jokaisesta nuoresta yhden vahvuuden ja sanoimme sen ääneen. Oli ihanaa huomata, kuinka mukavan asian sanominen ja vahvuuksien huomioiminen sai toiset hyvälle tuulelle. Tuli sellainen olo, että tätähän pitäisi aina tehdä. Toisten kehuminen on tärkeää, ja silti usein ne pienetkin hyvät asiat unohdetaan sanoa ääneen. Opin sen, että yksilöllisellä kehulla on todellakin voimaa ja sitä pitäisi viljellä niin paljon kuin sielu sietää! Toisena päivänä nuoret saivat huomioida itse omat vahvuutensa: he saivat kirjoittaa pienelle paperinpalalle, missä olivat olleet sinä päivänä hyviä. Saimme ihania vastauksia – monenlaisia vahvuuksia. Oli hienoa nähdä, että vahvuuksia osattiin miettiä omasta itsestä, vaikkei se aina ole helppoa! Kuva: Emilia Vihanto Kolmas työpajapäivä päättyi vahvuusrinkiin, jossa jokainen sanoi ääneen oman vahvuutensa sinä päivänä. Jos joku ei keksinyt, niin kaverit auttoivat: positiivisia asioita ja vahvuuksia sateli spontaanisti eri puolilta rinkiä, ja se sai minut tuntemaan suurta ylpeyttä nuoria kohtaan. Neljännen päivän lopetus meni hiukan samalla tavalla, kun nuorten tuli kirjoittaa pareittain heidän huomaamiaan vahvuuksia toisistaan. Useat olivatkin huomanneet useamman kuin yhden vahvuuden – mahtavaa! Tämä elämä -pelin kehittäminen oli myös iso osa työpajojen ohjelmaa, ja nuoret olivat selvästi kiinnostuneita siitä. Teimme toisena päivänä musiikin peliin elementti-improvisaation keinoin, ja valitsemamme tunnetilat musiikille olivat rentouttava, iloinen ja rauhallinen. Pohdimme, mitkä soittimet tuottaisivat tämänlaisia ääniä. Yhdeltä oppilaalta tuli hieno idea äänittää oikeaa veden lotinaa. Lopputuloksena oli juuri se, mitä olimme tavoitelleet: rauhaisa ja iloinen musiikki täynnä luonnon ääniä. Oppilailta tuli myös hyviä kehitysideoita peliin, ja pelimaailma musiikkeineen oli selvästi keskustelua avaava ja mielenkiintoinen aihe nuorille. Kysyimme viimeisenä päivänä palautteessa, mikä työpajapäivissä oli ollut kivointa. Monet vastasivat, että musiikinteko. Sitä olisi saanut myös palautteen mukaan olla enemmän, samoin kuin pelin kehittämistä. Jotkut pelit ja leikit olivat olleet tylsiä, mutta kaikki olivat kuitenkin iloisia siitä, että olivat olleet ryhmässä erilaisten nuorten kanssa ja tutustuneet uusiin ihmisiin. Mitä minä opin Tämä elämä -hankkeesta? Ainakin todella arvokkaita ryhmänohjaustaitoja. Opin itsestäni uusia asioita, samoin nuorista. Opin toimimaan työparin kanssa, joka on eri alalta. Opin kuinka tärkeää on se, että toisissa huomataan hyvä ja se sanotaan ääneen niin, että kaikki muutkin kuulevat. Sain luottamusta itseeni ohjaajana. Kysyimme oppilaspalautteessa myös, mitä nuoret olivat oppineet. Yksi mieleenpainuvimmista vastauksista kuului näin: ”Opin olla rohkeampi”. Sitä minäkin opin, ja opettelen edelleen. Emilia Vihanto Musiikkipedagogiikan opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Emilia Vihanto
Nyt on hyvä combo — täältä tullaan koulut!
Opiskelijoille suunnattu koulutusjakso on pärähtänyt käyntiin! Tämä elämä -hanke järjestää koulutuksen, joka antaa valmiudet työpajojen pitämiseen Valterin Ruskis-koululla. Koululla on nuoria, joilla on jokin erityisen tuen tarve. Sinne saapuu myös muita 7. - 8.-luokkalaisia nuoria: Hyökkälän, Kannelmäen ja Laajasalon peruskoululaisia. Mukana on toki lisäksi opettajia ja opinto-ohjaajia, onhan kyseessä yläkoulujen opinto-ohjaukseen ja ilmiöoppimisen tueksi kehitettävä Tämä elämä -toimintakonsepti. Työpajoissa pakat sekoitetaan, herkin korvin tutustutetaan nuoret toisiinsa ja viedään heitä kohti omien ja toistensa vahvuuksien löytämään oppimista — musiikin, taiteen ja pelillisyyden keinoin. Kaiken kaikkiaan tähän mielenkiintoiseen nelipäiväiseen osallistuu 80 nuorta. Pilotti toteutetaan 30. - 31.1. ja 6. - 7.2.2018. Palataanpa vielä meneillään olevaan koulutusviikkoon: Mitä syntyy, kun yhdistetään osaavat, innokkaat, luovat, rohkeat musiikkipedagogiikan, sosiaalisen hyvinvoinnin ja erityispedagogiikan opiskelijat Metropoliasta ja Helsingin yliopistolta? No tietysti huippujengi, täydellinen combo! Meillä on porukka, joka tuo ennakkoluulottomasti osaamisensa monialaisen musiikki-erityispedagogiikka-peli -keitoksen raaka-aineeksi. Porukka, joka kehittää uteliaana pedagogisia taitojaan kasvussaan tulevaisuuden ammattilaiseksi. Tämä joukko on heittäytymässä rohkeasti sinne kuuluisaan kylmään veteen. Mutta lämpimin tekstiilein ja hyvin välinein varustettuina! Miksikö? Heidät on ryhmäytetty taidolla, viety pehmeästi mutta varmasti olennaisen äärelle: itsensä ja toisten kohtaamisen teemoihin. He ovat saaneet itse tekemällä todeta, miten jo yksinkertaisista kehorytmiikan ja elementti-improvisaation paloista rakennetaan soivaa musiikillista vuorovaikutusta. On pureuduttu nuorten kohtaamisen kysymyksiin ja oivallettu jälleen lisää oman aitouden tärkeydestä ja merkityksestä. Erityispedagogiikasta aiemmin tietämätön tietää jo vaikka mitä, kiitos taitavien erkkapeda-opiskelijoiden ja Valterin asiantuntijoiden! On annettu välineitä, kannustettu ajattelemaan, pohtimaan, uskomaan itseensä. Välikiitokset siis koko kouluttajatiimille, aivan huippua sekin! Eikä tämä tähän vielä lopu, homma jatkuu heti tällä viikolla! Irene Alsti-Lehtonen projektipäällikkö, Tämä elämä -hanke Metropolia Ammattikorkeakoulu
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
