Avainsana: Metropolian musiikki
Vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin!
Muistan omilta kaukaisilta opiskeluajoiltani erään opettajani lausahduksen ”vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin”. Niinpä. Sitähän se oli, kun siltä kannalta asioita katsoi. Onneksi niin ajat kuin ajatustavatkin ovat saaneet tällä välin uusia suuntia, ja nykyään voi katsoa myös missä onnistutaan, missä ollaan vahvoilla ja mikä tukee hyvinvointia. Mikä tekee ihmiselle hyvää ja mikä tekee ihmisestä hyvän? Nämä kaksi kysymystä mielessään Aristoteles rakensi hyve-etiikan, jonka perusajatukselle nykyinenkin hyveajattelu pohjaa. Hyveet ovat niitä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä, jotka tekevät ihmisestä hyvän niin ihmisenä kuin jossakin tehtävässä tai roolissa. Hyveiden toteuttamisen ja niiden harjoittelun välineitä ovat luonteenvahvuudet. (Hyveistä ja luonteenvahvuuksista lisää alalaidan linkeistä.) Vahvuudet ovat myös Tämä elämä -hankkeen perusajatuksena, ja niiden huomaamista ja käytännön toteuttamista nuoret harjoittelivat Metropolian musiikkipedagogiikan ja Helsingin yliopiston erityispedagogiikan opettajaopiskelijoiden vetämissä työpajoissa. Kerron, kuinka opettajaopiskelijat kulkivat vahvuuksien kautta uusiin vahvuuksiin koko viiden viikon pilottijakson ajan. Käytän kuvauksessani VIA (Values In Action) -luokituksen mukaisia luonteenvahvuuksia (linkki sivun alalaidassa). Koululaistyöpajojen vetäminen oli opiskelijoillemme hyppy tuntemattomaan. Siihen tarvittiin kosolti rohkeutta. Uuteen oppimisen mahdollisuuteen opiskelijat suhtautuivat uteliaasti, innokkaina ja toiveikkaasti. Taidokkaat pedagogit suhtautuivat vaatimattomasti omiin taitoihinsa mutta kannustivat kaksin verroin toisiaan. Sisukkaasti opiskelijamme ponnistelivat jännittävän ensimmäisen ohjauskerran läpi ja pian esiin astuikin johtajuus, jolla he huolehtivat ryhmistään ja olivat hyvinä esimerkkeinä innostavasta ryhmässä olemisen tavasta. Ryhmätyötaitojaan opiskelijat käyttivät taitavasti sekä oman opiskelijaryhmän kesken kuin myös ohjatessaan koululaisryhmiä. Ystävällisesti ja huomaavaisesti he valitsivat sanansa siten, etteivät loukanneet ketään ja kohtelivat kaikkia reilusti ja tasapuolisesti. Itsesäätelyn ansiosta opiskelijat pysyivät suunnitelmissaan ja sinnikkyydellä he veivät loppuun aloittamansa opetustuokion, vaikka ujous ja pieni epävarmuus pidättelikin alkuun nuorten ryhmäläisten osallistumista. Sosiaalisesti älykkäinä vetäjät aistivat herkästi millaisella mielellä ryhmässä oltiin ja osasivat rauhoittaa tai innostaa ryhmäänsä tarpeen mukaan. Ohjaustilanteissa käytettiin myös huumoria, joka loi vapautunutta tunnelmaa ryhmään. Uutta ja erilaista tekemistä keksittiin luovasti jokaiselle tapaamiskerralle. Myötätuntoisesti ohjaajat ymmärsivät koululaisten haasteen osallistua ventovieraiden kanssa samaan ryhmään. Arviointi- ja näkökulmanottokyvyllään ohjaajat puntaroivat ryhmissä tapahtuneiden sattumusten hyviä ja huonoja puolia. Vaikka kaikki suunnitelmat eivät aina menneet täysin nappiin, rakkaudella ja anteeksiantavaisuudella korjattiin nekin pienet nyrjähdykset. Kauneuden ja erinomaisuuden arvostamisen vahvuutta käyttäen opiskelijat kertoivat liikuttuneina nähneensä nuorissa paljon osaamista ja kauniita pieniä tekoja. Kiitollisuus tehtyä ja opittua kohtaan tuntui vahvasti pilottijakson viimeisessä opiskelijoiden tapaamisessa. Raili Honkanen-Korhonen Lehtori Metropolian Musiikki Lisää näistä aiheista voi lukea: http://www.hyveetelamassa.fi http://positiivinenpedagogiikka.fi/luonteenvahvuudet http://positiivinenpedagogiikka.fi https://www.viacharacter.org/survey/Account/Login?ReturnUrl=%2Fsurvey%2FReports%2FMyReports Kuvat: Veikko Somerpuro
Vahvuuksien pohtimista koululaistyöpajoissa
Innostuin Tämä elämä -hankkeesta heti, kun kuulin siitä. Siinä saisi soveltaa taiteen ja musiikin käyttöä erityispedagogiikkaan sekä tavata paljon uusia, erilaisia ihmisiä. Nyt ensimmäisen pilottijakson loputtua voin sanoa, että koko matka koulutuksineen, kohtaamisineen ja keskusteluineen on ollut todella opettavainen ja inspiroiva. Lähdin jokaisesta koulutuspäivästä pää täynnä ideoita harjoituksista, joita koululaisten työpajoissa voisi käyttää. Olin inspiroitunut, innostunut ja monena päivänä myös liikuttunut kaikkien vilpittömästä halusta auttaa nuoria löytämään oma polkunsa vahvuuksiensa kautta. Ryhmässämme oli todella ammattitaitoisia, taitavia ja avoimia opiskelijoita, joiden kanssa oli helppoa olla oma itsensä ja uskaltaa heittäytyä. Meidän ohjaajamme taas olivat aivan huippuammattilaisia aloillaan, ja jokaisen koulutuspäivän sisältö tuki toinen toistaan. Ohjaajiemme tuella oli helpompi ja turvallisempi mennä tekemään jotakin, jota ei ollut koskaan ennen tehnyt – ohjaamaan erittäin heterogeenistä kuudentoista hengen yläkouluryhmää. Ensimmäisenä päivänä jännitti niin, että kädet tärisivät, kun kirjoitin nuorten nimiä maalarinteipin palasiin ja toivotin heidät tervetulleiksi. Jännitys kuitenkin laukesi pian, kun pääsimme tekemään töitä ryhmän kanssa. Meille kävi työparini Veeran kanssa heti selväksi, miten aivan ihania, taitavia ja viisaita nuoria meidän ryhmässämme oli. Vaikka kaikkia aluksi hieman jännitti uudet ihmiset, niin työpajapäivän loppupuoliskolla kilpailtiin jo innokkaasti tunnetilalaulukisassa: esitimme Veeran kanssa lauluja erilaisilla tunnetiloilla ja muut arvailivat joukkueittain. Lopuksi muutama ryhmäläinenkin uskaltautui mukaan lauluun! Vahvuudet ja niiden pohtiminen oli minulle todella suuri ja tärkeä osa työpajojen suunnittelua. Teimmekin vahvuuksien pohtimisesta jokaiselle päivälle omanlaisensa lopetuksen. Ensimmäisenä päivänä huomioimme jokaisesta nuoresta yhden vahvuuden ja sanoimme sen ääneen. Oli ihanaa huomata, kuinka mukavan asian sanominen ja vahvuuksien huomioiminen sai toiset hyvälle tuulelle. Tuli sellainen olo, että tätähän pitäisi aina tehdä. Toisten kehuminen on tärkeää, ja silti usein ne pienetkin hyvät asiat unohdetaan sanoa ääneen. Opin sen, että yksilöllisellä kehulla on todellakin voimaa ja sitä pitäisi viljellä niin paljon kuin sielu sietää! Toisena päivänä nuoret saivat huomioida itse omat vahvuutensa: he saivat kirjoittaa pienelle paperinpalalle, missä olivat olleet sinä päivänä hyviä. Saimme ihania vastauksia – monenlaisia vahvuuksia. Oli hienoa nähdä, että vahvuuksia osattiin miettiä omasta itsestä, vaikkei se aina ole helppoa! Kuva: Emilia Vihanto Kolmas työpajapäivä päättyi vahvuusrinkiin, jossa jokainen sanoi ääneen oman vahvuutensa sinä päivänä. Jos joku ei keksinyt, niin kaverit auttoivat: positiivisia asioita ja vahvuuksia sateli spontaanisti eri puolilta rinkiä, ja se sai minut tuntemaan suurta ylpeyttä nuoria kohtaan. Neljännen päivän lopetus meni hiukan samalla tavalla, kun nuorten tuli kirjoittaa pareittain heidän huomaamiaan vahvuuksia toisistaan. Useat olivatkin huomanneet useamman kuin yhden vahvuuden – mahtavaa! Tämä elämä -pelin kehittäminen oli myös iso osa työpajojen ohjelmaa, ja nuoret olivat selvästi kiinnostuneita siitä. Teimme toisena päivänä musiikin peliin elementti-improvisaation keinoin, ja valitsemamme tunnetilat musiikille olivat rentouttava, iloinen ja rauhallinen. Pohdimme, mitkä soittimet tuottaisivat tämänlaisia ääniä. Yhdeltä oppilaalta tuli hieno idea äänittää oikeaa veden lotinaa. Lopputuloksena oli juuri se, mitä olimme tavoitelleet: rauhaisa ja iloinen musiikki täynnä luonnon ääniä. Oppilailta tuli myös hyviä kehitysideoita peliin, ja pelimaailma musiikkeineen oli selvästi keskustelua avaava ja mielenkiintoinen aihe nuorille. Kysyimme viimeisenä päivänä palautteessa, mikä työpajapäivissä oli ollut kivointa. Monet vastasivat, että musiikinteko. Sitä olisi saanut myös palautteen mukaan olla enemmän, samoin kuin pelin kehittämistä. Jotkut pelit ja leikit olivat olleet tylsiä, mutta kaikki olivat kuitenkin iloisia siitä, että olivat olleet ryhmässä erilaisten nuorten kanssa ja tutustuneet uusiin ihmisiin. Mitä minä opin Tämä elämä -hankkeesta? Ainakin todella arvokkaita ryhmänohjaustaitoja. Opin itsestäni uusia asioita, samoin nuorista. Opin toimimaan työparin kanssa, joka on eri alalta. Opin kuinka tärkeää on se, että toisissa huomataan hyvä ja se sanotaan ääneen niin, että kaikki muutkin kuulevat. Sain luottamusta itseeni ohjaajana. Kysyimme oppilaspalautteessa myös, mitä nuoret olivat oppineet. Yksi mieleenpainuvimmista vastauksista kuului näin: ”Opin olla rohkeampi”. Sitä minäkin opin, ja opettelen edelleen. Emilia Vihanto Musiikkipedagogiikan opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Emilia Vihanto
Peliä rakentamassa
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, kuuluu sanonta. Tämä elämä -hankkeessa pelin suunnittelussa on mukana monta kokkia eri organisaatioista omine resepti-ideoineen, johtoajatuksena kuitenkin peli, josta olisi hyötyä yläkoulujen opinto-ohjauksessa. Tietokoneella tai mobiililaitteella pelattava peli ei kuitenkaan ole edes puolivalmis pelkästä suunnittelusta, vaan se pitää myös ohjelmoida, siihen pitää tehdä grafiikat ja peliin soveltuva äänimaisema. Tässä kohtaa hanketta mukaan astuu Aalto-yliopiston Media Labin pelitiimi, joka muuttaa suunnitelmat todellisuudeksi, tai ainakin pelitodellisuudeksi. Tiimi arvioi, mitkä projektiryhmästä ja sen ulkopuolelta kumpuavista lukuisista ideoista taipuvat peliin toteuttavaksi ja toisaalta pyrkii olemaan realistinen siinä, mitä kaikkea voidaan ja ehditään resurssien puitteissa tehdä. Kun peli-idea on olemassa, kääritään hihat ja aletaan tehdä. Miten peli sitten käytännössä tehdään? Pelin teossa käytetään pelimoottoria, jonka avulla peliä voidaan kehittää nopeasti ja yhteistoiminnallisesti. Ilman pelimoottoria yleisimmätkin peleissä käytetyt toiminnot pitäisi tehdä itse, mikä hidastaisi kehitystyötä oleellisesti. Lisäksi pelimoottoreista saadaan tarvittaessa versioita eri alustoille kuten Apple- tai Android-laitteisiin. Pelin kehittämisen työnjako riippuu tiimin koosta. Siinä missä isoja pelejä voidaan tehdä kymmenien ihmisten voimin, Tämä elämä -peliä tekee tällä hetkellä kolme henkilöä: yksi koodaa, toinen tekee grafiikat ja kolmas vastaa äänistä, näin karkeasti jaotellen. Huomioon otetaan moninaisten teknisten seikkojen lisäksi pelin ensisijainen kohderyhmä (oppilaat ja opinto-ohjaajat), saavutettavuus ja tietenkin se, että pelin idea ei katoa matkan varrella. Kuten musiikin monitoimimies Otto Donner aikanaan totesi: deadline on luovuuden alku. Tässäkin hankkeessa isommat ja pienemmät deadlinet ohjaavat työskentelyä katkomalla tekemisestä turhia rönsyjä. Kun opiskelijat saapuvat koulutuspäivään tammikuun puolen välin jälkeen, on suunnitelmista, puolivalmiudesta ja prototyypeistä jo edetty ensimmäiseen pilotoitavaan versioon. Täydellinen tai lopullinen se ei ole, mutta siitä on hyvä jatkaa. Esa Onttonen Yliopisto-opettaja Aalto-yliopisto, median laitos
Yhteiskehittely toimintamuotona
Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi. Toimintamalli pohjautuu yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Hankkeessa vastataan tarpeeseen luoda nivelvaiheen nuorille toisen asteen opinnoista putoamista ja syrjäytymistä ehkäiseviä, ohjattuun ja itseohjautuvaan oppimiseen soveltuvia toimintatapoja elämänhallintataitojen kehittämiseen ja hyvän elämän valintoihin. Yhteiskehittely toteutuu Tämä elämä -hankkeessa monella tasolla: moniammatillisen ja -tieteisen hankkeen asiantuntijaryhmän kehitystyö toteutuu yhteisöllisesti. Lisäksi eri oppilaitoksista mukaan tulevien opiskelijoiden toiminnassa tavoitellaan yhteisöllistä kehittämistä. Kehitettävään kohteeseen eli toimintamalliin opinto-ohjauksen tueksi sisällytetään myös yhteisöllistä toimintaa ja yhteiskehittämistä. Mitä yhteiskehittämisellä tarkoitetaan ja millainen se on toimintamuotona? Yhteiskehittäminen juontaa juurensa yritysjohtamiseen ja työkulttuurien kehittämiseen, jossa co-creation tyypillisesti tarkoittaa esimerkiksi jonkin palvelun kehittämistä yhdessä ko. palvelun loppukäyttäjien kanssa. Se voi myös viitata joukkoistamiseen (crowdsourcing) ja parveistamiseen eli yhteiskehittelyyn ja -tuottamisen niihin ilmiöihin, joita erityisesti digitaalinen kulttuuri ja erityisesti sosiaalinen media ovat osaltaan edesauttaneet. Suomessa erityisesti Yrjö Engeström on tehnyt pitkään kansainvälisestikin arvostettua yhteiskehittämiseen liittyvää tutkimusta ja teoretisointia. Yhteiskehittämisen yhteydessä puhutaan usein myös ketteryydestä, joka osaltaan viittaa kehittelytoiminnan ja suunnittelun ”normitalkoisiin” eli siihen, että aito kanssakäyminen, asiakasyhteistyö ja muutosvalmius ovat arvokkaampia asioita rajoittavien menetelmien, sopimusneuvottelujen ja suunnitelmassa pitäytymisen sijaan. Tällöin on osattava kuunnella ja arvostaa vuorovaikutukseen osallistuvien näkemyksiä, kokemuksia, ajatuksia ja arvoja. Ja tämä ei olekaan ollenkaan helppoa ja siinä mielessä ”ketterää”, mutta sitä voi oppia. Tästä hyötyvät kaikki yhteiskehittelyyn osallistuvat, sillä myös toisten eri tavoista oppia voi oppia. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, jos siihen sisältyvä yhteiskehittelyn ajatus saadaan toimimaan. Mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta yhteiskehittelystä ja toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostaa loistavalta. Tämä elämä -toimintamalliin tulee sisältymään myös sellaisten yhteisöllisten taitojen kehittämistä, jotka tukevat ajatusta yhteiskehittelystä. Tätä on muun muassa taiteen eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset, osin improvisatoriset, harjoitteet. Lähtökohtaisesti hanke kuulostaa siis kerrassaan mainiolta – jäämme innostuneena odottamaan ensi vuoden alun pilotointeja. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Kohti ensimmäistä pilottia!
Tämä elämä -hankkeessa päästään tositoimiin vuodenvaihteen jälkeen, kun ensimmäinen pilottijakso alkaa. Tammikuussa järjestettävän kuuden päivän koulutusjakson on tarkoitus valmistaa mukaan tulevia opiskelijoita koululaistyöpajojen ohjaamiseen. Tulevaa koulutusjaksoa on suunniteltu elokuusta alkaen hankkeen monipuolisen asiantuntijatyöryhmän voimin. Mukana on ryhmäpedagogiikan, nuorisotyön, erityispedagogiikan, taiteen soveltavan käytön, musiikkipedagogiikan ja pelimusiikin asiantuntijoita. Koulutusjakson ohjelmaluonnos näyttääkin varsin mielenkiintoiselta: Maanantai 15.1. Ryhmän ohjaaminen, ryhmäytyminen Hankkeen esittely ja aikataulut Johdatus erityispedagogiikan kysymyksiin Omat toiveet ja pohdinnan aiheet Tiistai 16.1. Kehorytmiikka Elementti-improvisaatio Nuorisotyön näkökulma Opinto-ohjaajan puheenvuoro Keskiviikko 17.1. Asiaa toimintakyvystä Opinto-ohjaus Valteri-koulu Ruskiksessa Erilaisuuden ja moninaisuuden kohtaaminen Maanantai 22.1. Pelipohja ja sen käyttäminen työpajoissa Koululaistyöpajojen suunnittelua Tiistai 23.1. Koululaistyöpajojen suunnittelua Positiivinen pedagogiikka Keskiviikko 24.1. Koululaistyöpajojen suunnittelua Suunnitelmien reflektointia ryhmässä Ensimmäiseen pilottiin tulee mukaan opiskelijoita Metropolian Musiikin ja Sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueilta sekä erityispedagogiikan opiskelijoita Helsingin yliopistosta. Opiskelijat muodostavat monialaisia työpareja tai -ryhmiä, ja pitävät yhteensä neljä työpajaa koululaisille tammi-helmikuun vaihteessa. Pilottiin osallistuvat koululaiset tulevat Valteri-koulu Ruskiksesta, Kannelmäen peruskoulusta, Laajasalon peruskoulusta sekä Hyökkälän koulusta Tuusulasta. Tiedossa on siis varsin monipuolista ja monialaista yhteistyötä niin asiantuntijoiden ja opiskelijoiden, kuin koululaistenkin osalta! Hanna-Maija Aarnio Projektisuunnittelija, Tämä elämä -hanke Metropolian Musiikki
Projektin alku: Tosi paljon ihan kaikkea paitsi aikaa
Neuvotteluhuoneen pöydissä istuu 11 enemmän tai vähemmän keski-ikäistä. Puhutaan nuorista. Joku saattaisi nähdä jonkinlaisen sukupolvien välisen kuilun, jonka toiselta puolelta ei kantaudu heleitä nuorten ääniä. Ei kantaudukaan, vielä. Nyt pohditaan, keskustellaan, organisoidaan sitä, minkä varaan kolmivuotinen hanke rakennetaan. Metropolian, Aalto-yliopiston sekä Helsingin yliopiston Tämä elämä -hanke jyskyttää – tai ainakin nitkuu tasaisen varmasti eteenpäin. Tänään omasta koulustaan on kertomassa Kannelmäen koulun – yhden pilottikoulun – opo. Nuoret ovat heterogeeninen ja kriittinen kohderyhmä. Sedät ja tädit eivät saa myytyä mitä tahansa. Pelistä on löydyttävä toiminnallisuutta, tavoitteita ja siitä on saatava hyötyä ja palkintoja, muuten nuorten kiinnostus lopahtaa nopeammin kuin ehtii sanoa ”Suomen rakennerahasto-ohjelma”. Nuoret, nuo tulevaisuutemme toivot, nuo meidän eläkkeidemme maksajat. Känny liimautuneena käteen. Hirmu taitavia hirmu kapealla kommunikoinnin alueella. Koirafiltterit löytyvät Snapchatistä alta aikayksikön, mutta jos ensimmäinen hakutulos googlessa ei anna vastausta, sitä ei ole olemassa. Instaan lävähtää läppää hauskalla häsällä, mutta Excel ei ole solumuistissa eikä Powerpointista löydy pointtia. Esan vastuulla on pelipohjan rakentaminen. Kohteliaasti hän toteaa ideoita ja ehdotuksia olevan ainakin riittävästi. Koodin ja grafiikan luominen eivät ole pikkujuttuja ja jotain pitäisi olla valmiina jo tammikuun ensimmäisessä pilottivaiheessa. Varmuuden vuoksi heitellään siis vähän lisää ideoita. Myös musiikin roolia pohditaan. Miten ja millä musiikki peliin tuotetaan, ketkä sen tekevät ja mikä on sen määrä ja rooli pelissä? Miten musiikilla saadaan luotua peliä ja etenkin nuoren tunteita tukevia tunnelmia? Pokemon Go? Escape roomit? Oman huoneen sisustaminen? Toimitaanko pelissä yksin vai ryhmänä? Mikä on pelin kesto? Onko sen tarkoitus jalkauttaa suorittamaan tehtäviä reaalimaailmaan? Kysymyksiä ja haasteita suunnittelussa riittää. Pitäisi suunnitella pelipohja, joka valmentaa tulevaisuuteen, jota kukaan ei tunne. Auttaa löytämään nuoren vahvuuksia ammatteihin, joita ei ehkä vielä ole edes olemassa. Pelin pitäisi kiinnostaa ja koukuttaa, saada jotain liikahtamaan sydänalassa, aktivoida tiedonhankintaan, kestää aikaa ja olla valmis mahdollisimman pian. Tätä on Tämä elämä tänään: tekeillä on pelipohja, joka toivottavasti auttaa nuorta löytämään vahvuuksiaan ja pohtimaan, kuka hän on ja mitä haluaa. Pelipohja, joka on riittävän yksinkertainen opojen käyttää opetustilanteessa. Pelipohja, joka ottaa huomioon erilaiset oppijat, heidän taustansa ja lähtökohtansa. Ensi kerralla lisäämme laserit, zombit ja vaahtokarkit. Ja jossain välissä myös ne nuoret, ei huolta. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu
Tervetuloa Tämä elämä -blogiin!
“Arvaa, mitä meillä oli tänään koulussa? No, rakennettiin yhtä peliä ja tehtiin siihen vähän pelimusaa. Ja ai niin, kelaa, meikä paukutteli tänään ekaa kertaa djembe-rumpua, kun tehtiin porukalla sellainen yksi rytmijuttu. Ihan siisti opotunti tänään. Joo-o, opotunti!” Mitä ihmettä? Pelimusiikin tekoa, pelinrakennusta, musiikkia, luovia menetelmiä. Siis siellä opotunnilla? Tämä elämä -blogissa seurataan, miten musiikilla, taiteen soveltavalla käytöllä ja pelillisyydellä voidaan tukea nuorten osallisuuden tunnetta ja lisätä sitoutumista opintoihin. Kehitämme yläkouluihin uudenlaisia, nuoria kiinnostavia ohjausmenetelmiä: oppilaan omaa maailmaa lähellä olevan Tämä elämä -mobiilipelin sekä työpajamallin. Yhteisöllinen pelisääntöjen ja -hahmojen suunnittelu ja pelinrakennus kohtauttaa nuoret. Musiikki ja taiteen soveltava käyttö tukee jatkuvuutta sekä lisää kykyä jäsentää omia tunteita, oman elämän tapahtumia ja todellisuutta. Pelillisyyttä ja luovia menetelmiä yhdistävässä oppimisympäristössä tavoitteena on vahvistaa nuoren kriittisiä elämänhallintataitoja ja lisätä ymmärrystä hyvän elämän osatekijöistä. Tunne siitä, että voi oikeasti vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, on nuorelle äärimmäisen tärkeä. Jos koululainen ei tunne kuuluvansa kouluun tai tuntee, ettei osaa olla oikeanlainen oppija, ollaan tiellä, joka vie yksilön osallisuuden kokemista yhä kauemmaksi. Taidelähtöisiä menetelmiä ja musiikkia hyödynnetään hankkeessa siten, että ne avaavat nuorelle näkymiä maailmaan. Toisaalta luovaa itseilmaisua pääsee toteuttamaan luomalla peliin oman pelihahmon ja tekemällä peliin musiikkia tai äänimaisemaa. Hankkeessa yhdistyy musiikki- ja mediapajatyöskentely, ja sen tarkoituksena on lisätä nuoren itsetuntoa, rohkeutta ja kiinnostusta ympäröivään maailmaan. Koulujen opetussuunnitelmissa painopiste on yhä enemmän oppilaassa. Oppiminen on enenevässä määrin olennaisempaa kuin opetus. Tämä elämä -hankkeessa lähtökohtana on oppilaasta itsestään lähtevä oppiminen ja itseohjautuvaan oppimiseen kannustavien toimintapojen kehittäminen. On tärkeää oppia tekemään hyviä kysymyksiä, etsimään vastauksia ja arvioimaan tietoa. Yläkoulujen opinto-ohjaukseen sekä nuorisotyöhön kehitettävässä toimintamallissa pääroolissa on siis nuori itse. Pelinrakentamisen ja musiikin kautta nuori ohjautuu itse aktiivisesti pohtimaan ja löytämään välineitä elämänsä rakennuspalikoiden järjestämiseen, aikuisen tukemana. Näin riski syrjäytyä tai jäädä vaille peruskoulun jälkeistä jatko-opiskelupaikkaa vähenee. Hankkeen myötä nuorten kanssa toimivat ohjaajat ja opettajat saavat uusia tapoja nuoren itseilmaisun tukemiseen. Tämä elämä -blogissa seurataan tiiviisti hankkeen vaiheita. Pysy kuulolla - monenlaista mielenkiintoista on luvassa! Irene Alsti-Lehtonen Projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulu, Musiikki
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
