Avainsana: Metropolian musiikki
Loppusuoralla
Uuden lukukauden alku merkitsee tänä syksynä Tämä elämä -hankkeen loppusuoraa. Syksyn 2019 aikana on tarkoitus saada mobiilipelin ja työpajojen toimintamallin kehitystyö päätökseen. Luvassa on siis ilmaiseksi ladattavat pelit, hankkeen uudet verkkosivut sekä useita koulutustapahtumia. Kun Tämä elämä -hankkeen kehitystyö aloitettiin noin kaksi vuotta sitten, ei oltu vielä ihan varmoja, mihin suuntaan oikeastaan ollaan lähdössä. Monialainen asiantuntijatyöryhmämme Metropolian Musiikilta ja Sosiaalialalta, Aalto MediaLabista, Helsingin yliopistolta ja Oppimis- ja ohjauskeskus Valterista on nyt parin vuoden kehittänyt ja testannut nuorille suunnattuja työpajamateriaaleja ja pelejä. Hankkeen lopputuotteina valmistuu siis kaksi mobiilipeliä: ryhmäpeli ja vahvuuspeli, jotka tulevat tarjolle sekä AppStoreen että GooglePlay -kauppaan. Lisäksi kokoamme Tämä elämä -verkkosivustoa, jonne tulee valmiita työpajoja, harjoituksia erilaisten teemojen ympärille sekä asiantuntijatekstejä. Osaksi hankkeen materiaaleja valmistuu myös kolmet pelikortit vahvuuksista, ammateista sekä harrastuksista. Kehityöstyössä ovat olleet mukana koko hankkeen ajan myös hankekumppaniemme opiskelijat sekä yhteistyökoulujemme opinto-ohjaajat, opettajat ja oppilaat. Opiskelijat ovat suunnitelleet harjoituksia yhdessä asiantuntijoidemme kanssa, ja näiden testaamiseksi on järjestetty erilaisia pilottityöpajoja nuorten kanssa. Yläkoululaisten arvokasta palautetta on kerätty harjoitusten edelleen kehittämiseksi ja yritetty näin saada myös nuorten ääni kuuluviin. Mitä siis lopulta onkaan kehitetty? Tämä elämä -hankkeen tavoitteena on ollut tukea nivelvaiheessa olevia nuoria löytämään omia vahvuuksiaan ja pohtimaan tulevaisuuttaan ja valintojaan. Kehittämässämme materiaalissa nuoria osallistetaan mm. pelillisesti ja eri taiteiden keinoin. Materiaalia on kehitetty opinto-ohjauksen tueksi, mutta se sopii suurelta osin kenen tahansa nuorten kanssa työskentelevän käytettäväksi. Juuri nyt kehitystyömme viimeistely käy kuumimmillaan. Työpajoja ja harjoituksia sisältävä verkkosivumme tamaelama.fi julkistetaan syyskuun lopussa. Peleihin koodataan vielä viimeiset muutokset, ja sen jälkeen kaikki on valmista yhteistyökoulujen viimeistä testauskierrosta varten. Keräämme vielä opinto-ohjaajilta ja opettajilta käyttäjäpalautetta, jotta saamme hankkeen lopputuotteesta parhaan mahdollisen. Hankkeen täydennyskoulutusseminaari “Vahva minä – näkökulmia nuorten elämänhallintaan ja valintavalmiuksiin peruskoulun nivelvaiheissa” järjestetään 22.10. Helsingin yliopistolla. Seminaarissa esitellään valmiit mobiilipelit ja työpajamateriaali sekä kuullaan mielenkiintoiset puheenvuorot Arto O. Saloselta, Minna Huotilaiselta ja Eero Salmenkiveltä! Lisätietoja täydennyskoulutuksesta. Lisäksi hankkeemme järjestää koulutuskiertueen yhdessä Vetovoimala-hankkeen kanssa Rovaniemellä 27.9., Mikkelissä 11.10., Kuopiossa 25.10. ja Jyväskylässä 22.11. Hankkeen oma päätösseminaari järjestetään 26.11. Metropolian Arabian kampuksella. Lisätietoja koulutuskiertueesta. Nyt kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata Tämä elämä -kanavia! Jos haluat mukaan testaamaan työpajojamme, ota yhteyttä! Hanna-Maija Aarnio Projektisuunnittelija Tämä elämä -hanke
Luonteenvahvuudet urapohdinnan ytimessä
”Mä oon musamies.” On erään osallistujan kommentti, kun kysytään hänen haaveitaan. Mitäs taitoja musamies tarvitsee? ”No pitää olla hyvä räppää ja sillai.”, on vastaus. Tämä nuori tietää missä on taitava, ja tämä on tärkeä taito tulevaisuuden urapohdinnan kannalta. Tutkimuksemme Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on osa Tämä elämä -hanketta, jonka tavoitteena on tukea nuorten valintavalmiuksia positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien keinoin. Tämä elämä -hankkeessa tavoitellaan nuorten valintavalmiuksien kehittymistä, ja tässä tutkimuksessa lähestytään valintavalmiuksien kehitystä ja urapohdintaa positiivisen pedagogiikan viitekehyksessä. Opiskelupaikan löytäminen peruskoulun jälkeen antaa nuorelle suunnan kohti ammattia ja lopulta työelämää. Ammatti antaa nuorelle mahdollisuuden löytää oman paikkansa yhteiskunnasta ja mahdollisuuden itsenäistyä. Ilman opiskelupaikkaa jääminen voi olla riski syrjäytymiselle. Koulutuksen ulkopuolelle jää ja koulutuksen keskeyttää suuri joukko nuoria. Vahvuuksista on varmasti pitkään puhuttu. National Career development Guidelines nostaa esille opinto-ohjaajille suunnatussa mallissaan omien vahvuuksien, kykyjen, taitojen ja lahjakkuuksien merkityksen valintavalmiuksien kehityksessä jo vuonna 2004. Positiivinen pedagogiikka pohjautuu posiitiiviseen psykologiaan, joka on saanut alkunsa halusta nähdä psykologian kentällä ihmisissä hyvää. Positiivinen pedagogiikka koulukontekstissa saattaa usein upota arjen jalkoihin, mutta positiivisen pedagogiikan käyttäjien perusvire luo toimintaympäristöä, jossa jatkuvasti etsitään hyvää ja pyritään auttamaan positiivisen minäkuvan kasvussa. Oiva väline positiivisen pedagogiikan tuomiseen luokkahuoneeseen konkreettisesti on luonteenvahvuudet. Niitä on 24, ja jokaiselle löytyy itselle sopivia ja tärkeitä luonteenvahvuuksia. Positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien käytöllä on paljon kiistattomia hyviä tuloksia kuten akateemisen suoriutumisen kasvu ja onnellisuutta lisäävä vaikutus. Siksi luonteenvahvuudet ovatkin pikkuhiljaa juurtumassa pedagogiseen maailmaan ja varmasti myös opinto-ohjaukseen. Toteuttamassamme tutkimuksessa Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin huomasimme, kuinka rikastavaa luonteenvahvuustermistön käyttö oli. Nuoren kuvaillessa osaamisiaan he usein kertoivat harrastuksistaan. Omaksuessaan luonteenvahvuuspuheen nuoren kerronta siitä, että olen hyvä jääkiekossa, muuttui pohdinnaksi, miksi olen hyvä jääkiekossa. Löytäessään pohjalta luonteenvahvuuden voi nuori monipuolisemmin käyttää sitä laajemman urapohdinnan tukena. Millaisia luonteenvahvuuksia eri ammateissa tarvitaan? Mitkä ovat minun luonteenvahvuuteni? Missä ammateissa pääsisin käyttämään omia luonteenvahvuuksiani? Mitäs musamies nyt ajattelee? Hän kuvailee, että muusikko tarvitsee luovuutta, rohkeutta ja sinnikkyyttä ja toteaa, että hän on itse sinnikäs, luova sekä kärsivällinen. Riikka Hussinki Erityisluokanopettaja Kuitinmäen koulu KM-opiskelija (erityispedagogiikka), Helsingin yliopisto Minna Saarinen Yliopistotutkija, KT, YTL, EO, Erityispedagogiikka, Helsingin yliopisto Riikka Hussingin pro gradu -tutkielma Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on luettavissa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/298373
Kamerat kohti kysymyksiä
Kun japanilainen yhtiö Denso Wave kehitti QR- eli Quick Response -koodit autoteollisuuden käyttöön vuonna 1994, sillä tuskin oli mielessä, että samaa teknologiaa hyödynnettäisiin 25 vuotta myöhemmin suomalaisten yläkoulujen opinto-ohjauksessa. Mutta miksi Tämä elämä -hankkeessa kehitettävässä mobiilipelissä ollaan päädytty käyttämään juuri QR-koodeja? Vastauksen etsimiseksi on palattava lähtötilanteeseen: ensimmäisen pilottiversion valmisteluihin vuoden 2018 alkupuolelle. Tuolloin pelaajat vastailivat peliin ennalta laadittuihin kysymyksiin, jotka oli tallennettu Aalto-yliopiston palvelimelle. Palvelinta käyttämällä kysymyksiä pystyttiin tarvittaessa muuttamaan helposti ilman jokaisen laitteen ja sovelluksen päivittämistä erikseen. Ensimmäisen pilotin jälkeen haluttiin kuitenkin, että oppilaat voisivat keksiä peliin omia kysymyksiään. Tämäkin pystyttäisiin toteuttamaan palvelimen avulla: pelaajat laatisivat kysymykset laitteillaan, jonka jälkeen ne tallennettaisiin palvelimelle muiden noudettavaksi ja siten pelattavaksi. Aallon pelitiimissä alettiin kuitenkin pohtia pelin elinkaarta hankkeen päätyttyä. Kuka ylläpitäisi palvelinta, jos se jostain syystä ei enää toimisikaan huhtikuussa 2020? Myös muut käytännölliset seikat nousivat esiin. Koska peliä tultaisiin pelaamaan ensisijaisesti koulujen WiFi-verkoissa toimivilla tableteilla, saattaisivat verkon toimintahäiriöt estää pelaamisen mikäli pelin käyttö olisi vahvasti sidoksissa palvelimeen. Näistä syistä johtuen ja muita vaihtoehtoja (esim. Bluetooth-verkko) punnittaessa Aallon pelitiimissä päädyttiin käyttämään laitteiden väliseen tiedonsiirtoon QR-koodeja. QR-koodissa on riittävästi tallennuskapasiteettia, jotta sen välityksellä voidaan siirtää pelihahmon ulkoasun lisäksi oppilaiden laatimat kysymykset vastausvaihtoehtoineen. Käytännössä kaikissa nykyaikaisissa mobiililaitteissa on kamera, jonka avulla QR-koodin lukeminen onnistuu. QR-koodeihin perustuvan pelin ensitestaus Hyökkälän koulussa toukokuussa 2018 vaikutti lupaavalta kehityssuunnalta, joten pelin jatkokehityksen painopiste toista pilottia varten päätettiin kohdistaa tämän ryhmäpelin kehittämiseen. QR-koodien ja kameran käytön seurauksena peliin tuli puolivahingossa myös fyysinen ulottuvuus: paikallaan oleskelun sijaan pelaajat joutuvat liikkumaan luokassa hakiessaan kysymyksiä toisilta pelaajilta. "Oonko mä jo skannanut sun QR-koodin?" oli tyypillinen kysymys ryhmäpelin piloteissa. Skannaamiseen liittyvästä lievästä kaoottisuudesta huolimatta pelin fyysisestä ulottuvuudesta tuli loppujen lopuksi sosiaalisia taitoja korostava, varsin positiivinen asia. Japanilaisen autoteollisuuden teknologia on nyt valjastettu yläkoulujen opinto-ohjauksen käyttöön. Seuraavaksi on mietittävä kuinka siitä saadaan paras hyöty, jotta päästään kohti hankkeen keskeisiä tavoitteita. Esa Onttonen Yliopisto-opettaja Aalto-yliopisto, median laitos
Kasvattaja – tee kuvamaailmasta moninaisempi!
Keskustelimme Tämä elämä -hankkeen projektiryhmän kanssa peligrafiikoista, joita mobiilipeleihimme tulee. Ei ole yhdentekevää, millaisia samaistumisen kohteita lasten ja nuorten kirjoissa, peleissä ja videoissa näytetään. Yhteiskuntamme on moninaistunut, joten on surullista, miten samanlaiseksi meidät ihmiset usein piirroksissa kuvitetaan. Nykyisin useissa tv-sarjoissa, elokuvissa tai kirjoissa on ymmärretty, ettei kaikkien roolihenkilöiden kannata olla valkoisia, cis-sukupuolisia, vammattomia heteroita. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät ole ainoastaan esimerkkejä vähemmistöstään vaan kenestä tahansa ihmisestä – hyvine ja huonoine puolineen. Mervi Juusolan ja Anni Nykäsen tunnetaitoja opettavassa kirjassa ”Kuinka minusta tuli rohkea?” marginaaliin kuuluva lapsi voi olla toisissa tilanteissa kaikkien pitämä hahmo tai toisaalta jopa kiusaaja. Harvoin lehdissä edelleenkään haastateltaisiin vaikkapa romania kertomassa suomalaisesta ruoasta, vaan lähinnä vain käsittelemässä omaa vähemmistökulttuuriaan. Emme näe alla olevan kuvan mukaisia mainoksia useinkaan. Tämä elämä –peliin on tulossa mahdollisuus, jossa omalle pelihahmolleen saa valita sopivan ihonvärin liukuvalta skaalalta, eikä vain muutamasta eri vaihtoehdosta. Myös lukemista harjoituttavassa Ekapelissä oppilas voi testata erilaisia pigmenttejä roolihahmolleen. Sen sijaan huivivalikoimaa en ole peligrafiikoista vielä löytänyt erilaisten hiustyylien rinnalta. Kuitenkin iso osa koulutytöistämme käyttää huivia päivittäin ja heille sen valitseminen on yhtä merkittävä itsetunnon kohottaja kuin hiustenlaitto jollekin toiselle. Kuinka usein olet nähnyt kuvituksissa pyörätuolissa liikkuvan ihmisen? Toivottavasti edes joskus ja toivottavasti niin, että hän on kuvassa aktiivisena toimijana, eikä vain kiintiöroolissaan edustamassa vammaisuutta. Pyörätuolissa voi istua pankkivirkailija, opettaja tai tutkija. Lisäksi olisi kiva nähdä laajempi skaala erilaisia liikkumisen apuvälineitä: esimerkiksi dallareita, rollaattoreita tai sähkömopoja. Suomessa puhutaan lukuisia eri kieliä, yksi yleisimmistä vähemmistökielistämme on viittomakieli. Elävässä elämässä kahviloissa kädet viuhuvat. Mikseivät myös kirjojen, pelien tai tv-ohjelmien taustatilanteissa? Tai olisiko jollain käytössä katseohjattava tietokone kommunikoinnin apuna? Harvoin näkee myöskään opaskoiria tai valkoisia keppejä katukuvituksissa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Meistä jokainen on omalla tavallaan erityinen omine piirteineen, mutta kuvituksissa sorrutaan usein normiajatteluun. Se, että kokee kuuluvansa yhteisöön sellaisena kuin on, on merkittävää. Erityisesti lasten ja nuorten tulisi saada oman identiteettinsä ja minäkuvansa vahvistamiseksi paljon tukea. Siksi esimerkiksi oppimateriaalien kehittäjillä ja kasvattajilla on suuri vastuu maailman ja sen ihmisten näyttämisessä moninaisena ja inklusiivisena. Kasvattaja, valitse siis kirjasi oikein. Saatavilla on jo laadukkaita materiaaleja, joissa pyritään normikriittisyyteen, ja niitä voi löytää esimerkiksi Maailmankoulun sivuilta: www.maailmankoulu.fi. Mutta mikäli et löydä, niin ainahan voit muokata sisältöjä itse. Matematiikan päässälaskuissa voit muuttaa Annen ja Tuomon ehkä koulun todellisuutta paremmin vastaaviksi Mariamiksi ja Khadaniksi. Tai vanhempana kohdatessasi sukupuolinormatiivisia tekstejä, voit lukiessasi vaihtaa johtajan sukupuoleksi naisen tai tanssijan sukupuoleksi miehen. Itse olen kokenut herkulliseksi lukea kaikki eläinkuvitettujen teosten äidin ja isän roolit päinvastoin. Tarinat ovat muuttuneet kiinnostavimmiksi! Niitä materiaaleja, joita ei voi itse tuunata yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakia paremmin kohtaaviksi, voi toki tarkastella lasten ja nuorten kanssa yhdessä kriittisestikin. Herätä lapset pohtimaan: voisiko tämä lentokapteeni ollakin Pirjo tai voisivatko tämän perheen vanhemmat ollakin Leo ja Mika? Mitä nuorempi lapsi, sen todennäköisemmin hän vastaa hölmistyneenä kysymyksestä: ”Tietenkin!”. Hanna Lampi Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri
Veden alta joulupukin pajaan
Tämä elämä -hankkeen pelillistä oppimisympäristöä ja työpajakonseptia on syksyn aikana edistetty yhteistyökoulujen kanssa järjestetyissä minipiloteissa. Hyökkälän koulun marraskuun minipilotissa keskityttiin musiikin merkitykseen pelien ja elokuvien tunnetilojen synnyttäjänä. Aluksi kuunneltiin muutamia esimerkkejä leffamusasta ja keskusteltiin: mitä, kuka ja missä. Näin linkitettyjä musiikkinäytteitä kuvailtiin: ”Star Warsissa saapuminen vehreälle planeetalle, jossa alkaa kisat. Vihreää, kukkuloita kauempana. Narnia. Peter Pan.”: https://youtu.be/FcubyHwnUkw?t=1780 ”Joulupukin paja. Joku putoaa kuoppaan lopussa.”: https://www.youtube.com/watch?v=akwpxNxYvig ”Vedenalaista tai avaruus. Kauhua. Subnautica-peli.”: https://youtu.be/MGfj4VUu4ZM?t=4307 Arvon blogin lukija voi itse kuunnella näytteet ja luoda omat mielikuvansa. Oppilailla on joka tapauksessa huikea taju siitä, mitä mikäkin musiikki tarkoittaa. Katselimme myös kohtauksen Pirates of the Caribbean -leffasta, jossa samaan kohtaukseen oli ympätty erityylisiä musiikkeja: https://www.youtube.com/watch?v=rn9V0cN4NWs Sitten teoriaosuus olikin jo lähes takana ja pätevöityminen pelimusiikin tekijäksi odotti nurkan takana. Keskustelimme viidestä erilaisesta peli- tai leffamusiikin tunnelmasta ja pohdimme, miten kutakin tunnelmaa voisi kuvata oman musiikin keinoin. Tähän päädyimme (tunnelmien kuvailut oppilaiden mielipiteitä): 1. Hauska – upbeat, nopea, korkeita ääniä, yllärit, tauot, soittimet: puhallinsoitin, kitara 2. Toiminta – biitti, kulkeva, päättäväisyys, bassot, päällä kulkeva melodia, viulut, vaskisoittimet 3. Jännitys / kauhu – kasvatus, korkea piano, tauot, matala pohja, pienet iskut tai yllätykset 4. Retropeli – random-melodia, 8-bittisyna, hyvin toimiva luuppi, rytmisyys 5. Romanttinen – rauhallinen, hitaasti liikkuva, viulut, huilut, molli vai duuri? Pädit käteen ja soundtrackiä tekemään. Jokainen teki jostain hänelle arvotusta yllämainitusta tunnetilasta omaa musiikillista versiotaan. Tulosta syntyi. Matalalla murisi jousia, eeppisyyttä toi käyrätorvi ja rumpukone säksätti energiaansa. Tästä on hyvä jatkaa alkuvuoden isossa pilotissa. Musaskene on otettu haltuun. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu
Kohti osallisuutta
Kirjoitin noin vuosi sitten täällä blogissa, kuinka Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi pohjaten sitä yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely on sidoksissa toimijuuteen ja sitä kautta myös osallisuuteen, sillä tässäkin hankkeessa taustalla on ajatus nuorten mahdollisuudesta aloitteellisuuteen ja toiminnan etenemiseen vaikuttamiseen. Tämän vuoden alussa olimme Helsingin yliopiston tutkijoina mukana havainnoimassa ja keräämässä tutkimustarpeisiin video- ja haastatteluaineistoa Tämä elämä -hankkeen ensimmäisissä koululaispiloteissa. Aineistomme perusteella näyttää, että nuorten osallisuuden asteessa on vielä paljon kehitettävää, koska toiminta perustui aikuisten nuorille suunnittelemaan pajasisältöön ja peliin. Annoimme tästä palautetta hankkeen muille toimijoille ja nyt vaikuttaa, että ensi vuoden alussa toteutuvissa koululaispiloteissa on osallisuuden näkökulmasta aivan toinen meininki. Toimijuus juontaa osallisuuteen, jos toimijuudella ymmärretään lasten, nuorten ja aikuistenkin mahdollisuutta tehdä aloitteita, ohjata ja kehittää toimintaa, sekä myös haastaa sitä. Yleensä osallisuus ymmärretään tunteena, joka vain syntyy, kun ihminen on osallisena jossakin toiminnassa tai yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn tai harrastuksen kautta. Pelkkä osallistuminen ei kuitenkaan aina riitä. Lasten ja aikuisten toimijuuteen liittyvät tekemällä oppiminen, toiminnan merkityksellisyys ja kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus, käsitteellistäminen, kriittinen analyysi sekä uuden luominen. Yhteisöissä osallistava toimijuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Siihen kietoutuu myös kriittinen ja luova ajattelu, asenne ja toiminta, sekä moninaisuus ja erilaisuus tekstien käyttämisessä, tuottamisessa ja esittämisessä – ja samoin tunteet. Osallisuus ei ole nuorten tulevaisuuden kannalta mitätön juttu, sillä se vaikuttaa suoraan esimerkiksi yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Tiedetään, että osallisuuden kokeminen toimii yhtenä suojaavana tekijänä hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan. Tyypillisesti ihmisen osallisuuden aste ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vaihtelevat elämänkulun ja tilanteiden mukaisesti. Vajaus jollakin osallistumisen ulottuvuudella (hyvinvointi, toiminta, yhteisöllinen kuuluminen) voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, kun siihen sisältyvä osallisuuden aste vielä syvenee. Kuten viime vuonnakin kirjoitin, mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostavat loistavilta. Tämä elämä -toimintamalliin seuraavassa koululaispilotissa eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset harjoitteet, vahvuuspuhe ja pelin tarinallinen lähestymistapa lupaavat ensi vuoden pilotteihin kiinnostavia näkymiä myös tutkimuksen kannalta. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Lauantaikoulupäivästä napattua: miten tukea nuoren valintoja vanhempana?
Lasteni vuosittainen kodin ja koulun yhteistyöpäivä tarjosi tänä vuonna mahdollisuuden kuulla Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) puheenvuoron nuorten tulevaisuuskäsityksistä sekä taloustieteen professori Panu Kalmin luennon lasten ja nuorten taloustaitojen tukemisesta kotona ja koulussa. Lasteni touhutessa omissa talouspajoissaan istahdin auditorion penkille kahtalaisessa roolissa. Olin yläkoululaisen poikani ja alakoululaisen tyttäreni vanhempi, joka miettii omaa vanhemmuuttaan ja sitä, miten tukea lapsiaan parhaiten koulutus- ja työelämäpoluilla. Toisaalta penkillä istui herkin korvin nuorten ajatuksia tulevaisuudesta kuunteleva Tämä elämä -hankkeen projektipäällikkö, joka navigoi parhainta mahdollista kurssia yläkoulujen opinto-ohjaukseen kehitettävän Tämä elämä -konseptin valmistumiseksi. TAT:n asiantuntija kävi läpi Nuorisobarometri 2017 -julkaisun tilastoja. Niiden mukaan vanhempien tuki nuoren opintovalinnoille on kaikkein merkittävin. Myös ystävät, tutut, opinto-ohjaaja ja työelämään tutustumisjakso (TET) ovat tärkeässä roolissa nuoren tehdessä valintojaan. Lähipiirin painoarvo on vain kasvamassa. Siksi meitä, auditorion lähes kokonaan täyttäneitä vantaalaisen koulun vanhempia kannustettiin yhä tietoisemmin sanoittamaan lastemme vahvuuksia ja auttamaan lasta oppimaan itsekin tuota taitoa sekä löytämään vahvuuksista yhteyksiä työelämän tarpeisiin. Miten sitten sanoittaa vahvuuksia? Jos nuoresi on esimerkiksi hoitanut tuttavasi lapsia ja tehnyt työtä hyvin, ollut esimerkiksi aina ajoissa paikalla, kerro, mitä se nuoresta viestii. Kerro, että se osoittaa hänen olevan muun muassa luotettava, ja että tätä asiaa arvostetaan paljon työelämässä. Jos hoitolapset ovat olleet ilahtuneita nuoren tullessa paikalle, kerro tai anna nuoren itse miettiä, mitä se sanoo tämän vahvuuksista ja osaamisesta. Kenties hyvistä sosiaalisista taidoista ja reiluudesta? Ehkä luovuudesta? Jotain kivaa tekemistä nuori on varmasti keksinyt lapsille tai ratkaissut kiperiä tilanteita luovuutta käyttäen. Näitäkin vahvuuksia työelämä myös todella arvostaa. Auta myös muuntamaan ne kesätyöpaikka-hakemukseen, jolla nuori pääsee antamaan tärkeää tietoa siitä, millaisen työntekijän työpaikka tästä saa. Tulevaisuuden työpaikkoja ei voida ennustaa eikä kaikkea niihin tarvittavia taitoja. Jatko-opintoja valittaessa valitaan pikemminkin mahdollisuuksia kuin varsinaista työuraa. Siksi tärkeintä on rohkaista nuorta miettimään, miten kasvattaa osaamistaan ja mikä olisi seuraava asia tai tavoite, steppi, minkä haluaa tehdä. Kovin kauas ei vielä seiskaluokkalaisena tarvitse katsoa. Irene Alsti-Lehtonen Projektipäällikkö, Tämä elämä -hanke
Helsingin yliopisto tvärkkaa
Happikaapin ja navakan tuulen huminassa syntyi Tämä elämä -hankkeelle uutta tutkimusta. Kesäkausi avattiin Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Tvärminnessä, jossa pohdittiin, ideoitiin, analysoitiin, järjesteltiin, keskusteltiin ja kirjoitettiin hankkeeseen liittyviä gradututkimuksia. Tai mitä nyt aamupalojen, lounaiden, kahvien, päivällisten ja iltapalojen lomassa akateemiselle tutkimukselle jäi aikaa. Tämä elämä -hankkeen tutkimusryhmä oli saanut Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseltä tiedekunnalta vetäytymisapurahan. Sen turvin voitiin työskennellä intensiivisesti pari päivää käsittämättömän kauniissa Hankoniemen maisemissa. Luovuutta tukivat myös hirsisauna sekä sen verran kylmä merivesi, että paikalliset ahvenet oppivat rankemmankinpuoleisia akateemisia termejä. Kalliorannat ja raikas merivesi - laadukkaan tutkimuksen metafora Odotettavissa: Navakkaa lännenpuoleista akateemista tutkimusta nuorten käsityksistä omista vahvuuksistaan ja heidän tulevaisuusorientaatiostaan. Aineiston tarjosivat mainiosti menneet alkuvuoden työpajat. Ja kuten ruokaa tutkimusasemalla, aineistoakin oli riittävästi. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Jussi Paalanen
Moniammatillista yhteistyötä nuorten parhaaksi
Olen ollut viime kesästä asti mukana Tämä elämä -hankkeessa ja olen erittäin innoissani päästessäni mukaan toimintaan, jossa on mukana eri alojen osaajia, AMK- ja yliopisto-opiskelijoita sekä 7. - 8. -luokkalaisia nuoria. Kasassa on siis todella herkullinen joukko eri ikäisiä osaajia monelta alalta! Yläkoululaiset ovat erittäin innostava ikäryhmä yhteistyön kannalta. He ovat kiinni tässä hetkessä ja herkkiä aistimaan ja näkemään, onko kyseessä aito mahdollisuus vai ainoastaan päälle liimattua kohtaamista tai osallisuuden yritystä. Meidän aikuisten velvollisuus on luoda juuri niitä aitoja mahdollisuuksia ja sitä kautta antaa entistä parempia eväitä tulevaisuuden tekijöille. Tärkeintä onkin rakentaa hyvä pohja yhteistyölle ja luoda molemminpuolinen luottamus sekä turvallinen ilmapiiri. Näiden myötä meille aikuisille syntyy mahdollisuus kuulla ja oppia nuorilta: asioita, joita emme välttämättä osaisi edes kysyä tai etsiä. Hankkeen alussa koin kiehtovaksi, mutta yhtä aikaa myös pelottavaksi, musiikin ja pelillisyyden mahdollisuudet nuorten ohjaamisessa. Ne molemmat ovat melko tuntemattomia työvälineitä itselle, mutta hankkeen edetessä pelko on vaihtunut uteliaisuudeksi ja olenkin saanut itseni usein kiinni miettimästä, että miten näitä välineitä voisi hyödyntää niin opettajan työssäni ammattikorkeakoulussa kuin eri projekteissa asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Myös yhteistyö eri koulutusasteiden ja oppilaitosten välillä on ollut äärimmäisen antoisaa. On innostavaa nähdä, miten opiskelijat eri oppilaitoksista ja eri aloilta oppivat toisiltaan ja pääsevät hyödyntämään omia vahvuuksiaan yhteistyössä 7. - 8. -luokkalaisten oppilaiden kanssa. Sama pätee meihin hanketyöntekijöihin. Helposti sitä ajautuu tietynlaisiin toimintatapoihin ja ajatusmalleihin, joita tällainen moniammatillinen yhteistyö tuulettaa juuri sopivalla tavalla. Tässä hankkeessa mukana oleminen on antanut jo tässä vaiheessa todella paljon. Odotankin innolla, mitä tämä ja ensi vuosi tuovat tullessaan! Annakaisa Oksava Lehtori, Sosiaalinen hyvinvointi Metropolia Ammattikorkeakoulu
Toimintakyky on asennetta ja voimavaroja
Mikä on tärkeää, kun puhutaan oppilaan toimintakyvystä? Onko se kykyä ja voimavaroja, joilla selvitään koulusta? Onko se standardi, johon verrataan kunkin yksilön suoriutumista? Onko se tavoite, jota kohti pyritään? Vai onko se tyhjänpäiväinen käsite, joka kuvastaa puutetta? Yleensä toimintakyky liitetään oppilaan fyysisiin ominaisuuksiin tai suoritteisiin. Oppilaalla, joka istuu pyörätuolissa, on nähtävissä oleva toimintakyvyn rajoite. Tämä on osa toimintakykyä, mutta toimintakyvyn käsite tulee käsittää paljon fyysistä osa-aluetta laajemmin. Maailman terveysjärjestö WHO on lanseerannut vuonna 2001 toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälisen luokituksen, International Classification of Functioning Disability and Health (ICF), joka on suomennettu vuonna 2004 ja päivitetty vuonna 2015 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta. Oppilaan tarpeet vai ympäristön esteet? Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä toimia tilanteen ja olosuhteiden vaatimalla tavalla. Joissakin tilanteissa ja olosuhteissa oppilas voi olla vaikeasti vammainen, joissakin ei lainkaan. Tämän takia eri ympäristöissä tehtävät havainnot ja arviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Toimintakyky ei siis ole vain sitä, kuinka hyvin ruumiinosat toimivat, kuinka hyvin muisti pelaa tai oppiminen sujuu. Toimintakyky on paljon muuta. Se on asennetta ja voimavaroja sekä ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia. Jos ALS:ia sairastaneen Stephen Hawkingin mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan olisi arvioitu vain liikkumiskyvyn perusteella, miten paljon vähemmän tietäisimme maailmankaikkeudesta ja mustista aukoista? - Ihmisen toimintakyky on aina moniulotteinen. Jos jonkun on fyysisesti vaikeampi tehdä asioita, kuten esimerkiksi Stephen Hawkingin, hän saattaa silti ratkaista sen omassa elämässään monilla erilaisilla tavoilla, havainnollistaa ylilääkäri Matti Mäkelä THL:stä. Koulussa tuleekin pohtia, edistääkö oppilaan oppimisympäristö toimintakykyä vai rajoittaako se sitä, kun siellä on tuttuja ja tuntemattomia ihmisiä sekä oppimisen apuvälineineitä. (Piirros: Linda Saukkoranta / Valterin media-arkisto) Toimintakyky ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Sosiaalinen vuorovaikutus ilmentää oppilaan käyttäytymistä ja toimintaa. Vuorovaikutus kohdistuu sekä oppimisympäristöön että sosiaalisiin suhteisiin. Oppilas tarvitsee henkilökohtaista tukea ja motivointia niin koulutyöskentelyssä kuin urapolulle ohjaamisessakin. Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että hänet nähdään yksilönä, omana itsenään, ja häntä arvostetaan. Vahvuuksien ja voimavarojen osuus siis korostuu. Tältä kannalta katsottuna sosiaaliset suhteet koulussa ja tukiverkot koulun ulkopuolella ovat ratkaisevia. Toimintakyky vai toimijuus? Oppilaiden vaikeuksien taustalla saattaa toisinaan olla syitä, joihin ei voi vaikuttaa. Sen sijaan perheeseen, koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin tai harrastuksiin voidaan vaikuttaa. Arjen sujumiseen vaikuttamalla voidaan joko estää ongelmien ilmaantumista tai edistää niistä selviämistä. Ongelmiin keskittymisen sijaan tulisi panostaa oppilaiden minäkuvan ja itsetunnon vahvistamiseen ja vahvuuksien etsimiseen. Onnistuneen opinpolun rakentamiseen ja jatkon suunnitteluun tarvitaan tietoa oppilaan vahvuuksista, mielenkiinnon kohteista, yksilöllisestä toimintakyvystä ja tuen tarpeista. Näillä aineksilla ja yhteistyössä oppijan, hänen perheensä ja hänen kanssaan työskentelevien aikuisten kesken rakennetaan edellytykset aktiiviseen kansalaisuuteen ja elämänhallinnan kehittymiseen. Minna Sillanpää Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Toimintakyvyn käsite on laaja Toimintakyky voidaan määritellä eri tavoin. Se on laaja yläkäsite, joka kuvastaa yksilön edellytyksiä selviytyä jokapäiväisen elämän toiminnoista kotona, koulussa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa – ympäristössä, jossa hän elää. Yksi tyypillisimmistä tavoista on tarkastella toimintakykyä jakamalla se kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. Listaan voidaan lisätä myös kognitiivinen ja kokemuksellinen toimintakyky. Toimintakykyarvio.fi auttaa oppilaan tavoitteiden ja tulevaisuuden suunnittelussa Toimintakykyarvio.fi on Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa kehitetty palvelu toimintakyvyn kuvaamiseen. Sen tarkoituksena on selvittää oppilaan, huoltajan ja oppilaan arjessa toimivien ammattihenkilöiden yhteinen näkemys oppilaan toimintakyvystä. Toimintakykyarviosta saatavaa tietoa voidaan käyttää oppimisen ja siihen liittyvän tuen järjestämisen, oppilaanohjauksen sekä esimerkiksi pedagogisten asiakirjojen laatimisen tukena. Kun toimintakykytieto on koottu, tavoitteiden asettaminen ja opintopolun suunnittelu helpottuu. Toimintakykytieto voidaan siirtää myös toisen asteen oppilaitokseen, jotta riittävä tuki on saatavilla opintojen alusta lähtien. Toimintakykyarvio soveltuu käytettäväksi kenelle tahansa perusopetuksen oppilaalle. Lisätietoja ICF-luokituksen-paivittaminen Mitä toimintakyky on? Toimintakykyarvio.fi
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
