Avainsana: osaaminen
Digikyvykkyydet osaksi terveydenhuollon arkea
Digitaalinen osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen ovat yhä tärkeämpiä maailmanlaajuisesti, kun terveydenhuoltojärjestelmät hyödyntävät ja ottavat käyttöön erilaisia digitaalisia teknologioita. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee olla valmiita työskentelemään erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä ja sopeutumaan erilaisiin teknologisiin kehityksiin. Digitaaliset kyvykkyydet tehostavat terveydenhuollon prosesseja, potilasturvallisuutta ja potilaiden hoitoa erilaisten työkalujen, kuten sähköisten terveystietojen, etäterveyden alustojen ja mobiilisovellusten avulla. Ammattilaisten on monipuolisesti hyödynnettävä näitä työkaluja parantaakseen potilaiden hoitotuloksia ja tehostaakseen terveydenhuollon toimintaa. Digikyvykkyyksien kehittäminen tuleekin ottaa osaksi kaikkien terveydenhuollon organisaatioiden toimintaa ja strategisia suunnitelmia. Digitaaliset kyvykkyydet Digikyvykkyyksillä eli digitaalisilla kyvykkyyksillä tarkoitetaan niitä valmiuksia ja taitoja, joita yksilöt ja organisaatiot käyttävät hyödyntämään digitaalisia teknologioita tehokkaasti erilaisissa toimintaympäristöissä. Digikyvykkyydet ovat sekä teknisiä että ei-teknisiä taitoja, joita tarvitaan digitaalisessa maailmassa toimimiseen. Digikyvykkyydet koostuvat muun muassa teknisestä osaamisesta, kuten tietotekniikka ja tietojär-jestelmäosaamisesta, tietojenlukutaidoista, ongelmanratkaisutaidoista ja oppimiskyvyistä.1 Näin ollen digitaalinen kyvykkyys voidaankin nähdä laajempana käsitteenä kuin digitaalinen osaaminen. Digikyvykkyydet liittyvät myös vahvasti tietoturvallisuuden huomioimiseen. Digitaalisten terveystietojen yleistyessä terveydenhuollon ammattilaisilla on oltava taidot hallita ja analysoida suuria tietomääriä, heidän tulee esimerkiksi ymmärtää tietosuoja- ja turvallisuusmääräykset potilastietojen turvaamiseksi. Myös digitaalinen viestintä on osa digikyvykkyyttä ja sillä on keskeinen rooli nykyaikaisessa terveydenhuollossa.2 Esimerkiksi sairaanhoitajat ovat usein vuorovaikutuksessa potilaiden, kollegoiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa erilaisten digitaalisten kanavien kautta. Tehokkaat viestintätaidot näissä digitaalisissa kanavissa ovat olennaisia osia laadukkaan hoidon tarjoamiseksi. Lisäksi ammattilaisten tulee olla tietoisia digitaalista terveyttä ympäröivästä sääntelystä, kuten tietosuojaa, telelääketieteen ja lääkinnällisten laitteiden sääntelyä koskevista laeista. Näiden määräysten noudattaminen varmistaa digitaalisten teknologioiden vastuullisen käytön terveydenhuollossa. Jokaisen ammattilaisen on lisäksi ymmärrettävä kuinka he voivat varmistaa digitaalisen tiedon korkean laadun ja siten tiedonlukutaito ja tiedonhallinta ovat olennainen osa terveydenhuollon ammattilaisten digitaalista osaamista.3 Digikyvykkyydet valtaavat nopeasti alaa Nykyajan terveydenhuolto on vahvasti riippuvainen digitaalisista teknologioista potilaiden hoidossa, lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hallinnollisissa tehtävissä. Terveydenhuollon ammattilaisten on oltava taitavia integroimaan digitaalinen teknologinen osaaminen tehokkaasti omiin käytäntöihinsä ja organisaatioiden on maksimoitava teknologian mahdollisuudet parantaakseen potilaiden hoitoa.4 Terveydenhuollon digikyvykkyydet ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosina ja ne ovat osaltaan tehostaneet hoitoprosesseja sekä parantaneet potilaskokemusta. Digikyvykkyyksien ja digitaalisen terveysteknologian kehitys ovat tulevaisuudessa todennäköisesti entistä suuremmassa roolissa osana terveydenhuoltoa.5 Kiinassa tehty poikkileikkaustutkimus osoitti lääketieteen opiskelijoiden tietoisuuden digitaalisesta terveydestä olevan korkea ja heille oli yleistä käyttää digitaalisia terveysteknologioita jokapäiväisessä elämässään. Opiskelijat uskoivat, että digitaalisten terveysteknologioiden käytöllä on paljon etuja lääketieteessä ja he olivat halukkaita käyttämään digitaalisia terveyspalveluita.6 Digitalisaatio vaatii kuitenkin muutoksia terveydenhuollon toimintatavoissa ja käytännöissä7. Tutkimuksissa on osoitettu, että digitaalisten teknologioiden käyttöönotto vaikuttaa positiivisesti hoidon laatuun. Digitaalinen teknologia ja kyvykkyys käyttää sitä parantaa tuottavuutta ja optimoi terveydenhuollon ammattilaisten ajankäyttöä.8 Lisäksi tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisen osaamisen arviointia, joka organisaatioiden tulisi varmistaa. Ammattilaisten digitaalisen osaamisen parantaminen on tärkeää. Sitä voitaisiin tukea ajas-ta ja paikasta riippumattomilla oppimisratkaisuilla, joita voitaisiin kohdentaa soveltaen eri osa-alueisiin ku-ten digitaalisten valmiuksien kehittämiseen. Digitaaliset oppimisratkaisut voivat parhaimmillaan tarjota aiempaa enemmän joustavuutta, tehokkaampaa viestintää ja osallistumismahdollisuuksia.9,10 Digikyvykkyyksien kehittäminen Digikyvykkyyksien jatkuva kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää vaikuttavan digitalisaation toteutumiseksi. Organisaatioiden kyky kehittää ja toteuttaa digitaalisia strategioita ja kyky johtaa muutosta erityisesti digita-lisaation suhteen on erityisen tärkeää niitä käyttäville ammattilaisille, mutta myös digitalisaation tuomasta muutoksesta hyötyville asiakkaille. Uraauurtavat terveysteknologiat luovat uusia ja edistyksellisiä terveydenhuoltopalveluita ja –ratkaisuja, joiden toteutumiseksi tarvitaan systemaattisia toimia. WHO11 suosittaa seuraavia toimia digitaalisten terveysstrategioiden ja kyvykkyyksien kehittämiseksi kehitetään yleismaailmallinen strategia digitaalisen terveyden edistämiseksi, jonka mukaisesti edistetään digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä ja tuetaan terveys- ja hyvinvointitavoitteiden saavuttamista kehitetään menetelmiä tiedon hallitsemiseksi ja jakamiseksi sekä jaetaan tietoa ja hyviä käytäntöjä uusista menetelmistä ja tekniikoista. Kerätään näyttöä ja kokemuksia digitaalisesta terveydestä eri maissa ja yhteisöissä autetaan maita luomaan tietokeskuksia tautien seurantaan ja varmistetaan, että epidemioiden ja hätätilanteiden aikana voidaan tehdä oikea-aikaisia ja tietoon perustuvia päätöksiä koordinoidaan maiden ja sidosryhmien toimia globaalien, alueellisten ja kansallisten haasteiden ja mahdollisuuksien edessä ja tunnistetaan ja hallitaan riskejä sekä viestitään niistä vähennetään digitaalisten teknologioiden käytön uhkia ja parannetaan terveyttä sekä pyritään saavuttamaan terveyteen liittyvän kestävän kehityksen tavoitteet.12 Digikyvykkyyksien kehittämiseksi tarvitaan ammattilaisten sitoutuneisuutta ja motivaatiota sekä terveydenhuollon organisaatioiden tukea. Organisaatioiden tulee kiinnittää huomiota työpaikan sosiaaliseen ympäristöön ja luoda myönteinen ilmapiiri digitalisaation herättämien tunteiden parantamiseksi. Uuden teknologian onnistunut käyttöönotto vaatiikin sekä organisaation että työntekijöiden panosta. Digikyvykkyyksien johtaminen lisää luottamusta terveydenhuoltoon Teknologian nopean kehityksen vuoksi terveydenhuollon ammattilaisten on sitouduttava elinikäiseen oppimiseen pysyäkseen ajan tasalla uusista digitaalisista työkaluista ja tekniikoista. Digitaalisen osaamisen jatkuva ammatillinen kehittyminen on keskeistä, jotta voidaan tarjota potilaille korkeatasoista hoitoa. Tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi sairaanhoitajilta vaadittava elinikäinen oppiminen ja digitaalisen osaamisen kehittäminen ei vaikuta vain hoitajiin vaan koko osastoon. Oppimista tukeva ympäristö on välttämätön edellytys uusien taitojen oppimiselle ja kehitykselle.13,14 Digikyvykkyyksien johtaminen on olennainen osa tätä kokonaisuutta. Organisaation johdon on paitsi tuettava jatkuvaa oppimista, myös strategisesti suunniteltava, miten digitaalisia taitoja kehitetään osana koko henkilöstön osaamista. Tarvitaan sellaisen kulttuurin luomista, jossa digitaaliset innovaatiot ja yhteistyö korostuvat. Selkeiden digitaalisten tavoitteiden asettaminen on tärkeää, kuten koulutusten ja resurssien suuntaaminen niille osa-alueille, jotka parhaiten tukevat organisaation päämääriä. Johdon rooli on varmistaa, että organisaatiolla on tarvittavat resurssit ja että henkilöstö kokee itsensä motivoituneeksi ja tuetuksi uusien teknologioiden omaksumisessa. Digitaalinen osaaminen myös edistää yhteistyötä sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten sekä teknologian ja datatieteen asiantuntijoiden välillä. Tieteidenvälinen tiimityö yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla on välttämätöntä digitaalisten innovaatioiden hyödyntämiseksi, jotta voidaan parantaa terveydenhuollon toimintaa15. Digitaalisten teknologioiden käyttöönotto ja integrointi olemassa oleviin järjestelmiin ja palveluihin kansallisella tasolla vaativat maailmanlaajuista ohjausta, koordinointia ja erilaisten työkalujen käyttöönottamista16. Digitaalisen osaamisen omaksuminen ei ole pelkästään teknisten taitojen hallitsemista, vaan kyse on myös terveydenhuollon ammattilaisten ammatti-identiteetin muokkaamisesta. Omaksumalla erilaiset digitaaliset innovaatiot vastuullisesti ammattilaiset voivat vahvistaa rooliaan luotettavina terveydenhuollon tarjoajina nopeasti kehittyvässä terveydenhuollon ympäristössä. Esimerkiksi Suomessa terveydenhuollon digitalisaatioon liittyviä teemoja voi opiskella useassa korkeakoulussa sekä tutkintoon johtaen että eri pituisina täydennyskoulutuksina. Kirjoittajat Terhi Reddington on kätilö, joka valmistuu syksyllä 2024 Metropolia Ammattikorkeakousta digitaalisten palvelujen asiantuntijaksi (YAMK) sosiaali- ja terveysalalla. Hänen tavoitteenaan on yhdistää käytännön kokemuksensa kätilönä erilaisiin kehittyviin digitaalisiin ratkaisuihin ja edistää terveydenhuollon palveluita. Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta. Lähteet 1 Foadi, N. & Varghese, J. 2022. Digital competence – A Key Competence for Todays and Future Physicians. Journal of European CME, 11: 1. 2 Fitzpatrick, P.J. 2023. Improving health literacy using the power of digital communications to achieve better health outcomes for patients and practitioners. Frontiers in Digital Health, 5: 1264780. 3 Foadi, N. & Varghese, J. 2022. Digital competence – A Key Competence for Todays and Future Physicians. Journal of European CME, 11: 1. 4 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 5 Senbekov, M. et al. 2020. The Recent Progress and Applications of Digital Technologies in Healthcare: A Review. International Journal of Telemedicine and Applications. 6 Ma, M., Li, Y., Gao, L. et.al. 2023. The need for digital health education among next-generation health workers in China: a cross-sectional survey on digital health education. BMC Medical Education, vol. 23, pp. 1-11. 7 Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., et al. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation. A systematic review. Journal of Clinical Nursing, 28: 745– 761. 8 Kraus, S., Schiavone, F., Pluzhnikova, A. & Chiara Invernizzi, A. 2021. Digital transformation in healthcare: Analyzing the current state-of-research. Journal of Business Research. 9 Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., et al. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. Journal of Clinical Nursing, 28: 745– 761. 10 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 11 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025. 12 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025. 13 Mlambo, M. & Silen, C. & McGrath, C. 2021. Lifelong learning and nurses’ continuing professional development, a metasynthesis of the literature. BMC Nurs, 20: 62. 14 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 15 Krause-Juttler, G. & Weitz, J. & Bork, U. 2022. Interdisciplinary Collaborations in Digital Health Research: Mixed Methods Case Study. JMIR Hum Factors. Apr-Jun; 9(2): e36579. 16 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025.
Tulevaisuuden osaaminen, ennakointi ja yhteiskehittäminen opetussuunnitelmamuutoksia vauhdittamassa
Opetussuunnitelman tulee vastata tulevaisuutta ennakoiviin osaamis- ja työelämätarpeisiin. Metropolian kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella vuoden 2023 aikana tehdyn opetussuunnitelmatyön pilotin tavoitteet olivat kunnianhimoiset: tehdä uusi opetussuunnitelma, jonka lähtökohtia ovat tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimukset, osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen, erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luominen ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen. Monialaisen Metropolia Ammattikorkeakoulun mission – osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja – lisäksi opetussuunnitelmatyötä ohjasivat seuraavat pedagogiset linjaukset: oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Osaamisperustaisuus pohjautuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jonka pohjalta kuvataan, mitä tutkinnon, oppimäärän tai osaamiskokonaisuuden suorittanut tietää, ymmärtää ja osaa tehdä.1 Metropolian opetussuunnitelman kehittämistyön taustalla on tunnistettu tarve digitaalisuuden ja kestävyysosaamisen kasvattamiselle2 sekä moninaisten opiskelijoiden joustavien opintopolkujen ja ristiinopiskelun mahdollistaminen. Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalueen pilotointi halukkuuteen vaikutti myös osaamisalueen sisäinen muutostarve yhdenmukaistaa osaamisalueen kahdeksan eri tutkinnon toimintaa ja vähentää historian saatossa muotoutuneita mikro-organisaatiokulttuureita. Seuraavassa kerromme, miten syksyllä 2024 käyttöön otettavaa opetussuunnitelmaa rakennettiin tunnistamalla osaamisalueen sosiaali- ja terveysalan tutkintojen yhteistä ammatillista tietopohjaa ja tulevaisuusorientoituneita osaamistavoitteita. Kuvaamme myös, miten jatkuvan kehittämisen ja parantamisen malli ohjaa opetussuunnitelmien uudistamispilottia. Tulevaisuuden yhteiset osaamiskuvaukset opetussuunnitelmatyön keskiössä Kaikkia osaamisalueen tutkintoja koskeneessa opetussuunnitelmatyössä tavoiteltiin Metropolian tutkintorakenneuudistuksen mukaista opetussuunnitelman rakennetta, jossa ovat näkyvissä Metropolia-tasoiset yhteiset opinnot sosiaali- ja terveysalan tutkinnoille yhteiset opinnot ja ammattialakohtaiset opinnot. Näiden lisäksi kuntoutuksen eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian tutkinnoissa tavoiteltiin kaikille yhteisen kuntoutusosaamisen tunnistamista ja uuttamista yhteisiksi opintojaksoiksi. Opetussuunnitelmatyössä erityistä huomiota kiinnitettiin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä ohjaaviin suosituksiin. Niissä korostuu tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavan osaamisen lisäksi vaade vahvistaa kaikkia alan ammattilaisia koskevaa yhteistä tietoperustaa. Tämän nähdään toteutuvan yhdenmukaistamalla opetussuunnitelmien sisältöjä yhteiseksi tunnistetun osaamisen osalta ja kehittämällä ammattikorkeakoulupedagogiikkaa siten, että se mahdollistaa osaamisen rakentumista yhdessä oppien3,4. Yhteisten sosiaali- ja terveysalan opintojen suunnittelua ja sisällön rakentamista ohjasivat useat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoivat dokumentit5,6,7,8,9,10. Näissä dokumenteissa kuvataan eri näkökulmista kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tarvitsemaa yhteistä osaamista. Sitä vahvistamalla tuetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamistavoitteiden toteutumista ja toimintakulttuurin muutosta. Tunnistettuja yhteisiä osaamisia ovat muun muassa asiakaslähtöisyysosaaminen ohjaus-, neuvonta- ja palvelujärjestelmäosaaminen lainsäädännön tuntemus ja eettinen osaaminen näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen tutkimus- ja kehittämisosaaminen työntekijyysosaaminen viestintäosaaminen monialainen yhteistyöosaaminen. Opetussuunnitelmien uudistamistyössä huomioitiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n (2022) päivittyneet suositukset kaikille koulutuksille ja tutkinnoille yhteisistä kompetensseista. Arenen (2022) nimeämien yhteisten kompetenssien on tarkoitus luoda perustaa työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Niitä ohjataan soveltamaan opetussuunnitelmatyössä, osaamisprofiilien laadinnassa ja osaamisen arvioinnissa11. Edellä mainittujen kehittämiskohteiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä otetaan huomioon uudenlaisten koulutusjatkumojen, jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien ja joustavien opintopolkujen kehittäminen12. Näitä periaatteita tähdennetään myös Metropolian strategiassa 2021–203013 sekä Metropolian pedagogisissa linjauksissa14. Osaamisalueen opetussuunnitelmatyössä tämä kaikki näkyi esimerkiksi usealle tutkinnolle yhteisten väyläopintojen rakentamisessa ja erilaiset oppijat huomioivien toteutussuunnitelmien kehittämisessä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin opintojaksojen sisälle sijoittuvien pienempien osaamiskokonaisuuksien rakentamiseen. Pienempien osaamiskokonaisuuksien tarjoaminen myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille mahdollistaa koko elämänkaaren läpi jatkuvan osaamisen kehittämisen. Oppija voi halutessaan poimia yksittäisiä opintoja oman osaamisen päivittämiseksi tai täydentämiseksi ilman sitoutumista koko tutkinnon suorittamiseen. Yhteiskehittäminen haastaa ja palkitsee Opetussuunnitelmien uudistamistyön pilottiin oli nimetty tutkinnoittain ops-vastaavat, joilla oli erikseen resursoitua työaikaa tehtävään. Osa tutkinnoista jakoi annetun tehtävän ja työajan kahden ops-vastaavan kesken. Työskentelyä edistivät kaksi fasilitaattoria, jotka aikatauluttivat ja palastelivat koko uudistamistyön osiin. Fasilitaattorit toivat tutkimuksellisia dokumentteja ja tausta-aineistoa ops-vastaavien työn tueksi, sekä johtivat prosessia kokonaisuudessaan eteenpäin. Ops-vastaavien tehtävänä oli edistää tutkintojen asiantuntijoiden omaa kehittämistyötä tutkintojen omissa kokouksissa. Opetussuunnitelman uudistaminen työryhmän työskentelyn osalta toteutui ops-vastaavien itsenäisenä, työpareittain tai pienryhmittäin sekä koko työryhmän kesken tehtynä työnä. Koko työryhmän yhteiset tapaamiset rytmittivät työskentelyä luoden sille raamit ja työskentelyn osatavoitteet. Prosessi lähti liikkeelle yhteisen ymmärryksen luomisesta. Oltiinhan tekemässä muutosta, joka vaikuttaisi jokaisen kahdeksan tutkinnon opetussuunnitelmiin ja sitä kautta käytännön arkeen tutkinnoissa. Elimme sisältövaatimusten kannalta myös muutoksen hetkessä: samaan aikaa olivat valmistumassa Opetus – ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeiden loppuraportit Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen15 sekä Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo)16. Yhteisten opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen rakentaminen käynnistyi kokoamalla yhteen keskeiset koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamista määrittelevät dokumentit. Näiden dokumenttien pohjalta työparit sanoittivat tulevaisuuden osaamistarpeita konkreettisiksi osaamiskuvauksiksi ja sisällöiksi. Kaikille sote-ammattilaisille yhteistä osaamista sanoittamalla pystyttiin tunnistamaan ja muodostamaan mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia viiden opintopisteen laajuisia opintojaksokokonaisuuksia. Tämän työskentelyn rinnalla työstettiin jo aiemmin yhteisinä opintoina toteutuvia opintojaksoja, joiden sisältöjen päivitystarpeita tarkasteltiin suhteessa aiemmin mainittuun kirjallisuuteen. Tähän päivittämistyöhön kutsuttiin mukaan kyseisten opintojen opettajat. He osallistuivat myös uusien opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen muotoiluun tarkoituksenmukaisiksi koetuissa työvaiheissa. Opintojaksojen työversioita reflektoitiin, muovailtiin ja parastettiin ops-vastaavien yhteisissä työpajoissa syksyn 2023 aikana. Työskentelyn loppuvaiheessa uusien opintojaksojen osaamistavoitteita ja sisältöjä peilattiin jälleen kirjallisuuteen. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että uudet opintojaksot kattavat kirjallisuudessa kuvatun tulevaisuutta ennakoivan yhteisen osaamisen osa-alueet. Yhteisten opintojaksojen työskentelyn rinnalla kaikki tutkinnot toteuttivat itsenäisesti omaa opetussuunnitelmatyötään. Työskentelyssä huomioitiin ammattialakohtaiset opetussuunnitelman päivitystarpeet sekä uusien yhteisten opintojaksojen vaikutukset opetussuunnitelman rakenteeseen ja sisältöihin. Yhteiskehittämistä edistivät monet yhteensovitetut tekijät yhteisen ymmärryksen luominen koko prosessin ajan: mihin pyrimme, mitä teemme, miksi, millä aikataululla ja kenen toimesta fasilitaattorien tietoperustainen ops-työn johtaminen monitasoinen ja monialainen työskentely ops-kehittämisen ryhmässä, tutkintojen asiantuntijaryhmissä, pareina ja yksilöinä halu tehdä yhdessä ja sitoutuminen tavoitteelliseen tekemiseen tekemisen vastuutus ja aikataulutus. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ohjaavat opetussuunnitelmatyötä eteenpäin Metropoliassa laatu ohjaa kaikkea toimintaamme. Käytännössä työtä ohjaa jatkuvan kehittämisen tai parantamisen PDCA-malli, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään spiraalimaisessa prosessissa.17 Arvioidessamme nyt pilottia tunnistamme niin onnistumista kuin edelleen kehitettävää osana koko Metropolian tutkintorakenneuudistusta. Alkuvaiheessa luonnollista muutosvastarintaa aiheuttivat tutulta mukavuusalueelta poistuminen eli kehittämisen kohteen muuttaminen oman tutkinnon opetussuunnitelmasta kohti laajempaa sote-ammattilaisten yhteistä osaamista sekä omista totutuista opintojaksototeutuksista luopuminen. Muutoksen tarvetta kyseenalaistettiin, kiire ja sitoutumattomuus yhteiseen tekemiseen näkyivät sekä vastustuksena että passiivisuutena. Yhteisen ymmärryksen jakamisella kehittämisessä päästiin eteenpäin. Ymmärryksen lisääntyessä annettiin myös tutkinnoille muutamia poikkeuslupia toteuttaa opetusta valitsemallaan tavalla, koska tutkintojen erilaisuus ja tutkintojen sisäiset kehittämistyöt niin vaativat. Selvänä kehittämiskohteena tunnistimme ohjeistusten selkeyden ja oikea-aikaisuuden merkityksen. Yhdessä keskustelun ja yhteisen ymmärryksen synnyttämisen merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa. Tässä vaiheessa pilotin lopputulemaa voi kiteyttää seuraavaan yhden tutkinnon ops-vastaavalta saatuun palautteeseen: ”Vaikeaa oli, mutta lopputulos on todella hyvä. Kyllä kannatti.” Työtä onkin hyvä jatkaa levittämällä pilotin tuloksia ja yhteiskehittämällä edelleen sote-alan yhteisiä opintoja Metropolian Terveyden ja Hyvinvoinnin osaamisalueiden asiantuntijoiden kanssa. Pilotin aikana tunnistettiin myös kuntoutuksen neljän tutkinnon eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian yhteinen kuntoutuksen tietopohja. Toimintaterapiatutkinnon asiantuntijat arvioivat paraikaa, miten pilotissa tunnistettu yhteinen kuntoutuksen tietopohja näyttäytyy osana toimintaterapeuttitutkinnon uutta opetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelmapilotin tavoitteista tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimusten huomioiminen ja osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen opetussuunnitelmatyössä toteutuivat pääsääntöisesti hyvin. Moniammatillisten voimavarojen hyödyntäminen erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luomisessa ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen ovat käynnistyneet nyt keväällä konkreettisesti ensimmäisen vuoden opintojen toteutussuunnittelussa. Näiden arviointia jatkamme myöhemmin kuluvana vuonna, jolloin opiskelijapalautteet antavat meille arvokasta tietoa jatkuvan kehittämisen ja parantamisen polulla. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Maria Kruus toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen tiimin tiimivastaavana. Maria on toiminut pitkään Metropoliassa, useissa eri tehtävissä. Lähiesimiehen tehtävät, ihmisten kohtaaminen, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat Marian työskentelyn kulmakiviä. Heidi Stenberg toimii Metropoliassa Kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisaluejohtajana. Heidi on toiminut Metropoliassa useassa tehtävässä sekä asiantuntijana että johtajana. Heidi uskoo vahvasti yhdessä tekemisen voimaan, kuten myös siihen, että omalla innostumisella voi myös innostaa muita. Lähteet 1 Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia- blogi, 10.6.2020. 2 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 3 Raatikainen, E. & Pakarinen, S. 2022. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi kasvetaan yhdessä oppien. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 4 Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Matkalla monialaisuuteen 2/2. Sotemuotoilijat-blogi, 18.4.2023. 5 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 6 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Kärki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 7 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 24/2019. 8 Laanterä, S. & Saunders, H. (toim.) 2020. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. 9 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 10 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 11 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 12 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene ry. 13 Metropolia 2020. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Metropolia 2020. Metropolia Ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset strategiakaudelle 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Valtioneuvosto 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. 16 Valtioneuvosto 2023. Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus. Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64. 17 Laatu Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Futuristisia tulevaisuuskuvia terveydenhuollosta – osa 2/2
Tulevaisuutta kuvaavat futuristiset pohdinnat ovat kuuluneet terveydenhuollon arkeen aina. Näyttääkin siltä, että tieteisfiktiiviset tulevaisuudennäkymät ovat osin jopa vaikuttaneet terveysteknologisten innovaatioiden valikoimaan. Näitä aikanaan futuristisia ja nykyään käytössä olevia ratkaisuja nostin esiin tämän tekstisarjan ensimmäisessä osassa, Tieteisfiktiivisiä pohdintoja terveydenhuollosta – osa ½. Tässä sarjan toisessa osassa keskityn futuristisiin tulevaisuuskuviin, joita olen ideoinut tekoälykielimalli ChatGPT:n1 avustuksella. Tekstin ohessa olevat kuvituskuvat olen generoinut Adoben Firefly (1 ja 2) ja NightCafe (3 ja 4) tekoälysovelluksilla. Generoinnissa käytetyt promptit eli kehotteet olen kirjannut kuvateksteihin. Täällä ajattomassa ulottuvuudessa ei tutkimuspöytiä peitetä karkein paperein eikä kohteeseen kosketa kylmin välinein tai muutenkaan. Me mittailemme loitompaa, käytämme hienovaraisia skannauksia ja yliääniteknologiaa, jota on tässä turha selittää. Tämä on todellinen etävastaanotto. Minna Rytisalo (2023) teoksessa Jenny Hill.2 (Kuva 1.) Nanorobottien tekemät lääketieteelliset toimenpiteet Kuvittele mikroskooppisia robotteja, jotka navigoivat kehon läpi korjaten vaurioituneita soluja, elimiä ja kudoksia. Kehon eri rakenteisiin mahtuvat nanorobotit havaitsevat ja hoitavat sairauksia ennen kuin ne edes aiheuttavat potilaalle havaittavia oireita. Vaikka ajatus tuntuu tulevaisuudesta haetulta, verenkiertoon sujahtavia nanorobotteja kehitetään jo nyt. Niistä odotetaan apuja esimerkiksi lääkeaineiden kuljettamiseen veri-aivoesteen läpi Parkinson- ja Alzheimer-potilailla.3 Vuonna 2200 terveydenhuolto on saavuttanut ennenäkemättömän tason edistyksellisyyttä ja yksilöllisyyttä, jossa potilaan kokemus ja hyvinvointi ovat keskiössä. Nanorobotiikka on arkipäivää, ja se toimii. Chat GPT (2023.)4 (Kuva 2.) Elinten tarveperustainen tulostaminen Tulevaisuudessa elinten tulostamien potilaan omista soluista on mahdollista. Biologisesti sopivien elinten tulostaminen poistaa yhteensopivuustutkimuksiin kuluvaa aikaa ja vähentää elinsiirtoihin liittyviä hylkimisreaktioita. Kudosten tulostaminen vähentää elinsiirtojonoissa odottavien potilaiden määrää ja lyhentää odotukseen kuluvaa aikaa. Vaikka tällä hetkellä kokonaisten elinten tulostaminen on futuristinen kuvitelma, 3D-tulostusta käytetään jo kudosscaffoldien eli kolmiulotteisten kudostukirakenteiden luomiseen5. Ihmiskehojen 3D-tulostaminen mahdollistaa elinten ja kudosten räätälöidyn valmistamisen, mikä merkitsee toivoa ja elämänlaadun paranemista potilaille, jotka ennen saattaisivat olla toivottomassa tilanteessa. Chat GPT (2023.)6 Planeetat saavuttava terveydenhuolto Tulevaisuudessa ihmiskunta laajentaa asutusta muihin ulottuvuuksiin, kuihin ja planeettoihin, joissa tarvitaan edistyneitä terveydenhuollon ratkaisuja, mukaan lukien itsehoitavat sairaalat ja lääketieteelliset laitteet. Vaikka kyseiset teknologiset ratkaisut odottavat vielä toteutumistaan, taivaankappaleiden kuten kuu ja Mars saavuttaminen on jo mahdollista.7 Ihmisen laajentaessa elinpiiriään myös terveydenhuollon tarpeet väistämättä laajenevat (kuva 3). Ihmisen ja koneen ominaisuuksia yhdistelevät kyborgit Yhdistämällä ihmisiä edistyneisiin robotiikka- tai tekoälykomponentteihin saadaan aikaan ihmisen ja koneen yhdistelmiä eli kyborgeja, joilla on ihmiseen nähden parannettuja kykyjä, kuten lisääntynyttä voimaa, älykkyyttä tai pidempi elinikä. Edistyneiden geenimuokkausteknologioiden avulla kyborgien kognitiivisia kykyjä voidaan edelleen parantaa esimerkiksi havaitsemisen, ajattelun, muistamisen ja prosessointinopeuden osalta. Fysiikkaa ja kognitiota vahvistamalla luodaan superihmisiä, joiden toimintakyky on huomattavasti parempi kuin tavallisten ihmisten. Filosofi ja tietokirjailija Maija-Riitta Ollila (2023)8 on juuri julkaissut kokonaisen kirjan tulevaisuuden ihmisen parannelluista ominaisuuksista. Aivokäyttöliittymät ja robottien tekemät neurokirurgiset toimenpiteet Aivokäyttöliittymät yhdistävät ihmisten aivotoimintoja ulkoisiin laitteisiin ja mahdollistavat aivoihin asennetun implantin välityksellä esimerkiksi näppäimistön ohjaamisen ajatusten voimalla9. Aivokäyttöliittymäimplantin asentamiseen liittyvän neurokirurgisen toimenpiteen tekee autonominen leikkausrobotti, joka itse asiassa on jo testikäytössä10. (Kuva 4.) Aivotietokoneliitännät eivät ainoastaan helpota nopeaa diagnoosia, vaan ne myös tukevat potilaiden psyykkistä hyvinvointia tarjoamalla virtuaalisia ympäristöjä rentoutumista ja palautumista varten. Chat GPT (2023.)11 Teknologinen kiihdytys haastaa terveydenhuollon toimijoiden osaamista Kuten edellisen osan tieteisfiktiivisistä pohdinnoista ja tämän tekstin futuristisista tulevaisuuskuvista voimme päätellä, teknologian nopea kehitys on haastanut ja tulee edelleen haastamaan myös terveydenhuollon henkilöstön osaamista. Tällä hetkellä terveydenhuollon henkilöstön tulee nykyteknologioiden lisäksi hallita esimerkiksi erittäin nopeasti kehittyvän tekoälyn perusteita.12 Uusien digitaalisten ratkaisujen käyttöönotolle13 on ensiarvoisen tärkeää, että osaaminen on ajan tasalla ja että kunkin aikakauden teknologisia innovaatioita osataan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Henkilöstön osaamisen kehittämiseksi onkin esitetty ja hyödynnettykin monenlaisia tapoja, kuten viimeisimpien teknologiatrendien aktiivista seuraamista skenaariotyöskentelyä ja tulevaisuusajattelua (ks. esim. Sitra, Tulevaisuustaajuus) digiosaavien mentorien hyödyntämistä erilaisissa työelämäyhteyksissä koulutuksen kohdentamista uudenlaisiin työrooleihin14,15 ja uudenlaisten digitaalisten perehdytys-, opetus- ja oppimismenetelmien hyödyntämistä.16,17,18,19 Lisäksi huomionarvoista on, että teknologian hyödyntäminen terveydenhuollossa ei edelleenkään ole vain digitaalisten työkalujen käyttämistä. Uusien teknologioiden onnistunut käyttöönotto edellyttää laajaa kulttuurin muutosta, jossa teknologia nähdään yhtenä mahdollisuutena parantaa hoidon laatua ja vaikuttavuutta20,21. Huomioitavaa Tässä tekstissä esitetyt terveydenhuollon futuristiset visiot ovat kuvitteellisia, eivätkä tällä hetkellä perustu tutkittuun tietoon, paitsi lähdemerkinnöin merkityin osin. Esitetyt kuvaukset ovat fiktiivisiä eivätkä siis kuvaa terveydenhuollon nykytilannetta. Innoitusta tekstin sisältöön olen saanut tekoälykielimalli Chat GPT:ltä, joka on toiminut oivallisena tukiälynä tulevaisuutta hahmotellessani. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden terveydenhuolto tuo mukanaan sekä suuria mahdollisuuksia että haasteita. Entistä edistyneemmät teknologiset innovaatiot voivat parantaa terveydenhuollon saatavuutta ja hoitojen tehokkuutta, lisätä potilasturvallisuutta ja vähentää jopa virheiden määrää. Kehityksen kelkassa on kuitenkin tärkeää varmistaa, että nopeutuvat teknologiset kehitysaskeleet ovat ihmislähtöisiä, turvallisia ja eettisesti hyväksyttäviä. Kaikesta innostavuudestaan huolimatta edellisten utopioiden toteutumismahdollisuuksista ei tässä hetkessä voi varmasti tietää. Se jää nähtäväksi. Kirjoittaja Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 ChatGPT (openai.com). (2023.) 2 Rytisalo, M. (2023). Jenny Hill. WSOY. Helsinki. 3 Futurism. (2023.) A Swarm Of Nanobots In Your Bloodstream: The Future Of Medicine. Tomorrow Bio 30.6.2023. 4 ChatGPT (openai.com). (2023.) Viitattu 2.10.2023. 5 Chung, JJ., Im, H., Kim, SH. et al. (2020.) Toward Biomimetic Scaffolds for Tissue Engineering: 3D Printing Techniques in Regenerative Medicine. Frontiers in Bioengineering and Biotechnology, 8:586406. 6 ChatGPT (openai.com). (2023.) Viitattu 2.10.2023. 7 Spacex. Human Spaceflight. 8 Ollila, M-R. (2023.) Tulevaisuuden paranneltu ihminen. Otava. 10 Kailio, A. (2023.) Elon Musk saa aloittaa aivosirujensa ihmiskoehenkilöiden etsimisen. TiVi, Tulevaisuuden tekniikat. 20.9.2023. 10 Wattles, J. (2022.) Elon Musk's Neuralink shows brain implant prototype and robotic surgeon during recruiting event. CNN Business, 1.12.2022. 11 ChatGPT (openai.com). (2023.) Viitattu 2.10.2023. 12 Spatharou, A., Hieronimus, S. & Jenkins, J. (2020.) Transforming healthcare with AI: The impact on the workforce and organizations. McKinsey & Company, 10.3.2020. 13 Alén, M. (2021.) Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Virtanen, M. (2022.) Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana. Sotemuotoilijat-blogi, 20.12.2022. 15 Thomas, TW., Seifert, PC., Joyner, J.C. et. al. (2016.) Registered Nurses Leading Innovative Changes. OJIN: The Online Journal of Issues in Nursing, 21(3), Manuscript 3. 16 Healthcare Business Today. Editorial Team. (2020. ) The Use Of Technology In Healthcare Education And Training. 23.10.2020. 17 Hongisto, K. (2020.) Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Reinikkala, T. (2022.) Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Pehkonen, S. (2023.) Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 20 Spatharou, A., Hieronimus, S. & Jenkins, J. (2020.) Transforming healthcare with AI: The impact on the workforce and organizations. McKinsey & Company, 10.3.2020. 21 Alén M. (2021.) Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.