Avainsana: kliininen asiantuntija

Sotemuotoilijat-blogin ensimmäinen vuosi

1.6.2023
Mari Lehtori Virtanen

Kun vuosi sitten käynnisteltiin Sotemuotoilijat-blogia, oli tosi hyvä meininki. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen meininki on enemmän kuin hyvä. Olemme saaneet tehdä yhteistyötä motivoituneiden kirjoittajien, asiantuntijoiden ja osaavien toimituskunnan jäsenten kesken. Sotemuotoilijat-blogi on kiinnostanut asiantuntijoita sekä ilmiönä että julkaisukanavana.     Toimitetuissa asiantuntijajulkaisuissa toimituskunnan rooli on keskeinen, niin myös Sotemuotoilijat-blogissa. Jokainen julkaistu teksti on kulkenut läpi monivaiheisen toimitusprosessin ja tullut hyvänä ja arvokkaana ulos. Työtä on tehty jatkuvasti ja paljon, josta valtavan iso kiitos kuluu fennomaanille ja maailman parhaalle pilkuttajalle, Aino Vuorijärvelle. Arvostan. On ollut ilo tehdä tätä yhdessä!  Syksyllä 2022 blogin tulevan vuoden pääteemoja pohtiessani, nostin esiin tärkeäksi tunnistettuja ajankohtaisia asioita: palvelujen ja palvelurakenteiden innovatiivinen kehittäminen, tutkimus- ja kehittämisosaamisen ja yhteiskehittämisen mahdollisuudet. Näihin teemoihin olemme julkaisseet vuoden aikana kolmetoista tekstiä kahdeltatoista kirjoittajalta. Lämmin kiitos teille kaikille! Sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja palvelumallien innovointi, suunnittelu, kehittäminen ja testaaminen  Saderanta, K. & Virtanen, M. 2022. Suun terveyden palvelut osaksi kuntouttavaa työtoimintaa. 20.9.2022.  Virtanen, M. 2022. Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana. 20.12.2022.  Virtanen, M. 2023. Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus? 1.3.2023.  Huupponen, T. & Virtanen, M. 2023. Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin. 16.3.2023.  Hartikainen, K. & Vuorijärvi, A. 2023. Mihin monialaisuutta tarvitaan, ja mitä sen toteutuminen edellyttää? Matkalla monialaisuuteen ½. 3.4.2023.  Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa? Matkalla monialaisuuteen 2/2 18.4.2023.  Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. 2.5.2023.  Komulainen, M. & Nuutinen, L. 2023. Kohti ikäystävällistä työelämää. 16.5.2023.  Heinänen, P. & Virtanen, M. 2023. Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä. 29.5.2023. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja sen soveltava hyödyntäminen  Virtanen, M. 2022. Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan. 25.8.2023.  Virtanen, M. 2022. Hyvät tieteelliset käytänteet opinnäytteen perustana. 31.10.2023.  Metropolian HyMy-kylään liittyvä yhteiskehittäminen, ketterät kokeilut ja sekä käytännön ratkaisuihin tähtäävät projektit  Tonteri, J. & Pakarinen, S. 2022. Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä. 30.11.2023.  Peththahandi, M. & Virtanen, M. 2023. Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja. 15.2.2023.   Tämän koosteen myötä Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta kiittää kirjoittajiaan ja lukijoitaan ja toivottaa kaikille elvyttävää ja lämmintä kesää.  KIITOS ❤ 

Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä

29.5.2023
Pirkko Heinänen ja Mari Lehtori Virtanen

Häiriökysyntä on kiinnostava ilmiö tämän päivän terveydenhuollossa.  Ilmiö herättää ajatuksia laidasta laitaan sekä alan ammattilaisissa että kansalaisissa. Monilla tuntuu olevan mielikuva ja käsitys siitä, mitä häiriökysynnällä tarkoitetaan, vaikka virallista määritelmää on vaikea löytää tai sitä ei oikeastaan edes ole. Häiriökysyntä tuntuu kuitenkin vahvasti liittyvän ajassamme vallitsevaan terveydenhuollon kriisiytymiseen ja sen laajoihin vaikutuksiin. Pohdimmekin tässä tekstissä, mitä kaikkea häiriökysyntä on, miten sitä voisi tunnistaa ja jopa paremmin hallita. Häiriökysyntä sotealalla – mistä on kyse?  Häiriökysyntä on terveydenhuoltoon kohdistuvaa ylimääräistä kysyntää, joka yksinkertaistettuna johtuu siitä, että potilaan kysymä palvelu on toteutunut puutteellisesti – tai se ei ole toteutunut lainkaan. Jostain syystä potilas ei ole saanut asianmukaista palvelua oikeassa ajassa tai paikassa, tai ainakin hän kokee sen niin. Lisäksi hän voi olla tyytymätön palvelun laatuun1,2, minkä seurauksena hän päätyy kysymään palvelua toisaalta. Mikäli asiakkaan ongelmaa ei pystytä ottamaan hallintaan ensimmäisellä yhteydenotolla, voi syntyä terveydenhuoltoa tarpeettomasti kuormittavaa kysyntää hänen tehdessään toistuvia yhteydenottoja eri paikkoihin.  Häiriökysyntä voi johtua järjestelmän tai prosessien haasteista, kuten esimerkiksi viivästyneestä tai virheellisestä diagnoosista. Monissa tapauksissa asiakkaan pitkittynyt tilanne voi johtaa siihen, että hän päätyy hakemaan lisähoitoa tai korjaavia toimenpiteitä toisaalta. Samaan tilanteeseen voivat johtaa myös haasteet hoitoon pääsyssä ruuhkautuneiden palvelujen3,4,5 tai pitkien jonojen6 vuoksi.   Lisäksi häiriökysyntää voi syntyä tilanteissa, joissa henkilöstön työaikaa kuluu palvelun suorittamisen sijasta oikeiden palvelujen pariin ohjaamiseen,7 tai tilanteissa, joissa tutkimus suoritetaan väärin esimerkiksi puutteellisen potilasohjauksen vuoksi. Esimerkiksi kliinisessä laboratoriossa on arvioitu uudelleen otettujen näytteiden lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa. 8, 9 Yksinkertaistettuna voikin ajatella, että häiriökysyntä ilmiönä kuvastaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen laatua ja poikkeamia siinä.  Laatuhaasteet ja virheet häiriökysynnän aiheuttajina   Sotepalvelujen kysyntä on viime vuosina huomattavasti kasvanut esimerkiksi väestön ikääntymisen, rakenteellisten muutosten ja koronapandemian aikaansaaman hoitovelan vuoksi. Hoitojonot ja takaisinsoittoon liittyvät ajat ovat pidentyneet; ensikontaktia tai ajanvarausta perusterveydenhuoltoon voi olla vaikea saada. Hyvinvointialueet ovat muuttaneet palvelujen rakenteita ja vaikuttaneet paikoin myös palvelujen saatavuuteen, mikä voi edesauttaa häiriökysynnän lisääntymistä.   Pirkko Heinäsen (2023)10 opinnäytteenä tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan sotealalla häiriökysyntää aiheuttavat:  organisaatio- ja palvelurakenteen puutteet ja organisaatioiden häiriötilanteet  resurssien puute ja talouden asettamat raamit  terveydenhuollon ylikulutus, kysynnän ja tarjonnan epäsuhta  virheet ja palvelujen huono laatu   puutteellinen palveluiden muotoilu  henkilöstön osaamisen puutteet ja  kommunikaation puutteet.  Kaikessa laajuudessaan häiriökysyntä on ilmiö, jonka aiheuttamat haitat ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti hyvin merkittäviä.  Häiriökysyntä inhimillisenä ilmiönä  Prosessien ja toimivien palveluketjujen ohella häiriökysyntä on myös inhimillinen ilmiö, jota monesti ohjaa yksilön aito huoli omasta terveydestään.   Onko esimerkiksi toisen asiantuntijan mielipiteen pyytäminen potilaan tai omaisten mielen rauhoittamisen lisäksi häiriökysyntää? Luoko oman terveyden lisääntynyt mittaaminen, monitoroiminen11 ja jopa diagnostisten testien käyttö tarpeetonta kysyntää, jos muuttuneiden arvojen vuoksi terveetkin henkilöt kysyvät terveydenhuollon palveluja enemmän? Luoko hyvätuloisen panostus omaan terveyteensä palvelujen saatavuuden epätasa-arvoisuuden lisäksi häiriökysyntää, jos varakkaat käyttävät esimerkiksi yksityisiä palvelutarjoajia ohituskaistana? Johtaako yksityisen sektorin lisääntynyt kysyntä terveydenhuollon niukkojen resurssien kohdentumiseen pääasiassa markkinatalouden sääntöjen perusteella, jolloin alun perinkin niukka työvoima siirtyy sairaudenhoidosta maksullisten terveyden edistämisen palvelujen tuottamiseen, henkilöstöä enemmän kuormittavasta kolmivuoroisesta sairaiden hoitamisesta? Onko sopivaa käyttää yksityisen sektorin etävastaanottoa ajanvarauksen ohituskaistana esimerkiksi hammashoitoon, kuten Tuija Huupposen (2023)12 tutkimuksessa nousi esiin, vai onko tässäkin kyseessä terveydenhuoltoa kuormittava häiriökysyntä, joka edelleen johtaa jonojen pitenemiseen? Resurssien kohdentumisen lisäksi yksityisen palvelun käyttäminen ohituskaistana haastaa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta, josta myös Shadia Raskin (2023)13 kolumnissaan kirjoittaa. Varmaa on se, että kyseistä ohituskaistaa palvelutarjontaan tullaan hyödyntämään niin pitkään kuin se on mahdollista. Yksilön tarve ja hänen käytössään olevat resurssit ohjaavat kysyntää erittäin tehokkaasti, varsinkin oman terveydentilan ollessa kyseessä.     Keinoja häiriökysynnän hallintaan  Palvelujen suunnittelussa ja niiden poliittisessa ohjauksessa tulisi ottaa huomioon myös häiriökysynnän vähentäminen. Ilmiön tutkimiseen tulisi käyttää resursseja ja saatuja tuloksia hyödyntää palvelujen kehittämisessä14,15.  Häiriökysynnän torjuminen terveydenhuollossa edellyttää monia erilaisia strategioita, joilla pyritään vaikuttamaan häiriökysyntää aiheuttaviin tekijöihin, kuten esimerkiksi:  Virheiden ehkäiseminen näyttää olevan yksi tehokas tapa vähentää häiriökysyntää.  Vaaratapahtumailmoitusjärjestelmä (HaiPro), hoitoilmoitusrekisteri (Hilmo) ja erilaiset laadunvarmistus- ja akkreditointijärjestelmät16 ovat laajasti käytössä ja antavat työn tueksi konkreettisia välineitä. Virheettömien järjestelmien yhtenä tavoitteena on tarjota potilaalle mahdollisimman hyvä ja turvallinen hoito heti ensimmäisestä kontaktista lähtien.   Henkilöstön osaamisella on merkittävä rooli häiriökysynnän torjumisessa. Osaamisen jatkuvalla kehittämisellä lisätään henkilöstön tietoisuutta, edistetään ammattitaidon ylläpitämistä ja terveydenhuollon korkeaa laatua17. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa18 säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta seurata sen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillista kehittymistä.  Tehokas viestintä ja laadukas potilasohjaus19 ovat tärkeitä potilasta hoitavien ammattilaisten kesken. Oikean ja merkityksellisen tiedon tarjoaminen potilaille ja heidän perheilleen voi auttaa välttämään väärinkäsityksiä ja vähentämään tarpeetonta kysyntää.  Aidon asiakasosallisuuden mahdollistaminen ja palautteen kerääminen voi auttaa tunnistamaan järjestelmän ja prosessien heikkouksia ja auttaa niiden kehittämisessä. Toimiakseen tämä kuitenkin edellyttää aidon osallisuuden ja kohderyhmän kuulemisen mahdollisuuksia.20  Jatkuvan parantamisen kulttuurin kehittäminen ja siihen kannustaminen voivat tukea virheiden vähentämistä ja edelleen vähentää häiriökysyntää. Parannustoimenpiteiden tunnistamiseksi ja prosessien kehittämiseksi hyödynnetään monissa paikoissa ketterään uudistumiseen perustuvaa Lean-ajattelua21. Myös sen yhtenä tavoitteena on virheiden vähentäminen.   Tämä kaikki häiriökysynnästä tiedetään nyt, mutta miltä näyttääkään tulevaisuus? Voisiko nyt kovasti puhututtavilla tekoälyratkaisuilla tai digitalisaation muilla ratkaisuilla olla rooli häiriökysynnän tunnistamisessa ja hallinnassa, esimerkiksi hoitoon pääsyn nopeuttamiseen, diagnostisiin viiveisiin, ensikontaktin laatuun tai tehokkaaseen viestintään liittyen? Se jää nähtäväksi.  Kirjoittajat  Pirkko Heinänen on sairaanhoitaja ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen opiskelija (YAMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Keusotessa ICT-projektipäällikkönä. Heinäsen opinnäytetyö ”Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus” valmistui toukokuussa 2023.  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä.       Lähteet 1 Walley P., Found, P. & Williams, S. 2019. Failure demand: a concept evaluation in UK primary care. International Journal of Health Care Quality Assurance. Bradford. 32(1): 21-33. DOI:10.1108/IJHCQA-08-2017-0159 2 Swan, Å., Sjöström, K., Isaksson, M. & Blusi, M. 2012. Hemtjänst – vad är viktigt för kunden? Rapport 2012:10. Kommunförbundet FoU Västernorrland. 3 Karppi, T. 2023. 4 000 ihmistä jumissa terveydenhuollon takaisinsoittojonossa Espoossa ja Kirkkonummella – odotusaika jopa 10 päivää. Yle Uutiset. 4.1.2023. 4 HS Mielipide. 2023. Ajanvaraus terveyspalveluihin on vaikeaa. Luvattua takaisinsoittoa ei ole kuulunut. Helsingin Sanomat. 3.5.2023. 5 Karhu, O., Väisänen, R., Haajanen, E. ym. 2022. Selvitimme faktat: Päivystyksissä ympäri Suomen on jopa kaoottisen vaikeaa. Yle Uutiset. 14.12.2022. 6 Paukkeri, M. 2023. Professorit tarttuisivat rohkeasti ”pyhiin lehmiin” – näin asiantuntijat pelastaisivat julkiset terveyspalvelut. Yle Uutiset. 25.4.2023. 7 Hyytiälä, H. & Kekomäki, M. 2017. Kustannusten kasvu johtuu järjestelmän häiriöstä. Lääkärilehti. 8 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T. ym. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 9 Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. Sotemuotoilijat-blogi. 2.5.2023. 10 Heinänen, P. 2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 11 Hallamaa, T. 2023. Teknologia mullistaa terveydenhuollon, ja suomalaisyhtiö Ouralla voi olla siinä merkittävä rooli: "Paras lääkärikäynti on se, jota ei tarvitse tehdä". Yle Uutiset. 11.4.2023. 12 Huupponen, T. 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa : suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 13 Rask, S. 2023. Pohjevammani muistutti minua suomalaisen terveydenhuollon kipupisteestä. Yle Uutiset. 23.3.2023. 14 Heinänen, P. 2023. 15 Lehtoranta, J-K.2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä : Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Pro-gradu. Vaasan yliopisto. 16 Kivivuori, S-M. 2019. Miksi erikoissairaanhoidon laatua tulisi akkreditoida kansainvälisesti? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 135(17):1559-61. 17 STM. 2023. Ammattihenkilölainsäädännön soveltaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehtävärakenteiden ja tehtäväjaon toimintamallien kehittämisessä. VN/3955/2023. 18 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). 19 Kääriäinen, M. 2017. Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 20 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 21 Heinänen, T. & Jokiniemi, T. 2020. Lean-ajattelu terveydenhuollon johtamisessa. Lääkärilehti. 20:1224-1229.

Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä

2.5.2023
Johanna Juvonen & Mari Virtanen

Näytteenotto on yksi kliinisen laboratoriotyön merkittävimmistä kohdista, kun puhutaan potilaan oireiden tunnistamisesta, sairauksien diagnostisoinnista, hoidon määrittelystä tai hoitovasteen arvioinnista kliinisten laboratoriotutkimusten avulla1. Onnistuneen näytteenoton yhtenä kulmakivenä nähdään riittävä perehdytys, joka antaa näytteenottotyötä tekevälle tiedolliset ja taidolliset valmiudet laadukkaaseen toimintaan. Monissa organisaatioissa työhön perehtyminen järjestetään keskitetysti perinteisillä menetelmillä, kuten luento-opetusta ja kirjallisia perehdytysmateriaaleja hyödyntäen. Perinteisten ratkaisujen ohella on hyvä olla tietoinen, että näytteenottotyön perehdyttämisen tukena voisi hyödyntää myös digitaalisia ratkaisuja. Parhaimmilla näiden avulla voitaisiin vähentää perehdyttämisen kuormittavuutta ja parantaa laatua ja kustannustehokkuutta. Näytteenottotyön rooli diagnostiikassa  Näytteenotto on kliinisen laboratorion kolmivaiheisen prosessin (preanalyyttinen, analyyttinen ja postanalyyttinen) ensimmäinen vaihe, joka sisältää monia ihmisen suorittamia työvaiheita, ja näin ollen se on myös prosessin virhealttein vaihe. Preanalyyttisiä virheitä ovat esimerkiksi  virheellinen tutkimuspyyntö (sis. potilaan tiedot, pyynnön tehneen tahon tiedot, yhteystiedot, näytetyyppi, tarvittaessa yksilöity näytteenottokohta, pyydetyt tutkimukset, suunniteltu näytteenottoaika ja muut merkittävät tiedot)   potilaan puutteellinen esivalmistelu tai puutteellinen ohjaus ennen tutkimukseen tuloa  virheet potilaan tunnistamisessa ja näytteiden merkitseminen oikean potilaan näytetunnisteella  virheellisesti suoritettu näytteenotto  virheet näytteen käsittelyssä, kuljetuksessa tai säilytyksessä.2,3 Kliinistä näytteenottoa edellyttäviä tutkimuksia tehdään Suomessa vuosittain noin 70 miljoonaa kappaletta4. Preanalyyttisten virheiden osuus muodostaa 50—70 % kaikista laboratorioprosessissa sattuneista virheistä5.    Näytteenottotyötä ohjaavat sekä kansalliset suositukset ja standardit6,7  että paikalliset käytänteet8, joihin perehtyminen muodostaa osan työtä tekevien henkilöiden toimenkuvaa ja joiden tulee aina olla laadukkaan laboratoriotyön perustana. Väärin otetut tai käsitellyt näytteet voivat johtaa diagnoosin tai hoidon viivästymiseen tai jopa väärään diagnoosiin9. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että laboratoriotutkimuksessa tapahtuneilla virheillä on yhteys noin puoleen perusterveydenhuollon hoitovirheistä. Samalla niiden on todettu aiheuttavan merkittäviä kustannuksia. Pelkästään uudelleen otettujen näytteiden on arvioitu lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa.10 Näytteenottotyön haasteet ja perehdytyksen nykykäytänteet  Työskentely kliinisessä laboratoriossa on viime vuosien aikana kokenut rakenteellisia muutoksia työn automatisoinnista, analytiikan keskittämisestä, työvoimahaasteista ja toimenkuvien muuttumisesta johtuen. Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan mukaan kliinisen laboratorion ammattilaisia, bioanalyytikkoja puuttui vuonna 2022 lähes 800, joista puolet Uudeltamaalta11. Tästä johtuen näytteenottotehtävissä toimii runsaasti myös muita terveydenhuollon ammattilaisia ja perehdytyksen tulee keskittyä erityisesti heiltä puuttuvan näytteenottotyöhön painottuvan preanalyytisen vaiheen osaamisen vahvistamiseen. Virheiden onkin todettu liittyvän juuri näytteenottohenkilöstön puutteelliseen osaamiseen12, joskin ne ovat hallittavissa suorittamalla näytteenotto vakioidusti ja tarkasti laboratorioiden ohjeita noudattaen13.  Monissa organisaatioissa perehdyttäminen näytteenottotyöhön toteutetaan keskitetyissä koulutuksissa, joissa tietopohja opiskellaan kirjallisesta materiaalista itsenäisesti tai yhteisissä tilaisuuksissa. Nykykäytänteiden lisäksi enemmän kaivattaisiin käytännön harjoittelua teoriaopetuksen rinnalle esimerkiksi simulaatioharjoitusten ja erilaisten käytännön harjoitteiden muodossa. Lisäksi esimerkiksi verkko-oppimisympäristöön laadittavilla materiaaleilla perehtyjän olisi mahdollista syventää tietojaan ja opetella ohjeiden hyödyntämistä joustavasti omassa aikataulussaan ja omiin tarpeisiinsa perustuen.14  Laadukkaasti ja systemaattisesti toteutettu perehdytys voikin parhaimmillaan  vähentää preanalytiikan virheitä,   parantaa potilasturvallisuutta ja tulosten luotettavuutta,   vahvistaa henkilöstön motivaatiota ja sitoutumista työhön ja  vahvistaa omaan työhön liittyvää hallinnan tunnetta ja lisätä työtyytyväisyyttä.   Näytteenottoon liittyvien laajojen asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia tärkeiden sisältöjen sisäistämiseen. Tämän lisäksi perehdyttämiseen tarvitaan lisää uudenlaisia toteuttamistapoja15.  Innovatiivisia ratkaisuja perehdytyksen uudistamiseen  Digitaaliset materiaalit ja 360-oppimisympäristöt  Selkeitä hyötyjä perehdyttämiseen on saatu digitaalisista materiaaleista erilaisilla oppimisalustoilla. Teoriasisältöjen kerääminen yhteen paikkaan mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman joustavan ja vaiheittaisen perehtymisen monivaiheisiin prosesseihin. Digitaaliset materiaalit voivat sisältää tekstiä, kuvia, videoita, 360-ympäristöjä, testejä, audioita, kehittäjien mielikuvituksen ja teknisten taitojen mukaan. Digitaalisten sisältöjen suurin hyöty on mahdollisuus hyödyntää näitä oman aikataulun ja tarpeiden mukaan, toistot ja asiaan palaaminen mukaan lukien. Teknisesti tällaisten digitaalisten kokonaisuuksien kehittäminen on kohtalaisen helppoa ja edullista. Hyviä kokemuksia on Suomessakin saatu esimerkiksi histoteknologian16, mikrobiologian17 ja kliinisen fysiologian yhteyksissä18.  Miksi ei siis myös preanalytiikkaan perehdyttäessä.   Virtuaalitodellisuus ja haptiset laitteet  Nykykäytänteisiin peilattuna uudenlaisia toteuttamistapoja ovat myös virtuaalitodellisuuden ja haptisten laitteiden käyttö, joskin niitä on maailmalla hyödynnetty jo pitkään. Näissä molemmissa kliinistä laboratoriotyötä ja näytteenottoa voidaan harjoitella todellisuutta mallintavissa tilanteissa. Virtuaalilaboratoriot19 tuovat mukanaan reaalimaalimaa simuloivat toimintaympäristöt ja haptiset laitteet20,21 , kuten käsivarsimannekiinit. Monesti oppimisen mahdollisuudet liittyvät näissä tapauksissa enemmän prosessien ja turvallisuusnäkökulmien hallintaan, eivät niinkään varsinaisten näytteenottotoimenpiteiden suorittamiseen. Näissä vaihtoehdoissa tyypillisesti haastavat englanninkieliset käyttöliittymät ja suomalaisista käytänteistä poikkeava terminologia, suomenkielisiä käyttöliittymiä on tosi vähän, jos lainkaan. Verrattaessa näitä menetelmiä22 perinteisiin, on aiemmissa tutkimuksissa saatu samankaltaisia tai positiivisempia hyötyjä23.  Pelit ja mobiilisovellukset  Pelillisyyden ja pelien soveltaminen kiinnostaa laajasti myös terveydenhuollon toimijoita. Näytteenoton opetteluun ja harjaantumiseen on kehitetty tietokonepelejä ja mobiiliapplikaatioita24. Pelien positiivisen houkuttelevuuden vastapainona, niitä monesti haastaa heikohko käytettävyys. Mikäli käyttöliittymä ei vastaa riittävästi reaalimaailman tilanteita ja perehtyjien tarvetta, pelit jäävät helposti pelaamatta. Samoin voi käydä, jos pelien hallittu käyttöönotto organisaatioissa sakkaa, esimerkiksi digitalisaatioon liittyvän muutosvastarinnan vuoksi. Lisäksi pelien kehittäminen erilaisten pelimoottorien päälle on todella aikaa vievää ja kallista. Vastaavasti mobiiliapplikaatioiden prototyyppien hinnat alkavat helposti kymmenistä tuhansista euroista.   Tietoon perustuva perehdyttäminen  Tietoon perustuva perehdytys on mielenkiintoinen ja yksinkertaisuudessaan jopa innovatiivinen ajatus. Tässä mallissa koulutusta kohdennetaan sitä erityisesti tarvitseville tarkkailemalla näytteenottotyössä sattuneita poikkeamia ja erityisesti uusintanäytteenottoon johtavien pyyntöjen määrää. Koulutustarvetta kuvaava suhdeluku lasketaan jakamalla uusintanäytteiden määrä otettujen näytteiden kokonaismäärällä25 , jonka perusteella korkeita suhdelukuja saavat ohjattaisiin saamaan pidempää ja syvempää perehdytystä. Myös tällä tavalla voitaisiin tarjota uudenlaisia yksilöllisiä mahdollisuuksia, perehtyjän henkilökohtaisista tarpeista riippuen.    Kaikista teknisistä vaihtoehdoista huolimatta perehdyttämisessä on pitkälti kyse myös työyhteisöön ja sen toimintoihin perehtymisestä ja sosiaaliseen ympäristöön sulautumisesta, joita ei voi teknisillä ratkaisuilla hoitaa. Tärkeää on edelleen kohdata jokainen työhön perehtyjä yksilönä ja tarjota hänelle oppimista tukevaa sisältöä, hänelle sopivalla tavalla, kuitenkaan poissulkematta mahdollisuutta hyödyntää uudenlaisia menetelmiä perinteisten rinnalla. Monenlaisia tapoja yhdistelemällä perehdytys voidaan kokea entistä laadukkaampana ja sitouttavampana vaiheena uuden työn ja toimenkuvan vastaanotossa, samalla kun siihen liittyvä kuormitus niin perehdyttäjän kuin perehtyjänkin osalta laskee.    Kirjoittajat   Johanna Juvonen on bioanalyytikko (YAMK) ja osastonhoitaja HUS Diagnostiikkakeskuksessa. Hän on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen tutkinto-ohjelmasta huhtikuussa 2023. Hänen opinnäytetyönsä aiheena oli Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä - Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia.  Mari Virtanen on bioanalyytikko (AMK), yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimuksellista kehittämistyötä.    Lähteet  1 Laitinen, P. 2017. Laboratorioalan tulevaisuuden visiointia. Moodi 1:18–19.   2 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. Hoitotyön suositus. Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä.   3 Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 2022. Näytteenotto.   4 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15.  5 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015.   6 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015.   7 Hoitotyön tutkimussäätiö 2021. Hotus-hoitosuositus. Onnistu laboratorionäytteissä – suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta.   8 HUSLAB. 2021. Preanalytiikan käsikirja. Julkaisematon dokumentti.   9 Lippi, G. von Meyer, A., Cadamuro, J. & Simundic, A-M. 2019. Blood Samply quality. Diagnosis. 6:25–31.  10 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15.  11 Keva 2023. Kuntien työvoimaennuste: Hoitajapula kaksinkertaistui kahdessa vuodessa.   12 Giavarina, D. & Lippi, G. 2017. Blood venous sample collection: Recommendations overview and a checklist to improve quality. Clinical Biochemistry. 50:568–573.  13 Brulin, C., Grankvist, K., Stenlund, H., Söderberg, J., Van Guelpen, B. & Wallin, O. 2010. Blood sample collection and patient identification demand improvement: a questionnaire study of preanalytical practices in hospital ward and laboratories. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 24:581–591.  14 Juvonen, J. 2023. Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä. Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   15 Juvonen, J. 2023.  16 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Universitas Ouluensis D1455. University of Oulu, Faculty of Medicine, Research Unit of Nursing Science and Health Management.    17 Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   18 Tuomola, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   19 Medical Laboratory Technology | Virtual Labs (labster.com)  20 Virtual Phlebotomy. Laerdal.   21 Scerbo MW, Bliss JP, Schmidt EA, Thompson SN. 2006. The efficacy of a medical virtual reality simulator for training phlebotomy. Hum Factors. 48(1):72-84.  22 Vidal, V., Ohaeri, B., John, P., Helen, D. 2013. Virtual Reality and the Traditional Method for Phlebotomy Training Among College of Nursing Students in Kuwait: Implications for Nursing Education and Practice. Journal of Infusion Nursing. 36(5): 349-355.  23 Kaplan AD, Cruit J, Endsley M, Beers SM, Sawyer BD, Hancock PA. 2021. The Effects of Virtual Reality, Augmented Reality, and Mixed Reality as Training Enhancement Methods: A Meta-Analysis. Hum Factors. 63(4):706-726.   24 Frøland, T.H., Heldal, I., Turid, A.B., Nygård, I., Sjøholt, G. & Ersvær, E. 2022. Digital Game-Based Support for Learning the Phlebotomy Procedure in the Biomedical Laboratory Scientist Education. Computers. 11(5): 59.  25 Shimono R, Akinaga R, Inaba N. 2019. Quality Improvement of Blood Drawing Through Targeted Training Using an Operation Support System. Stud Health Technol Inform. 21(264):1880-1881. 

Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin

16.3.2023
Tuija Huupponen & Mari Virtanen

Digitaalisten palveluratkaisujen ja erilaisten etävastaanottojen kehittäminen käy kiivaana sosiaali- ja terveyspalveluissa. Etäasiointi on paikasta riippumaton ja usein helppo, matalan kynnyksen palvelumuoto. Siinä digitaalisia alustoja hyödyntämällä painopistettä voidaan siirtää etänä toteutettaviin ennaltaehkäiseviin palveluihin, ja samalla kohdentaa terveydenhuollon henkilöresursseja niille potilaille, joilla on enemmän hoidon tarvetta1,2.  Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista haastavat erityisesti sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus3. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen lisääntyminen, heikentyvä huoltosuhde sekä väestön pakkautuminen kaupunkeihin, jolloin haja-asutusalueille jää vanhempaa väestöä, joilla on runsaammin myös hoidon tarvetta.4,5 Lisää terveydenhuollon nykyhaasteista ja mahdollisista ratkaisuista voit lukea aiemmasta Sotemuotoilijat-blogin julkaisusta, Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus?  Keskeinen kysymys hyvinvointialueilla onkin, kuinka vastata lisääntyvään palvelukysyntään pienenevillä resursseilla. Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen mukaan digitalisaatio ja etäpalvelut ovat yksi ratkaisu6.   Digitaaliset palvelut suun terveydenhuollossa  Digitaalisten palveluratkaisujen kehittäminen myös suun terveydenhuollossa on askel kohti kattavampaa terveydenhuoltoa. Vaikka suun terveyden hoitaminen etänä tuntuu osittain vieraalta ajatukselta, etäyhteyksien välityksellä tarjotaan kuitenkin jo monenlaisia palveluja, kuten  hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia äkillisten hammasvaivojen, esimerkiksi lohkeamien, säryn, turvotuksen, limakalvomuutosten ja hammastapaturmien osalta    suun terveyteen liittyvien lääkkeiden määräämistä ja reseptien uusimista  toimenpiteiden jälkihoitoa  hammashoidon konsultaatioita  hammashoitopelosta ja hoitovaihtoehdoista keskustelua sekä hoidon kulun selittämistä   ajanvaraukseen ja hoitavan henkilöstön valintaan liittyviin kyselyihin vastaamista ja  omahoidon ohjausta ja neuvonnan antamista.7,8  Etäpalvelujen käyttö ei ole ongelmatonta toimenpidekeskeisessä suun terveydenhuollossa. Kyseessä ei ole pelkästään tietotekninen muutos, vaan laajemmin toiminta- ja ajattelutapoja ravisteleva asia9. STM:n digitalisaatiolinjaus10 ja Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia11 korostavat alan ammattilaisten roolia etäpalvelujen käytössä. Ohjeistusten lisäksi henkilöstö tarvitsee uudenlaista kliinistä osaamista ja digitalisaatiota yhdistävää asiantuntijuutta, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia ja riittäviä resursseja etäpalvelujen toteuttamiseen.   Etäpalveluista hyötyvät sekä potilaat että terveydenhuollon toimijat   Terveydenhuollon etäpalvelujen tähän mennessä tunnistetut hyödyt liittyvät asiakkaisiin, potilaisiin ja terveydenhuollon henkilöstöön. Etäpalveluilla voidaan esimerkiksi  nopeuttaa ja joustavoittaa hoitoon pääsyä  parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta asiakkaan fyysisestä sijainnista riippumatta  säästää aikaa ja rahaa vähentämällä liikkumista palvelujen perässä   parantaa palvelujen saatavuutta laajentamalla palveluvalikoimaa  madaltaa palvelujen pariin hakeutumisen kynnystä  parantaa hoitoon sitoutumista    vähentää tietyissä tapauksissa fyysisiä hoitokäyntejä, samalla säästäen kustannuksia ja resursseja.    Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon etäpalvelut voivat tarjota merkittäviä etuja. Niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntämällä voidaan edistää tehokasta ja vaikuttavaa terveydenhuoltoa.  Ammattikunnan ääni toimintatapojen perustaksi  Suun terveydenhuollossa etävastaanottojen hyödyntäminen näyttää kuitenkin olevan vielä sirpaleista. Suomalaisten suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä etävastaanotoista on tutkittu tiettävästi ensimmäisen kerran syksyllä 2022. Yhteensä 149 vastaajan aineiston pohjalta on saatu käsitys etävastaanottojen hyvistä puolista ja niihin liittyvistä huolista.12  Huupposen13 tekemän tutkimuksen mukaan etävastaanottojen etuihin lukeutuvat:  potilaiden kokema hyöty, kun turha matkustaminen vastaanotolle vähenee ja heille aiheutuvat kustannukset pienenevät.  potilaan ja hoitohenkilökunnan välinen viestintä paranee, mikä hyödyttää potilasohjausta ja neuvontaa.  paikasta riippumattomana hoitomuotona ne sopivat erityisesti syrjäseudulla asuville.  Vastaavasti etävastaanottojen esteinä nostettiin esiin:  yhteensopimattomat laitteet ja ohjelmistot  suun terveydenhuollon toimenpidekeskeisyys  diagnostiset haasteet   vuorovaikutukseen ja potilaan havainnointiin liittyvät haasteet   etävastaanottojen käyttö ajanvarauskanavana  huoli etävastaanottojen vaikutuksesta työpaikkoihin ja henkilökunnan toimenkuviin.  Samansuuntaisia hyötyjä ja haasteita on nostettu esiin myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa 14,15,16,17,18,19,20. Toisin kuin näissä muissa tutkimuksissa, suomalaisista vastaajista vain pieni osa oli huolissaan potilaan suostumuksen saamisesta etäasiointiin. Tämä voinee kertoa siitä, että Suomessa on jo totuttu käyttämään sähköisiä alustoja, kuten esimerkiksi OmaKanta-palvelua.   Pirstaleisista käytännöistä yhtenäisiin  Huupponen21 on kiteyttänyt aineistonsa pohjalta suun terveydenhuollon etävastaanotoille parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Etävastaanotolla toimivimmiksi osa-alueiksi koettiin:   hoidon tarpeen arviointi  potilasohjaus  neuvonta  omahoidon ohjaus ja terveysneuvonta  alle kouluikäisten lasten suun terveystarkastukset  kontrollit, kuten oikomishoidon kontrollit ja jälkikontrollit  lapsiperheiden ohjaus, erityisesti ensimmäistä lasta odottavien perheiden osalta.  Toimivimmaksi palvelun tarjoamisen kanavaksi tutkimuksessa todettiin videovastaanotot. Muita vaihtoehtoja olivat puhelinvastaanotto, chat-palvelu ja mobiilisovellus tai pikaviestipalvelu. Etävastaanotot ovat erinomainen apukeino ennaltaehkäisevien palveluiden sekä ohjauksen ja neuvonnan toteuttamisessa. Niitä hyödyntämällä on mahdollista toteuttaa STM:n linjausta etäpalveluista terveyden ja hyvinvoinnin tukena, mutta uuden vastaanottomallin omaksuminen edellyttää tutkimuksiin pohjautuvia suosituksia ja ammattikunnan kuulemista.   Suositus käytännön työn tueksi   Jotta etävastaanotoista saataisiin oikeasti toimiva lisä palveluvalikoimaan, edellyttäisi se laajempaa selvitystä suun terveydenhuollon etävastaanottopalvelujen nykyisistä käytänteistä. Toteutettavan selvityksen pohjalta voitaisiin muodostaa toimintamallisuositus, joka hyödyttäisi niin hyvinvointialueita kuin yksityistä sektoriakin.  Toimintamallisuosituksessa olisi hyvä ohjeistaa, mitä tehtäviä ja toimenpiteitä etävastaanotolle voidaan sisällyttää ja mihin tutkimuksiin tämä tieto perustuu. Selkeiden ohjeistusten avulla voidaan saada etävastaanottojen potentiaalia paremmin esiin. Samalla voidaan vähentää ammattikunnan huolta ja kannustaa etävastaanottojen käyttöön. Vahvasti nimittäin näyttää siltä, että asiakas on etäpalvelujen laajempaan hyödyntämiseen hyvinkin valmis.  Kirjoittajat   Tuija Huupponen on opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen (YAMK) tutkinto-ohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä on julkaistu maaliskuussa 2023.  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä.    Lähteet   1 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  2 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere.  3 STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki.    4 Kestilä L & Karvonen S 2019. Johdanto. Teoksessa Kestilä, L. & Karvonen, S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Teema 31. Helsinki. 9–23.  5,6 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  7 Hammashelppi.fi  8 Mehiläinen - Suun digiklinikka  9 Tilander A 2020. Hammaslääkärin etätyölle on paikkansa. Hammaslääkärilehti.  10 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016.  11 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere.  12,13 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.  14 Khokhar RA, Ismail WA, Sunny A, Shaikh GM, Ghous S, Ansari M, Zia SH, Arshad S & Alam MK 2022. Awareness regarding Teledentistry among Dental Professionals in Malaysia. BioMed Research International 2022.  15 Soegyanto AI, Wimardhani YS, Maharani DA & Tennant M 2022. Indonesian Dentists’ Perception of the Use of Teledentistry. International Dental Journal 72 (5). 674–681.  16 Chaudhary FA, Ahmad B, Javed MQ, Mustafa S, Fazal A, Javaid MM, Siddiqui AA, Alam MK & Ud Din S 2022. Teledentistry awareness, its usefulness, and challenges among dental professionals in Pakistan and Saudi Arabia. Digital Health 8.  17 Maqsood A., Sadiq MSK, Mirza D, Ahmed N, Lal A, Alam MK & Halim MSB. 2021. The Teledentistry, Impact, Current Trends, and Application in Dentistry: A Global Study. BioMed Research International 2021.  18 Abbas B, Wajahat M, Saleem Z, Imran E, Sajjad M, Khurshid Z 2020. Role of Teledentistry in COVID-19 Pandemic: A Nationwide Comparative Analysis among Dental Professionals. European Journal of Dentistry 14 (S1/2020).  19 Al-Khalifa KS & AlSheikh R 2020. Teledentistry awareness among dental professionals in Saudi-Arabia. PLoS ONE 15 (10).  20 Estai M, & Kruger E & Tennant M 2016. Perceptions of Australian dental practitioners about using telemedicine in dental practice. British Dental Journal 220 (1). 25–29.  21 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana

20.12.2022

Mitä tekee digikliininen asiantuntija? Mihin hän työelämässä sijoittuu? Mitä hän osaa ja missä hän voi osaamistaan parhaiten hyödyntää? Kliininen asiantuntijuus + digitaaliset toimintaympäristöt = digikliininen asiantuntijuus  Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut kliininen asiantuntija voi toimia vaativaa osaamista edellyttävissä terveydenhuollon ja hoitotyön kehittämis- ja johtotehtävissä. Kliinisen asiantuntijuuden tutkinto-ohjelmassa kliininen osaaminen yhdistyy tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen. Eri oppilaitoksissa osaamista voi syventää esimerkiksi akuuttihoitotyön, mielenterveys- ja päihdetyön, palliatiivisen hoidon, omahoidon tukemisen, kansansairauksien hoitotyön, johtamisen tai terveysalan digitalisaation suuntaan, kunkin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman mukaisesti.   Niin sanotun digikliinisen asiantuntijan YAMK-tutkinnossa yhdistyvät aiemmin hankittu kliininen asiantuntijuus ja tutkintoon sisältyvät uudet osaamiset terveysalan digitalisaatioon, digitaalisten palveluratkaisujen ymmärtämiseen, kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyen. Tämä digikliiniseksi kutsuttu osaamisyhdistelmä muodostaa osaamisen perustan. Terveysalan digitalisaatiota tarkastellaan eri taustatutkintojen näkökulmista, kuten esimerkiksi sairaanhoitajan, suuhygienistin, bioanalyytikon, röntgenhoitajan, fysioterapeutin tai jalkaterapeutin. Keskittyminen digitalisaatioon ilmiönä mahdollistaa opiskelijaksi hakeutumisen monilla eri taustatutkinnoilla, samalla tukien moniammatillisen osaajayhteisön muodostumista.  Monet tutkinnosta valmistuvat tulevat toimimaan tulevaisuuden sotepalveluiden kehittäjinä, sotemuotoilijoina, viemällä tutkinnon mahdollistamaa laaja-alaista osaamista käytäntöön.  Digikliinisen asiantuntijuuden osaamisen ydin  Digikliinisen asiantuntijan osaamisessa korostuvat digitaalisten ratkaisujen, mobiilisovellusten, etä- ja virtuaalipalvelujen ja digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjausosaaminen sekä asiantuntijaosaamisen tuotteistaminen1. Toisin sanoen asiantuntijan tulee osata hyödyntää, kehittää ja arvioida digitaalisia palveluja erilaisilla päätelaitteilla, hyödyntää etäyhteyksiä ja virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia osana hoitoprosesseja ja organisaatioiden kehittämistä ja tehdä omaa osaamistaan näkyväksi huomioon ottaen tulevaisuuden tarpeet.   Digikliinisen asiantuntijan osaamisen sisällöllisiksi kärjiksi on tällä hetkellä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tunnistettu  sosiaali- ja terveysalan digitalisaatio ja digitaaliset palvelut  terveys- ja hyvinvointiteknologia, tekoäly ja robotiikka  palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen ja asiakasosallisuus  asiakkaiden ohjaaminen digitaalisissa ympäristöissä  laadun hallinta, kehittäminen ja johtaminen  digikliinisen asiantuntijan rooliin kasvaminen   digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen  tutkimuksellinen kehittäminen ja innovaatiotoiminta (kuvio 1).    1. Teknologia-osaaminen  Teknologia-osaaminen tarkoittaa työntekijän kykyä käyttää erilaisia teknologisia välineitä ja ratkaisuja osana omaa työtään, terveydenhuollon kontekstissa osana potilaan vaikuttavaa hoitoa.  Teknologisen osaamisen lisäksi digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen liittyy eettistä osaamista, motivaatiota ja halua niiden hyödyntämiseen2,3.  Eittämättä digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen vahva perusta muodostuu juuri tämän osaamisen ympärille. Teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksien oivaltamisen lisäksi ytimessä ovat toimialalla tapahtuvat muutokset, kuten liiketoimintamallien ja asiakaskäyttäytymisen muutokset, tulevaisuusvisiotkin. Monesti teknisten ratkaisujen kehittämisessä on enemmän kyse ajatusmallien muuttamisesta ja muutoksen johtamisesta kuin varsinaisesta teknisen osaamisen kerryttämisestä. Tärkeää on laaja-alainen ymmärrys nykyisistä ja tulevista mahdollisuuksista, joilla pyritään hyödyntämään viimeisintä teknologiaa osana potilaiden tehokasta ja turvallista hoitoa.   2. Digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen   Digikyvykkyyksien kehittäminen liittyy tiiviisti teknologiaosaamiseen ja osaamisen kehittämishalukkuuteen. Digikyvykkyyksillä tarkoitetaan toimijoilla olevia tietoja, taitoja ja asenteita, joiden avulla he voivat elää, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan digitaalisiin toimintoihin.   Tunnistettu on, että digitaalisten taitojen hallinta myös terveydenhuollossa on välttämätöntä. Tutkimuksissa on osoitettu, että terveysalan opiskelijoiden digikyvykkyyksien kehittymistä on tuettu integroimalla digiosaamista tutkintojen opetussuunnitelmiin muutosten ollessa kuitenkin melko hitaita4,5. Lisäksi tiedetään, että digikyvykkyyksien kehittäminen ei välttämättä ole systemaattisia eikä se ilman tavoitteellista johtamista integroidu osaksi käytännön työtä.  Käytännössä digikyvykkyyksiä voidaan kehittää useilla eri tavoilla, kuten järjestämällä monipuolisesti aiheeseen liittyvää koulutusta, jonka avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat oppia uusimpien työvälineiden ja järjestelmien käyttöä myös työelämässä toimiessaan  kehittämällä teknologista infrastruktuuria tarve- ja käyttäjälähtöisesti, jolloin digitaalisen ratkaisun loppukäyttäjä on osallisena kehittämis- ja käyttöönottoprosessien varhaisissa vaiheissa, jolloin myös kehitettyjen ratkaisujen käyttöönotto on helpompaa  lisäämällä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten koulutusorganisaatioiden, työelämätoimijoiden, tutkimuslaitosten ja teknologiayritysten välillä, jolloin uusia innovaatioita ja mahdollisuuksia saadaan entistä tehokkaammin esille.  3. Eettinen osaaminen   Eettinen osaaminen tukee yhtä hoitotyön tärkeintä periaatetta: eettistä vastuuta potilaasta, hänen hoidostaan ja hyvinvoinnistaan. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet (2020)6 ohjaavat monien eri ammattiryhmien työtä, esimerkiksi suojelemaan ihmiselämää, yksilöllisesti edistämään potilaan hyvää oloa, tukemaan itsemääräämisoikeutta tai mahdollisuutta osallistua omaan hoitoonsa. Yhä enenevissä määrin digitaalisiin kanaviin ja palveluratkaisuihin siirryttäessä eettisen osaamisen merkitys korostuu ja rooli muuttuu. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat, miten huomioida potilaan yksilölliset tarpeet, miten huolehtia itsemääräämisoikeuden toteutumisesta, miten luoda avointa vuorovaikutusta ja keskinäistä luottamusta, kun toimintaympäristö on digitaalinen. Osittain jo perinteisten digitaalisten ratkaisujen lisäksi eettistä osaamista haastavat edelleen kehittyvät teknologiat, tekoäly, big data ja robotiikka, jotka ovat vasta saapumassa terveydenhuoltoon.   4. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen  Moniammatillinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (TKI) ovat tärkeitä työelämän kehittämisessä. TKI-osaamisen teemat on nostettu esiin esimerkiksi Opetushallituksen (2019)7 Osaaminen 2035 -raportissa ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen yhteisissä kompentensseissa (2022)8, jotka kuvaavat YAMK-tutkintojen suorittaneiden osaamisen tasoa. Näissä raporteissa esiin on nostettu muun muassa   asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen  innovaatio-osaaminen  tiedonhaku- ja arviointitaidot  tiedonhallinta- ja analysointitaidot  tulevaisuutta ennakoivien ratkaisujen kehittäminen eri TK-menetelmiä hyödyntäen.   Lisää TK-menetelmien roolista työelämälähtöisessa kehittämisessä voit lukea Mari Virtasen tekstistä Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022)9.    5. Vuorovaikututus- ja viestintäosaaminen  Monikanavainen asiantuntijaviestintäosaaminen kuuluu myös digikliinisen asiantuntijan profiiliin. Asiantuntijaviestinnän tarkoituksena on selkeästi ja ymmärrettävästi välittää tutkittuun tietoon perustuvaa luotettavaa tietoa ja näkemyksiä suurelle yleisölle, joka voi hyödyntää sitä edelleen omissa yhteyksissään. Monikanavaisesti viestintää voi toteuttaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla, lehtiartikkeleissa ja podcasteissä. Asiantuntijaviestintäosaaminen liittyy tiiviisti osaamisen näkyväksi tekemiseen ja asiantuntijaosaamisen tuotteistamiseen. Suunniteltu ja hyvin toteutettu asiantuntijaviestintä tukee sekä henkilöbrändin että organisaatiomielikuvien muodostumista, samalla avaten kanavan luotettavan tiedon levittämiseen.    Vuorovaikutusosaaminen sisältää taitoja kommunikoida selkeästi ja ymmärrettävästi sekä kuunnella ja ymmärtää erilaisten ihmisten näkökulmia, erityisesti digitaalisten palveluratkaisujen kehittämisessä. Se on digikliinisen asiantuntijan roolissa myös tärkeää.  Digikliininen sotemuotoilija työelämässä   Tällä hetkellä suuri osa Metropolia Ammattikorkeakoulun digikliinisistä asiantuntijoista sijoittuu tutkinnon tuottamaa osaamista vastaaviin tehtäviin, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjiksi, sotemuotoilijoiksi. Sotemuotoilulla tarkoitan palvelujen asiakaslähtöistä kehittämistä palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita ja odotuksia.  Sotemuotoiluajatus kattaa digitaalisten palvelujen koko kokonaisuuden: sisältöjen, toiminnallisuuksien, tyytyväisyyden, käytettävyyden ja laadun kehittämisen. Uusiin tehtäviin työllistyneiden nimikkeitä ovat olleet esimerkiksi asiantuntija/erityisasiantuntija, suunnittelija/erityissuunnittelija, konsultti, projekti-, palvelu- tai asiakaspäällikkö, sovelluskehittäjä- tai asiantuntija. Tutkinnolla voi sijoittua myös osastonhoitajan, lehtorin tai yrittäjän tehtäviin (ks. kuvio 1). Sotemuotoilun näkökulmasta kiinnostavaa on seurata terveydenhuollon toimenkuvien ja roolien muodostumista digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen ympärille.  Uudenlaisista digitaalisista palveluratkaisuista hyvänä esimerkkinä ovat yksityisen sektorin digiklinikat, joissa asiakasta palvellaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan etänä. Tällainen uudistunut työn tekemisen tapa mahdollistaa myös hoitohenkilökunnalle erilaisen työroolin, joita voisi terveydenhuollon kentällä ajatella laajemminkin. Samalla konseptilla tulevaisuudessa voisi nähdä esimerkiksi digitaalisen opettajan, perehdyttäjän tai potilasohjaajan roolit. Puhumattakaan mahdollisuuksista, joissa robotti voisi ottaa osan hoitajien kuormasta10.    Käytännössä uusien digitaalisten palvelujen käyttö ja digitaalisten työroolien haltuunotto kuormittavat kliinistä työtä tekevää henkilöstöä. Aiempien tutkimusten11 ja käytännön kokemusten perusteella tiedetään, että digitaalisten ratkaisujen haltuunotto oman työn ohella on haastavaa ja aikaa vievää. Hyvä ajatus voisi olla tulevaisuuden työroolien uudelleentarkastelu, jolloin osa kliinisistä asiantuntijoista voisi syventyä edelleen kliiniseen työn kehittämiseen, osa digitaalisten ratkaisujen asiantuntijoiksi.  Lisää tietoa digikliinisen asiantuntijan tutkinnosta voi etsiä Opintopolun kuvauksista 12 , Metropolia Ammattikorkeakoulun sivuilta ja digikliinisten opinto-oppaasta.   Lähteet  1 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 2 Konttila J, Siira H, Kyngäs H ym. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. J Clin Nurs. 28:745–761. https://doi.org/10.1111/jocn.14710  3 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 4 Cummings E, Shin E, Mather C, Hovenga E. 2016. Embedding nursing informatics education into an Australian undergraduate nursing degree. Studies in Health Technology and Informatics 225, 329–333. https://doi.org/10.3233/978-1-61499 -658-3-329. 5 Risling T. 2017. Educating the nurses of 2025: Technology trends of the next decade. Nurse Education in Practice 22, 89–92. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2016.12.007. 6 Sairaanhoitajat 2020. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. 7 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf)  8 Arene 2022.  Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. 9 Virtanen M. 2022.  Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022). 10 Ojanperä S. 2022. Hyvinvointialuejohtaja jakaisi hoitajien taakkaa roboteille ja muille ammattikunnille – ”Hoitotyössä olevien on arvioitava, minkä osan siitä voisi tehdä joku muu”. Uutiset 13.12.2022. Yle.  11 Brown J, Pope N, Bosco AM, Mason J, Morgan A. 2020. Issues affecting nurses' capability to use digital technology at work: An integrative review. J Clin Nurs. 29: 2801–2819. https://doi.org/10.1111/jocn.15321 12 Opintopolku https://opintopolku.fi/