Vuoden 2023 alussa toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden ympärillä käydään vilkasta keskustelua. Toteutetun rakenneuudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen lakisääteisten tehtävien järjestämisvastuuta on siirretty noin 300 kunnalta 21 hyvinvointialueelle. (soteuudistus.fi.) Yksi paljon puhuttava osa uudistusta ovat digitaaliset palveluratkaisut, niiden alueellinen kehittäminen ja toteuttaminen.
Samaan aikaan suuren soteuudistuksen kanssa terveydenhuollon toimintakenttää haastavat väestön ikääntyminen, henkilöstön väheneminen ja kustannusten nousu. Palvelujen takaamisen, tasa-arvoisen ja oikea-aikaisen saatavuuden turvaamisen osalta yksi keskeinen tekijä on se, että alueilla löydetään oikeat tekijät ja tarkoitukseen soveltuvat palveluratkaisut. Jos esimerkiksi perusterveydenhuoltoon ei löydy riittävästi henkilöstöä, palvelujen saatavuus vaikeutuu ja ihmiset päätyvät hoitopoluillaan vääriin paikkoihin, esimerkiksi kuormittamaan erikoissairaanhoitoa perustason terveysongelmien vuoksi. Perusteltua on kohdentaa kehittämisen painopistettä juuri perusterveydenhuollon palvelujen suuntaan, osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaa.
Hyvinvointialueiden haasteita
Tällä hetkellä terveydenhuollon keskeisimpiä haasteita ovat
sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus (STM 2023)
väestön ikääntymiseen liittyvä palvelutarpeen lisääntyminen
syntyvyyden lasku ja huoltosuhteen muutokset
terveyserojen ja tiettyjen sairauksien lisääntyminen
sosiaalisen tuen tarpeen lisääntyminen
palvelujen tasa-arvoinen saatavuus ja
palvelujen laadun ja turvallisuuden korkean tason säilyttäminen.
Koska haasteita on paljon, keskityn tässä julkaisussa digitalisaation tarjoamiin ratkaisumahdollisuuksiin.
Hyvinvointialueiden digitalisaatio
Hyvinvointialueiden digitaalista palvelutarjontaa kehitetään ja laajennetaan kaikilla alueilla, vaikka alueiden välillä onkin paljon eroja. Hyvinvointialueet tarvitsevat digitalisaatiota monilla eri osa-alueilla, jotta ne voivat tarjota parempia ja tehokkaampia palveluja kansalaisille ja samalla kehittää omaa toimintaansa. Monilla alueilla digitalisaatio nähdään palvelujen laadun ja tasa-arvoisen saatavuuden edellytyksenä (Satasote 2022; Kosonen 2022).
Satasoten Kirsi Varhilan mukaan hyvinvointialueiden digitalisaatiohaasteiden parissa pärjätään ketterien kokeilujen ja avoimen uudistumismielen avulla (Satasote 2022). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tietojärjestelmien, verkkosivustojen, mobiilisovellusten, pilvipalvelujen, tekoälyn ja analytiikan vahvempaa hyödyntämistä. Teknologisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan avointa toimintakulttuuria, innovatiivisia ajattelu- ja toimintatapoja ja kehittämisresurssia.
Tärkeitä sotealan digitaalisia kehittämisalueita tällä hetkellä ovat esimerkiksi:
sähköiset terveyspalvelut: etävastaanotot ja etädiagnostiikka
sähköiset reseptit ja reseptien uusiminen
potilastietojen kansalliset arkistot ja tietojärjestelmien yhteensopivuus
tietoturva ja tietosuoja
tekoäly ja palvelurobotiikka
IoT eli esineiden internetiin yhdistämisen ratkaisut esimerkiksi sensoreiden avulla
palvelumuotoilu ja käyttäjälähtöinen kehittäminen ja
digitaalisen transformaation ja muutoksen johtaminen.
Sähköisiin asiointiin ja digitaalisiin palveluihin liittyy edelleen haasteita ja esteitä sekä henkilöstön että asiakkaiden osalta. Näiden ratkaisemiseksi on julkaistu valtakunnallisia strategioita ja tiekarttoja (STM 2023; Suomen kestävän kasvun ohjelma). Uunituoreessa STM:n (2023) henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden tiekartassa on nostettu esiin
digitaaliset ratkaisut ja niiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyvä osaaminen
sotehenkilöstön koulutusten sisältöjen kehittäminen ja riittävät koulutusmäärät
työn organisoimisen uudistaminen
teknologisten ratkaisujen nykyistä monipuolisempi hyödyntäminen ja
työssä jaksamisen parantaminen.
Tiekartan visiona on “hyvinvoiva ja osaava ammattilainen oikeassa paikassa oikealla osaamisella”.
Hyvinvointialueiden digiosaavat asiantuntijat
Teknologisen kehityksen pyörteissä on tunnistettu, että kliinisen asiantuntijaosaamisen lisäksi käytännön kehittämistyössä tarvitaan myös digitaalisen transformaation ymmärtäjiä, visionäärisiä osaajia, jotka auttavat muuttamaan ja jalkauttamaan organisaatioiden strategisia digitalisaatiopyrkimyksiä. Tärkeää on, että hyvinvointialueilla yhdistyvät teknologinen tietämys ja sosiaali- ja terveysalan kliiniset erityispiirteet. Tässä työssä tarvittava osaaminen koostuu useista eri taidoista ja tietämyksen alueista, kuten mm.:
teknologiaosaaminen ja digikyvykkyys
eettinen osaaminen
tietoturvan ja tietosuojan osaaminen
asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen
tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen
vastuullinen ennakointiosaaminen
muutosjohtamisen ja toimintakulttuurin uudistamisosaaminen ja
Työelämän toimintojen kehittämisen näkökulmasta uusien ratkaisujen innovointi ja ketterien kokeilujen tekeminen on tärkeää. Yhtenä voimavarana ja resurssina hyödynnetään ja voitaisiin enenevissä määrissä hyödyntää myös kliinistä asiantuntijuutta omaavia korkeakouluopiskelijoita. Metropolia Ammattikorkeakoulun YAMK-tutkinnossa he ovat jo vuosia tätä kehittämistyötä tehneet ja saaneet merkittävän määrän alueellisia vaikutuksia kohdeorganisaatioidensa digitaalisiin toimintoihin.
Yksi näkökulma digitalisaation laajempaan hyödyntämiseen on pakko, jonka edessä monista syistä näytämme olevan. Terveydenhuollon kantokyvyn, palvelujen saavutettavuuden ja henkilökunnan riittävyyden osalta teknologioiden hyödyntäminen on väistämätöntä esimerkiksi tehokkuuden, tuottavuuden ja tulevaisuuden kilpailukyvyn näkökulmista. Hyvinvointialueiden ratkaistavissa ovat esimerkiksi tulevaisuuden vaikuttavat, saatavat ja tasa-arvioiset lähipalvelut. Vaikka digitaalisten ratkaisujen kehittäminen on siirtynyt soteuudistuksen myötä hyvinvointialueiden vastuulle, paljon kehittämistä tehdään edelleen julkisilla varoilla. Mahdollista on, että alueellisesti kehitetyt innovaatiot ja vaikuttavimmat ratkaisut päätyvät aikanaan kaikkien kansalaisten käyttöön.
Digitaalisten palveluratkaisujen avulla voidaan tuottaa lisäarvoa asiakkaille, parantaa asiakaskokemusta, tyytyväisyyttä ja laatua. Vaihtoehtoisesti voidaan puhua myös potilaista ja potilaskokemuksesta. Suuri mahdollisuus liittyy ennaltaehkäisevien eli preventiivisen terveydenhuollon digitaalisten toimintojen kehittämiseen.
Mari Virtanen
on terveystieteilijä (TtT), opettaja ja post doc-tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan digitaalisten palveluratkaisujen vaikuttavaan kehittämiseen. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen. Ota yhteyttä
Mari Virtanen, päätoimittaja, yliopettaja TtT, terveysalan digitalisaatio Aino Vuorijärvi, yliopettaja FT, suomen kieli ja viestintä Salla Kivelä, yliopettaja TtT, tutkimus ja kehittäminen Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Sotemuotoilijat- blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Toimituskunta on toiminut blogin perustamisesta alkaen (15.8.22). Haluatko julkaista Sotemuotoilijoissa? Lue kirjoittajaohjeet Drivessä ja ota yhteyttä toimituskuntaan
Terveydenhuollon toimialan kehittyminen on dynaaminen prosessi, joka on välttämätön potilaille ja työssä toimiville asiantuntijoille kaikkialla maailmassa. Välttämätöntä se on myös terveydenhuollon kestävyydelle, saatavuudelle, turvallisuudelle ja laadulle.
Tässä moniulotteisessa kehittymisprosessissa koulutuksen ja jatkuvan oppimisen roolit ovat merkittävät. Liittämällä näyttöön perustuva tieto ja innovatiiviset opiskelu- ja opetuskäytänteet yhteen voidaan varmistaa, että eri tavoin saavutettu osaaminen vastaa organisaatioiden ja työyhteisöjen kehittyviä tarpeita. Vahvistamalla yhteistyötä ja vuoropuhelua kouluttajien, tutkijoiden ja kentällä toimivien asiantuntijoiden välillä voidaan uutta tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia hyödyntää jatkuvaa oppimista tukevien kokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Näyttöön perustuva tieto + teknologiset ratkaisut + pedagogiikka = innovatiiviset oppimisratkaisut
Terveydenhuollon koulutukseen ja koulutustarpeisiin liittyy monia isoja kysymyksiä.
Minälaista on tulevaisuuden työ ja miten koulutuksen järjestäjien tulisi tähän valmistautua?
Miten ratkaista sekä työvoiman että terveydenhuoltopalveluja käyttävien henkilöiden määrän lisääntymisen ja monimuotoisuuteen liittyvät haasteet?
Miten huomioida työssä hyödynnettävien teknologioiden kehittyminen ja käyttöönotettavien teknologisten opetusratkaisujen määrän lisääntyminen?
Näihin kysymyksiin etsitään joustavia ja monimuotoisia ratkaisuja maailmanlaajuisesti. Erilaisten teknologioiden, virtuaalisten simulaatioiden, laajennettujen todellisuuksien ja tekoälytyökalujen integrointi koulutukseen antaa koulutuksen asiantuntijoille mahdollisuuden kehittää ja tuottaa, opiskelijoille mahdollisuuden osallistua entistä mukautuvampiin oppimistilanteisiin.
Yksi maailmanlaajuisesti arvostettu hoito- ja terveystieteiden koulutuksen yhteistyöfoorumi on NETNEP (Nursing Education In Practice)-konferenssi, joka tänä syksynä pidettiin Singapore Expossa. Konferenssin teemana oli From disruption to innovation in nursing and midwifery: Celebrating and driving outcomes through education. Konferenssissa kuultiin kymmeniä puheenvuoroja ja nähtiin satoja postereita. Tämä teksti perustuu konferenssin laajaan tieteelliseen sisältöön teemasta New technolgies, artificial intelligence, simulation and social media in teaching and practice.
Tekoäly kaiken keskiössä
Yksi tämän hetken kuumimmista ilmiöistä on generatiivinen tekoäly ja sen hyödyntäminen opettamisen ja oppimisen eri yhteyksissä. Koulutuksen näkökulmasta ilmiötä tarkasteltiin useissa puheenvuoroissa sekä opettajien että opiskelijoiden näkökulmasta. Sille esitettiin useita opetusta rikastavia käyttökohteita, kuten
tapaustyyppisten, reflektointia edellyttävien oppimistehtävien tuottaminen
monivalintakysymysten tuottaminen
arviointikehikkojen, kyselylomakkeiden ja mittareiden tuottaminen
palautteiden antaminen
kieliopin ja tekstien tarkistaminen
oppimistehtävien plagiointitarkistus
ohjaus- ja opetusvideoiden ja opetussisältöjen tuottaminen.1,2,3
Tekoälyn hyödyntämisen näkökulmasta tärkeänä pidettiin, että opetushenkilöstön osaaminen on ajantasaista ja että osaamisen kehittymistä tukevaa koulutusta, ohjeistusta ja käytännöllisiä esimerkkejä on riittävästi saatavilla4. Lisäksi peräänkuulutettiin avointa ja ajantasaista hoito- ja terveystieteiden tekoälyn opetuskäytön ohjeistusta5. Suomessa kaikille toimialoille soveltuvan kansallisen ohjeistuksen on tuottanut Arene (2024)6 ja se on avoimesti korkeakoulutoimijoiden hyödynnettävissä. Lisäksi monet korkeakoulut ovat julkaisseet omia ohjeistuksia henkilöstölle ja opiskelijoille. Kaikkien ohjeiden ja linjausten osalta tärkeintä on kuitenkin se, että ne otetaan korkeakouluyhteisöissä täysimääräisesti käyttöön ja kaikkien organisaation toimijoiden osaaminen saavuttaisi linjausten hyödyntämistä edellyttävän perustason.
Teknisten mahdollisuuksien ohella esiin nousivat eettiset näkökulmat. Tärkeänä pidettiin sitä, ettei tekoälyn oleteta korvaavan nykyisiä toimintoja, vaan enemmänkin nähtäisiin se mahdollisuutena opettamisen ja oppimisen rikasteena. Selvää oli myös se, että vaikka opiskelijat ohjeistetaan asianmukaiseen ja eettiseen käyttöön, käytännön haaste on se, että ohjeistuksesta huolimatta yksilöt ovat vastuussa uusien työkalujen eettisestä hyödyntämisestä.
Opiskelijoille tekoälytyökalut mahdollistavat nopean ja tehokkaan tavan ideoida ja tarkastella ilmiöitä eri näkökulmista. Lisäksi se voi avustaa tehtävien tekemisessä, vastausten tarkistamisessa ja tentteihin valmistautumisessa. Generatiivisen tekoälyn käytön on koettu lisäävän opiskelumotivaatiota, parantavan teknistä osaamista, opettavan kriittistä ajattelua ja valmistavan opiskelijoita työelämään. Lisäksi tekoälytyökalujen, kuten ChatGPT ja Copilot, käytöstä on koettu merkittävää etua tilanteissa, joissa opiskelukieli ei ole opiskelijan äidinkieli. Ylipäänsä esillä olleet tutkimukset raportoivat hyvin positiivisia asenteita sen käyttöä kohtaan, joskin lisätutkimusta peräänkuulutettiin. Eettisten haasteiden lisäksi käytön haittapuolena nähtiin tekoälytyökalujen mahdollinen hallusinointi tiedon tuottamisessa ja käyttäjien luovuuden ja kriittisen ajattelun väheneminen.7,8 Opiskelijoiden parissa esiin on nostettu huoli oman ajattelun laiskistumisesta ja tekoälyn tuottaman tiedon luotettavuudesta9.
"Tekoälyn hyödyntäminen on pedagogiikkaa". - Hui Xuan Yap
Laajennetut todellisuudet oppimisen rikastajina
Konferenssin innovatiivisimmasta annista vastasi Hybrid Intelligence -tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta oppimisen tukena. Hanke hyödyntää laajennettua todellisuutta, sensoriteknologiaa ja ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta mittaamalla kognitiivisten muutosten lisäksi neurofysiologisia muutoksia, rekisteröimällä sydämen ja aivojen sähköistä toimintaa ja iholla tapahtuvia muutoksia. Mittaustulosten perusteella positiivisia vaikutuksia on saatu oppijoiden varmuuden lisääntymiseen, kuitenkaan lisäämättä heidän kokemaansa stressiä.10
Laajennetun todellisuuden ratkaisuista esillä olivat virtuaaliset simulaatiot ja virtuaalipotilaat, jotka mahdollistavat oppijoiden toimimisen ja virtuaalisten potilaiden hoitamisen ympäristöön sulautuvissa, immersiivisissä ympäristössä, älylaitteiden tai VR-silmikon välityksellä. Oppimiskokemukset näillä tekniikoilla ovat olleet varsin positiivisia verrattuna perinteisiin opetusmenetelmiin, joskin teknisten ratkaisujen käytettävyys on osin koettu haastavaksi.11,12
Vaikutuksista kohti vaikuttavuutta
Koulutuksen vaikuttavuus on monisyinen kysymys, jonka arvioiminen ja ymmärtäminen sisältää useita ulottuvuuksia13. Vaikuttavuustutkijoiden Kirkpatrickin (1998)14 ja Kaufmanin (1995)15 mukaan koulutuksen vaikutuksia tulee mitata useilla tasoilla ja eri toimijoiden näkökulmasta. Koulutusorganisaation näkökulmasta merkittävää on opiskelijoiden tyytyväisyys (taso I), muutokset tiedollisessa ja taidollisessa osaamisessa (taso II) ja opitun siirrettävyys oppilaitoksista työelämään ja ympäröivään yhteiskuntaan (taso III). Organisaatioiden näkökulmasta tärkeää on uusien oppien laajempi käyttöönottaminen osaksi toimintoja (taso IV) ja niiden pitkäaikaisvaikutukset esimerkiksi kustannusten laskuun ja muuhun resurssitehokkuuteen (taso V). Yhteiskunnalle merkittäviä ovat kansanterveydelliset vaikutukset (taso VI), joita voivat olla esimerkiksi positiiviset terveysvaikutukset, sairastavuuden väheneminen ja elämänlaadun parantuminen. Koulutusorganisaatioiden näkökulmasta vaikutusten ja vaikuttavuuden mittaamiseen parhaiten soveltuvat tasot I-III, joita voidaan arvioida esimerkiksi tiedollista tai taidollista osaamista ja tyytyväisyyttä arvioivilla mittareilla. Kyselyt, lomakkeet ja standardoidut testit tarjoavat tietoa, joilla voidaan arvioida koulutusten onnistumisia ja puutteita ja kehittää niitä edelleen.
Konferenssin annin perusteella innovatiivisten oppimisratkaisujen vaikutusten arviointiin hyödynnetään edelleen hyvin perinteisiä menetelmiä, kuten tieto- ja taitotestejä ja tyytyväisyyttä kuvaavia kyselyjä. Sen sijaan opitun siirtovaikutusta, uusien taitojen implementointia käytäntöön, resurssitehokkuutta tai kansanterveydellisiä vaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan. Ne vaatisivat pitkäaikaisseurantaa ja kontrolloituja koeasetelmia ja nykyistä laajempia osallistujamääriä. Työelämään siirtyvien opiskelijoiden seuraaminen antaisi mielenkiintoista tietoa tietopohjan kasvamisesta käyttäytymismuutoksiksi ja edelleen väestöön kohdistuviksi terveysvaikutuksiksi. Tällainen laaja-alainen ja pitkäkestoinen arviointi on olennaista koulutusinnovaatioiden vaikutusten ymmärtämiseksi.
Lisäksi valikoimaan tarvitaan uudenlaisia arviointimenetelmiä arvioimaan tekoälyllä tuettua oppimista16,17, joihin toivottavasti palataan seuraavassa, vuoden 2026, konferenssissa. Tällä välin innovatiivisten ja vaikuttavien opetus- ja oppimisratkaisujen kehittäminen jatkuu maailmanlaajuisesti konferenssin pääpuhujan, Gemma Staceyn sanoin,
"Unlock the power of knowing what you don´t know."
Lähteet
1 Stratton-Maher, D. & Kelly, J. 2024. Embracing artificial intelligence to reimagine assessment to ethically accommodate ChatGPT in nursing education. Oral presentation. NETNEP2024.
2 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
3 Shin, S., Choi, J., Hong, E. et al. 2024. Development of Multiple-Choice Questions in Nursing Education Using Generative AI. Oral presentation. NETNEP2024.
4 Groeneveld, S., van Os-Medendorp, H., van Gemert-Pijnen, J. et al, 2024. Required competences of nurses working with artificial intelligence-based lifestyle monitoring in long-term care: a Delphi study. Oral presentation. NETNEP2024.
5 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
6 Arene. 2024. Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille. Päivitetty 4.10.2024.
7 Zgambo, M., Costello, M., Buhlman, M. et al. 2024. Enhancing Academic Integrity in Higher Education: A Multi-phase Study on Students' Perceptions and Use of Artificial Intelligence. Oral presentation. NETNEP2024.
8 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
9 Summers, A., El Haddad, M., Prichard, R. et al. 2024. Generative AI, the views of students, markers and the Integrity Compliance Unit. Oral presentation. NETNEP2024.
10 Mikkonen, K., Kuivila, H., Pramila-Savukoski, S. et al. 2024. Enhancing Clinical Education: The Role of Human-Centered Extended Reality in Healthcare Student Learning. Oral presentation. NETNEP2024.
11 Ropponen, P., Tomietto, M., Pramila- Savukoski, S. et al. 2024. The impacts of educational interventions using VR simulations on nursing students’ learning. Oral presentation. NETNEP2024.
12 Mattson, K., Haavisto, E., Jumisko-Pyykkö, S. et al. 2024. Nursing students' experiences of empathy in a virtual reality simulation game: a descriptive qualitative study. Oral presentation. NETNEP2024.
13 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
14 Kirkpatrick, D. 1998. Another look at evaluating training programs. Alexandria, VA: American Society for Training & Development.
15 Kaufman, R., Keller, J., & Watkins, R. 1995. What works and what doesn’t: Evaluation beyond Kirkpatrick. Performance and Instruction, 35(2), 8-12.
16 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
17 Ramjan, L., Drury, P., Glarcher, M. et al. 2024. Educator perspectives on the use of generative AI in nursing: Friend or foe? Oral presentation. NETNEP2024.
Ikääntyvän väestönosan kasvaessa myös Suomessa omaishoitajien ja epävirallisten omaishoitajien merkitys hoivan ja hoidon tarjoajina. Heidän työnsä tueksi uudet teknologiat ja älykkäät ratkaisut tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Tekoälyyn perustuvia ratkaisuja kehitetäänkin tukemaan ikääntyvien ihmisten terveyttä, toimitakykyä ja pitkäaikaishoitoa. Samalla niiden avulla pyritään parantamaan hoidon saatavuutta, lisäämään tehokkuutta ja vähentämään omaishoitajien kokemaa kuormitusta.1,2
Omaishoitajien ja epävirallisten omaishoitajien rooli
Nopeasti ikääntyvän väestön hoidon tueksi Suomessakin tarvitaan lisää omaishoitajia. Tällä hetkellä heitä on Punaisen Ristin mukaan yli miljoonaa, joista virallisesti tunnistettuja on noin 350 000. Näistä miljoonasta hoitajasta noin 700 000 on epävirallisia, jotka tarjoavat läheisilleen hoitoa ilman koulutusta tai palkkaa, tyypillisesti oman ansiotyönsä ohessa.3 Epävirallisen omaishoitotarpeen odotetaan edelleen kasvavan muuttuvaan väestörakenteeseen, terveydenhuollon toimintojen kehittämiseen, pitkäaikaishoidon politiikkaan ja kustannusten vähentämistarpeisiin perustuen4.
Euroopassa epäviralliset omaishoitajat vastaavat jopa 80 % pitkäaikaishoidosta, muodostaen merkittävän osan ikääntyneille ja vammaisille tarjottavista sote-palveluista. Arvioiden mukaan vuoteen 2060 mennessä epävirallisen hoidon uskotaan esimerkiksi Saksassa tarvitsevan 400 000 hoitajaa lisää, Alankomaissa 20 000 ja Espanjassa yli miljoona.5,6 Lisääntyneen kysynnän ja vähenevän tarjonnan odotetaan johtavan myös uudenlaisten teknologioiden ja älykkäiden terveyspalveluratkaisujen lisääntymiseen7.
Tärkeää on tukea omaishoitajien kokemaa fyysistä ja henkistä kuormitusta, sosiaalisen elämän kaventumista sekä kohdentaa lisää riittämättöminä pidettyjä tukipalveluja. Myös tähän tarkoitukseen tekoälyratkaisuilla on merkittävää potentiaalia, esimerkiksi hoidettavan terveydentilan valvomisen, lääkitysmuistutusten tarjoamisen tai hätätilannehälytysten osalta8.
Tekoälysovelluksia ikääntyville ja heidän hoitajilleen
Ikääntyvien potilaiden omaishoidon tueksi on esitelty esimerkiksi seuraavanlaisia ratkaisuja:
Keskusteluagentit (Conversational Agents, CAs), kuten Amazon Echo9 ja chatbot Charlie10, jotka on suunniteltu tarjoamaan seuraa ja edistämään ikääntyvien mielenterveyttä pelillistämisen ja aktiivisten ilmoitusten avulla. Nämä agentit voivat myös havaita ja raportoida potilaan käyttäytymistä ja seurata biometrisiä tietoja, kuten askelmäärää, kalorien kulutusta ja unta. Omaishoitajia keskusteluagentit voivat auttaa esimerkiksi muistuttamalla hoitotehtävistä tai tarjoamalla ennusteita hoidettavan käyttäytymistietoihin perustuen.
Älykotijärjestelmät (Ambient Assisted Living, AAL)
Älykotijärjestelmät hyödyntävät koteihin asennettuja ja/tai puettavia sensoreita ja koneoppimisen algoritmeja havaitakseen poikkeavuuksia hoidettavan käyttäytymisessä. Sensoreilla voidaan tunnistaa esimerkiksi kaatumisia ja muita vaaratilanteita. Erilaisia antureita voidaan asentaa oviin, ikkunoihin ja sähkölaitteisiin ja niiden avulla voidaan seurata liikettä, lämpötilaa ja ilman kosteutta.11 Älykotien sensorit voivat helpottaa iäkkäiden valvontaa etänä, tehdä havaintojen perusteella hätäilmoituksia ja ennen kaikkea vähentää omaishoitajien kokemaa huolta12.
Lisäksi Lotfi ym. (2017)13 ovat esitelleet älykotijärjestelmän, jonka toimintoja on kohdennettu omaishoitajien tueksi. Esimerkiksi ikääntyneen vessakäyntien lisääntyminen voi viitata tunnistettavaan terveysongelmaan, samoin kuin vähäinen vierailu keittiössä. Tällöin järjestelmä tarjoaa hoitajalle ohjeita ja suosituksia tilanteen tarkistamiseksi. Tällaiset havainnot vähentävät hoitajien huolta ja auttavat vähentämään omaishoitajien kokemaa stressiä ja kuormitusta. Tämä järjestelmä on yksi harvoista, joka ottaa huomioon myös omaishoitajan tarpeita ja pyrkii tukemaan heitä sekä hoidettavan auttamisessa että omassa jaksamisessaan.
Robotit voivat olla joko avustavia tai sosiaalisia robotteja. Ne voivat helpottaa omaishoitajien työtaakkaa seuraamalla hoidettavan liikkeitä, ilmoittamalla kaatumisista tai muista hätätilanteista14,15.
Muut omaishoitajille tarkoitetut älykkäät ratkaisut voivat kohdentua esimerkiksi:16
stressinhallitaan, auttamalla tunnistamaan poikkeamia ja mahdollisia virheitä
oikea-aikaiseen tiedonsaantiin, tarjoamalla yksilöllistä tietoa hoitoa koskevan päätöksenteon tueksi
koulutukseen ja osaamisen vahvistamiseen, tarjoamalla yksilöllistä sisältöä
henkilökohtaisen tuen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen sekä eristyneisyyden tunteen vähentämiseen
autonomisiin liikkumisratkaisuihin ja yhteiskyytipalveluihin.
Älykästä teknologiaa koskevia huolenaiheita
Haavoittuvassa asemassa oleville ikääntyville ja heidän hoitajilleen kohdennetuissa tekoälyratkaisuissa keskeisiä huolenaiheita ovat yksityisyys, tasa-arvoinen saatavuus, saavutettavuus, teknologian hyväksyttävyys, käyttöönottovalmius ja käyttöön motivoituminen.
Yksityisyys
Monet käyttäjät ovat huolissaan siitä, että heidän terveydentilaansa ja päivittäisiä toimintojaan seurataan erilaisten järjestelmien, sensoreiden ja antureiden avulla. Tämä voi herättää huolen yksityisyyden vaarantumisesta ja vähentää järjestelmien käyttöhalukkuutta.17
Tasa-arvoinen saatavuus ja digikyvykkyydet
Monilla ikääntyneillä ja heidän hoitajillaan ei sosioekonomisista syistä ole mahdollisuutta käyttää kehittynyttä teknologiaa, mikä johtaa digitaaliseen eriarvoisuuteen. Lisäksi heidän taidoissaan ja digikyvykkyyksissään saattaa olla suuria eroja, mikä voi edelleen haastaa ratkaisujen tehokasta käyttöä.18
Saavutettavuus, hyväksyttävyys ja käyttöönottovalmius
Saavutettavuuteen liittyvät haasteet voivat koskea sekä teknologian helppokäyttöisyyttä että esteettömyyttä. Monet ikääntyneet eivät ole teknologian käyttäjinä yhtä kokeneita kuin nuoremmat sukupolvet, mikä voi heikentää heidän valmiuttaan hyväksyä ja käyttää tekoälyyn perustuvia ratkaisuja. Teknologian täytyy olla intuitiivista ja helposti ymmärrettävää, jotta käyttäjät pystyvät hyödyntämään sitä täysimääräisesti. Kognitiiviset ja fyysiset rajoitteet tulee huomioida esimerkiksi yksinkertaistettujen käyttöliittymien ja mukautettujen käyttöohjeiden muodossa. Lisäksi järjestelmien hyödyntämiseen ja onnistuneeseen käyttöönottoon tarvitaan riittävästi koulutusta ja tukea.19
Ihmislähtöinen suunnittelu ja käyttöön motivoituminen
Monia teknologioita kehitetään edelleen ilman käyttäjien panosta, mikä voi johtaa tarpeisiin vastaamattomiin ja vaikeakäyttöisiin ratkaisuihin. Jotta käyttäjät sitoutuisivat pitkäjänteisesti, teknologian tuomat hyödyt, kuten turvallisuuden parantuminen tai itsenäisyyden lisääntyminen, on viestittävä selkeästi, jotta käyttäjät ottavat älykkään ratkaisun omakseen ja sitoutuvat sen pitkäaikaiseen käyttöön.20
Inhimillisyyden väheneminen
Älykäs teknologia tarjoaa valtavia mahdollisuuksia ikääntyvien väestön omaishoidon tueksi, mutta sen menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää tasapainoa innovaatioiden ja inhimillisyyden välillä. Tärkeää on muistaa, että teknologian tarkoituksena on sujuvoittaa ja helpottaa toimintoja, tukea eri toimijoiden välsitä yhteistyötä, parantaa laatua ja laajentaa palveluvalikoimaa. Teknologian kehittyessä sote-alan ammattilaisten tehtävänä on varmistaa, että se palvelee kaikkia – ja luo entistä kestävämmän, turvallisemman ja inhimillisemmän tulevaisuuden.
Lähteet
1 Chen LK. Gerontechnology and artificial intelligence: Better care for older people. Archives of Gerontology and Geriatrics, 91:104252.
2 Loveys K, Prina M, Axford C et al. 2022. Artificial intelligence for older people receiving long-term care: A systematic review of acceptability and effectiveness studies. The Lancet Healthy Longevity, 3(4): e286–e297.
3 Suomen Punainen Risti. 2024. Omaishoito Suomessa.
4 European Commission. 2018. Directorate-General for Employment, Social Affairs and Inclusion and Zigante, V. Informal care in Europe – Exploring formalisation, availability and quality, Publications Office.
5 Milella F, Russo DD and Bandini S. 2023. How Artificial Intelligence can support informal caregivers in their caring duties to elderly? A systematic review of the literature. AIXAS2023, November 6-9, 2023, Rome, Italy.
6 Pickard L and King D. 2012. Modelling the future supply of informal care for older people in Europe. In: Geerts J, Willemé P and Mot E (eds.). Long-Term Care Use and Supply in Europe: Projections for Germany, the Netherlands, Spain and Poland. ENEPRI research report 116: 76-106.
7 Ienca M, Jotterand F, Elger B, et al. 2017. Intelligent Assistive Technology for Alzheimer's Disease and Other Dementias: A Systematic Review. Journal of Alzheimer's Disease, 60(1):333.
8 Blackman S, Matlo C, Bobrovitskiy C et al. 2016. Ambient assisted living technologies for aging well: A scoping review. Journal of Intelligent Systems, 25(1): 55–69.
9 Park G, Robinson EL, Shalini S et al. 2020. Integrating voice-assisted technology with an in-home sensor system: Exploring the development of a participant-based design study, in Proceedings of the 14th EAI International Conference on Pervasive Computing Technologies for Healthcare, pp. 375–379.
10 Valtolina S and Marchionna M. 2021. Design of a Chatbot to Assist the Elderly. End-User Development. Lecture Notes in Computer Science, vol 12724. Springer, Cham.
11 Grgurić A, Mošmondor M and Huljenić D. 2019. The smarthabits: An intelligent privacy-aware home care assistance system. Sensors, 19(4): 907.
12 Bozdog A, Daniel-Nicusor T, Antal M et al. 2021. Human behavior and anomaly detection using machine learning and wearable sensors. IEEE17th ICCP, pp. 383–390.
13 Lotfi A, Langensiepen C, Moreno PA et al. 2017. An ambient assisted living technology platform for informal carers of the elderly. EAI Endorsed Transaction on Pervasive Health and Technology.
14 Kearney KA, Presenza D, Saccà F et al. 2018. Key challenges for developing a socially assistive robotic (sar) solution for the health sector. IEEE (CAMAD), pp. 1–7.
15 Wang RH, Sudhama A, Begum M et al. 2017. Robots to assist daily activities: Views of older adults with Alzheimer's disease and their caregivers. International psychogeriatrics, 29(1): 67–79.
16 Lindeman DA, Kim KK, Gladstone C et al. 2020. Technology and Caregiving: Emerging Interventions and Directions for Research, The Gerontologist, 60(Suppl 1): S41–S49.
17 Thordardottir B, Malmgren Fänge A, Lethin C et al. 2019. Acceptance and Use of Innovative Assistive Technologies among People with Cognitive Impairment and Their Caregivers: A Systematic Review. BioMed Research International, 6:9196729.
18 Milella F, Russo DD and Bandini S. 2023. AI-Powered Solutions to Support Informal Caregivers in Their Decision-Making: A Systematic Review of the Literature. OBM Geriatrics, 7(4):262.
19 Thordardottir B, Malmgren Fänge A, Lethin C et al. 2019. Acceptance and Use of Innovative Assistive Technologies among People with Cognitive Impairment and Their Caregivers: A Systematic Review. BioMed Research International, 6:9196729.
20 Milella F, Russo DD and Bandini S. 2023. AI-Powered Solutions to Support Informal Caregivers in Their Decision-Making: A Systematic Review of the Literature. OBM Geriatrics, 7(4):262.
Kiinnostus terveyteen ja hyvinvointiin on seurannut ihmistä koko olemassaolomme ajan. Pyrkimys hyvään oloon on perusasia, jonka monesti huomioi viimeistään silloin, kun alkaa voida huonosti. Optimaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta tulisi muun muassa syödä ja liikkua monipuolisesti, nukkua tehokkaasti ja tarpeeksi sekä pitkäkestoista stressiä. Näiden terveyttä tukevien toimien tueksi on tarjolla runsaasti erilaisia digitaalisia apuvälineitä, jotka seuraavat, mittaavat ja analysoivat terveystekojamme ja elimistömme tilaa. Hyödyntämällä näiden digitaalisten apuvälineiden, laitteiden ja sovellusten tuottamaa tietoa tekoälyratkaisujen varantona, voidaan saada yksilön terveyttä edistäviä henkilökohtaisia suosituksia. Tällöin puhutaan yleisen (generative AI) tai ennustavan (predictive AI) tekoälyn sijasta suosittelevasta eli preskriptiivisestä (prescriptive AI) tekoälystä.1,2
Terveyssuositusten seuraaminen
Suositusten mukaisesti aikuisten (18–65-vuotiaat) tulisi viikossa harrastaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään kaksi ja puoli tuntia ja lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa vähintään Tämän lisäksi tulisi ja liikuskella mahdollisimman paljon3,4. (Kuva 1.)
[caption id="attachment_1616" align="alignnone" width="468"] Kuva 1. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. UKK-instituutti.[/caption]
Istua ei saisi yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja, seisomaan pitäisi nousta muutaman kerran tunnissa. Portaita pitäisi käyttää mahdollisimman paljon ja työpaikalle olisi hyvä kävellä, jos se suinkin on mahdollista5
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (2023)6 mukaisesti aikuisen tulisi syödä
vihanneksia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään 500–800 g / vrk
palkokasveja ja perunaa (merkittävänä osana ruokavaliota)
täysjyväviljaa 90 g/ vrk
pähkinöitä ja siemeniä, 30 g/ vrk
kalaa 300–450 g/ viikko
punaista lihaa alle 350 g/ viikko
vähärasvaisia tai rasavttomia maitovalmisteita 3,5–5dl/ vrk ja
kasviöljyjä vähintään 25 g/ vrk.
Lisäksi nukkua tulisi yksilöllisen tarpeen mukaisesti, joka aikuisilla vaihtelee kuudesta yhdeksään tuntia. Unen riittävän pituuden lisäksi huomiota tulisi kohdentaa sen laatuun: hyvässä unessa erilaiset vaiheet, kuten perusuni (NREM) ja vilkeuni (REM), vuorottelevat.7
Terveystekojen mittaaminen
Edellä mainitut terveyden peruspilarit – liikunta, ravitsemus ja uni – ovat myös mittaajien ja laitevalmistajien tähtäimessä. Esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden ja treenisessioiden mittaamiseen on maailmalla tarjolla satoja, jopa tuhansia, erilaisia vaihtoehtoja. Älykellot, -sormukset ja esimerkiksi lenkkitossuihin kiinnitettävät anturit mittaavat aktiivisuutta laitteen sisäisellä kiihtyvyysanturilla, joka tallentaa käden tai jalan liikkeitä. Rekisteröivän mittausdatan perusteella laite analysoi liikkeiden taajuutta, voimakkuutta ja säännöllisyyttä ja antaa lukemat, nykyään jo melkein aina, helppokäyttöiseen mobiiliapplikaatioon.
Unen mittaaminen on myös suosittua, ja sitä voi helposti tehdä aktiivisuusrannekkeilla, urheilu- ja älykelloilla. Luotettavimmin nämä unen mittaamisen välineet toimivat yöunen keston eri univaiheiden luotettavan tunnistamisen sijasta. Siihen tarvitaan tarkempia diagnostisia menetelmiä, kuten unipolygrafiatutkimus terveydenhuollon laboratoriossa. Älykellojen ja -sormusten mittaamat unen arvot kuitenkin antavat pohjan myös monille stressiä, palautumista ja jopa resilienssiä kuvaaville laskennallisille arvoille, joita monet mittaajat aktiivisesti seuraavat. Esimerkiksi laskennallisista arvoista älysormusvalmistaja kuvaa resilienssiä stressin ja palautumisen tasapainoksi, jonka laskennassa hyödynnetään resilienssin osatekijöiksi määriteltyjä tekijöitä: päiväaikainen stressi ja palauttava aika sekä unenaikaisen palautumisen arvot, kuten sykevälivaihtelu (HRV) ja leposyke.8
Haastavin mitattava näistä kolmesta lienee ravitsemussuositusten noudattaminen, vaikkakin myös ruokavalion seuraamiseen ja elämäntapamuutosten tukemiseen löytyy erilaisia sovelluksia. Ne kuitenkin lähes poikkeuksetta perustuvat käyttäjän omaan motivaatioon ja syötyjen kalorien kirjaamisaktiivisuuteen9, ei muun elämän ohella tapahtuvaan sujuvaan rekisteröintiin. Käyttäjän omien kirjausten perusteella sovellukset laskevat päivittäisen kalorimäärän ja antavat suosituksia esimerkiksi terveellisemmistä valinnoista. Pitkäaikaiseen käyttöön motivoituminen on kuitenkin monille suuri haaste.
Preskriptiivinen tekoäly terveyden edistämisen tukena
Preskriptiivinen eli suositteleva tekoäly tuo mielenkiintoisen näkökulman terveyskäyttäytymisen mittaamisen ja terveyttä edistävien henkilökohtaisten suositusten välille. Kuvitellaanpa tilannetta, jossa terveyssuositukset perustuvat yksilön fyysiseen aktiivisuuteen, uneen ja ruokavalioon liittyviin mitattuihin ja kirjattuihin tuloksiin. Lisätään kuvitelmaan työterveyshuollossa analysoidut laboratoriotutkimustulokset ja muu käyttäjän kirjaama terveysdata, kuten paino ja verenpaine, viimeisen viiden vuoden ajalta. Lisäksi nippuun laitetaan ravitsemukseen liittyvät kulutustottumustiedot esimerkiksi kauppojen kanta-asiakasjärjestelmistä, mikäli syötyjen aterioiden aktuaalista dataa ei ole saatavilla. Tämän yhdistelmän perusteella annetaan yksilöllisiä terveyssuosituksia preskriptiivisen tekoälyn avulla.
Preskriptiivinen tekoäly ei pelkästään analysoi terveysdataa, vaan myös ehdottaa konkreettisia toimenpiteitä ja toimintasuunnitelmia terveydentilan parantamiseksi.
Tehostetaan kokonaisuutta edelleen lisäämällä tilastollinen eliniänodote ja arvio terveistä elinvuosista eri käyttäytymismalleille. Uskon, että motivoituminen terveystekoihin helpottuisi visuaalista mallia tai numeroita tarkastelemalla. Suositteleva tekoäly voisi toimia apuna hankaliin elämäntapamuutoksiin motivoitumisessa esimerkiksi lihavuuden tai tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoidossa.
Esimerkki on kuitenkin kuvitteellinen, eikä edellisen kaltaista tekoälyratkaisua ole vielä kehitetty, raportoitu tai se ei ole toistaiseksi osunut mittausdatan jalostamisesta terveyssuosituksiksi antaa kuitenkin suomalainen älysormus, Oura. Se arvioi sydämen terveyttä ja kardiovaskulaarista ikää10 rekisteröityjen arvojen perusteella ja tarjoaa viikoittaisia vinkkejä ja neuvoja esimerkiksi tyydyttyneiden rasvojen käyttöön, nukkumiseen ja verenkiertoelimistön hyvinvointiin liittyen. Kardiovaskulaarisen iän arvio perustuu valtimoiden läpi kulkevan pulssiaallon nopeuteen.
Hyötyjä ja haasteita
Yksilöllisten terveyssuositusten suosittelusta voisi olla hyötyä tilanteissa, joissa preskriptiivinen tekoäly
antaa yksilöllisiä terveyssuosituksia ja konkreettisia toimintaohjeita tunnistetun terveydentilan ja elämäntapojen perusteella
ottaa huomioon yksilöllisiä terveystavoitteita ja auttaa tekemään parempia valintoja
toimii virtuaaliassistenttina, joka motivoi henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisessa
antaa enemmän vastuuta valinnoista yksilölle itselleen ja tekee näkyväksi erilaisten terveystekojen merkityksen
toimii seurannan tukena yksilön ja terveydenhuollon toimijoiden välillä.
Suosittelevasta tekoälystä voisivat hyötyä esimerkiksi tyypin 2 liikuntaelinsairaat. Myös mielenterveyden haasteita kokevat, muita asiakas- ja potilasryhmiä unohtamatta. Preskriptiivinen tekoäly antaisi arvokkaan välineen sekä biohakkerin11 että perusterveen kansalaisen työkalupakkiin.
Käyttöä haastaviin asioihin nousevat samat tekijät kuin tekoälyn eettiseen hyödyntämiseen ylipäänsä, kuten
tietosuoja, tietoturva ja yksityisyydensuoja henkilökohtaisen terveystiedon käsittelyssä
yksilöllisen terveysdatan liikuttamiseen liittyvät säännökset. Terveysteknologiaa koskeva regulaatio ei tällä hetkellä mahdollista terveyssovellusten, -kellojen tai -sormusten mittausdatan siirtämistä potilastietojärjestelmiin
tekoälymallien kouluttamiseen liittyvät huolet: virheellisesti koulutettu tai vinoutunut malli voi antaa virheellisiä suosituksia ja edelleen johtaa jopa haitallisiin terveysvaikutuksiin
päätöksentekoon ja vastuisiin liittyvät kysymykset
uusien teknolgioiden käyttöönottoon ja henkilöstön kouluttamiseen liittyvät kustannukset.
Näiden lisäksi aiemmassa ChatGPT:n terveyskäyttöä käsittelevässä tutkimuksessa on todettu, että toistaiseksi tekoälymallit keskittyvät turvallisuuteen tehokkuuden sijasta, eivät pysty tarjoamaan reaaliaikaista tukea, yksilöllisesti personoituja sisältöjä eivätkä kaipaamaamme interaktiivisuutta kahden toimijan välillä12.
Kirjoittaja
Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta.
Lähteet
1 Marr, B. 2023. Generative, Predictive, Prescriptive AI: What They Mean For Business Applications.
2 Gofore. 2024. Tekoälyterminologia: generatiivinen vs. toiminnallinen tekoäly.
3 UKK-instituutti. 2024. Aikuisten liikkumisen suositukset.
4Leppäluoto, J., Ahola, R., Karl-Heinz Herzig, K-H. Ym. 2012. Aikuisten terveysliikunnan laadun ja määrän objektiivinen mittaaminen. Duodecimlehti, 2012;128(1):72-9.
5 UKK-Instituutti. 2024. Suositukset istumisen vähentämiseen.
6 Ruokavirasto. 2023. NNR2023 Pohjoismaiset ravitsemussuositukset.
7 Käypä hoito -suositus. 2023. Unettomuus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
8 Oura Health. 2023. Resilienssi – Oura-Tuki (ouraring.com).
9 Saastamoinen, A. 2016. Lähtevätkö kilot kännykällä? — vertailussa kolme sovellusta kolmelle eri laihduttajatyypille. Yle, Kuningaskuluttaja.
10 Oura Health. 2023. Cardiovascular Age – Oura Help (ouraring.com).
11 Soininen, M. 2017. Mitä teen, kun potilas on biohakkeri? Lääkärilehti, 14:72;915.
12 Dergaa, I., Saad, H., Omri, A. et al. 2024. Using artificial intelligence for exercise prescription in personalised health promotion: A critical evaluation of OpenAI’s GPT-4 model. Biology of Sport, 41(2).
Kuntoutus tulee ajankohtaiseksi, kun henkilön liikkumis- ja toimintakyky on syystä tai toisesta heikentynyt ja toiminta omassa ympäristössä nykyisellään vaikeutunut. Digitalisaatio, koronapandemia sekä kuntoutuksen resurssien säästö ovat kaikki osaltaan vauhdittaneet etäkuntoutuksen kehittämistä kuntien kuntoutuksen yksiköissä.
Etäkuntoutuksen kehittämiseen on ryhdytty myös Länsi-Uudellamaalla Perusturvakuntayhtymä Karviaisen kuntoutuksessa. Karviaisen kotihoidossa etähoito on ollut käytössä jo pidempään. Ennen varsinaista etäkuntoutuksen käynnistämistä toteutettiin etäkuntoutusinterventio selvittämään, vaikuttaako etäkuntoutus ikääntyneen fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
Mitä etäkuntoutus on?
Kelan mukaan etäkuntoutus on ammattilaisen ohjaamaa etäteknologiaa hyödyntävien sovellusten tavoitteellista käyttöä kuntoutuksessa (Salminen ym. 2016a: 17). Kela onkin ollut muun muassa HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) rinnalla suuri etäkuntoutuksen kehittäjä viime vuosina Suomessa. Etäkuntoutusta voidaan pitää hyödyiltään verrattavana jopa perinteiseen kasvokkain tapahtuvaan kuntoutukseen. (Salminen & Hiekkala 2019: 10; Kela 2021).
Etäkuntoutuksen hyvät puolet
Etäkuntoutus antaa vaihtoehdon perinteiselle kasvokkain tapahtuvalle kuntoutukselle ja siinä on monia hyviä puolia.
Asiakkaaksi pääseminen kuntoutukseen voi olla nopeampaa.
Asiakas voi tehdä esimerkiksi verkossa olevia harjoituksia oman aikataulunsa mukaisesti.
Mahdollista toteuttaa asiakkaan sijainnista riippumatta.
Mahdollistaa moniammatillisen työskentelyn asiakkaan hyväksi ammattilaisten sijainnista riippumatta.
Mahdollistaa yhteistyön asiakkaan omaisten kanssa asiakkaan kotiympäristössä.
Ryhmämuotoinen etäkuntoutus mahdollistaa vertaistuen saamisen.
Vapauttaa työntekijän resursseja muuhun, mitä jää matkustusajasta asiakkaalle.
Säästää työntekijän matkakuluja asiakkaan luokse (kustannustehokkuus).
Säästää asiakkaan aikaa ja matkakuluja, kun ei tarvitse tulla vastaanotolle.
Sopii joillekin henkilöille paremmin kuin perinteinen kasvokkain tapahtuva kuntoutus.
(Kela 2021; Salminen & Heiskanen. 2016b: 205; Salminen & Hiekkala 2019b: 293.)
Kohti uutta palvelumuotoa
Keväällä 2021 fysioterapeutin toimesta toteutettiin kahdeksan viikon etäkuntoutusinterventio Perusturvakuntayhtymä Karviaisen etähoidon vapaaehtoisille asiakkaille (N=24). Tutkimusryhmäläiset (n=12) osallistuivat kerran viikossa fysioterapeutin ohjaamaan etäkuntoutukseen, jonka lisäksi he suorittivat omatoimisesti kerran viikossa määrätyn harjoitusohjelman.
Tutkimusryhmäläisten fyysinen toimintakyky ja elämänlaatu paranivat etäkuntoutusintervention vaikutuksesta. Tutkimusryhmän mittaustuloksissa havaittiin tilastollisesti merkitseviä muutoksia fyysisessä toimintakyvyssä (SPPB-testistö ja puristusvoimamittaus) sekä elämänlaadussa (EuroHIS-8-elämänlaatumittari) alku- ja loppumittauksien välillä suhteessa verrokkiryhmään. SPPB-testistössä parannusta tapahtui melko tasaisesti kaikissa testistön osioissa (tasapaino, tuolilta ylösnousu ja kävelynopeus), eikä kenenkään ryhmäläisen pisteet huonontuneet.
Asiakaspalautteet etäkuntoutusinterventiosta olivat lähes poikkeuksetta positiivisia ja suurin osa ryhmäläisistä toi esille halunsa jatkaa etäkuntoutusta. Interventio loi hyvän pohjan etäkuntoutuksen käynnistämiselle Karviaisen kuntoutuksen toimesta. Jatkossa vastaavanlainen tutkimus olisi perusteltua toteuttaa isommalle otoskoolle kuin tässä tutkimuksellisessa kehittämistyössä sekä voitaisiin tehdä seurantatutkimusta saavutettujen tulosten pysyvyydestä. Tutkimustietoa etäkuntoutuksesta sovelletaan sen käytännön toteutuksessa (Salminen & Hiekkala 2019b: 293).
Kirjoittaja
Emma Tuomainen, Fysioterapeutti YAMK, valmistunut Metropoliasta marraskuussa 2021
Ikääntyneiden fyysisen toimintakyvyn ja elämänlaadun muutokset etäkuntoutuksen aikana – Kohti uutta palvelumuotoa kuntoutuksen yksikössä
Tutkimuksellinen kehittämistyö on saatavana Theseuksesta.
Lähteet
Kela 2021. Oletko kuullut etäkuntoutuksesta? Elämässä. Media Kelan asiakkaille. Viitattu 11.10.2021.
Salminen, Anna-Liisa & Heiskanen, Tuija & Hiekkala, Sinikka & Naamanka, Johanna & Stenberg, Jan-Henry & Vuononvirta Tiina 2016a. Etäkuntoutuksen ja siihen läheisesti liittyvien termien määrittely. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.). Etäkuntoutus. Helsinki: Kela. 11–18.
Salminen, Anna-Liisa & Heiskanen, Tuija 2016b. Suositukset etäkuntoutukseen. Teoksessa Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka & Stenberg, Jan-Henry (toim.). Etäkuntoutus. Helsinki: Kela. 205–207.
Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka 2019a. Etäkuntoutuksen kehittäminen Kelassa. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka (toim.). Teoksessa Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Helsinki: Kela. 9–12.
Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka 2019b. Etäkuntoutuksen kehittäminen Kelassa. Salminen, Anna-Liisa & Hiekkala, Sinikka (toim.). Teoksessa Kokemuksia etäkuntoutuksesta. Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. Helsinki: Kela. 289–293.
Käyttäjälähtöisillä digitaalisilla tuotteilla ja palveluilla voidaan vahvistaa ikäihmisten osallisuutta, valinnan vapautta ja toimijuutta arjessa ja asumisessa. Nämä edellyttävät tietoa ikäihmisten elämästä ja tarpeista sekä uusia toimintamalleja yritysten tuotekehitykseen. Sote-alan toimijat tarvitsevat niin ikään kokemusta ikäihmisten arkeen ja asumiseen liittyvistä osallisuutta tukevista digitaalisista ratkaisuista ja niiden mahdollisuuksista. Yhteiskehittäminen ja käyttäjäkokeilut ovat oivia keinoja ikäihmisten osallisuuden vahvistamiseen ja käyttäjäystävällisten tuotteiden kehittämisen.
HIPPA-Remote. Etäpalvelut tuotekehittäjälle ikäihmisen asumisen tueksi -hankkeessa tuetaan yrityksiä käyttäjälähtöisten ja osallisuutta lisäävien digitaalisten palveluiden ja tuotteiden kehittämistyössä. Iäkkäille sopivien tuotteiden ja palveluiden avulla voidaan lisätä elämänhallintaa sekä helpottaa yhteydenpitoa läheisiin ja arkiasioiden hoitamista.
Osallisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta luodaan hankkeessa yhteiskehittämisen, käyttäjäkokeilujen, kehittäjäklubien, Erätaukokeskustelujen sekä senioritarinoihin perustuvan hakupalvelun kehittämisen avulla.
Ikäihmisen osallisuuden mahdollisuudet
Osallisuuden käsite on moniulotteinen, ja se määritellään eri lähteissä ja tilanteissa eri tavoin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (Isola ym. 2017) mukaan osallisuus ilmenee monin tavoin. Osallisuudessa on kyse iäkkään ihmisen hyvinvointia lisäävistä tekijöistä ja elämän merkityksellisyyttä tuovista vuorovaikutussuhteista. Osallisuus on myös mahdollisuutta vaikuttaa omaan arkeen ja asumiseen ja tehdä siitä omannäköistä. Laajimmillaan osallisuus voidaan nähdä yhteisiin asioihin ja palveluihin vaikuttamisena. Osallisuudessa keskeistä on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja päätöksentekoon osallistuminen.
Osallisuus voidaan jaotella kolmeen osa-alueeseen:
1) osallisuus omassa elämässä
2) osallisuus yhteisöissä ja vaikuttaminen itselle tärkeisiin asioihin
3) osallisuus yhteisestä hyvästä.
Omaa elämää koskevassa osallisuudessa henkilöllä on mahdollisuus elää omannäköistä elämää ja määritellä, mihin toimintaan osallistuu ja mitä palveluja käyttää. Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttaminen määritellään mahdollisuudeksi kuulua itselle tärkeisiin ryhmiin ja vaikuttaa omaan elämään liittyviin asioihin sekä myös saada tukea siihen. Osallisuus yhteisestä hyvästä sisältää mahdollisuuden yhdessä tekemiseen ja yhteisen hyvän tuottamiseen sekä jakamiseen. (THL 2021b.)
Asumisen, arjen ja toimintaympäristön merkitys palvelujen kehittämisessä
Iäkkäiden henkilöiden osallisuutta tarkastellessa keskeiseksi näkökulmaksi nousee asuminen. Aging in Place -ajattelulla (paikallaan ikääntyminen tai vanheneminen) tarkoitetaan iäkkään henkilön kykyä ja mahdollisuutta asua omassa kodissaan toimintakyvyn muutoksista huolimatta. Tuttu ja turvallinen ympäristö tukee iäkkään henkilön omaa elämänhallintaa ja toimijuutta. Ageing in Place -ajattelussa yksilölliset asumis- ja palveluratkaisut edesauttavat ikääntyneen ihmisen kotona asumista sekä osallisuutta omassa elämässään ja yhteisössään. (Välikangas 2009; Mikkola ym. 2015.)
Digitalisaation kehittyminen luo uudenlaisia mahdollisuuksia iäkkäiden ihmisten osallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja vaihtoehtoja palveluiden toteuttamiseen. Digitaaliset palvelut perustuvat tulevaisuudessa ihmisten, innovatiivisten toimijoiden ja älykkäiden laitteiden ekosysteemiin. Teknologian, tekoälyn ja robotiikan toimiviksi osoitettujen ratkaisujen hyödyntäminen voi parantaa iäkkäiden ihmisten hyvinvointia sekä tehostaa palvelujärjestelmän toimintaa (STM & Suomen Kuntaliitto 2020, 32; Neittaanmäki ym. 2021, 61).
Kehittyvä teknologia tarjoaa jo nyt erilaisia vaihtoehtoja ikäihmisten itsenäisen kotona asumisen tukemiseen. Teknologiaa hyödynnetään kuitenkin tähän tarkoitukseen vielä vähän. Teknologiatuetun kotona asumisen haasteina nähdään iäkkäiden joukon heterogeenisyys, sillä heidän terveytensä, toimintakykynsä, asuinympäristönsä sekä mahdollisuutensa käyttää teknologioita vaihtelevat suuresti. (Lähteenmäki ym. 2020, 9, 11.)
Ympäristöministeriön tekemän selvityksen mukaan teknologiayritykset eivät tunne tällä hetkellä riittävän hyvin iäkkäiden henkilöiden tarpeita ja tuottavat esimerkiksi käyttöliittymältään epäsopivia tuotteita ikäihmisille. Yritysten tulisikin huomioida iäkkäät henkilöt ja aidot toimintaympäristöt jo tuotteen kehittelyvaiheessa. (Saarni & Vehviläinen 2017, 149.) Teknologiayritysten palveluiden suunnittelussa tarvitaan vahvaa loppukäyttäjänäkökulmaa, jotta ikäihmisten tarpeet, toiveet ja odotukset tulevat oikein huomioiduiksi (Hämäläinen ym. 2017, 84).
Osallisuuden vahvistaminen HIPPA-Remoten tuotekehityksessä
Digitaalisten tuotteiden ja palvelujen yhteiskehittämisellä vahvistetaan iäkkäiden ihmisten osallisuutta ja heidän tarpeidensa kuulemista. Yhteiskehittäminen kokoaa yhteen tunnistamaan ja ratkaisemaan palveluihin liittyviä tarpeita ja ongelmia, jossa palveluiden käyttäjät ovat keskiössä. Yhteiskehittäminen voidaan määritellä lähestymistavaksi, jossa palvelun käyttäjät ja tuottajat yhdessä tunnistavat kehittämistarpeita ja ratkaisevat tavoitteellisesti niihin liittyviä ongelmia. Jakamalla osaamista, tietoa ja ideoita kaikki osapuolet hyötyvät löydetyistä ratkaisuista ja kehittämisideoista. (Kauppinen ym. 2020.)
HIPPA-Remotessa tavoittelemme käyttäjälähtöisiä ikääntyneiden asumisen ja arjen tarpeisiin soveltuvia digitaalisia ratkaisuja yhteiskehittämisen ja käyttäjäkokeiluiden avulla. Jokainen yhteiskehittämistilaisuus on ainutkertainen. Se vaatii ennakkovalmisteluja ja moniäänisen ryhmän aiheesta kiinnostuneita henkilöitä. Kutsumme yhteiskehittämistilaisuuksiin mukaan alueen iäkkäitä henkilöitä, sote-ammattilaisia, yrityksen edustajia, eri alojen asiantuntijoita ja opiskelijoita.
Meille keskeistä on tilaisuuden tavoitteen ymmärtäminen, tasa-arvoisuus osallistujien kesken ja keskinäinen turvallisuus. Yhteiskehittämistilaisuuden onnistumiseen vaikuttavat kykymme rohkaista osallistujia keskustelevaan harkintaan ja vuoropuheluun sekä kaikkien keskustelijoiden arvostaminen ja erilaisten näkökantojen kuunteleminen. Aito toisen ihmisen kuunteleminen edellyttää meiltä omien ennakko-oletuksiemme tunnistamista ja siirtämistä taka-alalle. Näin toisten tilanteisiin eläytyminen ja keskeisten sanomien ymmärtäminen mahdollistuvat. Jokaisessa keskustelussa opimme itsestämme ja toisistamme uutta ja mielenkiintoista. Yhteiskehittämisessä ei ole voittajia eikä häviäjiä.
Käyttäjäkokeilulla tarkoitetaan digitaalisten ratkaisujen testausta aidossa käyttöympäristössä, kun yrityksen tuote tai palvelu on valmis ja turvallinen kokeiltavaksi. Käyttäjäkokeilussa yritys saa kokemusta ja tietoa ratkaisun käytettävyydestä, toiminnallisuudesta ja vaikuttavuudesta eri käyttäjäryhmiltä aidoissa toimintaympäristöissä. Kokeilun pohjalta yritys voi tehdä ratkaisuun muutoksia.
Jokainen käyttäjäkokeilu edellyttää meiltä suunnittelu- ja valmistelutyötä. Sitä varten mietimme yhdessä yrityksen kanssa, kuka tuotetta kokeilee, mitä tietoa käyttäjiltä kerätään ja miten sitä dokumentoidaan. Suunnittelemme käyttäjäkokeilujen toteutuksen yhdessä käyttäjien kanssa. Tehtävämme on rohkaista ikäihmisiä antamaan palautetta käyttökokemustensa pohjalta. Käyttäjäkokeilujen myötä meille ja yrityksille syntyy uusia tapoja ja ratkaisuja kehittää sekä tuottaa palveluja.
Yhteistyön kautta ymmärrämme paremmin ikäihmisten tarpeita. Meille syntyy uusia ideoita sekä tarkastelukulmia iäkkäiden ihmisten omatoimisuuden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi sekä osallisuuden vahvistamiseksi. Käyttäjälähtöisten tuotteiden ja palveluiden avulla voimme mahdollistaa kotona asumista mahdollisimman pitkään ja lisätä ikäihmisen elämänhallintaa. Parhaimmillaan ikäihmisten osallisuutta tukevat toimet ja yhteistyö yhdistää paikallisesti tuotetut palvelut, kolmas sektori ja alueen asukkaat toimivaksi yhteistyökokonaisuudeksi (THL 2021a.).
Osallisuuden merkitys HIPPA-Remotessa
HIPPA-Remote-hankkeessa olemme käyttäneet yhteiskehittämistä ja harkitsevaa keskustelua tuotekehittämisen lisäksi myös muilla tavoin. Kehittäjäklubit ovat koonneet yhteen monialaisesti ikäihmisiä, palveluasumisen ja kotihoidon henkilöstöä, opiskelijoita, yrittäjiä, tutkijoita ja opettajia. Niissä kokoonnutaan pohtimaan ja kehittämään, miten digitaalisuutta ja ikäihmisten asumista voitaisiin yhteistuumin parantaa.
Kehittäjäklubit ovat auttaneet meitä tarkastelemaan palveluasumisen digitalisaatiota ja ikäihmisten asumista parantavien ratkaisujen kehittämistä useammasta eri näkökulmasta. Kehittäjäklubeissa on syntynyt myös uusia ideoita ja kohtaamisia. Erätaukokeskustelujen (www.erätauko.fi) avulla olemme lisänneet ymmärrystämme niin palvelujen kehittämisen tarpeista kuin myös senioreiden elämästä Suomessa vuonna 2021.
Rakennamme tällä hetkellä älykästä hakupalvelua, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa ikäihmisen arjesta ja elämän käännekohdista sekä elinympäristöistä yritysten tuotekehityksen tueksi. Senioritarinahaastatteluja tehdessämme olemme tunnistaneet niiden voimaannuttavan vaikutuksen ikäihmisille. Haastattelut ovat tuoneet esille iäkkäiden kiinnostuksen kohteita ja kyvykkyyttä, joiden merkitys on saattanut kadota ajan myötä. Haastattelujen kautta pienetkin arjen asiat voivat nousta arvokkaiksi elämän kokemuksiksi.
Kirjoittajat
ovat HIPPA-Remote hankkeen toimijoita.
Miia Pulkkinen, vanhustyön asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Toini Harra, yliopettaja, projektipäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Anna Kaipainen, kuntoutuksen asiantuntija, projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Leila Lintula, toimintaterapian asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Hämäläinen, P., Lanne, M., Jännes, J., Hanski, J., Rytkönen, A. & Reisbacka, A. 2014. Ikäihmisten tarvelähtöisten palveluiden kehittäminen yritysten ja julkisten toimijoiden yhteistyönä: TupaTurva-loppuraportti. VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Technology No. 155.
Isola, A-M., Kaarinen H., Leemann, L., Lääperi,. R, Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kauppinen, S., Kesäniemi, E., Luojus, S., Lange, P. & Lönn, N. 2020. TARPEESTA RATKAISUKSI – Yhteiskehittämisen opas sosiaali- ja terveydenhuollossa. Forum Virium Helsinki & Laurea ammattikorkeakoulu.
Lähteenmäki, J., Niemelä, M., Hammar, T., Alastalo, H., Noro, A., Pylsy, A., Arajärvi, M., Forsius, P., Pulli, K. & Anttila, H. (2020). Kotona asumista tukeva teknologia - kansallinen toimintamalli ja tietojärjestelmät (KATI-malli). VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Technology No. 373
Mikkola, T., Heitto, M. & Rahikka, A. 2015. Palvelualueet ikääntyneiden asumisen kehittämisessä. Teoksessa Hynynen, R. (toim). Palvelualueen ja ikäystävällisen asuinalueen kehittäminen. Ympäristöministeriön raportteja 5. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Neittaanmäki, P., Lehto, M. & Savonen M. 2021. Yhteiskunnan digimurros. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta.
Saarni, L. & Vehviläinen, Pekka. 2017. Johtopäätöksiä ja suosituksia. Teoksessa Älyteknologiaratkaisut ikääntyneiden kotona asumisen tukena. Ympäristöministeriön raportteja 7/2017. Helsinki: Ympäristöministeriö.
STM & Suomen Kuntaliitto 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
THL 2021a. Osallisuuden edistämisen mallit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Internetsivut. Päivitetty 22.7.2021.
THL 2021b. Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Internetsivut. Päivitetty 9.3.2021.
Välikangas, K. 2009. Yhteisöllisyyttä, laatua ja vaihtoehtoja. Ikääntyneiden välimuotoisten asumisen ratkaisuja Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa. Suomen Ympäristö 13/2009. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Yhteiskunnan palvelut ja asiointimahdollisuudet löytyvät yhä enenevissä määrin internetistä. Erityisesti erilaiset Kelan etuus- ja pankkiasiat, kuten laskujen maksaminen, hoituvat nykyään lähes yksinomaan internetissä verkkopankkitunnuksilla. Jotta kaikilla kansalaisilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet hoitaa asioitaan verkossa, vaatisi tämä myös ikääntyneiden käyttäjien huomioimista erilaisia verkkopalveluita suunniteltaessa.
Ikäihmisiä ei ole perinteisesti nähty suurena internetin käyttäjäryhmänä, mutta ajat muuttuvat. Osa ikääntyneistä on kiinnostuneita käyttämään internetiä, ja heillä on myös osaamista asioida verkossa. Toisaalta Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto ry:n tekemän kyselyn mukaan alle puolella yli 65-vuotiaista on älypuhelin ja yli 75-vuotiaista vielä harvemmalla.
Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton kyselyyn internetissä vastanneista 80 % piti verkkopankkiasiointia helppona, kun taas paperilomakkeella vastanneista 43 % vastasi, ettei käytä tietokonetta lainkaan. Yli 75-vuotiaiden ikäryhmästä yli 70 % ei ole koskaan käyttänyt internetiä.
Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto ry:n mukaan ei ole realistista ajatella, että kaikilta ikäihmisiltä luonnistuisi sähköinen asiointi vielä parin vuosikymmenenkään päästä. Koska asiointi kuitenkin tapahtuu yhä useammin ensisijaisesti verkossa, on varmistettava, ettei kenenkään asiointi muodostuisi kohtuuttoman hankalaksi.
Ikäystävälliset sähköiset palvelut ja laitteet
Siinä missä olemme tottuneet poistamaan fyysisestä ympäristöstä esteitä, tulisi tulevaisuudessa miettiä myös enemmän sitä, kuinka verkossa asiointi olisi kaikille helpompaa. Puhutaan saavutettavuudesta. Vuoden 2018 loppuun mennessä astuu voimaan kansallinen lainsäädäntö, joka edellyttää saavutettavuusdirektiivin mukaisesti viranomaisia tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi.
Ikääntyneille tulisi olla tarjolla käyttäjäystävällisiä laitteita, ohjelmistoja ja sovelluksia, joiden suunnittelussa iäkkäiden tarpeet ja kokemukset on otettu huomioon. Myös verkkopalveluiden suunnittelussa on tärkeää huomioida ikääntynyt käyttäjäryhmä.
Esimerkkinä hyvästä suunnittelusta ja kaikkien käyttäjäryhmien huomioimisesta voidaan mainita verkkopalveluiden erillinen kokeilusivu, jolla käyttäjä voi harjoitella palvelun käyttöä ennen omien tietojensa syöttämistä palveluun.
Tämä mahdollistaisi myös esimerkiksi digineuvojien tai läheisten kanssa palvelun harjoittelun ilman, että asiakkaan tarvitsisi näyttää henkilökohtaisia tietojaan opastusvaiheessa. Tällä hetkellä esimerkiksi OP:lta ja DanskeBankilta voi pyytää erillisiä harjoittelutunnuksia, joilla on mahdollista kokeilla verkkopankin käyttämistä. Lisäksi myös esimerkiksi Kanta-sivujen käyttöä pystyy opiskelemaan Omakannan verkkokoulussa.
Verkkopalveluiden ylläpitämisessä huomioitavia asioita ovat myös päivitysten myötä muuttuvat ohjelmat ja verkkosivunäkymät. Erilaiset päivitykset voivat haitata ikääntyneen käyttäjäkokemusta, kun tarvittavat asiat eivät löydykään enää totutuista paikoista. Verkkosivujen tulisi olla helppolukuisia ja avattavissa kaikilla yleisimmillä ohjelmilla. Käytetyn kielen tulisi myös olla selkeää.
Ikääntyneelle voi olla monesti helpompaa, kun ei tarvitse lähteä erikseen eri instansseihin hoitamaan asioita, vaan ne hoituvat kätevästi kotoa käsin. Myös omat, tutut laitteet ja ohjelmat voivat olla ikääntyneelle suurena apuna, kun niiden käyttämiseen on jo syntynyt rutiinia. Toisaalta huomioitavaa on, ettei kaikilla välttämättä ole varaa ostaa sähköiseen asiointiin tarvittavia laitteita eikä kaikkien toimintakyky aina salli esimerkiksi asiointia yhteisasiointipisteillä tai kirjaston koneella.
Miten huomioida kaikki ikääntyneet tasapuolisesti?
Ikääntyneet tarvitsevat runsaasti nykyistä enemmän opastusta ja neuvontaa sähköisten palveluiden käytössä. Uuden opetteluun ja ongelmatilanteiden ratkaisemiseen tarvitaan saavutettavien sivustojen lisäksi digineuvontaa, joka on toistuvaa ja helposti saatavilla.
Tällä hetkellä ilmaista digiopastusta on saatavilla ympäri Suomen esimerkiksi Vanhustyön Keskusliiton järjestämän SeniorSurf-toiminnan piiristä sekä Uudellamaalla Enter ry:n vapaaehtoisilta.
Sähköisten palvelujen rinnalla on kuitenkin tärkeää säilyttää myös perinteisiä asiointimahdollisuuksia. Näitä palveluita voivat käyttää ne ikääntyneet, jotka eivät pysty esimerkiksi muistisairauden, motoristen ongelmien tai huonon näön vuoksi käyttämään sähköistä asiointia. Pankkikonttorissa asioinnin tulisi olla myös saman hintaista kuin sähköinen asiointi, jotta yhdenvertaisuus toteutuisi terveydellisistä esteistä huolimatta.
Kiinnittämällä enemmän huomiota verkkopalveluiden saavutettavuuteen, riittävään digitukeen, verkossa asioimiseen tarvittavien välineiden saatavuuteen sekä näiden rinnalla perinteisten asiointimahdollisuuksien säilyttämiseen voitaisiin ikääntyneiden omatoimisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa ajallisesti pidentää. Tästä hyötyisivät kaikki osapuolet ja ennen kaikkea ikääntyneet itse.
Kirjoittajat:
Sara Fihlman, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Eva Ilmoni, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Saavutettavuus n.d. Valtiovarainministeriö. Saatavana osoitteessa: <https://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi>.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry — Ikäteknologiakeskus 2018. Pankkipalvelut kuuluvat kaikille. Miten turvataan iäkkäiden pankkiasiointi digiyhteiskunnassa? Saatavana osoitteessa: <https://www.valli.fi/fileadmin/user_upload/Pankkipalvelut_kevyt.pdf>.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry — Ikäteknologiakeskus n.d. Ikäihmiset ja sähköinen asiointi. Miten saadaan kaikki mukaan? Saatavana osoitteessa: <https://www.valli.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisut__pdf/Raportit__pdf/ikaihmiset_sahkoinen_asiointi_netti.pdf>.
Kommentit
Ei kommentteja