Avainsana: Roboreel
Cobotti hyppäsi kyytiin
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kobotti, cobotti, yhteistyörobotti tai kenties yhteistoiminnallinen robotti. Remu Aaltonen varmaan käyttäisi sanaa gobotti isolla tupla-G:llä… Suomalaiseen suuhun varmasti taipuu parhaiten sana kobotti. Yhteistoiminnalliset robotit (collaborative robots) eli kobotit ovat laitteita, jotka työskentelevät ihmisen kanssa joko suorassa kontaktissa tai turvallisesti hyvin lähellä ihmistä. Kobotit on anturoitu niin, että jos niiden liikeradalle sattuu este, kuten ihminen, se pysäyttää kobotin kaiken liikkeen, jotta ihmiselle tai ympäristölle ei aiheudu vaaraa. Suurimpana erona perinteiseen teollisuusrobotiikkaan on, että ne eivät pääsääntöisesti tarvitse ympärilleen turva-aitoja. [1.] Toinen merkittävä uusi tuuli kobotiikan lisäksi robottirintamalla ovat ns. autonomiset robotit. UGV (unmanned ground vehicle) ja UAV (unmanned aerial vehicle) ovat maalla ja ilmassa ilman kuljettajaa eteneviä robottiajoneuvoja. UAV-aluksista käytetään yleisesti nimitystä drone drooni. Navigointimenetelmien, laskenta-algoritmien ja erilaiset havaintolaitteiden nopea kehitys on mahdollistanut erilaisten autonomisten robottiajoneuvojen kehitystyön ja käytön. Autojen ja droonien lisäksi kehitetään muun muassa autonomisia laivoja, kaivoskoneita ja kuljetuslaitteita. [2.] Perinteisen teollisuusrobotiikan vuosikasvu on tällä hetkellä noin 10 %. Kobotiikan vuosikasvuksi on ennustettu peräti 40−50 %, 2018 markkina oli 065 miljardia dollaria (US) ja vuonna 2026 ennustus on 12,48 miljardia. UGV-laitteiden markkinan ennustetaan kasvavan 18,7 miljardista 54,1 miljardiin dollariin (US) vuosina 2019−2026 vuosikasvun ollessa ~25 %. Tästä kehityksestä Suomella ei ole varaa jäädä pois, sillä nämä robotiikan kehittyvät alueet tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia teknologian kehittäjille ja hyödyntäjille. [4; 5.] Kuva 2 Autonomisten UGV-robottien markkinan kehitys 2018−2023 [5]. Case Dimalog − Kobotti hyppäsi kyytiin Yhtenä Roboreel-hankkeen pilottikohteena toimi case Dimalog. Dimalog on Helsingissä toimiva kolmen hengen yritys, joka on erikoistunut UGV-teknologiaan. Yhteistyörobotin ja mobiilirobotin yhdistelmää kutsutaan mobiilikobotiksi tai mobiilimanipulaattoriksi. Konenäöllä varustettu mobiilikobotti avaa työtehtävien automatisoinnille aivan uusia mahdollisuuksia. Mobiilikobotti pystyy siirtymään itsenäisesti työpisteeltä toiselle, vaihtamaan työtehtävää ja esimerkiksi samalla kuljettamaan tavaraa työpisteiden välillä. [6.] Keväällä 2019 tällaisia ei ollut vielä tarjolla. Yritykselle tehtiin pilottiprojekti, jossa Omron-kobotti kiinnitettiin Omronin UGV-laitteen päälle. Metropolian koneautomaation opiskelijat Aleksi Kontturi, Juho Korhonen, Janne Lanu, Timi Puustinen tekivät tämän automatisointiprojektina. Ohjaajana ja kädet savessa mukana toimi Pilottimies-Antti. Aluksi tutkittiin muita samankaltaisia projekteja. Päädyttiin tekemään rakenne alumiiniprofiilista sen helpon muokattavuuden ja jäykän rakenteen takia. 3D-mallinnus tehtiin Catia-järjestelmällä ja simulaatiomalli Siemens NX:llä. Mobiilirobotin ja kobotin välinen kommunikointi toteutettiin digitaalisten tulo- ja lähtöliityntöjen avulla. Tehtävänä oli yhdistää Omronin valmistamat Adept LD-60 -mobiilirobotti ja TM12M- robottikäsi niin fyysisesti kuin ohjelmallisestikin. Projektissa mobiilirobotti kuljettaa kobotin työpisteelle, jossa se alkaa suorittamaan annettua työtehtävää. Tehtävän suoritettuaan kobotti lähettää tiedon mobiilirobotille, joka lähtee ajamaan kohti seuraavaa työpistettä. Ohjelmoinnissa ja liittämisessä onnistuttiin, ja Dimalogin asettamat tavoitteet saavutettiin. Suurin haaste projektissa olivat aikataulut, mikä toisaalta on oppilasprojektien tarkoituskin: oppia toimimaan oikean yritysasiakkaan kanssa. Kobotin ja UGV:n littäminen siis onnistui, ja molemmille saatiin tehtyä mallisovellukset. Tällainen konsepti saatiin todennettua toimivaksi. Toisaalta nyt käytetty kobotti oli ehkä liian suuri ko. UGV:lle, jonka vuoksi laitteistolla oli suuri kaatumismahdollisuus. Laitteiden välinen kommunikointi toteutettiin DIDO-pohjaisesti (digitaalisilla tuloilla ja lähdöillä) eikä tähän väliin ollut vielä olemassa valmista rajapintaa. Jos halutaan, että UGV:n kyytiin oheislaitteita, tulisi kehittää niiden liityntämahdollisuuksia sekä mekaanisesti että ohjelmistomielessä. Kuva 3 Projektin 3D-suunnitelmia. Kuva 4 Valmis prototyyppi. Projektia suunniteltiin jatkettavan, mutta syksyllä Omron julkaisi tuotteen, jossa tällainen ratkaisu on saatavilla ns. hyllystä. Myös muut valmistajat, kuten KUKA Robotics, ovat tehneet samanlaisia tuotteita. Eli tässäkin mielessä projektissa oltiin oikeilla jäljillä ja nähtiin tällaisten demotyylisten pilotointien tarpeellisuus, jossa uutta teknologiaa voidaan rohkeasti kokeilla ja nähdä sen hyötyjä ja mahdollisia esteitä/haittoja. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia eri valmistajien tuotteiden liittämistä keskenään sekä koneturvallisuutta tällaisiin ratkaisuihin liittyen. Myös todelliset teolliset hyödyt olisi järkevää selvittää. Video 1 Video testiajoista: Video 2 Syksyllä 2019 julkaistun tuotteen promovideo: Lähteet [1] Pöysti, Camilla. 2020, Lopputyö, Saatavana osoitteessa: <http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060116034>. Luettu 10.2.2021 [2] Metropolia AMK, Digi-Salama. 2021, Verkkosivusto, Saatavana osoitteessa: <https://digisalama.metropolia.fi/teknologiat/>. Luettu 15.2.2021 [3] Omron Oy, Yritysesittely, Verkkosivusto, Saatavana osoitteessa: <https://omron.fi/>. Luettu 11.5.2021 [4] Allied Market Research, Markkinatutkimus, 2020, Verkkosivusto, Saatavana osoitteessa: <https://www.alliedmarketresearch.com/industrial-cobot-market-A06074>. Luettu 30.11.2020 [5] Markets and Markets, Markkinatutkimus, 2020, Verkkosivusto, Saatavana osoitteessa: <https://www.marketsandmarkets.com/Market-Reports/mobile-robots-market-43703276.html>. Luettu 30.11.2020 [6] Dimalog Oy, Yritysesittely, Verkkosivusto, Saatavana osoitteessa: <https://www.dimalog.com/>.Luettu 11.10.2021 Kirjoittaja: Antti Liljaniemi työskentelee kone- ja autotekniikan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. antti.liljaniemi@metropolia.fi +358 400 240 756 Metropolia University of Applied Sciences Finland
Niin erilainen mutta niin samanlainen
Roboreel-hanke aloitettiin yli kaksi vuotta sitten keväällä 2018 luomalla valmennuskonsepti. Tätä konseptia testattiin kick-off-palaverissa toukokuussa 2018. Moni paikalla ollut hankkeen toimija totesi, että heille voi tulla vaikeuksia ymmärtää valmennuskonseptia, koska siinä oli niin paljon uusia termejä, eivätkä he olleet aivan omalla maaperällään keskustellessaan organisaation johdon kanssa. Lisäksi kun mentiin parhaimmillaan eri toimialoille, kuten sote-alueelta teollisuuteen tai toisinpäin, pelättiin, ettei oma osaaminen tai ymmärrys riitä. Tätä huolta koetimme häivyttää kollegani Jarmo Toivasen kanssa omalla mallisuorituksellamme, jossa valmensimme mallinomaisesti Unikulmaa ja sen omistajaa ja toimitusjohtajaa Vesa Tuomista. Tästä onkin jo aiemmin kirjoitettu blogipostaus. Perusviestimme eri teach-to-teachers (OpeToOpe − toope) -koulutustilaisuuksissa oli, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän oppii, ja reppuun jää paljon asioita, joita ei vielä silloin ehkä ymmärrä tai tiedä, mutta myöhemmin huomaa niiden arvon. Siten pystyy vetämään yhtäläisyyksiä eri yritysten välille ja havaitsee lainalaisuuksia eri toimialojen välillä. Näin juuri kävi myös meille. Pieni ja suuri, uusi ja vanha kohtaavat Covid-19-kevään viimeisin etävalmennus tehtiin yritykseen nimeltä Twistbe. Se tuo maahan luomukosmetiikkaa ja tekee myös yhteistyötä suomalaisten luomukosmetiikan valmistajien kanssa. Perustajina on kolme nuorta naista, joilla kellään ei ollut alan aiempaa kokemusta, mutta vankka kokemus ja koulutus muilta aloilta. Normaalin tavan mukaan valmennus alkoi sillä, että he kertoivat yrityksen tarinan, taustan ja sen synnyn sekä sen, mikä on tulevaisuuden visio ja mitä he tavoittelevat. Lähes jokaisen lauseen jälkeen sanoin tai halusin sanoa, että valmennuksen loppuun kerron tarinan. Ja todellakin valmennuksen loppuun kerroin heille tarinan. Yritys perustetaan. Alalle ei löydy sopivaa koulutusta. Oppi joudutaan hakemaan ulkomailta. Muut myyvät tuotetta, mutta tämä yritys tavoittelee laaja-alaisempaa konseptia. Markkinointi ei perustu tuotteeseen vaan hyvinvointiin. Ymmärtämiseen. Palveluun. Ja asiantuntijoiden verkostoon. Twistben perustajat hiukan ihmettelivät, miksi toistin heidän tarinansa. Sanoin, että en toistanut. Toistin Unikulman tarinan. Se oli pääosin samanlainen. Eroa vain oli ajassa vajaa 40 vuotta. Eroa oli myös toimialassa: sängyt vs. kosmetiikka. Mutta itse tarina ja tavoitteet olivat hyvin paljon yksi yhteen. Roboreel-yhteistyöllä televisioon Twistben yksi visio ja toive oli, että sillä olisi joskus oma lifestyle-ohjelma TV:ssä. Unikulmalla sellainen jo on. Sunnuntaiaamuisin Vesa Tuominen parantaa aina jonkun kuuluisuuden selkäongelmat paremmalla patjalla, joka perustuu selän analysointiin patjan ja tietokoneanalysaattorin avulla. Vesalla oli myös toive saada muitakin mukaan laajentamaan ohjelmaa, ei siis vain pelkkää Unikulmaa. Loppu on historiaa. Saimme yhdistettyä Unikulman ja Twistben yhteiseen keskusteluun − se taisi olla jopa pieni mentorointi-istunto. Näin Twistben toive lifestyle-ohjelmasta toteutui syksyllä 2020 (ks. Ruutu Jaksa paremmin, kausi 9, jakso 6, kohta n. 5 min 40 sek). Oppia ikä kaikki Ilman Unikulman valmennusta emme olisi voineet kertoa tarinaa Twistbelle. Ilman Unikulman valmennusta emme olisi nähneet niitä yhtäläisyyksiä, joita kahdella niin erilaisella yrityksellä ja toimialalla on. Tämä vain todistaa itsellemmekin, että olimme kuitenkin oikeassa, vaikka emme ehkä sitä uskoneet. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän oppii, ja reppuun jää kokemuksia, joita voi jakaa ja joista voi tehdä johtopäätöksiä. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Hoitajamitoitus, SoTe-uudistus ja robotiikka
Suomalaiset elävät vanhemmiksi kuin koskaan. Lapsiluku perhettä kohden pienenee. Lopputuloksena Suomi kokonaisuutena ikääntyy ja vanhenee. Tätä korjaamaan etsitään kilvan ratkaisuita, mutta vauhti on ehkä liian hidas, ja toisaalta menetelmätkin voivat olla väärät. Tehdään asioita, jotka voidaan ”helposti” päättää, mutta mikä on niiden vaikuttavuus? Eläkeikää voidaan toki nostaa erilaisin lakimuutoksin vaikka loputtomiin, mutta jatkaako nosto oikeasti työuraa. Ja jos pakottaakin joitakin henkilöitä jatkamaan taloudellisin perustein, niin ovatko ne jatkamaan ”pakotetutut” henkilöt sitoutuneita, motivoituneita ja kyvykkäitä tekemään raskasta työtä? Minkä osan ratkaisee työperäinen maahanmuutto? Jo nyt SoTe-alueella muuttosaldo taitaa olla negatiivinen, kun Norjan vetovoima on selkeästi kotimaata suurempi. Ja samalla muu maahanmuutto vie resursseja lisää - ehkä. 0,5 - 0,7 - 0,? Uusi hallitus tekee uudeksi hoitajamitoitukseksi 0,7. Hoivakodit joutuvat lisäämään henkilökuntaansa. Vanhassakin mitoituksessa jo oli tekemistä ja lehtitietojen mukaan siihen päästiin tulkitsemalla työtehtäviä luovasti. Kun mitoitusta alettiin todella seurata ja vaatia noudatettavaksi, tietyn oikean ammattinimikkeen omaavia toki lopulta palkattiin hoitokotiin, mutta samalla muuta henkilökuntaa irtisanottiin. Oikean nimikkeen omaavat tekivät lopulta osittain ”vääriä töitä”. Sitä saa mitä mittaa. Pääasia on, että mittari täyttyy, ja sitä kautta voidaan vannoa, että laatu on riittävää. Byrokraatit kiittävät ja pää on tukevasti pensaassa. Tarvitsemme kuitenkin noin 4000 uutta hoitajaa - onko niitä? Kulut karkaavat käsistä Mitoitusmuutokset johtavat automaattisesti kulujen kasvamiseen, mutta luultavasti tulovirta ei kasva vastaavasti. Kun toiminta kilpailutetaan ja halvin tarjous voittaa, niin sillä mennään. Ostaminen on vaikeata ja erilaisten laatukriteerien laittaminen tarjouspyyntöön on hankalaa, vaikkakin mahdollista. Mitä enemmän on laadullisia kriteereitä, sitä varmemmin saadaan aikaan valituksia, koska laatu on lopulta subjektiivinen käsite ja asetetut kriteeritkin voivat olla joidenkin mielestä tarkoitushakuisia. Kuinka sitten tehostaa toimintaa ja saada se kannattavaksi? Normaaleissa yrityksissä se vaatii toiminnan tutkimista, investointeja tulevaisuuteen ja asioihin, jotka joko parantavat laatua tai tehostavat toimintaa ja sitä kautta pitävät yrityksen toiminnan elinvoimaisena. Mahdollisuuksien dilemma Erilaisilla automaatio-, tekoäly- ja robotiikkaratkaisuilla olisi todennäköisesti mahdollisuus tehostaa toimintaa huomattavastikin. Tehostaminen tarkoittaa useimmiten parempaa laatua, tehokkaampia prosesseja ja lopulta pienempää henkilökuntamäärää, kun asioita voidaan automatisoida. Mutta asialla on toinen puoli…. Jos tehostamme toimintaa teknologiaa hyödyntäen, voimme säästää henkilökunnassa. Siihen ei hoitajamitoitus taivu. Ja jos (kun) hoitajamitoitus tulee täyttää, ei investointeihin taida olla mahdollisuutta? Tällöin toiminta ei kehity. Menetelmät eivät kehity. Toimiala jää muun kehityksen kelkasta. Onko tämä todella tarkoitus? Kokeillaan innovatiivisesti kompuroiden Roboreel-hankkeemme mahdollistaa pienille toimijoille tulvaisuuden mahdollisuuksien testaamisen riskittömästi. Me testaamme robotiikan mahdollisuuksia pienten toimijoiden puolesta sekä yhdessä heidän kanssaan. Kaikilla ei ole varaa investoida. Kokeillen. Virheitä tehden, ja oppien. Mitä kannattaa ja voi tehdä - ja etenkin mitä ei kannata tehdä ja missä menee raja. Tällä hetkellä. Tulevaisuus voi näyttää jotain muuta, ja mielipiteet muuttuvat. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Robotista on moneksi
Oulun Ammattikorkeakoulussa on tehty kevään 2020 aikana hyvinkin erilaisia robottikokeiluita. Yhteistyöyritysten toimiala oli laidasta laitaan, sillä mukana olivat jäkälään erikoistunut Polarmoss, hävikkiruokaa hyödyntävä Ciiyou sekä LED-valaisimia valmistava Greenled. Kokeilut olivat hyvin erilaisia keskenään, joten jokainen kokeilu vaati oman suunnittelunsa. Kaikissa oli kuitenkin tavoitteena helpottaa ihmisen fyysistä työtä tai jopa vapauttaa hänet tuottavampaan työhön yksinkertaisesta työvaiheesta. Jokaisella yrityksellä on ollut kiinnostusta robotiikkaan, ja sen käyttöönotto tulevaisuudessa nähdään liki välttämättömyytenä. Roboteille suunnitellut tehtävät määräytyivät yrityksen toiminnan mukaisesti: jäkäläsäkkien siirtely Polarmossilla, smoothiepikareiden täyttö Ciiyoulla sekä linssien asennus ja ruuvaus Greenledillä. Jokaisessa kokeilussa oli omat haasteensa, mutta robotti saatiin suorittamaan asetetut minimivaatimukset. Valitettavasti koronavirus esti kokeiluiden tekemisen oikeasti paikan päällä, joten oikeat tulokset jäävät hieman arvailujen ja laskujen varaan. Nyt kokeilut tehtiin Proof-of-Conceptina, eli prototyypin avulla todennettiin tuotantomenetelmän toimivuutta koulun laboratoriotiloissa ja robotin työkierto videoitiin yritykselle. Robottisolu palvelemaan yrityksen tarpeita Kokeiluihin suunniteltiin ja rakennettiin robottisolu. Robottisolun kokonaisuuteen kuului robotin lisäksi tarttujat ja työvaiheen vaatimat oheislaitteet. Polarmossilla jatkokäsiteltiin jäkälää ja robottisolun avulla korvattiin osa ihmisen tekemästä raskaasta työstä. Tässä tapauksessa solun oheislaitteisto koostui vain yksinkertaisista mekaanisista osista, kuten paineilmasylintereistä ja ohjauskiskoista. Greenledin kokeilun vaatima laitteisto oli jo hieman monimutkaisempi. Linssit poimittiin kuljetusalustaltaan alipaineella ja niiden asento tarkistettiin konenäön avulla, jotta ne saatiin robotilla asennettua oikeaan asentoon LED-kiskolle. Greenled on aikaisemmin ollut mukana OAMK:n POTKUA-hankkeessa ja saanut sitä kautta niin paljon hyötyä lean-filosofian saralla, että yritys päätti lahjoittaa kaksi automaattiruuvainta robottikäyttöä varten. Niiden ruuvit eivät kuitenkaan suoraan sopineet linssin ruuvausta varten, joten yritykselle näytettiin vain, miten ruuvaus yleisesti sujuu robotilta – ja sujuihan se! Haaveissa olisi vielä päästä kokeilemaan robottia tuotantolinjan kyljessä, jotta robotti nähtäisiin tositoimissa. Usean työvaiheen yhdistäminen https://youtu.be/W_dr2NnSOWg Teknisesti haastavin ja mielenkiintoisin robottikokeilu oli Ciiyoun smoothientäyttö eli ”SmoothBot”. Haasteita aiheutti pikareiden poimiminen yksitellen, sillä ne tulevat sisäkkäin torneissa. Suunnittelua helpotti huomattavasti internetistä löytynyt kupinerottelija, jonka oli tehnyt nimimerkki ThatRobotGuy. Tätä ajatusta hieman jatkojalostettiin ja yksinkertaistettiin vastaamaan robottisolun tarpeita. Siinä askelmoottori liikuttaa erottelijaa kammen avulla siten, että pikaritornista tipahtaa yksi pikari kerrallaan alla olevaan tarttujaan. Askelmoottoria ohjaa uStepper-askelmoottoriohjain, joka keskustelee robotin kanssa ja johon on kytketty raja-anturi erottelijan sijainnin varmistamiseksi. Erottelijan toimintaa voi tarkkailla alla olevasta videosta. Pikarin kantta varten suunniteltiin painin, joka painaa kannen tasaisesti pikariin kiinni. Kansi poimitaan mukaan Schmaltzin alipainekehittimen avulla, joka ei vaadi erillistä paineilmaa. Edullisempi ratkaisu olisi käyttää perinteistä paineilmatoimista ejektoria, mutta näin elintarvikekäytössä alipainekehitin on hygieenisempi puhtaamman ilman ansiosta. Itse smoothien annosteluun on useita eri tapoja: painovoimaa hyödyntävä hana, kauha tai pumppu. Hanassa voidaan hyödyntää määrän tarkkailussa aikaa tai kapasitiivista anturia, joka tunnistaa nestepinnan tason kupin läpi. Pumpussa voidaan edellä mainittujen lisäksi hyödyntää kierroslukumäärää. Meidän käyttöömme valikoitui peristalttinen pumppu sen hygieenisyyden vuoksi. Siirrettävä aine on kosketuksissa vain käytettävän letkun kanssa, joten pumppukaan ei sotkeudu tai vaadi pesua. Pikarin täyttöä vahdittiin kapasitiivisella anturilla, joka tarkkaili nestepinnan tasoa. Greenledin tuotantopäällikkö Reima Ollila oli erittäin innostunut robotin toiminnasta, mutta koronarajoitusten takia emme saaneet mennä paikan päälle kokeilemaan solua. Polarmossin tapauksessa nähtiin ihan paikan päälläkin, mihin robotti kykenee. Siinä sovelluskohteessa kuitenkin todettiin, ettei robotti ainakaan sellaisenaan ole paras mahdollinen ja robotin käyttöönotto vaatisi isoja muutoksia koko tuotannon alkupäässä. Samalla vaivalla tuotanto olisi mahdollista uusia kokonaan niin, ettei robottia tarvitsisi ollenkaan. Jokainen projekti kartuttaa osaamista Kaikki projektit olivat hyvin mielenkiintoisia ja tarjosivat uudenlaisia haasteita. OAMK on nyt viiden vuoden aikana tehnyt noin 50 projektia robottien parissa, ja nämä olivat oiva lisä kartuttamaan osaamista. Yhteistyötä haluttaisiin jatkaa molemminpuolisesti tulevaisuudessakin, ja kaikilta löytyisi mielenkiintoisia aiheita esimerkiksi opinnäytetöiksi. Halu olisi päästä kokeilemaan Ciiyoun ja Greenledin robottisoluja oikeastikin tuotannossa, mutta koronan takia ei tiedetä, milloin se olisi mahdollista. Nyt kaivattaisiin uusia yhteistyöyrityksiä ja haasteita hankkeen loppuajalle. Kirjoittaja Toni Autio työskentelee projektipäällikkönä Oulun ammattikorkeakoulussa Roboreel- ja TEHOJA-hankkeissa.
Joko yritykselläsi on datastrategia?
Tekoälyn perusasioiden ymmärrys kuuluu jokaisen tulosvastuullista työtä tekevän henkilön osaamisvaatimuksiin, kirjoittaa Antti Merilehto teoksessaan Tekoäly. Matkaopas johtajille (Alma Talent 2018). Tekoälyn kehitys kiihtyy, ja uusia sovelluksia syntyy kuin sieniä sateella. Niinpä Merilehdon mukaan olisi viimeistään nyt syytä opetella konttaamaan, jos aikoo kahden vuoden kuluttua olla niiden yritysten joukossa, jotka juoksevat tekoälyn avulla muita nopeammin. Tämä suositus on tehty siis jo kaksi vuotta sitten. Merilehdon teos on napakka ja sujuva opastus tekoälykkyyden perusteisiin: algoritmeihin, koneoppimiseen, neuroverkkoihin ja syväoppimiseen. Teoreettisen pikakurssin lisäksi tarjolla on useita käytännön esimerkkejä. Jokainen on törmännyt tekoälyyn tehdessään Googlen tiedonhakuja, valitessaan suosituksia Spotifyn soittolistoilta tai tutustuessaan Facebookin esille nostamiin mainoksiin. Tekoälyn apua käytetään jo pörssiuutisten kirjoittamisessa, yritysten rekrytoinnissa, sairauksien diagnosoinnissa ja vakuutuspäätöksissä. Ovatpa jotkin yritykset valinneet tekoälyn johtoryhmänsä jäseneksi toimintaa analyysoimaan. Merilehto tietää kertoa myös älykipsistä, terapiaa antavasta chatbotista ja kuulokkeista, jotka kääntävät 40:ää kieltä lähes reaaliaikaisesti. Halukkaat voivat teoksen luettuaan hakeutua lisätiedon pariin esimerkiksi Tekesin luomille alustataloussivuille tai Helsingin yliopiston ja Reaktorin ilmaiselle tekoälykurssille. Merilehdon kirjalla on myös oma lisämateriaalisivusto. Uudenlaista asiakaskokemusta etsimässä Paljon on vielä kehitettävää ja keksittävää. Jokainen yritys on erilainen, ja tavoitteena on selvittää, miten juuri se voisi hyödyntää tekoälyä. Minkälaista dataa toiminnan ydinprosesseista kerätään, jotta osan toistuvista rutiinivaiheista voisi siirtää koneoppimisen avulla ihmisen vastuulta tekoälyn hoitamaksi? Tätä Merilehto kutsuu datastrategiaksi. Muutosten jälkeen tekoälylle jää työtehtävien operatiivinen tehokkuus, luoville ja empatiakykyisille ihmisille tunnetason vaikuttavuus. Yhdistelmänä syntyy uudenlainen asiakaskokemus, joka voi muuttaa yrityksen toiminnan ja kilpailukyvyn pysyvästi. Merilehdon johtajille suunnattu matkaopas auttaa oivaltamaan datan keräämisen ja koneoppimisen merkityksen liiketoiminnassa. Aiheeseen liittyvä yhteinen kieli ja jaettu ymmärrys helpottavat tulevaisuutta koskevaa päätöksentekoa. RoboReel kulkee rinnalla Seuraavat askelet datastrategian luomiseksi on jokaisen yrityksen otettava itse - mutta onneksi niitä ei tarvitse ottaa yksin vaan vaikkapa RoboReel-hankkeen avustuksella. RoboReel tukee yritysten johtoa ja työntekijöitä jalostamaan dataa sellaiseksi tiedoksi, jonka pohjalta tulevaisuuden visiointi ja siihen perustuva päätöksenteko tulee mahdolliseksi. Valinnat riippuvat yrityksen koosta, asiakkaiden tarpeista, nykyisestä osaamisesta ja käytössä olevista resursseista. Yrityksen datastrategian puuttumiselle ei Merilehdon mukaan ole enää olemassa mitään pätevää syytä. Roboreel-hankkeen kokemukset osoittavat, että näin todellakin on. Konttausasennossa ei kannata odotella lähtölaukausta vaan nousta juoksuasentoon mahdollisimman pian. Kirjoittaja: Pasi Lankinen työskentelee suomen kielen ja viestinnän yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Koronteeni paljasti heikkoutemme
Siis karanteeni, mutta koronasta johtuva eli hiukan samoin kuten aikoinaan jenkkien suosima TomKat (Tom Cruse ja Katie Holmes - TomKat). Uusimaa vaikeni. Hetkeksi. Rajat sulkeutuivat. Hetkeksi. Liikenne pysähtyi. Hetkeksi. Ympäristö kiittää. Mutta vain hetken? Mutta edelleenkään emme saa kokoontua fyysisesti ja turvavälit pitää pitää. Sen me suomalaiset toki osaamme, vaikka olemmekin yrittäneet siitä poisoppia eurooppalaistumisen myötä. Nyt Eurooppa suomalaistuu. Tilaus-toimitusketju meni uusiksi Usein sanotaan, että ketju on juuri niin heikko kuin sen heikoin lenkki. Tämä pitää paikkansa etenkin tilaus-toimitusketjussa, oli se sitten fyysisiä tuotteita, palveluita, prosessi tai muuta toimintaa. Jos yksi kriittinen osa puuttuu, lopputuotetta (lue myös palvelu tai tapahtuma) ei saada valmiiksi. Eikä tämän puutteen tarvitse olla ketjun samassa haarassa, kuin missä itse sijaitsee. Vähän niin kuin urheilussa. Ei riitä, että oikean jalan polvi on hyvässä kunnossa ja toimii loistavasti, jos vasemman jalan nivelsiteet ovat rikki. Silloin kokonaissuoritus ei toimi. Korona muuttaa ketjua. Se on jo selvä. Toimittajat ja näiden toimittajat halutaan lähelle. Ja kaikki muutkin kriittiset toimijat. Tai ainakin langan päähän varustettuna riittävällä tiedonsiirtokapasiteetilla ja luotettavilla laitteilla. Ehkä tulevaisuudessa hinta ei enää ratkaisekaan kaikkea. Tulee uusia kriteereitä. Toimittajan ja yhteistyökumppanin valinnassa yhdeksi tekijäksi nousee varmasti ’coronaproof’. Kun haetaan EFQM-palkintoa (European Foundation for Quality Management) ja tuomaristo tutkii prosesseja, ’corona process’ managementin osuus tulee luultavasti mukaan - se on riskien hallintaa. Tuloksia on toki lyhyellä aikavälillä vaikea mitata, mutta itse kriisin keskellä varautuminen punnitaan. Se tarkoittaa teknologiaa, prosesseja, ihmisiä ja etenkin plan B:tä, C:tä, D:tä, E:tä jne. Kuten vanha sanonta kuuluu: ”sinulla ei ole suunnitelmaa, ellei ole suunnitelma B:tä”. Nyt tarvitaan myös näiden varasuunnitelmat - skenaariot. Roboreel auttaa muuttamaan suunnan ja varautumaan tulevaan ”Jos et tiedä missä olet, on aivan sama, minne menet.” Opin tämän suunnistaessani, kun eksyin Jukolan viestissä. Sama pätee liiketoiminnassa. Nyt ei tiedetä aivan missä ollaan ja mikä on maailma koronan jälkeen. Monet sanovat, että se on muuttunut. Tulemme puhumaan ajasta ennen koronaa ja sen jälkeen. Ja me vanhemmat muistelemme aikaa koronan aikana, kun elelimme koronteenissa. Roboreelin yhteistyöyrityksissä on jo saatu tuloksia, jotka voivat auttaa varautumaan koronan seuraavaan aaltoon, joka varmasti tulee. Roboteilla voimme ajaa miehittämättömän toisen tai kolmannen vuoron. Robotit voivat auttaa hoitokotien henkilöstövajausahdingossa. Robotit voivat suorittaa osan puhelinpalvelusta, jolloin henkilöstö voi keskittyä oleelliseen tai monimutkaisempiin töihin. Me olemme itsekin oppineet etenkin Roboreelin haastatteluissa. Se, mikä ennen vaati lähipalaveria, voidaan hyvinkin tehdä etänä - jopa mökiltä. Alkuvaikeuksien jälkeen Zoom, Teams ja muut sovellukset alkavat vaikuttaa jopa mukavilta ja säästävät aikaa. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Ymmärrämmekö mitä robotiikka meille merkitsee? Kirja oikeista kysymyksistä
Tiedämmekö mitä me tiedämme? Tiedämmekö mitä meidän pitäisi tietää? Miten saamme tietää, mitä tietoa tarvitsemme? Vai riittääkö vain oivallus, joka antaa mahdollisuuksia? Tähän me pyrimme. Teknologian nopea kehittyminen on johtanut yhä laajamittaisempaan robotiikan hyödyntämiseen tuotannossa, logistiikassa ja palveluissa. Kansallisessa ja globaalissa kilpailussa pärjätäkseen suomalaisten teollisuus- ja logistiikkayritysten on pysyttävä kehityksessä mukana. Myöskään hyvinvointipalvelumme eivät pysy pystyssä ellemme ryhdy hyödyntämään robotiikkaa ja tekoälyä osana sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujamme. Yksittäinen robotti jossain tuotannon osassa tai pitämässä seuraa vanhuksille vanhainkodissa ei yksin ratkaise tätä ongelmaa. Sen pohtiminen, miten me teemme yksittäisiä työtehtäviä ja voiko tehtävän automatisoida, on toki osa tätä ongelmaa, mutta se ei johda hyvään lopputulokseen. On turha pelätä, että jokin kone voi korvata ihmisen tekemän ja jättää meidät tyhjän päälle. Kaikkea tätä muutosta on ajateltava osana suurempaa kokonaisuutta. Usein muutos vaatii uutta näkökulmaa. Näin on esimerkiksi Amazonilla, jossa tilauksien kerääminen aikaisemmin oli aikaa vievää ja vaati keräilijöiltä runsaasti liikkumista. Nyt hyllyt liikkuvat keräilijöiden luokse oikea-aikaisesti tietokoneen tarkasti ohjaamana. Palvelurakenteet julkisella sektorilla tai yrityksen rooli osana toimitusketjua on mietittävä kokonaan uudelleen. Samalla ajatus työn sisällöstä ja toiminnoista muuttuu ja uudistuu. Mutta miten? Siihen tuskin kenelläkään on vastausta. Itse olen varma siitä, että tämä kaikki tarjoaa meille huikeita uusia mahdollisuuksia: parempia ja tehokkaampia palveluita, uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja meille työntekijöille mielenkiintoisia haasteita. Tavoite kirjan tekemiselle Kun Roboreel-hanke käynnistyi, pohdimme työkaverini kanssa, miten voisimme lähestyä sekä yrityksiä että julkisia organisaatiota ja kysyä nykyisiin ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin liittyviä joskus kipeitäkin kysymyksiä. Miten voimme lyhyessä ajassa saavuttaa luottamuksen, niin että haastateltavat uskaltavat puhua avoimesti siitä, missä he ovat onnistuneet ja mitä mahdollisesti olisi kannattanut tehdä toisin. Toisaalta miten me uskallamme sanoa yritysjohtajalle, joka on mielestään luonut menestyvän yrityksen, että silloin tehtiin näin ja se onnistui, mutta oletko varma, että tämä myös toimii tulevaisuudessa. Siitä me yritimme kirjoittaa. Lähtökohtana oli koota sellainen kokonaisuus, jonka pohjalta on mahdollista luoda tilanne, jossa organisaation vastuuhenkilöt voivat tarkastella tilannettaan realistisesti ja avoimesti nykyisten ja tulevien mahdollisuuksia ja haasteiden kannalta. Tavoitteemme onkin saada mukana olevat henkilöt ajattelemaan tulevaisuuden muutoksia vaikka ajatuksella: ”Jos sinä et tee sitä, mikä on väistämätöntä, joku muu sen kuitenkin tekee. Mitäs sitten?” Vaikka Roboreel-konsultointikirjan tehtävänä on toimia hankkeessa koulutusmateriaalina ja oppaana yrityksille toteutettavien seminaarien ja koulutusten tukena, soveltuu se myös yleisteokseksi ja oppaaksi organisaatioiden kehittämiseen. Tavoite oppaan tekemiseksi oli, että se voi toimia toimintaympäristön tarkastelun ohjeistuksena nykytilaa analysoitaessa ja kehittämisen kohteita määriteltäessä. Samalla mallia voidaan hyödyntää mahdollisten muutostilanteiden havainnointiin ja pohjana erilaisten vaihtoehtojen hahmottamiseen, kun tulevista kehittämisen toimenpiteistä päätetään. Tämän vuoksi haluamme jakaa tämän konsultointioppaan vapaasti toiminnan kehittämistä suunnittelevien organisaatioiden käyttöön. Teos on ladattavissa Metropolia kirjaston sivuilta vapaasti osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-105-9. Emme myöskään haluaa rajoittaa teoksen hyödyntämistä, sillä kehittäminen ei ole mitään ilman uusia näkökulmia, ajatuksia ja innovaatioita – eikä vastavirtaan rämpimistä. Kirjoittaja: Jarmo Toivanen työskentelee ICT:n ja tuotantotalouden lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.