Toisinaan on älyssä pitelemistä

Riippuvuus kotihoidosta ja epätietoisuus siitä, kuka on tulossa kotiisi ja mihin aikaan, saattaa herättää ahdistavia tuntemuksia kotihoidon asiakkaalle tämän omassa kodissa, paikassa, jonka pitäisi tuntua turvalliselta ja yksityiseltä.  Mikään muu ikäryhmä ei kohtaa omassa kodissaan niin paljon vieraita ihmisiä kuin ikääntyneet. Hoitajien suuri vaihtuvuus kotihoidossa aiheuttaa turvattomuutta ja epämukavuutta kotona asuvalle ikääntyneelle. Oman kodin ja itsemääräämisoikeuden tunne haavoittuu, kun ovesta tulee hoitaja, jonka kasvoja ei tunnista, eikä hänen nimeään tai saapumisaikaansa voi tietää. Nämä hoitajien vaihtuvuuteen liittyvät uutiset ovat tänä päivänä harmittavan yleisiä, ja myös hoitajat kokevat riittämättömyyttä ja stressiä asian vuoksi. Vaihtuvuuden tuomiin haasteisiin on hankala lähteä tekemään muutosta tuosta vain, mutta voisimme pystyä lieventämään monen kotihoidon asiakkaan kokemaa turvattomuuden ja epävarmuuden tunnetta. Kotihoidon haasteita ovat muun muassa asiakkaan vaikuttamismahdollisuudet palvelun ajankohtaan, asiakkaan mielipiteen huomioiminen ja yksityisyyden kunnioittaminen. Lisäksi ongelmina näyttäytyivät hoitajien tiheä vaihtuvuus, tiedonkulun ja yhteydensaannin ongelmat. (Mikkonen 2015: 65–75.) Ikääntyneillä on oltava mahdollisuus toimintakyvystään ja iästään riippumatta elää omanlaistaan hyvää elämää omassa yhteisössään. Hyvä elämänlaatu ei ole pelkästään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tai hoidon ja huolenpidon tarpeenarviointia ja siihen vastaamista. Kyse on hyvän elämän edistämisestä eli myös itsemääräämisoikeuden ja toimivan arjen turvaamisesta. (Sisäministeriön julkaisu 2018: 22–30.) Älykäs sovellus -kokeilu tukemaan kotihoitoa Osana geronomiopintojamme saimme mahdollisuuden lähteä kehittelemään iäkkäille turvallisempaa kotiympäristöä. Ideoimme projektiryhmässämme sovelluksen, jota käytettäisiin mobiililaitteella, kuten tabletilla, ja jonka tarkoitus olisi lieventää kotona asuvan iäkkään epävarmuuden ja turvattomuuden tunnetta. Kolmen hengen työryhmässämme oli jo ennestään kokemusta kotihoidosta ja ikäteknologian kehittämisestä mutta ennen kaikkea luovuutta ja ennakkoluulotonta asennetta ryhtyä kehittämään jotain aivan uutta. Kysymyksessä on tässä vaiheessa kuvitteellinen mutta kenties lähitulevaisuudessa käytössä oleva sovellus, joka hyödyntäisi reaaliaikaisesti hoitajien päivittäin työssään käyttämän mobiili-sovelluksen dataa. Sovellus osaisi näin arvioida hoitajan saapumisajan – aivan kuten esimerkiksi suositut ruoantoimitussovellukset Foodora ja Wolt tai kyytipalvelu Über. Kun sovellus pystyisi arvioimaan hoitajan käyntiajankohdan ja kertoisi sen asiakkaalle tablet-laitteen kautta, asiakas voisi esimerkiksi suunnitella omaa aamu- sekä päiväohjelmaansa. Tämän lisäksi sovellus näyttäisi ruudulla hoitajan kuvan ja nimen. Sovelluksen avulla vältyttäisiin myös turhilta soitoilta, joita tulee hoitajan saapumisajankohtaan liittyen. Sovelluksen avulla asiakkaalla olisi mahdollisuus halutessaan antaa suoraa palautetta käynnin jälkeen, suullisesti tai vain painamalla hymy- tai hapannaamanappia. Tämä antaisi asiakkaalle tunteen omasta vaikuttavuudesta kotihoidon käynteihin, sillä palautteesta on hyötyä kotihoidon kehittämisen ja parantamisen kannalta. Haluamme lopuksi korostaa, että sovellus ei vielä ole käytössä, vaan tällä hetkellä idean tasolla. Jotta ideoimamme innovaatio olisi helpompi ymmärtää, teimme näytevideon sovelluksen toiminnasta. Teknologian hyöty hoitoalalla Kotipalvelutoimijan Stellan ja videografisen tutkimustoimisto Sailorin teettämän tutkimuksen mukaan kotona asuvan iäkkään turvallisuuden tunnetta ja luottamusta omaan toimintakykyyn vahvistaa kotihoitoa täydentävä terveysteknologia. Se myös takaa, että omainenkin voi nukkua rauhassa ja voida paremmin. (Stella 2018.) Digitalisaation rantautuminen sosiaalialan sektorille on tuonut helpotusta sekä asiakkaille että työntekijöille. Teknologiaa hyödynnetään jo nyt hoitoalalla ja tulevaisuudessa koko ajan enemmän. Uusille teknologisille innovaatioille on tarvetta hoito- ja hoivatyössä, jotta sosiaali- ja terveyspalveluista voitaisiin tehdä mahdollisimman hyvin asiakasta palvelevia. Vanhuspalveluissa käytettävän teknologian suurin tavoite on edistää ikäihmisten hyvinvointia ja alatavoitteena voi olla hoitotyön prosessien tehostaminen ja sujuvoittaminen (Melkas & Raappana 2009: 9). Sovelluksesta voisi kehittää koeversion. Ennen varsinaisen sovelluksen kehittämistä ja lanseeraamista markkinoille olisi hyvä kerätä koeversiosta rakentavaa palautetta mahdollisilta käyttäjiltä, jotta sen tarkoitus ja käyttö olisi mahdollisimman asiakaslähtöistä. Tämän avulla sovellukseen voisi myös lisätä ja kehittää erilaisia toimintoja. Ikääntyneet ja heidän omaisensa voitaisiin ottaa mukaan sovelluksen kehittämiseen kaikissa sen vaiheissa. Tällä tavalla varmistettaisiin se, että kehitettävä teknologia on ikäihmisten näköistä! Kirjoittajat: Hanna Mensonen, joulukuussa 2019 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Heidi Pauna, joulukuussa 2019 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Samu Vatanen, joulukuussa 2019 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Melkas, Helinä & Raappana Anu 2009. Teknologian hallittu käyttö vanhuspalveluissa. Lahti: Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Saatavilla osoitteessa: <http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/esitteet-1/opas_teknologiapaatosten_ja_teknologian_kayton_tueksi>. Luettu 9.11.2019. Mikkonen, Hanna-Mari 2015. Kotihoidon laadun pirulliset ongelmat ja pohdintoja ongelmien ratkaisuksi. Pro gradu -tutkielma, Itä-Suomen Yliopisto. Saatavana osoitteessa: <http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20150423/urn_nbn_fi_uef-20150423.pdf>. Luettu 5.9.2019. Sisäministeriö 2018. Turvallinen elämä ikääntyneille, toimintaohjelman päivitys. Sisäministeriön julkaisu 6/2018. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160520/6%202018%20SM%20Turvallinen%20elama%20ikaantyneille.pdf>. Luettu 6.9.2019. Stella 2019. Ideat ja uutiset: Tutkimus vahvistaa: kotihoitoa täydentävä terveysteknologia kasvattaa iäkkään turvallisuudentunnetta ja luottamusta omaan toimintakykyyn. Saatavana osoitteessa: <https://www.stella.fi/vinkit-uutiset/tutkimus-terveysteknologia-kasvattaa-luottamusta>. Luettu 5.9.2019.

Uusi lukukausi on jo kovaa vauhtia käynnissä meillä Metropoliassa, vanhustyön tutkinnoissa ja myös tässä blogissa. Kesän, loman ja työ- ja opintoajatuksista pidetyn tauon jälkeen me kaikki vanhustyön kentällä eri rooleissa toimivat (opiskelijat, opettajat, tutkijat, päättäjät, hoitotyöntekijät, suunnittelijat, omaiset jne.) pohdimme tavoitteitamme ja suunnitelmiamme tulevalle työvuodelle. Keväällä 2019 Suomessa käyty keskustelu on nostanut esiin huolen ikääntyneiden hoivasta. Keskustelu nostaa myös ikäihmisiin liittyvän opetuksen ja opiskelun suuntaviivoja koskevan keskustelun merkityksen ajankohtaisesti esille. Ikääntyneiden hoidon eri toteutustapojen muotoja ja laatua on pohdittu julkisessa keskustelussa niin talouspolitiikan kuin filosofian etiikkaan ja moraaliin liittyvistä näkökulmista, vanhustyön käytäntöjen perspektiivistä sekä lukuisista gerontologian näkökulmista. Suomessa kohujen kautta esiin noussut keskustelu heijastelee ikäihmisten hoivaan liittyvää huolta, joka ei kosketa vain Suomea vaan on laajempi kansainvälinen ilmiö. Onkin mielenkiintoista, että viime vuosikymmeneen saakka ikääntymiseen ja etiikkaan liittyvä kiinnostus on ollut melko vähäistä, mutta äskettäin noussut keskeiseksi teemaksi. Etiikassa tutkitaan hyvää, pahaa, oikeaa, väärää, moraalisen toiminnan perusteita. Huomionarvoista on, että esimerkiksi kaksi tunnettua kansainvälistä tiedejulkaisua; Bioethics ja Perspectives in Biology and Medicine rakensivat omat erityisnumeronsa ikääntymiseen liittyvän etiikan kysymysten ympärille. Näissä julkaisussa nostetaan esiin monenlaisia perspektiivejä ikääntymisen eettisiin kysymyksiin eri tieteenalojen näkökulmista. Kuten bioeetikko Søren Holm (2013) kirjoittaa, on elämän alkua ja lisääntymistä sekä elämän päättymistä ja kuolemaa käsittelevää eettistä kirjallisuutta paljon, mutta harva tutkija on ollut kiinnostunut tuosta 20–40 vuotta kestävästä ajanjaksosta, joka sijoittuu eläköitymisen ja kuoleman väliin. Lisäksi ikääntymistä käsittelevä eettinen keskustelu on ollut suhteellisen kapea-alaista; huomio on keskittynyt enemmän ikäihmisistä huolehtimisen ja nimenomaan huolehtijoiden intresseistä lähteviin ongelmiin (esim. ”Onko oikein käyttää runsaasti lääkkeellisiä keinoja rauhattomasti käyttäytyvien ikääntyneiden hoidossa?”) kuin ikääntyvien ihmisten itse esiin nostamiin eettisiin pohdintoihin (esim. ”Mitä hyvä ikääntyminen voisi olla minun kohdallani transsukupuolisena maahanmuuttajataustaisena ikäihmisenä?”) (Wareham, 2017). Yksi uusimmista ja nopeimmin kasvavista eettisistä keskusteluista liittyy teknologian käyttöön ikääntymisen prosessin tai ikääntyneiden palveluiden muokkaamisessa. Onko esimerkiksi toivottavaa, että hoivarobotit tuottavat suuren osan vanhojen ihmisten tarvitsemista hoivapalveluista (Preuß & Legal, 2017), tai millaisia positiivisia näkökulmia teknologinen kehitys voisi tuoda iäkkäiden ja robottien väliseen vuorovaikutukseen (Frennert & Östlund, 2016)? Entä onko minulla oikeutta käyttää teknologiaa oman ikääntymisprosessini hidastamiseen, väestön liikakasvusta huolimatta (ks. esim. Pijnenburg & Leget, 2007)? Jos jotakin, ajankohtainen keskustelu nostaa ikääntymisen ja ikäihmisten parissa tehdyn työn kaikissa muodoissaan esille. On ymmärretty, että ikääntymiseen liittyy monia erityisiä kysymyksiä (niin voimavaroja esiin tuovia ja ikääntymiseen liittyviä positiivisia aspekteja kuin erilaisia ongelmia), joiden ratkaisemiseksi tarvitaan ikääntymisen erityiseen elämänvaiheeseen perehtyneitä ammattilaisia. Nykyään ei siis pitäisi olla erityistä tarvetta perustella syitä sille, miksi haluaa opiskella, tutkia tai tehdä työtä juuri ikäihmisten parissa. Itse odotan innolla, millaisia ideoita esimerkiksi meillä ammattikorkeakoulussa tehtävissä ikäihmisiä, työelämän yhteiskumppaneita ja tutkimus- ja kehittämistyön tekijöitä yhdistävissä yhteistyöprojekteja syntyy! Motivoitunutta, innokasta ja iloista syyskautta! Kirjoittaja: Eveliina Holmgren, Geroblogin toimituskunnan jäsen Lähteet: Frennert, S. & Östlund, B. 2014. Review: Seven matters of concern of Social Robots and older people. International Journal of Social Robotics; 6, 299–310. Holm S. 2013. The implicit anthropology of bioethics and the problem of the aging person. Teoksessa M. Schermer & W. Pinxten W (toim.): Ethics, Health Policy and (Anti-) Aging: Mixed Blessings. Dordrecht: Springer, 59–71. Preuß, D. & Legal, F. 2017. Living with the animals: Animal or robotic companions for the elderly in smart homes? Journal of Medical Ethics 43 (6), 407–410 Pijnenburg, M. & Leget, C. 2007. Who wants to live forever? Three arguments against extending the human lifespan. Journal of Medical Ethics: 33, 585–587. Wareham, C. 2017. What is the ethics of ageing? J Med Ethics 2018; 44: 128–132

Pienin askelin ja pitkin kantimin vaikuttaviin muutoksiin. Tässä muutamia näkökulmia kotiin, teknologiaan, talouteen, liikuntaan ja mielen hyvinvointiin, joita kannattaa pohtia jo nyt, vaikka eläkeikään olisi aikaa. Tietoa on paljon saatavissa eri muodoissa. Laajasta näkökulmien kirjosta huolimatta jokaisella on vapaus valita konstinsa. ”Mulla on ollu aikaa ajatella, mä oon jo kahdeksankytkuus. Mutta se vanhuus tulee hirveen nopeasti loppujen lopuks ja se on pitkä. Ja se kannattais noteerata jo aika nuorena”. Näin totesi ikinuori Aira Samulin esitellessään Hyrsylässä sijaitsevaa vanhuuden kotiaan. Vanhustyössä ja sen kehittämisessä tärkeäksi näkökulmaksi on noussut ennaltaehkäiseminen ja ennakointi. Se koskee niin palvelujen kehittämistä ja oikea-aikaista ajoittamista, koulutuksen sisällön muokkaamista tulevaisuuden tarpeisiin kuin ikääntyneen ihmisen omaa toimintaa ja ajattelutavan muutosta. Jokainen meistä voi varautua omaan vanhuuteensa, joten mitä olisi hyvä huomioida jo nyt omassa arjessaan? Koti kuntoon ja tukea teknologiaviidakkoon Yleinen tahtotila on, että Suomessa ikääntyneet asuisivat mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Moni ikääntynyt itsekin haluaa asua tutussa ympäristössä, tuttujen tavaroiden ympäröimänä, ja siten säilyttää itsenäisyyttään, vaikka palveluja kotiin jo tuotaisiinkin. Siksi on tärkeää pohtia ja tehdä muutoksia jo ennalta, jotta oma koti olisi myös jatkossa turvallinen paikka asua. Tästä aiheesta ovat aiemmin kirjoittaneet Metropolian geronomiopiskelijat blogikirjoituksessaan. Turvalliseen asumiseen liittyy nykypäivänä enenevissä määrin teknologia ja sen tuomat mahdollisuudet. Erinäistä turva- ja hyvinvointiteknologiaa on tarjolla paljon ja uusia ratkaisuja kehitetään koko ajan. Teknologiaviidakosta löytyy laitteita niin liikkumiseen, yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen, turvallisuuteen, terveyden seurantaan kuin myös ajanvietteeksi. Tietoisuus näistä teknologian mahdollisuuksista ja erilaisista ratkaisuista on kuitenkin vielä vähäistä. Toimin itse hyvinvointiteknologian parissa Laurean Teknologialainaamo®-toiminnassa. Kertoessani ikääntyneille teknologiaratkaisuista, kuten liesivahdista, paikantavista pohjallisista ja ateria-automaatista, kuulen usein tietynlaisen kommentin. En minä vielä tarvitse tällaisia. Se on tietenkin mahtava asia, mutta tässä kohtaa tulee juuri se ennakointi. Kun tietää tarjolla olevista ratkaisuista, niitä on helpompi ottaa käyttöön, kun tarve ilmenee. Vielä parempi tilanne olisi, jos teknologia olisi osa arkea jo vielä aiemmin. Uuden oppiminen vie aikaa. Esimerkiksi muistisairaan kohdalla uuden tuotteen opettelu ja käyttö eivät välttämättä onnistu enää ollenkaan. Samalla eteen tulevat eettiset kysymykset. Jos esimerkiksi paikantavan laitteen käytöstä on sovittu jo paljon ennen laitteen tarvetta, on sen käyttöönotto eettisesti helpompaa. Samalla tuote on jo tuttu eikä tuo muutoksia arkeen. Teknologian osalta voisi sanoa, että tieto ei lisää tuskaa, vaan tuo turvaa. Rahat sukanvarresta sijoituksiin Taloudellinen selviytyminen on yksi teema, jonka ikääntyneet ovat tuoneet esille hyvään ikääntymiseen kuuluvana osana.  Todellisuus on kuitenkin finanssikonserni Investiumin tekemän kyselytutkimuksen mukaan se, että suomalaisten taloudellisessa varautumisessa eläkepäivien ja vanhuuden varalle on parantamisen varaa, sillä 45 % suomalaisista ei säästä vanhuuden varalle. Haluamme siis taloudellisesti turvatun vanhuuden, mutta emme tee mitään, vaan odotamme jonkinlaista ihmettä tapahtuvaksi – jospa ne puut alkaisivatkin kasvattaa rahaa käpyjen tai omenoiden sijaan? Uskallan väittää, että monella keskipalkkaisella työikäisellä rahat uppoavat pitkälti arjen kuluihin. On talo- ja autolainoja, lasten päiväkoti- ja harrastusmaksuja, ruokamenot ja muut pakolliset laskut. Paljon ei jää siihen vanhaan kuuluun sukanvarteen. Mutta ei niin kuulemma kannattaisi tehdäkään. Investiumin hallituksen puheenjohtaja Tarkko Laitisen mukaan eläkepäiviin ei kuitenkaan kannata varautua pelkästään maksamalla asuntolainaa tai säästämällä pankkitilille. Sen sijaan Laitinen kannustaa tekemään henkilökohtaisen sijoitussuunnitelman, jota noudattamalla pystyy pitkäjänteisesti varautumaan vanhuuden varalle. Höntsäilyä tavoitteellisesti Monipuolisen liikunnan harrastaminen on tärkeää kaiken ikäisille ja sen tuomista hyödyistä on paljon näyttöä. Suomalaisen vanhuspolitiikan yksi keskeinen tavoite on ikääntyneiden ihmisten toimintakyvyn tukeminen. Eino Heikkisen ja Juhani Ilmarisen artikkelin mukaan ikääntyneillä ihmisillä jo kohtalainen fyysinen aktiivisuus ehkäisee elimistön toiminnan heikkenemistä ja lisää toimintakykyisiä elinvuosia. Liikuntaan ja terveyteen kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota vieläkin aiemmin, sillä työikäisessä väestössä ripeän liikunnan väheneminen liittyy työkyvyn heikentymiseen ja vastaavasti lisääntyminen työkyvyn parantumiseen. Liikunta vaikuttaa selkeästi hyvinvointiin. Mutta ei sen tarvitse olla verenmaku suussa paahtamista, höntsäilykin on parempi kuin sohvaperunana olo, kunhan sitä tekee monipuolisesti ja usein viikossa. Liikunta parantaa myös unta, ja uni sekä lepo taas tekevät hyvää niin kropalle kuin mielelle. Opi uutta, harrasta ja naura Mielen hyvinvointi onkin yksi tärkeä osa-alue vanhuuteen varautumisessa. Vappu Taipale on antanut haastattelussaan viisi vinkkiä, mitä jokainen voi tehdä jo nyt oman hyvän vanhenemisen ja mentaalisen hyvinvointinsa eteen. Nämä neuvot ovat: Liity – ihminen ei ole mitään ilman toisia ihmisiä eli sosialisoidu ja hakeudu muiden seuraan. Anna – ikääntyneellä on paljon annettavaa, jaa kokemuksesi, muistosi, tietosi, taitosi ja aikasi. Opi – ihminen oppii koko ikänsä, oppimistavat vain muuttuvat. Harrasta – tee niitä asioita, joista pidät ja jotka tuovat sinulle nautintoa ja hyvää mieltä. Naura – huumorintaju pysyy ja nauru on kokonaisvaltainen tunne, joka vaikuttaa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Minun elämänkulkuni, minun keinoni Pienillä askelilla voi tehdä pitkällä aikavälillä isojakin matkoja. Ennakointi ja varautuminen jo paljon ennen eläkeikää takaa sen, etteivät kaikki uudet ja suuret muutokset tule yhdellä rytinällä työelämästä pois siirryttäessä – tai jopa liian myöhään, jolloin niillä ei ole enää toivottua positiivista vaikutusta. Jotta ennakointia tapahtuisi, siitä olisi hyvä puhua avoimesti. Vanhuuteen varautuminen ei aina tarkoita suoraan hoitopaikan valintaa tai hoitotahdon ja testamentin tekoa, vaan arjen pieniä tekoja ja suunnitelmallisuutta. Mutta kuka olisi tähän oikea taho muistuttamaan ja neuvomaan asiassa? Voiko tällaista opettaa jo yläkouluikäisille nuorille? Vai pitäisikö olla kaikille 30-vuotta täyttäville yleinen kurssi aiheesta? Ja uusinta sitten 55-vuotiaana? Painotetaanko omaisten, läheisten ja vertaisten osuutta asiaan ja tiedon kulkuun? Olisiko ikääntyneiden osalta esimerkiksi seniorineuvonta oikea paikka? Tai entäs jos kehitettäisiinkin tällaisen infon jakamiseen oma applikaatio – ikään kuin vanhuuteen varautumisen to do –lista, josta voisi sitten laittaa rastin ruutuun, kun koti on apuvälineillä ja turvateknologialla sisustettu, liikunnalliset harrastukset aloitettu ja rahat sijoitettuina osakkeisiin? Vanhustyön Keskusliitossa on alkanut Vanheneminen.fi –hanke, jonka päämääränä on omaehtoisen vanhuuteen varautumisen yleistyminen ja tuleminen osaksi normaalia elämänkulun suunnittelua. Hankkeessa tullaan avaamaan vuonna 2019 vanheneminen.fi-sivusto, jonne kootaan ajantasaista tietoa esimerkiksi arjen ja asumisen turvallisuudesta sekä taloudellisesta ennakoinnista. Aiheesta on kirjoitettu myös kirjoja. Anne Kauhanen-Simanaisen Valmentaudu vanhuuteen – viisaasti: opas omaehtoiseen ikääntymiseen –kirjassa (2009) käsitellään mm. itsemääräämisoikeutta, toimeentuloa, asumista, terveyttä ja toimintakykyä sekä osallistumista ja ihmissuhteita. Kirjasta ikääntyvät saavat tukea henkistä tukea erilaisiin elämäntilanteisiin ja muutoksiin sekä tietoa oikeuksistaan. Vanhenemisen taidoista kirjoittavat myös Kaija Maria sekä Lari Junkkari vuonna 2017 julkaistussa Muutakin kuin numeroita –kirjassaan. Sirpa Taskisen Hyvillä mielin eläkkeelle –kirja (2016) on opas työelämän jälkeiseen aikaan. Erja Hautalan Seniorioppaassa (2012) käydään läpi ikääntymisen tuomia muutoksia ja annetaan ohjeita oman hyvinvoinnin edistämiseksi sekä tietoa hoidoista, palveluista ja etuuksista. Kenties nämä kaikki keinot yhdessä muodostavat sopivan ratkaisun? Tietoa etsitään useista lähteistä, niin vertaisilta kuin ammattilaisilta, kirjoista ja vaikkapa sosiaalisesta mediasta. Kun tähän vielä yhdistää jokaisen ihmisen vapauden valita oma yksilöllinen tapansa ikääntyä, alkaa ratkaisu vanhenemisen haltuun otosta muotoutua kunkin kohdalla omannäköiseksi. Rahat sukanvarressa tai sijoituksissa, juuri kuten itse haluaa ja parhaaksi näkee. Kirjoittaja: Anniina Honkonen, sosionomi amk ja vanhustyön ylempiAMK) opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä projektityöntekijä Teknologialainaamo®-toiminnassa Laurea-ammattikorkeakoulu. Kuvat: Anniina Honkonen Lähteet: Hautala, Erja. 2012. Senioriopas: hyvinvointi, terveys ja palvelut ikääntyville. Aplodi: Rusko. Kauhanen-Simanainen, Anne. 2009. Valmentaudu vanhuuteen – viisaasti: opas omaehtoiseen ikääntymiseen. CIM kustannus: Helsinki. Maria, Kaija & Junkkari, Lari. 2017. Muutakin kuin numeroita: vanhenemisen taidosta. Kirjapaja: Helsinki. Taskinen, Sirpa. 2016. Hyvillä mielin eläkkeelle: opas työelämän jälkeiseen aikaan. Aula & Co: Helsinki.