Kätilökouluttaja – The Voice of Midwifery

Keskusteluja kätilötyöstä, -koulutuksesta ja -tieteestä Tilaa RSS-syöte

Kätilöt eivät lykkää lapsentekoa – miksi muut lykkäävät?
11.9.2019
Pirjo Koski

Syntyvyys laskee Suomessa jo kahdeksatta vuotta Vuonna 2017 syntyi Suomessa vähemmän lapsia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomessa syntyi viime vuonna 50 139 lasta. Syntyvyys aleni lähes 5 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017 (1).  Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tähän löytyy useita selityksiä lehdistä, tutkimuksista ja tilastoista. Syntyvyys on aina kiinnostanut kätilöitä, kätilöopiskelijoita ja kätilötyön opettajia. On myös havaittu, että kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Mielenkiintoinen kysymys on “Miksi nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa”?     Vanhemmaksi tullaan yhä iäkkäämpänä Väestöliitto on selvittänyt jatkuvasti pienentyneen syntyvyyden syitä perhebarometrissa. Väestöliiton mukaan keskeinen tekijä alenevalle syntyvyydelle on se, että vanhemmiksi tullaan yhä iäkkäämpinä. (2). Iltalehden otsikossa syntyvyyden alenemista selitetään sillä, että nuoria kiinnostaa matkustelu ja unelmaelämä ”prisma-arkea enemmän”.  (3)  Selityksesi on esitetty myös kaupungistumista. Kaupungeissa ryhdytään vanhemmaksi myöhemmin kuin maaseudulla. Myös ammatti vaikuttaa syntyvyyteen. Yrittäjät, maanviljelijät ja kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Omista haaveista ei haluta luopua. Nuorten naisten mielestä varsinkaan uudessa vakituisessa työpaikassa ei pidä heti tulla raskaaksi. Joidenkin naisten mielestä lapsi ei vie mahdollisuuksia esimerkiksi matkustamiselle.  Osalla on hyvin vähän myönteisiä mielikuvia pienten lasten kanssa elämisestä.” Varsinkin korkeammin koulutetut nuoret kavahtivat arkista tai tavanomaista lapsiperhe-elämää, joka monille näyttäytyi omista haaveista luopumisena.” Osaa naisista pelottaa raskaus ulkonäkökysymyksenä. (3.) Myös laajempia selityksiä on esitetty.   Lapsettomuus on vapaaehtoista mutta myös naisten ja miesten kohtaamisongelma Helsingin Sanomien mielipidesivuilla syntyvyyden laskua on selitetty ilmastotietoisuuden kasvulla ja vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistymisellä, mutta myös työelämän epävarmuudella. Myös erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteen. Erilaisten koulutustaustojen takia nuoret miehet ja nuoret naiset asuvat eri alueilla eivätkä siten tapaa toisiaan. (5.) Syntyvyyden väheneminen vaikuttaa kansantalouteen, mutta kun ikäluokat pienenevät, myös korkeakoulut joutuvat uudistumaan. Syynä tähän on lasten loppuminen ”kyläkouluista”, nuorten loppuminen lukioista ja lopuksi korkeakoulujen kärsiminen opiskelijapulasta. (6.) Vain pieni osa suomalaisista on päättänyt jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Syynä syntyvyyden laskemiseen on myös kulttuurin muuttuminen. Tuleva sukupolvi ei välttämättä halua lapsia ollenkaan tai haluaa vain sen yhden. (7.) Väestöliiton Perhebarometrin 2017 (2,7) mukaan lapsiperhearki koetaan usein ankeaksi ja riitaisaksi. Parisuhteessa ollaan usein yhä kauemmin kahdestaan ennen lapsen hankkimisen harkitsemista.  Lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu yleisesti liittyvän siihen, ettei parisuhdetta löydy. (7.)   Taloudellinen epävarmuus vaikutta lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gisslerin (8) mukaan syynä lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen ovat esimerkiksi taloudellinen epävarmuus tai se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt.Mielestäni syntyvyyteen vaikuttavat myös avioerot ja uusperheet, joiden myötä etenkin naisten epävarmuus tulevaisuudesta ja taloudellisesta pärjäämisestä on lisääntynyt.  ” Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä (9)”. Nuoret naiset tietävät vallan hyvin, miten mahdollinen avioero, yksinhuoltajuus, uusperheen arki ja lapsiluku vaikuttaa etenkin heidän elämänsä mutta myös uusperheen rakenteeseen sekä yksinhuoltaja- tai uusperheen taloudelliseen tilanteeseen. Nuoret naiset tietävät myös, että usein yksinhuoltajat elävät köyhyysrajan alapuolella. (10).   Työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheiden haasteet vaikuttavat lapsilukuun Vaikka Suomen Uusperheiden Liitto ry:n (Supli) mukaan uusperheen muodostaminen on aikuisten valinta, asettavat työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheille erityisiä haasteita. Mielestäni haasteita tulee etenkin naisille, koska useimmiten juuri naisen vastuulle jää perheen lasten ja arjen pyörittäminen perhemuodosta riippumatta. (11.) Perustelen seuraavaksi väitteitä Väestöliiton tilastoilla (12,13). Avioliitoista noin 40 prosenttia päätyy eroon. Avoliittojen purkautumisesta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Vuonna 2011 noin neljännes avioeroista tapahtui yksi- ja kaksilapsisille perheille. 10 prosenttia eroista tapahtui kolmilapsiselle ja reilu kolme prosenttia monilapsisille perheille. Vuonna 2014 lapsiperheistä 20,8 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Helsingissä yksinhuoltajaperheitä oli 28,3 prosenttia, Vantaalla 23,5 prosenttia ja Espoossa 19,7 prosenttia. Yleensä yksinhuoltajana toimi äiti. On siis ymmärrettävää, että uusperheistä miltei joka toinen on sellaisia, joissa on vain äidin tuomia lapsia. Uusperheen arkeen voi kuulua myös isän vakituisesti toisaalla asuvia lapsia. Vain alle neljä prosenttia uusperheistä on perheitä, joissa on sekä äidin että isän lapsia. Toiseksi yleisin perhetyyppi on äidin lasten ja uusperheen vanhempien yhteisten lasten muodostama perhe (38,6 % lapsiperheistä). Näistä 4,3 prosentissa on sekä isän lapsia että yhteisiä lapsia. Väestöliiton mukaan äidin, isän ja yhteisten lasten yhdistelmä uusperheissä on vielä melko harvinainen.   Miehet voivat lykätä isäksi tuloa Tiedetään myös, ettei vanhemmilla miehillä ei ole ongelmia siittää lapsia. Jotkut jopa haluavat pitkittää isäksi tulemista (14). Moni nainen puolestaan voi havaita 35-45 vuotiaana, ettei läheistä, kestävää parisuhdetta ja perhettä ole vain tullut. Tässä tilanteessa äidiksi haluavat kääntyvät puolestaan hedelmöityshoitojen puoleen (15,16).  Vaikka lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu liittyvän yleisesti siihen, ettei parisuhdetta löydy (6), voi sekä sillä että isyyden pitkittämisellä olla yhteys syntyvyyteen. Näin siksi, että sopivan kumppanin puuttuminen on ainakin tutkimusten perusteella tavallisimpia syitä siihen, että lastenhankintaa siirretään tai siitä on kokonaan luovuttu (15,16). Syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia On kuitenkin hyvä muistaa, että syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia. Kun ehkäisyvalistus toimii, lapset syntyvät suunnitellusti ja toivotusti (17).   Lähteet: 1. Tilastokeskus 2019. Väestöennuste 2018–2070 – Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html Luettu 30.6.2019. Luettu 1.7.2019  Rotkirch, A.,Tammisalo, K., Miettinen, A. &Berg, V. 2017.  Perheparometri 207. Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lasten saannista. Väestöliitto. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/d52de32b953aef11533e16cb50dc5278/1561973471/application/pdf/7659544/vanhemmuutta%20lyka%CC%88ta%CC%88a%CC%88n%20netti%20iso.pdf   Luettu 1.7.2019 Iltalehti. Tutkimus selvitti, mistä johtuu lapsikato: Matkustelu ja unelmaelämä kiinnostavat ”prisma-arkea enemmän”. https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/201805162200948248  Luettu 1.7.2019 MTV uutiset. Suomessa syntyy nyt 1,49 lasta naista kohden. Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Syntyvyyden laskuun vaikuttaa muun muassa kaupungistuminen. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syntyvyys-on-suomessa-alempana-kuin-koskaan-tyopaikka-ja-asuinalue-vaikuttavat-siihen-minka-ikaisina-lapsia-hankitaan/7140952#gs.mnlr1i Luettu 1.7.2019 Helsingin Sanomat 2019. Erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteenkin. Mielipidekirjoitus HS 29.6.2019 Luettu 30.6.2019 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006157237.html Helsingin Sanomat 2019. Kun ikäluokat pienenevät, korkeakoulut joutuvat uudistumaan Yle uutiset 2019. Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne. https://yle.fi/uutiset/3-10102530  Luettu 30.6.2019. Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies? Työ. Työpiste verkkolehti. https://www.ttl.fi/tyopiste/miksi-nainen-tienaa-vahemman-kuin-mies/  Luettu 1.7.2019 Yle uutiset. Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: "Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni". Tutkijan mukaan köyhyyden kierteestä voi päästä irti, mutta se on vaikeaa. https://yle.fi/uutiset/3-10043189 Luettu 1.7.2019 Suomen Uusperheiden Liitto ry (Supli)  2019. Monimuotoiset perheet- verkosto vaikuttaa yhdessä perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja monimuotoisuuden tunnistamiseksi. WWW- lähde  https://supli.fi/monimuotoiset-perheet-verkosto-vaikuttaa-yhdessa-perheiden-hyvinvoinnin-parantamiseksi-ja-monimuotoisuuden-tunnistamiseksi/  Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Avioerot. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/ Väestöliitto 2019. Eronneisuus lapsiperheissä. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/perheet/eronneisuus_lapsiperheissa/ Luettu 30.6.2019.. Miehet haluavat lapsia entistä myöhemmin – mutta kuinka vanha isä on jo liian vanha? MTV-uutiset. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miehet-haluavat-lapsia-entista-myohemmin-mutta-kuinka-vanha-isa-on-jo-liian-vanha/6042410#gs.lv9bbo Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/lapsettomuus/ Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Tietoa heille, jotka valitsevat lapsen hankkimisen yksin. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=7099824 Luettu 30.6.2019. Iltasanomat. Kukaan ei ennustanut syntyvyyden näin rajua romahdusta - Miten Suomen käy? https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006146997.html Luettu 1.7.2019.   Kirjoittaja TtT Pirjo Koski on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen TKI- yhteyshenkilö Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää

Synnytysvalmennus – hömppää vai käypää hoitoa?
2.7.2019
Sari Haapio

Synnytykseen valmentamisella on Suomessa pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina sotavuosiin 1940-luvulle saakka. Huomattavasti matalammasta elintasosta huolimatta valmennusta oli silloin kuitenkin varaa järjestää lähes kymmenkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Eikö nykypäivän äitien enää tarvitse valmentautua synnytykseen? Onko todelliseen vuorovaikutukseen perustuva synnytysvalmennus näinä virtuaalisen todellisuuden aikoina menneen maailman luksusta, johon ei ole enää varaa? Synnytysvalmennus sairaalassa on vastaus moneen haasteeseen Nykyisin suuri osa (yli 80 %) ensisynnyttäjistä pelkkää tavallisia synnyttämiseen liittyviä asioita kovaa tai kohtalaisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa (Haapio 2017). Synnytyksen jännittäminen alkuraskaudessa on sen verran yleistä, että sitä voi varmasti pitää normaalina ilmiönä. Asiasta voi kuitenkin tulla ongelma, jos äidin jännitys pääsee tuen puutteen vuoksi kehittymään patologisemmaksi synnytyspeloksi. Kaikki tuen riittämättömyydestä kärsivät odottajat ovat potentiaalisia synnytyspelkohoitoihin hakeutuvia. Pelkodiagnoosin (O99,80) saaneiden äitien lukumäärässä onkin ollut reilu kasvu viime vuosien aikana. Synnytyspelon hoito on kalliimpaa kuin sen ennaltaehkäisy, joten painopistettä kannattaisi siirtää synnytystä pelkäävien hoidon lisäämisestä pelkoa ehkäiseviin palveluihin. Esimerkiksi sairaalassa toteutetulla, laadukkaalla synnytysvalmennuksella on todettu olevan synnytyspelkoa ehkäisevä sekä hoitava vaikutus (Haapio 2017). Median synnyttämiseen liittyvistä keskusteluista tulee selkeästi esiin, että raskaana olevien epäluottamus synnytyssairaalan henkilökuntaa kohtaan on vahvassa nousussa. Keskusteluista huomaa, että monella odottajalla on kyllä synnyttämiseen liittyvää tietoa, mutta he pelkäävät synnytyksensä omistajuuden menettämistä: sitä, että synnytyksiä hoitava henkilökunta kävelee heidän toiveidensa, tarpeidensa ja tahtonsa ylitse. Tällaiselle epäluottamuksen muodostumiselle on hyvin tilaa, jos synnytyssairaala pysyy äidille vieraana ja kaukaisena instituutiona, johon ei ole mahdollista luoda todellista kontaktia jo raskauden aikana. Epäluottamus voi leimata kielteisesti raskausaikaa ja saattaa vaikeuttaa vuorovaikutusta synnyttäjän ja kätilön välillä synnytyksen aikana. Synnytyksenaikainen yhteistyösuhde synnyttäjän ja kätilön välillä on keskeistä ja luottamus sen toimivuuteen syntyy tai vahvistuu parhaiten aidoissa kohtaamisissa, keskusteluissa ja yhteisen toiminnan avulla. Yhteistyön rakentaminen tulisi aloittaa jo raskauden aikana esimerkiksi sairaalassa järjestettävän valmennuksen avulla. Hyöty tästä olisi kahdensuuntainen, sillä valmennuksen avulla myös kätilö saisi yhteyden synnyttäjiin oppien paremmin ymmärtämään heidän synnyttämiseen liittyviä odotuksiaan. Tietoa, taitoa ja tunnetta Tiedon saaminen on yksi synnytykseen valmentautumisen perusehdoista, mutta tiedollisen sisällön lisäksi myös emotionaaliset elementit sekä synnytystaitojen opettelu ovat korkeatasoisen synnytysvalmennuksen keskeisiä osatekijöitä. Synnytyskipu ja sen lievittäminen huolettavat raskaana olevia. Valmennuksessa synnytyskivun käsittelyn tulisi kuitenkin olla synnyttäjän vaihtoehtoja lisäävää, eikä kaventavaa. Esimerkiksi pelkästä epiduraalipuudutuksesta kertominen ei rohkaise synnyttäjää muiden kivunlievitysmenetelmien käyttöön. Hyvä synnytysvalmennus ei ole vain luentotilaisuus vaan se pitää sisällään synnytystaitojen harjoittelua. Synnyttäminen vaatii äidiltä erityisesti fyysisiä taitoja, joita voi ennen synnytystä valmennuksessa ja ehkä kotona itsenäisesti harjoitella. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi erilaisten ponnistusasentojen, rentoutumiskeinojen sekä lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien toteuttamisen harjoittelu. Opastaminen näiden asioiden käyttöön on auttamatta myöhäistä, jos ne jäävät pelkästään siihen hetkeen, kun synnyttäjä tulee kipeänä sairaalaan. Synnytys on ennen kaikkea kokemuksellinen tapahtuma ja synnyttäjän henkisen valmentautumisen tarve on suuri. Tunnetuen välittämisen keinoja valmennuksessa ovat esimerkiksi, kun odottajaa rohkaistaan ilmaisemaan omia tunteitaan ja mielipiteitään synnytyksensä aikana, normalisoidaan synnyttämiseen liittyviä asioita ja annetaan lupa olla oma itsensä synnytyksessä. Synnytysluottamusta lisää, kun odottajalla on jo raskausaikana mahdollisuus kysyä ja tulla kuulluksi tulevassa hoitopaikassaan, ja kun hän saa rauhassa ja turvallisesti opastettuna tutustua tulevaan synnytysympäristöönsä. Synnytykseen valmentaminen on erityisosaamista Synnytysvalmennuksen ohjaajalla itsellään tulisi olla riittävästi osaamista ja myönteinen asenne valmennustyötä kohtaan, sillä ne ovat keskeisiä valmennuksen korkeaan laatuun vaikuttavia tekijöitä: jos ohjaaja ei itse arvosta, usko tai pidä tästä osasta työtään, näkyy se väistämättä valmennuksen laadussa. Osaamisestaan epävarma ohjaaja voi kokea valmennustehtävän epämieluisana. Sen vuoksi työnantajan tulisi säännöllisesti tarjota täydennyskoulutusta ohjaajilleen. Synnytysvalmennus on edelleen käypä ohjauspalvelu, johon jokaisella raskaana olevalla on terveydenhuoltolakiin perustuva oikeus. Kirjoittaja on Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtori ja synnytysvalmennuksen tutkija.         Lähde: Haapio Sari. 2017. Synnytysvalmennus kätilötyön interventiona. Ensisynnyttäjien valmennuskokemukset ja valmennuksen vaikuttavuus. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto.  

Lue lisää

Terveyden edistämistä ja aurinkoista vieraanvaraisuutta Livingstonen jalanjäljissä – kokemuksia henkilöstövaihdosta Malawissa
3.6.2019
Maija-Riitta Jouhki ja Sari Haapio

Maaliskuun 22. päivä kaksi Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtoria lähti henkilökuntavaihtoon Afrikkaan, Malawiin. Afrikka oli molemmille ennen kokematon maanosa, eikä matkalle lähtemisen jännitystä yhtään vähentänyt lentoyhtiömme lentoturma kahta viikkoa aiemmin tai Malawia ja sen naapurimaita kohdannut akuutti tulvakatastrofi. Näistä huolimatta matkalle oli mukava lähteä, sillä matkakumppaneinamme olivat Karelia ammattikorkeakoulun kansainvälisyyden huippuosaajat. Malawin tasavalta on 17 miljoonan asukkaan valtio eteläisessä Afrikassa, jonka naapurivaltioita ovat mm. Sambia ja Mosambik. Maa kuuluu maailman köyhimpiin valtioihin ja sen keskeisimpiä elinkeinoja ovat kotitarveviljely ja maatalous. Keskimääräinen elinajanodote on 60 vuotta. Malawin kuuluisa nähtävyys on Malawijärvi, jonka David Livingstone löysi 1859. Vierailumme isäntinä Malawissa toimivat Kamuzu College of Nursing -korkeakoulun ja Daeyang Universityn henkilökunta. Meille suunniteltu monipuolinen ja antoisa ohjelma sisälsi yhteistyöneuvotteluja edellä mainittujen opetusorganisaatioiden kanssa, sekä vierailuja erilaisiin sairaaloihin ja terveysasemille. Ero terveydenhuollon ympäristöissä on maidemme välillä toki suuri, mutta malawilaisen terveydenhuoltohenkilöstön osaaminen: tiedon taso ja ennen kaikkea taito toimia lähes ilman hoitotyön välineistöä ja tarvikkeita tekivät meihin vaikutuksen. Ohjelmamme sisälsi myös luentojen pitämistä kätilöopiskelijoille. Luennot olimme suunnitelleet opetusteknologian varaan, mutta Malawissa yleisesti esiintyvät sähkökatkot asettivat omat haasteensa ja jouduimme improvisoimaan esitykset uudelleen.   Äitiysterveyden megatrendit Suomessa ja Malawissa Molemmat maat kantavat huolta äitiensä terveydestä ja hyvinvoinnista. Luentojemme aiheina olivatkin äitiysterveyden megatrendit, kuten syntyvyys ja synnyttäjien ikä, lapsikuolleisuus, tupakointi ja muut seksuaaliterveyden aiheet. Keskustelu näistä oli antoisaa, ja havaitsimme että teemat ovat molemmissa maissa yhteisiä, mutta niihin liittyvät ongelmat ovat päinvastaista. Malawissa syntyvyys on suurta, kun taas Suomessa se on hyvin alhaista ja edelleen laskevaa: Malawilainen nainen saa elämänsä aikana keskimäärin viisi lasta ja ensimmäisen lapsensa hän saa usein jo teini-iässä, 15-vuotiaana. Suomessa synnyttäjien keski-ikä lähestyy 30-vuotta ja lasten lukumäärä myös jää alhaiseksi (THL 2018, perinataalitilasto). Toisaalta Suomessa vastasyntyneen kuolema on huomattavan harvinaista, kun Malawissa lapsikuolleisuus on yksi maailman korkeimmista. Lapsen menettämisen suru on siis osa usean malawilaisen äidin elämää. Merkittävimpiä syitä vastasyntyneiden menehtymisiin ovat ennenaikaisen synnytyksen komplikaatiot, keuhkokuume, ripulitaudit sekä malaria. Raskauden aikaisen tupakoinnin suhteen malawilaiset ovat meitä huomattavasti parempia, sillä yksikään heidän lasta odottavista äideistään ei tupakoi. Seksuaaliterveyden edistämiseen liittyvistä asioista, kuten raskauden keskeytyksestä ja ehkäisystä, keskusteleminen oli haastavaa. Keskustelu jäi usein lyhyeksi, sillä vaikka vastapuoli ei halunnut torpata aiheesta keskustelua kokonaan, ei hän myöskään halunnut rohkaista meitä jatkamaan. Päällimmäisinä kokemuksina mieleemme jäivät paikallisen terveydenhuoltohenkilöstön hieno osaaminen niukoista resursseista huolimatta, isäntiemme sydämellinen vieraanvaraisuus ja helteisen Afrikan huikaisevat maisemat. Kokemus oli vaikuttava ja rankkakin, ja mietimme usein millaista olisi ollut kuulua tohtori Livingstonen retkikuntaan. Matka jäi taakse, mutta yhteistyö Malawiin jatkuu. Kirjoittajat, Maija-Riitta Jouhki ja Sari Haapio, ovat Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtoreita sekä äitiyshuollon tutkijoita. Kuvat Maija-Riitta Jouhki.  

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset