Geroblogi

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa ikääntyneille asukkailleen osallisuutta, merkityksellisiä ihmissuhteita ja turvallisuuden tunnetta. Kun arki rakentuu turvallisessa ympäristössä ja asiakas voi nauttia vuorovaikutuksellisista ihmissuhteista, niin yksinäisyys ja turvattomuus voivat vähentyä huomattavasti. RAI-arviointivälineellä on keskeinen rooli näiden tekijöiden tunnistamisessa. Se ei ole pelkästään mittari, vaan työkalu, jolla saadaan asiakkaan ääni kuuluville ja pystytään huomioimaan paremmin yksilölliset tarpeet. Tämä on Yhteisöllinen asuminen -kirjoitussarjan toinen osa. Ensimmäinen osa käsitteli RAI-arviointia turvan ja vaikuttavuuden näkökulmista. Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuutta RAI-arvioinnilla, erityisesti sen vaikutuksia yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemuksiin. Opinnäytetyö on tehty kirjallisuuskatsauksena. RAI-välinen tukee ikääntyneen osallisuutta ja toimijuutta. Mittarin avulla voidaan tunnistaa muutoksia psyykkisessä, fyysisessä, sosiaalisessa ja kognitiivisessa toimintakyvyssä. Tämän avulla pystytään havaitsemaan turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun RAI-välineen tuottama tieto yhdistetään asiakaslähtöiseen palvelusuunnitteluun, niin arki voi muuttua asiakkaalle mielekkääksi ja aktiiviseksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024; Kehusmaa ym. 2023; Kakko ym. 2024: 5.) Yksinäisyys on moniulotteinen ilmiö Yksinäisyys voi lisätä masentuneisuutta ja heikentää monin eri tavoin mielenterveyttä. Yksinäisyydellä voi olla vaikutuksia fyysiseen toimintakykyyn. Ihminen voi olla myös vapaaehtoisesti yksinäinen, jolloin tämä ei koe yksinäisyyttä ongelmallisena. (Uusihannu 2015: 11–13.) Yksinäisyys voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalinen yksinäisyys näkyy usein niin, että läheiset ihmissuhteet puuttuvat, eikä sosiaalisia kontakteja juurikaan ole. Sosiaalinen yksinäisyys voi näkyä tylsyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksena. Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan tarkoittaa sitä, että ihmissuhteita ei koeta riittävän merkitykselliseksi, eikä niissä ole läheisyyttä. (Tiilikainen 2016:19–23.) Yhteisöllisessä asumisessa sosiaalinen yksinäisyys voi vähentyä arjen eri toimintojen, tapahtumien ja vuorovaikutuksellisten ihmissuhteiden kautta. Jo yksi merkityksellinen ihmissuhde voi lisätä ikääntyneelle turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta. Yhteisön tulisi perustua luottamukseen, jossa jokainen kokee itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Turvattomuuden tausta ja yhteisön voima Turvattomuus voi liittyä psyykkiseen tai fyysiseen kokemukseen. Se voi olla pelkoa, että kaatuu, eikä apu ole saatavilla riittävän nopeasti. Turvattomuuden taustalla vaikuttavat tekijät: läheisten menetykset vaikeus muodostaa uusia ihmissuhteita fyysiset muutokset (Uusihannu 2015: 14). Yhteisöllinen asuminen vahvistaa turvallisuuden tunteen sekä kokemuksen, kun apua on saatavilla nopeasti ja silloin, kun sitä kokee tarvitsevansa. Turvallisuuden rakentuminen yhteisön tuella Yhteisöllisyyden tunne voi kasvaa, kun asumisolosuhteet ovat turvalliset. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa asiakkaille esteettömiä ja turvallisia sisä- ja ulkotiloja, missä voi liikkua vapaasti. Oma asunto mahdollistaa yksityisyyden ja mahdollisuuden hakeutua omaan rauhaan. Asukkailla on kuitenkin myös mahdollisuus osallistua sosiaaliseen toimintaan, mikä tukee arkea ja vähentää epävarmuuksia. (Forsman 2021: 48, 50.) Henkilökunnan läsnäolo tuo turvaa Tutkimukset osoittavat, että henkilökunnan läsnäolo ja säännölliset käynnit vahvistavat ikääntyneiden turvallisuuden kokemuksia. Tietoisuus siitä, että apua on nopeasti saatavilla vähentää turvattomuutta. Henkilökunnan ollessa läsnä ikääntyneiden arjessa lisää asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukee osallisuuden mahdollisuuksia. Nämä näyttäytyvät arjen eri vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. (Käki 2025: 34–35; Forsman 2021: 49–50; Leppäaho ym. 2024: 8–10.) Ikääntyneille yksinäisyys ja turvattomuus ovat keskeisimpiä haasteita, jotka vaikuttavat suoraan heidän toimintakykyynsä ja hyvinvointiinsa. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa konkreettisen vaihtoehdon näihin haasteisiin. RAI-arviointi puolestaan antaa mahdollisuuden seurata ja mitata, miten tämä asumisen vaihtoehto vaikuttavat todellisuudessa arkeen. Teksti perustuu Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyöhön Ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus RAI-arvioinnilla (Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 26.11.2025 ja on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630139 Kirjoittaja Tea Berg-Heikkilä, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa edistää yhteisöllisen asumisen kehittämistä ja tuoda esiin RAI-arvioinnin merkityksen vaikuttavuuden osoittamisessa. Tavoitteena on kannustaa ammattilaisia ja tulevia asiantuntijoita hyödyntämään tutkimustietoa, osallistavaa kehittämistä ja asiakaslähtöisiä toimintamalleja yksinäisyyden ja turvattomuuden vähentämiseksi. Lähteet Forsman Riina 2021. Yhteisöllisen asumisen merkitys ikäihmisen elämänlaatuun. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. Sosiaalityön koulutusohjelma. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64766/Forsman_Riina.pdf Viitattu 25.11.2025. Kakko, Katri & Kauppinen, Sari & Havulinna, Satu 2024. Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa. Kehusmaa, Sari & Honkanen, Sari & Saukkonen, Petra (toim.). Toimintakäytännöt iäkkäiden palveluissa. Vanhuspalvelujen tila- seurannan tuloksia 2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 5/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150082/URN_ISBN_978-952-408-324-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 25.11.2025. Käki, Eeva 2025. ”Yhdessä mutta yksin” – Yhteisöllisyyden merkitys ja yksinäisyyden ilmenemismuodot yhteisöllisessä asumisessa”. Pro gradu tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Sosiaali- ja terveyshallintotiede. Sosiaali- ja terveysjohtamisenlaitos.  https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/e43f7181-dc6b-4c8c-8a79-1f1652d7096f/content Viitattu 24.11.2025. Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2024. Hyvinvoinnin- ja terveyden edistämisen johtaminen. Osallisuus yhteisestä hyvästä. Päivitetty 27.11.2024. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-osa-alueet-ja-osallisuuden-edistamisen-periaatteet/osallisuus-yhteisesta-hyvasta Viitattu 23.11.2025. Uusihannu, Seija 2015. Kotona asuvien ikääntyneiden koettu turvattomuus.  Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteidenlaitos.  Gerontologian ja kansanterveystieteen tutkinto-ohjelma. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/46090/URN:NBN:fi:jyu-201505272068.pdf Viitattu 19.11.2025.