Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: moniammatillinen yhteistyö

Kotihoidon ammattilainen tukee asiakkaan voimavaroja alati muuttuvassa maailmassa
16.6.2021
Carita Hand ja Eija Raatikainen

Kotihoidon tehtävänä on tukea ihmisen hyvinvointia, toimintakyvyn ylläpitoa ja hyväksi koettua terveydentilaa. Toimintaperiaatteena on ikäihmisen näkökulmasta asiakas- ja tarvelähtöisyys, palvelujen riittävyys, itsemääräämisoikeus, itsenäisyys, osallisuus ja osallistuminen sekä voimavaralähtöisyys[1]. Kotiin vietäviä palveluita ovat kotihoito ja sitä täydentävät tukipalvelut[2]. Sosiaali- ja terveyspalvelujen muutostarpeet kohdistuvat erityisesti järjestelmä-, työtehtävä- ja työmenetelmätasolle. Palvelujen uudistamisen yhteydessä syntyy tarve moniammatillisuuteen ja ennalta ehkäisevään työhön. (Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022.) Muutostoiveet ulottuvat myös sosiaali- ja terveysalan työntekijään ja hänen osaamiseensa.  Työntekijöihin kohdistuu uusia odotuksia muun muassa sosiaalisista taidoista, emotionaalisesta vastaanottavai­suudesta ja psyykkisestä paineensietokyvystä (Väänänen ym. 2020). Kotihoidon[3] asiakasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina ja tulevat jatkamaan kasvuaan myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotona hoidetaan yhä vanhempia ja huonokuntoisempia ikäihmisiä. Tämä aiheuttaa sen, että paljon palveluja tarvitsevien määrä kasvaa jatkuvasti. Tämä haastaa kotihoidon työntekijän osaamisen.[4] Kotihoito -työntekijän osaamisen näyttämönä Koti on asiakkaalle tärkeä paikka. Ammattilaisen tulee suhtautua siihen hienotunteisesti, asiakasta ja hänen läheisiään kunnioittaen. Kohtaamisen keskiössä on ihmislähtöisyys. Koti on asiakkaan henkilökohtainen tila, mutta myös työntekijän työympäristö. Tämä ristiriita luo toisistaan eroavat orientaatiot kohtaamistilanteeseen. Kohtaamistilanteessa vaaditaan herkkyyttä (Hägg, Rantio, Suikki, Vuori & Ivanoff-Lahtela 2007, 17). Esimerkiksi Hyvän kotihoidon -mallissa (Tepponen 2009) ikäihmistä tarkastellaan kokonaisuutena[5], jolloin ikäihmistä tuetaan selviytymään kotonaan ylläpitämällä elämänlaatua ja vahvistamalla olemassa olevia voimavaroja sekä säilyttämään hyvä elämänlaatu ja tyytyväisyys elämään. Digitaalisuus ja digitaalinen ohjaus-, neuvonta ja kuntoutustyö (esim. Holvikivi ym. 2021; HIPPA -hanke), ovat kohtaamisessa arkipäivää. Myös uudet älykkäät teknologiat tarjoavat apua työn ja arjen helpottamisessa, ja toisaalta ne samalla ylläpitävät ja edistävät työntekijän osaamista (Väänänen ym. 2020). Sote-alan ammattilainen tulee osata työssään tunnistaa oman osaamisensa, sitä johtaen (Cederberg, ym.2020).   Työn murros haastaa kotihoidon ammattilaisen osaamisen Kotihoidossa, kuten monella muillakin aloilla, on käynnissä työn murros kohti uudenlaista työn maailmaa. Murrosta vauhdittavat ennakoimattomat ja kompleksiset yhteiskunnalliset ja terveyteen liittyvä haasteet, mutta myös digitaalisten palvelujen, kuten robottien ja tekoälyn laajempi käyttöönotto.  Kotihoidossa työn murros kohdistuu erityisesti moniammatillisuuteen, asiakaslähtöisiin toimintamalleihin, palvelujen kehittämiseen ja digitaalisiin palveluihin[6]. Osaamisen lisäksi työelämän sukupolvisuus ja siihen liittyvät arvot tulevat tunnistettavaksi, sillä myös työväestö ikääntyy. Esimerkiksi mukaan 2000-luvulla syntyneet ovat tottuneet digimaailmaan ja keskusteluun maapallon ekologisista rajoista, jolloin heistä yhä harvempi on sisäistänyt teollistumisen myötä syntyneet kankeat työajat, pelkistetyt työkykyvaatimukset, työssä raatamisen kuluttamisen mahdollistamiseksi sekä perhe-elämän sovittamisen näihin raameihin. Tulevaisuudessa työntekijän syväosaamisen rinnalle nousevat työelämän metataidot (Väänänen ym. 2020, 25), mutta etenevässä määrin myös työntekijän tunne- ja vuorovaikutustaitoja[7] ja resilienssikykyyn[8] liittyvää osaamista tulee kehittää. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kotihoito on toiminut yhtenä työelämän yhteistyökumppanina opiskelijoiden osaamisen kehittämisympäristönä. Hankkeessa on hahmoteltu kotihoidossa tarvittavaa tulevaisuuden osaamista, ja ennen kaikkea ammattien välisenä yhteistyöosaamisena. Tällä tarkoitamme sitä, että kotihoidossa tarvittava osaamisen keskiössä on asiakas, mutta hänen asioiden edistämiseksi tarvitaan laajaa-alainen joukko monien alojen edustajia. Tällöin kotihoidon työntekijän tutkintokohtainen (sairaanhoitaja, lähihoitaja tms.) osaaminen on ydinosaamista, jonka ympärille asiakaskohtaaminen perustuu. Kuitenkin ammattiosaamisen lisäksi tarvitaan osaamista, jota tehdään laajenevissa verkostoissa ja suhteessa muihin ammattialoihin.Tätä kutsumme ammattien väliseksi yhteistyöosaamiseksi. Tarkoituksenamme on jäsentää tätä ammattien välistä yhteistyöosaamista Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa.   Hankkeessa nämä osaamiset on nimetty; ihmislähtöinen-, geneerinen-, konsultatiivinen [9]-, monialainen kumppanuus- ja kehittämisosaaminen [10]. Kotihoidon eri ammattialoilla nämä osaamiset näyttäytyvät eri tavoin, pääpaino on kuitenkin jokaisen ammattialan vahvassa substanssiosaamisessa, joka on kaiken edellytys onnistuneeseen monialaiseen toimintaan. Tässäkin mallissa painopiste on ihmisläheisessä osaamisessa. Hankkeen kehittämistyö on vielä kesken, mutta ajatuksena on, että malli voi toimia osaltaan eräänä tapana jäsentää kotihoidon, mutta myös muidenkin sote-aloilla tarvittavaa ammattienvälistä yhteistyöosaamista (interprofessional). Hankkeessa työnalla oleva osaamiskartta tulee rakentumaan Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa tuotettujen osaamisen painopisteiden ympärille.   [1] Tepponen, Merja 2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1301-1/urn_isbn_978-951-27-1301-1.pdf [2] Valvira (https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-palvelut/kotiin-annettavat-palvelut) [3] Kotihoito kuuluu sosiaalipalveluihin, perustuen yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin. (https://stm.fi/sosiaalipalvelujen-saatavuus).Kotihoidon palvelut ovat saajalleen maksullisia. Maksu määräytyy asiakasmaksulain perusteella. (www.valvira.fi). [4] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa). [5] Esimerkiksi Metropolian ikäihmisten monialainen asiantuntijatyöryhmä (2019) on luonut ikääntymistä käsittelevän perusopinnon osaamistavoitteet, joiden mukaan eri tutkinnoissa eri opintojaksoilla, jossa käsitellään ikääntymistä, tulisi vahvistaa opiskelijan gerontologista osaamista. ​ [6] (Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). [7] https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec [8] Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. [9] Pirilä, Kaarina & Valtonen, Anu. (2021). Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. [10] Heitto Mari, Karvonen, Hanna, Koskinen, Mari & Mutka Anu (2021). Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/ Kirjoittajat Carita Hand työskentelee terveysalan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa vastaten gerontologisen hoitotyön opetuksesta ja sen kehittämisestä terveysalalla yhteistyössä eri tutkintojen, verkostojen ja työelämän kanssa. Hän toimii HyMy-kylän Seniorikylän vastuuhenkilönä ja hankeasiantuntijana Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa (ESR). Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanketyö. Eija koordinoi Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän hankesalkkua: Osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kirjallisuutta Cederberg, A., Arell-Sundberg, M. & Nummela, A. 2020. Virtuaalinen eDelphi-asiantuntijapaneeli menetelmänä sote-alan tulevaisuuden geneeristen osaamistarpeiden määrittelyssä. https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/09/09/virtuaalinen-edelphi-asiantuntijapaneeli-menetelmana-sote-alan-tulevaisuuden-geneeristen-osaamistarpeiden-maarittelyssa/ Forsius, P., Hammar, T. & Alastalo, H. 2020. Laadukas elämän loppuvaiheen hoito iäkkäiden palveluissa edellyttää kotisairaalan vahvistamista. TUTKIMUKSESTA TIIVIISTI 36/2020. Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. Harra, T., Sipari, S., Mäkinen, E. 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 145-164. Heitto, M., Karvonen, H., Koskinen, M. & Mutka A.2021. Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/. Luettu 17.3.2021. Holbrook, J.B. 2013. What is interdisciplinary communication? Reflections on the very idea of disciplinary integration. Synthese 190, 1865–1879 . https://doi.org/10.1007/s11229-012-0179-7 Hyvissä handuissa himassa -hanke. https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/hyvissa-handuissa-himassa HIPPA -hanke https://hippa.metropolia.fi/ Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä J., Lähteenmäki M., Lällä K., 2021. Scenarios for regeneration of rehabilitation expertise for the future. , In: Publications of Metropolia UAS. TAITO-series, Metropolia University of Applied Sciences. Hägg, T.,  Rantio, M.,  Suikki, P., Vuori, A. & Ivanoff-Lahtela, P. 2007. Hoitotyö kotona, 17. Sanoma Pro Oy. ITSHEC -hanke. https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec Kokkala, C. 2020. Haavoittuvuuteen liittyvä osaaminen – näkökulma kotona asuvaan ikääntyneeseen. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/05/06/haavoittuvuuteen-liittyva-osaaminen-nakokulma-kotona-asuvaan-ikaantyneeseen/ Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). Pirilä, K. & Valtonen, A.2021. Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. Luettu 2.4.2021. Raatikainen, E. 2020. Asiakkaan ainutlaatuinen arki. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/03/24/asiakkaan-ainutlaatuinen-arki/ Tepponen, M.2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/9034 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas.  Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Väänänen A., Smedlund, A., Törnroos K., Kurki A-L, Soikkanen A, Panganniemi, N.& ja Toppinen-Tanner S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa: Hyvinvointia työstä 2030. Työterveyslaitos. Väänänen, A., Smedlund A., Törnroos K. Satka, Mirja, Alanen, Leena, Harrikari, Timo & Pekkarinen, Elina (toim.) (2011) Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta. Tampere: Vastapaino., Kurki, A.nna-L., Soikkanen A., Panganniemi, N. & Toppinen-Tanner, S. (2020) Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa Kokkinen, L. (toim.) (2020) Hyvinvointia työstä 2030 -luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Helsinki.    

Lue lisää

Mitä sä oikein teet? Luottamuksen ja yhteistyön syventäminen moniasiantuntijaisessa vanhustyössä
4.6.2019
Johanna Weeman

Kysymyksen tulisi kuulua Mitä mä teen, mitä sä teet ja mitä me tehdään yhdessä. Verkostotyöskentelystä, moniammatillisuudesta ja moniasiantuntijuudesta puhutaan, mutta miten ne näyttäytyvät työntekijän ja työyksiköiden näkökulmasta? Miten organisaatiot voisivat tukea moniasiantuntijuuden kehittymistä? Yhteistyö lähtee keskinäisestä luottamuksesta. Luottamuksen rakentumista voisi tukea selkeyttämällä työnkuvia ja organisaatioiden rakenteita sekä antamalla aikaa, tiloja ja työtapoja yhteistyöhön. Vanhustyössä jokaisen työntekijän työnkuva sisältää verkostotyötä muiden tahojen kanssa. Paula Risikko korosti Uudistuva sosiaali- ja terveysala ­- seminaarin avaussanoissaan toimivaa tiedonkulkua sekä vuorovaikutustaitojen ja kunnioittavan käytöksen korostamista kaikissa portaissa (Risikko 2018). Järvensivun ym. (2010) mukaan verkostotyössä keskiössä ovat ihmisten, yksiköiden ja organisaatioiden välinen luottamus. Luottamus mahdollistaa uusia näkökulmia ja asiakkaita hyödyttäviä ratkaisuja. (Järvensivu ym. 2010: 3.) Miten mahdollistamme tämän luottamuksen rakentumisen? Kuorilehdon (2014) mukaan yksipuolisesta tiedonsiirrosta tulisi päästä keskustelevaan moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön. Verkostotyöskentelyn haasteina voivat olla esimerkiksi epäselvät työnkuvat, organisaatiot ja rakenteet (Kuorilehto 2014: 23−30). Miten näihin haasteisiin voisi vaikuttaa? Tiedonsiirrosta kohti yhteisten ratkaisujen löytämistä Tällä hetkellä monet työyksiköt ovat vielä ammattilaisten välisen yhteistyön vaiheessa: ammattilaisilla voi olla yhteiset tavoitteet mutta työtä tehdään erillään toisistaan. (Kuorilehto 2014: 25−26.) Esimerkiksi terapeutti−hoitaja -yhteistyön haasteena voi olla yksipuolinen tiedonvaihto. Hoitajat voivat kokea terapeutit etäisiksi hahmoiksi jotka tuovat käskyjä työn arjen ulkopuolelta.  Terapeutit voivat turhautua kun koetaan että hoitajat eivät noudata annettuja ohjeita asiakkaan hoidossa. Yleisesti voi vallita ajatus, että kaikki ammattiryhmät tekevät omia salaisia temppujaan hokkus pokkus. Tehokkuuden ja ammattiosaamisen korostaminen voi johtaa siihen, että työntekijät itsekin odottavat itseltään ammattialasta kumpuavia valmiita ratkaisuja.  Moniasiantuntijaisen yhteistyön tavoitteena on ammattilaisten keskinäinen yhteistyö, jossa perehdytään toisten näkökulmiin ja opitaan yhdessä ratkaisujen löytämiseksi (Kuorilehto 2014: 25−26). Ennakko-oletukset ja epäselvä työnjako tiimityön haasteina Työyhteisöissä saattaa vallita erilaisia ennakkokäsityksiä muista ammattiryhmistä. Fysioterapeutti hieroo. Sairaanhoitaja tarkistaa haavat ja lääkkeet. Toimintaterapeutti kuntouttaa asiakkaan yläraajan ja lainaa wc-korottajan. Jokainen tuo työyhteisöön omat aiemmat kokemuksensa. Edellisissä työpaikoissa toiselle ammattiryhmälle on voinut kuulua erilaisia tehtäviä kuin nykyisessä. Työnkuvissa voi olla päällekkäisyyksiä. Toinen ammattiryhmä voi olla itselle täysin vieras. Itse en ole koskaan työskennellyt geronomin kanssa, mitä me tekisimme yhdessä? Ammattilaiset voivat itsekin olla epätietoisia omasta roolistaan muuttuvissa työympäristöissä. Omien työnkuvien selkeyttämiseksi ammattilaiset tarvitsevat johdon tukea. Samanaikaisesti työntekijän oma ammatti-identiteetti muuttuu ja kehittyy. Urallaan aloittelevat rakentavat omaa paikkaansa osaamistaan vakuutellen tai varovaisemmin seuraten. Vanhat työntekijät joutuvat ehkä muuttamaan toimintaansa vanhustyön, oman alan ja työympäristöjen jatkuvassa muutoksessa. Yhä enemmän puhutaan myös rajapinnoilla työskentelystä aiemmat tiukat raamit purkaen, tämä voi tuoda epävarmuutta työskentelyyn. Mikä kuuluu minulle, mikä sinulle? Yhteiskehittämisessä opitaan yhdessä onnistumisista ja epäonnistumisista konkreettisten kokeiluiden myötä. Selkeä vastuunjako mutta vapautus jäykistä byrokratioista ovat yhteisen toiminnan keskiössä. Vaihtelevat tunteet kuuluvat kaikkeen kehittämiseen. Miten kanavoimme negatiiviset tunteet kannustavasti toiminnaksi ja opimme olemaan avoimia uusille ideoille? (Aaltonen ym. 2016.) Yhteistyö lähtee organisaatioiden rakenteista ja prosesseista Moniasiantuntijaiseen yhteistyöhön tarvitaan selkeitä organisatorisia rakenteita ja prosesseja sekä koordinointia ja tukea ongelmanratkaisuun (Kuorilehto 2014: 23−28). Miten esimiehet näkevät alaistensa verkostot ja miten niitä mahdollistetaan? Kumppanuusyhteistyön tärkeimmän tekijän eli luottamuksen muodostuminen vaatii aikaa. Teorian mukaan yli viidentoista hengen tiimit eivät ole tehokkaita. (Kuorilehto 2014: 34−35) Suurien organisaatioiden erilliset toimitilat haastavat yhteydenpitoa. (Aaltonen ym. 2016; Kuorilehto 2014: 35.) Toimintaterapeuttina tunnistan tämän haasteen, terapeutti tekee usein työtä monelle eri osastolle tai kotihoidon alueelle eikä näin pääse aidosti tutustumaan verkostoon luottamuksen rakentamiseksi. Verkostossa johdon keskeisenä tehtävänä on edistää luottamuksen ja sitoutumisen syntymistä mahdollistamalla hyviä suhteita ihmisten välillä (Järvensivu ym. 2010: 3, 15). Yhteistyön rakenteiden suunnitteluun käytetty aika helpottaa työtä jatkossa. Ajanpuutetta koettaessa tulisi korostaa yhteistyön vaikuttavuutta asiakkaan kannalta ja nähdä yhteistyön helpottavan kaikkien työtä. Alueellinen työskentely voisi tukea yhteistyötä. (Kuorilehto 2014: 34−35). Verkostojen tapaamisissa voi hyödyntää erilaisia yhteistyön ja osallistamisen menetelmiä. Erityisesti erilaiset työpajat edistävät verkostoitumista ja kohtaamista. (Järvensivu ym. 2010: 42­, 49.) Luottamus palvelua tai ammattikuntaa kohtaan on tärkeää, mutta vahvin luottamus syntyy ihmisten välille. Siksi jokainen meistä on tärkeä ja korvaamaton omine osaamisinemme ja verkostoinemme. Aidon moniasiantuntijuuden rakentumiseksi meidän tulee rakentaa näkemys siitä, mitä me itse teemme, mitä toinen tekee ja mitä me teemme yhdessä. Moniasiantuntijaisessa yhteistyössä ja yhteiskehittämisessä ei ole valmiita ratkaisuja, vaan yhteisen luottamuksen ja sitoutumisen kautta ratkaisuja kokeillaan ja kokeiluista opitaan yhdessä. Näin tavoitellaan entistä laadukkaampia asiakasprosesseja ja laadukkaampaa vanhustyötä. Kirjoittaja: Johanna Weeman, toimintaterapeutti AMK ja vanhustyön ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet: Aaltonen, Satu & Hytti, Ulla & Lepistö, Tanja & Mäkitalo-Keinonen, Tiina 2016. Yhteiskehittäminen: kaikki siitä puhuu, mutta mitä se on ja miten siinä onnistua? Saatavana osoitteessa: <https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/yhteiskehittaminen-kaikki-siita-puhuu-mutta-mita-se-on-ja-miten-siina>. Luettu 20.11.2018. Järvensivu, Timo & Nykänen, Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: <https://www.seugolaid.fi/wp-content/uploads/2017/03/Verkostojohtamisen-opas-versio-1-0-30-12-2010.pdf>. Luettu 20.11.2018. Kuorilehto, Ritva 2014. Moniasiantuntijuus sosiaali- ja terveydenhuollon perhetyössä. Väitöstutkimus. Oulu: Oulun yliopisto. Saatavana osoitteessa: <http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526203966.pdf>. Luettu 10.10.2018. Risikko, Paula 2018. Eduskunnan puhemies Paula Risikon avauspuheenvuoro Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaarissa 9.11.2018. Helsinki. Seminaarin ohjelma saatavana osoitteessa: <https://www.metropolia.fi/ajankohtaista/tapahtumat/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6380&cHash=78a01745657dcc85b1f82e7f41178c80>.

Lue lisää

Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely mahdollistuu keskinäisen luottamuksen ja esimiestyön tuen avulla
20.3.2019
Suvi Liimatainen

Organisaation rakenteet ja johtaminen nähdään joko yhteistyötä tukevana tai estävänä tekijänä. Moniammatillista yhteistyötä hyödyntämällä ja verkostotyöskentelyä tehostamalla voidaan kotihoidon asiakkaille tarjota yhä asiakaslähtöisempiä ja kustannustehokkaampia kotihoidon palveluita. Kuntien kotiin tarjottavien palveluiden kysyntä kasvaa väestön ikääntyessä ja kun yhä useampi ikäihminen haluaa elää omassa kodissa sairauksista huolimatta ja myös toimintakyvyn laskiessa. Kuntien kotiin tarjottavia palveluita on kehitetty viime vuosina sisällöllisesti ja rakenteellisesti muun muassa hallituksen I&O-kärkihankkeen avulla ja kehitystyö jatkuu edelleen. STM (2017) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017-2019 on määritellyt, että ikääntyneen väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu koostuu turvallisuudesta, asiakaslähtöisyydestä, vaikuttavuudesta ja hyvin koordinoidusta toiminnasta. Valtakunnallisesti ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitystyön päätavoitteina on viime vuosina ollut kehittää kuntien kotiin tarjottavia palveluita tehostamalla kotisairaalan toimintaa ja laajentamalla kotihoidon palveluvalikoimaa entisestään. Yksilölliset ja asiakaslähtöiset kotihoidon palvelut lisäävät myös kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä tänä haastavana aikana. Myös kuntien ikäihmisten sosiaali- ja terveyspalveluiden strategiat perustuvat tällä hetkellä visioon, jossa mahdollisimman pitkään ja turvallisesti ikääntyneet, sairaat ja apua sekä tukea tarvitsevat kuntalaiset voisivat asua omissa kodeissaan. Kotiin tarjottavien palveluiden kehittämistyössä panostetaan henkilökunnan moniammatillisiin ja eri verkostoita hyödyntäviin työtapoihin, sillä usein ikääntyneiden asiakkaiden kokonaishoito vaati eri ammattiryhmien ja asiantuntijoiden osaamista sekä näiden saumatonta ja sujuvaa yhteistyötä yli organisaatio- ja ammatillisten roolirajojen. Kotihoidossa ikäihmisten hoidonlaatuun vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi hoitohenkilökunnan moniammatillinen yhteistyö, missä hyödynnetään geriatrian ja gerontologisen hoitotyön osaamista. (STM 2017; Tammi ym. 2018.) Strateginen kumppanuus ja keskinäinen luottamus Moniammatillinen yhteistyö on ennen kaikkea strategista kumppanuutta, mikä perustuu keskinäiselle luottamukselle. Luottamuksen saavuttaminen voi kuitenkin olla haastavaa ja mahdotonta, jos organisaatio ja johtamistyö ei riittävästi tue sen tavoittelua. Myös hoitoyksiköiden erilaiset kulttuuritekijät, organisaatiorakenteet ja henkilökunnan asenteet sekä vuorovaikutuksen vähyys eri ammattiryhmien välillä vaikeuttavat keskinäisen luottamuksen syntymistä. (Isoherranen 2012; Pärnä 2012; Järvensivu ym. 2010; Matziou, Vlahioti, Matziou, Megapanou & Petsios 2014.) Moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelyn lähtökohdat kumpuavat henkilökunnan kyvyistä ja halusta tehdä yhteistyötä sekä kollegiaalisesta kumppanuudesta. Moniammatillinen yhteistyö on jaettua ymmärrystä ja yhteistä vastuunottoa tavoitteellisesta toiminnasta, jossa jokaisen osaaminen on merkityksellistä tavoitteiden saavuttamiseksi. (Isoherranen 2012; Pärnä 2012; Järvensivu ym. 2010; Matziou ym. 2014.) Yhteiskehittämisellä positiivisia vaikutuksia moniammatilliseen yhteistyöhön ja verkostotyöskentelyyn Tutkimuksellinen kehittämistyöni vanhustyön YAMK-opinnoissa käsittelee moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä kunnan kotiin tarjoamissa hoiva- ja hoitopalveluissa. Työni tavoitteena oli selvittää kotihoidon ja kotisairaalan hoitohenkilökunnan näkemyksiä, kokemuksia ja toiveita keskinäisestä moniammatillisesta yhteistyöstä ja verkostotyöskentelystä. Työssäni olen pyrkinyt kartoittamaan, mitkä asiat ovat tukeneet ja haastaneet hoitoyksiköiden keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä. Käytännöntyön kehittämisosuudessa yhteiskehittämisen avulla on pyritty myös tuottamaan ratkaisuja ja kehittämään vaihtoehtoisia moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelynmenetelmiä ja -tapoja huonosti toimivien tilalle. Yhteiskehittämiseen osallistui hoitohenkilökuntaa molemmista hoitoyksiköistä. Yhteiskehittämiseen osallistumisen koettiin vaikuttaneen positiivisesti hoitoyksiköiden keskinäiseen moniammatilliseen yhteistyöhön ja verkostotyöskentelyyn. Hoitoyksiköiden keskinäinen luottamussuhde sai kaipaamaansa vahvistusta. Yhteiskehittäminen koettiin mielekkäänä tapana kehittää ja parantaa keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä tukevia yhteistyönkäytäntöjä ja toimintatapoja. Yhteiskehittämisen tavoitteena olikin osallistaa keskeiset henkilöt kehitystyöhön ja vahvistaa näiden sitoutumista yhdessä sovittuihin toimintatapoihin ja kehitystyön tavoitteisiin. Hoitohenkilökunnalle lisää resursseja ja vastuuta sekä esimiehille verkostojohtamisen taitoa! Tulosten perusteella hoitohenkilökunnan osallisuuden mahdollisuutta kehitystyöhön pidetään henkilökunnan keskuudessa tärkeänä. Yhteiskehittämiseen osallistuneet hoitohenkilökunnan jäsenet olivat kiinnostuneita lisäämään keskinäistä moniammatillista yhteistyötä ja verkostotyöskentelyä, mutta kokivat tarvitsevansa siihen enemmän oman organisaation tarjoamia resursseja sekä johdon tukea ja kannustusta. Hoitohenkilökunnalle tulisi myös tarvittaessa järjestää lisäkoulutusta moniammatillisesta yhteistyöstä ja verkostotyöskentelystä. Moniammatillisen yhteistyön ja verkostotyöskentelyn onnistuminen, kun kuitenkin on loppujen lopuksi työntekijöiden vastuulla. Asiakaslähtöinen kotihoidonpalvelujärjestelmä toteutuu tehokkaasti moniammatillista yhteistyötä ja verkostoja hyödyntämällä. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön: ”Moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely kotihoidon ja kotisairaalan välillä hoitohenkilökunnan kokemana ja arvioimana”, Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2019. Kirjoittaja: Suvi Liimatainen, opiskelija, vanhustyön YAMK- tutkinto-ohjelma Kuva: https://www.pexels.com Lähteet: Isoherranen, Kaarina 2012.Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Saatavana osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf. Järvensivu, Timo, Nykänen Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas- Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Saatavilla osoitteessa: https://www.seugolaid.fi/wp-content/uploads/2017/03/Verkostojohtamisen-opas-versio-1-0-30-12-2010.pdf Matziou, Vasiliki, Vlahioti, Efrosyni, Matziou, Theodora, Megapanou, Efstathia & Petsios, Konstantinos 2014.Physician and nursing perceptions concerning interprofessional communication and collaboration. Saatavana osoitteessa: http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=5&sid=2f46ab7e-2db0-45fe-a5e0-fd4b094cb83f%40sessionmgr103. Pärnä, Katariina 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Väitöskirja. Turku: Turun yliopiston julkaisuja, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Saatavilla osoitteessa: http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/77506/AnnalesC341Parna.pdf?sequence=1&isAllowed=y. STM I&O Kärkihanke Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa 2016-2018. Hakujulkistus 6.5.2016. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74908/Rap_2016_32.pdf. STM Julkaisuja 2017:6. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2017-2019. Saatavilla osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80132 Tammi, Jukka, Karjalainen, Eila, Sjöblom, Kaj, Fellman, Urban, Hannula, Kaija, Ahola, Sari, Paalanen, Tiina, Suurjoki-Niemi, Sari & Wollsten, Gun-Lis 2018. Kirkkonummen kunnan suunnitelma toimenpiteistään ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi vuosille 2018-2021. Saatavilla osoitteessa: http://kirkkonummi.cloudnc.fi/download/noname/%7B6e2cb833-77ea-4514-81d0-618ebb20fdb5%7D/38152.

Lue lisää