Geroblogi

Sosiaali- ja terveysalalla on viime vuodet eletty suurten muutosten ja mullistusten aikaa. Harvoin on ollut viikkoa, jossa vanhustyön ongelmista – suurelta osin työvoimapulaan liittyen – ei olisi uutisoitu mediassa. Löytyykö ongelmiin joitakin ratkaisuja sillä aikaa, kun viisasten kiveä vielä etsitään? Puhelimen ilmoitusääni. Tuttu ja arkinen asia nykypäivänä. Vilkaisen näyttöä: työpaikan WhatsApp-ryhmä. Iltavuorossa yhden työntekijän puutos, kuten myös seuraavissa kolmessa aamuvuorossa. Ilmoittaudun tulevan lauantain aamuvuoroon vapaaehtoiseksi. YLE uutisoi 7.11.2023 vanhustenhoidon jo vuosia tapetilla olleesta hoitajamitoituksesta. Nykyinen hallitus esittää 0,7 hoitajamitoituksen siirtymäajan jatkamista vuoteen 2028. Lisäaikaa perustellaan muun muassa henkilöstön saatavuuden varmistamisella ja taloudellisilla säästöillä. Siirtymään asti työnantajilla on kuitenkin velvollisuus täyttää nykyinen 0,65 henkilöstömitoitus. (Kinnunen 2023.) On väistämättä selvää, että työn onnistumiseksi vaaditaan riittävä määrä erilaisia resursseja – aikaa, välineitä ja ennen kaikkea henkilökuntaa. Silti sosiaali- ja terveysalan ja erityisesti vanhustyön johtamisen kentällä puhutaan mielestäni liian harvoin laadukkaan johtamisen merkityksestä, itse- ja yhteisöohjautuvuudesta puhumattakaan. Suurinkaan mahdollinen määrä hoitajia ei riitä laadukkaan vanhustyön toteuttamiseen, jos työ on huonosti organisoitua ja henkilökunta ei täytä ammattitaitovaatimuksia tai omaa riittävää gerontologista osaamista. Työkykyä voimavaroja lisäämällä Työkyky on valtavan tärkeä osa työelämää ja siinä jaksamista, jossa vastakkain painivat kuormittavat tekijät ja voimavaratekijät. Tutkimuksen mukaan vanhustyössä työn voimavarojen lisääminen vähentää eettisen kuormituksen ja liiallisen työmäärän yhteyttä huonoksi koettuun työkykyyn. Ylipäätään esimerkiksi valmentava johtaminen ja sujuva yhteistyö ovat voimavaroja, jotka suojaavat huonolta työkyvyltä. (Selander & Nikunlaakso & Laitinen 2023: 251–254.) Resurssilähtöiseen ajatteluun liittyy nykyajan työelämätrendeistä myös Lean-filosofia, joka on moniulotteinen käsite. Vaikka perinteisiä Lean-periaatteita on osittain haastavaa soveltaa sosiaali- ja terveydenhuollon ympäristöön, niiden hyödyntämistä alan johtamisessa on kuitenkin tutkittu jonkin verran. Leivonen (2020) on onnistuneesti väitöskirjatutkimuksessaan kuvannut Lean-toimintojen ja jatkuvan kehittämisen yhteyttä työyhteisön toimivuuteen. Asenteet ja organisaatiokulttuuri vaikuttavat ratkaisevasti uusien tapojen omaksumiseen. Osallistava ja valmentava lähijohtaminen yhdistettynä jatkuvaan kehittämiseen lisäävät työyhteisön toimivuutta. Lean-menetelmien voidaan siis ajatella aiheuttavan positiivisten muutosten kierteen: henkilöstön mukaan ottaminen kehittämiseen ja positiivisen palautteen antaminen saa aikaan parempaa ja motivoituneempaa työntekoa. (Leivonen 2020: 108–112.) Alaistaitoja ruohonjuuritasolla Itse- ja yhteisöohjautuvuutta hoitotyössä on tutkittu vähän, yleisesti työelämässä kylläkin. Itseohjautuvuudella viitataan yksittäiseen työntekijään, joka on aktiivinen, aloitekykyinen ja kykenevä tekemään päätöksiä itsenäisesti. Yhteisöohjautuvuudella taas viitataan yhdessä tekemiseen, työn koordinointiin ja organisointiin. Lyhyesti sanottuna nämä ovat vastakohtia perinteiselle hierarkkiselle johtamiselle. (Martela 2021: 14.) Alalla, jossa tilanteet muuttuvat nopeasti, on kiire ja vaaditaan hyviä refleksejä, näiden termien korostaminen olisi ehdottoman tärkeää. Lisäksi ruohonjuuritasolla työskentelevät hoitajat ovat parhaita asiantuntijoita omassa työssään, ei ylempi johto. Lopuksi Suomessa väestö ikääntyy ja huoltosuhde heikkenee. Työkyvyn ylläpitäminen, Lean sekä itse- ja yhteisöohjautuvuus ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, millä sosiaali- ja terveydenhuollon ja erityisesti vanhustyön kentän henkilöstöpulaa saataisiin ratkaistua. Uudet ajattelutavat kulkevat käsi kädessä myös muuttuvan vanhuskäsityksen kanssa – muutoksessa on loppujen lopuksi tärkeintä asiakaslähtöisyys. Hoitotyössä asenteet ja totutut tavat ovat pitkän aikavälin kuluessa kehittyneitä ja kokemukseni mukaan välillä haastavia muuttaa. Koska näin on aina tehty. Koittaa lauantai, jonka lupasin paikata ja saavun seitsemäksi töihin. Kaikki paikalla, 0,65 mitoitus täyttyy. Silti enemmän syytä hymyyn tuo se, kun näen tutut vakituiset ja ammattitaitoiset kollegat. Päivän täyttää nauru ja onnistumisen kokemukset, niin hoitajilla kuin asukkaillakin. Kiire tulee hetkittäin mutta luovimme, joustamme ja autamme toisiamme. Oma-aloitteisuus, reippaus ja sanaton viestintä viitoittavat työpäivää. Kello lyö kaksi, aika lähteä kotiin. Kiitos päivästä, nähdään maanantaina! Kirjoittaja Pauliina Kolin, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (YAMK) -tutkinnon opiskelija. Lähteet Kinnunen, Pekka 2023. Vanhushoidon hoitajamitoitus lykkääntymässä vuoteen 2028 – hallituspuolueiden äänet ratkaisivat. YLE uutiset. https://yle.fi/a/74-20059020 Viitattu 13.11.2023. Leivonen, Kirsi 2020. Lean-johtaminen terveydenhuollossa. Tapaustutkimus yliopistosairaalassa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Hoitotieteiden laitos. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/23802/urn_isbn_978-952-61-3615-8.pdf Viitattu 14.11.2023. Martela, Frank 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta – ja sen lupaus on suuri. Teoksessa Gamrasni, Mirjam 2021. Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Haaga-Helian julkaisut 3/2021, 11–19. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/494523/HH_Matkaopas_netti08042021.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 15.11.2023. Selander, Kirsikka & Nikunlaakso, Risto & Laitinen, Jaana 2023. Työn kuormitus- ja voimavaratekijät: Miten ylläpidetään vanhuspalveluissa työskentelevien työkykyä? Työelämän tutkimus 21 (2), 239–266. Viitattu 14.11.2023.