Avainsana: digiosallisuus
Saavutettavat verkkosivut huomioivat myös ikäihmisten tarpeet
Teknologian nopea kehittyminen haastaa ikäihmisiä pysymään vauhdikkaan tietoyhteiskunnan kyydissä. Samainen ilmiö haastaa verkkopalveluiden tuottajia ottamaan huomioon eri käyttäjäryhmien tarpeet. Ikäihmisten digiosallisuutta voidaan edistää verkkosivujen saavutettavuudella. Digipalveluiden käyttöä vaikeuttavat ikäihmisen heikentynyt näkö- tai kuuloaisti, motoriikan haasteet sekä madaltunut keskittymiskyky. Ikääntyessä tiedon vastaanottokyky usein heikkenee. Jokaiseen seniorikäyttäjään on kuitenkin suhtauduttava yksilöllisesti. (Koutonen 2018.) Ikäihmisten digisyrjäytymiseen voivat johtaa kiinnostuksen puute älylaitteiden käyttämiseen, nopeaan tahtiin muuttuvat sovellukset ja käyttöjärjestelmät tai pelko verkkorikollisuudesta. Lisäksi uuden opettelu ilman riittävää tukea saattaa olla työlästä. Osalle digitaalisten laitteiden käyttäminen on tuttua ennestään työelämän kautta. Myös läheisten aktiivisuus ikäihmisen digiosaamisen tukemisessa on merkittävää. Onnistumisen hetket madaltavat kynnystä käyttää digilaitteita ja kiinnostus digilaitteisiin voi kasvaa esimerkiksi mielekkäiden harrastusten kautta (DNA Oyj 2022). Saavutettavuus poistaa käytön esteitä Saavutettavat verkkosivut vaativat suunnittelijalta, toteuttajalta ja ylläpitäjältä asiantuntemusta sekä halua luoda kaikkien saavutettavissa olevia verkkopalveluita (Saavutettavuusdirektiivi 2023). Saavutettavuudesta hyötyvät kaikki käyttäjäryhmät, erityisesti ikäihmiset, luki- ja oppimisvaikeuksista sekä keskittymisvaikeuksista kärsivät sekä aisti- ja kehitysvammaiset (Viinikka & Koutonen 2018). Saavutettavaa verkkosivua on helpompi käyttää itsenäisemmin sillä ymmärrettävä käyttöliittymä, jäsennelty sisältö sekä selkeä ulkoasu palvelevat kaikkia käyttäjiä ja sujuvoittavat käyttökokemusta. (Redland 2021.) 15 % maailman ihmisistä jäävät verkkopalveluiden ulkopuolelle, koska niitä ei ole suunniteltu ja toteutettu oikein. Saavutettavuusdirektiivin tehtävänä on varmistaa, että jokainen pystyy käyttämään julkisia verkkopalveluita. Saavutettavuuden pitäisi kiinnostaa julkishallinnon lisäksi myös muita toimijoita. (Saavutettavuusdirektiivi 2023.) Saavutettavuuden näkökulmat Saavutettava verkkopalvelu on käyttäjäystävällisempi ja se palvelee kaikkia. Vaivaton asiointi ja helposti ymmärrettävä sanoma tavoittaa suuremman käyttäjämäärän ja lisää yhdenvertaisuutta (Saavutettavuusdirektiivi 2023). Direktiivin tavoitteena on käyttäjien toiminnan yhdenvertaistaminen sekä digitaalisten palveluiden laadun parantaminen (Viinikka & Koutonen 2018). Saavutettavuuden osa-alueet. (Saavutettavuusdirektiivi 2023.) Saavutettavuusdirektiivi (2023) opastaa verkkosivujen tekijöitä huomioimaan saavutettavuuden eri osa-alueet. Selkeä kontrastiero tekstin ja taustan välillä helpottavat heikkonäköisten ja näkövammaisten ihmisten käyttökokemusta. Jos sivustolla käytetään kuvia, tulisi niillä olla tekstivastineet. Ei-tekstuaalinen sisältö tulee voida muuttaa muun muassa isokokoiseksi tekstiksi, pistekirjoitukseksi tai puheeksi. (Viinikka & Koutonen 2018.) Selkeyttä lisäämällä ikääntynyt sisäistää varmemmin lukemansa tai kuulemansa tiedon. Verkkoympäristössä voi oppia toimimaan Ikääntyneille järjestetään nykyään digiosaamista lisääviä koulutuksia eri palvelukeskuksissa, mikä on hieno tapa lisätä tietoteknisiä taitoja ja täten turvata tai lisätä muun muassa ikäihmisten sosiaalista toimintakykyä. Sosiaaliset suhteet ja tuki kannustavat ikäihmisiä ohjatun digituen pariin (Digi- ja väestötietovirasto). Digiosallisuus lisää ikäihmisten toimijuutta, sosiaalisuutta ja yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta. Ikäihmiset huomioivalle verkkosivulle käyttäjä palaa todennäköisesti mielellään myös toiste. Ikääntyneiden digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi saavutettavuutta koskevat huomiot ja muutokset ovat tärkeitä. Kirjoittajat: Milla Lunkka, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Veera Kotila, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Digi- ja väestötietovirasto https://dvv.fi/ikaihmiset-laiteosaaminen. Viitattu 6.11.2023. DNA Oyj. STT Viestintäpalvelut Oy. Verkkojulkaisu 30.11.2022. https://www.sttinfo.fi/tiedote/69958895/ikaihmiset-entista-paremmin-mukana-digitaalisessa-yhteiskunnassa?publisherId=1881. Viitattu 6.11.2023. Koutonen, Ellamari. 2018. Saavutettavat verkkosivut. Case Ruottisen perhehoito. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805168443. Viitattu 5.11.2023 Redland 2021. https://www.redland.fi/saavutettavuus-parantaa-verkkopalvelua/. Viitattu 31.8.2023. Saavutettavuusdirektiivi 2023. https://saavutettavuusdirektiivi.fi) Viitattu 31.8.2023. Viinikka, Sinikka & Koutonen, Ellamari. Karelia-ammattikorkeakoulu. Ikä nyt –julkaisu 2/2018. https://ikanyt.karelia.fi/2018/10/17/saavutettavat-verkkosivut-ikaihmisille/. Viitattu 31.8.2023.
Ikääntyneet tutustumaan digiaiheisiin – keskustellen ja lempeästi
Ikääntyneiden rohkaisemisessa digiaiheiden pariin on hyvä pohtia erilaisia tapoja. Digitaidoistaan ja ylipäätään digiaihepiiristä epävarmuutta kokevat ikääntyneet voivat olla hämmentyneitä aihepiiriin liittyvästä sanastosta, käsitteistä ja teemoista. Yhä enenevässä määrin jopa yli 75-vuotiaat käyttävät älypuhelinta ja internettiä. (https://digiin.fi/kategoria-ikaantyneet/yha-useampi-iakas-on-tottunut-digilaitteiden-kayttaja-digituen-tarve-ei-silti-ole-vahentynyt-vaan-muuttanut-muotoaan/). Tapio (2020) puolestaan kirjoittaa artikkelissaan, että vuonna 2019 Suomen virallisen tilaston (SVT) mukaan 65–74-vuotiaista internetiä käytti päivittäin vähän yli puolet, eli 54 % (Tapio 2020: 54). Moni ikääntyneistä kuitenkin kokee epävarmuutta digitaidoistaan eikä uskalla ottaa käyttöön laitteita tai sähköisiä palveluita. Digitalisaation ollessa vauhdissa ikääntynyt tarvitsee tukea ja ohjausta palveluiden käyttöön (Rasi & Taipale 2020: 328). Rohkaisua digiaiheiden pariin Tähän alkuun on hyvä nostaa esille kysymys, joka kohdistuu juuri tähän ikääntyneiden ryhmään, joka kokee epävarmuutta, ehkä pelkoakin, sähköisten palveluiden ja digilaitteiden käytössä. Millä keinoilla saamme levitettyä rohkaisun sanomaa, innostusta ja kannustusta ikääntyneelle, joka ei itse omatoimisesti hakeudu digiopastuksen tai luentojen pariin? Yhtenä syynä, miksi ikääntynyt ei hakeudu opastukseen tai digiaiheisten luentojen pariin, voi olla, ettei usko omiin kykyihinsä selviytyä digimaailmassa. Erilaiset toimijat järjestävät digiopastusta, kuten kirjastot, asukastalot, palvelukeskukset ja kansalaisopistot. Yhteistyökumppaneina toimivat usein järjestöt ja yhdistykset. Opastuspaikoista tiedotetaan monipuolisesti mainoksin ja internetissä. Kuitenkin ne ikääntyneet, jotka ovat epävarmoja ylipäänsä digiaiheista ja digi-termikin tuntuu vieraalta, tarvitsevat lempeän tavan lähestyä aihetta. Tutustumista digiteemoihin keskustelemalla Ryky 2019 kirjoittaa blogissaan osuvasti, että on ikääntyneitä, jotka ovat vahvasti päättäneet olla käyttämättä digilaitteita tai digipalveluita tietämättä kuitenkaan täysin, mitä seikkoja, kuten hyötyjä, niiden käyttäminen pitää sisällään. Tietämättömyys aihepiiristä voi johtaa siihen, ettei ymmärretä mitä käyttämättä jättämisestä voi seurata. (Ryky 2019). Kuten voidaan joutua olemaan riippuvaisempia ulkopuolisesta avusta (Hänninen & Pajula & Korpela & Taipale 2021: 11). Tässä on yksi monista muista teemoista, joista on tärkeää keskustella ikääntyneiden kanssa rauhallisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä, jossa tyhmiä kysymyksiä ei ole. Teknisten digitaitojen opettelu on toki olennaista, mutta myös keskustelu ja ymmärryksen lisääminen digitalisaatioon liittyviin aihepiireihin, kuten medialukutaito (Rasi & Taipale 2020: 330). Digiaiheista keskustelemiseen avautuu mahdollisuuksia esimerkiksi ryhmätoiminnan avulla. Ryhmässä ikääntynyt voi pohtia hyväksyvässä ja samanhenkisessä ympäristössä ikäistensä kanssa asioita, mitkä arveluttavat ja kaipaisivat selvennystä, kuten digiaiheinen sanasto. Lisäksi tutustuminen digiaiheisiin turvallisessa ryhmässä, vuorovaikutuksessa toisten kanssa, tukee ikääntyneen sosiaalisuutta (Pihlainen ym. 2022:16). Erityisen tärkeää on ottaa huomioon ne ikääntyneet, joilla ei ole omaisia tai läheisiä tukemassa digitaitoihin tutustumisessa ja niiden opettelemisessa (Rasi & Taipale 2020: 331; Hänninen ym. 2021: 6). Ryhmän tuki on merkityksellinen tässä tilanteessa, sekä digitaitojen oppimisen, että vuorovaikutuksellisen kanssakäymisen kannalta, jolloin myös yksinäisyyden tunne voi lieventyä. Työntekijät valmiudessa rohkaisemaan omilla taidoillaan Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden on hyvä pitää mielessään rohkaistessaan ikääntyneitä digiaiheiden pariin, ettei tarvitse olla itsekään ”seppä syntyessään”. Työntekijä tai vapaaehtoinen vertaisohjaaja voi yhdessä ikääntyneen kanssa pohtia asioita ja ottaa niistä selvää, kun jostakin aihepiiristä kaivataan lisätietoa. Tarvittaessa voi olla yhteydessä tietyn aiheen asiantuntijaan ja pyytää ryhmään mukaan kertomaan aiheesta. Kun aihepiiri ja termit tulevat ikääntyneelle tutummaksi, on helpompi lähteä pohtimaan digilaitteen, kuten tabletin tai älypuhelimen hankintaa, jos sellaista ei vielä ole. Lisäksi on matalampi kynnys hakeutua digineuvojan pakeille hakemaan tekniseen osaamiseen tukea. Tässä yksi näkökulma, jonka avulla voidaan rakentaa tasavertaista lempeää lähestymistapaa epävarmuutta kokevan ikääntyneen rohkaisemiseen digiaiheiden pariin. Digiopastusta, ja tähän aihepiiriin tukea antavien toimijoiden, on oltava valmiudessa kehittämään erilaisia tapoja ikääntyneiden digitaitojen opettelemiseen ja aiheeseen tutustumiseen. Ikääntyneille, joilla on erilaisia tarpeita tai esteitä, jotka saattavat vaikuttaa halukkuuteen tai kykyyn oppia digitaitoja, on tarjottava uudenlaisia oppimismahdollisuuksia. (Pihlainen ym. 2022: 16.) Tämän tekstin kirjoittajana, juuri keski-iän kynnyksen ylittäneenä, huomaan kuinka, digitaitojen ylläpitäminen vaatii pysymistä ajan hermolla erilaisten uusien sovellusten ja digitaalisten toimintojen käyttöönotossa sekä niiden päivityksissä. Digitaidoissa mukana pysyminen ei siis kohdistu vain tiettyyn ikäryhmään. Tutustutaan positiivisella mielellä uusiin aiheisiin ja yhdessä oppien! Kirjoittaja: Tea Tulikallio, vanhustyön YAMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Hänninen, Riitta & Pajula, Laura & Korpela, Viivi & Taipale, Sakari 2021. Individual and shared digital repertoires- older adults managing digital services. Information, Communication & Society. 1–16. Pihlainen, Kaisa & Ehlers, Anja & Rohner, Rebekka & Cerna, Katerina & Kärnä, Eija & Hessa, Moritz & Hengl, Lisa & Aavikko, Lotta & Frewer- Graumann, Susanne, & Gallistl, Vera & Müller, Claudia 2022. Older adults’ reasons to participate in digital skills learning: An interdisciplinary, multiple case study from Austria, Finland and Germany. Studies in the Education of Adults 2022. 1–19. Rasi, Päivi & Taipale, Sakari 2020. Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia-lehti 34 (4) /2020. 328-330. Viitattu 11.11.2022. Ryky, Pinja 2019. ”Kone tai palvelu on tyhmä, mikäli seniori ei kykene sitä käyttämään”. Sitra-blogi. Blogipostaus 16.8.2019. Viitattu 11.11.2022. Taipale, Sakari 2020. Yhä useampi iäkäs on tottunut digilaitteiden käyttäjä – digituen tarve ei silti ole vähentynyt vaan muuttanut muotoaan. DigiIN-hanke: Palvelukulttuuria uudistamalla kaikki mukaan digitaaliseen yhteiskuntaan. Päivitetty 19.9.2022. Viitattu 11.11.2022. Tapio, Tarja 2020. Ikääntyvien digitoimijuus rakentuu elämänkulun – ja tavan puitteissa. Teoksessa Salminen-Tuomaala, Mari & Hallila, Jaakko & Saarikoski, Silja & Tapio, Tarja 2020. Tietoa, taitoa ja teknologiaa - kehittämispolkuja sosiaali- ja terveysalalla. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja. B. raportteja ja selvityksiä 157. Seinäjoki 2020. 51–64.