Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Miten rakennetaan koti, kun vanha jää taakse?
8.12.2025
Elina Parviainen

Ikääntyneen siirtymä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ei ole pelkkä muutto uuteen osoitteeseen, vaan merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa identiteettiin, turvallisuuden tunteeseen ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. Kotiutuminen ei tapahdu hetkessä, vaan se edellyttää aikaa, tukea ja sensitiivistä kohtaamista. Hoitoalan ammattilaisilla on keskeinen rooli siinä, miten ikääntynyt voi rakentaa itselleen uuden kodin hoivaympäristössä. Näitä asioita tarkastellaan vanhustyön YAMK-opinnäytetyössä, jossa selvitettiin, millaisin keinoin ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea siirryttäessä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Työssä käsitellään kotiutumisen moniulotteisuutta, paikkakokemuksen merkitystä sekä esitetään käytännön suosituksia hoitotyön kehittämiseksi. Koti on enemmän kuin paikka Koti merkitsee ikääntyneelle paljon enemmän kuin fyysistä tilaa, Se on syvästi henkilökohtainen ja kokemuksellinen ympäristö, joka heijastaa yksilön arvoja, elämäntapaa ja historiaa. Kodissa ihminen voi olla oma itsensä, mikä tekee siitä keskeisen osan identiteettiä (Vasara 2020; Pikkarainen 2019). Koti tarjoaa myös psykologista turvaa. Tuttujen esineiden, rutiinien ja tilojen keskellä ihminen kokee hallinnan tunnetta ja ennakoitavuutta, mikä vahvistaa turvallisuuden kokemusta (Pikkarainen 2019; Vasara 2020). Lisäksi koti toimii sillanrakentajana menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, auttaen jäsentämään elämänkaarta ja ylläpitämään jatkuvuuden tunnetta (Vasara 2020). Kodissa toteutuu toimijuus ja mahdollisuus tehdä omia valintoja, ylläpitää arjen rytmiä sekä säilyttää itsemääräämisoikeus (Hattar-Pollara 2010). Emotionaalisesti kotiin liittyy kiintymystä, saavutuksen tunnetta, muistoja ja merkityksellisyyttä, jotka syntyvät vuosien vuorovaikutuksesta paikan kanssa ja vahvistavat kokemusta siitä, että koti on enemmän kuin paikka, se on osa elämää (Seamon & Sowers 2008). Kun ikääntynyt joutuu luopumaan kodistaan ja siirtymään palveluasumiseen, hän ei menetä vain fyysistä tilaa. Hän kohtaa muutoksen, joka voi vaikuttaa syvästi hänen identiteettiinsä, turvallisuuden tunteeseensa ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. (Vasara 2020; Hattar-Pollara 2010.) Kotiutuminen on prosessi, ei tapahtuma Kotiutuminen ei tapahdu muuttokuorman purkamisen hetkellä. Se alkaa vasta silloin. Se on psykologinen, sosiaalinen ja käytännöllinen prosessi, jossa ikääntynyt jäsentää uutta elämänvaihetta osaksi omaa elämäntarinaansa (Vasara 2020). Siirtymävaiheessa ikääntynyt kohtaa usein menetyksiä, kuten toimintakyvyn heikkenemistä, sosiaalisten suhteiden vähenemistä ja merkityksellisten roolien katoamista. Tällaiset muutokset voivat heikentää elämänhallinnan tunnetta ja kaventaa koettua autonomiaa. Mutta siirtymä voi olla myös mahdollisuus reflektoida mennyttä, rakentaa uutta identiteettiä ja löytää uusia merkityksiä. Sopeutuminen ei ole passiivista mukautumista, vaan aktiivista psyykkistä ja käytännöllistä työtä. (Hattar-Pollara 2010; Jyväkorpi ym. 2020; Pirhonen ym. 2019.) Kotiutuminen rakentuu arjen pienistä valinnoista, kuten mahdollisuudesta vaikuttaa omaan tilaan, osallistua yhteisön toimintaan ja ylläpitää henkilökohtaisia rooleja. Tämä edellyttää hoitohenkilökunnalta sensitiivistä vuorovaikutusta ja kykyä tunnistaa asukkaan elämäntarinalliset kerrostumat. (Vasara 2020; Seamon & Sowers 2008.) Kotiutuminen ei siis ole pelkkä siirtymä, vaan aktiivinen prosessi, jossa uusi koti rakentuu kokemuksellisesti askel kerrallaan. Aineisto opinnäytetyöhön Aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä, analysoimalla kansainvälisistä tietokannoista haettuja alkuperäistutkimuksia, jotka käsittelivät ikääntyneiden kotiutumisen tukemista ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirryttäessä. Katsaus toteutettiin temaattisena analyysina, ja sen tavoitteena oli tuottaa käytännönläheisiä suosituksia hoitoalan ammattilaisille ikääntyneiden yksilöllisen ja inhimillisen sopeutumisen tueksi. Tuloksissa nousi esiin kolme pääteemaa: psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä ympäristön merkitys kotiutumisen edistämisessä. Opinnäytetyön suositukset tarjoavat konkreettisia keinoja hoitotyön suunnitteluun, palvelujen kehittämiseen ja henkilöstön koulutukseen, ja ne tukevat ikääntyneiden sopeutumista uuteen kotiin moniulotteisena ja merkityksellisenä prosessina. Kolme kotiutumisen kulmakiveä Opinnäytetyöni nosti esiin kolme keskeistä tukikeinoa, joilla ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea: 1. Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen Ikääntyneen tulee saada käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan. Ikääntynyttä tulee auttaa löytämään uusia näkökulmia ja merkityksiä. Psyykkinen tuki on arjen läsnäoloa, kuulluksi tulemista ja turvallisuuden tunnetta. Se on hoitajan kyky nähdä ihminen muutoksen keskellä. 2. Yhteisöllisyyden vahvistaminen Yhteenkuuluvuuden kokemus ja sosiaaliset suhteet rakentavat turvaverkon, joka voi vahvistaa muutoksen kokemusta. Osallisuus, kuulluksi tuleminen ja yhteisön tuki ovat avainasemassa. Palveluasumisen yhteisö ei saa olla pelkkä hoitoyksikkö. Sen tulee olla paikka, jossa ikääntynyt voi kokea kuuluvansa johonkin. Yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se vaatii rakenteita, tiloja ja toimintaa, jotka tukevat vuorovaikutusta. 3. Ympäristön merkityksellisyys Ympäristön tulee mahdollistaa henkilökohtaiset kokemukset, rutiinit ja osallisuuden. Ympärivuorokautisen palveluasumisen tilat eivät saa olla standardoituja, vaan yksilöllisesti muokattavia. Kodin rakentaminen uudessa ympäristössä vaatii tilaa muistoille, rutiineille ja omalle rytmille. Lopuksi Opinnäytetyön tuloksissa näkyy kotiutumisen moniulotteisuus. Kyse ei ole vain fyysisestä siirtymästä, vaan kokonaisvaltaisesta sopeutumisprosessista, jossa yhdistyvät identiteetin jatkuvuus, emotionaalinen kiinnittyminen ja ympäristön merkityksellisyys. Kotiutuminen vaatii aikaa, tilaa ja tukea. Kotiutuminen edellyttää hoitoalan ammattilaisilta sensitiivistä vuorovaikutusta, yksilöllistä ohjausta ja kykyä muokata ympäristöä niin, että se tukee ikääntyneen toimijuutta ja turvallisuuden tunnetta (Vasara, 2020; Seamon & Sowers 2008). Kotiutuminen on kohtaamisen, ymmärryksen ja inhimillisyyden mittari, joka oikein toteutuneena mahdollistaa ikääntyneille miellyttävän ja turvallisen olon uudessa kodissaan. Vaikka opinnäytetyössä hyödynnetyt tutkimukset on toteutettu muissa maissa, niiden havainnot ovat suoraan sovellettavissa myös suomalaiseen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Ikääntyneiden kotiutuminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on kaikkialla maailmassa samankaltainen inhimillinen prosessi, jossa keskiöön nousevat identiteetin jatkuvuus, turvallisuuden tunne, yhteisöllisyys ja ympäristön merkityksellisyys. Kulttuuriset ja rakenteelliset erot eivät poista sitä, että muutos omasta kodista hoivaympäristöön on universaali elämänvaihe, jossa ihminen tarvitsee tukea, sensitiivistä kohtaamista ja kokemuksen siitä, että uusi paikka voi vähitellen tuntua kodilta. Tämä kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön “Ikääntyneen kotiutumisen tukeminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen muutettaessa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus”, joka on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulussa osana Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto-ohjelmaa. Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429400  Kirjoittaja Elina Parviainen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi, ikääntyneiden palveluiden kehittämisen ja johtamisen (YAMK) tutkinnosta valmistunut. Lähteet Hattar-Pollara, Marianne 2010. Developmental Transitions. In Meleis, Afaf Ibrahim 2010. Transitions Theory: Middle Range and Situation Specific Theories in Nursing Research and Practice. E-kirja. New York: Springer Publishing Company. Jyväkorpi, Satu & Strandberg, Timo & Urtamo, Annele & Pitkälä, Kaisu & Suominen, Merja & Kokko, Katja & Heimonen, Sirkkaliisa 2020. Ikääntyneiden terveys, elämän laatu, toimintakyky ja mielen hyvinvointi. Gerontologia lehti 34 (4). 339–344. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99624 Viitattu 31.10.2025. Pikkarainen, Aila 2019. Vieraana vai kotona palvelutalossa? Muutosta ja muuttoa tukemassa. Teoksessa: Kulmala, Jenni (toim.) Hyvä vanhuus. Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. E-Kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Pirhonen, Jari & Tuominen, Katariina & Jolanki, Outi & Jylhä, Marja 2019. Hyvinvointi vanhuudessa – valmistautumista, sopeutumista, luopumista ja hyväksymistä. Gerontologia 33 (3). 105–119. https://doi.org/10.23989/gerontologia.79424 Viitattu 31.10.2025. Seamon, David & Sowers, Jacob 2008. Place and Placelessness, Edward Relph. Key Texts in Human Geography 43–51. London: Sage. https://www.researchgate.net/publication/251484582_Place_and_Placelessness_Edward_Relph Viitattu 31.10.2025. Vasara, Paula 2020. Väistämättömyyksiä ja valintoja. Kertomuksia ikäihmisten asumispolulta. JYU dissertations 212. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8132-7 Viitattu 31.10.2025.

Lue lisää

Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto omaishoidossa – tulevaisuuden voimavarat
27.11.2025
Johanna Karppinen

Omaishoitoa pidetään ratkaisuna hoivakriisiin, mutta miten ratkaista omaishoitajien hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät haasteet? Kokemusosaamista hyödyntämällä voidaan vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä sekä lisätä ymmärrystä omaishoitajien tuen tarpeista. Samalla voidaan tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia, osallisuutta ja henkilökohtaista kasvua. YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten omaishoidon koulutetut kokemusasiantuntijat kokevat osallisuutensa ja mitkä tekijät vaikuttavat osallisuuden kokemukseen. Kokemusasiantuntijoiden henkilökohtaisten kokemusten lisäksi haluttiin tuoda esiin omaishoidon kokemusasiantuntijuuden merkitys ja tarkastella kokemustiedon hyödyntämismahdollisuuksia sekä palvelurakenteissa että laajemmin yhteiskunnassa. Omaishoitajat kannattelevat hyvinvointiyhteiskuntaa Väestön ikääntyminen haastaa totutut hoivakäytänteet ja omaishoitajilla on suuri rooli hoivavastuun kantamisessa. Omaishoito on kustannustehokas ja inhimillinen tapa huolehtia hoivaa tarvitsevista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006: 9). Omaishoitajat tarvitsevat jaksaakseen oikein kohdennettua tukea ja palveluita. Halosen (2021) mukaan on tärkeää kehittää omaishoitoperheille suunnattuja palveluita, mutta omaishoitajien tukeminen on moniulotteisuutensa vuoksi haastavampaa (Halonen 2021: 368). Omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen on perusteltua panostaa, sillä omaishoitajien saamilla tukipalveluilla on todettu olevan vaikutusta omaishoitajien jaksamiseen (Kehusmaa 2014: 32). Omaishoidon kokemusasiantuntijuus ja kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen omaishoitajien tukemisessa ja palveluiden kehittämisessä on liian vähän hyödynnetty voimavara. Omaishoitajien hyvinvointiin panostaminen kannattaa, sillä tukemalla omaishoitoa voidaan myös vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä (ks. Aaltonen & Edgren & Josefsson & Heikkilä & Ilmarinen 2025: 185). Omaishoidon kokemusasiantuntijasta on moneksi Omaishoidon kokemusasiantuntijat voivat toimia koulutuksensa jälkeen monipuolisesti kokemusasiantuntijan tehtävissä. Tyypillisimpiä tehtäviä ovat vertaistukijana toimiminen sekä kokemustiedon ja omaishoitoymmärryksen lisääminen oman tarinan kautta. Oman tarinan kertominen lisää kokemusasiantuntijan merkityksellisyyden kokemusta ja antaa kuulijoille samaistumispintaa. Henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen voi ohjata myös päättäjiä kohti ihmisläheisempiä päätöksiä. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi työskennellä omaishoitajien tukemiseen ja palveluiden parantamiseen tähtäävissä kehittämistehtävissä. Yhteiskehittäminen onkin tärkeä väylä kokemustiedon hyödyntämiseen. Kokemusosaamiselle on käyttöä myös erilaisissa luottamus- ja vaikuttamistehtävissä. Kokemusasiantuntijuus edistää osallisuutta ja hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa Omaishoidon kokemusasiantuntijakoulutus (OKA®) on prosessi, jonka aikana on mahdollista jäsentää ja käsitellä omaa kokemustaan ja saada siihen toisenlaista perspektiiviä. Kokemusasiantuntijuus antaa vaikeillekin kokemuksille merkitystä sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita. Kokemusasiantuntijatoiminnalla voidaan tuoda asiakasnäkökulmaa kehittämistyöhön sekä tukea yksilön osallisuutta. Omaishoidon koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemus muodostuu merkityksellisyyden tunteesta, myönteisestä palautteesta, tarpeellisuuden tunteesta, koetusta luottamuksesta, vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteisöön kuulumisesta. Kokemusosaamisella on mahdollista rakentaa osallisuutta, joka on sekä väline että itseisarvo (Hirschovits-Gerz 2025: 5). Toisin sanoen omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan hyödyt ovat monitasoisia. Sen lisäksi että kokemusasiantuntijuus koetaan merkityksellisenä, kokemusasiantuntijat voivat auttaa vertaisiaan, minkä lisäksi kokemustieto voidaan nähdä vastauksena moniin kehittämistyön haasteisiin. Anna kokemustiedolle mahdollisuus Yhteistyö kokemusasiantuntijoiden kanssa haastaa myös ammattilaisia. Haaste kannattaa kuitenkin ottaa vastaan, sillä vaikka se vaatii uudenlaista suhtautumista ja omien asenteiden tarkastelua on se myös mahdollisuus ammatilliseen kasvuun (Hokkanen & Nikupeteri 2015: 44).   Hyödyntämällä omaishoidon kokemusasiantuntijoita osana palvelujen kehittämistä voidaan paitsi tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia ja osallisuutta myös edistää asiakaslähtöisyyttä ja lisätä dialogia ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä. Kokemustiedon hyödyntäminen voi auttaa vastaamaan moniin omaishoidon kentän haasteisiin, kuten palveluiden saavutettavuuteen, tuen riittävyyteen ja omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi tiedustella Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ltä. Lopuksi Opinnäytetyö tuotti lisätietoa omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemuksen olennaisista elementeistä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin monimenetelmäisyyttä. Aineisto kerättiin omaishoidon kokemusaisaintuntijoilta sähköisenä lomakekyselynä (n=15) ja teemahaastatteluilla (n=8). Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä, lisäksi hyödynnettiin teoriaohjaavaa analyysitapaa sekä Pienet onnistumistarinat työkalua. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämisessä. Lisäksi tulokset antavat ammattilaisille osviittaa siitä, miten tukea omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuutta. Arvostavalla kohtaamisella ja luottamuksen osoittamisella on tässä merkittävä rooli. Osallisuutta on mahdollista vahvistaa yhteisen tekemisen kautta. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Omaishoidon kokemusasiantuntijan roolit ja osallisuus” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429484 Kirjoittaja Johanna Karppinen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa kannustaa kaikkia ammattilaisia ja etenkin tulevia ammattilaisia kokemusosaamisen ja yhteiskehittämisen pariin. Lähteet Aaltonen, Mari & Edgren, Johanna & Heikkilä, Rauha & Josefsson, Kim & Ilmarinen, Katja 2025. Ikääntyneiden palvelut. Teoksessa Tynkkynen, Liina-Kaisa & Paatela, Satu & Aalto, Anna-Mari & Keskimäki, Ilmo & Nykänen, Eeva & Peltola, Mikko & Sinervo, Timo & Tammi, Tuukka & Viita-aho, Marjaana (toim.) Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 3/2025. 177–189. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-459-8 Halonen, Ulla 2021. Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia 35 (4), 356–371. https://doi.org/10.23989/gerontologia.109028 Hirschovits-Gerz, Tanja 2025. Kokemusosaaminen työelämän pitovoiman vahvistajana. Teoksessa Henna Harju (toim.) Kokemusosaamisen voima sosiaali- ja terveysalalla. Diak Työelämä 37 Tampere: Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-449-7 Hokkanen, Liisa & Nikupeteri, Anna 2015. Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus. Teoksessa Taina Meriluoto & Leena Marila-Penttinen & Essi Lehtinen (toim.) Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Kehusmaa, Sari 2014. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö. omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutki-muksia 131. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-669-942-7 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Omaishoidon tuki. Opas kuntien päättäjille. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:30. Helsinki. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225199

Lue lisää

Tulevaisuuden etähoidon osaamistarpeet
17.10.2025
Emilia Lehtinen

Etähoito on jatkuvasti yleistyvä menetelmä tuottaa palveluja asiakkaille. Se tarjoaa ratkaisuja kotihoidon haasteisiin muun muassa kasvavien asiakasmäärien sekä työvoimapulan osalta. Jotta etähoitotyö on laadukasta, se edellyttää jatkuvaa henkilöstön osaamistarpeiden tarkastelua ja kehittämistä. Etähoidossa yhteistyö asiakkaan kanssa tapahtuu tietokoneen tai muun ruudun välityksellä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020; Eloranta ym. 2024: 260) ja merkittävin ero etä- ja kotihoidon välillä onkin fyysisen kontaktin puuttuminen. Etähoitotyö eroaa fyysisestä hoitotyöstä monella eri osa-alueella. Etähoitotyön erityispiirteet voivat liittyä muun muassa tietoturvaan, asenteisiin, teknologiaosaamiseen tai asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottamisen haasteisiin. Jotta etähoitotyötä voidaan toteuttaa laadukkaasti ja taata potilasturvallisuuden toteutuminen, etähoitotyötä tekevien osaamistarpeita tulee kehittää jatkuvasti työelämän muutosten mukana. Mitä nämä osaamistarpeet sitten ovat? Tutkimusprosessi Erilaiset osaamistarpeet ja niiden muuttuminen tulevaisuuden työelämän vaatimusten mukaisesti olivat YAMK-opinnäytetyössäni keskiössä. Tavoitteenani oli selvittää, millaista osaamista etäkotihoidon työntekijät kokevat tarvitsevansa laadukkaan etähoidon toteuttamisessa nyt ja tulevaisuudessa. Tarkoituksena oli saada tietoa etähoitoon liittyvistä osaamistarpeista henkilöstön näkökulmasta ja varsinkin siitä, millaista osaamista etähoidossa tarvitaan tulevaisuudessa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin Tulevaisuuden monipuolinen etähoito -hankkeessa järjestettyjen kolmen työpajan kautta, joihin osallistui etä- ja kotihoidon henkilöstöä. Työpajoissa työskentelymenetelminä käytettiin tulevaisuuden muistelua sekä vertaiskehittämistä. Opinnäytetyön tekijänä poimin aineistosta kaikki osaamiseen ja osaamistarpeisiin liittyvät ilmaisut sekä näkökulmat. Sisällönanalyysiä käyttäen tulokset keskittyvät tutkimustehtävien kannalta olennaisiin pääluokkiin, jotka olivat saumattomiin teknologisiin järjestelmiin ja hoitokäytänteisiin liittyvä osaaminen osana potilasturvallisuutta, teknologian kehittymisen asettamat osaamisvaatimukset tulevaisuuden moniammatilliseen työhön, teknologiaosaamisen sekä muun etähoitoon liittyvän osaamisen kehittyminen koulutusten kautta, sekä etähoidon erityispiirteisiin ja asiakaslähtöisyyteen liittyvät osaamistarpeet.Pääluokat koostuvat etähoidossa tarvittavasta osaamisesta ja osaamistarpeista sekä niiden mahdollisesta muuttumisessa tulevaisuudessa henkilöstön näkökulmasta. Järjestelmiin ja hoitokäytänteisiin liittyvä osaaminen osana potilasturvallisuutta Opinnäytetyöni tuloksista ilmeni, että yhtenäiset tietojärjestelmät sekä hoitokäytänteet koetaan tärkeiksi laadukkaan etähoidon toteuttamisessa. Osaamista koetaan tarvittavan erilaisten järjestelmien eroavaisuuksien ymmärtämisessä sekä tietojärjestelmien käytössä, jotta voidaan taata potilasturvallisuuden toteutuminen. Tulevaisuudessa tietoturvaan tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, myös asiakkaan toiminnassa. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020: 32) mukaan ikääntyneillä tietoturvan rooli korostuu, sillä heidän henkilökohtaiset tietonsa voivat joutua vääriin käsiin liian alhaisen tietoturvan vuoksi. Etähoidon henkilöstön oman osaamisen ja ymmärryksen on oltava ajan tasalla, jotta he pystyvät ohjaamaan asiakasta. Teknologian kehittymisen asettamat osaamisvaatimukset Etähoitotyön koetaan vähentävän työkuormaa sekä tarjoavan mahdollisuuden jatkaa työuraa sairastumisen tai eläkeiän jälkeenkin. Tähän voi liittyä kuitenkin myös haasteita, esimerkiksi sukupolvien välisten teknologisten taitojen eroavaisuuksissa. Jatkuvat muutokset ja teknologisten laitteiden ja järjestelmien kehittyminen saattavat aiheuttaa myös kuormittuneisuutta ja aiheuttaa negatiivisia asenteita henkilöstön keskuudessa. Pelko oman työnkuvan muutoksesta, kiivas työtahti ja jatkuvat muutokset saattavat lisätä työstressiä sekä alentaa työkykyä (Selander ym. 2022). Etähoidon tulisi aina vastata asiakkaiden sen hetkisiin hoidon tarpeisiin ja henkilöstön onkin tärkeää tunnistaa joukosta ne asiakkaat, jotka eivät sovellu etähoidon asiakkaiksi tai pärjää kotonaan pelkän etähoidon turvin. Etähoidossa asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottaminen saattaa kuitenkin olla haastavaa ja vastaajat toivoivatkin saavansa erilaisia keinoja siihen, sekä mahdollisten riskien tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Esimerkiksi yhden fyysisen kotikäynnin koettaisiin parantavan asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottamista. Etähoitoon liittyvän osaamisen kehittyminen koulutusten kautta Useissa vastauksissa mainittiin teknologiaan liittyvän koulutuksen merkitys etähoitoon liittyvän osaamisen vahvistamisessa ja kehittämisessä. Osaamisen kehittyminen koulutusten kautta jakautui teknologiaosaamisen ja ammattitaidon kehittymiseen sekä etähoidon sisältöjen kehittämisosaamiseen ja jatkuvaan arviointiin. Teknologiaosaamisen vahvistaminen koulutusten kautta koetaan edellytykseksi etähoidon toteuttamisessa. Koulutusten avulla tulisi edistää laadukkaan sekä turvallisen etähoidon toteutumista sekä asiakaskeskeistä työskentelytapaa (Guise & Wiig 2017; 1; Vehko ym. 2024; 269, 272). Moniammatillisuuden koetaan lisääntyvän teknologian kehittyessä. Vastaajat kokevat työn kierron mahdollisesti lisäävän moniammatillisuutta ja ymmärrystä toisen työnkuvasta etä- ja kotihoidon välillä. Etähoidon erityispiirteisiin ja asiakaslähtöisyyteen liittyvät osaamistarpeet Etähoitotyön avulla voidaan tukea asiakkaan omatoimisuutta (Saari ym. 2022: 44) ja asiakkaan sekä hoitajan molemminpuolinen osallistuminen vaikuttavatkin etähoitotyön onnistumiseen. Vastaajat toivoivat koulutusta teknologiakäytännöistä myös asiakkaille, koska hoidon lopputulos muodostuu hoitajan sekä asiakkaan yhteistyöstä. Myös turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen kaivattiin keinoja, sillä lääkehoito tapahtuu usein asiakkaan toteuttamana, hoitajan ollessa ruudun toisella puolella. Asiakkaan itsemääräämisoikeus sekä vastuu korostuvat etähoidossa (Jarnila & Eloranta 2024: 9). Etähoitotyön koetaan lisääntyvän entisestään tulevaisuudessa ja tulevaisuuden asiakaskunnan arvellaan olevan erilaista. Etähoidon asiakkaita voi siis olla enemmän, mutta asiakkaat osaisivat mahdollisesti käyttää teknologisia laitteita sujuvammin. Jatkuvaa osaamisen kehittämistä Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta laadukkaan etähoitotyön toteuttamisen edellyttävän laaja-alaista osaamista sekä osaamistarpeiden jatkuvaa päivittämistä tulevaisuuden työelämän muutosten mukana. Tuloksia tulisi käsitellä sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa sekä uuden työntekijän perehdytyksessä. Etähoidon henkilöstöltä edellytetään laaja-alaista osaamista. Kirjoitus perustuu YAMK-opinnäytetyöhön Tulevaisuuden etähoidon osaamistarpeet (Hyvinvoinnin digitaaliset palvelut ja prosessit, Hämeen Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 23.04.2025 ja on osa Tulevaisuuden monipuolinen etähoito -hanketta, jonka toteuttajia ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä Hämeen ammattikorkeakoulu. Vantaan ja Keravan sekä OmaHämeen -hyvinvointialueiden etäkotihoidon työntekijät sekä etähoidon palvelujen käyttäjät toimivat hankkeen työelämän yhteistyökumppaneina. Tämä opinnäytetyö liittyy osioon, jossa tehtiin tulevaisuuden etähoidon osaamisen ennakointikartoitus. Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin hankkeessa järjestettyjen kolmen työpajan kautta. Hankkeen tarkoituksena on luoda tulevaisuuden kuva etähoidosta tulevaisuustyöskentelyn avulla.   Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504227210 Kirjoittaja Emilia Lehtinen, sairaanhoitaja (AMK), Hyvinvoinnin digitaaliset palvelut ja prosessit (YAMK), Hämeen Ammattikorkeakoulu Lähteet: Eloranta, S., Hoffrén-Mikkola, M., Komulainen, M., Mikkola, T., Teeri, S. & Roivas, M. (2024). Onnistunut etäkotihoito. Metropolia. https://oma.tsr.fi/api/projects/70951373-1511-4374-9d68-8dc5cecce1a5/attachment/10f872da-3132-4ed4-bbc7-c51794130ac3 Guise, V. & Wiig, S. (2017). Perceptions of telecare training needs in home healthcare services: a focus group study. BMC Health Services Research 17 (164). https://doi.org/10.1186/s12913-017-2098-2 Jarnila, I. & Eloranta, S. (2024). Iäkkäiden asiakkaiden kokemuksia etäkotihoidosta. Gerontologia 38 (1), 3–15. https://doi-org.ezproxy.hamk.fi/10.23989/gerontologia.130934 Saari, E., Koivisto, T., Koskela, I., Känsälä, M., Rydman, V. & Turunen, J. (2022). Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-022-5 Selander, K., Nikunlaakso, R. & Laitinen, J. (2022). Association between work ability and work stressors: cross-sectional survey of elderly services and health and social care service employees. Archives of Public Health 80 (83). https://doi.org/10.1186/s13690-022-00841-2 Sosiaali- ja terveysministeriö (2020). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 Vehko, T., Kyytsönen, M., Kaihlanen, A-M., Saranto, K. & Kinnunen, U-M. (2024). Sairaanhoitajien kokemuksia tietojärjestelmistä hyvinvointialueiden toiminnan alussa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 16 (39), 269–295. https://doi.org/10.23996/fjhw.136345

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset