Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Vuosi: 2025

Yhteisöllinen asuminen 2/2: Yhteisöllinen asuminen ja RAI, hyvinvointia ikääntyneille
15.12.2025
Tea Berg-Heikkilä

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa ikääntyneille asukkailleen osallisuutta, merkityksellisiä ihmissuhteita ja turvallisuuden tunnetta. Kun arki rakentuu turvallisessa ympäristössä ja asiakas voi nauttia vuorovaikutuksellisista ihmissuhteista, niin yksinäisyys ja turvattomuus voivat vähentyä huomattavasti. RAI-arviointivälineellä on keskeinen rooli näiden tekijöiden tunnistamisessa. Se ei ole pelkästään mittari, vaan työkalu, jolla saadaan asiakkaan ääni kuuluville ja pystytään huomioimaan paremmin yksilölliset tarpeet. Tämä on Yhteisöllinen asuminen -kirjoitussarjan toinen osa. Ensimmäinen osa käsitteli RAI-arviointia turvan ja vaikuttavuuden näkökulmista. Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuutta RAI-arvioinnilla, erityisesti sen vaikutuksia yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemuksiin. Opinnäytetyö on tehty kirjallisuuskatsauksena. RAI-välinen tukee ikääntyneen osallisuutta ja toimijuutta. Mittarin avulla voidaan tunnistaa muutoksia psyykkisessä, fyysisessä, sosiaalisessa ja kognitiivisessa toimintakyvyssä. Tämän avulla pystytään havaitsemaan turvattomuuden ja yksinäisyyden kokemukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun RAI-välineen tuottama tieto yhdistetään asiakaslähtöiseen palvelusuunnitteluun, niin arki voi muuttua asiakkaalle mielekkääksi ja aktiiviseksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024; Kehusmaa ym. 2023; Kakko ym. 2024: 5.) Yksinäisyys on moniulotteinen ilmiö Yksinäisyys voi lisätä masentuneisuutta ja heikentää monin eri tavoin mielenterveyttä. Yksinäisyydellä voi olla vaikutuksia fyysiseen toimintakykyyn. Ihminen voi olla myös vapaaehtoisesti yksinäinen, jolloin tämä ei koe yksinäisyyttä ongelmallisena. (Uusihannu 2015: 11–13.) Yksinäisyys voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalinen yksinäisyys näkyy usein niin, että läheiset ihmissuhteet puuttuvat, eikä sosiaalisia kontakteja juurikaan ole. Sosiaalinen yksinäisyys voi näkyä tylsyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksena. Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan tarkoittaa sitä, että ihmissuhteita ei koeta riittävän merkitykselliseksi, eikä niissä ole läheisyyttä. (Tiilikainen 2016:19–23.) Yhteisöllisessä asumisessa sosiaalinen yksinäisyys voi vähentyä arjen eri toimintojen, tapahtumien ja vuorovaikutuksellisten ihmissuhteiden kautta. Jo yksi merkityksellinen ihmissuhde voi lisätä ikääntyneelle turvallisuuden ja läheisyyden tunnetta. Yhteisön tulisi perustua luottamukseen, jossa jokainen kokee itsensä arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Turvattomuuden tausta ja yhteisön voima Turvattomuus voi liittyä psyykkiseen tai fyysiseen kokemukseen. Se voi olla pelkoa, että kaatuu, eikä apu ole saatavilla riittävän nopeasti. Turvattomuuden taustalla vaikuttavat tekijät: läheisten menetykset vaikeus muodostaa uusia ihmissuhteita fyysiset muutokset (Uusihannu 2015: 14). Yhteisöllinen asuminen vahvistaa turvallisuuden tunteen sekä kokemuksen, kun apua on saatavilla nopeasti ja silloin, kun sitä kokee tarvitsevansa. Turvallisuuden rakentuminen yhteisön tuella Yhteisöllisyyden tunne voi kasvaa, kun asumisolosuhteet ovat turvalliset. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa asiakkaille esteettömiä ja turvallisia sisä- ja ulkotiloja, missä voi liikkua vapaasti. Oma asunto mahdollistaa yksityisyyden ja mahdollisuuden hakeutua omaan rauhaan. Asukkailla on kuitenkin myös mahdollisuus osallistua sosiaaliseen toimintaan, mikä tukee arkea ja vähentää epävarmuuksia. (Forsman 2021: 48, 50.) Henkilökunnan läsnäolo tuo turvaa Tutkimukset osoittavat, että henkilökunnan läsnäolo ja säännölliset käynnit vahvistavat ikääntyneiden turvallisuuden kokemuksia. Tietoisuus siitä, että apua on nopeasti saatavilla vähentää turvattomuutta. Henkilökunnan ollessa läsnä ikääntyneiden arjessa lisää asukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tukee osallisuuden mahdollisuuksia. Nämä näyttäytyvät arjen eri vuorovaikutuksellisissa tilanteissa. (Käki 2025: 34–35; Forsman 2021: 49–50; Leppäaho ym. 2024: 8–10.) Ikääntyneille yksinäisyys ja turvattomuus ovat keskeisimpiä haasteita, jotka vaikuttavat suoraan heidän toimintakykyynsä ja hyvinvointiinsa. Yhteisöllinen asuminen tarjoaa konkreettisen vaihtoehdon näihin haasteisiin. RAI-arviointi puolestaan antaa mahdollisuuden seurata ja mitata, miten tämä asumisen vaihtoehto vaikuttavat todellisuudessa arkeen. Teksti perustuu Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyöhön Ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus RAI-arvioinnilla (Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 26.11.2025 ja on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630139 Kirjoittaja Tea Berg-Heikkilä, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa edistää yhteisöllisen asumisen kehittämistä ja tuoda esiin RAI-arvioinnin merkityksen vaikuttavuuden osoittamisessa. Tavoitteena on kannustaa ammattilaisia ja tulevia asiantuntijoita hyödyntämään tutkimustietoa, osallistavaa kehittämistä ja asiakaslähtöisiä toimintamalleja yksinäisyyden ja turvattomuuden vähentämiseksi. Lähteet Forsman Riina 2021. Yhteisöllisen asumisen merkitys ikäihmisen elämänlaatuun. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. Sosiaalityön koulutusohjelma. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64766/Forsman_Riina.pdf Viitattu 25.11.2025. Kakko, Katri & Kauppinen, Sari & Havulinna, Satu 2024. Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa. Kehusmaa, Sari & Honkanen, Sari & Saukkonen, Petra (toim.). Toimintakäytännöt iäkkäiden palveluissa. Vanhuspalvelujen tila- seurannan tuloksia 2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 5/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150082/URN_ISBN_978-952-408-324-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 25.11.2025. Käki, Eeva 2025. ”Yhdessä mutta yksin” – Yhteisöllisyyden merkitys ja yksinäisyyden ilmenemismuodot yhteisöllisessä asumisessa”. Pro gradu tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Sosiaali- ja terveyshallintotiede. Sosiaali- ja terveysjohtamisenlaitos.  https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/e43f7181-dc6b-4c8c-8a79-1f1652d7096f/content Viitattu 24.11.2025. Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2024. Hyvinvoinnin- ja terveyden edistämisen johtaminen. Osallisuus yhteisestä hyvästä. Päivitetty 27.11.2024. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-osa-alueet-ja-osallisuuden-edistamisen-periaatteet/osallisuus-yhteisesta-hyvasta Viitattu 23.11.2025. Uusihannu, Seija 2015. Kotona asuvien ikääntyneiden koettu turvattomuus.  Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Terveystieteidenlaitos.  Gerontologian ja kansanterveystieteen tutkinto-ohjelma. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/46090/URN:NBN:fi:jyu-201505272068.pdf Viitattu 19.11.2025.

Lue lisää

Yhteisöllinen asuminen 1/2: Turvaa ja vaikuttavuutta ikääntyneen toimintakykyyn RAI-arvioinnin avulla
http://Aasialaistaustaiset%20kaksi%20ikäihmistä%20hymyilee%20toisilleen.
10.12.2025
Heli Talja-Salo

Yhteisöllinen asuminen tarjoaa ikääntyneille esteettömän ja sosiaalisen ympäristön, joka voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä turvallisuutta. Se tukee toimintakykyä ja osallisuutta, mutta muistisairauden edetessä asumismuoto voi muuttua haasteelliseksi. Miten varmistetaan, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttavaa ja miten turvataan myös muistisairaan tarpeet? Tämä on kaksiosaisen Yhteisöllinen asuminen -kirjoitussarjan ensimmäinen osa. Heli Talja-Salon ja Tea Berg-Heikkilän (2025) YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, vastaako yhteisöllinen asuminen asiakkaan tarpeisiin. Tarkoitus oli kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella perehtyä siihen, miten yhteisöllinen asuminen vaikuttaa ikääntyneen toimintakykyyn RAI-mittarilla ja väheneekö yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemukset asumismuodossa. Asumispalvelun vaikuttavuuden tarkastelu on tärkeää, koska yhteisöllistä asumista ollaan lisäämässä kaikilla hyvinvointialueilla. Vuoden 2023 alusta sosiaalihuoltolaki (§21 b) velvoitti hyvinvointialueet järjestämään yhteisöllistä asumista ikääntyneille, joiden toimintakyky on heikentynyt korkean iän, sairauden tai muun syyn vuoksi (Sosiaalihuoltolaki 790/2022). Ratkaisu vastaa kasvavaan tarpeeseen, sillä väestön ikääntyessä yksinäisyys, turvattomuus ja avuntarve lisääntyvät. Yhteisöllinen asuminen sijoittuu kotihoidon ja ympärivuorokautisen palvelun asumisen väliin ja voi siirtää raskaampien palvelujen tarvetta (Edgren ym. 2024). Vaikuttavuus asiakkaalle Yhteisöllinen asuminen tukee ikääntyneen toimintakykyä monella tasolla: Esteettömyys lisää turvallisuutta ja rohkaisee liikkumaan ilman kaatumisen pelkoa. Sosiaalinen ympäristö vähentää yksinäisyyttä ja vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tarjoten ikääntyneille sosiaalisia verkostoja, mahdollisuuden päivittäiseen vuorovaikutukseen ja vertaistukeen, mikä lisää hyvinvointia ja elämänlaatua. Itsenäisyys ja valinnanvapaus säilyy, kun voi valita vetäytyykö omaan kotiin vai osallistuuko yhteiseen järjestettyyn toimintaan. Palveluiden läheisyys mahdollistaa itsenäisen toimijuuden ja yhteisö tuo turvaa. Arjen apu on lähellä. Yhteisössä on helpompi saada apua pienissä arjen asioissa, kuten kaupassa käynnissä tai teknisissä ongelmissa. Lisäksi lähellä olevat ihmiset voivat huomata nopeasti, jos jonkun vointi heikkenee. Taloudellisuus ja kestävyys toteutuvat. Yhteiset tilat ja lähellä olevat palvelut voivat myös tuoda etuja ja edistää kestävää kehitystä. Siivous- ja pesulapalvelu sekä yhteiset kauppaostokset kuljetuksineen, lehtitilaukset voivat tuoda taloudellisia säästöjä asukkaalle palveluista. Yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus voi tarkoittaa positiivista muutosta asiakkaan toimintakyvyssä, terveydessä ja elämänlaadussa (Pitkänen ym. 2020:11). RAI-mittarilla voi seurata asiakkaan arkea, asumisviihtyvyyttä sekä palvelutarpeiden muutoksia. RAI-arvioinnin rooli RAI-arviointi (Resident Assessment Instrument) tekee palvelusta vaikuttavaa ja on aidosti asiakaslähtöistä. Se mahdollistaa yksilölliset palvelut, toimintakyvyn seurannan ja yksinäisyyden tunnistamisen sekä vahvistaa osallisuutta, kun arviointi tehdään yhdessä asiakkaan kanssa (Kakko ym. 2024). Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yhteisöllisen asumisen asiakkaat ovat RAI-arvioinnin mukaan toimintakyvyltään lähellä kotihoidon asiakkaita ja kokevat elämänlaatunsa paremmaksi kuin ympärivuorokautisessa asumisessa. Yksinäisyyttä koettiin yhteisöllisessä asumisessa vähemmän kuin muissa asumismuodoissa. (Edgren ym. 2025: 3, 35, 40–46). RAI-arviointi mahdollistaa asiakkaalle: yksilölliset palvelut, kun suunnitelma tehdään asiakkaan tarpeiden mukaan toimintakyvyn säännöllisen seurannan ja reagoinnin muutoksiin yksinäisyyden tunnistaminen mahdollistaa psyykkisen ja sosiaalisen tuen osallisuuden toteutumisen, kun RAI-arviointi tehdään yhdessä asiakkaan kanssa, mikä vahvistaa toimijuutta ja luottamusta palveluihin (Kakko ym. 2024). RAI arviointi mittaa objektiivisesti yhteisöllisen asumisen vaikuttavuutta niin yksilön kuin asumisyksikön kohdalla sekä mahdollistaa tuen ja palvelujen kehittämisen, suunnittelun ja toteutuksen seurannan sekä palveluyksiköiden tiedolla johtamisen. Muistisairaus yhteisöllisessä asumisessa Viimeisen vuoden aikana on käyty mediassa keskustelua muistisairaiden yhteisöllisestä asumisesta. Huolta on aiheuttanut liian huonokuntoisten ja muistisairaiden asukkaiden sijoittaminen yhteisölliseen asumiseen.  Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin mukaan vuonna 2023 puolet asukkaista on saanut dementia diagnoosin ja 70 %:lla on merkittävästi heikentynyt kognitio (Edgren ym. 2025: 3, 35, 40, 45). Yhteisöllisen asumisen tarjottu toiminta ja yhteisöllisyys voi tarjota tukea muistisairauden alkuvaiheessa, mutta sairauden edetessä tuki ja turva ei ole riittävä. Muistisairas ei välttämättä osaa hälyttää itselleen apua tai hakeutua yksikössä järjestettävään tarjottuun toimintaan. Ratkaisuna on RAI-osaamisen vahvistaminen ja menetelmät, Jotka tukevat muistisairaan osallisuutta, kuten selkokielinen viestintä rauhalliset arviointitilanteet ja omaisten osallistuminen (Amia Akatemia). Yhteisöllinen asuminen vastaa palvelurakenteen keventämisen tarpeisiin, mutta se ei saa olla säästökohde. Asukkaiden toimintakyvyn säännöllinen RAI-arviointi korostuu muistisairauksien kohdalla. Tärkeää on henkilöstön RAI-osaamisen jatkuva kehittäminen. Tulevaisuuden näkymät Yhteisöllinen asuminen on vielä kehittyvä asumisen muoto, ja tarvitsee ohjausta, siitä kenelle se on tarkoitettu ja mitä sen tulisi sisältää. Erilaisia ikääntyneille suunnattuja asumisen palveluja tarvitaan väestön ikääntyessä. Yhteisöllinen asuminen ei ole vain asumisen muoto vaan hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistaja. Sen kehittäminen edellyttää selkeitä kriteerejä, säännöllistä toimintakyvyn arviointia ja henkilöstön osaamisen kehittämiseen panostamista. RAI-tieto ohjaa tarvittaessa tuetumpiin palveluihin, mikä varmistaa, että palvelurakenne ei muutu säästökohteeksi, vaan aidosti tukee ikääntyneiden tarpeita. Osallistu keskusteluun, jotta varmistetaan, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttava asumisenmuoto ikääntyneille eikä vaan rakenteellinen ratkaisu! Miten sinä näet yhteisöllisen asumisen vaikuttavuuden asiakkaalle? Miten yhteisöllinen asuminen tukee ikääntyneen hyvinvointia ja turvaa myös muistisairaan tarpeet? Onko RAI-osaaminen riittävällä tasolla? Nyt on aika varmistaa, että yhteisöllinen asuminen on aidosti vaikuttavaa eikä vain rakenteellinen ratkaisu! Teksti perustuu Tea Berg-Heikkilän ja Heli Talja-Salon YAMK-opinnäytetyöhön Ikääntyneiden yhteisöllisen asumisen vaikuttavuus RAI-arvioinnilla (Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 26.11.2025 ja on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112630139 Kirjoittaja Heli Talja-Salo, Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen (ylempi AMK), suuhygienistiyrittäjä, Amia-muistityön kehittäjä, yhteisöpedagogi, työyhteisökehittäjä (AMK). Lähteet Amia Akatemia: Muistisairaan ihmisen luotettava RAI-arviointi – osaatko vai oletatko? https://www.amia.fi/muistisairaan-ihmisen-luotettava-rai-arviointi Viitattu 24.11.2025 Edgren, Johanna & Aaltonen, Mari & Josefsson, Kim & Leppäaho, Suvi & Saske, Saana 2025. Työpaperi: 2025/054: Yhteisöllisen asumisen alkutaival kansallisten tiedonkeruiden valossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/152512/URN_ISBN_978-952-408-618-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.11.2025. Edgren, Johanna & Häsä, Jokke & Asikainen, Janne & Aaltonen, Mari 2023. Iäkkäiden palvelunsaajien toimintakyky ja palvelutarpeet – RAI-vertailutiedot 2023. Iäkkään väestön palvelutarpeet vaihtelevat alueittain -yhteisöllinen asuminen on uusin tulokas palveluntarjonnassa. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. THL Tilastoraportti 54/2024. Päivitetty 25.11.2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/149996/KORJATTU_Tilastoraportti_RAI_2023_10062025.pdf?sequence=5 Viitattu 25.11.2025. Kakko, Katri & Kauppinen, Sari & Havulinna, Satu 2024. Kehittyvät iäkkäiden palvelut Suomessa. Kehusmaa, Sari & Honkanen, Sari & Saukkonen, Petra (toim.). Toimintakäytännöt iäkkäiden palveluissa. Vanhuspalvelujen tila- seurannan tuloksia 2023. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 5/2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150082/URN_ISBN_978-952-408-324-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 30.6.2025. Pitkänen, Laura & Haavisto, Ira & Vähäviita, Pauliina &, Torkki, Paulus & Leskelä, Riikka-Leena & Komssi, Vesa 2018. Vaikuttavuus Sotessa. Suoritteista tuloksiin. Nordic Healthcare Group. https://nhg.fi/wp-content/uploads/2018/11/Vaikuttavuus-sotessa-suoritteista-tuloksiin.pdf Viitattu 24.11.2025. Sosiaalihuoltolaki 790/2022. Annettu Helsingissä 26.8.22 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220790 Viitattu 24.11.2025.

Lue lisää

Miten rakennetaan koti, kun vanha jää taakse?
8.12.2025
Elina Parviainen

Ikääntyneen siirtymä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ei ole pelkkä muutto uuteen osoitteeseen, vaan merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa identiteettiin, turvallisuuden tunteeseen ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. Kotiutuminen ei tapahdu hetkessä, vaan se edellyttää aikaa, tukea ja sensitiivistä kohtaamista. Hoitoalan ammattilaisilla on keskeinen rooli siinä, miten ikääntynyt voi rakentaa itselleen uuden kodin hoivaympäristössä. Näitä asioita tarkastellaan vanhustyön YAMK-opinnäytetyössä, jossa selvitettiin, millaisin keinoin ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea siirryttäessä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Työssä käsitellään kotiutumisen moniulotteisuutta, paikkakokemuksen merkitystä sekä esitetään käytännön suosituksia hoitotyön kehittämiseksi. Koti on enemmän kuin paikka Koti merkitsee ikääntyneelle paljon enemmän kuin fyysistä tilaa, Se on syvästi henkilökohtainen ja kokemuksellinen ympäristö, joka heijastaa yksilön arvoja, elämäntapaa ja historiaa. Kodissa ihminen voi olla oma itsensä, mikä tekee siitä keskeisen osan identiteettiä (Vasara 2020; Pikkarainen 2019). Koti tarjoaa myös psykologista turvaa. Tuttujen esineiden, rutiinien ja tilojen keskellä ihminen kokee hallinnan tunnetta ja ennakoitavuutta, mikä vahvistaa turvallisuuden kokemusta (Pikkarainen 2019; Vasara 2020). Lisäksi koti toimii sillanrakentajana menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, auttaen jäsentämään elämänkaarta ja ylläpitämään jatkuvuuden tunnetta (Vasara 2020). Kodissa toteutuu toimijuus ja mahdollisuus tehdä omia valintoja, ylläpitää arjen rytmiä sekä säilyttää itsemääräämisoikeus (Hattar-Pollara 2010). Emotionaalisesti kotiin liittyy kiintymystä, saavutuksen tunnetta, muistoja ja merkityksellisyyttä, jotka syntyvät vuosien vuorovaikutuksesta paikan kanssa ja vahvistavat kokemusta siitä, että koti on enemmän kuin paikka, se on osa elämää (Seamon & Sowers 2008). Kun ikääntynyt joutuu luopumaan kodistaan ja siirtymään palveluasumiseen, hän ei menetä vain fyysistä tilaa. Hän kohtaa muutoksen, joka voi vaikuttaa syvästi hänen identiteettiinsä, turvallisuuden tunteeseensa ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. (Vasara 2020; Hattar-Pollara 2010.) Kotiutuminen on prosessi, ei tapahtuma Kotiutuminen ei tapahdu muuttokuorman purkamisen hetkellä. Se alkaa vasta silloin. Se on psykologinen, sosiaalinen ja käytännöllinen prosessi, jossa ikääntynyt jäsentää uutta elämänvaihetta osaksi omaa elämäntarinaansa (Vasara 2020). Siirtymävaiheessa ikääntynyt kohtaa usein menetyksiä, kuten toimintakyvyn heikkenemistä, sosiaalisten suhteiden vähenemistä ja merkityksellisten roolien katoamista. Tällaiset muutokset voivat heikentää elämänhallinnan tunnetta ja kaventaa koettua autonomiaa. Mutta siirtymä voi olla myös mahdollisuus reflektoida mennyttä, rakentaa uutta identiteettiä ja löytää uusia merkityksiä. Sopeutuminen ei ole passiivista mukautumista, vaan aktiivista psyykkistä ja käytännöllistä työtä. (Hattar-Pollara 2010; Jyväkorpi ym. 2020; Pirhonen ym. 2019.) Kotiutuminen rakentuu arjen pienistä valinnoista, kuten mahdollisuudesta vaikuttaa omaan tilaan, osallistua yhteisön toimintaan ja ylläpitää henkilökohtaisia rooleja. Tämä edellyttää hoitohenkilökunnalta sensitiivistä vuorovaikutusta ja kykyä tunnistaa asukkaan elämäntarinalliset kerrostumat. (Vasara 2020; Seamon & Sowers 2008.) Kotiutuminen ei siis ole pelkkä siirtymä, vaan aktiivinen prosessi, jossa uusi koti rakentuu kokemuksellisesti askel kerrallaan. Aineisto opinnäytetyöhön Aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä, analysoimalla kansainvälisistä tietokannoista haettuja alkuperäistutkimuksia, jotka käsittelivät ikääntyneiden kotiutumisen tukemista ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirryttäessä. Katsaus toteutettiin temaattisena analyysina, ja sen tavoitteena oli tuottaa käytännönläheisiä suosituksia hoitoalan ammattilaisille ikääntyneiden yksilöllisen ja inhimillisen sopeutumisen tueksi. Tuloksissa nousi esiin kolme pääteemaa: psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä ympäristön merkitys kotiutumisen edistämisessä. Opinnäytetyön suositukset tarjoavat konkreettisia keinoja hoitotyön suunnitteluun, palvelujen kehittämiseen ja henkilöstön koulutukseen, ja ne tukevat ikääntyneiden sopeutumista uuteen kotiin moniulotteisena ja merkityksellisenä prosessina. Kolme kotiutumisen kulmakiveä Opinnäytetyöni nosti esiin kolme keskeistä tukikeinoa, joilla ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea: 1. Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen Ikääntyneen tulee saada käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan. Ikääntynyttä tulee auttaa löytämään uusia näkökulmia ja merkityksiä. Psyykkinen tuki on arjen läsnäoloa, kuulluksi tulemista ja turvallisuuden tunnetta. Se on hoitajan kyky nähdä ihminen muutoksen keskellä. 2. Yhteisöllisyyden vahvistaminen Yhteenkuuluvuuden kokemus ja sosiaaliset suhteet rakentavat turvaverkon, joka voi vahvistaa muutoksen kokemusta. Osallisuus, kuulluksi tuleminen ja yhteisön tuki ovat avainasemassa. Palveluasumisen yhteisö ei saa olla pelkkä hoitoyksikkö. Sen tulee olla paikka, jossa ikääntynyt voi kokea kuuluvansa johonkin. Yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se vaatii rakenteita, tiloja ja toimintaa, jotka tukevat vuorovaikutusta. 3. Ympäristön merkityksellisyys Ympäristön tulee mahdollistaa henkilökohtaiset kokemukset, rutiinit ja osallisuuden. Ympärivuorokautisen palveluasumisen tilat eivät saa olla standardoituja, vaan yksilöllisesti muokattavia. Kodin rakentaminen uudessa ympäristössä vaatii tilaa muistoille, rutiineille ja omalle rytmille. Lopuksi Opinnäytetyön tuloksissa näkyy kotiutumisen moniulotteisuus. Kyse ei ole vain fyysisestä siirtymästä, vaan kokonaisvaltaisesta sopeutumisprosessista, jossa yhdistyvät identiteetin jatkuvuus, emotionaalinen kiinnittyminen ja ympäristön merkityksellisyys. Kotiutuminen vaatii aikaa, tilaa ja tukea. Kotiutuminen edellyttää hoitoalan ammattilaisilta sensitiivistä vuorovaikutusta, yksilöllistä ohjausta ja kykyä muokata ympäristöä niin, että se tukee ikääntyneen toimijuutta ja turvallisuuden tunnetta (Vasara, 2020; Seamon & Sowers 2008). Kotiutuminen on kohtaamisen, ymmärryksen ja inhimillisyyden mittari, joka oikein toteutuneena mahdollistaa ikääntyneille miellyttävän ja turvallisen olon uudessa kodissaan. Vaikka opinnäytetyössä hyödynnetyt tutkimukset on toteutettu muissa maissa, niiden havainnot ovat suoraan sovellettavissa myös suomalaiseen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Ikääntyneiden kotiutuminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on kaikkialla maailmassa samankaltainen inhimillinen prosessi, jossa keskiöön nousevat identiteetin jatkuvuus, turvallisuuden tunne, yhteisöllisyys ja ympäristön merkityksellisyys. Kulttuuriset ja rakenteelliset erot eivät poista sitä, että muutos omasta kodista hoivaympäristöön on universaali elämänvaihe, jossa ihminen tarvitsee tukea, sensitiivistä kohtaamista ja kokemuksen siitä, että uusi paikka voi vähitellen tuntua kodilta. Tämä kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön “Ikääntyneen kotiutumisen tukeminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen muutettaessa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus”, joka on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulussa osana Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto-ohjelmaa. Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429400  Kirjoittaja Elina Parviainen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi, ikääntyneiden palveluiden kehittämisen ja johtamisen (YAMK) tutkinnosta valmistunut. Lähteet Hattar-Pollara, Marianne 2010. Developmental Transitions. In Meleis, Afaf Ibrahim 2010. Transitions Theory: Middle Range and Situation Specific Theories in Nursing Research and Practice. E-kirja. New York: Springer Publishing Company. Jyväkorpi, Satu & Strandberg, Timo & Urtamo, Annele & Pitkälä, Kaisu & Suominen, Merja & Kokko, Katja & Heimonen, Sirkkaliisa 2020. Ikääntyneiden terveys, elämän laatu, toimintakyky ja mielen hyvinvointi. Gerontologia lehti 34 (4). 339–344. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99624 Viitattu 31.10.2025. Pikkarainen, Aila 2019. Vieraana vai kotona palvelutalossa? Muutosta ja muuttoa tukemassa. Teoksessa: Kulmala, Jenni (toim.) Hyvä vanhuus. Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. E-Kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Pirhonen, Jari & Tuominen, Katariina & Jolanki, Outi & Jylhä, Marja 2019. Hyvinvointi vanhuudessa – valmistautumista, sopeutumista, luopumista ja hyväksymistä. Gerontologia 33 (3). 105–119. https://doi.org/10.23989/gerontologia.79424 Viitattu 31.10.2025. Seamon, David & Sowers, Jacob 2008. Place and Placelessness, Edward Relph. Key Texts in Human Geography 43–51. London: Sage. https://www.researchgate.net/publication/251484582_Place_and_Placelessness_Edward_Relph Viitattu 31.10.2025. Vasara, Paula 2020. Väistämättömyyksiä ja valintoja. Kertomuksia ikäihmisten asumispolulta. JYU dissertations 212. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8132-7 Viitattu 31.10.2025.

Lue lisää

Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto omaishoidossa – tulevaisuuden voimavarat
27.11.2025
Johanna Karppinen

Omaishoitoa pidetään ratkaisuna hoivakriisiin, mutta miten ratkaista omaishoitajien hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät haasteet? Kokemusosaamista hyödyntämällä voidaan vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä sekä lisätä ymmärrystä omaishoitajien tuen tarpeista. Samalla voidaan tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia, osallisuutta ja henkilökohtaista kasvua. YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten omaishoidon koulutetut kokemusasiantuntijat kokevat osallisuutensa ja mitkä tekijät vaikuttavat osallisuuden kokemukseen. Kokemusasiantuntijoiden henkilökohtaisten kokemusten lisäksi haluttiin tuoda esiin omaishoidon kokemusasiantuntijuuden merkitys ja tarkastella kokemustiedon hyödyntämismahdollisuuksia sekä palvelurakenteissa että laajemmin yhteiskunnassa. Omaishoitajat kannattelevat hyvinvointiyhteiskuntaa Väestön ikääntyminen haastaa totutut hoivakäytänteet ja omaishoitajilla on suuri rooli hoivavastuun kantamisessa. Omaishoito on kustannustehokas ja inhimillinen tapa huolehtia hoivaa tarvitsevista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006: 9). Omaishoitajat tarvitsevat jaksaakseen oikein kohdennettua tukea ja palveluita. Halosen (2021) mukaan on tärkeää kehittää omaishoitoperheille suunnattuja palveluita, mutta omaishoitajien tukeminen on moniulotteisuutensa vuoksi haastavampaa (Halonen 2021: 368). Omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen on perusteltua panostaa, sillä omaishoitajien saamilla tukipalveluilla on todettu olevan vaikutusta omaishoitajien jaksamiseen (Kehusmaa 2014: 32). Omaishoidon kokemusasiantuntijuus ja kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen omaishoitajien tukemisessa ja palveluiden kehittämisessä on liian vähän hyödynnetty voimavara. Omaishoitajien hyvinvointiin panostaminen kannattaa, sillä tukemalla omaishoitoa voidaan myös vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä (ks. Aaltonen & Edgren & Josefsson & Heikkilä & Ilmarinen 2025: 185). Omaishoidon kokemusasiantuntijasta on moneksi Omaishoidon kokemusasiantuntijat voivat toimia koulutuksensa jälkeen monipuolisesti kokemusasiantuntijan tehtävissä. Tyypillisimpiä tehtäviä ovat vertaistukijana toimiminen sekä kokemustiedon ja omaishoitoymmärryksen lisääminen oman tarinan kautta. Oman tarinan kertominen lisää kokemusasiantuntijan merkityksellisyyden kokemusta ja antaa kuulijoille samaistumispintaa. Henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen voi ohjata myös päättäjiä kohti ihmisläheisempiä päätöksiä. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi työskennellä omaishoitajien tukemiseen ja palveluiden parantamiseen tähtäävissä kehittämistehtävissä. Yhteiskehittäminen onkin tärkeä väylä kokemustiedon hyödyntämiseen. Kokemusosaamiselle on käyttöä myös erilaisissa luottamus- ja vaikuttamistehtävissä. Kokemusasiantuntijuus edistää osallisuutta ja hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa Omaishoidon kokemusasiantuntijakoulutus (OKA®) on prosessi, jonka aikana on mahdollista jäsentää ja käsitellä omaa kokemustaan ja saada siihen toisenlaista perspektiiviä. Kokemusasiantuntijuus antaa vaikeillekin kokemuksille merkitystä sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita. Kokemusasiantuntijatoiminnalla voidaan tuoda asiakasnäkökulmaa kehittämistyöhön sekä tukea yksilön osallisuutta. Omaishoidon koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemus muodostuu merkityksellisyyden tunteesta, myönteisestä palautteesta, tarpeellisuuden tunteesta, koetusta luottamuksesta, vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteisöön kuulumisesta. Kokemusosaamisella on mahdollista rakentaa osallisuutta, joka on sekä väline että itseisarvo (Hirschovits-Gerz 2025: 5). Toisin sanoen omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan hyödyt ovat monitasoisia. Sen lisäksi että kokemusasiantuntijuus koetaan merkityksellisenä, kokemusasiantuntijat voivat auttaa vertaisiaan, minkä lisäksi kokemustieto voidaan nähdä vastauksena moniin kehittämistyön haasteisiin. Anna kokemustiedolle mahdollisuus Yhteistyö kokemusasiantuntijoiden kanssa haastaa myös ammattilaisia. Haaste kannattaa kuitenkin ottaa vastaan, sillä vaikka se vaatii uudenlaista suhtautumista ja omien asenteiden tarkastelua on se myös mahdollisuus ammatilliseen kasvuun (Hokkanen & Nikupeteri 2015: 44).   Hyödyntämällä omaishoidon kokemusasiantuntijoita osana palvelujen kehittämistä voidaan paitsi tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia ja osallisuutta myös edistää asiakaslähtöisyyttä ja lisätä dialogia ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä. Kokemustiedon hyödyntäminen voi auttaa vastaamaan moniin omaishoidon kentän haasteisiin, kuten palveluiden saavutettavuuteen, tuen riittävyyteen ja omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi tiedustella Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ltä. Lopuksi Opinnäytetyö tuotti lisätietoa omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemuksen olennaisista elementeistä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin monimenetelmäisyyttä. Aineisto kerättiin omaishoidon kokemusaisaintuntijoilta sähköisenä lomakekyselynä (n=15) ja teemahaastatteluilla (n=8). Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä, lisäksi hyödynnettiin teoriaohjaavaa analyysitapaa sekä Pienet onnistumistarinat työkalua. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämisessä. Lisäksi tulokset antavat ammattilaisille osviittaa siitä, miten tukea omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuutta. Arvostavalla kohtaamisella ja luottamuksen osoittamisella on tässä merkittävä rooli. Osallisuutta on mahdollista vahvistaa yhteisen tekemisen kautta. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Omaishoidon kokemusasiantuntijan roolit ja osallisuus” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429484 Kirjoittaja Johanna Karppinen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa kannustaa kaikkia ammattilaisia ja etenkin tulevia ammattilaisia kokemusosaamisen ja yhteiskehittämisen pariin. Lähteet Aaltonen, Mari & Edgren, Johanna & Heikkilä, Rauha & Josefsson, Kim & Ilmarinen, Katja 2025. Ikääntyneiden palvelut. Teoksessa Tynkkynen, Liina-Kaisa & Paatela, Satu & Aalto, Anna-Mari & Keskimäki, Ilmo & Nykänen, Eeva & Peltola, Mikko & Sinervo, Timo & Tammi, Tuukka & Viita-aho, Marjaana (toim.) Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 3/2025. 177–189. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-459-8 Halonen, Ulla 2021. Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia 35 (4), 356–371. https://doi.org/10.23989/gerontologia.109028 Hirschovits-Gerz, Tanja 2025. Kokemusosaaminen työelämän pitovoiman vahvistajana. Teoksessa Henna Harju (toim.) Kokemusosaamisen voima sosiaali- ja terveysalalla. Diak Työelämä 37 Tampere: Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-449-7 Hokkanen, Liisa & Nikupeteri, Anna 2015. Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus. Teoksessa Taina Meriluoto & Leena Marila-Penttinen & Essi Lehtinen (toim.) Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Kehusmaa, Sari 2014. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö. omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutki-muksia 131. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-669-942-7 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Omaishoidon tuki. Opas kuntien päättäjille. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:30. Helsinki. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225199

Lue lisää

Tulevaisuuden etähoidon osaamistarpeet
17.10.2025
Emilia Lehtinen

Etähoito on jatkuvasti yleistyvä menetelmä tuottaa palveluja asiakkaille. Se tarjoaa ratkaisuja kotihoidon haasteisiin muun muassa kasvavien asiakasmäärien sekä työvoimapulan osalta. Jotta etähoitotyö on laadukasta, se edellyttää jatkuvaa henkilöstön osaamistarpeiden tarkastelua ja kehittämistä. Etähoidossa yhteistyö asiakkaan kanssa tapahtuu tietokoneen tai muun ruudun välityksellä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020; Eloranta ym. 2024: 260) ja merkittävin ero etä- ja kotihoidon välillä onkin fyysisen kontaktin puuttuminen. Etähoitotyö eroaa fyysisestä hoitotyöstä monella eri osa-alueella. Etähoitotyön erityispiirteet voivat liittyä muun muassa tietoturvaan, asenteisiin, teknologiaosaamiseen tai asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottamisen haasteisiin. Jotta etähoitotyötä voidaan toteuttaa laadukkaasti ja taata potilasturvallisuuden toteutuminen, etähoitotyötä tekevien osaamistarpeita tulee kehittää jatkuvasti työelämän muutosten mukana. Mitä nämä osaamistarpeet sitten ovat? Tutkimusprosessi Erilaiset osaamistarpeet ja niiden muuttuminen tulevaisuuden työelämän vaatimusten mukaisesti olivat YAMK-opinnäytetyössäni keskiössä. Tavoitteenani oli selvittää, millaista osaamista etäkotihoidon työntekijät kokevat tarvitsevansa laadukkaan etähoidon toteuttamisessa nyt ja tulevaisuudessa. Tarkoituksena oli saada tietoa etähoitoon liittyvistä osaamistarpeista henkilöstön näkökulmasta ja varsinkin siitä, millaista osaamista etähoidossa tarvitaan tulevaisuudessa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin Tulevaisuuden monipuolinen etähoito -hankkeessa järjestettyjen kolmen työpajan kautta, joihin osallistui etä- ja kotihoidon henkilöstöä. Työpajoissa työskentelymenetelminä käytettiin tulevaisuuden muistelua sekä vertaiskehittämistä. Opinnäytetyön tekijänä poimin aineistosta kaikki osaamiseen ja osaamistarpeisiin liittyvät ilmaisut sekä näkökulmat. Sisällönanalyysiä käyttäen tulokset keskittyvät tutkimustehtävien kannalta olennaisiin pääluokkiin, jotka olivat saumattomiin teknologisiin järjestelmiin ja hoitokäytänteisiin liittyvä osaaminen osana potilasturvallisuutta, teknologian kehittymisen asettamat osaamisvaatimukset tulevaisuuden moniammatilliseen työhön, teknologiaosaamisen sekä muun etähoitoon liittyvän osaamisen kehittyminen koulutusten kautta, sekä etähoidon erityispiirteisiin ja asiakaslähtöisyyteen liittyvät osaamistarpeet.Pääluokat koostuvat etähoidossa tarvittavasta osaamisesta ja osaamistarpeista sekä niiden mahdollisesta muuttumisessa tulevaisuudessa henkilöstön näkökulmasta. Järjestelmiin ja hoitokäytänteisiin liittyvä osaaminen osana potilasturvallisuutta Opinnäytetyöni tuloksista ilmeni, että yhtenäiset tietojärjestelmät sekä hoitokäytänteet koetaan tärkeiksi laadukkaan etähoidon toteuttamisessa. Osaamista koetaan tarvittavan erilaisten järjestelmien eroavaisuuksien ymmärtämisessä sekä tietojärjestelmien käytössä, jotta voidaan taata potilasturvallisuuden toteutuminen. Tulevaisuudessa tietoturvaan tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, myös asiakkaan toiminnassa. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020: 32) mukaan ikääntyneillä tietoturvan rooli korostuu, sillä heidän henkilökohtaiset tietonsa voivat joutua vääriin käsiin liian alhaisen tietoturvan vuoksi. Etähoidon henkilöstön oman osaamisen ja ymmärryksen on oltava ajan tasalla, jotta he pystyvät ohjaamaan asiakasta. Teknologian kehittymisen asettamat osaamisvaatimukset Etähoitotyön koetaan vähentävän työkuormaa sekä tarjoavan mahdollisuuden jatkaa työuraa sairastumisen tai eläkeiän jälkeenkin. Tähän voi liittyä kuitenkin myös haasteita, esimerkiksi sukupolvien välisten teknologisten taitojen eroavaisuuksissa. Jatkuvat muutokset ja teknologisten laitteiden ja järjestelmien kehittyminen saattavat aiheuttaa myös kuormittuneisuutta ja aiheuttaa negatiivisia asenteita henkilöstön keskuudessa. Pelko oman työnkuvan muutoksesta, kiivas työtahti ja jatkuvat muutokset saattavat lisätä työstressiä sekä alentaa työkykyä (Selander ym. 2022). Etähoidon tulisi aina vastata asiakkaiden sen hetkisiin hoidon tarpeisiin ja henkilöstön onkin tärkeää tunnistaa joukosta ne asiakkaat, jotka eivät sovellu etähoidon asiakkaiksi tai pärjää kotonaan pelkän etähoidon turvin. Etähoidossa asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottaminen saattaa kuitenkin olla haastavaa ja vastaajat toivoivatkin saavansa erilaisia keinoja siihen, sekä mahdollisten riskien tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Esimerkiksi yhden fyysisen kotikäynnin koettaisiin parantavan asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottamista. Etähoitoon liittyvän osaamisen kehittyminen koulutusten kautta Useissa vastauksissa mainittiin teknologiaan liittyvän koulutuksen merkitys etähoitoon liittyvän osaamisen vahvistamisessa ja kehittämisessä. Osaamisen kehittyminen koulutusten kautta jakautui teknologiaosaamisen ja ammattitaidon kehittymiseen sekä etähoidon sisältöjen kehittämisosaamiseen ja jatkuvaan arviointiin. Teknologiaosaamisen vahvistaminen koulutusten kautta koetaan edellytykseksi etähoidon toteuttamisessa. Koulutusten avulla tulisi edistää laadukkaan sekä turvallisen etähoidon toteutumista sekä asiakaskeskeistä työskentelytapaa (Guise & Wiig 2017; 1; Vehko ym. 2024; 269, 272). Moniammatillisuuden koetaan lisääntyvän teknologian kehittyessä. Vastaajat kokevat työn kierron mahdollisesti lisäävän moniammatillisuutta ja ymmärrystä toisen työnkuvasta etä- ja kotihoidon välillä. Etähoidon erityispiirteisiin ja asiakaslähtöisyyteen liittyvät osaamistarpeet Etähoitotyön avulla voidaan tukea asiakkaan omatoimisuutta (Saari ym. 2022: 44) ja asiakkaan sekä hoitajan molemminpuolinen osallistuminen vaikuttavatkin etähoitotyön onnistumiseen. Vastaajat toivoivat koulutusta teknologiakäytännöistä myös asiakkaille, koska hoidon lopputulos muodostuu hoitajan sekä asiakkaan yhteistyöstä. Myös turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen kaivattiin keinoja, sillä lääkehoito tapahtuu usein asiakkaan toteuttamana, hoitajan ollessa ruudun toisella puolella. Asiakkaan itsemääräämisoikeus sekä vastuu korostuvat etähoidossa (Jarnila & Eloranta 2024: 9). Etähoitotyön koetaan lisääntyvän entisestään tulevaisuudessa ja tulevaisuuden asiakaskunnan arvellaan olevan erilaista. Etähoidon asiakkaita voi siis olla enemmän, mutta asiakkaat osaisivat mahdollisesti käyttää teknologisia laitteita sujuvammin. Jatkuvaa osaamisen kehittämistä Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta laadukkaan etähoitotyön toteuttamisen edellyttävän laaja-alaista osaamista sekä osaamistarpeiden jatkuvaa päivittämistä tulevaisuuden työelämän muutosten mukana. Tuloksia tulisi käsitellä sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa sekä uuden työntekijän perehdytyksessä. Etähoidon henkilöstöltä edellytetään laaja-alaista osaamista. Kirjoitus perustuu YAMK-opinnäytetyöhön Tulevaisuuden etähoidon osaamistarpeet (Hyvinvoinnin digitaaliset palvelut ja prosessit, Hämeen Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 23.04.2025 ja on osa Tulevaisuuden monipuolinen etähoito -hanketta, jonka toteuttajia ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä Hämeen ammattikorkeakoulu. Vantaan ja Keravan sekä OmaHämeen -hyvinvointialueiden etäkotihoidon työntekijät sekä etähoidon palvelujen käyttäjät toimivat hankkeen työelämän yhteistyökumppaneina. Tämä opinnäytetyö liittyy osioon, jossa tehtiin tulevaisuuden etähoidon osaamisen ennakointikartoitus. Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin hankkeessa järjestettyjen kolmen työpajan kautta. Hankkeen tarkoituksena on luoda tulevaisuuden kuva etähoidosta tulevaisuustyöskentelyn avulla.   Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504227210 Kirjoittaja Emilia Lehtinen, sairaanhoitaja (AMK), Hyvinvoinnin digitaaliset palvelut ja prosessit (YAMK), Hämeen Ammattikorkeakoulu Lähteet: Eloranta, S., Hoffrén-Mikkola, M., Komulainen, M., Mikkola, T., Teeri, S. & Roivas, M. (2024). Onnistunut etäkotihoito. Metropolia. https://oma.tsr.fi/api/projects/70951373-1511-4374-9d68-8dc5cecce1a5/attachment/10f872da-3132-4ed4-bbc7-c51794130ac3 Guise, V. & Wiig, S. (2017). Perceptions of telecare training needs in home healthcare services: a focus group study. BMC Health Services Research 17 (164). https://doi.org/10.1186/s12913-017-2098-2 Jarnila, I. & Eloranta, S. (2024). Iäkkäiden asiakkaiden kokemuksia etäkotihoidosta. Gerontologia 38 (1), 3–15. https://doi-org.ezproxy.hamk.fi/10.23989/gerontologia.130934 Saari, E., Koivisto, T., Koskela, I., Känsälä, M., Rydman, V. & Turunen, J. (2022). Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-022-5 Selander, K., Nikunlaakso, R. & Laitinen, J. (2022). Association between work ability and work stressors: cross-sectional survey of elderly services and health and social care service employees. Archives of Public Health 80 (83). https://doi.org/10.1186/s13690-022-00841-2 Sosiaali- ja terveysministeriö (2020). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 Vehko, T., Kyytsönen, M., Kaihlanen, A-M., Saranto, K. & Kinnunen, U-M. (2024). Sairaanhoitajien kokemuksia tietojärjestelmistä hyvinvointialueiden toiminnan alussa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 16 (39), 269–295. https://doi.org/10.23996/fjhw.136345

Lue lisää

Mahdollistetaanko ikääntyneen osallisuutta riittävästi pitkäaikaishoivan päätöksenteossa?
24.9.2025
Taina Rauhala

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa ja vastuu ikääntyneen pitkäaikaishoivan päätöksenteosta siirtyi myös tämän myötä kunnilta hyvinvointialueille. Vielä ei ole paljoakaan tutkimustietoa siitä, mahdollistetaanko ikääntyneen osallisuutta edelleen riittävästi pitkäaikaishoivan päätöksenteossa ja onko ikääntyneellä ollut aidosti mahdollisuus vaikuttaa tehtyihin päätöksiin. Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä, joka toteutettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueella. Ikääntyneiden hoivan tarve on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Se on aiheuttanut yhteiskunnassamme suuria haasteita ja vaatinut enenevässä määrin ennalta varautumista ja muuntautumiskykyä ikääntyvän väestön tarpeisiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 11). Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa haastavassa tilanteessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2023) tekemässä tutkimuksessa todetaankin, että vastuu vanhuspalvelujen järjestämisestä siirtyi kunnilta hyvinvointialueille sellaisessa tilanteessa, jossa palveluiden järjestämiseen tuovat haasteita väestön ikääntyminen yhdistettynä alan työvoimapulaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023: 77). Hyvinvointialueisiin siirtymisen jälkeen ikääntyneet ovat saattaneet resurssipulan vuoksi kokea ulkopuolisuuden tunnetta sekä kohdata epäinhimillisyyttä omassa pitkäaikaishoivansa päätöksenteossa. Järnström (2011) toteaakin, että ikääntyneet myös valitettavan usein arvioidaan muun muassa sairauden vuoksi kykenemättömiksi vaikuttamaan omaan elämäänsä sekä olemaan osallisina omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin (Järnström 2011: 259). Tämän vuoksi oli äärimmäisen tärkeä saada ikääntyneen oma ääni kuuluviin heidän osallisuudestaan pitkäaikaishoivan päätöksenteossa ja erityisesti siitä, miten he olivat itse pitkäaikaishoivansa prosessin kokeneet. Aineisto opinnäytetyöhön Aineisto kerättiin marraskuussa 2024 haastattelemalla kuutta ikääntynyttä, jotka olivat muuttaneet pitkäaikaishoivaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueella sijaitseviin hoivakoteihin hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen jälkeen. Haastattelut toteutettiin ikääntyneiden luona yksilöhaastattelemalla heitä teemahaastattelun keinoin. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tuloksissa nousi esille kolme pääteemaa: Pitkäaikaishoivan päätöksenteossa subjektina oleminen, objektina oleminen sekä välillinen osallisuus. Tuloksissa korostuivat erityisesti itsemääräämisoikeus, toimijuuden menettäminen sekä rajalliset vaikuttamismahdollisuudet. Rajalliset vaikuttamismahdollisuudet jakautuivat sekä objektina olemisen kokemukseen, mutta myös subjektina olemisen kokemukseen muun muassa läheisten toiminnan ja tuen kautta.   Itsemääräämisoikeus vai toimijuuden menettäminen Subjektina olemisen kokemus nousi esille kuulemisen, vaikuttamisen sekä päätöksenteon kautta. Yhdenvertaisuuden sekä itsemääräämisoikeuden vahvistaminen korostivat subjektina olemisen tunnetta. Ikääntyneet, jotka kokivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan, kokivat myös tehdyt päätökset asiakaslähtöisinä ja mieluisina. Subjektina olemisen kokemusta vahvistivat myös läheisten osallistaminen sekä ikääntyneen pitäminen ajan tasalla sekä keskiössä pitkäaikaishoivan prosessissa. Moisanen (2018) myös toteaa, että itsemääräämisoikeus liitetään vahvasti eettiseen toimintaan ja etiikkaan. Hän tuo esille, että mitään toimintaa ei voi pitää asiakaslähtöisenä, mikäli asianomaisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa ja päätöksiin omien voimavarojensa puitteissa. (Moisanen 2018: 93.) Osallisuuden kokemuksen puutteen sekä objektina olemisen tunteen koettiin olevan vahvasti yhteydessä toimijuuden menettämiseen. Tämä korostui siinä, että ikääntyneen omia toiveita sekä mielipiteitä ei kuultu tai huomioitu riittävästi. Olettamus siitä, että ikääntynyt ei enää pystyisi itse omia toiveitaan ja ajatuksiaan tuomaan esille oli nähtävillä sekä virkahenkilöiden että läheisten toimesta. Myös Nikumaa (2024) tuo esille, että ikääntyneet saattavat kokea esimerkiksi muistisairauden vaikuttavan heidän itsemääräämisoikeuteensa. Esimerkkinä hän tuo esille, että jokin ulkopuolinen taho, kuten läheinen tai organisaatio on arvioinut tai määritellyt ikääntyneen itsemääräämisoikeutta, sen astetta ja heikkenemistä. (Nikumaa 2024: 224.) Rajalliset vaikuttamismahdollisuudet ja läheinen päätöksentekijänä Välillisen osallisuuden näkökulmasta ikääntyneet saattoivat kokea vahvaakin osallisuuden tunnetta, vaikka päätöksenteko olisikin tapahtunut välillisesti läheisten tai organisaation toimesta. Tunnetta vahvistivat luottamus läheiseen sekä hänen sanaansa päätöksissä, mutta myös virkahenkilöiden haluun toimia ikääntyneen parhaaksi. Osallisuuden kokemuksen puute saattoi tosin joidenkin kohdalla johtua samoista syistä. Osa ikääntyneistä saattoi kokea, että välillisiä vaikuttamismahdollisuuksia annettiin, mutta viime kädessä päätöksiin ei pystynyt aidosti vaikuttamaan. Näitä olivat esimerkiksi hoivakodin valintaan sekä muuttoon liittyvät aikataulut, mutta myös läheisten kohdalla heidän liiallinen itsenäinen päätösvaltansa. Ikääntyneen osallisuus saattoi jäädä näissä tilanteissa vain osallistumisen tasolle. Nivala & Ryynänen (2013) toteavatkin, että osallistuminen voi tarkoittaa mukana olemista esimerkiksi toisten suunnittelemassa tilanteessa ilman omaa toimintaa (Nivala & Ryynänen 2013). Osa ikääntyneistä koki osallisuutensa jääneen tälle tasolle, ehkä osin läheisten sekä virkahenkilöiden tätä aidosti tiedostamatta. Lopuksi Tuloksissa korostuivat kuulluksi tuleminen sekä itsemääräämisoikeus, mutta myös toimijuuden menettäminen omassa pitkäaikaishoivan päätöksenteossa. Ikääntyneiden kokemukset heidän osallisuudestaan olivat hyvin yksilöllisiä ja erilaisia. Osallisuuden tunne tuli esille myös hyvin subjektiivisena kokemuksena. Vaikka osallisuuden tunne näyttäytyikin usein hyvin subjektiivisena kokemuksena, oli osallisuus sekä sen mahdollistaminen jäänyt aidosti uupumaan joidenkin ikääntyneiden kohdalla. Tuloksiin nojautuen voidaan siis sanoa, että ikääntyneen osallisuutta ei vielä tänäkään päivänä aina riittävästi mahdollisteta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tässä on siis vielä monelta osin petrattavaa sekä virkahenkilöillä että läheisillä. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Ikääntyneen osallisuus pitkäaikaishoivan päätöksenteossa” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa:  https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520599 Kirjoittaja Taina Rauhala, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja, vanhustyö (YAMK) -tutkinnosta valmistunut opiskelija Lähteet Järnström, Sanna 2011. ”En tiedä, mitä ne ajattelee mun kohtalokseni”. Etnografinen tutkimus asiakkuudesta ja asiakaslähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Moisanen, Kirsi 2018. Asiakaslähtöisen osaamisen johtaminen vanhuspalveluissa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. Nikumaa, Henna 2024. Muistisairaan ihmisen autonominen toimijuus. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu. Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2013. Vol. 14. https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/122317/72652 Viitattu 14.4.2025. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki 2020. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2030_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 28.3.2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. Iäkkäiden palvelujen järjestämisen tila hyvinvointialueiden aloittaessa. Vanhuspalvelujen tila -seurannan järjestäjäkyselyn tuloksia 2014–2022. Raportti 4/2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146291/URN_ISBN_978-952-408-043-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 14.4.2025.

Lue lisää

Voidaanko kuntouttava päivätoiminta korvata kokonaan etätoiminnalla?
http://Aikuinen%20pitää%20ikäihmistä%20kädestä
17.9.2025
Saija Koponen, Jenni Toivonen

Viikoittainen monen iäkkään hartaasti odottama päivätoiminta on mahdollistanut pääsyn kodin ulkopuolelle kerran viikossa. Tämä on ylläpitänyt iäkkään toimintakykyä mahdollistaen kotona asumisen ja toimintakykyisyyden. Millä tavoin etänä tuotettava päivätoiminta ylläpitää iäkkään toimintakykyä tai mahdollisuutta sosiaaliseen kontaktiin toisten kanssa? Kuntouttavalla päivätoiminnalla on ollut suuri merkitys ikäihmisten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämisessä.  Nämä luovat pohjan kotona asumiselle. Etenkin ravitsemuksella on tärkeä merkitys ikääntyneiden terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn. (Kelo & Launiemi & Takaluoma & Tiittanen 2015: 27, 34.)  Etäteknologiaa on jo tuotu hyvinvointialueilla ikääntyneiden palveluihin. Kotihoidossa etähoivan eli kuvapuhelinpalvelun avulla osa fyysisistä käynneistä voidaan toteuttaa etäpalveluna, mikäli se on asiakkaan kohdalla mahdollista. Palvelu ei kuitenkaan sovellu kaikille asiakkaille. Teknologia voi myös eristää yhteiskunnasta, koska ikääntymisen tuomat ongelmat kuten kuulon, näön ja hienomotoriikan heikentyminen haastaa teknologian käyttämistä (Äijö & Tikkanen 2019: 171).  Kauniita lupauksia ennaltaehkäisevistä palveluista ja kuntoutuksesta Kansallisessa ikäohjelmassa vuoteen 2030 on mainittu, miten sote-uudistuksessa kehitetään koko julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin. Painopistettä siirretään peruspalveluihin ja varhaiseen ongelmien ehkäisyyn. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 24.)  Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueella luvataan tukea ikääntyneiden kotona asumista kotihoidon, tukipalveluiden ja lyhytaikaisten asumispalveluiden avulla. Tarkoituksena on, että ikääntynyt selviytyy arjessaan mahdollisimman itsenäisesti ja saa hyvinvointia tuottavaa sisältöä elämäänsä. Pirkanmaan hyvinvointialue lupaa, että saatavilla on ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia palveluita. (Pirkanmaan hyvinvointialue.)  Yksi näistä kuntouttavista ikäihmisten palveluista on ollut kuntouttava päivätoiminta. Kuntouttavalla päivätoiminnalla on tuettu ja edistetty ikääntyneiden osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä, terveyttä, hyvinvointia, itsenäistä suoriutumista ja kotona asumista. Päivätoiminnassa on ollut ulkoilua, erilaisia liikuntatuokioita ja kulttuuritoimintoja sekä yhdessä oloa. Tarvittaessa on huolehdittu asiakkaiden lääkehoidosta ja henkilökohtaisesta hygieniasta. (Pirkanmaan hyvinvointialue.)  Kenelle palvelua vielä myönnetään? Hyvinvointialueille siirtymisen jälkeen tukipalvelut ovat kuitenkin ensisijaisesti tarkoitettu vain säännöllisen kotihoidon asiakkaille ja omaishoidontuen asiakkaille. Esimerkiksi Pirkanmaalla palveluiden myöntämisen edellytyksenä on ammattilaisen tekemä palvelutarpeen arviointi ja RAI-arviointijärjestelmästä saatavat tulokset. Jokaiseen tukipalveluun on asetettu RAI-viitearvot, joihin palveluiden myöntäminen perustuu. (Pirkanmaan hyvinvointialue.) Palveluiden myöntämisen perusteet ovat hyvinvointialueiden lyhyen olemassaolon aikana tiukentuneet huomattavasti. Myöntämisperusteiden täyttymisen lisäksi kuntouttavaan päivätoimintaan päästäkseen asiakkaan on oltava motivoitunut ryhmätoimintaan- ja kuntoutukseen, sekä on kyettävä toimimaan ryhmässä. Ennaltaehkäisy ja lupaus kuntoutuksesta unohtuu  Tarkentuneiden kriteereiden myötä tulee vaikutelma siitä, että lupaukset ennaltaehkäisystä ja kuntoutuksesta ovat unohtuneet. Palveluita myönnetään vasta sitten, kun toimintakyky on riittävän huono, eli myöntämisen perusteet täyttyvät. Tiukentuneiden myöntämisen perusteiden lisäksi Pirkanmaalla on suunniteltu kuntouttavan päivätoiminnan muuttamista etäpäivätoiminnaksi. Asia on herättänyt keskustelua iäkkäiden ja ammattilaisten keskuudessa. Mahdollisesta muutoksesta on ollut luettavissa mielipidekirjoituksia. Superin luottamushenkilö Jung Lee (2024) on mielipidekirjoituksessaan   kyseenalaistanut, miten etäpäivätoiminnassa toteutetaan yhdessäolo, ihmisenä kohtaaminen ja yhdessä tekeminen. Jung on kyseenalaistanut myös etäpäivätoiminnan inhimillisyyden, asiakaslähtöisyyden ja säästötavoitteiden toteutumisen. Lisäksi Jung on maininnut, että päivätoiminta on mahdollistanut omaishoitajien vapaapäivät. Junginkin mukaan päivätoiminta tukee kotona pärjäämistä ennen raskaiden ja kalliiden palveluiden aloittamista. Voiko teknologia korvata pääsyn pois kotoa? Ikäohjelmassa 2030 on mainittu, että sen tavoitteena on lisätä Suomen kansainvälistä näkyvyyttä ikäteknologian kehittämisen ja hyödyntämisen mallimaana. Ikäohjelmassa todetaan kuitenkin, että digitaalista syrjäytymistä olisi ehkäistävä ja huolehdittava myös heikommassa asemassa olevien hyvinvointipalvelut. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 28–43.) Etäpäivätoimintaan siirtyminen ei ainakaan vähentäisi digitaalista syrjäytymistä. Edelleenkin on paljon ikäihmisiä, joilla ei ole digilaitteita tai asuvat alueilla, joissa yhteydet eivät toimi. Todettakoon, että sähköisillä palveluilla voidaan vain täydentää tai osittain korvata palveluita joidenkin ikäihmisten kohdalla, mutta ne eivät voi täysin korvata niitä.   On todettu, että elämänlaatua lisää se, että kotoa pääsee pois toisten ihmisten seuraan. Kaikilla tulee olla mahdollisuus olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Jos ikääntyneillä ei ole mahdollisuutta poistua kotoaan, oma koti saattaa toimia syrjäytymistä edistävänä tekijänä. (Hakonen & Suomi 2008: 148.) Mikäli kuntouttava päivätoiminta muutetaan etätoiminnaksi, moni ikääntynyt ei pääse kotoaan pois edes kerran viikossa. Unohtuu myös kauniit lupaukset ennaltaehkäisystä ja kuntoutuksesta. Kirjoittajat Saija Koponen, geronomi (AMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Jenni Toivonen, terveydenhoitaja (AMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet                               Hakonen, Sinikka & Suomi, Asta 2008. Kuluerästä voimavaraksi: sosiokulttuurinen puheenvuoro ikääntymiskysymyksiin. Jyväskylä: PS-kustannus.  Jung, Lee 2024. Päivätoiminta on monelle viikon kohokohta. Aamulehti 29.10.2024. B9. Kelo, Sini & Launiemi, Helena & Takaluoma, Matleena & Tiittanen, Hannele 2015. Ikääntynyt ihminen ja hoitotyö. Helsinki: Sanoma Pro Oy. 27–34. Pirkanmaan hyvinvointialue. Kotona asumista tukevat palvelut. Päivitetty 10.10.2024.<https://www.pirha.fi/palvelut/ikaantyneiden-palvelut/kotona-asumista-tukevat-palvelut>. Viitattu 12.11.2024. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 31.Helsinki<https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2030_31_j.pdf?sequence=4>. Viitattu 12.11.2024. Äijö, Marja & Tikkanen Päivi 2018. Teknologia iäkkään ihmisen arjessa. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.). Hyvä vanhuus – menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. Jyväskylä: PS-kustannus. 170–171.

Lue lisää

Voiko vanhenemiseen varautua?
http://Vanha%20mies%20katsoo%20kelloaan%20hymyillen
9.9.2025
Sari Sarvela, Jonna Wallius

Jokainen meistä vanhenee, toiset elävät vanhemmaksi kuin toiset. Ihmiset ovat kautta aikojen etsineet keinoja elämän pidentämiseen ja jopa ikuiseen elämään. Lääke- ja hoivatieteen kehitys on parantanut meidän mahdollisuuksiamme elää toimintakykyisempää elämää pidempään – kuitenkin jokaisen meidän edessämme on väistämätön eli kuolema. Voiko vanhenemiseen vaikuttaa ja voiko siihen varautua? Kuinka voimme ammattilaisina olla tukena? Solutasolla vanheneminen on elimistön elinkelpoisuuden heikkenemistä solujen ja kudosten haitallisten muutosten takia. Vanheneminen lisää riskiä sairastua kansantauteihin; lisäksi motoriikka, aistit ja kognitiiviset kyvyt heikkenevät. Nämä vaikuttavat elämänlaatuun heikentävästi. Geenien, ympäristön ja elintapojen yhdistelmällä on vaikutusta meidän vanhenemiseemme. Täsmälleen ei vielä voida vastata, mikä meitä vanhentaa. (Kananen & Marttila 2019.) Vanheneminen ei ole vain solumuutoksia ja negatiivisia vaikutuksia elämänlaatuun. Vanheneminen on myös elämän kokemusten ja viisauden karttumista, resilienssin kehittymistä, elämänhallinnan oppimista ja itsetuntemuksen sekä empatiakyvyn lisääntymistä (Ruoppila & Kallio 2022). Vanheneminen on luonnollinen osa elämää, ja sitä on hyvä suunnitella kuten muitakin elämänvaiheita. Elintavoilla voi vaikuttaa vanhenemiseen Pitkäikäisimpiä ihmisiä yhdistää tupakoimattomuus, terveellinen pääosin kasvispohjainen ruokavalio, kohtalainen liikunta, painonhallinta ja sosiaalinen aktiivisuus (Kananen & Marttila 2019; Hautala ym. 2022). Ammattilaisina kohtaamme ikääntyviä asiakkaita monenlaisissa elämäntilanteissa ja osaamme antaa neuvoja elintapamuutoksiin, terveyden ylläpitoon sekä sairauksien hallintaan. Mutta uskallammeko tarttua tilaisuuteen ja ikääntyneen kokonaistilannetta kartoittaessa ohjata häntä ja hänen läheisiään vanhenemiseen ja kuolemaan varautumisessa? Vanhuuteen varautumisen ohjaaminen Vanhuuteen varautuminen ja ennakointi on nostettu keskeisesti esille Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksissa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024). Jokaisen meistä olisi hyvä miettiä omien elintapojen lisäksi esimerkiksi sitä, miten haluaa ikääntyessään asua, kuinka tulee taloudellisesti toimeen ja minkälaisia oikeudellisia asioita on hyvä ennakkoon huomioida. Etukäteen voi myös pohtia, mitä tarkoittaa mielekäs, omannäköinen elämä juuri minulle. Näistä on hyvä puhua läheisten kanssa avoimesti. Meidän ammattilaisten kannattaa ottaa asia esille paitsi ikääntyvien itsensä, myös heidän läheistensä kanssa. Keskustelua ja ohjaustyötä helpottamaan löytyy esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton Vanheneminen.fi-sivustolta vanhenemisen ennakointiin ja varautumiseen kattava materiaali- ja tietopankki. Sivuilta löytyy myös verkkokurssi ja Varaudu vanhuuteen-ryhmämalli, jonka mukaan voi käsitellä erilaisia teemoja vanhuuteen liittyen. (Vanhustyön keskusliitto). Kuolemaankin voi varautua Vanhenemiseen voidaan vaikuttaa omilla elintavoilla. Kuitenkin ainakin toistaiseksi kuolema saavuttaa meidät jokaisen jossain vaiheessa ja mitä pidempään elämme, sitä kauemmin meillä on aikaa varautua elämän loppuvaiheeseen ja kuolemaan. Oman elämän rajallisuuden ja kuoleman hyväksyminen voi olla vaikeaa. Joillekin luonteva tapa käsitellä oman elämän rajallisuutta voi olla esimerkiksi oman uurnan tai arkun valmistaminen. Emme voi varmasti ennustaa, milloin oma elämämme päättyy tai toimintakykymme heikkenee niin, ettemme voi enää selkeästi ilmaista toiveitamme. Meidän tehtävämme ammattilaisina on luoda turvallinen ja avoin ilmapiiri kuolemasta keskusteluun. Voimme rohkaista ikääntyvää keskustelemaan ajoissa läheisten kanssa toiveista ja kirjaamaan ne ylös. Näin läheiset osaavat huomioida toiveet surun hetkellä ja hoivahenkilökunta osaa toimia toiveiden mukaisesti. Ammattilaisella voi olla merkittävä rooli keskusteluyhteyden luomisessa. Iäkkäälle ja omaiselle puolestaan voi olla helpottavaa, että joku on ottanut asian esille. Tarvitsemme vain hitusen rohkeutta ottaa vaikeatkin asiat puheeksi. Kirjoittajat: Sari Sarvela on sosionomi ja Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen (YAMK) -opiskelija, joka haluaa kannustaa kaikkia avoimin mielin pohtimaan ikääntymistä ja siihen varautumista. Jonna Wallius on fysioterapeutti, sairaanhoitaja ja Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen (YAMK) -opiskelija, joka on kiinnostunut elämän rajallisuudesta. Molemmat kirjoittajat opiskelevat Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet: Hautala, Arto J. & Mäkikallio, Timo & Laukkanen, Jari 2022. Hengitys- ja verenkiertoelimistön rakenteisiin ja toimintaan vaikuttaminen vanhetessa. Teoksessa Rantanen, Taina & Kokko, Katja & Sipilä, Sarianna & Viljanen, Anne (toim.). Gerontologia. E-kirja. Helsinki: Duodecim. Kananen, Laura & Marttila, Saara 2019. Mikä meitä vanhentaa? Vanhenemisen biologiset mekanismit ja miten niihin voi vaikuttaa. Vanhuuden vallankumous katsaus. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 135 (11). 1098–1106. Ruoppila, Isto & Kallio, Eeva K. 2022. Viisaus ja elinikäinen oppiminen. Teoksessa Rantanen, Taina & Kokko, Katja & Sipilä, Sarianna & Viljanen, Anne (toim.). Gerontologia. E-kirja. Helsinki: Duodecim. Sosiaali- ja terveysministeriö 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. STM:n julkaisu 2024/4. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5436-6 Viitattu 22.4.2025. Vanhustyön keskusliitto. Varaudu vanhuuteen. https://www.vanheneminen.fi/ Viitattu 22.4.2025.

Lue lisää

Terve suu lisää ikääntyneen elämänlaatua 
4.9.2025
Heli Talja-Salo, Kirsi Hänninen

Hyvä suun terveys on ikääntyneelle tärkeää. Suun terveys on yhteydessä hyvään ravitsemukseen, terveydentilaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Puhuttaessa ikääntymisestä ei voi olla korostamatta terveen ja kivuttoman suun merkitystä ikääntyneen hyvinvoinnille ja elämänlaadulle. Suu kertoo ihmisen sosioekonomisesta asemasta ja elämänkaaren varrelle sattuneista suun terveyteen liittyvistä valinnoista. Erot ikäihmisten suun terveyden välillä ovat suuria. Hyvin toimentulevat, naiset ja koulutetut hoidattavat hampaitaan paremmin ja tämä näkyy myös ihmisten ikääntyessä (Kalliomäki). Tulehdukset suussa voivat pahentaa monia yleissairauksia, kuten reumaa, diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia sekä hengitystieinfektioita (Hammaslääkäriliitto – Iän vaikutus suuhun 2020). Vanhuspalvelulaki kannustaa ikääntyneitä asumaan kotona mahdollisimman pitkään, mutta toimintakyvyn heiketessä tulisi varmistaa, ettei terveyden heikentyminen johdu suun sairauksista. Ennaltaehkäisevä hoito on vaikuttavinta Säännöllinen ennaltaehkäisevä hoito ja iensairauksien ylläpitohoito voi ennaltaehkäistä vakavia sairauksia. Tutkimusten mukaan suussa muhiva kiinnityskudossairaus, parodontiitti kaksinkertaistaa aivoinfarktin riskin alle 50-vuotialla. Suun sairauksilla on siis merkittävä yhteys yleisterveyteen (HUS 2024). Parodontiitti on hampaiden kiinnityskudosten sairaus ja monesti alidiagnosoitu kansantauti. Vaikean parodontiitin esiintyvyyden on todettu lisääntyvän iän myötä. Ien tulehdusten tunnistaminen ja on keskeinen osa taudin ehkäisyä. Taudin toteamisen lisäksi tärkeää on huolellinen omahoito ja säännöllinen suun ylläpitohoito. (Parodontiitti – Käypä hoito 2025.) Kansanterveydellisesti olisi tärkeää tavoittaa ne, joilla on riski sairastua parodontiittiin tai suuria ongelmia suussa. Sairauksien ennaltaehkäisy on aina edullisempaa ja säästää inhimilliseltä kärsimykseltä. Viime vuosina on ikäihmisten suun terveyden hoitopolkuja pyritty rakentamaan ja hoitoon pääsyä helpottamaan hyvinvointialueilla. Julkiset suunterveyspalvelut eivät pysty kuitenkaan yksin vastaamaan vaadittavaan palveluiden kysyntään. Ota vastuuta suusi hoidosta ja hoidon jatkuvuudesta Yksityiset palveluntuottajat tarjoavat hoidontarpeen arviointia ja ennaltaehkäisevää suunhoitoa. Yksityiset suuhygienistipalvelut ovat lisääntynyt viime vuosina koko maassa. Suuhygienisti on suun terveyden asiantuntija, joka tuntee suun sairauksien ennaltaehkäisyn menetelmät ja osaa ohjata kohti parempia suunhoidon toimintatapoja. Ennaltaehkäisevän ja ylläpitohoidon vaikuttavuutta voi lisätä muun muassa yksityisten suuhygienistipalveluiden kelakorvattavuuden uudistus, jossa luovutaan hammaslääkärin tekemästä suuhygienistilähetteestä.   Näillä näkymin yksityissektoria kuormittavasta lähetekäytännöstä päästään eroon toukokuussa 2025. Uudistus kannustaa riskipotilaita säännölliseen ylläpitohoitoon ja lisää hoidon saavutettavuutta. Tällä uudistuksella voi olla myös positiivisia vaikutuksia matala-asteisten tulehdussairauksien ja autoimmuunisairauksien hoitoon. Ikääntyneen suun hoidon haasteet Ikäihmisen suun hoitoon vaikuttavat opitut tavat, käden motoriikka, näkökyky, muisti ja jäljellä oleva toimintakyky. Mitä huonompi toimintakyky on, sitä todennäköisemmin hampaiden hoitaminen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämä muodostaa noidankehän, koska huono suun terveys lisää tutkitusti ikäihmisten sairastavuutta. Suun terveysongelmat voivat vaikuttaa ulkonäköön ja puheeseen, sosiaaliseen kanssa käymiseen ja tehdä ruokailusta, nielemisestä vaikeaa (Hammaslääkäriliitto – Iän vaikutus suuhun 2020). Ikääntyneen suunhoidon haasteita ovat suun ohenevat limakalvot, syljen erityksen heikentyminen, hampaiden menetyksen lisäksi, paljon paikattu hampaisto, jossa on paljon erilaisia puhdistuksen haasteita. Moni kotona asuva omaishoidettava on yhä huonokuntoisempi, ja suun sairaudet voivat edetä nopeasti, heikentäen yleisterveyttä ja elämänlaatua. Muistisairaiden ja toimintakyvyltään rajoittuneiden suun hoito on läheisten tai kotihoidon varassa. Suun hoidon tarpeen arviointi ja yksilöllinen hoitosuunnitelma tulisikin tehdä näille haavoittuvaisimmassa asemassa oleville vuosittain ennaltaehkäisevän hoidon varmistamiseksi. Tilanteet suussa voivat muuttua nopeasti lääkitysten muuttuessa ja kunnon heikentyessä. Kotiin vietävät suunterveydenpalvelut Suun hoitopalveluita voi tilata suuhygienistiltä kotiin ja palvelutaloon. Monessa palvelutalossa ja kodissa käy parturi-kampaaja, fysioterapeutti ja jalkahoitaja, miksipä ei suuhygienisti? Yhä useammalla ikääntyneellä on omat hampaat ja erilaisia proteettisia ratkaisuja suussaan, joiden ylläpitohoito on tärkeää. Suuhygienisti voi arvioida suun hoidontarpeen, puhdistaa hammaskivet, fluorata ja auttaa valitsemaan sopivat suun terveyden ylläpitovälineet sekä ohjata tarvittaessa hammaslääkärille. Tärkeää on huolehtia hyvästä suuhygieniasta ikääntyessä sekä ylläpitää suun hyvinvointia säännöllisillä hoidontarpeen arvioilla. Näin ongelmia voidaan ehkäistä ja hoitaa ajoissa. Suun terveys ympärivuorokautisessa hoivassa Ympärivuorokautisessa hoivassa ikääntyneen avuntarve arjessa lisääntyy. Usein myös muistisairaus on edennyt pitkälle. Hoidon tarvetta arvioitaessa kartoitetaan samalla asukkaan voimavarat hampaiden ja suun hoitoon. On tärkeää myös selvittää, milloin asukkaan suu on edellisen kerran hoidettu. Yksilölliset tavoitteet, keinot kirjataan hyvinvointi- ja kuntoutussuunnitelmaan, samoin suun hoidon haasteet. Huono suun kunto on yksi syy vajaa ravitsemukselle. Asukkaan ravitsemustilaa (MNA-testi) ja painoa tulee seurata säännöllisesti. Nämä ovat hyviä mittareita, joiden avulla voidaan reagoida nopeasti mahdollisiin alkaviin ongelmiin. Vastuu onnistuneesta suunhoidosta siirtyy hoivakodin hoitohenkilökunnalle. Kotoa tuodut hampaiden ja suun hoidon välineet ovat usein puutteellisia. Kuivasta suusta kärsii joka kolmas ikääntynyt. Vähentynyt syljeneritys ei kuulu normaaliin vanhenemiseen vaan se voi olla lääkityksen yleinen haittavaikutus. Jopa 80 % yleisemmin käytetyistä lääkkeistä vähentää syljeneritystä. Vanhuksilla yleinen monilääkehoito vielä kumuloi lääkityksen haittavaikutuksia. (Siukosaari & Nihtilä 2015.) Kaksi kertaa vuodessa tehtävällä lääkehoidon tarkastuksella voidaan oireita lievittää.   Apteekista saa useita kuivan suun hoitoon tarkoitettuja tuotteita, mutta myös ruokaöljy muutamana tippana suuonteloon on hyvä vaihtoehto.  Säännöllinen ateriarytmi ja riittävä nesteiden nauttiminen lievittävät myös kuivan suun oireita. Suun terveyspalveluiden näkymiä Yksi merkittävä muutos, joka on tapahtunut terveydenhuollon palvelurintamalla, on siirrettävä suunhoitoyksikkö. Se mahdollistaa hampaiden tarkastuksen ja puhdistuksen lisäksi hampaiden poiston ja paikkauksen. Kun hampaat voidaan hoitaa kotona, säästytään ikäihmiselle raskailta matkoilta.   Palvelukotiympäristössä voidaan kerralla tarkastaa ja hoitaa kaikkien asukkaiden suu ja hampaat.  Hyvinvointialueilla on erilaisia käytäntöjä ja resursseja ikääntyvien suun terveyden tarkastuksiin ja hoitoon. Kannattaa selvittää, millaisia palveluita on tarjolla. Suun terveystarkastusten yhteydessä myös hoitohenkilökunta saa ohjausta ja neuvontaa hyvän sekä yksilöllisen suuhygienian toteuttamiseen. Palvelun säännöllinen käyttö tukee omahoitoa. Säännöllinen käynti hammashoidossa ei saisi katketa, vaikka toimintakyky heikkenee. (Muistisairaan suunhoito – Käypä hoito 2023.) Suun ongelmat, joita siirrettävässä suunhoidon yksikössä ei voida hoitaa ohjataan sote-keskuksen hammashoitolaan. Suun terveyden moniammatillista yhteistyötä ja hoitokäytänteitä tulisi kehittää sekä vastuita selkeyttää.  Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi ottaa puheeksi ikääntyneen suun hoidon historia ja tottumukset. Tällä toiminnalla voidaan ehkäistä kroonisten sairauksien pahentuminen ja mahdollistaa ikääntyvälle kivuton suu.   Kirjoittajat Heli Talja-Salo on suuhygienisti yrittäjä ja yhteisöpedagogi (AMK), Ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opiskelija, Metropolian Ammattikorkeakoulu. Kirsi Hänninen on sairaanhoitaja ja esihenkilö, Ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK) -opiskelija, Metropolian Ammattikorkeakoulu. Lähteet: HUS 2024. Parodontiittiä sairastavalla on kaksinkertainen riski saada aivoinfarkti jo alle 50-vuotiaana. Päivitetty 12.6.2024. https://www.hus.fi/ajankohtaista/parodontiittia-sairastavilla-kaksinkertainen-riski-saada-aivoinfarkti-jo-alle-50 Viitattu 10.4.2025. Kalliomäki, Maija. Suun terveyden vaikutus ravitsemustilaan. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/ikaantyneiden-koulutusaineisto/7.9_suun-terveys.pdf Viitattu 2.10.2024. Muistisairaan suunhoito 2023. Muistisairaan suunhoito – Käypä Hoito. Päivitetty 4.5.2023. Duodecim.  https://www.kaypahoito.fi/nix02826 Viitattu 2.10.2024. Parodontiitti 2025. Parodontiitti – Käypä Hoito. Päivitetty 11.02.2025. https://www.kaypahoito.fi/hoi50086 Viitattu 9.4.2025. Siukonsaari, Päivi & Nihtilä, Annamari 2015. Vanhusten suun terveys. Lääketieteellinen aikakauslehti Duodecim 131 (1). 36–41. https://www.duodecimlehti.fi/duo12035 Viitattu 2.10.2024. Suomen Hammaslääkäriliitto 2020. Iän vaikutus suuhun. https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/suunterveys-eri-ikakausina/ikaantyneiden-suunterveys/ian-vaikutus-suuhun Viitattu 13.4.2025. Suomen Hammaslääkäriliitto 2020. Ikääntyneen hampaiden ja suun puhdistus. https://www.hammaslaakariliitto.fi/fi/suunterveys-eri-ikakausina/ikaantyneiden-suunterveys/ikaantyneen-hampaiden-ja-suun-puhdistus Viitattu 13.4.2025.

Lue lisää

Onko hyvä kohtaaminen resurssikysymys?
9.7.2025
Johanna Karppinen, Saija Pohjonen

Kunta- ja aluevaalien kynnyksellä on ajankohtaista käydä keskustelua ikäihmisten asemasta ja pysähtyä pohtimaan keinoja tukea hoivavastuun kantavia omaishoitoperheitä. Sujuvalla yhteistyöllä ja aidolla kohtaamisella pääsee jo pitkälle. THL:n tuoreen raportin mukaan kaikki hyvinvointialueet painivat nyt väestön ikääntymisen ja siitä seuraavan palveluiden tarpeen kasvun kanssa (THL 2024: 27).  Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvien säästöpaineiden seurauksena hallitus on päätynyt nipistämään ikääntyneiden palveluista mm. laskemalla hoitajamitoitusta ja siirtämällä hoivan painopistettä enenevässä määrin kotiin ja läheisten hartioille. Tämän seurauksena läheishoivasta on tullut monessa perheessä arkipäivää. Vaikka omaishoitotilanne syntyy usein pikkuhiljaa puolison muistin tai voinnin heikentyessä, ei tilanteeseen ole usein osattu varautua ennalta.  Sopeutuminen uuteen tilanteeseen vaatii tukea, aikaa ja voimavaroja. Muistisairaus vaikuttaa koko perheen elämään Muistisairausdiagnoosi voi aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja turvattomuuden tunteita paitsi sairastuneessa myös läheisissä. Omaishoitoliiton 2024 julkaistussa kyselytutkimuksen mukaan omaishoito heikentää omaishoitajien koettua terveydentilaa (Omaishoitajaliitto ry 2024:3). Muistisairaan terveyspalveluita koskevissa tilanteissa, muistisairas pääsee vain harvoin itse ääneen, sen sijaan palveluista keskustellaan puoliso-omaishoitajan kanssa (Aaltonen & Martin-Matthews & Jolanki 2021: 2309). Muistisairaudesta puhuttaessa suuri osa ihmisistä kohdistaa huomionsa sairastuneen muistin toimintaan, vaikka ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Sosiaalisissa tilanteissa on tärkeää muistaa kuunnella myös sairastunutta itseään huomioiden hänen tunteensa ja tarpeensa.  Muistisairaalle tulisi taata mahdollisuus omannäköiseen elämään ja tukea näin hänen toimijuuttaan. Voisiko omaishoitajien jaksamista parantaa empaattisella kohtaamisella? Tiukassa taloustilanteessa olevat hyvinvointialueet ovat joutuneet tehostamaan palveluitaan, mikä aiheuttaa huolta sekä ammattilaisten, että palvelunkäyttäjien keskuudessa. Pelkona on, että resursseja kiristetään niin, ettei henkilöstöllä ole riittävää mahdollisuutta syventyä omaishoitoperheiden tilanteisiin yksilöllisesti vaan muistisairaan toimijuus jää säästötalkoiden alle. Äänestämällä tulevissa vaaleissa voidaan vaikuttaa siihen, miten ikäihmisistä pidetään jatkossa huolta. Vuorovaikutus ei ole vain sanallista viestintää -se on läsnäoloa, elämistä hetkissä. Helsingin kaupungin 2023 teettämässä omaishoitokyselyssä nousi esille, että omaishoitoperheet kaipaavat yhdensuuntaisen viestinnän sijaan rinnalleen kanssakulkijaa. Tästä voidaan päätellä, että empaattista ja vuorovaikutuksellista yhteydenpitoa arvostetaan. Onneksi ikääntyneiden parissa työskentelevillä on resurssipulasta huolimatta halu aitoihin kohtaamisiin. Vuorovaikutuksessa ei useinkaan ole keskeistä sanat vaan kiireetön läsnäolo ja pysähtyminen hetkeen. Taitava työntekijä toimii empaattisesti ja osaa kuunnella perheitä herkällä korvalla, jolloin kaikki osapuolet mukaan lukien muistisairaat kokevat tulevansa lempeästi ja arvostavasti kohdatuiksi. Onnistuneella vuorovaikutuksella palvelujenkäyttäjän ja työntekijän väliltä on löydetty myös yhteys palvelujen saamiseen (Määttä 2012: 126). Ennaltaehkäiseviä palveluita tarvitaan Hyvinvointialueet tarvitsevat rinnalleen osaavia kumppaneita. Järjestöt ovat perinteisesti tuottaneet julkisen sektorin palveluita täydentäviä, ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia tukevia palveluita. Ennakoiva ja varhainen tuki auttavat omaishoitoperheitä suhtautumaan myönteisemmin uuteen tilanteeseen ja hyväksymään sairauden tuomat muutokset. Kuormittavissa muutostilanteissa vertaistuen ja muun avun merkitys kasvaa. Tähän tarpeeseen järjestöt pystyvät vastaamaan. Vertaistuki voi ylettää sinne, minne ammattilaisapu ei ylety (Saviranta & Åhlberg 2010). Vertaistuen arvo on kohtaamisessa, ajatusten jakamisessa ja kokemusten ymmärtämisessä. Kirjoittajat: Johanna Karppinen (sairaanhoitaja AMK) ja Saija Pohjonen (sairaanhoitaja AMK) opiskelevat Metropolian Ammattikorkeakoulussa ikääntyneiden palvelujen kehittämistä ja johtamista (YAMK). Lähteet: Aaltonen, Mari & Martin-Matthews, Anne & Jolanki, Outi 2021. Experiences of people with memory disorders and their spouse carers on influencing formal care: “They ask my wife questions that they should ask me”. Dementia 7/20. 2307–2322. https://doi.org/10.1177/1471301221994300 Eskola, Päivi & Jolanki, Outi & Aaltonen, Mari 2023. Muistisairautta sairastavan ikääntyvän puolison toimijuus parisuhteessa Gerontologia-lehti 37. 120–139 https://doi.org/10.23989/gerontologia.119365 Helin, Mari & Haulismaa, Heidi 2022–2025. Kestävän kasvun hanke. Omaishoidon palveluvalikko. Ikääntyneiden omaishoidon hanke 2022–2023 Helsingin kaupunki. Ilmarinen, Katja & Lindström, Elina & Neijonen, Auri & Honkanen, Sari & Kehusmaa, Sari 2024. Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024. Hyvinvointialueiden myöntämisperusteet, toimintakäytänteet ja omaishoidon tuen menot THL työpaperi 53/2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-391-1 Määttä, Anne 2012. Perusturva ja poiskäännyttäminen. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisut. Tampere. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-176-2 Omaishoitajaliitto. Omaishoitajakysely 2024. https://omaishoitajat.fi/wpcontent/uploads/2024/11/Omaishoitajakysely-2024.pdf Saviranta, Anne & Åhlberg, Kirsi 2010. Vertaistuen kokemukset ja merkitys eri asiakasryhmissä. Helsinki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25392/VERTAISTUEN%20KOKEMUKSET%20JA%20MERKITYS%20ERI%20ASIAKASRYHMISSA.pdf?sequence=1

Lue lisää
Vanhemmat postaukset