Karamalmin kirjasto uudessa tilassa – taas muutettiin!

Ikääntyneen siirtymä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ei ole pelkkä muutto uuteen osoitteeseen, vaan merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa identiteettiin, turvallisuuden tunteeseen ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. Kotiutuminen ei tapahdu hetkessä, vaan se edellyttää aikaa, tukea ja sensitiivistä kohtaamista. Hoitoalan ammattilaisilla on keskeinen rooli siinä, miten ikääntynyt voi rakentaa itselleen uuden kodin hoivaympäristössä. Näitä asioita tarkastellaan vanhustyön YAMK-opinnäytetyössä, jossa selvitettiin, millaisin keinoin ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea siirryttäessä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Työssä käsitellään kotiutumisen moniulotteisuutta, paikkakokemuksen merkitystä sekä esitetään käytännön suosituksia hoitotyön kehittämiseksi. Koti on enemmän kuin paikka Koti merkitsee ikääntyneelle paljon enemmän kuin fyysistä tilaa, Se on syvästi henkilökohtainen ja kokemuksellinen ympäristö, joka heijastaa yksilön arvoja, elämäntapaa ja historiaa. Kodissa ihminen voi olla oma itsensä, mikä tekee siitä keskeisen osan identiteettiä (Vasara 2020; Pikkarainen 2019). Koti tarjoaa myös psykologista turvaa. Tuttujen esineiden, rutiinien ja tilojen keskellä ihminen kokee hallinnan tunnetta ja ennakoitavuutta, mikä vahvistaa turvallisuuden kokemusta (Pikkarainen 2019; Vasara 2020). Lisäksi koti toimii sillanrakentajana menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, auttaen jäsentämään elämänkaarta ja ylläpitämään jatkuvuuden tunnetta (Vasara 2020). Kodissa toteutuu toimijuus ja mahdollisuus tehdä omia valintoja, ylläpitää arjen rytmiä sekä säilyttää itsemääräämisoikeus (Hattar-Pollara 2010). Emotionaalisesti kotiin liittyy kiintymystä, saavutuksen tunnetta, muistoja ja merkityksellisyyttä, jotka syntyvät vuosien vuorovaikutuksesta paikan kanssa ja vahvistavat kokemusta siitä, että koti on enemmän kuin paikka, se on osa elämää (Seamon & Sowers 2008). Kun ikääntynyt joutuu luopumaan kodistaan ja siirtymään palveluasumiseen, hän ei menetä vain fyysistä tilaa. Hän kohtaa muutoksen, joka voi vaikuttaa syvästi hänen identiteettiinsä, turvallisuuden tunteeseensa ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. (Vasara 2020; Hattar-Pollara 2010.) Kotiutuminen on prosessi, ei tapahtuma Kotiutuminen ei tapahdu muuttokuorman purkamisen hetkellä. Se alkaa vasta silloin. Se on psykologinen, sosiaalinen ja käytännöllinen prosessi, jossa ikääntynyt jäsentää uutta elämänvaihetta osaksi omaa elämäntarinaansa (Vasara 2020). Siirtymävaiheessa ikääntynyt kohtaa usein menetyksiä, kuten toimintakyvyn heikkenemistä, sosiaalisten suhteiden vähenemistä ja merkityksellisten roolien katoamista. Tällaiset muutokset voivat heikentää elämänhallinnan tunnetta ja kaventaa koettua autonomiaa. Mutta siirtymä voi olla myös mahdollisuus reflektoida mennyttä, rakentaa uutta identiteettiä ja löytää uusia merkityksiä. Sopeutuminen ei ole passiivista mukautumista, vaan aktiivista psyykkistä ja käytännöllistä työtä. (Hattar-Pollara 2010; Jyväkorpi ym. 2020; Pirhonen ym. 2019.) Kotiutuminen rakentuu arjen pienistä valinnoista, kuten mahdollisuudesta vaikuttaa omaan tilaan, osallistua yhteisön toimintaan ja ylläpitää henkilökohtaisia rooleja. Tämä edellyttää hoitohenkilökunnalta sensitiivistä vuorovaikutusta ja kykyä tunnistaa asukkaan elämäntarinalliset kerrostumat. (Vasara 2020; Seamon & Sowers 2008.) Kotiutuminen ei siis ole pelkkä siirtymä, vaan aktiivinen prosessi, jossa uusi koti rakentuu kokemuksellisesti askel kerrallaan. Aineisto opinnäytetyöhön Aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä, analysoimalla kansainvälisistä tietokannoista haettuja alkuperäistutkimuksia, jotka käsittelivät ikääntyneiden kotiutumisen tukemista ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirryttäessä. Katsaus toteutettiin temaattisena analyysina, ja sen tavoitteena oli tuottaa käytännönläheisiä suosituksia hoitoalan ammattilaisille ikääntyneiden yksilöllisen ja inhimillisen sopeutumisen tueksi. Tuloksissa nousi esiin kolme pääteemaa: psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä ympäristön merkitys kotiutumisen edistämisessä. Opinnäytetyön suositukset tarjoavat konkreettisia keinoja hoitotyön suunnitteluun, palvelujen kehittämiseen ja henkilöstön koulutukseen, ja ne tukevat ikääntyneiden sopeutumista uuteen kotiin moniulotteisena ja merkityksellisenä prosessina. Kolme kotiutumisen kulmakiveä Opinnäytetyöni nosti esiin kolme keskeistä tukikeinoa, joilla ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea: 1. Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen Ikääntyneen tulee saada käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan. Ikääntynyttä tulee auttaa löytämään uusia näkökulmia ja merkityksiä. Psyykkinen tuki on arjen läsnäoloa, kuulluksi tulemista ja turvallisuuden tunnetta. Se on hoitajan kyky nähdä ihminen muutoksen keskellä. 2. Yhteisöllisyyden vahvistaminen Yhteenkuuluvuuden kokemus ja sosiaaliset suhteet rakentavat turvaverkon, joka voi vahvistaa muutoksen kokemusta. Osallisuus, kuulluksi tuleminen ja yhteisön tuki ovat avainasemassa. Palveluasumisen yhteisö ei saa olla pelkkä hoitoyksikkö. Sen tulee olla paikka, jossa ikääntynyt voi kokea kuuluvansa johonkin. Yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se vaatii rakenteita, tiloja ja toimintaa, jotka tukevat vuorovaikutusta. 3. Ympäristön merkityksellisyys Ympäristön tulee mahdollistaa henkilökohtaiset kokemukset, rutiinit ja osallisuuden. Ympärivuorokautisen palveluasumisen tilat eivät saa olla standardoituja, vaan yksilöllisesti muokattavia. Kodin rakentaminen uudessa ympäristössä vaatii tilaa muistoille, rutiineille ja omalle rytmille. Lopuksi Opinnäytetyön tuloksissa näkyy kotiutumisen moniulotteisuus. Kyse ei ole vain fyysisestä siirtymästä, vaan kokonaisvaltaisesta sopeutumisprosessista, jossa yhdistyvät identiteetin jatkuvuus, emotionaalinen kiinnittyminen ja ympäristön merkityksellisyys. Kotiutuminen vaatii aikaa, tilaa ja tukea. Kotiutuminen edellyttää hoitoalan ammattilaisilta sensitiivistä vuorovaikutusta, yksilöllistä ohjausta ja kykyä muokata ympäristöä niin, että se tukee ikääntyneen toimijuutta ja turvallisuuden tunnetta (Vasara, 2020; Seamon & Sowers 2008). Kotiutuminen on kohtaamisen, ymmärryksen ja inhimillisyyden mittari, joka oikein toteutuneena mahdollistaa ikääntyneille miellyttävän ja turvallisen olon uudessa kodissaan. Vaikka opinnäytetyössä hyödynnetyt tutkimukset on toteutettu muissa maissa, niiden havainnot ovat suoraan sovellettavissa myös suomalaiseen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Ikääntyneiden kotiutuminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on kaikkialla maailmassa samankaltainen inhimillinen prosessi, jossa keskiöön nousevat identiteetin jatkuvuus, turvallisuuden tunne, yhteisöllisyys ja ympäristön merkityksellisyys. Kulttuuriset ja rakenteelliset erot eivät poista sitä, että muutos omasta kodista hoivaympäristöön on universaali elämänvaihe, jossa ihminen tarvitsee tukea, sensitiivistä kohtaamista ja kokemuksen siitä, että uusi paikka voi vähitellen tuntua kodilta. Tämä kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön “Ikääntyneen kotiutumisen tukeminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen muutettaessa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus”, joka on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulussa osana Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto-ohjelmaa. Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429400  Kirjoittaja Elina Parviainen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi, ikääntyneiden palveluiden kehittämisen ja johtamisen (YAMK) tutkinnosta valmistunut. Lähteet Hattar-Pollara, Marianne 2010. Developmental Transitions. In Meleis, Afaf Ibrahim 2010. Transitions Theory: Middle Range and Situation Specific Theories in Nursing Research and Practice. E-kirja. New York: Springer Publishing Company. Jyväkorpi, Satu & Strandberg, Timo & Urtamo, Annele & Pitkälä, Kaisu & Suominen, Merja & Kokko, Katja & Heimonen, Sirkkaliisa 2020. Ikääntyneiden terveys, elämän laatu, toimintakyky ja mielen hyvinvointi. Gerontologia lehti 34 (4). 339–344. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99624 Viitattu 31.10.2025. Pikkarainen, Aila 2019. Vieraana vai kotona palvelutalossa? Muutosta ja muuttoa tukemassa. Teoksessa: Kulmala, Jenni (toim.) Hyvä vanhuus. Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. E-Kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Pirhonen, Jari & Tuominen, Katariina & Jolanki, Outi & Jylhä, Marja 2019. Hyvinvointi vanhuudessa – valmistautumista, sopeutumista, luopumista ja hyväksymistä. Gerontologia 33 (3). 105–119. https://doi.org/10.23989/gerontologia.79424 Viitattu 31.10.2025. Seamon, David & Sowers, Jacob 2008. Place and Placelessness, Edward Relph. Key Texts in Human Geography 43–51. London: Sage. https://www.researchgate.net/publication/251484582_Place_and_Placelessness_Edward_Relph Viitattu 31.10.2025. Vasara, Paula 2020. Väistämättömyyksiä ja valintoja. Kertomuksia ikäihmisten asumispolulta. JYU dissertations 212. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8132-7 Viitattu 31.10.2025.