Working at a UAS library: Books Flying to the Shelves

Ammattikorkeakouluilla ja ammatillisella koulutuksella on Suomessa selkeä työnjako. Ammattikorkeakoulut tarjoavat asiantuntija-, suunnittelu- ja esimiestehtäviin suuntaavaa korkeakoulutusta, ammatilliset oppilaitokset valmistavat opiskelijoitaan käytännön suorittavaan työhön. Koulutusasteilla on kuitenkin paljon yhteistä. Esimerkiksi työelämälähtöisyys ja työssä tapahtuva oppiminen ovat molemmilla asteilla keskeisessä asemassa. Työharjoittelu ja työssäoppiminen – kaksi eri asiaa Ammattikorkeakouluopintoihin sisältyvä työharjoittelu tehdään tyypillisesti tiettyinä ajankohtina opintojen loppuvaiheessa ja sitä ei ole sidottu minkään erityisen aihealueen oppimiseen. Sen tarkoitus on tutustuttaa opiskelija työelämään ja antaa varmuutta ammatilliseen tekemiseen. Hallinnollisesti ammattikorkeakouluharjoittelu on kevyt. Harjoittelupaikan kanssa tehdään harjoittelusopimus, jossa määritellään harjoittelun kesto, tavoitteet ja työtehtävät. Harjoittelun päätteeksi tehdään yleensä lyhyt raportti ja tutkinto-ohjelmasta riippuen harjoittelukokemuksia esimerkiksi esitellään muille opiskelijoille ja opettajille. Ammatillisen koulutuksen työssäoppiminen sen sijaan kytkeytyy aina johonkin opetussuunnitelmasta nousevaan tutkinnon osaan. Tutkinnon osalle on määritelty arviointikriteerit, jotka on laadittu usein melko yleisluonteisiksi. Tavoitteena on, että tutkinnon osan voi suorittaa mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä, niin koulussa kuin työelämässäkin työssäoppiminen voi sijoittua periaatteessa mihin tahansa kohtaan opiskelua opittava aihealue on tarkkaan rajattu opintosuoritukset myönnetään arviointikriteereihin sidottujen näyttöjen perusteella. Työelämälle on tässä mallissa annettu varsin suuri vastuu oppimisesta. Ajatus on, että työelämään mennään konkreettisesti oppimaan uusia ammatillisia taitoja, joita ei välttämättä edes opeteta koululla. Kohti vahvaa osaamisperusteisuutta Osaamisperusteisuutta on kehitetty ammattikorkeakouluissa jo pitkään ja myös Metropolian opetussuunnitelmat on laadittu osaamisperusteisuuden lähtökohdista. Pääperiaate on, että opetussuunnitelmassa kuvataan vain opintojaksoilla tavoiteltava osaaminen. Se, miten osaaminen hankitaan, löytyy toteutus- ja arviointisuunnitelmista. Osaamisperusteisuus on osa Metropolian perustoimintaa. Esimerkiksi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen AHOT-prosessia hyödynnetään jo nyt laajasti etenkin monimuoto- ja ylemmissä ammattikorkeakoulututkintojen YAMK-koulutuksissa, jotka on suunnattu etenkin työelämässä toimiville ammattilaisille. Ammatillisen koulutuksen puolella osaamisperusteisuus on kuitenkin viety vielä pidemmälle. Olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on ammatillisen koulutusjärjestelmän ydintä. Periaate on, että vain puuttuvaa osaamista hankitaan koulussa tai työssäoppimalla. Lisäksi tutkinnot on rakennettu niin, että periaatteessa kaikki tutkinnon osat voi suorittaa – eli puuttuvan osaamisen hankkia – työelämässä työssäoppien. AMK-lehden 1/2019 pääkirjoituksessa Asko Karjalainen ehdottaa niin sanotun vahvan osaamisperusteisuuden käyttöönottoa myös ammattikorkeakouluissa: ”Ammatillisen koulutuksen reformissa osaamisperusteisuus tarkoittaa koulutuksen toteuttamista niin, että opiskelija etenee oman osaamisensa lähtötasoon suhteutettua henkilökohtaista opinpolkua pitkin. Opiskelijalla jo olemassa oleva osaaminen tunnistetaan ja kaikki tutkintoon kelpaava tunnustetaan. Opetusta ja ohjausta tarjotaan osaamisen täydentämiseen tutkinnon osaamistavoitteita vastaavaksi. Osaaminen osoitetaan näytöillä aidoissa työtehtävissä tai niitä jäljittelevissä tilanteissa. Tätä menettelytapaa nimitän vahvaksi osaamisperusteisuudeksi. … Jos kaikki suomalaiset ammattikorkeakoulut viivyttelemättä kokeilisivat vahvaa osaamisperustaisuutta, vaikka vain yhdessä tutkinto-ohjelmassaan, saisimme tuota pikaa paljon aineksia rakentavaan keskusteluun ja opasteita aitoon kehittämiseen.” Tarkat tavoitteet voivat edistää työllistymistä Havainnot ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen ja ammattikorkeakouluharjoittelun välisistä eroista kertyivät Metropolian ja Helsingin kaupungin Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Re:startissa keskityttiin vuosina 2018–20 etenkin media- ja luovien alojen työssäoppimiseen ja työllistymiseen. Pääpaino oli ammatillisessa koulutuksessa, mutta tarkkailimme myös ammattikorkeakouluharjoitteluiden toteutusta. Ammatillisen koulutuksen vahva osaamisperusteisuus ei varmasti sovellu sellaisenaan ammattikorkeakoulutuksen puolelle, mutta sitä kannattaisi kokeilla esimerkiksi työharjoitteluun liittyen. Vahvan osaamisperusteisuuden periaatteiden omaksuminen sekä moduulimaisten oppimistavoitteiden kehittäminen työharjoitteluun ovat hyvä askel kohti tiiviimpää työelämäyhteistyötä opiskelijoiden ja työnantajien verkostoitumista jatkuvaa oppimista opiskeltavien asioiden ja työharjoittelussa tehtävien töiden vahvempaa kytköstä toimivien koulutus- ja jatkopolkujen rakentamista toiselta asteelta ammattikorkeakouluun. Nämä kaikki parantavat opiskelijoiden kiinnittymistä työelämään ja mahdollisuuksia työllistyä opintojen jälkeen. Kirjoittaja Antti-Veikko Salo on työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2013 alkaen media-alaan, nuorisotyöhön ja työssäoppimiseen liittyvissä hankkeissa. Viimeksi hän on toiminut projektipäällikkönä Re:start – Osaaminen tutkinnoiksi ja työksi -hankkeessa. Huhtikuussa 2021 hän aloittaa Re:act – Nuorten verkostot työelämään -hankkeen vetäjänä. Taustaltaan hän on elokuvatuottaja. Tutustu myös Re:start-hankkeen loppujulkaisuun on koottu hankkeen tuloksia, havaintoja ja ehdotuksia. Työn ja koulun välissä – Työssäoppiminen media- ja tapahtuma-aloilla saatavilla sähköisenä versiona Theseus.fi -tietokannasta.

Oletko koettanut etsiä tietoa verkkosivuilta, jotka eivät skaalaudu kännykän näyttöön, jolloin osa tiedoista jää näkymättömiin? Kuinka usein joudut tihrustamaan pientä ja epäselvää tekstiä sivustoilta? Harmittaako, jos teksti ei erotu verkkosovelluksessa kunnolla taustaväreistä? Oletko eksynyt verkkosivustojen syövereihin löytämättä etsimääsi tietoa? Näissä kaikissa tapauksissa sivustojen saavutettavuudessa olisi parannettavaa. Keväästä 2019 lähtien saavutettavuus on ollut osa digitaalisten palvelujen tarjoamista koskevan lain vaatimuksia (aukeaa finlex.fi). (1) Saavutettavuuskriteerien huomioiminen auttaa kaikkia verkkosivujen ja -palvelujen käyttäjiä. Lisäksi se mahdollistaa tasa-arvoisen verkkopalvelujen hyödyntämisen vammaisille ja toimintarajoitteisille. Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tuottaa laajoille kohderyhmille tietoa ja palveluja. Saavutettavuuden on oltava niiden yhteydessä itseisarvo. Jatkuva koulutus tuo yhä laajempia kohderyhmiä palvelujemme pariin. Monimediaisia elementtejä sisältävillä verkkosivuilla on huomioitava monia saavutettavuuteen liittyviä asioita: Sivustojen eri elementtien, kuten otsikoiden, linkkien, taulukoiden ja liitetiedostojen, on toimittava myös ruudunlukuohjelmalla, jota näkövammaiset hyödyntävät verkkosivuja käyttäessään. Ruudunlukuohjelma lukee käyttäjälle verkkosivuilla olevan sisällön. Ruudunlukuohjelmia varten sivustoja pitää pystyä käyttämään myös pelkästään näppäimistöllä. Osalle verkkosivujen käyttäjistä on helpompi liikkua sivuilla näppäimistöllä kuin hiirellä. Ruudunlukukuohjelmia varten sivustojen otsikointi täytyy olla hierarkinen ja sivuilla eteneminen loogista. Linkkien tulee olla selkeästi nimettyjä ja kertoa, mihin vievät. Linkkien on erotuttava selkeästi muusta tekstistä, mikä auttaa hahmottamaan ne paremmin. Nämäkin asiat helpottavat kaikkien verkkosivujen käyttöä. Äänitallenteella on oltava tekstivastine: puheen sekä tunnelman luomisen äänien, kuten musiikin on oltava saavutettavissa myös silloin, kun käyttäjä ei niitä kuule. Kuulovammaisten lisäksi kuuleva voi hyödyntää tekstivastinetta tutustuessaan sivustoon esimerkiksi meluisassa paikassa. Videoissa täytyy olla tekstitys kuulorajoitteisia käyttäjiä varten. Kuvissa, infograafeissa ja diagrammeissa on oltava tekstivastine näkövammaisia käyttäjiä varten, jonka ruudunlukuohjelma lukee. Tekstivastineesta käytetään myös termejä vaihtoehtoinen kuvaus, vaihtoehtoinen teksti ja alt-teksti. Nämä kaikki tarkoittavat samaa, eli ei-tekstuaalisen sisällön kuvailua tekstinä. Verkkosivujen saavuttavuudessa huomioitaviin asioihin voit tutustua tarkemmin Papunetin saavutettavien verkkosivujen suunnitteluoppaassa (aukeaa papunet.fi). Viisi vinkkiä monimediaisen verkkosivun saavutettavuuteen Ota saavutettavuus haltuun. Kaikkien sisällöntuottajien on hyvä hallita omaan työhönsä liittyvä saavutettavuus ja tuottaa jo alusta saakka saavutettavaa sisältöä. Jälkikäteen korjaaminen on aina työläämpää. Kerralla valmista! Tee selkeitä, yksinkertaisia ja varmoja ratkaisuja. Tämä on tärkeää etenkin, kun on kysymys määräaikaisen hankkeen verkkopalvelusta, jota ei kehitetä ja ylläpidetä sisällöllisesti enää hankkeen päättymisen jälkeen. Sovellusten kanssa tarkkana. Ulkopuolisilla sovelluksilla toteutetut aineistot eivät ole aina saavutettavia. Tällöin niiden sisältö on tarjottava myös saavutettavassa muodossa, yleensä tekstinä. Tarkista toiminnallisuudet. Ulkopuolisten sovellusten upotteiden toiminnallisuudet eivät usein ole saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Tällä hetkellä esimerkiksi SoundCloud- ja YouTube-upotukset sivustoilla eivät kaikilta osin ole saavutettavia. Suomea koskettavat EU:n säännöt. Julkaisualustojen, kuten blogien valmiit teemat ja lisäosat eivät ole välttämättä EU:n saavutettavuusvaatimusten tasolla, vaikka esittelyssä näin väitettäisiin. Tällöin kannattaa varmistaa, että hankkeessa on resursseja mahdollisten räätälöintien toteutukseen. Uraloikkarin käsikirjan loikka kohti saavutettavuutta Verkkopalvelujen saavutettavuus ei ole suinkaan yhdessä yössä omaksuttava asia. Lähes kaksi vuotta lain voimaan astumisen jälkeenkin huomaa, että moni yksityiskohta ei luonnistu rutiininomaisesti verkkoaineiston sisällöntuottajilta. Saavutettavuuden toteuttaminen vaatii kaikilta tekijöiltä uuden opettelua. Käytännön työssäni pääsin kokemaan, kuinka Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa (aukeaa oivaosaaminen.fi) -hankkeen väki viidestä ammattikorkeakoulusta otti rohkean loikan loppujulkaisun muotoa valitessaan. Teimme verkkosivut, jotka sisältävät tekstiä kuvitusta videoita äänitallenteita interaktiivista kuvaa. Työhön lähtiessä lohduttauduin ajatuksella, että voimme soveltaa työssä tekemällä oppimisen menetelmää (2). Samalla kun loimme monimediaista sisältöä, opimme kuinka se tehdään saavutettavaksi. Koostin sisällöntuottajille ohjeet, joihin kokosin saavutettavuuteen liittyviä perusohjeita, ja linkkejä täydentäviin ohjeisiin. Suuntana oli saavutettava Uraloikkarin käsikirja. Saavutettavuusvaatimukset sisällöntuotannon haasteena Verkkosisällön saavutettavuusohjeita määrittävä kriteeristö tulee sanoista Web Content Accessibility Guidelines, WCAG (avautuu W3.org). Ohjeet päivittyvät tekniikoiden ja laitteiden käyttötapojen ja kehittymisen myötä jatkuvasti (3). Verkkosivujen suunnittelussa lähdimme miettimään mahdollisimman selkeää ja loogisesti etenevää mallia. Tämä ei sinällään ollut mitään uutta käyttäjälähtöisessä verkkosivusuunnittelussa. Verkkosivujen toteuttajien on seurattava ohjeistusten kehittymistä. Yhdessä vuodessa voi tekniikka muuttua niin, että saavutettavuusohjeet on päivitettävä. Tämän takia Uraloikkarin käsikirjassa pyrittiin mahdollisimman selkeisiin ratkaisuihin. Toisin kuin vaikka organisaation ulkoiset verkkosivut, ei julkaisuamme enää päivitetä virallisen julkaisemisen jälkeen. Tämänkin takia verkkosivuina ja monimediaisena toteutettava julkaisu kannattaa toteuttaa ns. varman päälle. Julkaisumme kuvituksen, värit ja typografian suunnitteli ulkopuolinen ammattilainen, Johanna Ponkala, Websiestä. Hankinnassa yhtenä keskeisenä laatukriteerinä oli tietenkin saavutettavuusosaaminen. Tämä kannattaakin varmistaa aina verkkosivujulkaisua varten hankintoja tehdessä. Sivujen suunnittelu heti alusta saakka saavutettavaksi kannattaa, koska se helpottaa ja nopeuttaa prosessia huomattavasti (4). Eri muodossa olevien sisältöjen osalta saavutettavuuden varmistamiseen piti varata riittävästi aikaa. Podcastien, eli verkossa julkaistun äänitallenteen, saavutettavuus liittyy tekstivastineen tekemiseen. Vielä keväällä ja kesällä 2020 hyviä ohjeita äänitallenteiden tekstivastineelle oli vaikea löytää. Koska Metropolian oma podcast-kanava, Metropodia, oli samaan aikaan kehitteillä, teimme viestintäyksikön kanssa yhteistyötä ohjeistuksen tekemisessä. Nyt tätäkin asiaa on niin moni taho miettinyt, että verkosta löytyy jo hyviä käytännön ohjeita äänitallenteiden tekstivastineen tekemiseen. Videoiden tekstitykset vaativat paneutumista asiaan. Videoiden tekstityksessä opimme, että ruudunlukijaohjelma ei lue videoissa olevaa kiinteää tekstiä, mukaan lukien väliotsikot. Perinteisesti opetusvideot toteutetaan puheen ja diaesitysten yhdistelminä. Ruudunlukuohjelma ei kuitenkaan tunnista videoissa olevien diojen tekstejä. Jos niitä ei ole puhuttuna, ei diojen tekstit välity ruudunlukuohjelman käyttäjälle. Tämän tiedostaminen jo videoiden suunnitteluvaiheessa on tärkeää. Interaktiivisten kuvien, sekä äänitallenteiden tekstivastineessa että videoiden tekstityksessä täytyy huomioida myös taustaäänien kuvailu, silloin kun äänillä on haluttu luoda tietynlaista tunnelmaa. Teimme Thinglinkillä luotuihin interaktiivisiin kuviin tekstitykset huomioiden myös tunnelmaäänten kuvauksen. Saavutettavuusarviointi tukee tekijöitä Koska julkaisumme aineisto on laaja ja monimediainen sekä julkaisun pysyväisyyden luonteen takia kerralla valmis, pyysimme ulkopuoliselta organisaatiolta sivustojen saavutettavuusarviointia. Arvioinnin perusteella muutimme YouTube- ja SoundCloud-upotukset linkeiksi. ThingLink-kuvien oheen teimme niiden sisällöstä tekstivastineet, jotta myös ruudunlukijaohjelman ja näppäimistökäyttäjät pääsevät nauttimaan niiden tarinoista ja tiedoista. Lisäsimme joihinkin videoihin kertojaäänen kohtiin, joissa oli tekstit, jotka eivät välittyneet ruudunlukuohjelmalle. Teimme joitakin teknisiä korjauksia saavutettavuuteen. Kaiken kaikkiaan Uraloikkarin käsikirjan tekeminen oli kaikille tekijöille hyvä tilaisuus oppia verkkopalvelujen saavutettavuutta. Sivustoja toteuttaessani totesin, että ruudunlukuohjelman käyttäminen helpottaisi työtä jo sivuja tehtäessä ja vähentäisi mahdollisia jälkikäteen tehtäviä työläitä korjauksia. Oma uuden vuoden lupaukseni vuodelle 2021 onkin ruudunlukuohjelman käytön opettelu. Lisätietoa aiheesta Monimediaisen verkkosivujulkaisun tekemisestä voit lukea myös Digi 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (aukeaa theseus.fi) -julkaisun artikkeleista: Maksimoi verkon mahdollisuudet – julkaise monimediaisena (5) Julkaisuja voi tehdä verkkosivuina (6) Saavutettavan verkkosivujen tekemisestä löytyy tietoa: Saavutettavien verkkosivujen suunnitteluopas Celian verkkopalvelujen saavutettavuusohjeita Lähteet Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019 (2019), finlex.fi. Reese, H. W. (2011). The learning-by-doing principle. Behavioral Development Bulletin, 17(1), 1-19. Saavutettavuus. Celia.fi Salonlahti O. (2020). Miten tilataan saavutettava verkkosivu. Aluehallintovirasto, saavutettavuusvaatimukset.fi Eskelinen, T. ja Wallin R. (2020) Maksimoi verkon mahdollisuudet - julkaise monimediaisena. Silmälä P. (toim.), (2020). DIGI 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Eskelinen, T. ja Wallin R. (2020) Julkaisuja voi tehdä verkkosivuina. Silmälä P. (toim.), (2020). DIGI 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja Terhi Eskelinen on digitaalisten palvelujen ja -opetuksen monialainen asiantuntija. Erityisen mielenkiinnon kohteena hänellä on palvelujen käytettävyys sekä yhteisöllinen oppiminen verkossa. Terhi on Uraloikkarin käsikirjan päätoimittaja ja verkkosivujulkaisuasiantuntija Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa -hankkeessa.

Kirjastopalvelut edistävät monia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita kuten tasa-arvoa, hyvää koulutusta ja vastuullista kuluttamista. Kirjaston ideaan sisältyy jo lähtökohtaisesti kestävän kehityksen kolme näkökulmaa; ekologisuus, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Nämä näkökulmat konkretisoituvat muun muassa kirjojen lainaamisen ekologisuutena1 palveluiden taloudellisuutena asiakkaille2 kirjastotilan hyvinvointia lisäävänä paikkana3 Kirjastopalveluiden merkitys myös hyvän koulutuksen edistäjänä on todennettu useissa tutkimuksissa ja kyselyissä1,4. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kuinka sähköiset aineistot eli e-aineistot tukevat kestävää kehitystä. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kestävää kehitystä erityisesti sähköisten aineistojen näkökulmasta. Onko e-kirjan tai -lehden käyttäminen opetuksessa ja opiskelussa kestävää kehitystä edistävä teko? Millainen hiilijalanjälki on e-kirjalla? Millainen hiilikädenjälki sähköisellä kurssikirjalla tai artikkelitietokannalla voi olla? Hiilikädenjälki tarkoittaa niitä ratkaisuja ja tekoja, joilla toimija voi vähentää negatiivisia ilmastovaikutuksia1. E-aineistojen sosiaalinen kestävyys Tarjoamalla laadukkaita aineistoja maksutta asiakkaiden käyttöön edistämme tasavertaista mahdollisuutta hyvään koulutukseen. Opetuksen monipaikkaisuuden ja -muotoisuuden lisääntyessä ja erityisesti koronapandemian myötä ajoittain kokonaan verkossa tapahtuva opetus on kasvattanut e-aineistojen merkitystä. Sähköisessä formaatissa oleva aineisto voi olla ainut tapa saattaa tarvittavat sisällöt tasavertaisesti opiskelijoiden käyttöön. E-aineistoihin liittyy kuitenkin sosiaalisen kestävän kehityksen näkökulmasta paradoksi. Niiden tarjoaminen edistää oppimista, mutta toisaalta vähentää sosiaalisia kohtaamisia kirjastotilassa. Siksi on entistä tärkeämpää kehittää sekä fyysistä että virtuaalista kirjastotilaa yhteisenä työskentelypaikkana, joka mahdollistaa kohtaamisia ja yhteisöllisyyden kokemusta3. E-aineistojen taloudellinen kestävyys ja kestämättömyys Osa e-aineistoista on vuosilisenssiltään kalliita. Hinta per latauskerta voi toisaalta olla hyvinkin halpa. Pelkkä käyttökerran hinta ei kuitenkaan voi olla perusteena aineiston hankinnalle. Osa aineistoista on pienen alan keskeisiä työkaluja sekä opetuksessa että työelämässä, jolloin ne ovat välttämättömiä hankintoja. Kuviossa 1 on esimerkkejä latauskertojen hinnoista suhteessa lisenssin vuosihintaan. [caption id="" align="alignnone" width="620"] Kuvio 1: Esimerkkejä e-aineistojen kustannuksista 2021[/caption] Suurin ongelma taloudellisen kestävyyden näkökulmasta on e-aineistoihin liittyvä ansaintalogiikka. Esimerkiksi yksittäisen sähköisessä formaatissa olevan oppikirjan lisenssi uusitaan vuosittain eli maksamme samasta sisällöstä yhä uudestaan. Sama nimike painettuna ostetaan kerran ja parhaimmassa tapaukset teoksen sisältö on relevantti useamman vuoden. Olemme myös riippuvaisia suurten kansainvälisten kustantajien tarjonnasta. Näiden toimijoiden ansaintalogiikka perustuu artikkeleiden julkaisumaksuihin ja lukuoikeuksien myyntiin. Käytännössä siis korkeakoulut maksavat kahteen kertaan samasta sisällöstä: ensin sen julkaisemisesta ja sitten pääsystä aineistoon. Asiakkaiden näkökulmasta kirjaston tarjoamat e-aineistot ovat ehdottomasti taloudellisesti kestävää kehitystä tukevia. Tämä käy hyvin ilmi ammattikorkeakoulukirjastojen yhteisen vuonna 2020 tehdyn käyttäjäkyselyn avovastauksista. Niissä kommentoitiin sitä, että ilman kirjaston tarjoamia aineistoja opiskelu ei olisi taloudellisesti mahdollista tai työskentely olisi vaikeaa. ”Kirjastossa on aineistoa, joihin opiskelijalla ei ole varaa tai joita on mahdotonta yksityishenkilönä hankkia.” ”Hankaloittaisi työskentelyä, kun tarvittavaa aineistoa pitäisi lähteä etsimään muualta tai pahimmassa tapauksessa ostaa itse netistä kalliita lehtiä tai kirjoja.” ”Kiitos kirjastolle e-materiaalista! Käytän paljon Eurocoodeja  (rakennustekniikan suunnittelustandardeja) ja tutkimusjulkaisuja ja nämä on turvattava jatkossakin.” ”Vapaa pääsy muuten maksullisiin standardeihin ja e-aineistoihin on ensiarvoisen tärkeää varsinkin opinnäytetyön kannalta.” E-aineistojen ekologisuus E-aineistot mielletään ympäristöystävällisinä tuotteina verrattuna painettuun aineistoon. Nykyisin ympäristöön liittyvillä kysymyksillä on merkittävä painoarvo palveluiden käyttäjien tekemissä valinnoissa5. Sähköisen aineiston ekologisuus ei ole itsestään selvää. E-aineistojen elinkaaren kasvihuonepäästöihin vaikuttavat monet tekijät aina tuotannosta jakeluun ja käytöstä käytön päättymiseen. Erilaisten tutkimustulosten vertailu on hankalaa, koska mittauksissa elinkaaren eri osa-alueita ei ole huomioitu yhdenmukaisesti.6 Esimerkiksi lukulaitteiden valmistamiseen ja aikanaan kierrättämiseen liittyvät päästöt ovat kiistanalaisia tai niitä on vaikea selvittää7. Hiilijalanjäljen mittaamisessa on keskitytty lähinnä lukulaitteisiin liittyviin päästöihin, mutta siihen vaikuttaa myös muita tekijöitä. E-aineiston hiilijalanjälki syntyy Lukulaitteen valmistamisesta Datansiirtoon liittyvästä infrastruktuurista Sisällön tuottamisesta Lukulaitteen kierrättämisestä Lukutapahtumasta. Hiilijalanjälkeä voidaan kompensoida hiilikädenjäljellä. Kuten jalanjälkeen, kädenjälkeenkin vaikuttavat monet eri tekijät: E-kirjan ja -lehden tekoon ei tarvita paperin tuotantoprosessia. E-aineiston hankinnassa jää pois painettuun aineistoon liittyvä logistiikka. E-kirjaa ei kuljeteta kustantajan ja myyjän varastoon ja sieltä kirjastoon. Myös asiakkaan kirjastomatkojen päästöt jäävät pois. E-aineistot eivät tarvitse fyysistä säilytystilaa. E-aineistojen lukemiseen käytettävien laitteiden, kuten iPadin, tietokoneen tai älypuhelimen käyttö myös muuhun toimintaan pienentää hiilijalanjälkeä. Useamman asiakkaan on mahdollista saada aineisto käyttöönsä. Mitä enemmän yksittäistä aineistoa käytetään, sen pienempi on sen hiilijalanjälki. Kirjaston e-aineistot tutuksi Kirjastojen e-aineistojen tarjonta on jo laajaa. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun kirjastoon on reilun kahdenkymmenen vuoden ajan lisensoitu erilaisia e-aineistoja. Vuoden 2021 tilaston mukaan asiakkaidemme käytössä on 17 940 e-lehteä ja 289 338 e-kirjaa yksittäisinä nimikkeinä ja tietokantapaketteina. Vaikka luvut ovat isoja, oman haasteensa e-aineistokokoelman kehittämiselle asettaa se, että kotimaisia, Metropolian tutkinto-ohjelmille sopivia lehtiä ja kirjoja julkaistaan vähän sähköisessä formaatissa tai niiden lisensointiehdot ovat kirjasto- ja opetuskäyttöön sopimattomat. Tarkempaa tietoa metropolialaisten käytössä olevista e-aineistoista löydät  Metropolian kirjaston Libguide-oppaista. E-aineistoja ei aina hyödynnetä kovin tehokkaasti. Yksi käytön esteistä vuonna 2020 tehdyn käyttäjäkyselyn perusteella näyttää olevan se, että sähköisten aineistojen palveluja ei tunneta tai niitä ei osata käyttää. Tämä käy ilmi mm. seuraavista kyselyn vastauksista: ”Olisi mukavaa, jos Metropolian kirjastotunnuksilla pääsisi kirjautumaan useampiin kansainvälisiin artikkeleiden julkaisupaikkoihin.” (Vastaaja viittaa artikkelitietokantoihin, joihin kirjaudutaan Metropolian tunnuksilla) “Enemmän e-aineistoa ja sen markkinointia. Voi olla, että aineistoa jo onkin, mutta en vaan ole siitä tietoinen.” ”Enemmän työskentelytilaa ja e-kirjoja.”  ”Koronakriisin aikana etenkin e-aineistojen merkitys kasvaa, joten laajemman suomenkielisen e-aineiston saatavuutta voisi vielä parantaa.” Palautteiden perusteella yhteistyö opettajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Kun e-kirjat ja -lehdet tulevat tutuksi kurssien kautta ja niiden käyttö koetaan helpoksi niihin osataan palata myöhemminkin. E-aineiston käytön kasvu Yleisten kirjastojen e-lehtien käyttö on lisääntynyt 100 %, e-äänikirjojen käyttö 40 % ja e-kirjan käyttö 20 %8. Koronan myötä etäopetukseen siirtyminen on kasvattanut e-aineistojen kysyntää ja käyttöä merkittävästi myös ammattikorkeakouluissa. Olemme pyrkineet vastaamaan asiakkaiden esittämiin toiveisiin lisäämällä e-aineistojen hankintaa esimerkiksi Ellibsin e-kirjapalvelussa. Kotimaisten e-kirjojen hankintamäärä Metropolian kirjastossa on vuodesta 2018 vuoteen 2021 kasvanut 20 kirjasta 145 kirjaan ja lainausmäärä yli kymmenkertaistunut. Vuonna 2021 kotimaisia e-kirjoja lainattiin 11 259 kertaa. Muutoksesta kerrotaan tarkemmin kuviossa 2. [caption id="" align="alignnone" width="594"] Kuvio 2: Kotimaisten e-kirjojen hankinta-, lainaaja- ja lainamäärien kehitys 2018-2021[/caption] Metropolian kirjaston yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi on vuodelle 2022 valittu e-aineistojen käytön lisääminen: arvioimme nykyiset lehtitilaukset ja pyrimme lisäämään e-lehtien määrää kokoelmassamme kurssikirjahankinnoissa siirrämme mahdollisuuksien mukaan painopistettä e-kirjoihin markkinoimme e-aineistoa näkyvämmin. E-aineiston käyttö on yhteinen asia Kuten edellä on käynyt ilmi, sähköisten aineistojen hiilijalan- ja hiilikädenjälkeen vaikuttavat monet tekijät. Tällä hetkellä ei ole saatavilla yksiselitteisestä tietoa siitä, kuinka ekologisesti, taloudellisesti tai sosiaalisesti kestävää niiden käyttö on. Uskallamme kuitenkin vetää johtopäätöksen, että painetun aineiston korvaaminen e-aineistolla on ekologisesti järkevää. Mitä enemmän e-aineistoja käytetään sitä enemmän ne edistävät kestävää kehitystä ja ovat ekologinen vaihtoehto painetulle aineistolle1,6,9. Haasteita e-aineiston hankinnalle asettaa taloudellinen kestävyys, jos lisenssiehtoja ja mekanismeja ei saada yhteistyössä kustantajien kanssa muokattua parempaan suuntaan. Sähköisten aineistojen hankinta ja käyttöönotto ovat muuttaneet ja muuttavat kirjaston työprosesseja ja osaamisvaatimuksia. Lisäksi käyttö opetuksessa vaatii hieman vaivannäköä myös opettajilta. Muun muassa käyttö- ja tekijänoikeuksiin liittyviin kysymyksiin sekä miten aineistoa voi hyödyntää digitaalisissa oppimisympäristöissä, kuten esimerkiksi Moodlessa, löytyy ohjeita Metropolian kirjaston Libguides-oppaasta Digitaalisten aineistojen käyttö opetuksessa. Kestävän kehityksen periaatteiden toteutumisen näkökulmasta olisi tärkeää, että koko korkeakouluyhteisö sitoutuu e-aineistojen käyttöön entistä vahvemmin. Autamme asiakkaitamme mielellämme kaikissa e-aineistoihin liittyvissä kysymyksissä. Kirjoittajat Hellevi Hakala työskentelee Metropolian kirjastossa tietopalvelupäällikkönä. Hän on työskennellyt yli 30 vuotta kirjastoalalla, niin yleisissä- kuin korkeakoulukirjastoissa. Sari Soininen työskentelee Metropolian kirjastossa tietoasiantuntijana ja e-aineistokoordinaattorina. Lähteet Positive Impact, 2021: Kirjastot matkalla hiilineutraaliin jakamistalouteen. Selvitys Suomen yleisten kirjastojen ilmastovaikutuksista ja kädenjäljestä (pdf). Tilaaja: Helsingin kaupunginkirjasto. Ammattikorkeakoulukirjastojen käyttäjäkysely 2020. Metropolian kirjaston tulokset. Hellevi Hakala & Kortelainen Maarika 2019. Tsemppiä elämään ja opintoihin. Kirjastohengailua opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Signum. 51 (3), s. 21-26. Mikkonen, A.; Klinga-Hyöty, E. & Kinnari, S. 2020. AMK-kirjastojen käyttäjäkysely 2020. Kreodi no 3. Kuo-Lun Hsiao & Chia-Chen Chen 2016. Value-based adoption of e-book subscription services: The rolesof environmental concerns and reading habits. Telematics and Informatics. 34 (5), 434-448. Harish K Jeswani & Azapagic Adisa 2015. Is e-reading environmentally more sustainable than conventional reading? Clean technologies and environmental policy. 17 (3), s. 803-809. Karimaa, Emma 2018. Printti vai e-aineisto. Kestävä kirjasto -blogi. Ritola, Maria 2021. Kirjasto digitaalisessa ajassa. Kirjastojen tulevaisuus on digissä - kohti yhteistä e-kirjastoa webinaari 28.4. 2021. Chowdhury, Gobinda 2012. How digital information services can reduce greenhouse gas emissions. (pdf) Online Inf. Rev. 36 (4), 489–506.