Avainsana: tämä elämä -hanke
Vahvuuskieli ja tulevaisuuden pohdinnat kolmen nuoren puheessa
Nuorten vahvuuskielestä keskusteleminen on lisääntynyt viime aikoina, ja tässä kirjoituksessa käsittelemme sen kehittämisen ehtoja Tämä elämä -hankkeen järjestämissä työpajoissa. Yläkouluikäiset nuoret osallistuivat neljänä kertana aamupäivän mittaiseen työpajaan, joissa käytettiin positiivisen pedagogiikan käsitteitä. Vahvuuksia tunnistamalla voidaan lisätä nuoren itsearvostusta ja myönteistä kuvaa itsestä. Etenkin erityisoppilaita on tärkeä tukea tarkastelemaan itseään puutenäkökulman sijaan vahvuusnäkökulmasta. Peruskoulun jälkeen siirtymävaiheessa oleva nuori tarvitsee tietoa omista vahvuuksistaan, jotta voisi tehdä valintoja koskien jatkokoulutusta ja ammattia. Vahvuuskielen käyttö lisääntyi työpajajaksolla kaikilla nuorilla sitä mukaa, kun luonteenvahvuuksia käsiteltiin työpajoissa. Eräs osallistujista on kertonut haaveammatikseen muotisuunnittelijan ammatin. Neljäntenä työpajapäivänä nuoret miettivät haaveammattiinsa tarvitsemiaan vahvuuksia, jolloin esimerkkitapauksemme liitti muotisuunnittelijan ammattiin tarvitsemiaan luonteenvahvuuksia. Tämä nuori kertoi, että muotisuunnittelija tarvitsee uteliaisuuden vahvuutta, jotta kiinnostuisi siitä, mitä tuleva muoti tuo tullessaan. Toinen oppilas oli ymmärtänyt, että luonteenvahvuuksia on mahdollista kehittää ja harjoitella. Kahdella nuorella oli havaittavissa vahvuuskielen muuttumista tiedollisista, taidollisista ja osaamista kuvaavista ilmauksista kohti luonteenvahvuuspuhetta. Yksi nuori totesi, että vahvuuksien miettiminen auttaa tulevaisuutta suunnitellessa siten, ettei tule lähdettyä opiskelemaan vahingossa väärää alaa ja huomaamaan ettei pärjääkään siinä. Kaiken kaikkiaan nuorilla oli erilaiset lähtökohdat vahvuuskieleen tutustumisessa. Etenkin akateemisesti heikommin menestyneiden nuorten kohdalla olisi tärkeää huomioida ei-akateemisia taitoja. Ryhmässä toimiminen vaikutti lisäävän vahvuuskieltä ja auttavan osaa nuorista miettimään ja sanoittamaan vahvuuksiaan. Vahvuuksia tunnistamalla itsearvostus ja myönteinen käsitys itsestä vahvistuvat. Vahvuuskieleen tutustuttaminen ja siinä kehittymään auttaminen voi saada nuoret kirkastamaan ajatuksiaan tulevaisuudesta ja tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta. Vertaisilla ja aikuisilla oli tärkeä rooli vahvuuskieleen tutustuttamisessa. Työpajojen ohjaajat sanoittivat nuorten vahvuuksia ja kaverit kertoivat nuorille heissä huomaamiaan vahvuuksia. Kaikkien nuorten puheessa esiintyi tulevaisuuspohdintaa ja he liittivät omia ominaisuuksiaan haaveammatteihinsa. Näissä pohdinnoissa näkyi myös luonteenvahvuuksia. Vahvuuskieleen tutustuttaminen voi auttaa nuoria tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta siirtymävaiheessa. Nuori tarvitsee siirtymävaiheessa tukea omien kykyjensä, vahvuuksiensa ja mielenkiinnonkohteidensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen, jotta voisi kehittää myönteisen minäkäsityksen ja vahvan itsetunnon. Lotta Palosaari, erityisopettaja, Helsingin yliopisto Minna Saarinen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto Kauko Komulainen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Huomisen koulu – kumppanuuden koulu
Huomisen koulun pihalla yhteisopettajien silmät säteilevät rakkautta ja hyväksyntää jokaiselle oppilaalle toivottaessaan huomenta. Koululaiselle, jonka ujous sallii vain hennon hymyn huulille. Toiselle, joka vastaa luetellen ulkoa oppimansa kolmekymmentä piin desimaalia. Hänelle, jonka äidit riitelivät aamulla. Ja lapselle, joka juoksee ja huutaa innoissaan hammaskeijun tuomaa kolikkoriemuaan. Ohitse ehtii vain luokkakaveri sähköpyörätuolillaan. Yksi oppilas vastaa osoittaen kuvakansiostaan viikonlopun kuulumiset, toisen puolesta puhuu tietokone omaa sukupuolta olevan lapsen äänellä katseella kirjoitettuja ajatuksia. Yksi kertoo omaa äidinkieltä osaavalle opettajalleen matkastaan kameleiden maassa. Alkaa tunnetaitojen tunti. Ensin rauhoitutaan yhteisellä satuhieronnalla. Harjoitellaan itseohjautuvuutta, omien tunteiden tunnistamista, sanoittamista ja hallitsemistakin. Ei ole kiellettyjä tunteita: toiset vain haastavampia kuin toiset. Kateus voi paljastaa sinulle itsellesi tärkeän tavoitteen. Viha puolestaan leimahtaa, kun itselle pyhään ja merkitykselliseen sohaistaan. ”Äitis oli” -lauseen voiman tuntevat kaikki – ja tietävät siksi, ettei sitä käytetä. Aggression tunne ei itsessään tee pahaa: futiskentällä siitä saa energiaa ja potkua. Pitää vain keksiä rauhanomaisia tapoja purkaa sitä. Opettajat yhdessä saavat enemmän aikaan kuin erikseen. Työpajoja, valokuvasuunnistusta, kokonaisuuksien oppimista, oppiainerajat ylittäviä sisältöjä. Luokkaa jaetaan pienempiin osiin: suomen tunnilla scooterit, mopoautot ja prätkät lukevat eri pituisia tekstejä. Matikan tunnilla osa harjoittelee jo murtolukuja vitosluokkalaisten kanssa. Usean aikuisen voimin työrauhaa on enemmän, aikuinen pysyy helpommin roolissaan ja jaksaa työssään paremmin, ihan tutkimustenkin mukaan. Niitä tutkimuksiahan tulevaisuudessa arvostetaan ja luetaan. Vaikka opettaja tekee työtään persoonallaan, kehittää huomisen ammattilainen itseään myös professiossaan uudesta näkökulmasta yhdessä toisten kanssa. Tulevaisuuden koulussa on enemmän resursseja ja opettajilla työrauhaa nauttia työstään. Näin kirjoitti keväällä 2019 opetusministeri ja toisti opetusalan eettistä puheenjohtajaa siinä, että ehjää ei kannata korjata. Ei uudistuksia uudistusten vuoksi. Mutta kaikki kehittäminen ei tarkoita, että vanhassa olisi vikaa. Suomalainen opettaja on korkeasti koulutettu, mutta tutkitusti käy harvemmin täydennyskoulutuksissa kuin kollegansa maailmalla. Avataan silmät sellaisille asenne- ja rakennemuutoksille, jotka tekevät maailmastamme yhdenvertaisemman ja sosiaalisesti sekä ekologisesti kestävämmän. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan uusi sukupolvi on kultainen sukupolvi, joka lopultakin muuttaa arvopohjaamme. Ekososiaalisesti sivistynyt ihminen näkee rahan vain välineenä eikä pääosassa elämäämme. Kasvatuskumppanuus näyttäytyy paitsi koulun henkilökunnan keskinäisenä vastuunjakamisena myös tavassa kohdata perheitä. Tutkimusten mukaan haastavasti käyttäytyvien lasten ja nuorten tukemiseksi parhaimmat tulokset syntyvät perheisiin vaikuttamalla. Huomisen koulussa toimitaan monialaisesti ja järjestetään mm. vertaisryhmiä huoltajille, lapsille ja nuorille. Mielen hyvinvointia vahvistetaan ja tähän yhteiskunta haluaa satsata. Opettajien lisäksi läsnä olevaa oppilastyötä luokissa tekevät kuraattorit, terveydenhoitajat, puhe-, toiminta- ja fysioterapeutit. Lapsi tarvitsee kokemuksen, että aikuinen, jolle avaudun, on minua varten, eikä vain ohjaa muualle. Missä loikkii digi? Miksei puhe tulevaisuuden koulusta käsittele tekoälyä ja robotismia, koodausta ja hyperalustoja? Se kuuntelee korvat höröllään, mihin suuntaan haluamme teknologiaamme hyödyntää. Kuinka ihminen päättää tulevaisuudessa edelleenkin, valjastetaanko koneita hyvään vai pahaan. Avuksi vai tuhoksi maailmalle? Rauha alkaa rakastavasta katseesta. Lasten silmin koulussa on vain kahdenlaisia ihmisiä: lapsia ja aikuisia. He eivät arvota, kuka tarvitsee mitäkin tukea, eivätkä sitä kulkeeko käytävällä sivistystoimenjohtaja vai siistijä. Koulutuksen ammattilaiset tekevät töitä sen puolesta, että oppilaat oppisivat. Ennen kaikkea elämään toistensa kanssa. Sillä ilman toisiamme, ei meistä kukaan olisi mitään. Unelmat ovat usein universaaleja. Hanna Lampi Eri maalaisten lasten ja nuorten tulevaisuusmielikuvista väitellyt kasvatustieteen tohtori Tämä elämä –hankkeen asiantuntija. Teksti on julkaistu myös Solidaarisuuskalenterissa 2020.
Valintavalmiudet, merkitykset ja tulevaisuuskuvat nuorten koulutusvalintojen keskiössä
Yläkouluikäisten koulutusvalintoja edeltää aina oman elämän haaveiden, merkitysten ja tulevaisuuskuvien pohtiminen. Tulevaisuuskuvat voivat olla hyvin monenlaisia ja ne vaikuttavat nuoren päätöksentekoon. Tätä taustaa vasten nuoren on myös osattava kysyä, missä hän on taitava. Monet tutkijat ovat kiinnostuneet nuorten tulevaisuuteen liittyvistä toiveista ja unelmista. Nuorten tulevaisuuskasvatuksesta virisi keskustelu 1990-luvulla, jolloin tavoitteena oli kehittää tulevaisuuteen orientoitumisen valmiuksia. Tulevaisuustietoisuus on vähittäistä ymmärtämistä siitä, miten nykypäivän päätökset ja valinnat vaikuttavat toteutuvaan todellisuuteen. Tulevaisuuteen orientoituminen on ikään kuin kyky, jota oppilaat kouluissa tarvitsevat yhä enemmän. Tulevaisuusohjaus voisi olla koulujen tavoite tukea nuoria löytämään oman elämänsä suunta ja toisaalta heitä voisi myös rohkaista miettimään erilaisia valintoja. Eritoten nuorilla aikaperspektiivi on lyhyt, ja he keskittyvät vain lähivuosiin ja niiden tapahtumiin. Lyhyt aikaperspektiivi kuvastaa sitä, että nuorten oman tien löytäminen vaatii paljon voimavaroja, eikä pitkälle tulevaisuuteen yltävään ajatteluun riitä resursseja. Nuorilla yläkoululaisilla keskeinen kehitystehtävä on oman identiteetin rakentaminen, johon liittyy muun muassa ammatillisen suunnan löytyminen. Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan sitä tehdään, yhdessä tämän päivän valintojen kautta. Nuoret tarvitsevat valintoihinsa valintavalmiuksia. Näillä tarkoitetaan taitoja, jotka auttavat nuoria tekemään valintoja siirtymätilanteissa. Koulutuspäätös edellyttää valintavalmiuksia ja toisaalta kykyä ymmärtää omia tulevaisuuskuvia. Tulevaisuuteen katsominen edellyttää nuorelta oman elämän merkityksen löytämistä. Nuoren täytyy ymmärtää, mikä minun paikkani elämässä olisi. On mahdollista luoda tulevaisuuskuvia yhdessä nuorten kanssa. Positiivisilla tulevaisuuskuvilla on vaikutusta yksilöiden elämään. Toivon ja oman merkityksen pohtiminen lisäävät mahdollisuutta nähdä oma tulevaisuus mahdollisuuksien kautta. Tulevaisuuden työelämää ajatellen on tärkeää tukea nuoria omien kykyjen eli vahvuuksien tunnistamisessa ja kannustaa heitä aktiiviseen toimijuuteen omassa elämässään. Olennaista on, että nuorilla on elämässään tarkoitus ja tavoite. Nuoret, jotka kokevat elämällään olevan tarkoituksen ja suunnan, ovat muita todennäköisemmin tyytyväisiä ja positiivisia, heillä on todennäköisesti hyvä itsetunto ja tasapainoinen tunne-elämä. Tämän vuoksi kouluissa kannattaa tulevaisuuskasvatuksen ja vahvuuskeskeisen ajattelun avulla helpottaa nuorten valintavalmiuksia vaativien koulutuspäätösten äärellä. Näillä on olennainen vaikutus myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Minna Saarinen Yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Loppusuoralla
Uuden lukukauden alku merkitsee tänä syksynä Tämä elämä -hankkeen loppusuoraa. Syksyn 2019 aikana on tarkoitus saada mobiilipelin ja työpajojen toimintamallin kehitystyö päätökseen. Luvassa on siis ilmaiseksi ladattavat pelit, hankkeen uudet verkkosivut sekä useita koulutustapahtumia. Kun Tämä elämä -hankkeen kehitystyö aloitettiin noin kaksi vuotta sitten, ei oltu vielä ihan varmoja, mihin suuntaan oikeastaan ollaan lähdössä. Monialainen asiantuntijatyöryhmämme Metropolian Musiikilta ja Sosiaalialalta, Aalto MediaLabista, Helsingin yliopistolta ja Oppimis- ja ohjauskeskus Valterista on nyt parin vuoden kehittänyt ja testannut nuorille suunnattuja työpajamateriaaleja ja pelejä. Hankkeen lopputuotteina valmistuu siis kaksi mobiilipeliä: ryhmäpeli ja vahvuuspeli, jotka tulevat tarjolle sekä AppStoreen että GooglePlay -kauppaan. Lisäksi kokoamme Tämä elämä -verkkosivustoa, jonne tulee valmiita työpajoja, harjoituksia erilaisten teemojen ympärille sekä asiantuntijatekstejä. Osaksi hankkeen materiaaleja valmistuu myös kolmet pelikortit vahvuuksista, ammateista sekä harrastuksista. Kehityöstyössä ovat olleet mukana koko hankkeen ajan myös hankekumppaniemme opiskelijat sekä yhteistyökoulujemme opinto-ohjaajat, opettajat ja oppilaat. Opiskelijat ovat suunnitelleet harjoituksia yhdessä asiantuntijoidemme kanssa, ja näiden testaamiseksi on järjestetty erilaisia pilottityöpajoja nuorten kanssa. Yläkoululaisten arvokasta palautetta on kerätty harjoitusten edelleen kehittämiseksi ja yritetty näin saada myös nuorten ääni kuuluviin. Mitä siis lopulta onkaan kehitetty? Tämä elämä -hankkeen tavoitteena on ollut tukea nivelvaiheessa olevia nuoria löytämään omia vahvuuksiaan ja pohtimaan tulevaisuuttaan ja valintojaan. Kehittämässämme materiaalissa nuoria osallistetaan mm. pelillisesti ja eri taiteiden keinoin. Materiaalia on kehitetty opinto-ohjauksen tueksi, mutta se sopii suurelta osin kenen tahansa nuorten kanssa työskentelevän käytettäväksi. Juuri nyt kehitystyömme viimeistely käy kuumimmillaan. Työpajoja ja harjoituksia sisältävä verkkosivumme tamaelama.fi julkistetaan syyskuun lopussa. Peleihin koodataan vielä viimeiset muutokset, ja sen jälkeen kaikki on valmista yhteistyökoulujen viimeistä testauskierrosta varten. Keräämme vielä opinto-ohjaajilta ja opettajilta käyttäjäpalautetta, jotta saamme hankkeen lopputuotteesta parhaan mahdollisen. Hankkeen täydennyskoulutusseminaari “Vahva minä – näkökulmia nuorten elämänhallintaan ja valintavalmiuksiin peruskoulun nivelvaiheissa” järjestetään 22.10. Helsingin yliopistolla. Seminaarissa esitellään valmiit mobiilipelit ja työpajamateriaali sekä kuullaan mielenkiintoiset puheenvuorot Arto O. Saloselta, Minna Huotilaiselta ja Eero Salmenkiveltä! Lisätietoja täydennyskoulutuksesta. Lisäksi hankkeemme järjestää koulutuskiertueen yhdessä Vetovoimala-hankkeen kanssa Rovaniemellä 27.9., Mikkelissä 11.10., Kuopiossa 25.10. ja Jyväskylässä 22.11. Hankkeen oma päätösseminaari järjestetään 26.11. Metropolian Arabian kampuksella. Lisätietoja koulutuskiertueesta. Nyt kannattaa siis pysyä kuulolla ja seurata Tämä elämä -kanavia! Jos haluat mukaan testaamaan työpajojamme, ota yhteyttä! Hanna-Maija Aarnio Projektisuunnittelija Tämä elämä -hanke
Luonteenvahvuudet urapohdinnan ytimessä
”Mä oon musamies.” On erään osallistujan kommentti, kun kysytään hänen haaveitaan. Mitäs taitoja musamies tarvitsee? ”No pitää olla hyvä räppää ja sillai.”, on vastaus. Tämä nuori tietää missä on taitava, ja tämä on tärkeä taito tulevaisuuden urapohdinnan kannalta. Tutkimuksemme Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on osa Tämä elämä -hanketta, jonka tavoitteena on tukea nuorten valintavalmiuksia positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien keinoin. Tämä elämä -hankkeessa tavoitellaan nuorten valintavalmiuksien kehittymistä, ja tässä tutkimuksessa lähestytään valintavalmiuksien kehitystä ja urapohdintaa positiivisen pedagogiikan viitekehyksessä. Opiskelupaikan löytäminen peruskoulun jälkeen antaa nuorelle suunnan kohti ammattia ja lopulta työelämää. Ammatti antaa nuorelle mahdollisuuden löytää oman paikkansa yhteiskunnasta ja mahdollisuuden itsenäistyä. Ilman opiskelupaikkaa jääminen voi olla riski syrjäytymiselle. Koulutuksen ulkopuolelle jää ja koulutuksen keskeyttää suuri joukko nuoria. Vahvuuksista on varmasti pitkään puhuttu. National Career development Guidelines nostaa esille opinto-ohjaajille suunnatussa mallissaan omien vahvuuksien, kykyjen, taitojen ja lahjakkuuksien merkityksen valintavalmiuksien kehityksessä jo vuonna 2004. Positiivinen pedagogiikka pohjautuu posiitiiviseen psykologiaan, joka on saanut alkunsa halusta nähdä psykologian kentällä ihmisissä hyvää. Positiivinen pedagogiikka koulukontekstissa saattaa usein upota arjen jalkoihin, mutta positiivisen pedagogiikan käyttäjien perusvire luo toimintaympäristöä, jossa jatkuvasti etsitään hyvää ja pyritään auttamaan positiivisen minäkuvan kasvussa. Oiva väline positiivisen pedagogiikan tuomiseen luokkahuoneeseen konkreettisesti on luonteenvahvuudet. Niitä on 24, ja jokaiselle löytyy itselle sopivia ja tärkeitä luonteenvahvuuksia. Positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien käytöllä on paljon kiistattomia hyviä tuloksia kuten akateemisen suoriutumisen kasvu ja onnellisuutta lisäävä vaikutus. Siksi luonteenvahvuudet ovatkin pikkuhiljaa juurtumassa pedagogiseen maailmaan ja varmasti myös opinto-ohjaukseen. Toteuttamassamme tutkimuksessa Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin huomasimme, kuinka rikastavaa luonteenvahvuustermistön käyttö oli. Nuoren kuvaillessa osaamisiaan he usein kertoivat harrastuksistaan. Omaksuessaan luonteenvahvuuspuheen nuoren kerronta siitä, että olen hyvä jääkiekossa, muuttui pohdinnaksi, miksi olen hyvä jääkiekossa. Löytäessään pohjalta luonteenvahvuuden voi nuori monipuolisemmin käyttää sitä laajemman urapohdinnan tukena. Millaisia luonteenvahvuuksia eri ammateissa tarvitaan? Mitkä ovat minun luonteenvahvuuteni? Missä ammateissa pääsisin käyttämään omia luonteenvahvuuksiani? Mitäs musamies nyt ajattelee? Hän kuvailee, että muusikko tarvitsee luovuutta, rohkeutta ja sinnikkyyttä ja toteaa, että hän on itse sinnikäs, luova sekä kärsivällinen. Riikka Hussinki Erityisluokanopettaja Kuitinmäen koulu KM-opiskelija (erityispedagogiikka), Helsingin yliopisto Minna Saarinen Yliopistotutkija, KT, YTL, EO, Erityispedagogiikka, Helsingin yliopisto Riikka Hussingin pro gradu -tutkielma Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on luettavissa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/298373
Kamerat kohti kysymyksiä
Kun japanilainen yhtiö Denso Wave kehitti QR- eli Quick Response -koodit autoteollisuuden käyttöön vuonna 1994, sillä tuskin oli mielessä, että samaa teknologiaa hyödynnettäisiin 25 vuotta myöhemmin suomalaisten yläkoulujen opinto-ohjauksessa. Mutta miksi Tämä elämä -hankkeessa kehitettävässä mobiilipelissä ollaan päädytty käyttämään juuri QR-koodeja? Vastauksen etsimiseksi on palattava lähtötilanteeseen: ensimmäisen pilottiversion valmisteluihin vuoden 2018 alkupuolelle. Tuolloin pelaajat vastailivat peliin ennalta laadittuihin kysymyksiin, jotka oli tallennettu Aalto-yliopiston palvelimelle. Palvelinta käyttämällä kysymyksiä pystyttiin tarvittaessa muuttamaan helposti ilman jokaisen laitteen ja sovelluksen päivittämistä erikseen. Ensimmäisen pilotin jälkeen haluttiin kuitenkin, että oppilaat voisivat keksiä peliin omia kysymyksiään. Tämäkin pystyttäisiin toteuttamaan palvelimen avulla: pelaajat laatisivat kysymykset laitteillaan, jonka jälkeen ne tallennettaisiin palvelimelle muiden noudettavaksi ja siten pelattavaksi. Aallon pelitiimissä alettiin kuitenkin pohtia pelin elinkaarta hankkeen päätyttyä. Kuka ylläpitäisi palvelinta, jos se jostain syystä ei enää toimisikaan huhtikuussa 2020? Myös muut käytännölliset seikat nousivat esiin. Koska peliä tultaisiin pelaamaan ensisijaisesti koulujen WiFi-verkoissa toimivilla tableteilla, saattaisivat verkon toimintahäiriöt estää pelaamisen mikäli pelin käyttö olisi vahvasti sidoksissa palvelimeen. Näistä syistä johtuen ja muita vaihtoehtoja (esim. Bluetooth-verkko) punnittaessa Aallon pelitiimissä päädyttiin käyttämään laitteiden väliseen tiedonsiirtoon QR-koodeja. QR-koodissa on riittävästi tallennuskapasiteettia, jotta sen välityksellä voidaan siirtää pelihahmon ulkoasun lisäksi oppilaiden laatimat kysymykset vastausvaihtoehtoineen. Käytännössä kaikissa nykyaikaisissa mobiililaitteissa on kamera, jonka avulla QR-koodin lukeminen onnistuu. QR-koodeihin perustuvan pelin ensitestaus Hyökkälän koulussa toukokuussa 2018 vaikutti lupaavalta kehityssuunnalta, joten pelin jatkokehityksen painopiste toista pilottia varten päätettiin kohdistaa tämän ryhmäpelin kehittämiseen. QR-koodien ja kameran käytön seurauksena peliin tuli puolivahingossa myös fyysinen ulottuvuus: paikallaan oleskelun sijaan pelaajat joutuvat liikkumaan luokassa hakiessaan kysymyksiä toisilta pelaajilta. "Oonko mä jo skannanut sun QR-koodin?" oli tyypillinen kysymys ryhmäpelin piloteissa. Skannaamiseen liittyvästä lievästä kaoottisuudesta huolimatta pelin fyysisestä ulottuvuudesta tuli loppujen lopuksi sosiaalisia taitoja korostava, varsin positiivinen asia. Japanilaisen autoteollisuuden teknologia on nyt valjastettu yläkoulujen opinto-ohjauksen käyttöön. Seuraavaksi on mietittävä kuinka siitä saadaan paras hyöty, jotta päästään kohti hankkeen keskeisiä tavoitteita. Esa Onttonen Yliopisto-opettaja Aalto-yliopisto, median laitos
Kasvattaja – tee kuvamaailmasta moninaisempi!
Keskustelimme Tämä elämä -hankkeen projektiryhmän kanssa peligrafiikoista, joita mobiilipeleihimme tulee. Ei ole yhdentekevää, millaisia samaistumisen kohteita lasten ja nuorten kirjoissa, peleissä ja videoissa näytetään. Yhteiskuntamme on moninaistunut, joten on surullista, miten samanlaiseksi meidät ihmiset usein piirroksissa kuvitetaan. Nykyisin useissa tv-sarjoissa, elokuvissa tai kirjoissa on ymmärretty, ettei kaikkien roolihenkilöiden kannata olla valkoisia, cis-sukupuolisia, vammattomia heteroita. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät ole ainoastaan esimerkkejä vähemmistöstään vaan kenestä tahansa ihmisestä – hyvine ja huonoine puolineen. Mervi Juusolan ja Anni Nykäsen tunnetaitoja opettavassa kirjassa ”Kuinka minusta tuli rohkea?” marginaaliin kuuluva lapsi voi olla toisissa tilanteissa kaikkien pitämä hahmo tai toisaalta jopa kiusaaja. Harvoin lehdissä edelleenkään haastateltaisiin vaikkapa romania kertomassa suomalaisesta ruoasta, vaan lähinnä vain käsittelemässä omaa vähemmistökulttuuriaan. Emme näe alla olevan kuvan mukaisia mainoksia useinkaan. Tämä elämä –peliin on tulossa mahdollisuus, jossa omalle pelihahmolleen saa valita sopivan ihonvärin liukuvalta skaalalta, eikä vain muutamasta eri vaihtoehdosta. Myös lukemista harjoituttavassa Ekapelissä oppilas voi testata erilaisia pigmenttejä roolihahmolleen. Sen sijaan huivivalikoimaa en ole peligrafiikoista vielä löytänyt erilaisten hiustyylien rinnalta. Kuitenkin iso osa koulutytöistämme käyttää huivia päivittäin ja heille sen valitseminen on yhtä merkittävä itsetunnon kohottaja kuin hiustenlaitto jollekin toiselle. Kuinka usein olet nähnyt kuvituksissa pyörätuolissa liikkuvan ihmisen? Toivottavasti edes joskus ja toivottavasti niin, että hän on kuvassa aktiivisena toimijana, eikä vain kiintiöroolissaan edustamassa vammaisuutta. Pyörätuolissa voi istua pankkivirkailija, opettaja tai tutkija. Lisäksi olisi kiva nähdä laajempi skaala erilaisia liikkumisen apuvälineitä: esimerkiksi dallareita, rollaattoreita tai sähkömopoja. Suomessa puhutaan lukuisia eri kieliä, yksi yleisimmistä vähemmistökielistämme on viittomakieli. Elävässä elämässä kahviloissa kädet viuhuvat. Mikseivät myös kirjojen, pelien tai tv-ohjelmien taustatilanteissa? Tai olisiko jollain käytössä katseohjattava tietokone kommunikoinnin apuna? Harvoin näkee myöskään opaskoiria tai valkoisia keppejä katukuvituksissa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Meistä jokainen on omalla tavallaan erityinen omine piirteineen, mutta kuvituksissa sorrutaan usein normiajatteluun. Se, että kokee kuuluvansa yhteisöön sellaisena kuin on, on merkittävää. Erityisesti lasten ja nuorten tulisi saada oman identiteettinsä ja minäkuvansa vahvistamiseksi paljon tukea. Siksi esimerkiksi oppimateriaalien kehittäjillä ja kasvattajilla on suuri vastuu maailman ja sen ihmisten näyttämisessä moninaisena ja inklusiivisena. Kasvattaja, valitse siis kirjasi oikein. Saatavilla on jo laadukkaita materiaaleja, joissa pyritään normikriittisyyteen, ja niitä voi löytää esimerkiksi Maailmankoulun sivuilta: www.maailmankoulu.fi. Mutta mikäli et löydä, niin ainahan voit muokata sisältöjä itse. Matematiikan päässälaskuissa voit muuttaa Annen ja Tuomon ehkä koulun todellisuutta paremmin vastaaviksi Mariamiksi ja Khadaniksi. Tai vanhempana kohdatessasi sukupuolinormatiivisia tekstejä, voit lukiessasi vaihtaa johtajan sukupuoleksi naisen tai tanssijan sukupuoleksi miehen. Itse olen kokenut herkulliseksi lukea kaikki eläinkuvitettujen teosten äidin ja isän roolit päinvastoin. Tarinat ovat muuttuneet kiinnostavimmiksi! Niitä materiaaleja, joita ei voi itse tuunata yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakia paremmin kohtaaviksi, voi toki tarkastella lasten ja nuorten kanssa yhdessä kriittisestikin. Herätä lapset pohtimaan: voisiko tämä lentokapteeni ollakin Pirjo tai voisivatko tämän perheen vanhemmat ollakin Leo ja Mika? Mitä nuorempi lapsi, sen todennäköisemmin hän vastaa hölmistyneenä kysymyksestä: ”Tietenkin!”. Hanna Lampi Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri
Veden alta joulupukin pajaan
Tämä elämä -hankkeen pelillistä oppimisympäristöä ja työpajakonseptia on syksyn aikana edistetty yhteistyökoulujen kanssa järjestetyissä minipiloteissa. Hyökkälän koulun marraskuun minipilotissa keskityttiin musiikin merkitykseen pelien ja elokuvien tunnetilojen synnyttäjänä. Aluksi kuunneltiin muutamia esimerkkejä leffamusasta ja keskusteltiin: mitä, kuka ja missä. Näin linkitettyjä musiikkinäytteitä kuvailtiin: ”Star Warsissa saapuminen vehreälle planeetalle, jossa alkaa kisat. Vihreää, kukkuloita kauempana. Narnia. Peter Pan.”: https://youtu.be/FcubyHwnUkw?t=1780 ”Joulupukin paja. Joku putoaa kuoppaan lopussa.”: https://www.youtube.com/watch?v=akwpxNxYvig ”Vedenalaista tai avaruus. Kauhua. Subnautica-peli.”: https://youtu.be/MGfj4VUu4ZM?t=4307 Arvon blogin lukija voi itse kuunnella näytteet ja luoda omat mielikuvansa. Oppilailla on joka tapauksessa huikea taju siitä, mitä mikäkin musiikki tarkoittaa. Katselimme myös kohtauksen Pirates of the Caribbean -leffasta, jossa samaan kohtaukseen oli ympätty erityylisiä musiikkeja: https://www.youtube.com/watch?v=rn9V0cN4NWs Sitten teoriaosuus olikin jo lähes takana ja pätevöityminen pelimusiikin tekijäksi odotti nurkan takana. Keskustelimme viidestä erilaisesta peli- tai leffamusiikin tunnelmasta ja pohdimme, miten kutakin tunnelmaa voisi kuvata oman musiikin keinoin. Tähän päädyimme (tunnelmien kuvailut oppilaiden mielipiteitä): 1. Hauska – upbeat, nopea, korkeita ääniä, yllärit, tauot, soittimet: puhallinsoitin, kitara 2. Toiminta – biitti, kulkeva, päättäväisyys, bassot, päällä kulkeva melodia, viulut, vaskisoittimet 3. Jännitys / kauhu – kasvatus, korkea piano, tauot, matala pohja, pienet iskut tai yllätykset 4. Retropeli – random-melodia, 8-bittisyna, hyvin toimiva luuppi, rytmisyys 5. Romanttinen – rauhallinen, hitaasti liikkuva, viulut, huilut, molli vai duuri? Pädit käteen ja soundtrackiä tekemään. Jokainen teki jostain hänelle arvotusta yllämainitusta tunnetilasta omaa musiikillista versiotaan. Tulosta syntyi. Matalalla murisi jousia, eeppisyyttä toi käyrätorvi ja rumpukone säksätti energiaansa. Tästä on hyvä jatkaa alkuvuoden isossa pilotissa. Musaskene on otettu haltuun. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu
Kohti osallisuutta
Kirjoitin noin vuosi sitten täällä blogissa, kuinka Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi pohjaten sitä yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely on sidoksissa toimijuuteen ja sitä kautta myös osallisuuteen, sillä tässäkin hankkeessa taustalla on ajatus nuorten mahdollisuudesta aloitteellisuuteen ja toiminnan etenemiseen vaikuttamiseen. Tämän vuoden alussa olimme Helsingin yliopiston tutkijoina mukana havainnoimassa ja keräämässä tutkimustarpeisiin video- ja haastatteluaineistoa Tämä elämä -hankkeen ensimmäisissä koululaispiloteissa. Aineistomme perusteella näyttää, että nuorten osallisuuden asteessa on vielä paljon kehitettävää, koska toiminta perustui aikuisten nuorille suunnittelemaan pajasisältöön ja peliin. Annoimme tästä palautetta hankkeen muille toimijoille ja nyt vaikuttaa, että ensi vuoden alussa toteutuvissa koululaispiloteissa on osallisuuden näkökulmasta aivan toinen meininki. Toimijuus juontaa osallisuuteen, jos toimijuudella ymmärretään lasten, nuorten ja aikuistenkin mahdollisuutta tehdä aloitteita, ohjata ja kehittää toimintaa, sekä myös haastaa sitä. Yleensä osallisuus ymmärretään tunteena, joka vain syntyy, kun ihminen on osallisena jossakin toiminnassa tai yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn tai harrastuksen kautta. Pelkkä osallistuminen ei kuitenkaan aina riitä. Lasten ja aikuisten toimijuuteen liittyvät tekemällä oppiminen, toiminnan merkityksellisyys ja kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus, käsitteellistäminen, kriittinen analyysi sekä uuden luominen. Yhteisöissä osallistava toimijuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Siihen kietoutuu myös kriittinen ja luova ajattelu, asenne ja toiminta, sekä moninaisuus ja erilaisuus tekstien käyttämisessä, tuottamisessa ja esittämisessä – ja samoin tunteet. Osallisuus ei ole nuorten tulevaisuuden kannalta mitätön juttu, sillä se vaikuttaa suoraan esimerkiksi yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Tiedetään, että osallisuuden kokeminen toimii yhtenä suojaavana tekijänä hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan. Tyypillisesti ihmisen osallisuuden aste ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vaihtelevat elämänkulun ja tilanteiden mukaisesti. Vajaus jollakin osallistumisen ulottuvuudella (hyvinvointi, toiminta, yhteisöllinen kuuluminen) voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, kun siihen sisältyvä osallisuuden aste vielä syvenee. Kuten viime vuonnakin kirjoitin, mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostavat loistavilta. Tämä elämä -toimintamalliin seuraavassa koululaispilotissa eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset harjoitteet, vahvuuspuhe ja pelin tarinallinen lähestymistapa lupaavat ensi vuoden pilotteihin kiinnostavia näkymiä myös tutkimuksen kannalta. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Tämä elämä -hanke vastaa tulevaisuuskasvatuksen haasteisiin
Koulumaailma on täynnä kliseitä: ”Non scholae sed vitæ discimus – Emme opiskele koulua vaan elämää varten!”, ”Lapsissa on tulevaisuus” tai vaikkapa opettajien ammattiyhdistyksen käyttämä tunnuslause: ”Elämäntyönä tulevaisuus!” Kuitenkaan tulevaisuuskasvatus-sanaa ei löydy opetussuunnitelmastamme yhtään ainoaa kertaa. Sitä ehdottivat jopa omaksi oppiaineekseen jo yli 20 vuotta sitten sekä edesmennyt, arvostettu tulevaisuustutkija Mika Mannermaa että psykologian professori emerita Lea Pulkkinen. Mannermaa ehdotti oppiaineen nimeksi ”tulevaisuusajattelua”, Pulkkinen puolestaan ”tulevaisuustietoa”. Jotain on kuitenkin muuttunut. Siinä, missä edellisestä opetussuunnitelmasta tulevaisuusnäkökulmakin puuttui lähes kokonaan, on itse tulevaisuus-sana löydettävissä nykyisestä opsistamme lähes 100 kertaa. Tulevaisuuskasvatuksen tehtävänä on auttaa lasta ja nuorta rakentamaan omaa tulevaisuuskuvaansa yhtenä maailmankuvan ulottuvuutena. Tulevaisuuskuva on mielensisäistä, näennäistä kuvaa, sillä ihmisellä ei toki voi olla muistijälkiä tulevasta. Kuitenkin pienikin lapsi pystyy kuvittelemaan elämää eteenpäin kognitiivisen ja psyykkisen työn avulla. Tulevaisuuskuvan merkitys ihmiselle on kaksisuuntainen: toisaalta se luodaan asettamalla itselle tavoitteita, ja toisaalta taas siihen pohjautuva toiminta nykyhetkessä luo tulevaisuutta. Maailma elää murroksessa. Tätä toitotetaan alalla kuin alalla. Futuristi Elina Hiltusen mukaan tulevaisuustutkijat voidaan jakaa kahteen leiriin. Niihin, jotka näkevät, että juuri nyt eletään suurta muutoksen aikaa. Ja sitten taas toisiin, jotka korostavat näissä tilanteissa, että ihmisellä on taipumus liioitella muutosta juuri omassa ajassaan. He muistuttavat meitä tulen tai kirjoitustaidon keksimisestä. Itsensä Hiltunen mieltää kolmanteen ryhmään: niihin, jotka seilaavat näiden näkemysten välillä ja kokevat muutoksen olevan samaan aikaan sekä hidasta että nopeaa. Internetin on sanottu muuttaneen ja yhä muuttavan maailmaa vähintään yhtä paljon kuin kirjapainon. Kaikki, mikä voi globalisoitua, globalisoituu ja kaikki, mikä voi robotisoitua, robotisoituu. Tulevaisuudessa voidaan ajaa joukkoliikennevälineellä, jota ohjataan maailman toiselta puolelta käsin. USA:n työministeriön mukaan 65 % lapsista tulee tulevaisuudessa olemaan työssä, jota ei vielä ole olemassakaan. Tekoäly asettaa meidät aivan uudenlaisten kysymysten äärelle. Miten voimme valmistaa koululaisia tulevaisuuteen, jota emme itsekään tunne? Mannermaan lisäksi toinen merkittävä suomalainen tulevaisuustutkija, erityisesti kasvatuksen puolelta, oli Anita Rubin. Hänen mukaansa nuoret elävät yhteiskunnassamme ristipaineessa, jossa mediassa ja koulussa toisaalta luodaan liikaakin uhkakuvia maailmasta ja tulevaisuuden haasteista, ja toisaalta taas luodaan paineita nuoren selvitä niiden kohtaamisesta yksin. Koulussa kaivataan kanssakulkijoita, aikuisia, jotka katsovat tulevaisuuteen lasten ja nuorten kanssa yhdessä, heitä kuunnellen. Tulevaisuuden äärellä olemme kaikki yhtä ensikertalaisia! Tähän haasteeseen pyrkii osaltaan vastaamaan myös Tämä elämä -hanke. Hanna Lampi Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri Tämä blogiteksti koostuu osista Hanna Lammen väitöskirjan lektiota, joka esitettiin Helsingin yliopistolla 16.6.2017. Lähteet ja koko väitöskirja ovat luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3492-9
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
