Avainsana: osallisuus
Kasvattaja – tee kuvamaailmasta moninaisempi!
Keskustelimme Tämä elämä -hankkeen projektiryhmän kanssa peligrafiikoista, joita mobiilipeleihimme tulee. Ei ole yhdentekevää, millaisia samaistumisen kohteita lasten ja nuorten kirjoissa, peleissä ja videoissa näytetään. Yhteiskuntamme on moninaistunut, joten on surullista, miten samanlaiseksi meidät ihmiset usein piirroksissa kuvitetaan. Nykyisin useissa tv-sarjoissa, elokuvissa tai kirjoissa on ymmärretty, ettei kaikkien roolihenkilöiden kannata olla valkoisia, cis-sukupuolisia, vammattomia heteroita. Erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät ole ainoastaan esimerkkejä vähemmistöstään vaan kenestä tahansa ihmisestä – hyvine ja huonoine puolineen. Mervi Juusolan ja Anni Nykäsen tunnetaitoja opettavassa kirjassa ”Kuinka minusta tuli rohkea?” marginaaliin kuuluva lapsi voi olla toisissa tilanteissa kaikkien pitämä hahmo tai toisaalta jopa kiusaaja. Harvoin lehdissä edelleenkään haastateltaisiin vaikkapa romania kertomassa suomalaisesta ruoasta, vaan lähinnä vain käsittelemässä omaa vähemmistökulttuuriaan. Emme näe alla olevan kuvan mukaisia mainoksia useinkaan. Tämä elämä –peliin on tulossa mahdollisuus, jossa omalle pelihahmolleen saa valita sopivan ihonvärin liukuvalta skaalalta, eikä vain muutamasta eri vaihtoehdosta. Myös lukemista harjoituttavassa Ekapelissä oppilas voi testata erilaisia pigmenttejä roolihahmolleen. Sen sijaan huivivalikoimaa en ole peligrafiikoista vielä löytänyt erilaisten hiustyylien rinnalta. Kuitenkin iso osa koulutytöistämme käyttää huivia päivittäin ja heille sen valitseminen on yhtä merkittävä itsetunnon kohottaja kuin hiustenlaitto jollekin toiselle. Kuinka usein olet nähnyt kuvituksissa pyörätuolissa liikkuvan ihmisen? Toivottavasti edes joskus ja toivottavasti niin, että hän on kuvassa aktiivisena toimijana, eikä vain kiintiöroolissaan edustamassa vammaisuutta. Pyörätuolissa voi istua pankkivirkailija, opettaja tai tutkija. Lisäksi olisi kiva nähdä laajempi skaala erilaisia liikkumisen apuvälineitä: esimerkiksi dallareita, rollaattoreita tai sähkömopoja. Suomessa puhutaan lukuisia eri kieliä, yksi yleisimmistä vähemmistökielistämme on viittomakieli. Elävässä elämässä kahviloissa kädet viuhuvat. Mikseivät myös kirjojen, pelien tai tv-ohjelmien taustatilanteissa? Tai olisiko jollain käytössä katseohjattava tietokone kommunikoinnin apuna? Harvoin näkee myöskään opaskoiria tai valkoisia keppejä katukuvituksissa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Meistä jokainen on omalla tavallaan erityinen omine piirteineen, mutta kuvituksissa sorrutaan usein normiajatteluun. Se, että kokee kuuluvansa yhteisöön sellaisena kuin on, on merkittävää. Erityisesti lasten ja nuorten tulisi saada oman identiteettinsä ja minäkuvansa vahvistamiseksi paljon tukea. Siksi esimerkiksi oppimateriaalien kehittäjillä ja kasvattajilla on suuri vastuu maailman ja sen ihmisten näyttämisessä moninaisena ja inklusiivisena. Kasvattaja, valitse siis kirjasi oikein. Saatavilla on jo laadukkaita materiaaleja, joissa pyritään normikriittisyyteen, ja niitä voi löytää esimerkiksi Maailmankoulun sivuilta: www.maailmankoulu.fi. Mutta mikäli et löydä, niin ainahan voit muokata sisältöjä itse. Matematiikan päässälaskuissa voit muuttaa Annen ja Tuomon ehkä koulun todellisuutta paremmin vastaaviksi Mariamiksi ja Khadaniksi. Tai vanhempana kohdatessasi sukupuolinormatiivisia tekstejä, voit lukiessasi vaihtaa johtajan sukupuoleksi naisen tai tanssijan sukupuoleksi miehen. Itse olen kokenut herkulliseksi lukea kaikki eläinkuvitettujen teosten äidin ja isän roolit päinvastoin. Tarinat ovat muuttuneet kiinnostavimmiksi! Niitä materiaaleja, joita ei voi itse tuunata yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakia paremmin kohtaaviksi, voi toki tarkastella lasten ja nuorten kanssa yhdessä kriittisestikin. Herätä lapset pohtimaan: voisiko tämä lentokapteeni ollakin Pirjo tai voisivatko tämän perheen vanhemmat ollakin Leo ja Mika? Mitä nuorempi lapsi, sen todennäköisemmin hän vastaa hölmistyneenä kysymyksestä: ”Tietenkin!”. Hanna Lampi Ohjaava opettaja Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri
Kohti osallisuutta
Kirjoitin noin vuosi sitten täällä blogissa, kuinka Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi pohjaten sitä yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely on sidoksissa toimijuuteen ja sitä kautta myös osallisuuteen, sillä tässäkin hankkeessa taustalla on ajatus nuorten mahdollisuudesta aloitteellisuuteen ja toiminnan etenemiseen vaikuttamiseen. Tämän vuoden alussa olimme Helsingin yliopiston tutkijoina mukana havainnoimassa ja keräämässä tutkimustarpeisiin video- ja haastatteluaineistoa Tämä elämä -hankkeen ensimmäisissä koululaispiloteissa. Aineistomme perusteella näyttää, että nuorten osallisuuden asteessa on vielä paljon kehitettävää, koska toiminta perustui aikuisten nuorille suunnittelemaan pajasisältöön ja peliin. Annoimme tästä palautetta hankkeen muille toimijoille ja nyt vaikuttaa, että ensi vuoden alussa toteutuvissa koululaispiloteissa on osallisuuden näkökulmasta aivan toinen meininki. Toimijuus juontaa osallisuuteen, jos toimijuudella ymmärretään lasten, nuorten ja aikuistenkin mahdollisuutta tehdä aloitteita, ohjata ja kehittää toimintaa, sekä myös haastaa sitä. Yleensä osallisuus ymmärretään tunteena, joka vain syntyy, kun ihminen on osallisena jossakin toiminnassa tai yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn tai harrastuksen kautta. Pelkkä osallistuminen ei kuitenkaan aina riitä. Lasten ja aikuisten toimijuuteen liittyvät tekemällä oppiminen, toiminnan merkityksellisyys ja kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus, käsitteellistäminen, kriittinen analyysi sekä uuden luominen. Yhteisöissä osallistava toimijuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Siihen kietoutuu myös kriittinen ja luova ajattelu, asenne ja toiminta, sekä moninaisuus ja erilaisuus tekstien käyttämisessä, tuottamisessa ja esittämisessä – ja samoin tunteet. Osallisuus ei ole nuorten tulevaisuuden kannalta mitätön juttu, sillä se vaikuttaa suoraan esimerkiksi yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Tiedetään, että osallisuuden kokeminen toimii yhtenä suojaavana tekijänä hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan. Tyypillisesti ihmisen osallisuuden aste ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vaihtelevat elämänkulun ja tilanteiden mukaisesti. Vajaus jollakin osallistumisen ulottuvuudella (hyvinvointi, toiminta, yhteisöllinen kuuluminen) voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, kun siihen sisältyvä osallisuuden aste vielä syvenee. Kuten viime vuonnakin kirjoitin, mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostavat loistavilta. Tämä elämä -toimintamalliin seuraavassa koululaispilotissa eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset harjoitteet, vahvuuspuhe ja pelin tarinallinen lähestymistapa lupaavat ensi vuoden pilotteihin kiinnostavia näkymiä myös tutkimuksen kannalta. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Ei autopilotti, vaan hyvässä ohjauksessa
Ensimmäinen Tämä elämä -hankkeen pilotti on takana. Neljä päivää nuoria neljästä koulusta viidessä ryhmässä tekemässä, pohtimassa ja hitaammin tai nopeammin lämpenemässä. Meidän koulumme tulee työpajoihin Tuusulanjärven kulttuurimaisemista. Joka aamu 8.15 bluetooth-kaiuttimet alkavat luukuttaa bussin takaosassa meille opettajille tuntemattomia biisejä. Lisäävät volyymia. Emme tunnista siltikään. Sipsi- ja karkkipussit rapisevat ja Juissia kuluu. Kaikki tämä opettajan luvalla, sillä harvoinhan sitä nyt susirajalta pääkaupunkiin päästään. Vantaa eristää tehokkaasti. Pajat alkavat. Ensimmäisenä aamuna teinit tarkkailevat tilanteen vaarallisuutta alta kulmien luokkakaverien välittömässä läheisyydessä. Iltapäivällä yhdessä ryhmässä on syntynyt jo lentävä lause ”kova meno”. Työpajojen päätyttyä on nähty tunteiden lämpenemisiä, kuumenemisia, draamaa ja teinikähinää. Ja paljon pohtivia, fiksuja nuoria. Tutustumisia. Spontaania auttamista ja hupaisia tilanteita. Työpajoja vetäneitä Metropolian ja Helsingin yliopiston opiskelijoita saadaan kiittää paljosta ja suuresti. Välitön asenne, huumori ja hyvä valmistautuminen kantoivat läpi pajojen. Rohkaisevat lauseet ja jokaisen oppilaan saamat henkilökohtaiset kehut oikaisevat jäykemmänkin älykännyniskan. Jos saa yläastelaisen hetkeksi kiinnostumaan, voi alkaa kesyttää nälkäisiä leijonia savannilla pelkät naudankyljykset aseenaan – vanha viidakon sananlasku. Tämä on ensimmäinen pilotti. Tämä elämä -pelin ensimmäistä versiota päästään kokeilemaan ja kommentoimaan. Kaiken kännykän ruudulta nähneet yläastelaiset ovat lahjomattomia ja suorasanaisia testaajia. Palaute on kuitenkin ollut myös positiivista ja kommenttien pohjalta on hyvä jatkaa. Koodaaja Henri ja graafikko Marie ovat testauspäivänä paikalla. Jäi hieman harmittamaan, ettei heitä esitelty, koska nämä vaatimattomat työn sankarit olisivat ansainneet isot aplodit, liputuspäivän ja nimikkoleivoksen. Aito koodari ja graafikko! Ne tyypit jotka ovat pelin ihan oikeasti saaneet heräämään elämään. Haasteena tulevissa versioissa on säilyttää pelaajan mielenkiinto, tehdä pelistä riittävän monipuolinen ja palvella perimmäistä tarkoitusta: mitkä ovat minun vahvuuteni? Ja niiden omien vahvuuksien etsimistä on työpajoissa nimenomaan harjoiteltu. Mikä parasta, nuoret ovat niitä itsestään ja toisistaan myös löytäneet. Meidän järjestäjien palauteplaverissa joku toteaa: ”Tää olisi voinut mennä ihan pieleen”. Ei mennyt. Mitä nyt bussit tulivat kouluille jo maanantaina, kun pajat alkoivat tiistaina. Tai polvi niksahti välituntipaineissa. Kas sellaista on tämä elämä! En tunnista tätäkään biisiä. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Veikko Somerpuro
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
