Avainsana: yhteiskehittäminen
Tulevaisuuden osaaminen, ennakointi ja yhteiskehittäminen opetussuunnitelmamuutoksia vauhdittamassa
Opetussuunnitelman tulee vastata tulevaisuutta ennakoiviin osaamis- ja työelämätarpeisiin. Metropolian kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella vuoden 2023 aikana tehdyn opetussuunnitelmatyön pilotin tavoitteet olivat kunnianhimoiset: tehdä uusi opetussuunnitelma, jonka lähtökohtia ovat tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimukset, osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen, erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luominen ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen. Monialaisen Metropolia Ammattikorkeakoulun mission – osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja – lisäksi opetussuunnitelmatyötä ohjasivat seuraavat pedagogiset linjaukset: oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Osaamisperustaisuus pohjautuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jonka pohjalta kuvataan, mitä tutkinnon, oppimäärän tai osaamiskokonaisuuden suorittanut tietää, ymmärtää ja osaa tehdä.1 Metropolian opetussuunnitelman kehittämistyön taustalla on tunnistettu tarve digitaalisuuden ja kestävyysosaamisen kasvattamiselle2 sekä moninaisten opiskelijoiden joustavien opintopolkujen ja ristiinopiskelun mahdollistaminen. Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalueen pilotointi halukkuuteen vaikutti myös osaamisalueen sisäinen muutostarve yhdenmukaistaa osaamisalueen kahdeksan eri tutkinnon toimintaa ja vähentää historian saatossa muotoutuneita mikro-organisaatiokulttuureita. Seuraavassa kerromme, miten syksyllä 2024 käyttöön otettavaa opetussuunnitelmaa rakennettiin tunnistamalla osaamisalueen sosiaali- ja terveysalan tutkintojen yhteistä ammatillista tietopohjaa ja tulevaisuusorientoituneita osaamistavoitteita. Kuvaamme myös, miten jatkuvan kehittämisen ja parantamisen malli ohjaa opetussuunnitelmien uudistamispilottia. Tulevaisuuden yhteiset osaamiskuvaukset opetussuunnitelmatyön keskiössä Kaikkia osaamisalueen tutkintoja koskeneessa opetussuunnitelmatyössä tavoiteltiin Metropolian tutkintorakenneuudistuksen mukaista opetussuunnitelman rakennetta, jossa ovat näkyvissä Metropolia-tasoiset yhteiset opinnot sosiaali- ja terveysalan tutkinnoille yhteiset opinnot ja ammattialakohtaiset opinnot. Näiden lisäksi kuntoutuksen eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian tutkinnoissa tavoiteltiin kaikille yhteisen kuntoutusosaamisen tunnistamista ja uuttamista yhteisiksi opintojaksoiksi. Opetussuunnitelmatyössä erityistä huomiota kiinnitettiin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä ohjaaviin suosituksiin. Niissä korostuu tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavan osaamisen lisäksi vaade vahvistaa kaikkia alan ammattilaisia koskevaa yhteistä tietoperustaa. Tämän nähdään toteutuvan yhdenmukaistamalla opetussuunnitelmien sisältöjä yhteiseksi tunnistetun osaamisen osalta ja kehittämällä ammattikorkeakoulupedagogiikkaa siten, että se mahdollistaa osaamisen rakentumista yhdessä oppien3,4. Yhteisten sosiaali- ja terveysalan opintojen suunnittelua ja sisällön rakentamista ohjasivat useat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoivat dokumentit5,6,7,8,9,10. Näissä dokumenteissa kuvataan eri näkökulmista kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tarvitsemaa yhteistä osaamista. Sitä vahvistamalla tuetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamistavoitteiden toteutumista ja toimintakulttuurin muutosta. Tunnistettuja yhteisiä osaamisia ovat muun muassa asiakaslähtöisyysosaaminen ohjaus-, neuvonta- ja palvelujärjestelmäosaaminen lainsäädännön tuntemus ja eettinen osaaminen näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen tutkimus- ja kehittämisosaaminen työntekijyysosaaminen viestintäosaaminen monialainen yhteistyöosaaminen. Opetussuunnitelmien uudistamistyössä huomioitiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n (2022) päivittyneet suositukset kaikille koulutuksille ja tutkinnoille yhteisistä kompetensseista. Arenen (2022) nimeämien yhteisten kompetenssien on tarkoitus luoda perustaa työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Niitä ohjataan soveltamaan opetussuunnitelmatyössä, osaamisprofiilien laadinnassa ja osaamisen arvioinnissa11. Edellä mainittujen kehittämiskohteiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä otetaan huomioon uudenlaisten koulutusjatkumojen, jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien ja joustavien opintopolkujen kehittäminen12. Näitä periaatteita tähdennetään myös Metropolian strategiassa 2021–203013 sekä Metropolian pedagogisissa linjauksissa14. Osaamisalueen opetussuunnitelmatyössä tämä kaikki näkyi esimerkiksi usealle tutkinnolle yhteisten väyläopintojen rakentamisessa ja erilaiset oppijat huomioivien toteutussuunnitelmien kehittämisessä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin opintojaksojen sisälle sijoittuvien pienempien osaamiskokonaisuuksien rakentamiseen. Pienempien osaamiskokonaisuuksien tarjoaminen myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille mahdollistaa koko elämänkaaren läpi jatkuvan osaamisen kehittämisen. Oppija voi halutessaan poimia yksittäisiä opintoja oman osaamisen päivittämiseksi tai täydentämiseksi ilman sitoutumista koko tutkinnon suorittamiseen. Yhteiskehittäminen haastaa ja palkitsee Opetussuunnitelmien uudistamistyön pilottiin oli nimetty tutkinnoittain ops-vastaavat, joilla oli erikseen resursoitua työaikaa tehtävään. Osa tutkinnoista jakoi annetun tehtävän ja työajan kahden ops-vastaavan kesken. Työskentelyä edistivät kaksi fasilitaattoria, jotka aikatauluttivat ja palastelivat koko uudistamistyön osiin. Fasilitaattorit toivat tutkimuksellisia dokumentteja ja tausta-aineistoa ops-vastaavien työn tueksi, sekä johtivat prosessia kokonaisuudessaan eteenpäin. Ops-vastaavien tehtävänä oli edistää tutkintojen asiantuntijoiden omaa kehittämistyötä tutkintojen omissa kokouksissa. Opetussuunnitelman uudistaminen työryhmän työskentelyn osalta toteutui ops-vastaavien itsenäisenä, työpareittain tai pienryhmittäin sekä koko työryhmän kesken tehtynä työnä. Koko työryhmän yhteiset tapaamiset rytmittivät työskentelyä luoden sille raamit ja työskentelyn osatavoitteet. Prosessi lähti liikkeelle yhteisen ymmärryksen luomisesta. Oltiinhan tekemässä muutosta, joka vaikuttaisi jokaisen kahdeksan tutkinnon opetussuunnitelmiin ja sitä kautta käytännön arkeen tutkinnoissa. Elimme sisältövaatimusten kannalta myös muutoksen hetkessä: samaan aikaa olivat valmistumassa Opetus – ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeiden loppuraportit Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen15 sekä Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo)16. Yhteisten opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen rakentaminen käynnistyi kokoamalla yhteen keskeiset koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamista määrittelevät dokumentit. Näiden dokumenttien pohjalta työparit sanoittivat tulevaisuuden osaamistarpeita konkreettisiksi osaamiskuvauksiksi ja sisällöiksi. Kaikille sote-ammattilaisille yhteistä osaamista sanoittamalla pystyttiin tunnistamaan ja muodostamaan mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia viiden opintopisteen laajuisia opintojaksokokonaisuuksia. Tämän työskentelyn rinnalla työstettiin jo aiemmin yhteisinä opintoina toteutuvia opintojaksoja, joiden sisältöjen päivitystarpeita tarkasteltiin suhteessa aiemmin mainittuun kirjallisuuteen. Tähän päivittämistyöhön kutsuttiin mukaan kyseisten opintojen opettajat. He osallistuivat myös uusien opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen muotoiluun tarkoituksenmukaisiksi koetuissa työvaiheissa. Opintojaksojen työversioita reflektoitiin, muovailtiin ja parastettiin ops-vastaavien yhteisissä työpajoissa syksyn 2023 aikana. Työskentelyn loppuvaiheessa uusien opintojaksojen osaamistavoitteita ja sisältöjä peilattiin jälleen kirjallisuuteen. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että uudet opintojaksot kattavat kirjallisuudessa kuvatun tulevaisuutta ennakoivan yhteisen osaamisen osa-alueet. Yhteisten opintojaksojen työskentelyn rinnalla kaikki tutkinnot toteuttivat itsenäisesti omaa opetussuunnitelmatyötään. Työskentelyssä huomioitiin ammattialakohtaiset opetussuunnitelman päivitystarpeet sekä uusien yhteisten opintojaksojen vaikutukset opetussuunnitelman rakenteeseen ja sisältöihin. Yhteiskehittämistä edistivät monet yhteensovitetut tekijät yhteisen ymmärryksen luominen koko prosessin ajan: mihin pyrimme, mitä teemme, miksi, millä aikataululla ja kenen toimesta fasilitaattorien tietoperustainen ops-työn johtaminen monitasoinen ja monialainen työskentely ops-kehittämisen ryhmässä, tutkintojen asiantuntijaryhmissä, pareina ja yksilöinä halu tehdä yhdessä ja sitoutuminen tavoitteelliseen tekemiseen tekemisen vastuutus ja aikataulutus. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ohjaavat opetussuunnitelmatyötä eteenpäin Metropoliassa laatu ohjaa kaikkea toimintaamme. Käytännössä työtä ohjaa jatkuvan kehittämisen tai parantamisen PDCA-malli, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään spiraalimaisessa prosessissa.17 Arvioidessamme nyt pilottia tunnistamme niin onnistumista kuin edelleen kehitettävää osana koko Metropolian tutkintorakenneuudistusta. Alkuvaiheessa luonnollista muutosvastarintaa aiheuttivat tutulta mukavuusalueelta poistuminen eli kehittämisen kohteen muuttaminen oman tutkinnon opetussuunnitelmasta kohti laajempaa sote-ammattilaisten yhteistä osaamista sekä omista totutuista opintojaksototeutuksista luopuminen. Muutoksen tarvetta kyseenalaistettiin, kiire ja sitoutumattomuus yhteiseen tekemiseen näkyivät sekä vastustuksena että passiivisuutena. Yhteisen ymmärryksen jakamisella kehittämisessä päästiin eteenpäin. Ymmärryksen lisääntyessä annettiin myös tutkinnoille muutamia poikkeuslupia toteuttaa opetusta valitsemallaan tavalla, koska tutkintojen erilaisuus ja tutkintojen sisäiset kehittämistyöt niin vaativat. Selvänä kehittämiskohteena tunnistimme ohjeistusten selkeyden ja oikea-aikaisuuden merkityksen. Yhdessä keskustelun ja yhteisen ymmärryksen synnyttämisen merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa. Tässä vaiheessa pilotin lopputulemaa voi kiteyttää seuraavaan yhden tutkinnon ops-vastaavalta saatuun palautteeseen: ”Vaikeaa oli, mutta lopputulos on todella hyvä. Kyllä kannatti.” Työtä onkin hyvä jatkaa levittämällä pilotin tuloksia ja yhteiskehittämällä edelleen sote-alan yhteisiä opintoja Metropolian Terveyden ja Hyvinvoinnin osaamisalueiden asiantuntijoiden kanssa. Pilotin aikana tunnistettiin myös kuntoutuksen neljän tutkinnon eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian yhteinen kuntoutuksen tietopohja. Toimintaterapiatutkinnon asiantuntijat arvioivat paraikaa, miten pilotissa tunnistettu yhteinen kuntoutuksen tietopohja näyttäytyy osana toimintaterapeuttitutkinnon uutta opetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelmapilotin tavoitteista tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimusten huomioiminen ja osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen opetussuunnitelmatyössä toteutuivat pääsääntöisesti hyvin. Moniammatillisten voimavarojen hyödyntäminen erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luomisessa ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen ovat käynnistyneet nyt keväällä konkreettisesti ensimmäisen vuoden opintojen toteutussuunnittelussa. Näiden arviointia jatkamme myöhemmin kuluvana vuonna, jolloin opiskelijapalautteet antavat meille arvokasta tietoa jatkuvan kehittämisen ja parantamisen polulla. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Maria Kruus toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen tiimin tiimivastaavana. Maria on toiminut pitkään Metropoliassa, useissa eri tehtävissä. Lähiesimiehen tehtävät, ihmisten kohtaaminen, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat Marian työskentelyn kulmakiviä. Heidi Stenberg toimii Metropoliassa Kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisaluejohtajana. Heidi on toiminut Metropoliassa useassa tehtävässä sekä asiantuntijana että johtajana. Heidi uskoo vahvasti yhdessä tekemisen voimaan, kuten myös siihen, että omalla innostumisella voi myös innostaa muita. Lähteet 1 Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia- blogi, 10.6.2020. 2 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 3 Raatikainen, E. & Pakarinen, S. 2022. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi kasvetaan yhdessä oppien. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 4 Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Matkalla monialaisuuteen 2/2. Sotemuotoilijat-blogi, 18.4.2023. 5 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 6 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Kärki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 7 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 24/2019. 8 Laanterä, S. & Saunders, H. (toim.) 2020. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. 9 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 10 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 11 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 12 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene ry. 13 Metropolia 2020. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Metropolia 2020. Metropolia Ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset strategiakaudelle 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Valtioneuvosto 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. 16 Valtioneuvosto 2023. Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus. Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64. 17 Laatu Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Palvelumuotoilusta monitahoiset hyödyt sotepalveluiden kehittämiseen
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat murroksessa sote-uudistuksen ja kiristyvän taloustilanteen takia. Asiakkaan rooli on muuttunut palvelunkäyttäjänä entistä aktiivisemmaksi toimijaksi valinnan vapauden lisäännyttyä. Palvelumuotoilu kehittämisen lähestymistapana on yksi oiva vaihtoehto uusien ratkaisujen kehittämiselle muutosten keskellä, koska se tarjoaa useita hyötyjä niin asiakkaille kuin organisaatioillekin. Palvelumuotoilu kehittämisen lähtökohdaksi Palvelumuotoilu on ihmislähtöinen ja osallistava kehittämisen lähestymistapa nykyisten ja uusien palvelujen kehittämistä varten. Sen tavoitteena on luoda selkeämpiä palvelukokonaisuuksia, parantaa asiakasvuorovaikutusta ja tuottaa palvelukokemuksia. Palvelumuotoilua voidaan hyödyntää asiakaslähtöisten yksilöllisempiä palveluiden kehittämisessä, koska kehittämistoimintaan osallistetaan mukaan asiakkaita aktiivisesti ja monipuolisesti eri kehittämismenetelmien avulla. Asiakas halutaan tuoda aidosti mukaan kehittämisprosessiin, jotta kehitettävää palvelua voidaan ymmärtää juuri hänen näkökulmastaan. Asiakasymmärryksessä korostuvat asiakkaiden tarpeet, toiveet ja arvot, jotka kiteytetään uuden tai päivitetyn ratkaisun kehittämiseksi. Asiakaslähtöisen ajattelutavan tulisi olla palvelujen järjestämisen ja kehittämisen lähtökohta. Vaikka asiakaslähtöisyydestä puhutaankin paljon, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että asiakas otettaisiin aidosti mukaan kehittämiseen. Organisaatioissa keskustellaan asiakkaista, mutta palveluiden kehittämiseen liittyvät päätökset saatetaan silti edelleenkin tehdä pelkästään organisaation omien näkökulmien, luulojen ja olettamusten perusteella1. ei pelkästään riitä, vaan mukaan on saatava laajasti myös kehittämisorganisaation ammattilaisia ja johtoa. Palvelumuotoilu onkin yhteinen oppimismatka, jossa yhdessä tekeminen ja yhteisen näkemyksen saavuttaminen vaativat aikaa, yhteisiä kohtaamisia ja vuorovaikutusta.2 Tällä hetkellä peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa, jossa on viisi tavoitetta palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantaminen palveluiden monialaisuuden ja yhteentoimivuuden varmistaminen kustannusten nousun hillitseminen.3 Ohjelmassa tuodaan esille, että asiakkaiden osallistuminen palveluiden kehittämiseen on varmistettava tavoitteiden saavuttamiseksi4 , joiden tueksi palvelumuotoilulla olisi varmasti annettavaa. Asiakkaan oikeus osallistua palveluidensa kehittämiseen Perinteinen organisaatiolähtöinen kehittäminen on vallinnut pitkään julkisen sotealan palveluissa, joissa toiminta on yleisesti hyvin asiantuntijakeskeistä ja hierarkkista. Lisäksi organisaatioiden palveluja ohjaavat erilaiset säädökset, periaatteet ja arvoperusta.5 Viime vuosien aikana asiakkaan perinteinen rooli on ollut muutoksessa yksilön vastuun ja valinnan vapauden lisäännyttyä. Asiakas on yhä enemmän yksilö, jolla on oikeus osallistua hoitonsa suunnitteluun ja toteutukseen6,7. Osallistumisen edistäminen on organisaation velvollisuus8. Hyvinvointialueita koskevan lain (611/2021) mukaan asiakkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan9. Asiakkaat ja ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että asiakas pitäisi ottaa enemmän mukaan palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen10. Palvelumuotoilu sopii hyvin palveluiden kehittämiseen sote-alalla ihmislähtöisen lähestymistavan ja alalla tapahtuvien jatkuvien muutosten takia. Muutokset vaativat yhteistyötä sekä uusia ajattelu- ja toimintatapoja11. Muutoksessa on keskeistä asiakaskokemuksen huomioiminen ja yhdessä tekeminen moniammatillisissa tiimeissä. Palvelumuotoilu pystyy haastamaan myös organisaatioiden perinteistä hierarkiaa ja siiloutumista.12 Asiakasymmärryksen lisäksi ammattilaisten kokemustieto ja asiantuntemus ovat tärkeitä palveluiden kehittämisessä. Ammattilaisten roolin tulisi muuttua muutoksen kohteesta enemmän aktiiviseksi kehittäjäksi. Silloin omaan työhönsä pystyisi myös vaikuttamaan ja oppimaan uusilla tavoilla. Vastuu aktiivisesta kehittäjäroolista ja sen tukemisesta on ammattilaisilla itsellään, mutta myös johtajilla ja organisaatioilla. Painopiste kehittämisessä on siirtymässä muodollisesta täydennyskoulutuksesta työpaikoilla tapahtuvaan yhteiskehittämiseen.13 Yhdessä asiakkaiden ja työyhteisön kanssa Palvelumuotoilun avulla saadaan laajasti asiakkaan ja organisaation äänet yhdessä esille. Kehittämisprosessiin osallistutaan tasavertaisessa yhteistyössä osallistavien kehittämismenetelmien avulla. Menetelminä voidaan hyödyntää esimerkiksi yhteisiä ideointityöpajoja, haastatteluja tai asiakasraateja. Asiakkaiden osallistuminen mahdollistaa organisaatioille asiakasymmärryksen saamisen. Sen lisäksi osallistuminen tarjoaa kokemukseni mukaan positiivisia kokemuksia ja hyötyjä kaikille osallistujille, niin asiakkaille, työyhteisölle kuin organisaatiollekin. Palvelumuotoilun hyötyjä asiakkaalle ovat kuulluksi tuleminen itsemääräämisoikeuden vahvistuminen vaikuttamismahdollisuudet palveluiden sisällön kehittämiseen ammatillisten käsitteiden ja käytäntöjen selkeytyminen palveluihin sitoutumisen ja asiakastyytyväisyyden vahvistuminen. Hyötyjä työyhteisölle ovat kuulluksi tuleminen arjen työrutiineista irtautuminen asiantuntijuuden huomioiminen palveluiden sisällöissä näkökulmien avartuminen asiakasnäkökulman ja laajemman ammatillisen näkökulman avulla palvelun kehittämiskohteiden tunnistaminen yhteistyön ja verkostoitumisen uudet mahdollisuudet työhön sitoutumisen vahvistuminen. Kohti kilpailukykyisempää liiketoimintaa Palvelumuotoilu edistää asiakaslähtöisempää toimintaa organisaatioissa. Parhaimmillaan asiakkaiden ja ammattilaisten vuorovaikutus, näkemykset ja osaaminen muuttavat kehitettävän palvelun lisäksi myös organisaation toimintatapoja entistä toimivammiksi. Hyötyjä organisaatiolle ja sen liiketoiminnalle ovat organisaatiokulttuurin muuttuminen entistä asiakaskeskeisempään suuntaan yhteisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääntyminen asiakkaan palvelua kohtaan tunteman todellisen kiinnostuksen tunnistaminen uusien, vaihtoehtoisten ratkaisujen löytyminen kehittämisratkaisujen testaamisen mahdollisuus kohderyhmän kanssa ennen lopullista ratkaisua tuotteiden ja palvelujen laadun parantuminen organisaation osaamisen ja tietoperustan syventyminen työyhteisön vahvempi sitoutuminen organisaation toimintaan ja periaatteisiin asiakasymmärrykseen perustuvien parempien palveluiden luominen, mikä johtaaiiketoiminnan kasvun. Palvelumuotoilusta hyötyvät organisaatiot, jotka haluavat kehittää liiketoimintaansa nostamalla asiakaskokemuksensa ja yhteistyön eri toimijoiden välillä uudelle tasolle. Kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa, resursseja, osaamista ja kehittämismenetelmien tuntemista. Ennen kaikkea palvelumuotoilu vaatii kuitenkin organisaatiolta kannustavaa ilmapiiriä, jossa lähdetään yhdessä rohkeasti ja innostavasti tekemään, ideoimaan ja kokeilemaan. Kokemuksen karttuessa palvelumuotoilua voidaan hyödyntää seuraavissakin prosesseissa, jolloin kehittämisestä saadaan pitkäjänteistä ja säännöllistä toimintaa. Kirjoittaja Salla Kivelä on tutkimuksesta, kehittämisestä ja yhteistyöstä innostuva yliopettaja (TtT), joka tarttuu uteliaasti ja innokkaasti opetustyön lisäksi kehittämisen mahdollisuuksiin. Salla on perehtynyt monipuolisesti tutkimusmenetelmien maailmaan ja nauttii erityisesti opinnäytetöiden ohjaamisesta. Lisäksi palvelumuotoilun monet mahdollisuudet inspiroivat uusien ja entistä asiakaslähtöisempien palvelujen kehittämiseksi sosiaali- ja terveysalalle. Lähteet 1 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2 THL 2022. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. 3,4 STM 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020-2022. Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 3. 5 Erkko, P, Eloranta, S & Vuolas, M. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisyys palvelumuotoilun näkökulmasta. Talk-verkkolehti, HYVE – Health and Well-being. 20.8.2020. 6 THL 2022. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. 7 Erkko, P, Eloranta, S & Vuolas, M. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisyys palvelumuotoilun näkökulmasta. Talk-verkkolehti, HYVE – Health and Well-being. 20.8.2020. 8 THL 2023. Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä. 9 Laki hyvinvointialueesta 611/2021. Annettu Helsingissä 29.6.2021. 10 Weiste, E, Käpykangas, S, Uusitalo, L-L & Stevanovic, M. 2020. Being Heard, Exerting Influence, or Knowing How to Play the Game? Expectations of Client Involvement among Social and Health Care Professionals and Clients. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (16). 16: 5653. 11 Faust, J, Mager, B & Massa, C. 2023. Healthcare Complexity and the Role of Service Design in Complex Healthcare Systems. Teoksessa: Pfannstiel M.A. (toim.) Human-Centered Service Design for Healthcare Transformation. Springer, Cham. 12 Fry, K. 2017. Why Hospitals Need Service Design: Challenges and methods for successful implementation of change in hospitals. Norwegian University of Science and Technology. 13 Juujärvi, S, Sinervo, T, Laulainen, S, Niiranen, V, Kujala, S, Heponiemi, T & Keskimäki, I. 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. THL – Päätösten tueksi 3/2019.