Sotemuotoilijat

Mitä tekee digikliininen asiantuntija? Mihin hän työelämässä sijoittuu? Mitä hän osaa ja missä hän voi osaamistaan parhaiten hyödyntää? Kliininen asiantuntijuus + digitaaliset toimintaympäristöt = digikliininen asiantuntijuus  Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut kliininen asiantuntija voi toimia vaativaa osaamista edellyttävissä terveydenhuollon ja hoitotyön kehittämis- ja johtotehtävissä. Kliinisen asiantuntijuuden tutkinto-ohjelmassa kliininen osaaminen yhdistyy tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen. Eri oppilaitoksissa osaamista voi syventää esimerkiksi akuuttihoitotyön, mielenterveys- ja päihdetyön, palliatiivisen hoidon, omahoidon tukemisen, kansansairauksien hoitotyön, johtamisen tai terveysalan digitalisaation suuntaan, kunkin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman mukaisesti.   Niin sanotun digikliinisen asiantuntijan YAMK-tutkinnossa yhdistyvät aiemmin hankittu kliininen asiantuntijuus ja tutkintoon sisältyvät uudet osaamiset terveysalan digitalisaatioon, digitaalisten palveluratkaisujen ymmärtämiseen, kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyen. Tämä digikliiniseksi kutsuttu osaamisyhdistelmä muodostaa osaamisen perustan. Terveysalan digitalisaatiota tarkastellaan eri taustatutkintojen näkökulmista, kuten esimerkiksi sairaanhoitajan, suuhygienistin, bioanalyytikon, röntgenhoitajan, fysioterapeutin tai jalkaterapeutin. Keskittyminen digitalisaatioon ilmiönä mahdollistaa opiskelijaksi hakeutumisen monilla eri taustatutkinnoilla, samalla tukien moniammatillisen osaajayhteisön muodostumista.  Monet tutkinnosta valmistuvat tulevat toimimaan tulevaisuuden sotepalveluiden kehittäjinä, sotemuotoilijoina, viemällä tutkinnon mahdollistamaa laaja-alaista osaamista käytäntöön.  Digikliinisen asiantuntijuuden osaamisen ydin  Digikliinisen asiantuntijan osaamisessa korostuvat digitaalisten ratkaisujen, mobiilisovellusten, etä- ja virtuaalipalvelujen ja digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjausosaaminen sekä asiantuntijaosaamisen tuotteistaminen1. Toisin sanoen asiantuntijan tulee osata hyödyntää, kehittää ja arvioida digitaalisia palveluja erilaisilla päätelaitteilla, hyödyntää etäyhteyksiä ja virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia osana hoitoprosesseja ja organisaatioiden kehittämistä ja tehdä omaa osaamistaan näkyväksi huomioon ottaen tulevaisuuden tarpeet.   Digikliinisen asiantuntijan osaamisen sisällöllisiksi kärjiksi on tällä hetkellä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tunnistettu  sosiaali- ja terveysalan digitalisaatio ja digitaaliset palvelut  terveys- ja hyvinvointiteknologia, tekoäly ja robotiikka  palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen ja asiakasosallisuus  asiakkaiden ohjaaminen digitaalisissa ympäristöissä  laadun hallinta, kehittäminen ja johtaminen  digikliinisen asiantuntijan rooliin kasvaminen   digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen  tutkimuksellinen kehittäminen ja innovaatiotoiminta (kuvio 1).    1. Teknologia-osaaminen  Teknologia-osaaminen tarkoittaa työntekijän kykyä käyttää erilaisia teknologisia välineitä ja ratkaisuja osana omaa työtään, terveydenhuollon kontekstissa osana potilaan vaikuttavaa hoitoa.  Teknologisen osaamisen lisäksi digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen liittyy eettistä osaamista, motivaatiota ja halua niiden hyödyntämiseen2,3.  Eittämättä digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen vahva perusta muodostuu juuri tämän osaamisen ympärille. Teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksien oivaltamisen lisäksi ytimessä ovat toimialalla tapahtuvat muutokset, kuten liiketoimintamallien ja asiakaskäyttäytymisen muutokset, tulevaisuusvisiotkin. Monesti teknisten ratkaisujen kehittämisessä on enemmän kyse ajatusmallien muuttamisesta ja muutoksen johtamisesta kuin varsinaisesta teknisen osaamisen kerryttämisestä. Tärkeää on laaja-alainen ymmärrys nykyisistä ja tulevista mahdollisuuksista, joilla pyritään hyödyntämään viimeisintä teknologiaa osana potilaiden tehokasta ja turvallista hoitoa.   2. Digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen   Digikyvykkyyksien kehittäminen liittyy tiiviisti teknologiaosaamiseen ja osaamisen kehittämishalukkuuteen. Digikyvykkyyksillä tarkoitetaan toimijoilla olevia tietoja, taitoja ja asenteita, joiden avulla he voivat elää, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan digitaalisiin toimintoihin.   Tunnistettu on, että digitaalisten taitojen hallinta myös terveydenhuollossa on välttämätöntä. Tutkimuksissa on osoitettu, että terveysalan opiskelijoiden digikyvykkyyksien kehittymistä on tuettu integroimalla digiosaamista tutkintojen opetussuunnitelmiin muutosten ollessa kuitenkin melko hitaita4,5. Lisäksi tiedetään, että digikyvykkyyksien kehittäminen ei välttämättä ole systemaattisia eikä se ilman tavoitteellista johtamista integroidu osaksi käytännön työtä.  Käytännössä digikyvykkyyksiä voidaan kehittää useilla eri tavoilla, kuten järjestämällä monipuolisesti aiheeseen liittyvää koulutusta, jonka avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat oppia uusimpien työvälineiden ja järjestelmien käyttöä myös työelämässä toimiessaan  kehittämällä teknologista infrastruktuuria tarve- ja käyttäjälähtöisesti, jolloin digitaalisen ratkaisun loppukäyttäjä on osallisena kehittämis- ja käyttöönottoprosessien varhaisissa vaiheissa, jolloin myös kehitettyjen ratkaisujen käyttöönotto on helpompaa  lisäämällä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten koulutusorganisaatioiden, työelämätoimijoiden, tutkimuslaitosten ja teknologiayritysten välillä, jolloin uusia innovaatioita ja mahdollisuuksia saadaan entistä tehokkaammin esille.  3. Eettinen osaaminen   Eettinen osaaminen tukee yhtä hoitotyön tärkeintä periaatetta: eettistä vastuuta potilaasta, hänen hoidostaan ja hyvinvoinnistaan. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet (2020)6 ohjaavat monien eri ammattiryhmien työtä, esimerkiksi suojelemaan ihmiselämää, yksilöllisesti edistämään potilaan hyvää oloa, tukemaan itsemääräämisoikeutta tai mahdollisuutta osallistua omaan hoitoonsa. Yhä enenevissä määrin digitaalisiin kanaviin ja palveluratkaisuihin siirryttäessä eettisen osaamisen merkitys korostuu ja rooli muuttuu. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat, miten huomioida potilaan yksilölliset tarpeet, miten huolehtia itsemääräämisoikeuden toteutumisesta, miten luoda avointa vuorovaikutusta ja keskinäistä luottamusta, kun toimintaympäristö on digitaalinen. Osittain jo perinteisten digitaalisten ratkaisujen lisäksi eettistä osaamista haastavat edelleen kehittyvät teknologiat, tekoäly, big data ja robotiikka, jotka ovat vasta saapumassa terveydenhuoltoon.   4. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen  Moniammatillinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (TKI) ovat tärkeitä työelämän kehittämisessä. TKI-osaamisen teemat on nostettu esiin esimerkiksi Opetushallituksen (2019)7 Osaaminen 2035 -raportissa ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen yhteisissä kompentensseissa (2022)8, jotka kuvaavat YAMK-tutkintojen suorittaneiden osaamisen tasoa. Näissä raporteissa esiin on nostettu muun muassa   asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen  innovaatio-osaaminen  tiedonhaku- ja arviointitaidot  tiedonhallinta- ja analysointitaidot  tulevaisuutta ennakoivien ratkaisujen kehittäminen eri TK-menetelmiä hyödyntäen.   Lisää TK-menetelmien roolista työelämälähtöisessa kehittämisessä voit lukea Mari Virtasen tekstistä Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022)9.    5. Vuorovaikututus- ja viestintäosaaminen  Monikanavainen asiantuntijaviestintäosaaminen kuuluu myös digikliinisen asiantuntijan profiiliin. Asiantuntijaviestinnän tarkoituksena on selkeästi ja ymmärrettävästi välittää tutkittuun tietoon perustuvaa luotettavaa tietoa ja näkemyksiä suurelle yleisölle, joka voi hyödyntää sitä edelleen omissa yhteyksissään. Monikanavaisesti viestintää voi toteuttaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla, lehtiartikkeleissa ja podcasteissä. Asiantuntijaviestintäosaaminen liittyy tiiviisti osaamisen näkyväksi tekemiseen ja asiantuntijaosaamisen tuotteistamiseen. Suunniteltu ja hyvin toteutettu asiantuntijaviestintä tukee sekä henkilöbrändin että organisaatiomielikuvien muodostumista, samalla avaten kanavan luotettavan tiedon levittämiseen.    Vuorovaikutusosaaminen sisältää taitoja kommunikoida selkeästi ja ymmärrettävästi sekä kuunnella ja ymmärtää erilaisten ihmisten näkökulmia, erityisesti digitaalisten palveluratkaisujen kehittämisessä. Se on digikliinisen asiantuntijan roolissa myös tärkeää.  Digikliininen sotemuotoilija työelämässä   Tällä hetkellä suuri osa Metropolia Ammattikorkeakoulun digikliinisistä asiantuntijoista sijoittuu tutkinnon tuottamaa osaamista vastaaviin tehtäviin, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjiksi, sotemuotoilijoiksi. Sotemuotoilulla tarkoitan palvelujen asiakaslähtöistä kehittämistä palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita ja odotuksia.  Sotemuotoiluajatus kattaa digitaalisten palvelujen koko kokonaisuuden: sisältöjen, toiminnallisuuksien, tyytyväisyyden, käytettävyyden ja laadun kehittämisen. Uusiin tehtäviin työllistyneiden nimikkeitä ovat olleet esimerkiksi asiantuntija/erityisasiantuntija, suunnittelija/erityissuunnittelija, konsultti, projekti-, palvelu- tai asiakaspäällikkö, sovelluskehittäjä- tai asiantuntija. Tutkinnolla voi sijoittua myös osastonhoitajan, lehtorin tai yrittäjän tehtäviin (ks. kuvio 1). Sotemuotoilun näkökulmasta kiinnostavaa on seurata terveydenhuollon toimenkuvien ja roolien muodostumista digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen ympärille.  Uudenlaisista digitaalisista palveluratkaisuista hyvänä esimerkkinä ovat yksityisen sektorin digiklinikat, joissa asiakasta palvellaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan etänä. Tällainen uudistunut työn tekemisen tapa mahdollistaa myös hoitohenkilökunnalle erilaisen työroolin, joita voisi terveydenhuollon kentällä ajatella laajemminkin. Samalla konseptilla tulevaisuudessa voisi nähdä esimerkiksi digitaalisen opettajan, perehdyttäjän tai potilasohjaajan roolit. Puhumattakaan mahdollisuuksista, joissa robotti voisi ottaa osan hoitajien kuormasta10.    Käytännössä uusien digitaalisten palvelujen käyttö ja digitaalisten työroolien haltuunotto kuormittavat kliinistä työtä tekevää henkilöstöä. Aiempien tutkimusten11 ja käytännön kokemusten perusteella tiedetään, että digitaalisten ratkaisujen haltuunotto oman työn ohella on haastavaa ja aikaa vievää. Hyvä ajatus voisi olla tulevaisuuden työroolien uudelleentarkastelu, jolloin osa kliinisistä asiantuntijoista voisi syventyä edelleen kliiniseen työn kehittämiseen, osa digitaalisten ratkaisujen asiantuntijoiksi.  Lisää tietoa digikliinisen asiantuntijan tutkinnosta voi etsiä Opintopolun kuvauksista 12 , Metropolia Ammattikorkeakoulun sivuilta ja digikliinisten opinto-oppaasta.   Lähteet  1 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 2 Konttila J, Siira H, Kyngäs H ym. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. J Clin Nurs. 28:745–761. https://doi.org/10.1111/jocn.14710  3 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 4 Cummings E, Shin E, Mather C, Hovenga E. 2016. Embedding nursing informatics education into an Australian undergraduate nursing degree. Studies in Health Technology and Informatics 225, 329–333. https://doi.org/10.3233/978-1-61499 -658-3-329. 5 Risling T. 2017. Educating the nurses of 2025: Technology trends of the next decade. Nurse Education in Practice 22, 89–92. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2016.12.007. 6 Sairaanhoitajat 2020. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. 7 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf)  8 Arene 2022.  Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. 9 Virtanen M. 2022.  Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022). 10 Ojanperä S. 2022. Hyvinvointialuejohtaja jakaisi hoitajien taakkaa roboteille ja muille ammattikunnille – ”Hoitotyössä olevien on arvioitava, minkä osan siitä voisi tehdä joku muu”. Uutiset 13.12.2022. Yle.  11 Brown J, Pope N, Bosco AM, Mason J, Morgan A. 2020. Issues affecting nurses' capability to use digital technology at work: An integrative review. J Clin Nurs. 29: 2801–2819. https://doi.org/10.1111/jocn.15321 12 Opintopolku https://opintopolku.fi/