Vuosi: 2024

Digitaaliset ratkaisut helpottamaan kroonisen kivun itsehoitoa

13.6.2024
Mari Lehtori Virtanen

Krooninen kipu on maailmanlaajuinen terveysongelma, joka vaikuttaa miljooniin ihmisiin. Maailman väestöstä kroonista kipua kokee noin 20%, Suomessa noin 25%1,2. Kroonisella kivulla tarkoitetaan kipua, joka kestää yli kolme kuukautta tai jatkuu alkuperäisen vamman tai sairauden parannuttua3. Tämä kipu voi johtua monista syistä, kuten vammoista, sairauksista tai hermovaurioista. Krooninen kipu vaikuttaa merkittävästi ihmisten elämänlaatuun, toimintakykyyn ja mielenterveyteen, ja se johtaa usein työkyvyttömyyteen, lisääntyneisiin terveydenhuoltokuluihin ja heikentyneeseen elämänlaatuun.4 Se voi myös aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja sosiaalista eristäytymistä. Yleisimpiä kroonisen kivun muotoja ovat alaselkäkipu, niskakipu, nivelrikko, migreeni ja neuropaattinen kipu. Ensisijaisesti pitkäaikaiseen kipuun suositellaan lääkkeettömiä kivunhallintakeinoja, joita ovat esimerkiksi liikuntaharjoitukset, manuaalinen terapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT), mindfulness ja meditaatio, säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio ja  hyvä unihygienia. Tähän valikoimaan digitaaliset ratkaisut tuovat hyvän lisän. Pitkäaikaisen kivun hoidon digitalisoituminen Pitkäaikaisen kivun hoito ei yleensä pyri kivun täydelliseen poistamiseen, vaan keskittyy toimintakyvyn säilyttämiseen, kivunhallintakeinojen parantamiseen ja potilaan voimavarojen ja sopeutumiskyvyn tukemiseen5. Pitkäaikaisesta kivusta kärsivien potilaiden hoitoon on ehdotettu uusien digitaalisten palveluiden kehittämistä, jotka voivat parantaa erityisesti hoidon saavutettavuutta, hoitosuhteen jatkuvuutta ja hoidon tehokkuutta. Tällaisia digitaalisia ratkaisuja ovat muun muassa verkkopohjaiset ohjelmat ja älylaitteiden sovellukset, kuten kipupäiväkirjat, harjoitusohjelmat ja mindfulness-sovellukset etähoidon ja telelääketieteen ratkaisut, joiden kautta potilaat voivat saada konsultaatioita ja seurantaa terveydenhuollon ammattilaisilta6 verkkoalustat ja portaalit, joista hyvä esimerkki on Terveyskylän Kivunhallintatalo7, joka tarjoaa potilaille tietoa erilaisista kiputiloista ja niiden hoidosta samalla tukien itsehoitoa ja kivun hallintaa verkossa toimivat tukiryhmät ja foorumit, jotka tarjoavat vertaistukea, kokemusten jakamista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta virtuaalitodellisuuden sovellukset, jotka voivat auttaa potilaita rentoutumaan ja hallitsemaan kipua interaktiivisten ja immersiivisten menetelmien avulla8. Näitä palveluita voitaisiin käyttää kipupotilaiden ohjauksessa, neuvonnassa, motivoinnissa ja seurannassa9. Tällä hetkellä Suomessa potilailla on käytössään Terveyskylän Kivunhallintatalo10, joka on yliopistollisten sairaaloiden yhteistyössä kehittämä kansallinen palvelu. Kipupotilaiden kokemuksia digitaalisista ratkaisuista Metropolian Ammattikorkeakoulun YAMK-opiskelija Liisa Enqvist (2024) tutki opinnäytteessään potilaiden kokemuksia pitkäaikaisen kivun hoidosta digitaalisten ratkaisujen avulla. Kirjallisuuskatsauksen aineistosta nousi esiin 6 keskeistä teemaa, joita potilaat pitävät tärkeänä digitaalisessa ratkaisussa: tuen saaminen itsehoidon edistämiseen mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen tiedollisen tuen saaminen mahdollisuus tehdä harjoituksia mahdollisuus tehdä itserekisteröintiä ja digitaalisen ratkaisun hyvä käytettävyys.11 Potilaat arvostavat erityisesti näiden ratkaisujen tarjoamaa tukea omassa kivunhallinnassaan, mahdollisuutta sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden saman kokeneiden kanssa sekä helppokäyttöisyyttä ja käytettävyyttä arjessaan. Tiedollinen  tuki kivun luonteesta ja sen hallintakeinoista on myös keskeisessä roolissa potilaiden kokemusten mukaan. Kivunhoidon digitaalinen tulevaisuus Pitkäaikaisen kroonisen kivun digitaaliset ratkaisut näyttävät lupaavilta monessa suhteessa. Näitä ratkaisuja kehitetään jatkuvasti paremmin vastaamaan potilaiden tarpeita ja parantamaan heidän elämänlaatuaan. Digitaaliset ratkaisut voivat tarjota esimerkiksi: personoidumpaa hoitoa yksilöllisten tarpeiden ja kipuprofiilien perusteella yksilöllisiä hoito-ohjelmia ja seurantaa dataan, analytiikkaan ja tekoälyyn perustuen12 uudenlaisia kivunhallintatapoja virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla13 hoitovasteiden ja kivun vaihetelun reaaliaikaista seurantaa IoTn (esineiden internet) ja älylaitteiden välityksellä14 ja tiedon jakamista ja vertaistukea verkkoyhteisöissä. Digitaaliset ratkaisut voivat tarjota nykyistä kustannustehokkaampia hoitovaihtoehtoja ja parantaa terveyspalveluiden saatavuutta. Ne mahdollistavat eri terveydenhuollon ammattilaisten sujuvan yhteistyön potilaiden hoidossa. Lisäksi käyttöliittymien kehitys helpottaa digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoa ja integroitumista potilaiden arkeen. Selkeät ja helppokäyttöiset sovellukset ja verkkopalvelut parantavat sitoutumista hoito-ohjelmiin. Kaikkinensa pitkäaikaisen kroonisen kivun digitaaliset ratkaisut ovat kehittymässä kohti entistä interaktiivisempia, personoidumpia ja monipuolisempia hoitovaihtoehtoja. Tulevaisuudessa näiden ratkaisujen odotetaan tuovan merkittäviä parannuksia potilaiden elämänlaatuun ja kivunhallintaan. Tämä teksti perustuu Liisa Enqvistin opinnäytteeseen, tutkittuun tietoon ja Chat GPT:n kanssa käytyihin keskusteluihin. Kirjoittaja Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Ahmed H, Mushahid H, Hamza SM. 2023. Virtual reality therapy: A promising solution to chronic pain management amidst an opioid crisis. Journal of Global Health 2023; 13: 03033. 2 Haanpää M, Vainio A. 2018. Kroonisen kivun epidemiologia ja kustannukset. Teoksessa Kipu. Kustannus Oy Duodecim. 3 Heiskanen T. 2022. Pitkäaikainen kipu. Lääkärikirja Duodecim. 4 Haanpää M, Vainio A. 2018. Kroonisen kivun taakka potilaalle. Teoksessa Kipu. Kustannus Oy Duodecim. 5 Enqvist L. 2024. Digitaaliset ratkaisut pitkäaikaisen kivun itsehoidossa – potilaiden kokemuksia : systemoitu kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 6 Perez J, Niburski K, Stoopler M, et al. 2021. Telehealth and chronic pain management from rapid adaptation to long-term implementation in pain medicine: A narrative review. PAIN Reports 6(1):p e912. 7 Terveyskylä, Kivunhallintatalo 8 Goudman L, Jansen J, Billot M et al. 2022. Virtual Reality Applications in Chronic Pain Management: Systematic Review and Meta-analysis. JMIR Serious Games 2022;10(2):e34402. 9 Enqvist L. 2024. Digitaaliset ratkaisut pitkäaikaisen kivun itsehoidossa – potilaiden kokemuksia : systemoitu kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 10 Terveyskylä, Kivunhallintatalo 11 Enqvist L. 2024. Digitaaliset ratkaisut pitkäaikaisen kivun itsehoidossa – potilaiden kokemuksia : systemoitu kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 12 Khan MA, Koh RGL, Rashidiani S et al. 2024. Cracking the Chronic Pain code: A scoping review of Artificial Intelligence in Chronic Pain research, Artificial Intelligence in Medicine, Volume 151. 13 Goudman L, Jansen J, Billot M et al. 2022. Virtual Reality Applications in Chronic Pain Management: Systematic Review and Meta-analysis. JMIR Serious Games 2022;10(2):e34402. 14 Hasan F, Mudey A, Joshi A. 2023. Role of Internet of Things (IoT), Artificial Intelligence and Machine Learning in Musculoskeletal Pain: A Scoping Review. Cureus 15(4): e37352.

Tulevaisuuden osaaminen, ennakointi ja yhteiskehittäminen opetussuunnitelmamuutoksia vauhdittamassa

2.5.2024
Kaisa Hartikainen, Maria Kruus ja Heidi Stenberg

Opetussuunnitelman tulee vastata tulevaisuutta ennakoiviin osaamis- ja työelämätarpeisiin. Metropolian kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella vuoden 2023 aikana tehdyn opetussuunnitelmatyön pilotin tavoitteet olivat kunnianhimoiset: tehdä uusi opetussuunnitelma, jonka lähtökohtia ovat tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimukset, osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen, erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luominen ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen. Monialaisen Metropolia Ammattikorkeakoulun mission – osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja – lisäksi opetussuunnitelmatyötä ohjasivat seuraavat pedagogiset linjaukset: oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Osaamisperustaisuus pohjautuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jonka pohjalta kuvataan, mitä tutkinnon, oppimäärän tai osaamiskokonaisuuden suorittanut tietää, ymmärtää ja osaa tehdä.1 Metropolian opetussuunnitelman kehittämistyön taustalla on tunnistettu tarve digitaalisuuden ja kestävyysosaamisen kasvattamiselle2​ sekä moninaisten opiskelijoiden joustavien opintopolkujen ja ristiinopiskelun mahdollistaminen. Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalueen pilotointi halukkuuteen vaikutti myös osaamisalueen sisäinen muutostarve yhdenmukaistaa osaamisalueen kahdeksan eri tutkinnon toimintaa ja vähentää historian saatossa muotoutuneita mikro-organisaatiokulttuureita.   Seuraavassa kerromme, miten syksyllä 2024 käyttöön otettavaa opetussuunnitelmaa rakennettiin tunnistamalla osaamisalueen sosiaali- ja terveysalan tutkintojen yhteistä ammatillista tietopohjaa ja tulevaisuusorientoituneita osaamistavoitteita. Kuvaamme myös, miten jatkuvan kehittämisen ja parantamisen malli ohjaa opetussuunnitelmien uudistamispilottia.    Tulevaisuuden yhteiset osaamiskuvaukset opetussuunnitelmatyön keskiössä   Kaikkia osaamisalueen tutkintoja koskeneessa opetussuunnitelmatyössä tavoiteltiin Metropolian tutkintorakenneuudistuksen mukaista opetussuunnitelman rakennetta, jossa ovat näkyvissä   Metropolia-tasoiset yhteiset opinnot  sosiaali- ja terveysalan tutkinnoille yhteiset opinnot ja   ammattialakohtaiset opinnot.   Näiden lisäksi kuntoutuksen eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian tutkinnoissa tavoiteltiin kaikille yhteisen kuntoutusosaamisen tunnistamista ja uuttamista yhteisiksi opintojaksoiksi.  Opetussuunnitelmatyössä erityistä huomiota kiinnitettiin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä ohjaaviin suosituksiin. Niissä korostuu tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavan osaamisen lisäksi vaade vahvistaa kaikkia alan ammattilaisia koskevaa yhteistä tietoperustaa. Tämän nähdään toteutuvan yhdenmukaistamalla opetussuunnitelmien sisältöjä yhteiseksi tunnistetun osaamisen osalta ja kehittämällä ammattikorkeakoulupedagogiikkaa siten, että se mahdollistaa osaamisen rakentumista yhdessä oppien3,4.   Yhteisten sosiaali- ja terveysalan opintojen suunnittelua ja sisällön rakentamista ohjasivat useat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoivat dokumentit5,6,7,8,9,10. Näissä dokumenteissa kuvataan eri näkökulmista kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tarvitsemaa yhteistä osaamista. Sitä vahvistamalla tuetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamistavoitteiden toteutumista ja toimintakulttuurin muutosta.   Tunnistettuja yhteisiä osaamisia ovat muun muassa  asiakaslähtöisyysosaaminen  ohjaus-, neuvonta- ja palvelujärjestelmäosaaminen  lainsäädännön tuntemus ja eettinen osaaminen  näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen  kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen  tutkimus- ja kehittämisosaaminen  työntekijyysosaaminen  viestintäosaaminen  monialainen yhteistyöosaaminen.  Opetussuunnitelmien uudistamistyössä huomioitiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n (2022) päivittyneet suositukset kaikille koulutuksille ja tutkinnoille yhteisistä kompetensseista. Arenen (2022) nimeämien yhteisten kompetenssien on tarkoitus luoda perustaa työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Niitä ohjataan soveltamaan opetussuunnitelmatyössä, osaamisprofiilien laadinnassa ja osaamisen arvioinnissa11.   Edellä mainittujen kehittämiskohteiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä otetaan huomioon uudenlaisten koulutusjatkumojen, jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien ja joustavien opintopolkujen kehittäminen12. Näitä periaatteita tähdennetään myös Metropolian strategiassa 2021–203013 sekä Metropolian pedagogisissa linjauksissa14. Osaamisalueen opetussuunnitelmatyössä tämä kaikki näkyi esimerkiksi usealle tutkinnolle yhteisten väyläopintojen rakentamisessa ja erilaiset oppijat huomioivien toteutussuunnitelmien kehittämisessä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin opintojaksojen sisälle sijoittuvien pienempien osaamiskokonaisuuksien rakentamiseen. Pienempien osaamiskokonaisuuksien tarjoaminen myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille mahdollistaa koko elämänkaaren läpi jatkuvan osaamisen kehittämisen. Oppija voi halutessaan poimia yksittäisiä opintoja oman osaamisen päivittämiseksi tai täydentämiseksi ilman sitoutumista koko tutkinnon suorittamiseen.  Yhteiskehittäminen haastaa ja palkitsee   Opetussuunnitelmien uudistamistyön pilottiin oli nimetty tutkinnoittain ops-vastaavat, joilla oli erikseen resursoitua työaikaa tehtävään. Osa tutkinnoista jakoi annetun tehtävän ja työajan kahden ops-vastaavan kesken. Työskentelyä edistivät kaksi fasilitaattoria, jotka aikatauluttivat ja palastelivat koko uudistamistyön osiin. Fasilitaattorit toivat tutkimuksellisia dokumentteja ja tausta-aineistoa ops-vastaavien työn tueksi, sekä johtivat prosessia kokonaisuudessaan eteenpäin. Ops-vastaavien tehtävänä oli edistää tutkintojen asiantuntijoiden omaa kehittämistyötä tutkintojen omissa kokouksissa. Opetussuunnitelman uudistaminen työryhmän työskentelyn osalta toteutui ops-vastaavien itsenäisenä, työpareittain tai pienryhmittäin sekä koko työryhmän kesken tehtynä työnä. Koko työryhmän yhteiset tapaamiset rytmittivät työskentelyä luoden sille raamit ja työskentelyn osatavoitteet.  Prosessi lähti liikkeelle yhteisen ymmärryksen luomisesta. Oltiinhan tekemässä muutosta, joka vaikuttaisi jokaisen kahdeksan tutkinnon opetussuunnitelmiin ja sitä kautta käytännön arkeen tutkinnoissa. Elimme sisältövaatimusten kannalta myös muutoksen hetkessä: samaan aikaa olivat valmistumassa Opetus – ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeiden loppuraportit Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen15 sekä Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo)16.  Yhteisten opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen rakentaminen käynnistyi kokoamalla yhteen keskeiset koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamista määrittelevät dokumentit. Näiden dokumenttien pohjalta työparit sanoittivat tulevaisuuden osaamistarpeita konkreettisiksi osaamiskuvauksiksi ja sisällöiksi. Kaikille sote-ammattilaisille yhteistä osaamista sanoittamalla pystyttiin tunnistamaan ja muodostamaan mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia viiden opintopisteen laajuisia opintojaksokokonaisuuksia.   Tämän työskentelyn rinnalla työstettiin jo aiemmin yhteisinä opintoina toteutuvia opintojaksoja, joiden sisältöjen päivitystarpeita tarkasteltiin suhteessa aiemmin mainittuun kirjallisuuteen. Tähän päivittämistyöhön kutsuttiin mukaan kyseisten opintojen opettajat. He osallistuivat myös uusien opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen muotoiluun tarkoituksenmukaisiksi koetuissa työvaiheissa.   Opintojaksojen työversioita reflektoitiin, muovailtiin ja parastettiin ops-vastaavien yhteisissä työpajoissa syksyn 2023 aikana. Työskentelyn loppuvaiheessa uusien opintojaksojen osaamistavoitteita ja sisältöjä peilattiin jälleen kirjallisuuteen. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että uudet opintojaksot kattavat kirjallisuudessa kuvatun tulevaisuutta ennakoivan yhteisen osaamisen osa-alueet.   Yhteisten opintojaksojen työskentelyn rinnalla kaikki tutkinnot toteuttivat itsenäisesti omaa opetussuunnitelmatyötään. Työskentelyssä huomioitiin ammattialakohtaiset opetussuunnitelman päivitystarpeet sekä uusien yhteisten opintojaksojen vaikutukset opetussuunnitelman rakenteeseen ja sisältöihin.  Yhteiskehittämistä edistivät monet yhteensovitetut tekijät yhteisen ymmärryksen luominen koko prosessin ajan: mihin pyrimme, mitä teemme, miksi, millä aikataululla ja kenen toimesta fasilitaattorien tietoperustainen ops-työn johtaminen monitasoinen ja monialainen työskentely ops-kehittämisen ryhmässä, tutkintojen asiantuntijaryhmissä, pareina ja yksilöinä halu tehdä yhdessä ja sitoutuminen tavoitteelliseen tekemiseen tekemisen vastuutus ja aikataulutus. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ohjaavat opetussuunnitelmatyötä eteenpäin  Metropoliassa laatu ohjaa kaikkea toimintaamme. Käytännössä työtä ohjaa jatkuvan kehittämisen tai parantamisen PDCA-malli, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään spiraalimaisessa prosessissa.17 Arvioidessamme nyt pilottia tunnistamme niin onnistumista kuin edelleen kehitettävää osana koko Metropolian tutkintorakenneuudistusta. Alkuvaiheessa luonnollista muutosvastarintaa aiheuttivat tutulta mukavuusalueelta poistuminen eli kehittämisen kohteen muuttaminen oman tutkinnon opetussuunnitelmasta kohti laajempaa sote-ammattilaisten yhteistä osaamista sekä omista totutuista opintojaksototeutuksista luopuminen. Muutoksen tarvetta kyseenalaistettiin, kiire ja sitoutumattomuus yhteiseen tekemiseen näkyivät sekä vastustuksena että passiivisuutena. Yhteisen ymmärryksen jakamisella kehittämisessä päästiin eteenpäin. Ymmärryksen lisääntyessä annettiin myös tutkinnoille muutamia poikkeuslupia toteuttaa opetusta valitsemallaan tavalla, koska tutkintojen erilaisuus ja tutkintojen sisäiset kehittämistyöt niin vaativat. Selvänä kehittämiskohteena tunnistimme ohjeistusten selkeyden ja oikea-aikaisuuden merkityksen. Yhdessä keskustelun ja yhteisen ymmärryksen synnyttämisen merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa.   Tässä vaiheessa pilotin lopputulemaa voi kiteyttää seuraavaan yhden tutkinnon ops-vastaavalta saatuun palautteeseen: ”Vaikeaa oli, mutta lopputulos on todella hyvä. Kyllä kannatti.” Työtä onkin hyvä jatkaa levittämällä pilotin tuloksia ja yhteiskehittämällä edelleen sote-alan yhteisiä opintoja Metropolian Terveyden ja Hyvinvoinnin osaamisalueiden asiantuntijoiden kanssa. Pilotin aikana tunnistettiin myös kuntoutuksen neljän tutkinnon eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian yhteinen kuntoutuksen tietopohja. Toimintaterapiatutkinnon asiantuntijat arvioivat paraikaa, miten pilotissa tunnistettu yhteinen kuntoutuksen tietopohja näyttäytyy osana toimintaterapeuttitutkinnon uutta opetussuunnitelmaa.   Opetussuunnitelmapilotin tavoitteista tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimusten huomioiminen ja osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen opetussuunnitelmatyössä toteutuivat pääsääntöisesti hyvin. Moniammatillisten voimavarojen hyödyntäminen erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luomisessa ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen ovat käynnistyneet nyt keväällä konkreettisesti ensimmäisen vuoden opintojen toteutussuunnittelussa. Näiden arviointia jatkamme myöhemmin kuluvana vuonna, jolloin opiskelijapalautteet antavat meille arvokasta tietoa jatkuvan kehittämisen ja parantamisen polulla.   Kirjoittajat Kaisa Hartikainen toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Maria Kruus  toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen tiimin tiimivastaavana. Maria on toiminut pitkään Metropoliassa, useissa eri tehtävissä. Lähiesimiehen tehtävät, ihmisten kohtaaminen, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat Marian työskentelyn kulmakiviä. Heidi Stenberg toimii Metropoliassa Kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisaluejohtajana. Heidi on toiminut Metropoliassa useassa tehtävässä sekä asiantuntijana että johtajana. Heidi uskoo vahvasti yhdessä tekemisen voimaan, kuten myös siihen, että omalla innostumisella voi myös innostaa muita. Lähteet 1 Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia- blogi, 10.6.2020. 2 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 3 Raatikainen, E. & Pakarinen, S. 2022. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi kasvetaan yhdessä oppien. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 4 Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Matkalla monialaisuuteen 2/2. Sotemuotoilijat-blogi, 18.4.2023. 5 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 6 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Kärki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 7 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 24/2019. 8 Laanterä, S. & Saunders, H. (toim.) 2020. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. 9 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 10 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 11 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 12 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene ry. 13 Metropolia 2020. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Metropolia 2020. Metropolia Ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset strategiakaudelle 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Valtioneuvosto 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. 16 Valtioneuvosto 2023. Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus. Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64. 17 Laatu Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Tekoäly potilaan puolella

15.4.2024
Mari Lehtori Virtanen

Tekoäly ja sen mahdolliset sovelluskohteet kiinnostavat laajasti myös terveydenhuollon toimijoita. Uudenlaisten älykkäiden mahdollisuuksien ilmaantuessa, niiden hyötyjä tarkastellaan osana terveydenhuollon asiantuntijoiden työtä, potilaiden hoitoa, ohjausta ja erilaisia päätöksentekoprosesseja. Monien mahdollisuuksien lisäksi tekoälyn käyttö aiheuttaa huolta ja nostaa esiin niin eettisiä kysymyksiä kuin osaamisen kehittämiseen liittyviä tarpeita.   Potilas voi hyötyä tekoälyn käytöstä monin eri tavoin. Edistyneet tekoälyalgoritmit ja sovellukset voivat analysoida valtavia tietomääriä hetkessä ja ennustaa potilaan tilassa tapahtuvia muutoksia. Tekoälyalgoritmit voivat auttaa tekemään tarkempia diagnooseja ja edelleen vaikuttaa hoidon varhaiseen aloittamiseen ja parempiin hoitotuloksiin. Älykkäiden teknologiaratkaisujen myötävaikutuksella voidaan tarjota entistä henkilökohtaistetumpaa hoitoa, potilaan aiempaan terveyshistoriaan perustuen.  Diagnostinen tukiäly  Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi erilaiset syövät, joiden osalta diagnostiset viiveet voivat vaikeuttaa hoitoa ja aiheuttaa yksilöllistä haittaa ja kärsimystä. Ban ym. (2023) ovat kehittäneet munasarjasyövän diagnostiikkaan koneoppimiseen perustuvaa tekoälyä, joka on tunnistanut verinäytteestä munasarjasyövälle ominaisia merkkiaineita 93 %:n tarkkuudella, osoittautuen tarkemmaksi kuin aikaisemmat diagnostiset menetelmät1. Vastaavasti munuaissyövän osalta tekoälyn avulla on saavutettu yli 99-prosenttinen tarkkuus kasvainsolukon ja terveen kudoksen erottelussa ja noin 94-prosenttinen tarkkuus syövän eri alatyyppien luokittelussa2. Rintasyövän diagnostiikassa tekoälyalgoritmeja on hyödynnetty esimerkiksi pahanlaatuisten kasvainten tunnistamiseen seulontamammografiatutkimuksissa, joissa tekoälyn tekemä tulkinta on osoittautunut yhtä hyväksi tai jopa paremmaksi kuin yksittäisen radiologin.3 Melanoomadiagnostiikkaan on saatu apuja älykkäistä neuroverkoista, jotka tunnistavat pahanlaatuisia muutoksia potilaan iholta otetuista valokuvista4. Edellisten esimerkkien lisäksi tekoälydiagnostista kehitystä on tehty pään ja kaulan alueen5 ja pediatristen syöpien6 diagnostiikkassa ja metastaattisten syöpien ennustamisessa 7. Tekoälyyn perustuvia ratkaisuja on tutkittu laajasti myös muiden sairauksien, kuten iho-, maksa- ja sydänsairauksien, rappeuttavien aivosairauksien8 ja aivoverenvuotojen9 tunnistamiseen. Yksilöllisen ja oikein ajoitetun hoidon ennustaja  Potilaan kliinisen tilan muutoksia ennustavia malleja on kehitettyvarhaisten hoitopäätösten tueksi esimerkiksi sydäninfarktien, diabeetikkojen liitännäisoireiden ja vastasyntyneiden sepsiksen ennustamiseen. Sydäninfarktien varhaisen tunnistamisen avulla hoidon painopistettä on pyritty siirtämään ennaltaehkäisevään suuntaan tunnistamalla korkean riskin potilaita jo ennen akuutin infarktin kehittymistä10.   Vastasyntyneiden tehohoidossa on pyritty tunnistamaan pienet potilaat, joiden tila on kehittymässä vaikeaan suuntaan. HUSin ensimmäisessä IBM:n Watson- projektissa tekoälymalli tunnisti vastasyntyneen sepsiksen noin 90 %:n tarkkuudella 24 tuntia ennen positiivisen veriviljelynäytteen ottoa. Tässä aineistossa merkittävinä sepsiksen kehittymistä ennustavina tekijöinä olivat hapen osapaineeseen, happikylläisyyteen ja sisäänhengityksen happiosuuksiin liittyvät parametrit.11   Diabeetikkojen hoidossa tekoälystä on etsitty apua haitallisten verensokeritasojen varhaisempaan toteamiseen, insuliiniannosten laskemiseen ja yksilöllisten riskien tunnistamiseen12.   Uusien lääkkeiden kehittäjä ja lääketurvallisuuden varmistaja  Tekoälyn mahdollisuuksia on tunnistettu myös lääkekehityksessä. Siihen liittyen Euroopan lääkevirasto on julkaissut luonnoksen tekoälyn hyödyntämisestä lääkkeiden kehittämisessä, valvonnassa ja käyttämisessä. Siitä toivotaan apua aikaa vievissä ja kalliissa kliinisissä kokeissa.13 Lääkekehityksen osalta erittäin merkittävää on, että tutkijat ovat tekoälyn avulla löytäneet ensimmäiset uudet antibiootit 60 vuoteen. Näistä toivotaan apua esimerkiksi antibiottiresistenttien Stafylococcus Aureus (MRSA) -bakteeri-infektioiden hoitoon14.   Huomionarvioista on, että tutkijat ovat tekoälyn avulla löytäneet ensimmäiset uudet antibiootit 60 vuoteen.   Itsehoidon tuki ja potilasohjauksen uudistaja  Itsehoidon ja potilasohjauksen näkökulmista tekoäly voi tarjota potilaille tietoa ja yksilöllisiä ohjeita sekä auttaa heitä seuraamaan hoitoonsa ja terveyteensä liittyviä muuttujia. Esimerkiksi suureen suosioon noussut kielimalli ChatGPT on ollut esillä myös itsehoidon näkökulmasta.  Sen käytöstä on hyvä ymmärtää sen käytännössä olevan edistynyt “sanojen arvauskone”, eikä aiempaa tutkittua tietoa luotettavasti referoiva tietopankki. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea onkin testannut ChatGPT:tä lääkitykseen liittyvien esimerkkien avulla ja todennut sen monesti osuvan oikeaan, mutta korostanut kriittisten virheiden mahdollisuutta. Se saattaa vastaustensa pohjana käyttää vanhentutta tietoa ja jopa sepittää eli hallusinoida faktoja15.   Potilasohjauksen ja itsehoidon tueksi tekoäly kuitenkin voisi monella tavalla soveltua. Erityisesti sen rooli olisi ennaltaehkäisevässä työssä, terveydenhuollon asiantuntijoiden ja kliinisen hoitotyön tukena. Väsymätöntä apua siitä voitaisiin saada esimerkiksi haastavien elämäntapamuutosten ja niihin liittyvien liitännäissairauksien tueksi. Hyvinvointi- ja terveysdataa ja kulutus- ja liikuntatottumuksia yhdistelemällä älykkäät algoritmit kykenisivät ennustamaan yksilön tulevia riskejä ja omien toimien vaikutusta niihin. Käytännön toteutumisen osalta tämä jää visioinnin tasolle, koska terveysteknologiaa ja lääkinnälliseen käyttöön tarkoitettuja laitteita koskee hyvin tiukka EU-tasoinen sääntely16, joka koskee myös tekoälyratkaisujen hyödyntämistä lääkinnällisenä laitteena. Mikään ei kuitenkaan estäisi hyödyntämästä älykästä teknologiaa yksilön hyvinvoinnin tukena, hyvinvointiteknologian näkökulmasta. Tähän tarkoitukseen löytyykin jo markkinoilta lukematon määrä erilaisia yksilön tilaa seuraavia ratkaisuja, kuten rannekkeita, kelloja, sormuksia ja vaikkapa sukkia tai lenkkitossuja.   Sepittely ja epätasapaino haasteina Kaiken hypetyksen ja esiin nostettujen mahdollisuuksien ohella tekoälyratkaisuihin liittyy paljon epävarmuuksia. Faktojen lisäksi ne voivat sepitellä omiaan ja tuottaa jopa väärää tietoa.17 Laadukkaan terveydenhuollon ja korkean potilasturvallisuuden takaamiseksi onkin välttämätöntä varmistaa, että tekoälyn tuottama tieto, suositukset tai sen tekemät diagnoosit ovat oikeita eivätkä johda virheellisiin hoitopäätöksiin. Teknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan tekoälyosaavaa henkilökuntaa, jotka ovat tietoisia tekoälyratkaisujen mahdollisuuksista ja rajoitteista. Alan asiantuntijoiden on voitava ymmärtää ja osattava selittää tekoälyn tekemiä monimutkaisiakin päätöksentekoprosesseja. Kaiken varalta tulee myös pohtia ja määritellä, kenen vastuulla tekoälyn tekemät päätökset ja mahdolliset virheet tai vahingot lopulta ovat.   Ajan kuluessa tekoälyjärjestelmät voivat vinoutua, jos niiden opettamiseen käytetty aineisto on epätasapainoista tai puutteellista esimerkiksi ikäryhmän, etnisyyden, sukupuolen tai muiden muuttujien osalta. Epätasapainoisen datan hyödyntäminen päätöksenteon tukena voi johtaa esimerkiksi tilanteisiin, joissa eri potilasryhmät saavat erilaista hoitoa. Tämän poissulkeminen edellyttää monipuolisten tietoaineistojen käyttöä ja mahdollisia vinoumia aiheuttavien tekijöiden tunnistamista. Tekoälyosaava henkilökunta nousee tässäkin keskiöön.   Mikäli tekoälyratkaisuja hyödynnetään potilaan hoidossa, tulisi potilaan olla tietoinen tekoälyn osallistumisesta päätöksentekoon ja sen tulisi perustua tietoiseen suostumukseen. Lisäksi tekoälyn hyödyntäessä sensitiivisiä potilastietoja, tulisi varmistaa, että prosessi tapahtuu yksilönsuojaa, tietosuojaa ja -turvaa asianmukaisesti noudattaen.  Kirjoittaja  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta ja vaikuttavasta kehittämisestä, terveyspalvelujen digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta ja kehittämistyötä.          Lähteet  1 Ban, D., Housley, S. Matyuriana, V. et al. 2024. A personalized probabilistic approach to ovarian cancer diagnostics. Gynecologic Oncology,182:168-174. 2  Tabibu, S., Vinod, PK. & Jawahar, CV. 2019. Pan-renal cell carcinoma classification and survival prediction from histopathology images using deep learning. Scientific Reports, 9:10509. 3 Huhtanen, H., Nyman, M., Karlsson, A. & Hirvonen, J. 2020. Tekoäly radiologiassa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 136(17):1957-64. 4 Lewis, M. 2021. An artificial intelligence tool that can help detect melanoma | MIT News | Massachusetts Institute of Technology MIT News, April 2, 2021. 5 van Dijk, L. & Fuller, C. 2021. Artificial Intelligence and Radiomics in Head and Neck Cancer Care: Opportunities, Mechanics, and Challenges. American Society of Clinical Oncology Educational Book, 41, e225-e235. 6 Yang, Y., Zhang, Y. & Li, Y. 2023. Artificial intelligence applications in pediatric oncology diagnosis. Exploration of Targeted Antitumor Therapy, 4(1):157-169. 7 Albaradei, S., Thafar, M. & Alsaedi, A. et al. 2021. Machine learning and deep learning methods that use omics data for metastasis prediction. Computational and Structural Biotechnology Journal, 19: 5008-5018. 8 Kumar, Y., Koul, A., Singla, R. et al. 2023. Artificial intelligence in disease diagnosis: a systematic literature review, synthesizing framework and future research agenda. Journal of Ambient Intelligence and Humanized Computing, 14, 8459–8486. 9 Aalto, M. 2023. Hus kehittää kaikessa hiljaisuudessa tekoälyä, jonka pitäisi valloittaa maailma - Kaupunki | HS.fi, 16.11.2023. 10 Rojek, I., Kozielski, M., Dorożyński, J., et al. 2022. AI-Based Prediction of Myocardial Infarction Risk as an Element of Preventive Medicine. MPDI Applied Scences, 12, 9596. 11 Leskinen, M. & Andersson, S. 2020. Tekoäly vastasyntyneiden tehohoidossa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 136(17):1965-70. 12 Contreras, I. & Vehi, J. 2018. Artificial Intelligence for Diabetes Management and Decision Support: Literature Review. Journal of Medical Internet Research, 20(5):e10775. 13 Fimea 2023. Euroopan lääkevirasto EMA on julkaissut luonnoksen tekoälyjen hyödyntämisestä - Fimea.fi - Fimea, 20.7.2023. 14 Dupoust, O. 2023. Scientists discover the first new antibiotics in over 60 years using AI. Euronews.health, 31.12.2023. 15 Rannanheimo, P., Korpela, J., Similä, E. ym. Fimea: Kannattaako ChatGPT:n kanssa jutella lääkkeistä? Suomen Syöpäpotilaat ry, verkkouutiset. 16 European Medicines Agengy. 2024. Medical devices | European Medicines Agency (europa.eu), 2.4.2024. 17 Heinäsenaho, M., Äyräs-Blomberg, O. & Lähesmaa, J. 2023.Tekoäly mullistaa terveydenhuoltoa – riskit voidaan torjua suunnittelulla ja yhteistyöllä (valtioneuvosto.fi). Sosiaali- ja terveysministeriö, 17.4.2023.