Avainsana: Yhteistyö
Robo Garage – yritysten ja opiskelijoiden kohtaamispaikka
Robo Garage -työpaja luotiin ja varusteltiin keväällä 2021 Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan yhteistyöalustaksi hanketoimintaa ja siihen sisältyviä yritysprojekteja varten. Tarkoituksena oli luoda tila, jossa oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten välistä toimintaa voitaisiin syventää käytännön toiminnan kautta. Näin voitiin kaventaa opiskelumaailman ja työelämän sekä yritysten välistä kuilua ja kartoittaa samalla yritysten tarpeita reaalimaailman osaamisesta. Garagen tärkeä asema yhteistyö- ja projektitilana kirkastui entisestään projektien edetessä: tila toimi Big-Flash -hankkeen aikana opiskelijoille ja toimintaan osallistuneille yrityksille sekä fyysisenä että henkisenä kohtaamispaikkana, jossa saatettiin työstää ratkaisuja yhteisesti työskentelyyn kannustavassa ympäristössä. Projekteille omistettu, nykyaikaisesti ja laadukkaasti varusteltu tila toi lisää vakuuttavuutta ja yhteistyöhalukkuutta toimintaan niin yritysten kuin opiskelijoidenkin osalta. Projekteja toteutettiinkin yli 40 viimeisen kahden vuoden aikana. Asiallinen työpaja ja osaavan henkilökunnan tuki toivat esiin Garageen kerättyä osaamista ja tietotaitoa käytännössä. Säännöiltään vapaampi ja käytännöiltään muita kampuksen laboratoriotiloja joustavampi Robo Garage mahdollisti sujuvan pitkäaikaisemmankin projektityöskentelyn, kun opiskelijat ja yritykset saattoivat jättää keskeneräisen projektinsa tilaan tietäen voivansa jatkaa samasta pisteestä seuraavalla työskentelykerralla. Projektityöskentelytila Robo Garagessa Alusta alkaen yhteistyötilaa luodessa tärkeänä tavoitteena oli pidetty mahdollisuutta oppia kokeilemalla, tekemällä ja miksei epäonnistumallakin; ei haittaa, jos komponentti kärähtää tai suunniteltu ratkaisu ei toimikaan. Jokaisesta kokemuksesta ja kokeilusta on kuitenkin mahdollista ammentaa oppeja, joita opiskelija ei välttämättä opintojen aikana tulisi muuten saamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii 3D-tulostaminen ja sen Robo Garagelle mukanaan tuomat valmistustekniset mahdollisuudet: jo muutamassa tunnissa opiskelijat voivat tehdä suunnittelemastaan tuotteesta tai osasta konkreettisen fyysisen version, jonka toimintaa kokeilla ja kehittää. Korostamalla sitä, miten toimintaan osallistumiseen ei vaadita aiempaa osaamista, ja antamalla opiskelijoille käytännön mahdollisuuksia yrittämiseen ja epäonnistumiseen osallistumisen kynnystä on saatu madallettua. Se on näkynyt myös konkreettisesti osallistujien määrässä. Jo ensimmäisestä opiskeluvuodestaan lähtien useat opiskelijat ovat osallistuneet tilan toimintaan ja antaneet arvokkaan työpanoksensa useisiin Garagen projekteihin. Opiskelijoiden harrastetoimintana toteuttama 3D-tulostettu robottikäsi Helposti lähestyttävä tila on mahdollistanut myös muunlaista yhteistyötä: Garagella järjestettävä harrastetoiminta on tuonut eri alojen opiskelijoita yhteen niin mobiilirobottien kuin droonien ja ajosimulaattorinkin merkeissä. Tätä vapaaehtoista toimintaa tukemaan on saatu myös eri alojen yrityksiä, jotka osaltaan tuovat sekä osaamista että arvokkaita kontakteja niin harrastetoimintaan osallistuville opiskelijoille kuin itse Garagen ja oppilaitoksen henkilöstölle. Opiskelijoiden osalta Garagen harrastetoiminta on synnyttänyt myös ystävyyssuhteita ja häivyttänyt alakohtaisen osaamisen rajoja: monialaisen yhteistyön kautta tietotaitoa on saatu kartutettua ja jaettua laajemmalle yleisölle kuin suppeammilla projekteilla olisi pystytty tekemään. Kokonaisuudessaan Robo Garage on antanut oivan esimerkin siitä, miten käytännön työskentelyllä ja toimintaan soveltuvalla tilalla saadaan luotua ja ylläpidettyä suhteita niin oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten kuin eri alojen osaajienkin välillä. Yhteistyö ja sen mukanaan tuomat verkostot ja mahdollisuudet ovat varmasti arvokas resurssi, jota vaalia ja kehittää tulevaisuudessakin Garage-toiminnan eri muotojen kautta. Voisivatko vastaavat tilat toimia jatkossa siltana myös eri oppilaitosten välillä jakaen osaamista ja kannustaen monialaiseen yhteistyöhön ympäri maata tai jopa maailmaa? Kirjoittaja: Toivo Parkkonen Konetekniikan insinööri, pääaineena koneensuunnittelu Big-Flash-hankkeen projekti-insinööri
Niin erilainen mutta niin samanlainen
Roboreel-hanke aloitettiin yli kaksi vuotta sitten keväällä 2018 luomalla valmennuskonsepti. Tätä konseptia testattiin kick-off-palaverissa toukokuussa 2018. Moni paikalla ollut hankkeen toimija totesi, että heille voi tulla vaikeuksia ymmärtää valmennuskonseptia, koska siinä oli niin paljon uusia termejä, eivätkä he olleet aivan omalla maaperällään keskustellessaan organisaation johdon kanssa. Lisäksi kun mentiin parhaimmillaan eri toimialoille, kuten sote-alueelta teollisuuteen tai toisinpäin, pelättiin, ettei oma osaaminen tai ymmärrys riitä. Tätä huolta koetimme häivyttää kollegani Jarmo Toivasen kanssa omalla mallisuorituksellamme, jossa valmensimme mallinomaisesti Unikulmaa ja sen omistajaa ja toimitusjohtajaa Vesa Tuomista. Tästä onkin jo aiemmin kirjoitettu blogipostaus. Perusviestimme eri teach-to-teachers (OpeToOpe − toope) -koulutustilaisuuksissa oli, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän oppii, ja reppuun jää paljon asioita, joita ei vielä silloin ehkä ymmärrä tai tiedä, mutta myöhemmin huomaa niiden arvon. Siten pystyy vetämään yhtäläisyyksiä eri yritysten välille ja havaitsee lainalaisuuksia eri toimialojen välillä. Näin juuri kävi myös meille. Pieni ja suuri, uusi ja vanha kohtaavat Covid-19-kevään viimeisin etävalmennus tehtiin yritykseen nimeltä Twistbe. Se tuo maahan luomukosmetiikkaa ja tekee myös yhteistyötä suomalaisten luomukosmetiikan valmistajien kanssa. Perustajina on kolme nuorta naista, joilla kellään ei ollut alan aiempaa kokemusta, mutta vankka kokemus ja koulutus muilta aloilta. Normaalin tavan mukaan valmennus alkoi sillä, että he kertoivat yrityksen tarinan, taustan ja sen synnyn sekä sen, mikä on tulevaisuuden visio ja mitä he tavoittelevat. Lähes jokaisen lauseen jälkeen sanoin tai halusin sanoa, että valmennuksen loppuun kerron tarinan. Ja todellakin valmennuksen loppuun kerroin heille tarinan. Yritys perustetaan. Alalle ei löydy sopivaa koulutusta. Oppi joudutaan hakemaan ulkomailta. Muut myyvät tuotetta, mutta tämä yritys tavoittelee laaja-alaisempaa konseptia. Markkinointi ei perustu tuotteeseen vaan hyvinvointiin. Ymmärtämiseen. Palveluun. Ja asiantuntijoiden verkostoon. Twistben perustajat hiukan ihmettelivät, miksi toistin heidän tarinansa. Sanoin, että en toistanut. Toistin Unikulman tarinan. Se oli pääosin samanlainen. Eroa vain oli ajassa vajaa 40 vuotta. Eroa oli myös toimialassa: sängyt vs. kosmetiikka. Mutta itse tarina ja tavoitteet olivat hyvin paljon yksi yhteen. Roboreel-yhteistyöllä televisioon Twistben yksi visio ja toive oli, että sillä olisi joskus oma lifestyle-ohjelma TV:ssä. Unikulmalla sellainen jo on. Sunnuntaiaamuisin Vesa Tuominen parantaa aina jonkun kuuluisuuden selkäongelmat paremmalla patjalla, joka perustuu selän analysointiin patjan ja tietokoneanalysaattorin avulla. Vesalla oli myös toive saada muitakin mukaan laajentamaan ohjelmaa, ei siis vain pelkkää Unikulmaa. Loppu on historiaa. Saimme yhdistettyä Unikulman ja Twistben yhteiseen keskusteluun − se taisi olla jopa pieni mentorointi-istunto. Näin Twistben toive lifestyle-ohjelmasta toteutui syksyllä 2020 (ks. Ruutu Jaksa paremmin, kausi 9, jakso 6, kohta n. 5 min 40 sek). Oppia ikä kaikki Ilman Unikulman valmennusta emme olisi voineet kertoa tarinaa Twistbelle. Ilman Unikulman valmennusta emme olisi nähneet niitä yhtäläisyyksiä, joita kahdella niin erilaisella yrityksellä ja toimialalla on. Tämä vain todistaa itsellemmekin, että olimme kuitenkin oikeassa, vaikka emme ehkä sitä uskoneet. Mitä enemmän tekee, sitä enemmän oppii, ja reppuun jää kokemuksia, joita voi jakaa ja joista voi tehdä johtopäätöksiä. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.