Avainsana: Turvallisuus
Kenelle kaatuu vastuu tekoälystä?
Tekoälystä on tullut yksi tekniikan alan suosituimmista puheenaiheista viime vuosina. Aiheesta riittääkin keskusteltavaa, sillä tekoälyn implementoiminen arkiseen elämään herättää valtavasti kysymyksiä siitä, mikä tekoälyn roolin tulisi olla. Paljon erimielisyyksiä puhujien keskuudessa on syntynyt varsinkin eettisistä ongelmista liittyen vastuunkantoon mahdollisissa ongelmatilanteissa. Kenen vastuulla esimerkiksi on, jos tekoäly tekee henkilövahinkoon johtavan virheen? Heikko ja vahva tekoäly Tekoälyn määrittelyssä on paljon ongelmia muun muassa sen suhteen, mikä lasketaan tekoälyksi ja mikä ei. Usein törmätään määrittelyihin heikosta ja vahvasta tekoälystä, joista heikko tekoäly kykenee muuttamaan itsenäisesti yksittäistä prosessia, johon se on ohjelmoitu, kun taas vahvaa tekoälyä ei välttämättä erota ihmisestä ollenkaan. On mielenkiintoista, miten tekoälylle voidaan asettaa eettisiä tai moraalisia toimintaoletuksia, jos sitä kohdellaan yhteiskunnassa kuin orjaa, jolla ei ole täysiä oikeuksia elämäänsä.[1.] Mikä on se raja, joka vedetään vastuunkantoon, ja mitkä ovat kriteerit, joilla se perustellaan? Antiikin kreikassa Aristoteles jo ajatteli tätä dilemmaa ja tiivisti ajatuksensa vapaaseen tahtoon ja tietoisuuteen. Mikäli olennolla ei olisi näitä, ei sitä myöskään voitaisi asettaa vastuuseen teoistaan[3]. Riippuen tekoälyn lopullisesta toteutustavasta olisi kiintoisaa tietää, voiko esimerkiksi itseään ajava auto katkeroitua siitä, ettei sen anneta olla, mitä se todellisuudessa haluaisi olla, eli vaikkapa lentokone. Tällöin vahvan tekoälyn ohjaama auto voisi alkaa täysin ihmisen huomaamatta kapinoida ihmistä vastaan muuttumalla vähemmän turvalliseksi ja hankkiutua tilanteisiin, joissa se saa oman toimintansa näyttämään sallitulta ja hyväksytyltä.[2.] Heikon tekoälyn ohjaama auto taas on ohjelmoitu joidenkin senhetkisten kriteerien perusteella riittävän turvalliseksi. Sama pätee myös muihin tekoälyjärjestelmiin, kuten kuvantamislaitteisiin ja niiden tulkinta- algoritmeihin, jotka toimivat diagnostiikan apuvälineinä.[2;3.] Onko mahdollista varmentaa, mitä ei itse ymmärrä? Mikäli tekoälyn turvallisuuden rajoista kirjoitetaan joskus laki, valtiot voivat käytännössä etukäteen määritellä, kuinka monen ihmisen kuolema voi olla hyväksyttävissä. Tällöin laitteen valmistajalta putoaa tietyssä mielessä vastuu laitteen turvallisuudesta, kunhan laissa määritelty kuolonuhrien määrä ei ylity.[2.] Olisi kuitenkin kiinnostava miettiä tilannetta, jossa valmistaja itse asiassa kykenisi valmistamaan paremman laitteen kuin mitä laissa vaaditaan. Tekoälyn turvallisuuden määrittelee pitkälti sen ”ohjelmiston” optimointi, jonka kehityksestä vastaa tekoälyn valmistaja. On epäselvää ja järjestelmäriippuvaista, miten raskasta työtä tekoälyn ohjelmistokehitys tulee tulevaisuudessa olemaan, mutta selvää on se, että mitä optimoidummaksi valmistaja ohjelmiston haluaa, sitä kalliimmaksi sen kehitys valmistajalle tulee. Valmistaja törmää eettiseen ongelmaan: valmistaako mahdollisimman turvallinen järjestelmä, vai sijoittaako vähemmän rahaa riittävän hyvään, huonompaan järjestelmään. Yksinkertaisimmillaan tämänhetkisessä maailmassa vastuu tekoälyn toiminnasta kaatuisi sen valmistajan tai sitä käyttävän asiantuntijan niskaan, koska tekoäly mielletään koneeksi. Jos kuitenkin vastassa on pitkälle kehittynyt vahva tekoäly, joka on luonut paljon omia näkemyksiään, voidaanko enää edes olettaa, että edes asiantuntija ymmärtäisi tekoälyn johtopäätöksiä. Onko mahdollista varmentaa, mitä ei itse ymmärrä? Yksi vaihtoehto olisi rajoittaa tekoälyä tietyillä osa-alueilla, jotta se olisi ymmärrettävämpi ja käyttäjäystävällisempi.[3.] Herää kuitenkin eettinen ongelma, jos ajatellaan samanlaista toimintamallia ihmiseen. Kestäisikö kukaan ihminen järjissään, jos toinen ihminen voisi lukea kaapelilla toisen ihmisen ajatuksia? Miten ihminen tässä tilanteessa eroaisi enää koneesta, kun vapaata tahtoa voitaisiin pahimmassa tapauksessa jopa muokata ja vähintäänkin rajoittaa? Tekoälyn käyttö siirtää usein harkintavaltaa ulkoisille toimijoille, kuten it-asiantuntijoille sekä data-analyytikoille, joiden työtä on vaikeampi tutkia julkisesti. Esimerkiksi hallitus käyttää yksityisiä tekoälyjärjestelmiä päätöksenteon tukena todellisuudessa tietämättä lainkaan, miten tekoäly päätöksensä tekee. Tekoälyn käyttöön osallistuu aina toimijoita, jotka eivät ole riittävän tietoisia omasta vastuustaan estää tekoälystä johtuvia haittoja tai jotka eivät ole motivoituneita ymmärtämään järjestelmää.[4.] Toisaalta ihmiset eivät välttämättä edes ole itse tietoisia, onko tekoäly osallistunut päätöksentekoon heihin kohdistuvissa asioissa. Miltä näyttää siis tulevaisuus tekoälyn suhteen? Tuleeko tekoäly kehittymään niin pitkälle, että vastuun antamista sille voidaan edes moraalifilosofiselta saati sitten lainsäädännölliseltä kannalta miettiä, vai jatkuuko vastuun kantaminen yrityksillä ja asiantuntijoilla? Se, missä lainsäädännön toivoisi tulevan vastaan, on tietynlaisten raamien luominen tekoälyn kehitykselle, jotta yritys- ja asiantuntijavastuuta ei voi pitää kohtuuttomana. Lähteet: Mitä tekoäly on?. Verkkosivusto. Saatavana osoitteessa <https://xn--tekolyeua.info/mita_tekoaly_on/>. Luettu 23.09.2021 Hevelke, A., Nida-Rümelin, J. Responsibility for Crashes of Autonomous Vehicles: An Ethical Analysis. Sci Eng Ethics 21, 619–630 (2015). Saatavana osoitteessa <https://doi.org/10.1007/s11948-014-9565-5>. Neri, E., Coppola, F., Miele, V. et al. Artificial intelligence: Who is responsible for the diagnosis?. Radiol med 125, 517–521 (2020). Saatavana osoitteessa <https://doi.org/10.1007/s11547-020-01135-9>. Santoni de Sio, F., Mecacci, G. Four Responsibility Gaps with Artificial Intelligence: Why they Matter and How to Address them. Philos. Technol. (2021). Saatavana osoitteessa <https://doi.org/10.1007/s13347-021-00450-x>. AI Truth Machine / LIT Law Lab, Johannes Kepler University (AT). Kuva. Saatavana osoitteessa <https://www.flickr.com/photos/arselectronica/50224297163>. Samee, Shadman. Beetle beside the runway. Kuva. Saatavilla osoitteessa <https://www.flickr.com/photos/shadman_samee/39989484632/>. Kirjoittajat: Hyvinvointi- ja terveysteknologian opiskelijat Aapo Kokko ja Julius Marttunen sekä sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijat Benjami Lindqvist ja Julius Velasco.
Hyvinvointiteknologiapäivä Ruiskadun kampuksella Turussa
Miina Sillanpään päivänä 1.10.2020 Turun ammatti-instituutin Ruiskadun kampuksella toteutettiin hyvinvointiteknologian tapahtumapäivä, joka oli suunnattu opiskelijoille ja opetushenkilökunnalle. Toteutuksen monipuolisen kattauksen mahdollistivat Turun kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden ja vapaa-aika toimialan sekä kolmannen sektorin toimijoiden lisäksi ne yritykset ja yritysten edustajat, jotka ovat Roboreel-hankkeen yhteistyökumppaneina osallistuneet yritysvalmennukseen tai oppilaitoksen ja yrityksen yhdessä toteuttamaan kokeiluun. Nämä yrityskumppanit ovat Aistipaja Resonoiva Oy, Evondos Oy, Fysioline Oy, Meditas Oy, Menumat Oy, Motivire Oy, Robotie Oy, Interfii Oy ja JOKOJO Oy ja SeniorTek Oy. Tapahtumapäivä toteutettiin hyvinvointiteknologiaa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa edistävien hankkeiden yhteisvoimin. Tällaisia hankkeita Roboreelin lisäksi ovat HyGGe, 365/12 Aina avoin ammatillinen oppilaitos sekä Roboboost. Yritysedustajien laite-esittelyt toteutuivat Ruiskadun kampuksen Oppimossa. Samaan aikaan kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja koulutalon auditoriossa. Hankkeiden synergiaetuna saimme tapahtumapäivän rakentamiseen ja tekniikastakin vastaamaan avuksi tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto-opiskelijoita Juhannuskukkulan koulutalolta. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opiskelijat olivat mukana päivän käytännön järjestelyissä sekä roolihahmoina turvateknologiaa havainnollistavassa simulaatiossa. Laite-esittelyissä esillä kuntoutus ja turvallisuus Pienryhmittäin opettajansa johdolla koulutalossa liikkuvat opiskelijat saivat kuulla teknologisista ratkaisuista kuntouttavassa hoitotyössä. Aistipaja Resonoiva Oy:n edustaja Mirja Linjama kertoi äänituntumateknologiasta asiakastyössä Humu- ja Taikofon-laitteiden avulla sekä siitä, miten erilaisten aistitilojen avulla asiakkaille voidaan tarjota rauhoittavia ja rentouttavia kokemuksia kuntouttavassa työssä. Evondos Oy:n Eetu Tanninen perehdytti opiskelijoita lääkerobotin toimintaan ja siihen, miten osalla kotihoidon asiakkaista voidaan robotin avulla toteuttaa onnistunut lääkehoito. Samalla hoitajan aikaa vapautuu asiakkaan kohtaamiseen. Fysioline Oy:n Kimmo Korkola puhui tavoitteellisesta kuntoutuksesta ja siitä, miten teknologian avulla riittävillä toistomäärillä voidaan varmistaa esimerkiksi tasapainoa edistävä ja ylläpitävä kuntoutus. Fyysisen harjoittelun ja kokonaisvaltaisen hyvinvointivalmennuksen näkökulmaa valotti myös Motivire Oy:n Markus Hytti tuoden opiskelijoille kokeiltavaksi InBody-mittauslaitteen. Liikunnallista kokemusta opiskelijat saivat kokeilla myös Meditas Oy:n toimittamilla MotoTiles-liikuntalaatoilla, joiden käyttöä oli opastamassa Turun kaupungin lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapeutti Jani Seppä. Terveellisen ja onnistuneen ravitsemuksen merkitystä hyvinvoinnin tärkeänä peruspilarina oli avaamassa Menumat Oy:n Kati Nousiainen, ja Menumatin herkullista ateriaa pääsi ehkä joku opiskelijoista päivän aikana maistamaankin. Turvateknologian mahdollisuuksista ikäihmisten kotihoidossa oli kertomassa SeniorTek Oy:n Pasi Nurmela, joka havainnollisti koulutalomme simulaatiotilassa KukkaTolppa-laitteen toimintaa. Mukana havainnollistamisessa oli kaksi ”pirteää senioria” eli viimeisen vuoden opiskelijaa. He olivat kuvitteellisina ikäihmisinä muuttaneet uuteen asuntoon, jossa oli asennettuna myös turvallisuutta edistävää teknologiaa, asukkaan liikettä ja aktiivisuutta seuraava SeniorTek Oy:n KukkaTolppa. Opiskelijat ja opettajat saivat viereisessä luokassa opastusta datan havainnointiin ja sen merkityksiin ikäihmisten turvallisuuden ja toimintakyvyn tukemisessa. Edison-palvelurobotti tervehti iloisesti tapahtumapäivän vierailijoita Robotie Oy:n Tiina Källin ja JOKOJO Oy:n Juho Vainion ohjaamana. Edisonin avulla jätettiin opiskelijoille teknologiapäivän hengessä myös haaste: millaisissa asiakastilanteissa he palvelurobottia käyttäisivät ja millaisia ohjelmia tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat voisivat siihen kehittää yhdessä ohjelmistoyritysten kanssa? Puheenvuoroja ja vastakaikua Oppimon laite-esittelyjen lisäksi auditoriossa pidetyt asiantuntijapuheenvuorot valottivat kuulijoille hyvinvointiteknologian hyötyjä niin fyysisessä asiakastyössä kuin etäkuntoutuksessakin. Vallitsevasta tilanteesta johtuen valtaosa kuulijoista seurasi esityksiä etäyhteydellä. Samoin asiantuntijoista osa oli tapahtumapäivässä mukana etäyhteydellä. Yleisölle streamatut puheenvuorot ovat katsottavissa osoitteessa https://www.polkuammattiin.fi/ Tapahtumapäivästä saatiin paljon positiivista palautetta opiskelijoilta ja myös opettajilta. Se, että päivän anti koettiin positiivisena ja teimme sen yhteisvoimin yritysten, kolmannen sektorin toimijoiden, Turun kaupungin ja hankkeiden kanssa, lämmittää hankkeessa kehittämistyötä tekevän opettajan mieltä. Siksipä loppuun lainaan Miina Sillanpään mietettä: ”Jokaiselle ihmiselle tekee hyvää, kun hän saa nähdä ja kuulla, että sydämen halulla tehty työ saa vastakaikua ja ymmärtämystä osakseen” Kirjoittaja Teija Sorri, ft, TtM, on Turun ammatti-instituutin lehtori ja työskentelee sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa kuntouttavan hoitotyön ja vammaistyön opetuksessa Ruiskadun kampuksella. Kuvat: Anne Aksentjev