Huippu-urheilevan opiskelijan Metropolia -blogi

Olen töissä pääkaupunkiseudun Urheiluakatemiassa huippu-urheilukoordinaattorina ja Olympiakomiteassa huippuvaiheen kaksoisura-asiantuntijana. Työnkuvani koostuu monenlaisista tehtävistä. Yksi niistä on olla kontaktissa toisen asteen kumppaneihin ja korkea-asteen kumppaneihin. Pyrin pitämään kehittävää työotetta näiden oppilaitosten kanssa, jotta siellä kehitettäisiin urheilijaopiskelijoiden asioita. Missä tahansa urheilijat opiskelevatkaan,niin heitä on tuettava mahdollisimman hyvin ja tähän tarvitaan vahvaa verkostotyötä.   Toimin esihenkilönä lajivalmentajille, tapaan välillä yksittäisiä urheilijoita, olen tietyissä Olympiavalmennuskeskuslajeissa, kuten esimerkiksi miesten telinevoimistelussa, osa maajoukkueen valmennustiimiä ja tehtäväni on urheilijoiden kaksoisurasta huolehtiminen. Olympiakomiteassa yksi tehtäväni on olla yhteydessä urasiirtymävaiheessa oleviin tukiurheilijoihin ja heistä välittäminen urheilu-uran jälkeen.   Urheahan syntyi noin 20 vuotta sitten, kun Mäkelänrinteen rehtori ja vararehtori lähtivät urheilulukiosta valmistuneiden nuorten tueksi. Tuolloin nuoret joutuivat usein valitsemaan siirtyessään opiskelemaan ammatti- tai tiedekorkeakouluihin joko koulun tai urheilun. Tähän haluttiin muutos.   Metropolian edeltäjä on alusta saakka ollut mukana tässä ja omalta osaltaan kehittänyt yhtenä oppilaitoksena Urheaa. Tavoitteena on, että toisen asteen jälkeen urheilijoilla olisi mahdollisimman paljon vaihtoehtoja opiskella mieleistään alaa ja saada tukea huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämiseen.   Tieni urheilusta Urheaan   Olen taustaltani luokanopettaja Helsingin yliopistosta sekä koripallovalmentaja. Olen käynyt Koripalloliiton koulutukset ja olen toiminut päätoimisena valmentajana koripallossa pääsarjassa, nuorten valmentajana seurassa, nuorten maajoukkueen päävalmentajana, sitten myös miesten maajoukkueen apuvalmentajana. Koulutus ja käytännön valmennustaustani on vahva.   Olin pitkään Suutarilan ala-asteella luokanopettaja ja Mäkelänrinteen lukiossa koripallovalmentajana. Kolmena aamuna viikossa tulin ensin Mäkelänrinteeseen aamutreeneihin ja siitä siirryin heti suoraan ala-asteelle luokanopettajaksi. Siinäkin oli mieletön rikkaus, että sain valmentaa lukiolaisia ja opettaa pieniä lapsia. Vuorovaikutustaitoja kertyi erilaisten lasten ja nuorten kohtaamisista.   Vuonna 2008 Mäkelänrinteen lukion rehtori Seppo Pitkänen ja vararehtori Simo Tarvonen rekrytoivat minut huippu-urheilukoordinaattoriksi Urheaan. Se oli ensimmäinen vuosi, kun Urhea sai valtionapua toimintaansa ja minusta tuli Urhean ensimmäinen työntekijä. On ollut hienoa olla mukana Urhean kasvutarinassa.  Tulin Urheaan koripallotaustaisena, mutta työn myötä ymmärrykseni on laajentunut eri yksilölajien hienouksiin ja muihin palloilulajeihin. Avoimin silmin katselen, kun syntyy uusia lajeja ja meidän on osattava huomioida niitäkin: emme voi pyöriä vanhoilla arvopohjilla.   Tähänastiset kokemukset ja huomiot HUMKK-auditoinneista On ollut tosi hienoa asia, että Olympiakomitea otti tämän askeleen. Urheiluakatemiajärjestelmän keskiö on toinen aste, jolla on virallinen asema. Olympiakomitean avulla kehitettiin toisen asteen lisäksi ensin yläkouluvaihetta ja nyt edistetään korkeakouluyhteistyötä, jossa otteena on kehittäväarviointi Karvin johdolla.  Olen päässyt akatemiatoimijana mukaan Aalto-yliopiston pilottiauditointiin, Haaga-Helian auditointiin ja Jyväskylän yliopiston auditoinnissa toimin auditointiryhmän puheenjohtajana. Kun tätä mallia kehitettiin, olin aluksi Olympiakomitean kaksoisuratiimin kanssa kehittämässä sitä mutta jäin myöhemmin pois. Olympiakomitea vei Jukka Tirrin johdolla auditointimallin maaliin ja tämänhetkiseen tilaan. Oma roolini on tukea Urhean kumppanuuskorkeakouluja heidän valmistautuessa auditointiin.   Arvokkaimpia asioita tässä auditoinnissa on ollut se, kun korkeakoulut ovat lähteneet tekemään itsearviointia. Itsearviointi ja analyysi siitä missä mennään, on tuonut korkeakoulujen sisälle erittäin hyviä oivalluksia. Metropoliassa myös urheiluasioihin liittyvän henkilöstön määrä on kasvanut. Alkuun esimerkiksi opinto-ohjaajilla oli yksinäinen työkenttä ja nyt heidän ympärillään on upeat tiimit. Tämä malli vaan vahvistuu ja korkeakoulussa se on iso etu urheileville opiskelijoille.   Toiveikas katsaus opiskelevien urheilijoiden tulevaisuuteen Jos katsotaan vielä kehitystä eteenpäin, niin tietysti toivon, että urheilijat urheilevat ja käyttävät paljon aikaa saavuttaakseen oman parhaansa, saavat kasvaa ihmisinä ja ammattilaisina siinä ympäristössä. Se on hieno oppimisalusta ja koen, että urheilijoista tulee oppimisen ammattilaisia.   Tietysti toivon, että opiskelijoilla on mahdollisuus myös reflektoida mitä osaamista urheilun kautta on tullut: asioita, joita pystyy urheilu-uralta todentamaan aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kautta sekä myös opinnollistamaan. Nämä asiat voivat liittyä mm. yleisiin osaamistavoitteisiin.   Toivon myös urheilun ymmärryksen lisääntyvän. Työelämä ja elämä yleensä on jatkuvaa oppimista ja urheilijalle se on osa dna:ta. Aina on opittava uutta, kehityttävä ja pärjättävä fyysisesti ja taidollisesti.   Tulevaisuuden tuki opiskeleville ammattiurheilijoille   Lähtökohtaisesti toivon, että viiden vuoden päästä urheilu ja urheilijat nähdään arvostavammassa valossa yhteiskunnassa. Sitten näen Metropolian ja Urhean yhteistyössä, että opiskelijoiden tukemisen lisäksi läsnä olisi myös tutkimuksellinen ote, mahdollisesti yhteishankkeita, jotka voisivat monipuolistaa ja kehittää yhteistyötämme.   Urheilukin on alati kehittyvää ja muuttuvaa. Välttämättä ne, jotka pelaavat ammattilaisinakin eivät ole pitkillä sopimuksilla ja ovat jatkuvasti myös veitsenterällä: niinhän se näyttää olevan yhteiskunnan muukin työelämä. Entä jos kasvaa siihen ajatukseen, että se on tulevaisuuden arkea: lyhyemmät urapätkät eri painotuksilla, mutta omalla osaamisellasi rakennat urasi omannäköiseksi. Toivoisin, että valmentajat olisivat entistä tietoisimpia siitä, mitä kaikkea intressejä valmennettavilla on. Tämä tietoisuus voisi auttaa syventämään valmentajien ja valmennettavien keskinäistä vuorovaikutusta, luottamusta ja urheilutulosta.   HUMKK-auditointiin valmistautuville vinkkejä  Olympiakomitea on laatinut erinomaisen laatukäsikirjan auditointeja varten. Käymällä sitä läpi ja arvioimalla omaa toimintaa, voi kehittää ammattikorkeakoulun toimintaa. Samalla keskeistä on kehitysote kohti tulevaisuutta: ettei jämähdetä siihen, että meidät on auditoitu.   Rohkaisun ja opastuksen sanoja ammattitasolla urheileville nuorille Urheilun ammattilaisuuden ensimmäiset vuodet ovat yhtä lailla opiskelua kuin tutkinnon opiskelukin. Mutta, kun ammattilaisuuden on ottanut haltuun, niin urheilijalle voi vapautua energiaa opiskella siinä rinnalla ja nähdä se yhtenä palautumiskeinona ja irrottautumisena työroolista. Kannustankin urheilijoita reflektoimaan, onko arjessa tilaa opetella jotain uutta vastapainoksi urheiluammatille.  Lopuksi Koripallovalmentajana on ollut sykähdyttävintä tehdä töitä sellaisten nuorten ja aikuisten kanssa, jotka todella haluavat kokeilla niitä omia rajojaan.   Kunkin rajat ovat yksilölliset, jollain Euroliigassa, jollain kotimaisissa sarjoissa, mutta kun on rohkeasti kokeillut, mihin omat rahkeet riittävät, niin tuntee itsensä paremmin.