Huippu-urheilevan opiskelijan Metropolia -blogi

Miten Metropolian urheilijaopiskelijoiden verkostoitumista voidaan tukea? Minno‑opintojaksolla opiskelijat ideoivat konkreettisia ratkaisuja tähän tarpeeseen. Haastattelussa kokemuksistaan ja oivalluksistaan kertovat opiskelijat Saana Norring ja Eemeli Tuovinen sekä opintojakson opettaja Ulla Marjosola. Millaisia konkreettisia ratkaisuja tai toimintamalleja kehititte opintojaksolla urheilijaopiskelijoiden verkostoitumisen tueksi? Eemeli: Eemeli Tuovinen Opintojaksolla ryhmässäni kehitimme ratkaisuna haasteeseen Metropolia Student Athletes -verkoston, jonka tavoitteena on tukea urheilijaopiskelijoiden verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä Metropoliassa. Toimintamalli toimisi matalan kynnyksen yhteisönä, johon urheilijastatuksen omaavat opiskelijat liitetään mukaan heti opintojen alussa. Lisäksi myös muut verkostosta kiinnostuneet opiskelijat olisivat tervetulleita liittymään mukaan. Tämä mahdollistaisi laajemman verkoston syntymisen ja helpottaisi oman porukan muodostamista heti opintojen alusta lähtien, myös oman luokan ja kurssien ulkopuolella. Tähän verkostoon kehitimme myös erilaisia urheilutapahtumia ja kohtaamisia, kuten yhteiset tapaamiset ja verkostoitumistilaisuudet. Näiden tarkoituksena on lisätä vuorovaikutusta, vertaistukea, ja omien kokemusten jakamista urheilijaopiskelijoiden välillä. Lisäksi verkoston tueksi suunniteltiin jäsenetuja ja palveluita, kuten eri liikuntatilojen käyttö, HyMy-kylän ja liikelaboratorion palveluiden käyttö, sekä mahdollisesti urheilijaopiskelijoille suunnatut opintokokonaisuudet. Kokonaisuutena toimintamalli yhdistää rakenteellisia ja toiminnallisia ratkaisuja (tapahtumat ja palvelut) sekä sosiaalista tukea (vertaisyhteisö), mikä tukisi urheilijaopiskelijoiden verkostoitumista pitkäjänteisesti.  Saana: Saana Norring Me lähdimme ryhmässä kehittelemään urheilijaopiskelijoille yhteistä visuaalista logoa. Tavoitteenamme ja ajatuksenamme oli kehittää jotain, joka edistäisi urheilijaopiskelijoiden verkostoitumista ja loisi yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta ei veisi opiskelijan kalenterista aikaa. Urheilijaopiskelijan arki saattaa olla hektistä ainakin ajoittain, minkä takia näinkin yksinkertainen ajatus tuli mieleen. Kun logo on suunniteltu, tarkoitus olisi kehittää jonkinlainen merch-mallisto, josta voisi löytyä kysynnän mukaan esimerkiksi paitoja, kangaskasseja sekä -merkkejä. Valikoimaa voi laajentaa sen mukaan, mitä opiskelijat sinne toivovat! Miten kehittämänne ideat vahvistavat urheilijaopiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä Metropoliassa? Eemeli: Metropolia Student Athletes -verkosto vahvistaa urheilijaopiskelijoiden välistä vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä monella eri tavalla. Ensinnäkin automaattinen liittyminen verkostoon opintojen alussa madaltaa kynnystä olla yhteydessä muihin. Urheilijaopiskelijat tunnistavat itsensä heti osaksi samaa ryhmää, mikä helpottaa kontaktien syntymistä ja vuorovaikutuksen käynnistymistä jo opintojen alkuvaiheessa. Toiseksi verkoston järjestämät tapahtumat ja yhteiset tapaamiset luovat tilaisuuksia muiden kohtaamiselle. Näissä tilanteissa opiskelijat voivat jakaa kokemuksiaan, saada vertaistukea ja luoda kaverisuhteita, mikä on keskeistä yhteisöllisyyden muodostumisessa. Kolmanneksi yhteiset edut sekä palvelut, ja urheilijaopiskelijoille suunnatut opintokokonaisuudet, tuovat opiskelijoita yhteen arjessa. Kun toimintaa jatkettaan säännöllisesti, vuorovaikutuksesta tulee jatkuvaa eikä satunnaista. Kokonaisuutena ideamme tukevat sekä arjen kohtaamisia että yhteisön rakentumista, mikä vahvistaa urheilijaopiskelijoiden välistä vuorovaikutusta Metropoliassa. Saana: Ajatuksenamme oli, että yhteinen visuaalinen symboli luo yhteenkuuluvuuden tunnetta urheilijaopiskelijoille ja auttaa tunnistamaan toiset urheilijaopiskelijat esimerkiksi koulun käytävillä tai kuntosalilla. Miksi ei myös koulun ulkopuolella! Kun näkee toisen opiskelijan, jolla on samalla logolla varustettua merchiä päällä, tulee sellainen fiilis, että “hei hän tietää, mitä mä käyn läpi ja millaista on olla urheilijaopiskelija”. Ajatuksena oli, että näin voidaan myös madaltaa kynnystä esimerkiksi moikkaamisen tai kuulumisten vaihtoon. Miten Minno-opintojakson työskentelytapa auttoi viemään ideat ajatuksista kohti konkreettisia ratkaisuja? Eemeli: Minno-opintojakson työskentelytapa auttoi viemään ideat konkreettisiksi ratkaisuiksi vaiheistetun ja helposti etenevän prosessin kautta. Aluksi lähdimme liikkeelle ongelman tunnistamisesta, eli urheilijaopiskelijoiden arjen haasteista ja yhteisöllisyyden puutteesta. Tämä auttoi rajaamaan kehittämistyötä ja kohdistamaan ideointia oikeaan tarpeeseen. Seuraavaksi hyödynsimme ideointivaihetta, jossa tuotimme useita erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Ryhmätyöskentely mahdollisti erilaisten näkökulmien yhdistämisen, mikä kehitti ideoita eteenpäin ja teki niistä eheän kokonaisuuden. Kun idea oli valittu, lähdimme omassa ryhmässä kehittämään sitä. Tässä vaiheessa ideasta rakennettiin selkeä toimintamalli, eli Metropolia Student Athletes -verkosto, jolle määriteltiin kohderyhmä, toimintatavat ja konkreettiset sisällöt. Jatkuva palautteen saaminen ohjaajalta ja muilta ryhmäläisiltä auttoi tarkentamaan ideaa ja tekemään siitä realistisemman ja toteuttamiskelpoisemman.  Saana: Minno-opintojaksolta sai paljon keinoja ideoinnin ja idean konkretisoinnin tueksi. Prosessi muutti teoreettisen pohdinnan nopeasti käytännön tekemiseksi! Lähdimme pienemmissä ryhmissä pureutumaan ongelmaan ja pohtimaan siihen mahdollisia ratkaisuja. Alussa tunnistetut haasteet saivat ideointivaiheen työkaluilla konkreettisen muodon. Ohjattu työskentelytapa ja selkeät vaiheet prosessissa auttoivat ymmärtämään, että hyvä idea on vasta pieni pala koko prosessia. Jatkuva vuorovaikutus oman ryhmän, muiden ryhmien sekä ohjaavan opettajan kanssa helpotti aikataulussa ja tavoitteessa pysymistä. Prosessi pakotti pohtimaan ratkaisun realismia ja toteutettavuutta todellisuudessa.  Ulla: Opiskelijat jaettiin projektin alussa pienempiin monialaisiin tiimeihin, joissa he heti tarttuivat ongelman ytimeen ja miettivät mitä urheilijaopiskelija tarvitsee ja mitä häneltä puuttuu Metropoliassa. Heidän oli itse helppo opiskelijoina samastu tähän ja muutamat projektin opiskelijat ovat urheilijastatuksella Metropoliassa, joten aihe oli hyvin ajankohtainen heille.  Ongelmaratkaisussa keskeisintä on saavuttaa sellainen ilmapiiri, jossa kaikki pystyvät tuomaan ideoitaan turvallisesti esille. Tutustuimme toisiimme erilaisten työkalujen kautta pienryhmissä. Jokainen sai miettiä ja tuoda esille omat vahvuutensa, osaamisensa ja missä toivoisi kehittyvänsä. Oli ilo huomata yhdessä opiskelijoiden kanssa, kuinka paljon heillä on sellaista osaamista, josta on hyötyä ryhmätyöskentelyssä ja kuinka he pääsivät hyödyntämään taitojaan tässä innovaatioprojektissa.  Projekti eteni kuuden erilaisen moduulin kautta ideointivaiheesta implementointiin, jossa kehitetty idea julkistettiin ja sen hyödynnettävyyttä perusteltiin. Tässä seitsemän viikon projektissa työskentely oli tiivistä ryhmän opiskelijoiden kesken kuin myös urheilutiimin ja ohjaavan opettajan välillä. Jatkuva palautteen antaminen vie opiskelijoita eteenpäin, mutta sen tarvitsee olla sellaista, jossa opiskelija itse pohtii, ideoi ja toteuttaa, opettaja on ainoastaan vierellä kulkija ja kysymysten esittäjä. Miksi, miten ja kuka tästä hyötyy? Minkä ongelman tämä ratkaisee? Kuinka sen saa toimimaan käytännössä? Millainen opettajan rooli on tällaisessa projektissa? Ulla: Opettajan rooli on valtavan monipuolinen tämän kaltaisessa projektissa. Sen lisäksi, että opettaja alussa tutustuttaa tiimit toisiinsa, hän ohjaa jokaista pienryhmää ja kulkee vierellä tukien, kannustaen ja kyseenalaistaen prosessin jokaisessa vaiheessa. Aluksi vietämme aikaa enemmän luokkatilassa ja myöhemmin projektin edetessä tapaamme verkossa viikoittain. Opiskelijat esittelevät pienryhmätuotoksiaan ja hiovat niitä paremmiksi jatkuvan palautteen avulla. Se on vuoropuhelua jokaiseen suuntaan. On ilo nähdä ja kuulla opiskelijoiden ongelmanratkaisutaitojen kehittyvän monialaisissa tiimeissä, joissa he yllättävät itsensäkin. Opiskelijat ovat aidosti ylpeitä innovaatioistaan ja siitä mitä ovat kehittäneet. Koen, että Metropoliassa voisi opiskelijoilla olla enemmän tällaisia projekteja, joissa he voivat innovoida ja luoda jotakin uutta. Ohjaajan roolissa koen onnistuvani silloin, kun loppuraportista saa lukea opiskelijoiden ennakkoasenteiden muuttuvan positiivisiksi opintojen aikana. Kun opiskelija itse huomaa, miten tärkeää ovat ideointi, ennakointi, innovointi, ryhmätyötaidot ja ongelmanratkaisukyvykkyys, he ymmärtävät, ettei ainoastaan oman alan substanssiosaamisella pärjää työelämässä, vaan tarvitaan muitakin taitoja. Tämä minusta on erityisen palkitsevaa opettajana. Miten ohjaus tukee opiskelijoiden työskentelyä? Eemeli: Koen, että ohjaus tukee opiskelijoiden projektin etenemistä (tavoitteet, aikataulutus ja työtehtävät) vaihe vaiheelta. Se teki myös ryhmätyöskentelystä helpompaa. Ohjaus auttoi meidän ryhmäämme etenkin ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa. Saana: Ohjauksella oli tärkeä rooli, sillä se loi projektille raamit, joiden sisällä sai luovasti kokeilla ja myös epäonnistua turvallisesti. Ohjaaja ei ainoastaan seurannut prosessin etenemistä, vaan kannusti meitä tunnistamaan omat taitomme ja tuomaan ne osaksi tiimityötä. Saimme työskennellä itsenäisesti, mutta tiesimme koko ajan, että meillä on taustatuki, johon voimme tarvittaessa tukeutua. Ohjaus tuki myös sitä, ettei idea lähde rönsyilemään aivan liikaa, koska tällaisella aikataululla sellaiseen ei suuremmin ole aikaa. Jatkuva palautteen antaminen piti meitä hereillä ja varmisti, että pysymme aikataulussa projektiemme kanssa. Millaisia oivalluksia opintojakson aikana syntyi urheilijaopiskelijoiden roolista korkeakouluyhteisössä ja heidän verkostoitumisensa merkityksestä? Eemeli: Minulle opintojakson aikana keskeinen oivallus oli, että urheilijaopiskelijat jäävät helposti näkymättömäksi ryhmäksi korkeakouluyhteisössä, vaikka heillä olisi varmasti paljon annettavaa yhteisölle. He eivät ole pelkästään opiskelijoita tai urheilijoita, vaan tuovat mukanaan esimerkiksi tavoitteellisuutta, ajanhallintataitoja ja vahvaa sitoutumista, joista hyötyisi koko yhteisö. Lisäksi ymmärrämme, että urheilijaopiskelijoiden verkostoituminen ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii rakenteita ja tietoista tukemista, sekä oma-aloitteisuutta. Ilman selkeitä toimintamalleja urheilijaopiskelijat voivat jäädä erilleen sekä toisistaan että muusta opiskelijayhteisöstä. Toinen tärkeä oivallus oli vertaistuen merkitys. Samassa elämäntilanteessa olevien urheilevien opiskelijoiden välinen vuorovaikutus auttaa jaksamaan ja löytämään ratkaisuja kaksoisuran haasteisiin. Verkosto olisi varmasti monelle urheilijalle hyvinvointia ja opintojen etenemistä tukeva tekijä. Ymmärsimme myös, että kun verkostoitumista tuetaan, se voi vahvistaa koko korkeakouluyhteisöä. Urheilijaopiskelijat voivat toimia eri alojen opiskelijoiden välillä ja lisätä yhteisöllisyyttä laajemmin.  Urheilijaopiskelijoiden rooli korkeakoulussa voisi olla merkittävämpi, ja heidän verkostoitumisensa tukeminen hyödyttää sekä yksilöä että koko yhteisöä, myös Metropoliassa. Saana: Myös minulle selkeni heti projektin alussa se, että urheilijaopiskelijat eivät aina näy edustettuina korkeakouluyhteisössä. Tämä näkökulma oli sellainen, jota ei ollut aikaisemmin tullut pohdittua. Oivalsimme, ettei verkostoituminen tapahdu itsestään, vaan se vaatii selkeitä rakenteita ja aktiivista tukea. Keskeinen oivallus oli myös vertaistuen merkitys: samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kohtaaminen auttaa jaksamaan kaksoisuran haasteiden keskellä. Verkostoitumisella voidaan siis edistää urheilijaopiskelijoiden hyvinvointia ja jaksamista ja siksi se on tärkeää! Ulla: Opiskelijat ymmärtävät täysin urheilijaopiskelijoiden roolin korkeakouluyhteisössä ja miksi verkostoitumisen tukeminen on tärkeää. Jos verkostoitumista ei siiloiteta, jää tämä valtava potentiaali hyödyntämättä Metropoliassa. Näen, että koko korkeakoulu hyötyy verkostoitumisesta ja erilaiset opiskelijat oppivat toisiltaan, samoin kuin esimerkiksi kansainväliset opiskelijat yhteisössämme. Huippu-urheilumyönteisen korkeakoulun tunnustusta ei myönnetä kenelle tahansa. Metropolian saama tunnus osoittaa, että potentiaali on tunnistettu, ja siksi urheilijaopiskelijoiden verkostoitumista tulisi kehittää määrätietoisesti.