Oman lapsen huostaanotto, asia jota ei toivoisi kenenk\u00e4\u00e4n vanhemman joutuvat kokemaan, puhumattakaan lapsesta. Huostaanotto on lastensuojelun viimeisin ja radikaalein toimenpide, joka tehd\u00e4\u00e4n silloin kun kaikki muut keinot on k\u00e4ytetty, ne avohuollon tukitoimet, jotka eiv\u00e4t ole riitt\u00e4neet tukemaan perhett\u00e4 niin, ett\u00e4 lapsi voisi asua vanhempansa luona.<\/p>\n
Mik\u00e4 sitten on riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vanhemmuutta tai mik\u00e4 on lapsen ja vanhemman etu lastensuojelun asiakkaana? Lastensuojelun sosiaality\u00f6ntekij\u00f6iden on aina perusteltava p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 faktatietoihin ja erityisesti huostaanoton valmistelussa, vain tosiasioilla on merkityst\u00e4. Vanhempien tai lasten vastustaessa huostaanottoa, k\u00e4sittelee hallinto-oikeus asian ja vaatii p\u00e4\u00e4t\u00f6ksille faktoihin perustuvaa tietoa eik\u00e4 mutu-tuntumaa. Siksi lastensuojelun ammattilaisilla on suuri vastuu siit\u00e4, mill\u00e4 menetelmill\u00e4 esimerkiksi vanhemmuutta ja perhesuhteiden vuorovaikutusta mitataan ja miten se kirjataan asiakirjoihin tarkasti perusteltuna.<\/p>\n
Huostaanoton voimaantulossa, oli se sitten perheen tai hallinto-oikeuden hyv\u00e4ksym\u00e4, sosiaality\u00f6ntekij\u00f6iden ty\u00f6 ja vastuu jatkuu. Lapselle tehd\u00e4\u00e4n aina asiakassuunnitelma sijaishuollossa, ja se tarkastetaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Samoin ei aina ole vanhempien tukitoimien laita, vaikka huostaanotto on suuri kriisin vanhemmalle, usein esimerkiksi vanhemman p\u00e4ihdeongelma voi syventy\u00e4, kun lapsi huostaan otetaan. My\u00f6s vanhemmat tarvitsevat ammattilaisten apua ja vertaistukea huostaanotossa ja tulevaisuuden rakentamisessa.<\/p>\n
Silloin my\u00f6s lapsen oikeudet toteutuisivat paremmin, sill\u00e4 vanhemman kuntoutumisella on suuri merkitys lapsen hyvinvointiin. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita aina sit\u00e4, ett\u00e4 lapsi palaisi kotiin, mutta lapsen tiivis yhteys voisi s\u00e4ily\u00e4 avun saaneeseen biologiseen vanhempaan ja rinnakkaisvanhemmuus sijaishuoltopaikan kanssa voisi synty\u00e4.<\/p>\n
Miia Pitk\u00e4sen Vastuun paikka-k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6tutkimuksessa (2011) vahvistui, ett\u00e4 lapsen vanhempien kuntoutumisen tukemiseen ei ole riitt\u00e4v\u00e4sti mahdollisuuksia lapsen sijoituksen aikana. Aineisto perustui 14 vanhemman haastatteluun, joiden lapsi oli huostaan otettu. Vastuuty\u00f6ntekij\u00e4 lastensuojelussa oli selke\u00e4sti lapsen tarpeita varten, ja ammatillinen tuki vanhemmalle oli v\u00e4h\u00e4inen. Aktiiviset vanhemmat saivat tukea paremmin kuin ne, jotka eiv\u00e4t sit\u00e4 jaksaneet syyst\u00e4 tai toisesta hakea.<\/p>\n
Ammattilaisten tulisi siis mietti\u00e4, miten sijoitetun lapsen vanhempia voitaisiin tulevaisuudessa auttaa enemm\u00e4n ongelmien ratkaisussa ja vanhemmuuden tukemisessa. Konkreettinen toimenpide-ehdotus Pitk\u00e4sen tutkimuksessa oli se, ett\u00e4 vanhempien kanssa ty\u00f6skennelt\u00e4isiin suunnitelmallisesti kuntouttamistavoittein.<\/p>\n
Anne,<\/b> ohjaaja lastensuojelussa, sosionomi ylempi AMK -opiskelija<\/p>\n
Lis\u00e4tietoa<\/p>\n