”Isi hakee” – kuuluu p\u00e4iv\u00e4kotip\u00e4iv\u00e4n aikana useita kertoja usean lapsen suusta. Lause saattaa toistua useasti siirtym\u00e4tilanteissa tai p\u00e4iv\u00e4unille menness\u00e4. Lause sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon tunnetta, jota pieni ei osaa nimet\u00e4 tai kertoa. Lause saattaa tuoda h\u00e4nelle lohtua tai lause on viimeinen asia mit\u00e4 vanhempi on sanonut erotessaan lapsesta aamulla. Ryhm\u00e4n aikuinen reagoi lauseeseen tai ei reagoi, kumpi on parempi vaihtoehto lapsen tunteiden k\u00e4sittelylle?<\/p>\n
Lapsen tunteet saattavat vaihdella suuresti hetkest\u00e4 toiseen, h\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pysty niit\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n eik\u00e4 kertomaan mik\u00e4 surettaa, harmittaa tai tekee iloiseksi. Meid\u00e4n kasvattajien roolissa t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on opettaa lapsille tunnetaitoja ja k\u00e4ytt\u00e4ytymisen s\u00e4\u00e4tely\u00e4 arjen pieniss\u00e4 hetkiss\u00e4. (Talentia 5\/17 s.37). Kasvattaja tai p\u00e4iv\u00e4kodin aikuinen vastaa lapsen tunteeseen nime\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tunteen lapsen tunnetilan mukaan. V\u00e4lill\u00e4 tunteiden tunnistaminen ja nime\u00e4minen on my\u00f6s aikuiselle haastavaa \u2013 erityisesti, jos on syntynyt siihen sukupolveen, jonka tunteita ei ole tuettu.<\/p>\n
Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa on ollut tapana v\u00e4ltell\u00e4 tunteita ja kiintymyksen osoittamista. (Lapsen maailma 5\/17 s.35). Kasvatustyyli el\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin, on hyv\u00e4 ett\u00e4 asiasta puhutaan ja tunteita tuodaan esille. Vanhemman tuodessa pient\u00e4 lasta p\u00e4iv\u00e4kotiin, eron hetkell\u00e4 peitell\u00e4\u00e4n ja h\u00e4peill\u00e4\u00e4n kyyneleiden tuloa. Ik\u00e4v\u00e4n tunnetta. P\u00e4iv\u00e4kodin aikuisena kerron lapselle vanhemman kuunnellessa, ett\u00e4 is\u00e4ll\u00e4\/\u00e4idill\u00e4 tulee sinua ik\u00e4v\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n aikana. Kerron vanhemmalle, ett\u00e4 ryhm\u00e4\u00e4mme voi soittaa ja kysell\u00e4 lapsen kuulumisia kun ik\u00e4v\u00e4 iskee.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4kotip\u00e4iv\u00e4n aikana pieni lapsi ehtii tuntea erilaisia tunteita, jotka tulevat esille itkuna, raivona, ilon kiljahduksina tai l\u00e4heisyyden kaipuuna. Lapsen tunne on aina aito ja aikuisen tulisi reagoida siihen. Pienen lapsen kohdalla sylin tarjoaminen on aina paras keino auttaa lasta tunteiden k\u00e4sittelyss\u00e4. Tunteet kuten ik\u00e4v\u00e4 ja harmitus tulisi sanoittaa lapselle. Esimerkiksi \u201disi hakee\u201d \u2013 lauseen j\u00e4lkeen voidaan kertoa, ett\u00e4 is\u00e4 tulee v\u00e4lipalan j\u00e4lkeen. Samalla voidaan katsoa is\u00e4n kuvaa.<\/p>\n
T\u00e4rkeiden ihmisten ja el\u00e4imien kuvat ovat hyv\u00e4 keino helpottaa pienen lapsen ik\u00e4v\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kotip\u00e4iv\u00e4n aikana. Ik\u00e4v\u00e4 on tuttu tunne varmasti jokaiselle hoitolapselle ja sen k\u00e4sittely on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Lapsen tunteet vaihtelevat iloista suruihin kuten aikuisillakin. My\u00f6s iloisiin ja positiivisiin kokemuksiin on hyv\u00e4 reagoida. Ilon kautta l\u00f6ytyy monia ihania hetki\u00e4. Monet tunteet ovat lapsille uusia ja niiden k\u00e4sittely ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole luontaista. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 aikuiset niin p\u00e4iv\u00e4kodissa kuin kotonakin auttavat lasta tunteiden k\u00e4sittelyss\u00e4 ja niiden nime\u00e4misess\u00e4. N\u00e4in luodaan lapselle vakaa tunnepohja sek\u00e4 oikeanlainen suhtautuminen omiin tunteisiin.<\/p>\n
Vanhemmat ja p\u00e4iv\u00e4kodin aikuiset joutuvat usein vastaanottamaan lasten tunnekuohuja ja toimimaan er\u00e4\u00e4nlaisena k\u00e4sittelylaitoksena. T\u00e4m\u00e4 rooli saattaa joskus tuntua raskaalta ja aikuiset voivatkin tuntea itsens\u00e4 hetkitt\u00e4in voimattomiksi ja kyvytt\u00f6miksi vastaanottamaan lapsen tunnetiloja. Aikuistenkaan ei tarvitse aina olla hyv\u00e4ntuulisia ja kontrolloituja mutta ket\u00e4\u00e4n ei saa satuttaa vaikka kuinka kiukuttaisi. K\u00e4ytt\u00e4ytymisen s\u00e4\u00e4telyn opettelu l\u00e4htee aikuisen mallista. (Lapsen mieli 2015, s.55).<\/p>\n
Tunteista puhuminen ja nime\u00e4minen on viime aikoina ollut paljon esill\u00e4 erilaisissa medioissa ja lehdiss\u00e4. Keinoja k\u00e4sitell\u00e4 ja nimet\u00e4 on kehitelty paljon. Tunnekortit ja erilaiset sadut ja tarinat auttavat lasta hahmottamaan ja samaistumaan tunteeseen. Paljon on kuitenkin kiinni meist\u00e4 kasvattajista miten lapselle puhutaan ja kohdataan tunteet. Aikuisen kannattaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 useita aistikanavia, joilla rauhoittaa lasta. Syli, silitt\u00e4minen, rauhoittava puhe sek\u00e4 aikuisen kehonkielell\u00e4 on suuri merkitys. (Lapsen maailma 5\/2017 s.35) Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan 1-2-vuotiaat pienet lapset eiv\u00e4t tarvitse kasvattamista, vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten l\u00e4heisyytt\u00e4, syli\u00e4 ja lohdutusta. (HS 4.3.2017)<\/p>\n
Aikuisen ollessa reagoimatta lapsen tunteeseen tai isi hakee \u2013 lauseeseen, lapselle tulee yksin\u00e4inen ja turvaton olo. Tutkimukset osoittavat, ett\u00e4 aikuisen j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 lapsen huomioimatta pitk\u00e4aikaisesti, vaikuttaa se lapsen aivojen kehitykseen. Kaksivuotiaan aivoissa on arvioitu olevan sata triljoonaa hermoliitosta \u2013 enemm\u00e4n kuin koskaan muulloin ihmisel\u00e4m\u00e4n aikana. Aivojen h\u00e4iri\u00f6t\u00f6n kehitys vaatii paljon glukoosia, mutta my\u00f6s turvallisia vuorovaikutuskokemuksia, rauhoittamista ja hauskanpitoa sopivassa suhteessa \u2013 ja mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n stressi\u00e4. (HS 4.3.2017)<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4hoidon aloituksessa on ensisijaisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 luoda hyv\u00e4 yhteys vanhempiin ja sit\u00e4 kautta hyv\u00e4 ja luottavainen kiintymyssuhde lapseen. Vanhemman tuntiessa pystyv\u00e4ns\u00e4 luottamaan p\u00e4iv\u00e4kodin aikuisiin lapsi aistii sen vanhemmastaan. Vanhemman kanssa on hyv\u00e4 jutella perheen asioista ilman lapsen l\u00e4sn\u00e4oloa, lapsi aistii paljon aikuisten ilmeist\u00e4 ja eleist\u00e4 ja voi kokea j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 taka-alalle keskustelussa.<\/p>\n
Kaisa Laine,<\/strong> sosionomi (ylempi AMK) opiskelija<\/p>\n L\u00e4hteet<\/p>\n Helsingin sanomat, 4.3.2017. Artikkeli: Varhaiskasvatus on t\u00e4ynn\u00e4 sanahelin\u00e4\u00e4 \u2013 alle 3-vuotias ei tarvitse kasvatusta vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten l\u00e4heisyytt\u00e4<\/p>\n Lapsen Maailma- lehti, 5\/2017 s.34- 35. Artikkeli: \u00c4l\u00e4 ohita mua!<\/p>\n Lapsen mieli kirja 2015 s. 55. Tunteista voimaa<\/p>\n Talentia -lehti 5\/2017 s.35- 37. Artikkeli Huomaa ja vahvista hyv\u00e4\u00e4<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" ”Isi hakee” – kuuluu p\u00e4iv\u00e4kotip\u00e4iv\u00e4n aikana useita kertoja usean lapsen suusta. Lause saattaa toistua useasti siirtym\u00e4tilanteissa tai p\u00e4iv\u00e4unille menness\u00e4. Lause sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 paljon tunnetta, jota pieni ei osaa nimet\u00e4 tai kertoa. Lause saattaa tuoda h\u00e4nelle lohtua tai lause on viimeinen asia mit\u00e4 vanhempi on sanonut erotessaan lapsesta aamulla. Ryhm\u00e4n aikuinen reagoi lauseeseen tai ei reagoi, kumpi […]<\/p>\n","protected":false},"author":52,"featured_media":328,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"_exactmetrics_skip_tracking":false,"_exactmetrics_sitenote_active":false,"_exactmetrics_sitenote_note":"","_exactmetrics_sitenote_category":0,"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[773,775,777,779,781,627,33],"class_list":["post-395","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-opiskelijat","tag-kaisa-laine","tag-lapsi","tag-tunteet","tag-tunteiden-kasittely","tag-tunteiden-sanoittaminen","tag-vanhemmat","tag-varhaiskasvatus"],"acf":[],"yoast_head":"\n