Osallisuuden k\u00e4site on Suomessa tullut erityisen suosituksi 2000- luvun kuluessa. Useat osallisuushankkeet pyrkiv\u00e4t erityisesti lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien edist\u00e4miseen (Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013, 12.) Lasten osallisuus on kirjattu mm. YK:n lasten oikeuksien sopimukseen, valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sek\u00e4 uudistuneeseen lastensuojelulakiin.<\/p>\n
Esa Iivonen pohtii Lapsemme lehdess\u00e4 (1\/2014, 15) sit\u00e4, kuinka lasten oikeudet toteutuvat t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n Suomessa. H\u00e4nen mukaansa edistyst\u00e4 on syntynyt monella rintamalla; lapsikuolleisuus on v\u00e4hentynyt merkitt\u00e4v\u00e4sti, samoin lapsiin kohdistuva kuritusv\u00e4kivalta. Kuitenkin h\u00e4n nostaa esiin my\u00f6s haasteita, joista merkitt\u00e4vin on lasten keskin\u00e4inen eriarvoistuminen. Mari Vuorisalon mukaan eriarvoistuminen alkaa jo syntym\u00e4st\u00e4. P\u00e4iv\u00e4koti-ik\u00e4isell\u00e4 lapsella on jo kodista saadut kokemukset ja opit mukanaan, h\u00e4nell\u00e4 on jo tietty k\u00e4sitys itsest\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4n j\u00e4senen\u00e4 ja aavistus siit\u00e4 millaisen aseman h\u00e4n voi itselleen ryhm\u00e4ss\u00e4 ottaa. P\u00e4iv\u00e4kodissa tuo k\u00e4sitys joko vahvistuu tai muuttuu. (Siltam\u00e4ki, 2014, 30)<\/p>\n
Esa Iivosen mukaan lasten n\u00e4kemysten huomiointi on yleisesti ottaen parantunut, mutta monin paikoin palveluj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 lapsi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n yh\u00e4 enemm\u00e4n toiminnan kohteena kuin aktiiivisena toimijana (Lapsemme 1\/2014, 15.) Maarit Alasuutarin mukaan (Kasvatus 3\/2014, 308) aikuisten erilainen asema suhteessa lapsiin tuottaa yh\u00e4 haasteita siin\u00e4, miten lasten oikeuksia ja osallisuutta voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 arjessa.<\/p>\n
Usein ajatellaan, ett\u00e4 jo pelkk\u00e4 sana osallisuus kertoo, mihin pyrit\u00e4\u00e4n, kunnes p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n h\u00e4mmennnykseen, kun huomataankin tavoitteen olevan eri ihmisille erilainen. (Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013,s.25)<\/p>\n
Lastensuojelulaissa lapsen osallisuus n\u00e4hd\u00e4\u00e4n lapsen oikeutena saada tietoa h\u00e4nt\u00e4 koskevasta lastensuojeluasiasta ja mahdollisuutena esitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 mielipiteens\u00e4 (Lastensuojelulaki 13.4.2007\/417 5\u00a7).<\/p>\n
Varhaiskasvatuksessa osallisuus saatetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 lapsil\u00e4ht\u00f6isen toiminnan uudeksi nimeksi, mutta osallisuus korostaa lapsen sijasta yhteis\u00f6llisyytt\u00e4. Osallisuudessa ei nosteta lasta tai aikuista keski\u00f6\u00f6n, vaan he ovat tasavertaisia toimijoita. (Komulainen, 2014, 23)<\/p>\n
Sosiaalipedagogisena k\u00e4sitteen\u00e4 osallisuus on ihmisen perusluonteeseen liittyv\u00e4\u00e4 kuulumista johonkin; olemista, el\u00e4mist\u00e4 ja toimimista yhteydess\u00e4 muihin ihmisiin. Osallistuminen on puolestaan toimintaa, joka edist\u00e4\u00e4 osalllisuutta, mutta joka itsess\u00e4\u00e4n ei voi olla osallisuuden synonyymi. (Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013, 26.)<\/p>\n
Osallisuuden edellytyksen\u00e4 on, ett\u00e4 yhteis\u00f6 hyv\u00e4ksyy yksil\u00f6n j\u00e4senekseen ja ett\u00e4 yksil\u00f6 haluaa olla yhteis\u00f6n j\u00e4sen. Toiminnan tasolla osallisuus edellytt\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6lt\u00e4 todellisia toimintamahdollisuuksia ja yksil\u00f6lt\u00e4 niiden hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4 jollakin tavalla, siis jonkinlaista osallistumista yhteis\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja se puolestaan edellytt\u00e4\u00e4 riitt\u00e4vi\u00e4 osallistumisvalmiuksia. Kokemisen tasolla puolestaan osallisuuden edellytyksin\u00e4 ovat yhteis\u00f6n tarjoamat yhteenkuuluvuuden mahdollisuudet ja yksil\u00f6n tietoisuuden kehittyminen kuulumisesta johonkin, mahdollisuuksista osallistua ja omasta merkityksest\u00e4 osana yhteis\u00f6\u00e4. (Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013, 27.)<\/p>\n
Osallisuuden pit\u00e4isi olla jotakin mihin ihminen kasvaa. Edellytyksen\u00e4 on t\u00e4ll\u00f6in se, ett\u00e4 l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6 ja l\u00e4heiset suhteet tukevat osallisuuden tunteen ja kokemuksen muodostumista. Osallisuuden toteutumiseksi tarvitaan tasapainoisia vastavuoroisia suhteita, joissa voimme kasvaa uskomaan omaan merkitykseemme sek\u00e4 omiin toimintakykyihimme ja toimintamahdollisuuksiimme. (Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013, 29)<\/p>\n
Osallisuus ei tapahdu automaattisesti, ilman huomion kiinnitt\u00e4mist\u00e4 osallisuuden edellytysten kasvatukselliseen tukemiseen (Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013, 30). Mill\u00e4 tavoin osallisuuden edellytyksi\u00e4 sitten voitaisiin vahvistaa tai jopa opettaa?<\/p>\n
Mari Vuorisalon mukaan p\u00e4iv\u00e4koti on kuin yhteiskunta pienoiskoossa. Toiset lapset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja toiset j\u00e4\u00e4v\u00e4t tai j\u00e4tt\u00e4ytyv\u00e4t syrj\u00e4\u00e4n. (Siltam\u00e4ki 2014, 30.) Puhetaito osoittautui Mari Vuorisalon tutkimuksissa t\u00e4rke\u00e4ksi vaikuttamiskeinoksi p\u00e4iv\u00e4kodissa. Tasavertaisuus on kuietnkin varhaiskasvatuksen l\u00e4ht\u00f6kohta. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4seminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi teht\u00e4v\u00e4ksi.Tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien takaaminen jokaiselle lapselle ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 toiminta olisi kaikille samaa, vaan ett\u00e4 tarjottaisiin erilaisia tapoja osallistua ja vaikuttaa yhteisiin asioihin, muutenkin kuin puhumalla. Tavoitteena pit\u00e4isi olla se, ett\u00e4 arvostettaisiin lasten erilaisia vahvuuksia ja luonteenpiirteit\u00e4. (Siltam\u00e4ki 2014, 31)<\/p>\n
Osallisuuden edist\u00e4minen on sosiaalipedagogisen toiminnan ydinaluetta. Osallistuminen on sek\u00e4 tavoite ett\u00e4 toiminnan muoto. Tavoitteena on, ett\u00e4 osallistuminen syvent\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6\u00f6n, esimerkiksi lapsiryhm\u00e4\u00e4n, kuulumisen tunnetta ja kuulumisen tunne kannustaa osallistumaan edelleen.(Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013, 32.) Koska sosiaalipedagogiset toimintamuodot ovat luonteeltaan toiminnallisia (Nivala & Ryyn\u00e4nen 2013, 32), sopii sosiaalipedagoginen toimintatapa lasten osallisuuden vahvistajana saumattomasti varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksessa kun l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n liikkeelle lapselle ominaisista toimintatavoista: leikkimisest\u00e4, tutkimisesta, liikkumisesta ja taiteellisesta kokemisesta.<\/p>\n
Sosiaalipedagoginen ajattelu osana varhaiskasvatusty\u00f6t\u00e4 tukee lapsen kasvua omaksi persoonakseen sek\u00e4 yhteiskunnan osaksi. Kolkka et al. mukaan persoonan kasvuun vaikuttaa eniten ymp\u00e4rill\u00e4 oleva yhteis\u00f6, ja t\u00e4ll\u00e4 perusteella sosiaalipedagogiikkaa tulee hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 lapsen varhaimmissa kehitysvaiheissa. Sosiaalipedagogiikka luo perustaa varhaiskasvatukselliselle toiminnalle ja se n\u00e4kyy varhaiskasvatuksessa sosiaalisena ja pedagogisena toimintana ja ajatteluna. (Kolkka et al. 2009, 200.)<\/p>\n
Samaan aikaan kun medioissa nostetaan esiin huolta lasten ja lapsiperheiden lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4st\u00e4 eriarvoisuudesta sek\u00e4 per\u00e4\u00e4nkuulutetaan lapsen osallisuutta, useissa varhaiskasvatuksen foorumeissa kohistaan uuden varhaiskasvatuslain tuomista kelpoisuusehdoista. Kalliala, Onnismaa & Sajaniemi toteaa Skidi-lehdess\u00e4, ettei sosionomeja tulevaisuudessa tarvita tai haluta varhaiskasvattajiksi. H\u00e4nen mukaansa lastentarhanopettajan ty\u00f6n vaatimaa osaamistasoa ei ole mahdollista saavuttaa sosiaalialan tutkinnon sivutuotteena, eik\u00e4 sosiaalialan koulutuksen saaneilla ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 ole mahdollista valita ty\u00f6teht\u00e4vi\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 painottuisi sosiaali- ja perhety\u00f6h\u00f6n. (Kalliala, Onnismaa & Sajaniemi 2013.)<\/p>\n
Kelpoisuusehto-kiistelyyn kulutettu energia olisi syyt\u00e4 kohdistaa johonkin merkityksellisemp\u00e4\u00e4n, kuten varhaiskasvatuspalvelujen kehitt\u00e4miseen. Sosionomit omaavat sosiaalipedagogisten menetelmien ja teorian osaamista, jota voitaisiin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 niin lapsiryhmiss\u00e4 ty\u00f6skentelyss\u00e4 ett\u00e4 uudenlaista varhaiskasvatuspalvelua kehitett\u00e4ess\u00e4.<\/p>\n
Sosiaalialan osaamiskeskuksen lausunnossa varhaiskasvatuslaista todetaan lapsia ja lapsiperheit\u00e4 koskevien palvelujen kokonaisuuden ja moniammatillisen yhteisty\u00f6n t\u00e4rkeys (Lausunto varhaiskasvatusta koskevan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n uudistamisty\u00f6ryhm\u00e4n esityksest\u00e4. 27.5.2014.) Uudenlaisessa varhaiskasvatusymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 perheet ja lapset voisivat saada tarvitsemansa palvelut \u201dsaman katon alta\u201d. T\u00e4ll\u00f6in yliopistossa valmistuneet varhaiskasvattajat voisivat keskitty\u00e4 oman osaamisalansa hy\u00f6dynt\u00e4miseen ja sosionomit omaansa, jaetun johtamisen periaatteiden mukaisesti.<\/p>\n
Jaettu johtajuus toteutuu tasa-arvoisessa ja vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa. Jaetussa johtajuudessa eri tieteen alojen osaaminen yhdistet\u00e4\u00e4n palvelemaan parhaiten asiakkaan tarpeita. Esimerkiksi tiimiss\u00e4 johtajuuden saa se henkil\u00f6, jolla on tietyll\u00e4 hetkell\u00e4 k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 asiasta parhaat tiedot ja osaaminen. Tavoitteena on yhdess\u00e4 oppimisen mahdollistuminen. Sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n ajan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yhden tieteen viitekehys tai\u00a0 yhden osaamisalueen hallinta, eiv\u00e4t riit\u00e4 esiin tulevien haasteiden ratkaisemiseen.(Isoherranen, 2012, 10,48-49.) Lasten osallisuuden vahvistaminen sek\u00e4 osallistumisvalmiuksien lis\u00e4\u00e4minen ovat t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n varhaiskasvatuksen haasteita ja kehitt\u00e4miskohteita. Osallisuuden edellytysten kasvatukselliseen tukemiseen varhasikasvatusymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 Sosionomi (AMK) koulutuksen saaneilla varhaiskasvattajilla olisi mielest\u00e4ni paljonkin annettavaa.<\/p>\n
Lis\u00e4tietoa ja l\u00e4hteit\u00e4<\/p>\n
Iivonen, E. 2014. Miten lasten oikeudet toteutuvat suomessa?. Lapsemme 1\/2014<\/p>\n
Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista ty\u00f6t\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4. V\u00e4it\u00f6skirja. Helsinki: Helsingin yliopisto<\/p>\n
Kalliala, M, Onnismaa E_L, & Sajaniemi N. 2013.Varhaiskasvatuksen henkil\u00f6st\u00f6n kelpoisuusehtojen selkiytt\u00e4minnen. Skidi-lehti.<\/a><\/p>\n Kasvatus 3\/2014. Onko lasten oikeus turvattu oikeuksista puhumalla?<\/p>\n Kokka, M., Mantela, J., Holopainen, A., Louhela, J., Packalen, L. & Kaisvuo, T. 2009. Yhteiskunnallinen osaaminen- Haaste ja teht\u00e4v\u00e4. Helsinki: Kirjapaja<\/p>\n Komulainen Tanja. Torstai on toiveita t\u00e4ynn\u00e4. Kasvu 01\/2014<\/p>\n Lausunto varhaiskasvatusta koskevan lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n uudistamisty\u00f6ryhm\u00e4n esityksest\u00e4. 27.5.2014.\u00a0<\/a><\/p>\n