Sosiaalisesti kestävää kasvatusta espoolaisissa päiväkodeissa

Päiväkodin arjessa voidaan nähdä runsaasti sosiaalisesti kestävään kehitykseen liittyviä käytäntöjä ja toimintamalleja. Laadukas varhaiskasvatus sisältää paljon sellaisia elementtejä, jotka tukevat ja vahvistavat sosiaalisesti kestävää kehitystä. Esimerkiksi yhteisöllisyys, osallisuus, vastuuseen kasvaminen, suvaitsevaisuus ja kiusaamisen ehkäisy sekä niihin kuuluvat käytännöt ovat vahvasti läsnä päiväkotien arjessa.

Niiden ei kuitenkaan välttämättä suoraan mielletä liittyvän sosiaalisesti kestävään kehitykseen. Sosiaalisesti kestävän kehityksen ja sen sisältöjen määrittely varhaiskasvatuksessa voi olla kasvattajille haastavampaa kuin esimerkiksi ekologisesti kestävän kehityksen määrittely.

Kestävä kehitys on ajankohtainen aihe, sillä maapallon rajallisuus tulee keskusteluissa esille yhä enemmän. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan sekä nykyisten että tulevien sukupolvien todelliset tarpeet tyydyttävää ekologista, taloudellista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä (Åhlberg 1998: 14). Kestävä kehitys on ekologista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä, jossa huomioidaan yhtä aikaa paikallinen ja maailmanlaajuinen ulottuvuus. Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen, ja päämääränä monimuotoinen hyvinvointi nyt ja aina. (Salonen 2010: 36.)

Yksi kestävän kehityksen tärkeistä ulottuvuuksista on sosiaalinen kestävyys, jossa keskeistä on hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle (Cantell 2004: 25). Sosiaalinen kestävyys ja globaali vastuullisuus ovat merkittävässä roolissa ekologisten näkökulmien rinnalla maapallon elinkelpoisuuden ja hyvän elämän turvaamisessa niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville. Jotta asenteisiin ja tapoihin pystytään vaikuttamaan mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan kestävän kehityksen kasvatusta. Koska pienet lapset ovat hyviä omaksumaan ja oppimaan asioita, mikä olisikaan parempi ympäristö toteuttaa kestävän kehityksen kasvatusta kuin päiväkodit?

Kestävä kehitys varhaiskasvatuksessa

Tämän artikkelin perustana oleva opinnäytetyö käsittelee kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä espoolaisten päiväkotien arjessa. Opinnäytetyö toteutettiin pari- ja ryhmähaastatteluina teemahaastattelun menetelmällä. Tavoitteena oli selvittää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista ja näkymistä käytännössä päiväkotien arjessa, sekä kerätä käytännön esimerkkejä toimintatavoista, joita haastateltavien päiväkodeissa on käytössä liittyen erityisesti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen. Espoon varhaiskasvatussuunnitelmassa kestävä kehitys on yksi painopiste, johon on haluttu kiinnittää huomiota, joten opinnäytetyössä kiinnostus suuntautui tämänhetkiseen tilanteeseen käytännössä.

Tulosten mukaan kestävän kehityksen mukaisia toimintatapoja ja käytäntöjä löytyi kaikkien haastateltavien työyksiköiden arjesta, mutta hajontaa oli selkeästi havaittavissa. Joissakin päiväkodeissa kestävään kehitykseen oli panostettu tietoisesti jo toimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä, ja se saattoi olla koko toiminnan punaisena lankana. Toisissa päiväkodeissa taas asioita ei ollut samalla tavalla mietitty ja suunniteltu kestävän kehityksen näkökulmasta, vaikka käytännön toteutuksesta siihen liittyviä asioita löytyikin.

Sosiaalisesti kestävän kehityksen määrittely haastavaa

Varhaiskasvatuksessa sosiaalisella kestävyydellä tavoitellaan päiväkotiyhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia, kaikkien tasavertaisuutta, turvallisuutta ja mahdollisuutta osallisuuteen (Salonen 2012: 12). Kasvattajille ekologisesti kestävän kehityksen määritteleminen ja siihen liittyvien päiväkodin toiminnan käytäntöjen nimeäminen oli melko helppoa, ja vähintäänkin jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyviä asioita oli kehitetty suunnitelmallisesti jokaisessa haastateltavien yksiköistä.

Sosiaalisesti kestävän kehityksen osalta sekä käsitteen määrittelyssä että käytäntöjen erittelemisessä oli joillakin selvästi enemmän haasteita. Kaikkia käytössä olevia menetelmiä ei suoraan osattu liittää sosiaalisesti kestävään kehitykseen, vaikka ne lähemmän tarkastelun myötä osoittautuivatkin hyvin vahvasti siihen kuuluviksi. Monet tällaiset olivat jo pitkään käytössä olleita ja varhaiskasvatussuunnitelmastakin löytyviä asioita, niitä ei vain oltu käsitelty kestävän kehityksen termin näkökulmasta. Käytäntöjen muodostama kokonaisuus linkittyi vahvasti sekä sosiaaliseen kestävyyteen yleisesti, että Espoon varhaiskasvatussuunnitelman sosiaalisesti kestävän kehityksen keskeisiin asioihin (Espoon varhaiskasvatussuunnitelma 2013: 9).

Sosiaalisesti kestävän kehityksen mukaisia käytäntöjä päiväkodin arjessa

Päiväkodin arjessa harjoitellaan jatkuvasti sosiaalisia taitoja, toisten hyväksymistä ja kunnioittamista sekä yhdessä toimimista. Haastatteluihin osallistuneet kasvattajat kertoivat panostavansa ryhmäytymiseen, kaverisuhteiden muodostamiseen, kiusaamisen ehkäisyyn ja yhteishengen luomiseen lapsiryhmissään. Sitä kautta pyritään rakentamaan lapsille turvallinen ja hyväksyvä kasvuympäristö sekä vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Käytännön menetelminä mainittiin esimerkiksi pienryhmätoiminta, vuorovaikutustaitoryhmät, leikkitaulut ja tunnekortit.

Osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia korostetaan uudessa varhaiskasvatuslaissa, ja tulosten perusteella niiden merkitys oli tiedostettu päiväkodeissa. Lasten ja vanhempien osallisuutta mahdollistavia ja vahvistavia menetelmiä oli käytössä monipuolisesti. Leikkitaulu oli yksi väline myös tähän, sillä sen avulla lapsi voi itse jossain määrin vaikuttaa sekä leikin että leikkikavereiden valintaan. Toiminnan sisältöihin oli kysytty lasten mielipiteitä ja huomioitu heidän kiinnostuksen kohteitaan mahdollisuuksien mukaan.

Yhdessä päiväkodissa toimi eri ryhmistä tulevien lasten muodostama ympäristöraati, jossa lapset saivat mahdollisuuden vaikuttaa ja jonka avulla rakennettiin ryhmärajat ylittävää yhteisöllisyyttä. Vanhempia pyrittiin ottamaan mukaan toimintaan kysymällä heidän mielipiteitään ja toiveitaan, järjestämällä yhteisiä tapahtumia sekä hyödyntämällä heidän osaamistaan lapsiryhmän toiminnassa.

Pysyvien ihmissuhteiden merkitys

Yhtenä tärkeänä asiana päiväkodin sosiaaliseen kestävyyteen liittyen kasvattajat nostivat esille pysyvien ihmissuhteiden merkityksen lasten arjessa. Niiden koettiin olevan tärkeitä sekä lasten turvallisuuden ja jatkuvuuden takaamisessa, että yhteistyössä vanhempien kanssa eli kasvatuskumppanuudessa. Päiväkodeissa pyrittiin varmistamaan mahdollisimman pysyviä ja turvallisia ihmissuhteita esimerkiksi omahoitajakäytännön avulla sekä siten, että päiväkodin eri ryhmien lapset ja aikuiset tutustuivat koko talon yhteistyön kautta toisiinsa. Henkilökunnan pysyvyyteen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, ja työntekijöiden vaihtuvuus päiväkodissa voi olla melkoinen haaste myös sosiaalisesti kestävän kehityksen näkökulmasta.

Varhaiskasvatus on merkittävässä roolissa tulevien vuosien yhteiskuntaa kehitettäessä, sillä se voi osaltaan olla luomassa kestävää kehitystä edistäviä arvoja ja asenteita. Siltä pohjalta lapsi oppii myös ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin. (Salonen 2012: 12.) Varhaislapsuudessa kehittyvät ihmisen perusarvot, asenteet, taidot, käyttäytyminen ja tavat, ja niillä on vaikutusta pitkälle eteenpäin, joten myös kestävän kehityksen opettamisen tulisi alkaa varhaisessa elämänvaiheessa. Varhaiskasvatus on ottanut kestävyyden haasteen vastaan yllättävän hitaasti siihen nähden, kuinka tärkeässä roolissa se kestävyysajattelun eteenpäin viemisessä on. (Salonen – Tast 2013: 71.)

Varhaiskasvatuksen voidaankin jo itsessään katsoa olevan sosiaalisesti kestävää kehitystä. Se on varsin otollinen paikka työstää kestävän kehityksen mukaista kasvatusta, koska pienet lapset oppivat ja omaksuvat asioita luontevasti, ja kestävyysajattelussa juuri asenteilla ja ymmärryksellä on keskeinen merkitys.

Sanna Nykänen, sosionomi (ylempi amk)

Lähteet

Cantell, Hannele (toim.) 2004. Ympäristökasvatuksen käsikirja. Porvoo: WS Bookwell Oy.

Espoon Varhaiskasvatussuunnitelma 2013. http://www.espoo.fi/download/noname/%7BAFB7AE5E-7D21-4CF3-8F32-977B2885A83B%7D/42804.

Linsiö, Leena – Nykänen, Sanna 2016. Kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä päiväkodin arjessa. Opinnäytetyö. Sosionomi ylempi amk – tutkinto. Metropolia ammattikorkeakoulu.

Salonen, Arto 2010. Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Väitöstutkimus. Tutkimuksia 318. Helsingin yliopisto.

Salonen, Arto 2012. Sosiaalisen kestävyyden edistäminen on kestävän kehityksen ydinosaamista. Lastentarha 2012:1. 10–17.

Salonen, Arto – Tast, Sylvia 2013. Finnish Early Childhood Educators and Sustainable Development. Journal of Sustainable Development 6 (2). 70 – 85.

Varhaiskasvatuslaki 2015.

Åhlberg, Mauri 1998. Kestävän kehityksen pedagogiikka ja yleisdidaktiikka. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita. Joensuun yliopisto.