Mielekkään työrytmin löytämiseksi on tunnistettava oma vauhti. Työtä voisi ajatella joka päivä juostavana Cooperin testinä, jolle on varattu tietty aika vuorokaudesta.
Joinakin päivinä juoksu kulkee vaivattomasti ja matkaa kertyy, kun toisinaan ei suju oikein millään. Jokaisella kuitenkin on yksilöllinen vauhtinsa ja matka, jonka keskimäärin päivittäin jaksaa taittaa. Välillä voi ylittää itsensä, mutta jos juoksee jatkuvasti itsensä puhki, ei ehdi palautua ja voimat ehtyvät.
Pitää siis löytää oma vauhti, jota ylläpitäen voi pillin soidessa hengähtää tyytyväisenä päivän tulokseen ja palautua rauhassa rasituksesta. Riittävän suorituksen jälkeen ei pitäisi olla tarvetta jatkaa juosten kotiin eikä tehdä ylimääräistä iltalenkkiä.
Luovien tietotyöläisten ongelmia ovat muun muassa työn epämääräisyys ja ennustamattomuus. Näistä johtuen käy usein niin, että asetamme pävittäiselle “Cooperin testillemme” liian suuren kilometritavoitteen. Matkan varrella kierrämme harhapolkuja, välillä auttelemme kaverereita ja joudumme pysähtelemään yllättävistä syistä. Aamulla asetettu tavoite mielessämme yritämme puristaa lisää tehoja, mutta kun kaikkemme antaneena kuulemme pillin soivan, koemme, että taival jäi vajaaksi.
Oman vauhdin tunnistamiseen, töiden suunnitteluun ja ennakointiin löytyy toimivia menetelmiä ja työkaluja. Tässä blogissa haluan näiden välineiden lisäksi keskittyä sellaisen itsetuntemuksen kehittämiseen, joka auttaa arvioimaan omia rajoja ja sopeuttamaan vauhdin siten, että paivittäinen matka on tarpeeksi pitkä ja voimat riittäisivät pitkälle tulevaisuuteen.
