Moni perheellinen ihminen miettii, että uskaltaisiko sitä vielä lähteä opiskelemaan. Uusi ammatti houkuttelisi, mutta työpaikan jättäminen, toimeentulo ja lapsiperheen vauhdikas arki yhdistettynä aikaavieviin opintoihin huolettavat. Toki monimuoto-opinnot olisivat varmasti paikallaan, mutta jos haluaa ihan kokopäiväiseksi opiskelijaksi ryhtyä, niin siinä onkin sitten omat haasteensa.

Itse olen kahden, kohta kolmen lapsen äiti. Minulla on ennestään kaksi ammattia. Olin vakituisessa työssä lähihoitajana Tampereella, kun hain – ja pääsin – opiskelemaan Metropoliaan. Elämänmuutoksia tuli samalla kertaa useita, muutto uudelle paikkakunnalle, työntekijästä opiskelijaksi ja samaan syssyyn sain tietää odottavani perheenlisäystä. Opiskelut ovat kuitenkin lähteneet sujumaan oikein hyvin, mitä nyt poissaoloja tulee lasten sairastelujen takia enemmän kuin haluaisi.

Koko perhe joutuu tällaisessa elämäntilanteessa joustamaan ja lapsetkin ovat jo oppineet, että kun äiti on tietokoneella, niin silloin on kouluhommat kesken eikä saa häiritä. Ruokaa tehdään kerralla isompi määrä ja sitä laitetaan pakastimeen niiden päivien varalle, kun on todella kiire. Kaupassa käydään kaksi kertaa viikossa tekemässä isommat ostokset, ettei siihenkään tarvitse kuluttaa joka päivä aikaa. Perheen aikuisten yhteinen kalenteri toimii arjessa hyvin, sillä siitä näkee milloin on minkäkin koulutyön deadline, milloin toinen on ylitöissä, milloin on päiväkodin vanhempainilta ja kumman homma olikaan huolehtia uusien kuravaatteiden ostamisesta.

Täysipäiväisen opiskelun saa hyvin sopimaan yhteen perhe-elämän kanssa, kun vaan on valmis tekemään myönnytyksiä. Joka päivä ei ehdi siivoamaan eikä viettämään laatuaikaa lasten kanssa, mutta ei se haittaa. Tärkeintä on tehdä parhaansa, kuunnella itseään ja omia voimavarojaan, ja olla armollinen itselleen ja muille. Ehdottomasti suosittelen kokeilemaan, jos opiskelu kiinnostaa.

Kirjoittaja Emma Heinonen on liiketalouden opiskelija ja kolmen lapsen äiti, joka yrittää aina nähdä asioiden positiiviset puolet ja oppia joka päivä ainakin yhden uuden asian

Urasuunnittelu on tavoitteellista oman elämän suunnittelua. Toisista opiskelijoista ajatus voi tuntua kaukaiselta ja vieraalta asialta, mutta urasuunnittelun on tarkoitus laittaa jokainen meistä miettimään mitä haluamme työelämältä tai leikitellen kysymys ”Mikä sinusta tulee isona?” kuvaa urasuunnittelun tavoitetta hyvin.

Urasuunnittelu ei ole pelkän opintojen aikana mietittävä asia, sillä harva meistä on koko elämäänsä yhdessä työpaikassa. Aina on hyvä olla unelmia ja korkeampia tavoitteita. Urasuunnittelua kannattaa siis tehdä läpi elämän. Niin sanotut välietapit ovat hyvä suunnitella myös mukaan, etenkin jos tähtää todella vaativiin tehtäviin. Näin eteneminen ei tunnu loputtomalta, vaan tavoitteita pystyy saavuttamaan nopeammalla tahdilla.

Urasuunnittelu auttaa jo opiskeluvaiheessa valitsemaan itseään edesauttavat ja kiinnostavat kurssit, ettei tule valittua arpomalla ”ihan kivan” kuuloisia kursseja. Näin opiskelijat pystyvät jopa jo opiskeluaikana hakeutua siihen suuntaan esimerkiksi harjoitteluun ja osa-aikatyöhön, missä näkevät itsensä tulevaisuudessa työskentelevän. Silloin jos on aiheeseen liittyviä kursseja suoritettu kunnialla, työpaikatkin varmasti arvostavat opiskelijaa enemmän ja uskovat häneltä löytyvän jonkunlaista ammattitaitoa tai perusteita tehtävää kohtaan.

Urasuunnittelua ei tarvitse kenenkään itse osata, Metropoliassakin on mahdollista jutella tulevaisuudestaan esimerkiksi opinto-ohjaajan vastaanotolla ja netissä esimerkiksi Duunitori.fi löytyy ohjeita, ajankohtaisia asiaan liittyviä artikkeleita sekä paljon materiaalia ajatustyöhön. Oletko sinä koskaan miettinyt miltä sinun polkusi näyttää kohti työtä, jossa viihtyisit?

J.S.