Koen, että esiintymisjännitys on minulle hyvinkin tuttu asia. Lukioon asti kärsin esiintymisjännityksestä todella pahasti ja jännitin jopa tilanteita joissa minun ei tarvinnut esiintyä millään lailla. Suurin syy tähän oli varmastikin se, että tiedän punastuvani helposti. Tämän takia pyrin välttelemään tilanteita, joissa saattaisin punastua. Yläasteella tämä vaivasi minua selvästi pahiten ja jännitin jopa kouluun menemistä, saatikka sitten itse esiintymistä.
Lukion jälkeen aloin saada lisää itseluottamusta ja aloin pärjäämään mielestäni hyvin tilanteissa, mitkä ennen tuntuivat minulle niin vaikeilta ja pelottavilta. Tätä kautta opin jännittämään erilaisia tilanteita vähemmän ja luottamaan itseeni enemmän, mistä on ollut myös apua esiintymisjännitykseni kanssa. Myös hyvin menneet esitelmät toivat minulle suuria onnistumisen tunteita ja lisää luottamusta itseeni.
Nykyään en ujostele enää tilanteita, joita ennen välttelin kaikin keinoin vaan olen oppinut jopa nauttimaan niistä. Esiintymisjännityksestä kärsin toki edelleen, mutta en enää niin paljoa kuin ennen. Esiintyessä minua usein saattaa punastuttaa ja takkuilen helposti sanojeni kanssa. Esiintyminen onnistuu minulta parhaiten silloin kun minulla on itsevarma olo ja olen harjoitellut tarpeeksi. Jännitykseeni usein auttaa se, että myönnän ääneen jännittäväni enkä turhia koita peitellä sitä. Tärkeää on tiedostaa se, että muutkin jännittävät esiintymistä ja se on täysin normaalia.
Opiskelija J.P.
Ei kommentteja