Monille keksinn\u00f6t tarkoittavat suurista oivalluksista syntyneit\u00e4 ratkaisuja, joista on seurannut historiallisia mullistuksia. Sellaisia, kuten kirjapainotaito, h\u00f6yryvoima, hehkulamppu, lent\u00e4minen tai internet. Mutta, kun selailee patenttitietokantoja tai lukee keksinn\u00f6ist\u00e4, voi havaita, ett\u00e4 paljon on my\u00f6s keksitty pelk\u00e4st\u00e4 keksimisen ilosta. Monasti on my\u00f6s koetettu ratkaista ongelmaa, jota ei tosiasiassa ole ollut. Keksint\u00f6jen v\u00e4rikk\u00e4\u00e4st\u00e4 maailmasta l\u00f6ytyy lukemattomia esimerkkej\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 muutama.<\/p>\n
Viel\u00e4 noin sata vuotta sitten l\u00e4nsimaissa hattu tai jokin p\u00e4\u00e4hine laitettiin aina p\u00e4\u00e4h\u00e4n, kun l\u00e4hdettiin ulos. Yhteiskuntaluokasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Paljain p\u00e4in ei yleens\u00e4 liikuttu. Vastantulijoita, my\u00f6s tuntemattomia, tervehdittiin nostamalla hattua, tai ainakin koskettamalla sen lieri\u00e4. Mutta mik\u00e4 avuksi, jos k\u00e4siss\u00e4 oli kantamuksia ja hatun nostaminen oli mahdotonta? Yhdysvaltalainen James C. Boyer tunnisti mielest\u00e4\u00e4n vakavan ongelman. H\u00e4n rakensi hatun sis\u00e4\u00e4n tulevan jousivoimalla toimivan koneiston. Se tukeutui p\u00e4\u00e4t\u00e4 vasten metallisilla jaloilla. Jousi viritettiin, sitten vain hattu koneiston p\u00e4\u00e4lle ja ulos. Mekanismin avulla hattua saattoi nostaa ilman k\u00e4si\u00e4, kun p\u00e4\u00e4t\u00e4 ny\u00f6k\u00e4ytti. Boyer j\u00e4tti keksint\u00f6ns\u00e4 patenttihakemuksen 1897. 1<\/sup><\/p>\n Boyerin patentti on hyv\u00e4 esimerkki toimivasta keksinn\u00f6st\u00e4, jolla ei todenn\u00e4k\u00f6isesti ole edellytyksi\u00e4 kaupallistumiseen. Hy\u00f6dynt\u00e4misv\u00e4yl\u00e4n puuttuminen tarkoittaa, ett\u00e4 siit\u00e4 ei tullut innovaatiota. Ainakin vaikuttaisi silt\u00e4, ett\u00e4 keksint\u00f6 ei jostakin syyst\u00e4 ole yleistynyt.<\/p>\n Mennein\u00e4 aikoina huonon elintarvikehygienian takia monenlaiset loiset olivat ihmisten vitsauksina. Hienommallakin v\u00e4ell\u00e4 saattoi suolistossa lymyill\u00e4 valkoinen nauhamainen lapamato. Se oli kiusallinen, joskaan ei aina hengenvaarallinen vaiva. Tartunta saattoi tulla esimerkiksi huonosti kypsennetyst\u00e4 lihasta. Ongelma oli siis todellinen, mutta aikakauden l\u00e4\u00e4kkeet olivat arveluttavia ja usein vaarallisempia kuin itse mato.<\/p>\n 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 kekseli\u00e4s l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Alpheus Myers tarkasteli asiaa toisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta ja kehitteli ratkaisuksi pyydyksen. Se oli pitk\u00e4n narun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oleva pieni metallinen putkilo. Putkessa oli jousella toimiva luukku, joka napsahtaisi kiinni, kun mato nappaa putken sis\u00e4\u00e4n asetetun maittavan sy\u00f6tin. K\u00e4ytt\u00f6 olisi yksinkertaista. Potilas nielaisee loukun naruineen ja j\u00e4\u00e4 muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi odottelemaan, ett\u00e4 loukku ehtii suolistoon ja narussa tuntuu nyk\u00e4isy. Sitten vain kiskotaan, kunnes loukku ja siin\u00e4 kiipeliss\u00e4 oleva mato saadaan suun kautta ulos. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n koko ajatuksen kirjoittaminen tuntuu vatsaa v\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, saatikka sitten kun loukku olisi aidosti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, ja mato riippumassa toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Keksinn\u00f6n mekaniikka kyll\u00e4 toimi, mutta keksint\u00f6 ei. Myers ehk\u00e4 kuvitteli, ett\u00e4 loinen olisi tiedostava olento, jolla olisi kyky liikkua suolistossa ja vatsassa ja tuntea houkutusta sille asetettuun sy\u00f6ttiin. Ilmeisesti patentti-insin\u00f6\u00f6rik\u00e4\u00e4n ei t\u00e4t\u00e4 tiennyt, sill\u00e4 Myers sai keksinn\u00f6lleen patentin vuonna 1854. 2<\/sup><\/p>\n Nyky\u00e4\u00e4n Myersin ratkaisu ei saisi patenttia. Keksinn\u00f6n pit\u00e4\u00e4 toimia siin\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, mihin se on tarkoitettu. Lis\u00e4ksi ihmisten ja el\u00e4inten kirurgista tai terapeuttista k\u00e4sittely\u00e4 tai diagnoosia tarkoittavalle menetelm\u00e4lle ei voi hakea patenttia.<\/p>\n Vuosina 1949-90 Euroopassa sijainnut DDR, It\u00e4-Saksa, oli Neuvostoliiton tiukassa kontrollissa ollut valtio, jossa vapaasti muokkautuva l\u00e4nsimainen kulttuuri n\u00e4htiin yhteiskunnan yhten\u00e4isyytt\u00e4 vaarantavana tekij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n 1950-luvun lopulla tuolloin vastik\u00e4\u00e4n Amerikassa syntynyt rock\u2019and\u2019roll tunkeutui It\u00e4-Saksaan, maan kontrolloitujenkin rajojen yli. Viranomaiset tuohtuivat.<\/p><\/blockquote>\n Nuorten ei todellakaan ollut sopivaa v\u00e4\u00e4ntelehti\u00e4 dekadenteilla tavoilla, sill\u00e4 heid\u00e4n oletettiin pit\u00e4v\u00e4n katseensa tiukasti suunnattuna kohti kirkasta kommunistista tulevaisuutta. Yksil\u00f6n vapautta ja hedonistisia nautintoja korostava tyyli ei j\u00e4ykk\u00e4\u00e4n sosialistiseen yhteiskuntaan kuulunut. Jotta it\u00e4saksalainen nuoriso saataisiin ruotuun, j\u00e4rjestelm\u00e4 puuttui asiaan.<\/p>\n DDR:n kulttuuriministeri\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4yksest\u00e4 nuorisolle kehitettiin oma sosialistinen tanssityyli. Se sai nimekseen Lipsi (latinaksi Leipzig). Siin\u00e4 parit liikkuivat – rokkitanssien sijaan – tiukasti m\u00e4\u00e4r\u00e4tyss\u00e4 askelkuviossa 6\/4-tahtiin. Ja tietenkin ilman rokkiklubeista tuttuja villej\u00e4 improvisoituja liikkeit\u00e4. Kapellimestari ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Ren\u00e9 Dubianski kirjoitti ensimm\u00e4iseksi hitiksi ajatellun kappaleen \u201dLipsi Nr. 1\u201d. DDR:n kulttuuriviranomaiset haaveilivat, ett\u00e4 Lipsi olisi my\u00f6s huikea vientituote, joka peittoaisi dekadentiksi ajatellun rockin suosion. Tanssi esiteltiin vuonna 1959 my\u00f6s Leipzigin messuilla, jossa kansainv\u00e4liselle yleis\u00f6lle luotiin kuvaa edistyksellisen maan teknologiasta ja kulttuurista. 3<\/sup><\/p>\n Lipsi-tanssille v\u00e4itet\u00e4\u00e4n haetun jopa patenttia. Arkistoista ei tosin l\u00f6ydy t\u00e4st\u00e4 j\u00e4lke\u00e4. Ainakaan nykyisin tanssin askelkuviolle olisi hankalaa saada patenttia. Se todenn\u00e4k\u00f6isesti luokiteltaisiin taiteelliseksi luomukseksi, jota suojaa tekij\u00e4noikeus. Tai ehk\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi \u00e4lyllist\u00e4 toimintaa varten, joka ei voi saada patenttisuojaa. Patentti tai ei, Lipsi ep\u00e4onnistui. It\u00e4saksalainen nuoriso ei suostunut tanssimaan valtion tahtiin. Rockin riemu on rajaton ja Lipsi-projekti sen sijaan haudattiin v\u00e4hin \u00e4\u00e4nin.<\/p>\n Keksiminen on hauskaa ja uuden luominen palkitsevaa. Mutta kehitysty\u00f6ss\u00e4 on aina hyv\u00e4 muistaa kolme perustavanlaatuista kysymyst\u00e4:<\/p>\nKyll\u00e4 l\u00e4htee! Loish\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4 1800-luvun tyyliin<\/h2>\n
Kun valtio p\u00e4\u00e4tti tanssin tahdin<\/h2>\n
Muista kolme asiaa<\/h2>\n