{"id":487,"date":"2017-11-30T00:00:00","date_gmt":"2017-11-29T22:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.metropolia.fi\/tiedon-janoa\/2017\/11\/30\/uutta-johtajuutta-etsimassa-kine2017\/"},"modified":"2024-10-01T12:21:20","modified_gmt":"2024-10-01T09:21:20","slug":"uutta-johtajuutta-etsimassa-kine2017","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.metropolia.fi\/tiedon-janoa\/2017\/11\/30\/uutta-johtajuutta-etsimassa-kine2017\/","title":{"rendered":"Uutta johtajuutta etsim\u00e4ss\u00e4 – KINE2017"},"content":{"rendered":"

Johtamisessa ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on menossa suuria muutoksia. Kirjastonjohtajien neuvottelup\u00e4ivill\u00e4<\/a>\u00a0Turun linnassa kuulin t\u00e4st\u00e4 kiinnostavia puheenvuoroja<\/a>. Neuvottelup\u00e4ivien otsikkona oli \u201dOnko tulevaisuuden johtaja robotti? Osaamisen johtaminen ja digitaalisuus kirjastossa.\u201d<\/p>\n

Merkityksellisyys ja kuuntelu<\/h2>\n

Maija-Riitta Ollila puhui ilmi\u00f6st\u00e4 nimelt\u00e4 kutsumus 2.0. Siin\u00e4 sis\u00e4inen palkitseminen ja merkityksellisyyden kokeminen on t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin aineellinen palkitseminen. Alamme kysy\u00e4: \u201dVastaanko min\u00e4 maailman tarpeisiin jollain olennaisella tavalla?\u201d tai: \u201dMit\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 kohtaan tunnen intohimoa?\u201d Ty\u00f6n tekemisess\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 kyse moraalisesta velvoittavuudesta vaan sis\u00e4isest\u00e4 motivaatiosta.<\/span><\/span><\/p>\n

Erkki Sutinen puhui tarinajohtamisesta. H\u00e4nen mukaansa johtajan t\u00e4rkein teht\u00e4v\u00e4 on ihmisten kuuntelu. Johtaminen ei saisi olla kaavakkeiden t\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4. J\u00e4rjestelm\u00e4t voisi rakentaa sellaisiksi, ett\u00e4 ne saavat ihmisten tarinat esiin. Strategiajohtamisen sijaan tulisi siirty\u00e4 luottamusjohtamiseen. <\/span><\/span>L<\/span><\/span>uottamus sek\u00e4 omaan ett\u00e4<\/span><\/span> toisten<\/span><\/span> osaamiseen ja hyv\u00e4\u00e4n tahtoon synnytt\u00e4\u00e4<\/span><\/span> aloitteellisuutta ja hetkeen tarttumista.<\/span><\/span>\u00a0<\/span><\/span>Strateginen johtaminen puolestaan on menneen raunioilla johtamista. Johtaja ja johtaminen ik\u00e4\u00e4n kuin piiloutuvat menneisyyteen. Organisaatio on silloin kuin Turusta Tukholmaan ja takaisin seilaava risteilyalus – ilman uteliaisuutta ja avoimuutta el\u00e4m\u00e4n yll\u00e4tyksille.<\/p>\n

\"Marjukka
Marjukka Peltonen (DiaK) kertoi lis\u00e4tyn todellisuuden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 kirjastopedagogiikassa<\/figcaption><\/figure>\n

Romantisointi romukoppaan<\/h2>\n

Alf Rehn puhui muutoksesta, digitalisaatiosta ja johtajuuden kriisist\u00e4. Tunnemme olevamme valtavassa muutoksessa, joka on nopeampi kuin koskaan ennen. Aiemmille sukupolville teknologinen muutos oli <\/span><\/span>kuitenkin <\/span><\/span>suurempi kuin meille, esimerkkin\u00e4 vaikkapa puhelin.\u00a0 Muutosta ei pit\u00e4isi<\/span><\/span>k\u00e4\u00e4n<\/span><\/span> romantisoida<\/span><\/span>. <\/span><\/span>Digitalisaatio esimerkiksi on vain sekametelisoppa-k\u00e4site, joka on luotu t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n jumalkuvaksi.<\/p>\n

On vaikea n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 asioita, kun on muutoksen myrskyn keskell\u00e4. Silloin kaivataan suurta johtajaa, joka tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tehd\u00e4. Ongelma on se, ett\u00e4 johtajat ovat my\u00f6s samassa tilanteessa.\u00a0 Samaan aikaan kun haetaan suurta johtajaa, my\u00f6s ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n johtajan kykyj\u00e4. Kun nykyp\u00e4iv\u00e4n johtajat my\u00f6s itse ep\u00e4ilev\u00e4t kykyj\u00e4\u00e4n, on k\u00e4siss\u00e4 johtajuuden kriisi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 johtajuus on kuitenkin paradoksaalista: se, mink\u00e4 ei pit\u00e4isi toimia, voikin toimia. \u201dAidosti paska\u201d johtaja voi olla parempi kuin h\u00e4n, joka jatkuvasti muuttaa k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n uusimpien virtausten mukana. Parempi olisi yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oma persoonallisuutensa ja linjansa kuin poukkoilla kaiken uuden per\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

\"Turun
Turun linna kylpi syysauringossa.<\/figcaption><\/figure>\n

Perspektiivi\u00e4 historiasta<\/h2>\n

Viimeisen\u00e4 ohjelmassani oli Turun linnan kauhukierros. Kuulimme Turun linnan yli 700 vuoden historiasta, vangeista, hirtt\u00e4misist\u00e4 sek\u00e4 entisajan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja uskomuksista. Keskiajalla rangaistus rikoksesta ei yleens\u00e4 ollut vangitseminen, vaan se saattoi olla raipaniskuja tai kivitt\u00e4mist\u00e4 hengilt\u00e4. Anatomian tuntemus perustui enemm\u00e4n uskomuksiin ja mielikuvitukseen kuin tosiasioihin. Uskottiin esimerkiksi, ett\u00e4 kohtu voi liikkua naisen kehossa edestakaisin. Jos nainen ei tullut raskaaksi, saattoi kohtu olla liikkunut kurkkuun asti. Jos kohtu t\u00e4ll\u00f6in takertui kurkkuun, oli seurauksena tukehtuminen.<\/p>\n

\"Turun
Kauhukierroksella<\/figcaption><\/figure>\n

Kun vertasin tuon ajan ihmisten olosuhteita ja ajattelua nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, aloin saada perspektiivi\u00e4 n\u00e4iden kahden p\u00e4iv\u00e4n aikana kuulemiini asioihin. Kotimatkalla junassa mieleeni palasi Marja-Riitta Ollilan viimeiseksi esitt\u00e4m\u00e4 kysymys: \u201dMontako j\u00e4ljell\u00e4 olevaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aion viett\u00e4\u00e4 murehtimalla?\u201d\u00a0 Toivottavasti en yht\u00e4k\u00e4\u00e4n! Pyrin pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n hetkeen ja olemaan murehtimatta mennytt\u00e4 tai tulevaa. Jos pystyn olemaan l\u00e4sn\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, pystyn olemaan avoimena hiljaisille signaaleille. Voin luottaa, ett\u00e4 oma innostukseni vie minua oikeaan suuntaan. Sen sijaan ett\u00e4 pyrkisin jatkuvasti muuttumaan ty\u00f6el\u00e4m\u00e4n vaatimusten mukaiseksi, olen alkanut mietti\u00e4 mit\u00e4 annettavaa juuri minulla olisi ty\u00f6yhteis\u00f6lleni.<\/p>\n

N\u00e4ihin seminaarin her\u00e4tt\u00e4miin ajatuksiin olen saanut innostusta my\u00f6s seuraavista viime aikoina lukemistani kirjoista<\/span><\/span>:<\/span><\/span><\/p>\n