Tiedon janoa

Tässä kirjoitussarjassa Metropolian kirjaston työntekijät kertovat työstään ammattikorkeakoulussa. Liity seuraamme, kun paljastamme, mitä kaikkea kirjaston seinien sisäpuolella nykyään tapahtuu! Kirjastolainen Pienenä äitini luki meille joka ilta kirjoja. Kun sitten opin itse lukemaan, kävin pienen sivukirjastomme hyllyt läpi päästä päähän. Teininä istuin Jyväskylän kaupunginkirjaston musiikkiosaston kuuntelutuoleissa, joku vielä ehkä muistaa sellaiset, ja selasin läpi LP-kokoelmaa. Olen aina pitänyt kirjastojen tunnelmasta ja henkilökunnasta. Päädyin kuitenkin ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen kolmannen sektorin töihin useammaksi vuodeksi ja toteutin haaveeni kirjastotyöstä vasta lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta. Nyt olen työskennellyt kirjastoalalla 15 vuotta, joista reilut kymmenen täällä Metropoliassa. Työnkuvani on ja on ollut monipuolinen. Tätä nykyä teen mm. asiakaspalvelua, livenä ja chatissä, käsittelen opinnäytetöitä, lehtiä ja painettuja kirjoja sekä osallistun aineistonhallinnan tehtäviin. Tyypit Kirjastossa nautin elävästä mutta rauhallisesta tunnelmasta, opiskelijat selailemassa kirjoja hyllyjen välissä. Toisaalta on ihana kuunnella tenttien jälkeistä puintia ja ryhmätöiden tuottamaa pulinaa. Pidän siitä, että kirjasto on tarkoitettu kaikille, täällä voi vain pyörähtää tai viettää vaikka koko päivän. Pidän siitä, että näen tuttuja naamoja, joille voi moikata kättä heilauttamalla ja uusia tyyppejä, joita tervehtiä ensimmäistä kertaa. Pidän asiakaspalvelussa haastavammista tiedonhaun kysymyksistä yhtä paljon kuin siitä, että saan neuvoa, miten printteri toimii. Pääasia, että voin olla avuksi. Ammattilaiset Työssäni antoisaa ovat asiantuntevat kollegani. Koskaan ei joudu jäämään yksin haastavimmankaan tilanteen kanssa, aina löytyy apua. Työyhteisössä tunne siitä, että tätä hommaa tehdään yhdessä, on mielestäni yksi tärkeimmistä, vaikka toki itsensä johtamistakin tarvitaan. Verkostot ovat vuosien saatossa kasvaneet myös yli kirjastorajojen, ja kotikampuksellani Myyrmäessä tunnen ja tiedän jo ketä lähestyä kirjastoasioiden ohi menevissä kysymyksissä. 3AMK-kirjastoyhteistyössä saan kurkistaa myös naapureiden eli Laurean ja Haaga-Helian kirjastojen arkeen ja saan tarvittaessa vertaistukea. Metropolia Pidän Metropoliassa siitä, että opin harva se päivä jotain uutta. Kuulen pientä nippelitietoa jostain teknisestä härpäkkeestä lounaspöydässä, saan laajempaa kuvaa kaikenmoisista koulutuksista ja tiedotteista, joskus salakuuntelen, kun opiskelijat opiskelevat yhdessä. Liikkeellä on uusinta tietoa ja yritän ottaa siitä itselleni niin paljon kuin mahdollista. Aineistonhallinnan tehtävien myötä pääsen tarkastelemaan TKI-puolen hankkeita, opinnäytetöiden julkaisun ansiosta näen kaikkien alojen kiinnostavimmat nostot. Kaikki tämä parantaa työhyvinvointia, saan olla jatkuvasti utelias. Kiitos ja anteeksi Työni tarjoilee onnistumisia viikoittain, osaan iloita niistä, otan kiitokset vastaan, hymyni on harvoin väkisin puristettu. Harmittaviakin hetkiä tietysti on: joku on unohtanut uusia lainansa ja joutuu maksamaan myöhästymismaksuja, haluttu ja heti tarvittava kirja onkin lainassa jollain toisella, tärkeää lehteä ei saada hankittua kokoelmiin, kiireellisessä opinnäytetyön tallentamisessa on teknisiä ongelmia. Myönnän, otan työajan puitteissa harmituksen itseeni, mutta en valvo öitäni. Siksikin pidän suhteestani työhöni. Entä jos... Joskus mietin, teenkö tätä työtä lopun työelämäni. Olen toki pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja mielessäni, mutta vaikka kuinka yritän, mikään ei tunnu yhtä omalta ja luontevalta kuin kirjastotyö. Toivottavasti saan siis jatkaa valitsemallani polulla. Työssä, joka on eettisesti oikein, kuten yksi ystäväni valitsemaani uraa kommentoi.