Ikääntyneen siirtymä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ei ole pelkkä muutto uuteen osoitteeseen, vaan merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa identiteettiin, turvallisuuden tunteeseen ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. Kotiutuminen ei tapahdu hetkessä, vaan se edellyttää aikaa, tukea ja sensitiivistä kohtaamista. Hoitoalan ammattilaisilla on keskeinen rooli siinä, miten ikääntynyt voi rakentaa itselleen uuden kodin hoivaympäristössä. Näitä asioita tarkastellaan vanhustyön YAMK-opinnäytetyössä, jossa selvitettiin, millaisin keinoin ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea siirryttäessä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Työssä käsitellään kotiutumisen moniulotteisuutta, paikkakokemuksen merkitystä sekä esitetään käytännön suosituksia hoitotyön kehittämiseksi. Koti on enemmän kuin paikka Koti merkitsee ikääntyneelle paljon enemmän kuin fyysistä tilaa, Se on syvästi henkilökohtainen ja kokemuksellinen ympäristö, joka heijastaa yksilön arvoja, elämäntapaa ja historiaa. Kodissa ihminen voi olla oma itsensä, mikä tekee siitä keskeisen osan identiteettiä (Vasara 2020; Pikkarainen 2019). Koti tarjoaa myös psykologista turvaa. Tuttujen esineiden, rutiinien ja tilojen keskellä ihminen kokee hallinnan tunnetta ja ennakoitavuutta, mikä vahvistaa turvallisuuden kokemusta (Pikkarainen 2019; Vasara 2020). Lisäksi koti toimii sillanrakentajana menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä, auttaen jäsentämään elämänkaarta ja ylläpitämään jatkuvuuden tunnetta (Vasara 2020). Kodissa toteutuu toimijuus ja mahdollisuus tehdä omia valintoja, ylläpitää arjen rytmiä sekä säilyttää itsemääräämisoikeus (Hattar-Pollara 2010). Emotionaalisesti kotiin liittyy kiintymystä, saavutuksen tunnetta, muistoja ja merkityksellisyyttä, jotka syntyvät vuosien vuorovaikutuksesta paikan kanssa ja vahvistavat kokemusta siitä, että koti on enemmän kuin paikka, se on osa elämää (Seamon & Sowers 2008). Kun ikääntynyt joutuu luopumaan kodistaan ja siirtymään palveluasumiseen, hän ei menetä vain fyysistä tilaa. Hän kohtaa muutoksen, joka voi vaikuttaa syvästi hänen identiteettiinsä, turvallisuuden tunteeseensa ja kokemukseen elämän jatkuvuudesta. (Vasara 2020; Hattar-Pollara 2010.) Kotiutuminen on prosessi, ei tapahtuma Kotiutuminen ei tapahdu muuttokuorman purkamisen hetkellä. Se alkaa vasta silloin. Se on psykologinen, sosiaalinen ja käytännöllinen prosessi, jossa ikääntynyt jäsentää uutta elämänvaihetta osaksi omaa elämäntarinaansa (Vasara 2020). Siirtymävaiheessa ikääntynyt kohtaa usein menetyksiä, kuten toimintakyvyn heikkenemistä, sosiaalisten suhteiden vähenemistä ja merkityksellisten roolien katoamista. Tällaiset muutokset voivat heikentää elämänhallinnan tunnetta ja kaventaa koettua autonomiaa. Mutta siirtymä voi olla myös mahdollisuus reflektoida mennyttä, rakentaa uutta identiteettiä ja löytää uusia merkityksiä. Sopeutuminen ei ole passiivista mukautumista, vaan aktiivista psyykkistä ja käytännöllistä työtä. (Hattar-Pollara 2010; Jyväkorpi ym. 2020; Pirhonen ym. 2019.) Kotiutuminen rakentuu arjen pienistä valinnoista, kuten mahdollisuudesta vaikuttaa omaan tilaan, osallistua yhteisön toimintaan ja ylläpitää henkilökohtaisia rooleja. Tämä edellyttää hoitohenkilökunnalta sensitiivistä vuorovaikutusta ja kykyä tunnistaa asukkaan elämäntarinalliset kerrostumat. (Vasara 2020; Seamon & Sowers 2008.) Kotiutuminen ei siis ole pelkkä siirtymä, vaan aktiivinen prosessi, jossa uusi koti rakentuu kokemuksellisesti askel kerrallaan. Aineisto opinnäytetyöhön Aineisto kerättiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä, analysoimalla kansainvälisistä tietokannoista haettuja alkuperäistutkimuksia, jotka käsittelivät ikääntyneiden kotiutumisen tukemista ympärivuorokautiseen palveluasumiseen siirryttäessä. Katsaus toteutettiin temaattisena analyysina, ja sen tavoitteena oli tuottaa käytännönläheisiä suosituksia hoitoalan ammattilaisille ikääntyneiden yksilöllisen ja inhimillisen sopeutumisen tueksi. Tuloksissa nousi esiin kolme pääteemaa: psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä ympäristön merkitys kotiutumisen edistämisessä. Opinnäytetyön suositukset tarjoavat konkreettisia keinoja hoitotyön suunnitteluun, palvelujen kehittämiseen ja henkilöstön koulutukseen, ja ne tukevat ikääntyneiden sopeutumista uuteen kotiin moniulotteisena ja merkityksellisenä prosessina. Kolme kotiutumisen kulmakiveä Opinnäytetyöni nosti esiin kolme keskeistä tukikeinoa, joilla ikääntyneen kotiutumista voidaan tukea: 1. Psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen Ikääntyneen tulee saada käsitellä tunteitaan ja kokemuksiaan. Ikääntynyttä tulee auttaa löytämään uusia näkökulmia ja merkityksiä. Psyykkinen tuki on arjen läsnäoloa, kuulluksi tulemista ja turvallisuuden tunnetta. Se on hoitajan kyky nähdä ihminen muutoksen keskellä. 2. Yhteisöllisyyden vahvistaminen Yhteenkuuluvuuden kokemus ja sosiaaliset suhteet rakentavat turvaverkon, joka voi vahvistaa muutoksen kokemusta. Osallisuus, kuulluksi tuleminen ja yhteisön tuki ovat avainasemassa. Palveluasumisen yhteisö ei saa olla pelkkä hoitoyksikkö. Sen tulee olla paikka, jossa ikääntynyt voi kokea kuuluvansa johonkin. Yhteisöllisyys ei synny itsestään, vaan se vaatii rakenteita, tiloja ja toimintaa, jotka tukevat vuorovaikutusta. 3. Ympäristön merkityksellisyys Ympäristön tulee mahdollistaa henkilökohtaiset kokemukset, rutiinit ja osallisuuden. Ympärivuorokautisen palveluasumisen tilat eivät saa olla standardoituja, vaan yksilöllisesti muokattavia. Kodin rakentaminen uudessa ympäristössä vaatii tilaa muistoille, rutiineille ja omalle rytmille. Lopuksi Opinnäytetyön tuloksissa näkyy kotiutumisen moniulotteisuus. Kyse ei ole vain fyysisestä siirtymästä, vaan kokonaisvaltaisesta sopeutumisprosessista, jossa yhdistyvät identiteetin jatkuvuus, emotionaalinen kiinnittyminen ja ympäristön merkityksellisyys. Kotiutuminen vaatii aikaa, tilaa ja tukea. Kotiutuminen edellyttää hoitoalan ammattilaisilta sensitiivistä vuorovaikutusta, yksilöllistä ohjausta ja kykyä muokata ympäristöä niin, että se tukee ikääntyneen toimijuutta ja turvallisuuden tunnetta (Vasara, 2020; Seamon & Sowers 2008). Kotiutuminen on kohtaamisen, ymmärryksen ja inhimillisyyden mittari, joka oikein toteutuneena mahdollistaa ikääntyneille miellyttävän ja turvallisen olon uudessa kodissaan. Vaikka opinnäytetyössä hyödynnetyt tutkimukset on toteutettu muissa maissa, niiden havainnot ovat suoraan sovellettavissa myös suomalaiseen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen. Ikääntyneiden kotiutuminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on kaikkialla maailmassa samankaltainen inhimillinen prosessi, jossa keskiöön nousevat identiteetin jatkuvuus, turvallisuuden tunne, yhteisöllisyys ja ympäristön merkityksellisyys. Kulttuuriset ja rakenteelliset erot eivät poista sitä, että muutos omasta kodista hoivaympäristöön on universaali elämänvaihe, jossa ihminen tarvitsee tukea, sensitiivistä kohtaamista ja kokemuksen siitä, että uusi paikka voi vähitellen tuntua kodilta. Tämä kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön “Ikääntyneen kotiutumisen tukeminen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen muutettaessa: systemaattinen kirjallisuuskatsaus”, joka on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulussa osana Ikääntyneiden palvelujen kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto-ohjelmaa. Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429400  Kirjoittaja Elina Parviainen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, geronomi, ikääntyneiden palveluiden kehittämisen ja johtamisen (YAMK) tutkinnosta valmistunut. Lähteet Hattar-Pollara, Marianne 2010. Developmental Transitions. In Meleis, Afaf Ibrahim 2010. Transitions Theory: Middle Range and Situation Specific Theories in Nursing Research and Practice. E-kirja. New York: Springer Publishing Company. Jyväkorpi, Satu & Strandberg, Timo & Urtamo, Annele & Pitkälä, Kaisu & Suominen, Merja & Kokko, Katja & Heimonen, Sirkkaliisa 2020. Ikääntyneiden terveys, elämän laatu, toimintakyky ja mielen hyvinvointi. Gerontologia lehti 34 (4). 339–344. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99624 Viitattu 31.10.2025. Pikkarainen, Aila 2019. Vieraana vai kotona palvelutalossa? Muutosta ja muuttoa tukemassa. Teoksessa: Kulmala, Jenni (toim.) Hyvä vanhuus. Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. E-Kirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Pirhonen, Jari & Tuominen, Katariina & Jolanki, Outi & Jylhä, Marja 2019. Hyvinvointi vanhuudessa – valmistautumista, sopeutumista, luopumista ja hyväksymistä. Gerontologia 33 (3). 105–119. https://doi.org/10.23989/gerontologia.79424 Viitattu 31.10.2025. Seamon, David & Sowers, Jacob 2008. Place and Placelessness, Edward Relph. Key Texts in Human Geography 43–51. London: Sage. https://www.researchgate.net/publication/251484582_Place_and_Placelessness_Edward_Relph Viitattu 31.10.2025. Vasara, Paula 2020. Väistämättömyyksiä ja valintoja. Kertomuksia ikäihmisten asumispolulta. JYU dissertations 212. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8132-7 Viitattu 31.10.2025.

Kiinteistöistä on nykypäivänä saatavilla mitä yksityiskohtaisempaa rakennuksen toimintaa ja sisäolosuhteita kuvaavaa facility big dataa. Esimerkiksi Metropolian Myllypuron uudella kampuksella on pelkästään lämpötilan mittausantureita yli 5000 kappaletta. Mekaanisella kiinteistötietomassan tuottamisella ei kuitenkaan tehdä vielä korkeakoulukiinteistöstä älykampusta. Tässä blogimerkinnässä kuvataan niitä erityistekijöitä ja edellytyksiä, joilla Myllypuro kampuksena lunastaa edelläkävijäasemansa tai julkisuudessa esitetyt lupauksensa. Mistä tunnistamme älykampuksen? Mitä yhteiskunnallista vaikuttavuutta älykampuksella tavoittelemme ja mihin sitoudumme sitä kehittäessämme? Monipuolista rakennusautomaatiota ja IoT-mittauksia rakenteisiin upotettuna Ensimmäinen tärkeä askel älykampuksen suuntaan on otettu rakennusvaiheessa. Myllypuron kiinteistö on haluttu varustaa hyvin laajamittaisilla ja nykyaikaisilla rakenteiden ja olosuhteiden monitoroinnin mahdollistavilla anturoinneilla. Kiinteistöautomaatio sisältää muiden muassa kattavan kerroskohtaisen kulutustietojen mittaroinnin. Tämän ohella on varmistettu valmius liittää tietoalustaan rakennuksen ulkokuorien kosteus- ja lämpöolosuhteet, sisäolosuhteet (CO2-pitoisuudet, lämpötilat, suhteelliset kosteudet, pienhiukkaset, haihtuvat orgaaniset ns. VOC-yhdisteet jne.) ja ulko-olosuhteet (lämpötila, suhteellinen kosteus, tuuliolosuhteet, drone-pohjaiset mittausmenetelmät, auringonsäteily). Kun halutaan hyödyntää älyteknologiaa ja teollista Internetia (IoT), rakennusautomaation lisäksi rakenteisiin, esineisiin ja palvelujärjestelmiin liitetään koodausta, konenäköä ja tunnistautumista. Näistä tieto lähetetään pilvipalveluihin suoraan tai erillisen järjestelmän kautta, jotta eri lähteiden tuottama informaatio saadaan kommunikoimaan keskenään. Tämä on toinen askel, joka Myllypuron kampuksella on otettu. Myllypuron kampuksen tietoalustaan on kytketty muiden muassa hybridienergialaboratorio, joka ensisijaisesti on suunniteltu opetus- ja tutkimuskäyttöön. Se sisältää laajan kattauksen aivan uutta, mutta myös jo käytössä olevaa lämpöpumpputeknologiaa (maa-, ilma-ilma-, ilma-vesi-, adsorptiolämpöpumput). Kampuksen oppimisympäristön investointeihin kuuluvat myös kiinteän polttoaineen testikattilat ja mittava, erityyppisiä mono- ja polypiipaneelituotteita edustava aurinkosähkövoimala. Näin kiinteistö tarjoaa ainutlaatuisen, suuren mittakaavan talotekniikan ja -automaation toiminnallisen kokonaisuuden. Siten lähtökohdat älykampuksen rakentumiselle ovat mallillaan. [caption id="attachment_4085" align="alignnone" width="620"] Myllypuron kampuksen kanavisto ja putkiasennukset ovat opiskelijoiden tutkittavissa. Valokuva: Harri Hahkala.[/caption] Kytkös alan korkeakouluopintoihin tuo jatkuvuutta Mittavien investointien rinnalla on hyvä muistaa, että Myllypuron kampukselle sijoittuu koko Suomen suurin ja monipuolisin kiinteistö- ja rakennusalan koulutus. Tämä kampuksen elimellinen kytkös alan korkeakouluopiskelijoiden nelivuotisiin tutkintotavoitteisiin opintoihin on sen ylivertainen voiman lähde. Se, että talotekniikka ja rakennusautomaatio toimivat myös opetuskäytössä, varmistaa tarvittavan vakauden ja pysyvyyden. Sen ansiosta testausympäristö ja alan osaaminen myös kehittyvät jatkuvasti. Opiskelijoiden ja heidän opettajiensa työn tuloksena syntyy ratkaisuja ja uusia soveltavia teknologioita.[i] Myös mahdollisuus yhdistää usean alan osaamista korkeakoulun sisällä on suuri etu: esimerkiksi koodaus, tekoäly, pilvipalvelut ovat erottamaton osa modernia talotekniikkaa ja sen hallintajärjestelmiä. [caption id="attachment_4092" align="alignnone" width="620"] Lämmönjakohuone on myös opetuskäytössä. Valokuva: Harri Hahkala.[/caption] Älykampusta ei ole ilman ihmisiä ja sen jatkuvasta kehittämisestä kiinnostuneita. Myllypurossa kiinteistötieto ei jää kampuksen jokapäiväisestä toiminnasta irralleen, vaan aina uudet opiskelijasukupolvet voivat osana oppimistaan hyödyntää kiinteistötietoa, jalostaa sitä, tehdä siitä tutkimusta ja tuottaa yhteiskuntaan alan uusia innovaatioita. [caption id="attachment_4098" align="alignnone" width="620"] Ilmanvaihtohuoneet ovat tarpeeksi tilavia ja soveltuvat opetuskäyttöön. Valokuva: Harri Hahkala.[/caption] Kiinteistötiedon ekosysteemi Kiinteistötiedon ekosysteemin kantasoluna voidaan pitää kiinteistön päivittyvää rakennus- ja taloteknistä tietomallia (BIM), ympäristön olosuhdetietoja, digitaalista huoltokirjaa, kunnossapito- ja korjaushistoriaa sekä reaaliaikaista olosuhteiden ja energiankulutuksen seurannan tietoja. Ekosysteemiin kuuluu myös kiinteistön digitaalinen rinnakkaisympäristö, niin sanottu digitaalinen kaksonen, jonka avulla voidaan kuvata, analysoida ja pilotoida erilaisia ratkaisuja. Lisäksi kiinteistötiedon ekosysteemissä on mukana laaja joukko eri intressitahoja, hyödyntäjiä ja käyttäjiä: rakennuttajat, rakentajat, kiinteistön omistaja, energia- ja vesiyhtiö, kiinteistö- ja jätehuoltoyhtiö, viranomaistahot, paikallistoimijat ja yhdistykset, opiskelijat, henkilökunta, korkeakoulun kumppanit, vieraat ja asiakkaat, asukkaat, satunnaiset vierailijat. Ekosysteemi mahdollistaa myös eri palveluntarjoajien, tutkijoiden tai erilaisten verkkotiedon käyttäjien osallistumista ekosysteemin hyödyntämiseen. Myllypuron kampuksen kiinteistötiedon ekosysteemiä voidaan havainnollistaa alla olevan kuvion mukaisesti. Kiinteistöstä, sen käytöstä ja käyttäjistä koottu tieto muodostaa datan, kiinteistön tietomassan. Kiinteistön digitaalinen kaksonen muodostaa alustan; älyratkaisut ja -toiminnot muodostavat datapohjaiset älypalvelut. Space as a Service -ajattelun mukaisesti kiinteistön käyttäjät ja ne, joilla on roolinsa kautta liityntäpinta kampukseen, ovat keskiössä. Kaikkien näiden tahojen mukanaolo ja sitoutuminen takaa kampuksen toimivuuden, viihtyisyyden ja hyvinvoinnin, mutta myös kestävän kehityksen ja resurssitehokkuuden näkökulman. [caption id="attachment_4135" align="alignnone" width="1364"] Myllypuron kampuksen kiinteistötiedon ekosysteemi.[/caption]   Esiselvitysraportti julkaistu äskettäin Taito-sarjassa Metropolia on tehnyt Sähköturvallisuuden edistämiskeskuksen tuella laajahkon esiselvityksen älykiinteistön rakentumisen edellytyksistä. Se on julkaistu Metropolian Taito-julkaisusarjassa elokuussa 2019. Esiselvitysraportissa Korkeakoulukiinteistöstä älykampukseksi. Kiinteistötietomassojen hyödyntäminen sisäolosuhteiden ja energiatehokkuuden ennakoinnissa on arvioitu myös Suomessa tällä hetkellä tarjolla olevia kiinteistömonitoroinnin tietoalustoja, pilvipalveluratkaisuja ja niiden käyttökelpoisuutta kiinteistötiedon kokonaishallinnan kannalta. Metropolian tietotekniikan opiskelija Miika Martikainen on esiselvitystä varten tutkinut kiinteistötiedon tuottamisessa käytettyjä antureita, protokollia, tietoväyliä, ohjelmointirajapintoja ja kiinteistömonitoroinnin pilvipalveluja. Saman tutkinto-ohjelman opiskelija Sami Kolari on istuttanut projektityönä Metropolian kaikki neljä kampusta − mukaan lukien Myllypuron − kiinteistöobjektina Helsingin kaupungin uuden sukupolven 3D-kaupunkimalliin. Se mahdollistaa esimerkiksi navigoinnin eri kohteiden välillä ja tilojen, vapaiden muiden resurssien tai olosuhteiden tutkimisen. Julkaisun päätoimittaja on Tuire Ranta-Meyer ja toimituskuntaan ovat kuuluneet Harri Hahkala, Lauri Heikkinen, Suvi Hartikainen sekä Jorma Säteri. Raportin valokuvat on ottanut Harri Hahkala ja Valovirta Design vastaa sen taitosta. Raportin tärkeimpänä johtopäätöksenä on, että Myllypuron kampuksella on aidosti suuri potentiaali muodostua keskeiseksi kiinteistöalan ja älyteknologian hyödyntämisen katalyytiksi ja jatkuvasti kehittyväksi oppimisympäristöksi. Pelkkä tiedon vieminen internetiin tai pilvipalveluihin ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan kokonaisnäkemys siitä, miten eri lähteistä tulevaa kiinteistötietoa pystytään analysoimaan ja jakamaan sujuvasti eri järjestelmien välillä. Tarvitaan monista eri lähteistä tulevan tiedon hallintaa ja ihmisiä, jotka sitoutuvat toimintaan ja pystyvät innostamaan monialaisia opiskelijatiimejä aina vain toimivampien tai visuaalisesti havainnollisempien ratkaisujen kehittämiseen. Talotekniikassa ja rakennusautomaatiossa tarvitaan myös ohjelmistosuunnittelua, koodaamista, koneoppimista ja pilvipalvelujen hyödyntämistä. [i] Suuren kokoluokan kiinteistötekniikan kokeiluja on toki meneillään muuallakin, esimerkiksi Suomessa työ- ja elinkeinoministeriön tuella keskusliikkeiden logistiikkakeskuksissa ja kauppakeskus Sellossa Espoossa; Saksassa ja Hollannissa muiden muassa EDGE-toimistotaloissa. Kyseessä ovat ratkaisut, joiden avulla edistetään älykkäiden energia-, sähkö-, olosuhde-, paikannus- ja tilavarausjärjestelmien kehitystä. Näistä kaikista kuitenkin puuttuu pysyvän kehittämisen ja testauksen aspekti. Katso myös https://www.rakennuslehti.fi/2017/09/sellolle-ja-lidlille-miljoonatuki-alykkaiden-energiajarjestelmien-rakentamiseen/ , https://studio.kauppalehti.fi/siemens/euroopan-ekologisin-kauppakeskus-saastaa-energiaa-virtuaalivoimalalla , https://edge.tech/platform ja https://edge.tech/portfolio/edge-suedkreuz-berlin workplace 4.0 Kirjoittaja FT Tuire Ranta-Meyer on Metropolian johtaja, joka on viime vuosina keskittynyt erityisesti Metropolian varainhankintaan ja säätiörahoitukseen.

Kampus valuu kaupunkiin Myllypurossa. Opiskelijat esittelivät innovaatioprojektejaan rakenteilla olevan Myllypuron kampuksen naapurissa Liikuntamyllyssä. Minäkin lähdin maaliskuun puolivälissä kaikille avoimeen MinnoFest-tapahtumaan. Päätin imuroida paikan päällä merkityksiä. Valitsin lähteä nuuskimaan, mikä opiskelijoiden mielestä innovaatioprojektissa tuntuu merkitykselliseltä. Kiersin ständiltä toiselle ja kysyin: ”Mikä sinulle on merkityksellistä innovaatioprojektissasi tai täällä MinnoFest-tapahtumassa?” Mikä on innovaatioprojekti? Eri koulutusalojen opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat ideoivat ja toteuttavat 10 opintopisteen innovaatioprojektin, jossa yhdessä löydetään työelämän ja asiakkaiden todellisiin tarpeisiin uudenlaisia ratkaisuja. Sain kiehtovia vastauksia. Tuntuuko sinustakin, että nämä voisivat olla syitä, miksi innovaatioprojekteja kannattaa korkeakoulussamme tehdä yli tuhat joka vuosi? Ei tehdä projektia projektin vuoksi: tulee sairaalaan oikeasti käyttöön. Aidosti olemme monialainen seitsemästä tutkinto-ohjelmasta. Tällaista ei ole tehty aiemmin. Aidosti menee toteutukseen. Emme ole tehneet vain opintopisteitä. Oppiminen toisilta. On saanut promota omaa työtä. Toimintaa, joka tulee sekä yhteisön että tilaajan tarpeeseen. Ilo ollut löytää oikeasti tosi upeita ideoita. Konkreettisesti suunniteltu tarpeeseen. Kohtaaminen, lähimmäisen auttaminen ja hyväntekeväisyys. Kimmoke asennemuutokseen, että saadaan pelillisyyttä sosiaalityöhön. Pääsee vaikuttamaan tulevaisuuden ratkaisuihin istumisen vähentämiseksi. Vapaaehtoisten voimavarojen ja osaamisten kartoitus. Tämä on jatkumo innovaatiolle: virtuaalitaulu Laakson sairaalan kuntoutusosastolle. Terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen sekä yhteiskunnalliset säästöt. Eri alojen yhteistyön sujuminen. Tuonut moniammatillista näkökulmaa. Tiimityö ja hyvä yhteishenki International group from different subjects. Saa uusia näkökulmia ja ideoita. Tutustuu uusiin ihmisiin. Antaa valmiuksia löytää ratkaisuja MinnoFest-tapahtuman päättyessä jututan vielä hoitotyön tutkinto-ohjelman lehtoria Hannele Hokkasta, joka purkaa tapahtumaa. Hokkasen mielestä parasta innovaatioprojekteissa on se, että ”opiskelijat ovat saaneet tehdä aitoa yhteistyötä työelämän kanssa. Se kasvattaa opiskelijoiden vastuunottoa ja antaa heille valmiuksia jatkossakin työelämässä löytää uudenlaisia ratkaisuja. Sekä saavat opin, että myös opiskelija voi oikeasti vaikuttaa asioihin!” Kuulemani kaikki merkitykset tulevaisuuden tekijöiltä jättivät minuun toiveikkaan jäljen.     Kun kiinnostuit, lue aiheesta lisää: Metropolian innovaatio-opintojen tuloksena tukea nuorille äideille Innovaatioprojekteista MinnoFest vieraili Myllypurossa Minuutin video MinnoFestistä Tutustu Myllypuron kampukseen