Metropolian opinnäytetyöt kiinnostavat yhä enemmän

Lastensuojelun helmasynniksi voidaan varmaan kautta aikain lukea se, ettei kunnollisia mittareita työn laadun ja vaikuttavuuden mittaamiseksi ole ollut. On tärkeää tuottaa luotettavilla mittareilla seurantatietoa siitä, mikä asiakkaiden palvelutarve ja työntekijöiden työmäärä todella on (1). Jokaisen toimivan organisaation elinehto on asiakaspalautteen kerääminen ja etenkin yhteiskunnallisia tehtäviä hoitavien organisaatioiden olisi tärkeää seurata toimintansa vaikuttavuutta. Näin rajallisia voimavaroja saadaan käyttöön mahdollisimman tehokkaasti. (2) Vaikuttavuudesta voi kuitenkin olla haastavaa antaa yksiselitteisiä määrittelyjä. Vaikutuksia ja vaikuttavuutta muodostuu eri pituisilla, vuosia kestävillä aikaväleillä ja onnistumisen mittari on tavoitteiden mukaisten konkreettisten muutosten toteutuminen. (3) Lastensuojelun avopalveluiden vaikuttavuudesta ei ole tarpeeksi tietoa (4) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on esittänyt ratkaisuna palautetietoisuuden lisäämistä. FIT eli Feedback Informed Treatment (suom. palautetietoinen hoito) on yhdysvaltalaisen Scott Millerin kehittämä asiakaslähtöinen lähestymistapa asiakastyön arviointiin ja laadun kehittämiseen sosiaali- ja terveysalalla. FIT-kokonaisuus tuottaa tietoa allianssin eli asiakkaan ja työntekijän välisen yhteistyön sujuvuudesta ja soveltuu käytettäväksi perheiden kanssa työskentelyyn. FIT-kokonaisuuden palautetietoinen työskentelytapa sekä asiakkaan täyttämät FIT-mittarit auttavat työntekijöitä tunnistamaan asiakkaita, joilla on suurempi riski työskentelystä irtautumiseen. (5, 6) THL on tukenut FIT-kokonaisuuden pilotointia lastensuojelussa vuodesta 2021 alkaen. (7, 8, 9) Helsinki ei ollut pilotoinnissa mukana, mutta Sote-uudistuksen tueksi perustettujen hankkeiden myötä FIT-kokonaisuus rantautui myös Helsinkiin. Kohti palautetietoista työskentelyä lastensuojelun kentällä Tarkastelen opinnäytetyössäni FIT-kokonaisuuden jalkauttamista Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön. Jalkauttaminen on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan kokonaisuuden käytäntöön saattamista. (10, 11) Helsingin kaupungilla FIT-kokonaisuuden jalkauttamista tehostettuun perhetyöhön toteutetaan Kestävän kasvun -hankkeessa. Tehostettu perhetyö on lastensuojelun ja perhesosiaalityön palveluiden suurin yksikkö Helsingin kaupungilla. Työmuotoa käytetään esimerkiksi huostaanoton ehkäisyyn, joka kuvaa työskentelyn intensiteettiä. (13, 14) Tavoitteena on, että palautetietoinen työskentely on Helsingissä osa perustyötä lapsiperhepalveluissa vuodesta 2025 eteenpäin. FIT-kokonaisuuden käyttöönoton avulla asiakkaan osallistaminen lisääntyy ja asiakkaan tarpeet huomioidaan entistä paremmin. Kestävä kasvu -hankkeen tavoitteena on laajentaa kohti vaikuttavuustiedon keräämistä organisaatio tasolla. (12) FIT-kokonaisuuden kautta välitöntä asiakaspalautetta FIT-kokonaisuuteen kuuluvat FIT-mittarit, joista on omat versiot sekä lapsille että aikuisille. Mittareita on kaksi ja niiden nimet ovat Outcoming Rating Scale (ORS) ja Session Rate Scale (SRS). Mittareita käytetään palautteen saamiseksi tehostetun perhetyön asiakastapaamisen alussa ja lopussa. Mittarit antavat välitöntä palautetta sekä asiakkaan kokemuksesta omasta hyvinvoinnistaan, että tapaamisen sujuvuudesta. (5) Mittareiden käytöllä tuotetaan systemaattisesti vaikuttavuustietoa, jota voidaan hyödyntää organisaatiotasolla päätöksenteossa, kuten esimerkiksi työntekijäresurssin kohdentamisessa ja palveluiden muokkaamisessa asiakkaiden tarpeita paremmin vastaaviksi. Mittareiden tarkoituksena on myös haastaa työntekijöitä tarkastelemaan omia työskentelytapoja ja sitä, miten asiakastyön prosessissa työskentelyä pitää muuttaa, mikäli haluttuja vaikutuksia ei synny. (15) Joskus saatamme työntekijöinä vastustaa sitä, että työskentelytavoistamme käydään arvioivaa keskustelua. Kuitenkin kysymysten miten toimimme ja miten uskomme toimintamme vaikuttavan, tulisi kuulua perusarviointiin. (16) Opinnäytetyön tuloksista suuntaa FIT-kokonaisuuden soveltuvuudesta tehostettuun perhetyöhön Opinnäytetyön aineisto koostui kahden kyselyn vastauksista, joihin vastasivat Helsingin kaupungin tehostetun perhetyön työntekijät ja esihenkilöt. Opinnäytetyö jalkauttamisprosessin ensivaiheista on tärkeää informaatiota tulevien jalkauttamisprosessien läpiviemiseen lapsiperheiden palveluissa. FIT-kokonaisuus soveltuu tietyin edellytyksin lastensuojelun tehostettuun perhetyöhön. Työntekijät tarvitsisivat kuitenkin tukea työskentelyn linjauksiin esihenkilöiltä sekä toimivat laitteet työn toteutukseen ja lempeää kollegiaalista tukea palautetietoisen työotteen ja FIT-mittareiden käyttöön. Palautetietoinen työote ei sinänsä ole uusi asia ja sen koetaan olevan osa tehostetun perhetyön työskentelyä jo ennen FIT-kokonaisuuden käyttöönottamista. Vastausten joukosta nousi yhtenä teemana tietoturvallisuuteen liittyvät asiat. Työntekijät kokivat tärkeänä tuottaa tietoa asiakasperheille sähköisesti täytettävien FIT-mittareiden tietoturvallisuudesta. Maailmassa, jossa elämme, tämän kaltaisista asioista huolehtiminen on tärkeää. (17) Tuottaako FIT-kokonaisuus lisää ammatillista äänenpainoa asiakasperheiden tilanteista? Opinnäytetyön tuloksia tulkitessa vahvistui samankaltainen kuva siitä, minkälaisia tuloksia on saatu muistakin lastensuojelun palveluista. FIT-kokonaisuuden jalkauttamista on tehty esimerkiksi Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa lapsi- ja perhesosiaalityön lastensuojelunpalveluiden Toivo-yksikköön (18) ja Helsingin ensikodille. (19) THL on myös julkaissut raportin FIT-mittarin pilotoinneista lastensuojelun sosiaalityössä. (8) Vielä toistaiseksi työntekijöiden on vaikea arvioida FIT-kokonaisuuden hyötyjä sen lyhyen käyttöiän takia.  Esimerkiksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on ollut epäilyksiä siitä, mitä FIT-mittarilla tuotettu tieto kertoo asiakasperheiden todellisista tilanteista. (18, 8) On tärkeää muistaa, että FIT-mittarit tuottavat näyttöä työntekijän ja asiakkaan yhteistyösuhteesta sekä asiakkaan hyvinvoinnista. (8) Mittarit eivät kerro mikä asiakkaan elämässä on tai ei ole totta, vaan ne toimivat työkaluina keskustelussa. (7) On suositeltavaa, että tutkimusta FIT-mittareiden ja palautetietoisen työotteen soveltuvuudesta tehostetun perhetyön kontekstiin tuotettaisiin lisää. Kansainvälisesti FIT-mittareita ei lastensuojelussa ole käytetty juuri lainkaan. Kyseessä on tuore kokonaisuus, jonka juuret ovat terapiamaailmassa. (20) Todennäköisyys erilaisten kokonaisuuksien tai menetelmien juurtumiselle on suurempi, kun visio on yhteisesti rakennettu. (10) Siksi työyhteisön vision yhteneväisyys siitä, että FIT-kokonaisuus vastaa yhteisesti ymmärrettyyn ja tunnistettuun tarpeeseen, olisi hyvin tärkeää.   Kirjoittaja: Matleena Hanhisalo, sosionomi (ylempi amk), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoitus perustuu Matleena Hanhisalon sosiaalialan (YAMK) opinnäytetyöhön ”Kohti palautetietoista työskentelyä: FIT-menetelmän jalkauttamisprosessin ensivaiheet”, joka on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024051210952   Lähteet Flink, N. & Aaltio, E. 2020. Hyvinvoinnin ja muutoksen mittarit systeemisessä lastensuojelussa. Katsaus mallin vaikuttavuuden arvioinnissa käytettyihin mittareihin ja menetelmiin. Työpaperi 11/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139299/URN_ISBN_978-952-343-473-8.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Rousu, S. 2007. Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa: Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi. Tampere: Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/67786/978-951-44-7174-2.pdf?se-quence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Heliskoski, J. & Huhmala, H. & Kopola, R. & Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. 2018. Vaikuttavuuden askelmerkit. Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitra. https://www.sitra.fi/app/uploads/2018/03/vaikuttavuuden-askelmerkit.pdf Viitattu 6.5.2024 Lindberg, P. & Yliruka, L. 2023. Lastensuojelun uudistuksen tavoitteeksi hyvinvoiva lapsi ja nuori – kaikista lähtökohdista. Päätösten tueksi 8/2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146497/PT%202023_008_28042023%20webS.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 11.5.2024 Miller, S. D. & Bertolino, B. & Lehtinen, J. & Rouhiainen, H. 2018. Feedback-Informed Treatment: Palautetietoinen hoito. 1. painos. Helsinki: Aktori Oy. Innokylä, 2023. Palautetietoinen työskentely (FIT). Viimeksi muokattu 23.1.2024 https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/palautetietoinen-tyoskentely-fit Viitattu 20.4.2024 Yliruka, L. & Kotilainen, T. 2023. Kohti palautetietoista lastensuojelua. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos.https://thl.fi/documents/155392151/190160137/SOILA+13.11.2023+Palautetietoinen+j%C3%A4rjestelm%C3%A4.pdf/4dd163c5-eb16-1615-8725-47e5f45bfa05/SOILA+13.11.2023+Palautetietoinen+j%C3%A4rjestelm%C3%A4.pdf?t=1700040991441 Viitattu 6.5.2024 Tippett, A-M. & Yliruka, L. 2023. FIT-mittarin pilotointi lastensuojelussa – ensimmäiset askeleet. Työpaperi 20/2023. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146925/URN_ISBN_978-952-408-103-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 6.5.2024 Yliruka, L. & Tasala, T. 2022. Lastensuojelun systeemisen toimintamallin kansallinen tilannekuva vuonna 2021. Tutkimuksesta tiiviisti 9/2022. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143953/URN_ISBN_978-952-343-827-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 6.5.2024 Kouvonen, P. & Tani, S. & Kurki, M. & Hamari, L. 2023. Miten onnistun implementoinnissa? Opas psykososiaalisten menetelmien vaikuttavaan implementointiin. Toim. Koskenalho, N. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö. https://kasvuntuki.fi/wp-content/uploads/2023/09/itla-implementointiopas-2023-final-31082313291.pdf Viitattu 20.4.2024 Aarons, G. A. & Hurlburt, M. & Horwitz, S. M. 2011. Advancing a conceptual model of evidence-based practice implementation in public service sectors. Administration and Policy in Mental Health and Mental Health Services Research, 38(1), 4–23. https://link.springer.com/article/10.1007/s10488-010-0327-7 Viitattu 20.4.2024 Wieliczko, C. & Isoaho, M. 2023. FIT auttaa kuulemaan kaikkia perheenjäseniä ja kohdentamaan työtä - Kokemuksia FIT:n käytöstä Helsingin lapsiperhepalveluista. https://thl.fi/documents/155392151/190160137/FIT-kokemuksia+Helsingist%C3%A4+13.11.2023.pdf/e403819b-0778-ee14-43ff-8b0f50a884a4/FIT-kokemuksia+Helsingist%C3%A4+13.11.2023.pdf?t=1700039226648 Viitattu 20.4.2024 Helsingin kaupunki, 2024. https://www.hel.fi/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lasten-ja-perheiden-palvelut/lastensuojelu/lastensuojelun-asiakkaana/tehostettu-perhetyo Viitattu 20.4.2024 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), 2024. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-avohuolto/lastensuojelun-avohuollon-tukitoimet/perhetyo-ja-tehostettu-perhetyo Viitattu 24.4.2024 Helsinki Missio, 2023. Palautetietoinen työskentelytapa. https://www.helsinkimissio.fi/tyokalupakki/fit/tietoa-palautetietoisesta-tyoskentelysta/ Viitattu 20.4.2024 Dahler- Larsen, P. 2005. Vaikuttavuuden arviointi. E-kirja. Helsinki: Stakes. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/77071/vaikuttavuuden_arv.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.4.2024 Lehtonen, S. 2021. Tietomurrot yleistyvät: voiko niiltä suojautua? Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu: RIKUteema 2/2021. https://www.riku.fi/tietomurrot-yleistyvat-voiko-niilta-suojautua/ Viitattu 11.5.2024 Söderblom, V. 2023. Palautetietoinen työskentely osana Toivo-palvelun asiakaspro-sesseja – FIT-mittarin käyttöönotto ja hyödynnettävyys ohjaajien näkökulmasta Opinnäy-tetyö. XAMK: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/806805/Soderblom_Ville.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 20.4.2024 Leino, S. & Matikainen, R. 2022. Työntekijöiden kokemuksia FIT-mittarin jalkaut-tamisprosessista. Opinnäytetyö. Laurea- ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/756315/Leino_Matikainen.pdf?sequence=3 Viitattu 20.4.2024 Tippett, A.-M. 2023. Miten FIT-mittarit soveltuvat lastensuojelun avohuoltoon – mais-teritutkielman tuloksia. Kohti palautetietoista lastensuojelua. Webinaari 13.11.2023. https://thl.fi/documents/155392151/190160137/Ann-Mari+Tipett+FIT-mittari+lastensuojelussa+13.11.2023.pdf/c6ba135b-1a18-4d12-d4a6-11b5c51d2478/Ann-Mari+Tipett+FIT-mittari+lastensuojelussa+13.11.2023.pdf?t=1699885602438 Viitattu 11.5.2024  

Perustoimeentulotuen siirtyminen Kelan vastuulle on muuttanut Kelan asiakastyötä pelkästä etuuksien hakemiseen liittyvästä neuvonnasta enemmän auttamistyön suuntaan ja tuonut asiakaspalvelutyöhön piirteitä sosiaalityön asiakaskohtaamisista. Siksi on keskeistä tarkastella Kelan työntekijöiden asemaa ja roolia auttamistyön kokonaisuudessa ja selventää, miten eri vastuut ja velvollisuudet yhteistyökumppaneiden kanssa jakautuvat. Tarkastelen ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössäni Kelan asiakaspalvelijoiden ja toimeentulotuen etuuskäsittelijöiden kokemuksia siitä, millaisena lapsiperheköyhyys ja sen eri ilmiöt näyttäytyvät perustoimeentulotukeen liittyvässä työssä ja millaista köyhän lapsiperheen ohjaaminen asiakastyössä on. Opinnäytetyön aineisto koostui syksyn 2018 aikana kerätyistä, yhteensä 20 Kelan asiakaspalvelijan ja perustoimeentulotuen etuuskäsittelijän ryhmähaastatteluista pääkaupunkiseudulla. Tulokset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyyden monet eri ilmiöt ovat näkyvä osa perustoimeentulotuen asiakastyötä, mutta samalla uusi sosiaalityön ulottuvuus luo epäselvyyttä työntekemiseen ja perheen hyvinvoinnin kokonaisuudessa työntekijöiden rooliin kaivataan selkeyttä. Köyhyyden ilmentymiä työn arjessa Lapsiperheköyhyys näkyy Kelan perustoimeentulotukeen liittyvässä asiakastyössä monitahoisesti. Köyhyyttä ja siihen liittyviä ilmiöitä käsitellään vanhempien puheen ja kokemusten kautta, toisaalta tilanne konkretisoituu Kelaan toimitettujen selvitysten ja niistä tehtyjen laskelmien perusteella. Kelassa asioivilla, perustoimeentulotuen tarpeessa olevilla perheillä on yleensä vaikeuksia selvitä elämisen perusmenoista, kuten ruokaostoksista, laskuista ja asumisen menoista. Toisaalta työntekijöille tulee joltain osin näkyväksi myös köyhyyden aineettomat ulottuvuudet; rajoittunut mahdollisuus osallistua ja tehdä itsenäisiä valintoja, ylläpitää sosiaalista elämää, liikkua edes paikallisliikenteellä sekä lasten harrastaa ja viettää yhteiskunnassa normaaliksi katsottua vapaa-aikaa. Vaikka erilaisten liitteiden toimittaminen ja virastoissa asioiminen nähtiin vanhempien voimavaroja kuluttavana, silti joillain työntekijöillä oli kokemus, että joskus vanhempien toimintatavat ja asiakkuus näyttävät periytyvän sukupolvelta toiselle jo varhain ja eri viranomaisten kanssa asioimista pidetään arkeen kuuluvana ja osana normaalia elämää. Työntekijöiden näkökulmasta konkreettinen menoista ja tuloista puhuminen miellettiin hyvin luontevaksi osaksi Kelan ja perustoimeentulotukeen liittyvää työtä, mutta köyhyyteen liittyvät heijasteilmiöt, elämänhallinnan ongelmat ja muut huolet, joita työntekijät kohtaavat työssään, voivat olla vaikeita ottaa puheeksi perheen ja vanhempien kanssa. Hankaluutta aiheuttaa yhtäältä työn rakenteelliset tekijät kuten aika ja tavoitteet mutta toisaalta merkittävältä osin myös tietämättömyys erilaisista palveluista sekä oman osaamisen ja työvälineiden puutteet huolten puheeksi ottamisessa vanhemman kanssa. Lisäksi työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja harkintavalta näihin asioihin koetaan paikoin hyvinkin vähäisenä. Kuten tässä opinnäytetyössä, myös aiemmin on havaittu, että juuri katutason työntekijät (ns. street-level bureaucrats) joutuvat noudattamaan työssään tiukasti lakeja, ylhäältä tulevia ohjeistuksia ja toisaalta ammatillisia tavoitteita, mutta samalla työntekemisen taustalla on ristiriitaa työn tavoitteiden kanssa ja sen, kenen puolella ja ehdoilla työtä tehdään (Närhi ym. 2014: 242). Miksi köyhyyttä tulee ymmärtää? Suomessa noin 130 000 lasta elää köyhyydessä ja määrä näyttää olevan tällä hetkellä kasvussa. Esimerkiksi tilastokeskuksen mukaan lasten pienituloisuusaste vuonna 2016 oli 10,2%, kun se vuonna 2017 oli jo 11,1% (Tulonjakotilasto 2017). Kansainvälisesti tarkasteltuna lapsiköyhyyttä on Suomessa vähän, mutta lasten ja lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt nopeasti eikä ole palannut talouden nousukausinakaan aiemmalle 90-luvun talouden lamaa edeltävälle tasolle. Lapsiperheköyhyyden taustalla vaikuttavia syitä on muun muassa vanhempien työttömyys, pätkä- ja matalapalkkatöiden lisääntyminen sekä perheiden etuuksiin kohdistuneet leikkaukset. (Salmi, Karvonen, Närvi & Lammi-Taskula 2016: 68.) Köyhissä lapsiperheissä taloudelliset haasteet vaikuttavat perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja perheen taloudellisilla ongelmilla on havaittu olevan yhteyksiä muun muassa lasten myöhempiin hyvinvoinnin ja mielenterveyden haasteisiin sekä kohonneeseen riskiin kodin ulkopuoliselle sijoitukselle. Vanhempien toimeentulotuen asiakkuudella on vahva yhteys lasten toimeentulotuen asiakkuuteen ja usein toimeentulotukea saavalla nuorella on toimeentulotukea saanut vanhempi. (Vauhkonen, Kallio, Erola 2017: 509; Paananen ym. 2012: 27; Ristikari ym. 2016.)  Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan vauvaikäiset ovat erityisen herkkiä perheen taloudellisille ongelmille ja seuraukset voivat vaikuttaa pitkälle lapsen tulevaisuuteen (THL 2018). Köyhyyden tuoma häpeä ja sosiaalinen eristäytyneisyys voivat aiheuttaa merkittäviä psykologisia, fyysisiä, suhteellisia sekä käytäntöön liittyviä haittavaikutuksia perheiden elämän eri osa-alueilla (esim. Ridge 2009; Hooper Gorin, Cabral & Dyson 2007). Myös lapsissa perheen pienituloisuus voi aiheuttaa häpeän lisäksi muita erilaisia negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja kokemusta erilaisuudesta sekä tarvetta salailla köyhyyttä perheessä (Lapsen ääni 2018). Työntekijä köyhän asiakasperheen kohtaajana Honkasen, Poikolaisen ja Karlssonin (2018) mallinnusta hyödyntäen opinnäytetyön tuloksista ilmenee, että tällä hetkellä perustoimeentulotuen parissa työskentelevät asiakaspalvelijat ja etuuskäsittelijät turvautuvat herkästi torjumisen eli tiukan palvelun rajaamisen tai huomioivan eli auttamisen toimintatapoja vahvistaviin rooleihin perheitä kohdatessaan. Usein perheen tilanteesta ei muodostu kokonaiskuvaa ja huoliin liittyvät asiat siirretään kunnan sosiaalitoimeen, kun akuutit asiat Kelan palvelussa on hoidettu. Näitä rooleja vahvistavia syitä ilmeni monia. Toisaalta siirtoja tehdään työn rakenteellisten tekijöiden kuten kiireen ja tavoitteiden saavuttamisen vuoksi, toisinaan syynä on kokemus puutteellisista työvälineistä ja joissain tapauksissa kyse on asenteista sitä kohtaan, mikä mielletään työntekijän vastuuksi Kelan työssä. Etenkin asiakaspalvelussa työskentelevien vastauksissa ilmeni kuitenkin halukkuutta vahvistaa enemmän myös kohtaajan roolia, jossa vastavuoroisuus ja aktiivinen toimijuus korostuvat. Osalla valinnat toimintatavoille näyttävät olevan tietoisia, joidenkin työntekijöiden osalta tiettyyn rooliin ajaudutaan ehkä arjen normien pakottamana. Nämä roolit on merkityksellistä tunnistaa, jotta toimintatapoja voidaan kehittää, perheen asiointikokemusta parantaa ja hyviä kokemuksia edistää. (Honkanen, Poikolainen & Karlsson 2018: 541.) Merkittävä huomio on myös se, millainen kokemus työntekijöillä on omasta kyvystään vaikuttaa perheen ja muiden asiakkaiden asioihin ja elämäntilanteeseen. Haastatteluissa nousseet huolet ovat ajoittain hyvinkin suuria ja voivat olla merkittävä kuormitustekijä asiakaspalvelussa ja etuuskäsittelyssä työskenteleville. On tärkeää, että yksilölliset erot köyhyyden kokemuksissa ja yhteys köyhyyden ja perheen toiminnan välillä opitaan tunnistamaan, jotta työntekijöiden valmiuksia keskustella köyhyydestä ja elämäntilanteesta perheenjäsenten kanssa voidaan kehittää, ja jotta köyhyyden vastaisia toiminnallisuuksia voidaan tukea asiakastyössä (Jack & Gill 2013: 224, 231). Turvattu toimeentulo, riittävä sosiaaliturva mukaan lukien, ovat merkittävä osa perheen hyvinvoinnin kokonaisuutta. Siksi näissä perheissä tuen tarve korostuu ja on keskeistä, että koko palvelujärjestelmä muodostaa perheen hyvinvointia kannattelevan kokonaisuuden. Etuusneuvonnasta auttavaan asiakastyöhön Osa perheistä ei tarvitse muuta kuin taloudelliselta tukea, mutta on myös perheitä, joiden tuen tarve on paljon laajempi ja käsittää muun muassa elämänhallintaan ja jaksamiseen liittyviä ongelmia (STM loppuraportti 2015: 13). Työntekijöiden kertoman mukaan vähävaraisten lapsiperheiden tarve Kelassa asioidessaan liittyy keskeisesti tiedon ja tulojen ennakoitavuuden lisäämiseen, palvelun jatkuvuuden ja perheen pärjäämisen varmistamiseen sekä perheen itsenäisen selviytymisen tukemiseen. Tuen tarve pienituloisilla liittyy oikea-aikaisten etuuksien saamisen lisäksi myös kunnioittavaan ja kohtaavaan vuorovaikutukseen, autetuksi tulemisen kokemukseen ja työntekijän osoittamaan kiinnostukseen perheen elämästä. Vähävaraisuus ja sen mukanaan tuoma avuttomuus ja riippuvuus ulkopuolisesta avusta sekä konkreettinen perustarpeiden puute, on perheen jaksamisen ja hyvinvoinnin kannalta merkittäviä uhkatekijöitä. Siksi ongelmien ennakoiminen varmistamalla toimivat prosessit ja yhteistyökanavat on tärkeää. Huolellisella ja tavoitteellisella perheen jatko-ohjauksella puolestaan vähennetään vanhempien luukulta luukulle asioimista ja turvaverkon ja riittävien tukitoimien ulkopuolelle jäämistä sekä ennen kaikkea estetään haastavan tilanteen negatiivisia vaikutuksia lapseen. Yksittäisellä työntekijällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa laissa määriteltyihin tuen määriin ja myöntöedellytyksiin tai poliittisiin päätöksiin, joten on tärkeää vahvistaa pystyvyyden kokemusta auttamisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa perheen hyvinvointiin muiden kanavien ja yhteistyön kautta. Lisäksi lapseen liittyvien kysymysten huomioiminen nousee merkitykselliseksi perustoimeentulotukeen liittyvässä asiakastyössä ja siksi osaamisen vahvistaminen lapsen edun ja perheen tukitoimien tunnistamiseksi ja puheeksi ottamiseksi tulisi riittävässä määrin varmistaa esimerkiksi työntekijöiden perehdytyksiä, toimintamalleja, ohjeita ja koulutuksia suunniteltaessa. Kirjoitus perustuu Essi Tesarczykin - Lapsiperheköyhyys Kelan perustoimeentulotuen asiakastyössä - Työntekijöiden näkemyksiä kohtaamisista palvelun arjessa, sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Kirjoittaja: Essi Tesarczyk, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet: Hooper, Carol-Ann, Gorin, Sarah, Cabral, Christie & Dyson, Claire 2007. Living with Hardship 24/7: The Diverse Experiences of Families in Poverty in England 2007. The Frank Buttle Trust. London. Honkanen, Kati, Poikolainen, Jaana & Karlsson, Liisa 2018. Hyvinvointipalvelukokemukset tuentarvitsijan institutionaalista luottamusta rakentamassa? Tarkastelussa lapsiperheiden vanhempien sekä nuorten aikuisten kokemukset hyvinvointipalveluista. Yhteiskuntapolitiikka 83 (2018): 5-6. s. 532-543. Jack, Gordon & Gill, Owen 2013. Developing cultural competence for social work with families living in poverty. European Journal of Social Work 2013. Volume 16, Issue: 2. s. 220-234. Saatavana osoitteesta: <https://www-tandfonline-com.ezproxy.metropolia.fi/doi/pdf/10.1080/13691457.2011.649347?needAccess=true> Luettu 15.2.2019. Lapsen ääni 2018. Lasten kokemuksia vähävaraisuudesta ja kiusaamisesta kouluympäristössä. Pelastakaa lapset ry 2018. Saatavana osoitteessa: <https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/pelastakaalapset/main/2018/08/20163238/Pelastakaa_Lapset_Lapsen_Aani_2018_web.pdf> 26.2.2019. Närhi, Kati, Kokkonen, Tuomo & Matthies Aila-Leena 2014. Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Janus vol. 22 (3) 2014, 227–244. Saatavana osoitteessa: <https://journal.fi/janus/article/view/51212/15670> Luettu 11.12.2018. Paananen, Reija Ristikari, Tiina, Merikukka, Marko, Rämö, Antti & Gissler, Mika 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Helsinki: THL. Raportti 52/2012. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf> Luettu 17.2.2019. Ridge, Tess 2009. Living with Poverty: A Review of the Literature on Children’s and Families’ Experiences of Poverty. 2009. Department for Work and Pensions. London. Saatavana osoitteessa: < http://www.bristol.ac.uk/poverty/downloads/keyofficialdocuments/Child%20Poverty%20lit%20review%20DWP.pdf> Luettu 4.10.2018. Ristikari, Tiina, Törmäkangas, Liisa, Lappi, Aino, Haapakorva, Pasi, Kiilakoski, Tomi, Merikukka, Marko, Hautakoski, Ari, Pekkarinen, Elina & Gissler, Mika 2016. Suomi Nuorten kasvuympäristönä. 25 vuoden seuranta vuoden 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 9/2016. Salmi, Minna, Karvonen, Sakari, Närvi, Johanna ja Lammi-Taskula, Johanna 2016. Lapsiköyhyys on ajankohtaista myös Suomessa: yhteenveto ja suosituksia. Teoksessa Sakari Karvonen & Minna Salmi (toim.) 2016. Lapsiköyhyys Suomessa 2010-luvulla. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 30/2016. 68 – 69. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131589/URN_ISBN_978-952-302-742-8.pdf?sequence=1> Luettu 3.3.2018. STM 2015. Toimeentulotuen uudistamista selvittäneen työryhmän loppuraportti 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:28. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74538/URN_ISBN_978-952-00-3591-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y> Luettu 30.9.2018. THL 2018. Vauvaikäisen perheen köyhyys vaarantaa nuoruuden. Tiedote. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päivitetty 22.8.2018. Saatavana osoitteessa: <https://thl.fi/fi/-/vauvaikaisen-perheen-koyhyys-vaarantaa-nuoruuden> Luettu 20.5.2019. Tulonjakotilasto 2017. Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto (verkkojulkaisu). ISSN=1795-8121. Tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2017, 1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa vuosina 1966-2017. Helsinki: Tilastokeskus. Saatavana osoitteessa: <http://www.stat.fi/til/tjt/2017/01/tjt_2017_01_2018-12-19_kat_001_fi.html> Viitattu 26.2.2019. Vauhkonen, Teemu, Kallio, Johanna & Erola, Jani 2017. Sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus Suomessa.  Yhteiskuntapolitiikka 82 (2017):5. s.501-512. Helsinki. Saatavana osoitteesta: <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135433/YP1705_Vauhkonenym.pdf?sequence=2&isAllowed=y> Luettu 14.5.2018

Vastikään valmistuneessa opinnäytetyössä selvitettiin Pelastakaa Lasten vapaaehtoisten motivaatioita vapaaehtoistoiminnassa. Aineisto kerättiin verkkokyselynä keväällä 2018 ja siihen vastasi 307 vapaaehtoista ympäri Suomea. Kyselyssä hyödynnettiin Claryn & Sniderin (1998) Volunteer Functions Inventory -mallin ja Esmondin & Dunlopin (2004) Volunteer Motivation Inventory -mallin mukaisia motivaatioluokkia. Tulosten mukaan Pelastakaa Lasten vapaaehtoisille vapaaehtoistoiminnassa tärkeintä on heidän arvomaailmaansa vastaava toiminta: 97 % vastanneista vapaaehtoisista piti auttamista tärkeänä. Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden auttaminen oli lähellä vastaajien sydäntä: "Haluan edistää lasten hyvinvointia. Lapsissa on meidän tulevaisuus. Yhtäkään lasta ei jätetä!" Tulokset ovat samansuuntaiset aiempien Suomalaisten vapaaehtoistutkimusten kanssa (mm. Nylund 2000; Grönlund 2012; Yeung 2002), joiden mukaan auttaminen on suomalaisille tärkeää ja suomalainen arvomaailma on sellainen, joka ohjaa auttamaan. Opinnäytetyön tulosten mukaan vapaaehtoistoiminnalla tavoiteltiin myös ymmärryksen lisäämistä ja uuden oppimista. Näkökulmien avartuminen vapaaehtoistoiminnan avulla oli vapaaehtoisille merkittävää. Lisäksi tärkeää oli järjestöltä saatava tunnustus, erityisesti yhdenvertainen kohtelu. Auttaessaan myös saa Vaikka auttaminen koettiin tärkeäksi, merkittävää oli myös, että auttaessaan saa itselle hyvän mielen. Kuten eräs vastaaja toi esille: "Se (vapaaehtoistoiminta) on yksinkertaisesti kivaa ja antoisaa!" Erilaiset motivaatiotekijät eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan ne voivat olla limittäisiä. Muun muassa Nylund (2000) ja Yeung (2002) ovat korostaneet tutkimuksessaan suomalaisen vapaaehtoiskentän ja vapaaehtoisten motivaatioiden diversiteettiä. Kyselyn avoin kysymys "Miksi haluat toimia vapaaehtoisena juuri Pelastakaa Lapsissa" toi näkyviin vastaajien moninaiset motivaatiot vapaaehtoistoiminnassa. Monissa vastauksissa nousi esille useita eri motivaatioluokkia. Esimerkiksi seuraavassa vastauksessa löytyvä seuraavat motivaatioluokat: arvot (auttaminen), omanarvontunto (toiminta on hauskaa ja rikastuttaa omaa elämää) ja yhteisöllisyys (uudet ihmiset): "Pienikin välittämisen osoitus voi kantaa pitkälle, jopa saada jonkun elämänsuunnan muuttumaan kokonaan. Oman asuinkunnan lasten ja nuorten hyväksi pitää tehdä se mikä on mahdollista, heissä on tulevaisuus ja joskus he, mahdollisesti, kohtelevat meitä samoin kuin me aikuisina olemme kohdelleet heitä. Yhdessä on hauska touhuta lasten ja nuorten hyväksi. On saanut tutustua uusiin ihmisiin, joihin ei ehkä muuten olisi tutustunut. Rikastuttaa elämää monella tapaa ja on mukava auttaa!" Vapaaehtoisten sitoutuminen Pelastakaa Lasten vapaaehtoiset ovat hyvin sitoutuneita toiminnassaan. Jopa 95 % vastaajista piti todennäköisenä, että he jatkavat vapaaehtoistoiminnassa edelleen vuoden kuluttua. Viidenkin vuoden kuluttua sitä piti todennäköisenä 83 % vastaajista. Vapaaehtoistoiminnan mahdollisia esteitä olivat ikääntyminen, kiire, muuttuva elämäntilanne ja toiminnan kuormittavuus. Näihin esteisiin järjestö voi vastata esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuuksia siirtyä kevyempiin ja vähemmän sitoutumista vaativiin vapaaehtoistehtäviin. "Luotettava, vahva ja asiantunteva sekä aikaansaava järjestö" Kaiken kaikkiaan Pelastakaa Lapsiin järjestönä oltiin hyvin tyytyväisiä. Vastaajat kokivat, että järjestössä on tarjolla sopivaa vapaaehtoistoimintaa, johon on helppo liittyä mukaan. Opinnäytetyön tulosten mukaan Pelastakaa Lapset on hyvämaineinen järjestö, jota vastaajat pitivät ammattitaitoisena ja luotettavana yhteistyökumppanina: "Järjestö on luotettava ja vastaa arvojani, toimii kansainvälisesti merkittävällä tavalla ja tekee työtään suurella ja vakiintuneella ammattitaidolla." Vastaajien käsityksen mukaan Pelastakaa Lasten vapaaehtoistoiminnalla apu menee suoraan sitä tarvitseville ilman välikäsiä. Vastaajat kokivat, että vapaaehtoisena heillä oli mahdollisuus auttaa suoraan apua tarvitsevia perheitä ja että vapaaehtoistoiminnan avulla heillä on aito mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti lasten elämään. Opinnäytetyössä mittarina käytettyä kyselyä voidaan hyödyntää mitattaessa vapaaehtoisten motiivia myös muissa järjestöissä ja yhteisöissä. Blogikirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Heikkinen, Elina 2019: "Yhtäkään lasta ei jätetä". Tutkielma Pelastakaa Lasten motiiveista. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosionomi ylempi AMK. Sitaatit ovat suoria lainauksia vapaaehtoisten antamista vastauksista kysymykseen "miksi haluat toimia vapaaehtoisena juuri Pelastakaa Lapsissa?" Kirjoittaja: Elina Heikkinen, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet: Clary, Gil & Snyder, Mark, Ridge, Robert, Copeland, John, Stukas, Arthur, Haugen, Julie & Miene, Peter 1998. Understanding and Assessing the Motivations of Volun-teers: A Functional Approach. Journal of Personality and Social Psychology 74, 1516–1530. Saatavana myös sähköisesti osoitteessa: <https://pdfs.semanticscholar.org/b46a/11a4464f77b64492e2c2b688d9ebcc3c5565.pdf>. Grönlund, Henrietta 2012. Volunteerism as a mirror of individuals and society: reflections from young adults in Finland. Helsinki: Unigrafia. Saatavana myös sähköisesti osoitteessa: <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/32919/voluntee.pdf?se> Nylund, Marianne 2000. Varieties of Mutual Support and Voluntary Action – A Study of Finnish SelfHelp Groups and Volunteers. Helsinki: The Finnish Federation of Social Welfare and Health. Yeung, Anne Birgitta 2002. Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa. Ihanteita vai todellisuutta? Tutkimus suomalaisten asennoitumisesta ja osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys.