Tekoälyä tutkimassa

Generatiiviset tekoälymallit kuten ChatGPT ja Midjourney osaavat tuottaa luovaa tekstiä ja kuvia ihmistä nopeammin. Mihin tarvitaan enää runoilijoita, jos ChatGPT:ltä tulee runoja niin monta kappaletta, kuin siltä vain jaksaa pyytää? Entäpä kuvittajia? Midjourney tuottaa äärettömän hienoja kuvia jopa amatööripromptailijan käsissä. Onko todella niin, että ihmisen luovuuden voi korvata koneella? Mitä luovuus edes on? Ihmisen ja tietokoneen luovuutta on tutkittu jo pitkään. Jo kauan ennen ChatGPT:n aikaa tutkijat kehittivät tekoälymalleja, jotka tuottivat tarinoita, musiikkia ja kuvia. Tätä tieteenalaa nimitetään laskennalliseksi luovuudeksi. Ihmisen ja koneen luovuuden suhde on jo pitkään kiehtonut alan tutkijoita. Boden on yksi laskennallisen luovuuden teoreetikkoja. Hänen mukaansa luovuus voidaan jakaa kahteen kategoriaan: tutkivaan (exploratory) luovuuteen ja muuntavaan (transformational) luovuuteen. Tämä erottelu on tärkeää, kun haluamme ymmärtää laskennallisen luovuuden rajat. Tekoäly tutkimassa luovia mahdollisuuksia Tällä hetkellä kaikki suurimmat tekoälymallit kykenevät tutkivaan luovuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että tekoälymallit liikkuvat luovassa hakuavaruudessa ja tutkivat sieltä löytyviä vaihtoehtoja. Jos ajatellaan kuvaa, joka koostuu 512x512 pikselistä, joista jokaisen on edustettava jotain värikartan ennalta määrätyistä väreisetä, on selvää, että mahdollisten kuvien joukko on rajallinen. Tutkivasti luova tekoälymalli voi siis tuottaa kuvia vain näiden sääntöjen puitteissa - ne siis rajaavat luovan hakuavaruuden. Tekoäly tutkii sopivia pandoja rajatusta hakuavaruudesta. Kuvat on tuottanut Khalid Alnajjar. Tilanne on todellisuudessa vielä tätäkin rajatumpi. Yksikään generatiivinen tekoälymalli ei pysty tuottamaan kaikkia mahdollisia kuvia, jotka voivat esiintyä 512x512 koossa. Tekoälyn toimintaa rajoittaa myös data, jolla tekoäly on koulutettu. Jos tekoälyltä pyytää pandan kuvaa, se ei tuota kaikkia mahdollisia pandan kuvia, vain ainoastaan sellaisia pandan kuvia, jotka sopivat datasta opittuun käsitykseen pandasta. Luovuudessa rajat on tehty rikottaviksi Tutkivat luovuus on selkeästi rajoittunut johonkin hakuavaruuteen. Mutta millainen luovuus on kahlittu rajoitteisiin? Rajathan on tehty rikottaviksi! Rajoja rikkova luovuus on muuntavaa luovuutta, sillä se muuntaa hakuavaruuden rajoja. Jos minulle annetaan A4-paperi ja tehtäväksi piirtää siihen talo, luovuuteni on rajattu kaksiulotteiseen kuvaan. Ihmisenä voin ottaa paperin käsiini ja taitella siitä talon, näin olen tehnyt muuntavaa luovuutta ja muuntanut hakuavaruuden. Kolmas ulottuvuus mahdollistaa täysin erilaisten talojen tekemisen A4-paperista kuin alkuperäinen kaksiulotteinen paperi. Tekoäly ei vielä kykene rikkomaan rajoja. Yksikään suosituista tekoälytyökaluista ei osaa muntaa hakuavaruuttaan ja todeta, että en teekään kuvaa pikseleistä, vaan maalaankin sen pensselillä. Tai että kokeilenpa uutta tyylilajia, jota minulle ei edes ole koulutusdatassa opetettu.  Ihmisen rooli säilyy Tekoäly pystyy tuottamaan hienoja ja luovia asioita, mutta se on kaavoihinsa kangistunut. Tekoälyn luovuus pysyy tehtävänannon ja koulutusdatan asettamissa rajoitteissa, eikä tekoäly pysty tuottamaan mitää kaavojensa ulkopuolelta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tekoäly olisi luova tai että se olisi jotenkin huono luovassa työssä. Tämä tarkoittaa vain sitä, ettei sen luovuus ole vielä ihmisen tasolla. Ihmisen luovuudelle on siis vielä tarvetta jatkossakin, kunnes kehitämme kategorisesti erilaisen tekoälyn.