Avainsana: Helsingin yliopisto
Vahvuuskieli ja tulevaisuuden pohdinnat kolmen nuoren puheessa
Nuorten vahvuuskielestä keskusteleminen on lisääntynyt viime aikoina, ja tässä kirjoituksessa käsittelemme sen kehittämisen ehtoja Tämä elämä -hankkeen järjestämissä työpajoissa. Yläkouluikäiset nuoret osallistuivat neljänä kertana aamupäivän mittaiseen työpajaan, joissa käytettiin positiivisen pedagogiikan käsitteitä. Vahvuuksia tunnistamalla voidaan lisätä nuoren itsearvostusta ja myönteistä kuvaa itsestä. Etenkin erityisoppilaita on tärkeä tukea tarkastelemaan itseään puutenäkökulman sijaan vahvuusnäkökulmasta. Peruskoulun jälkeen siirtymävaiheessa oleva nuori tarvitsee tietoa omista vahvuuksistaan, jotta voisi tehdä valintoja koskien jatkokoulutusta ja ammattia. Vahvuuskielen käyttö lisääntyi työpajajaksolla kaikilla nuorilla sitä mukaa, kun luonteenvahvuuksia käsiteltiin työpajoissa. Eräs osallistujista on kertonut haaveammatikseen muotisuunnittelijan ammatin. Neljäntenä työpajapäivänä nuoret miettivät haaveammattiinsa tarvitsemiaan vahvuuksia, jolloin esimerkkitapauksemme liitti muotisuunnittelijan ammattiin tarvitsemiaan luonteenvahvuuksia. Tämä nuori kertoi, että muotisuunnittelija tarvitsee uteliaisuuden vahvuutta, jotta kiinnostuisi siitä, mitä tuleva muoti tuo tullessaan. Toinen oppilas oli ymmärtänyt, että luonteenvahvuuksia on mahdollista kehittää ja harjoitella. Kahdella nuorella oli havaittavissa vahvuuskielen muuttumista tiedollisista, taidollisista ja osaamista kuvaavista ilmauksista kohti luonteenvahvuuspuhetta. Yksi nuori totesi, että vahvuuksien miettiminen auttaa tulevaisuutta suunnitellessa siten, ettei tule lähdettyä opiskelemaan vahingossa väärää alaa ja huomaamaan ettei pärjääkään siinä. Kaiken kaikkiaan nuorilla oli erilaiset lähtökohdat vahvuuskieleen tutustumisessa. Etenkin akateemisesti heikommin menestyneiden nuorten kohdalla olisi tärkeää huomioida ei-akateemisia taitoja. Ryhmässä toimiminen vaikutti lisäävän vahvuuskieltä ja auttavan osaa nuorista miettimään ja sanoittamaan vahvuuksiaan. Vahvuuksia tunnistamalla itsearvostus ja myönteinen käsitys itsestä vahvistuvat. Vahvuuskieleen tutustuttaminen ja siinä kehittymään auttaminen voi saada nuoret kirkastamaan ajatuksiaan tulevaisuudesta ja tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta. Vertaisilla ja aikuisilla oli tärkeä rooli vahvuuskieleen tutustuttamisessa. Työpajojen ohjaajat sanoittivat nuorten vahvuuksia ja kaverit kertoivat nuorille heissä huomaamiaan vahvuuksia. Kaikkien nuorten puheessa esiintyi tulevaisuuspohdintaa ja he liittivät omia ominaisuuksiaan haaveammatteihinsa. Näissä pohdinnoissa näkyi myös luonteenvahvuuksia. Vahvuuskieleen tutustuttaminen voi auttaa nuoria tarkastelemaan itseään eri näkökulmasta siirtymävaiheessa. Nuori tarvitsee siirtymävaiheessa tukea omien kykyjensä, vahvuuksiensa ja mielenkiinnonkohteidensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen, jotta voisi kehittää myönteisen minäkäsityksen ja vahvan itsetunnon. Lotta Palosaari, erityisopettaja, Helsingin yliopisto Minna Saarinen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto Kauko Komulainen, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Valintavalmiudet, merkitykset ja tulevaisuuskuvat nuorten koulutusvalintojen keskiössä
Yläkouluikäisten koulutusvalintoja edeltää aina oman elämän haaveiden, merkitysten ja tulevaisuuskuvien pohtiminen. Tulevaisuuskuvat voivat olla hyvin monenlaisia ja ne vaikuttavat nuoren päätöksentekoon. Tätä taustaa vasten nuoren on myös osattava kysyä, missä hän on taitava. Monet tutkijat ovat kiinnostuneet nuorten tulevaisuuteen liittyvistä toiveista ja unelmista. Nuorten tulevaisuuskasvatuksesta virisi keskustelu 1990-luvulla, jolloin tavoitteena oli kehittää tulevaisuuteen orientoitumisen valmiuksia. Tulevaisuustietoisuus on vähittäistä ymmärtämistä siitä, miten nykypäivän päätökset ja valinnat vaikuttavat toteutuvaan todellisuuteen. Tulevaisuuteen orientoituminen on ikään kuin kyky, jota oppilaat kouluissa tarvitsevat yhä enemmän. Tulevaisuusohjaus voisi olla koulujen tavoite tukea nuoria löytämään oman elämänsä suunta ja toisaalta heitä voisi myös rohkaista miettimään erilaisia valintoja. Eritoten nuorilla aikaperspektiivi on lyhyt, ja he keskittyvät vain lähivuosiin ja niiden tapahtumiin. Lyhyt aikaperspektiivi kuvastaa sitä, että nuorten oman tien löytäminen vaatii paljon voimavaroja, eikä pitkälle tulevaisuuteen yltävään ajatteluun riitä resursseja. Nuorilla yläkoululaisilla keskeinen kehitystehtävä on oman identiteetin rakentaminen, johon liittyy muun muassa ammatillisen suunnan löytyminen. Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan sitä tehdään, yhdessä tämän päivän valintojen kautta. Nuoret tarvitsevat valintoihinsa valintavalmiuksia. Näillä tarkoitetaan taitoja, jotka auttavat nuoria tekemään valintoja siirtymätilanteissa. Koulutuspäätös edellyttää valintavalmiuksia ja toisaalta kykyä ymmärtää omia tulevaisuuskuvia. Tulevaisuuteen katsominen edellyttää nuorelta oman elämän merkityksen löytämistä. Nuoren täytyy ymmärtää, mikä minun paikkani elämässä olisi. On mahdollista luoda tulevaisuuskuvia yhdessä nuorten kanssa. Positiivisilla tulevaisuuskuvilla on vaikutusta yksilöiden elämään. Toivon ja oman merkityksen pohtiminen lisäävät mahdollisuutta nähdä oma tulevaisuus mahdollisuuksien kautta. Tulevaisuuden työelämää ajatellen on tärkeää tukea nuoria omien kykyjen eli vahvuuksien tunnistamisessa ja kannustaa heitä aktiiviseen toimijuuteen omassa elämässään. Olennaista on, että nuorilla on elämässään tarkoitus ja tavoite. Nuoret, jotka kokevat elämällään olevan tarkoituksen ja suunnan, ovat muita todennäköisemmin tyytyväisiä ja positiivisia, heillä on todennäköisesti hyvä itsetunto ja tasapainoinen tunne-elämä. Tämän vuoksi kouluissa kannattaa tulevaisuuskasvatuksen ja vahvuuskeskeisen ajattelun avulla helpottaa nuorten valintavalmiuksia vaativien koulutuspäätösten äärellä. Näillä on olennainen vaikutus myös nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Minna Saarinen Yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Luonteenvahvuudet urapohdinnan ytimessä
”Mä oon musamies.” On erään osallistujan kommentti, kun kysytään hänen haaveitaan. Mitäs taitoja musamies tarvitsee? ”No pitää olla hyvä räppää ja sillai.”, on vastaus. Tämä nuori tietää missä on taitava, ja tämä on tärkeä taito tulevaisuuden urapohdinnan kannalta. Tutkimuksemme Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on osa Tämä elämä -hanketta, jonka tavoitteena on tukea nuorten valintavalmiuksia positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien keinoin. Tämä elämä -hankkeessa tavoitellaan nuorten valintavalmiuksien kehittymistä, ja tässä tutkimuksessa lähestytään valintavalmiuksien kehitystä ja urapohdintaa positiivisen pedagogiikan viitekehyksessä. Opiskelupaikan löytäminen peruskoulun jälkeen antaa nuorelle suunnan kohti ammattia ja lopulta työelämää. Ammatti antaa nuorelle mahdollisuuden löytää oman paikkansa yhteiskunnasta ja mahdollisuuden itsenäistyä. Ilman opiskelupaikkaa jääminen voi olla riski syrjäytymiselle. Koulutuksen ulkopuolelle jää ja koulutuksen keskeyttää suuri joukko nuoria. Vahvuuksista on varmasti pitkään puhuttu. National Career development Guidelines nostaa esille opinto-ohjaajille suunnatussa mallissaan omien vahvuuksien, kykyjen, taitojen ja lahjakkuuksien merkityksen valintavalmiuksien kehityksessä jo vuonna 2004. Positiivinen pedagogiikka pohjautuu posiitiiviseen psykologiaan, joka on saanut alkunsa halusta nähdä psykologian kentällä ihmisissä hyvää. Positiivinen pedagogiikka koulukontekstissa saattaa usein upota arjen jalkoihin, mutta positiivisen pedagogiikan käyttäjien perusvire luo toimintaympäristöä, jossa jatkuvasti etsitään hyvää ja pyritään auttamaan positiivisen minäkuvan kasvussa. Oiva väline positiivisen pedagogiikan tuomiseen luokkahuoneeseen konkreettisesti on luonteenvahvuudet. Niitä on 24, ja jokaiselle löytyy itselle sopivia ja tärkeitä luonteenvahvuuksia. Positiivisen pedagogiikan ja luonteenvahvuuksien käytöllä on paljon kiistattomia hyviä tuloksia kuten akateemisen suoriutumisen kasvu ja onnellisuutta lisäävä vaikutus. Siksi luonteenvahvuudet ovatkin pikkuhiljaa juurtumassa pedagogiseen maailmaan ja varmasti myös opinto-ohjaukseen. Toteuttamassamme tutkimuksessa Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin huomasimme, kuinka rikastavaa luonteenvahvuustermistön käyttö oli. Nuoren kuvaillessa osaamisiaan he usein kertoivat harrastuksistaan. Omaksuessaan luonteenvahvuuspuheen nuoren kerronta siitä, että olen hyvä jääkiekossa, muuttui pohdinnaksi, miksi olen hyvä jääkiekossa. Löytäessään pohjalta luonteenvahvuuden voi nuori monipuolisemmin käyttää sitä laajemman urapohdinnan tukena. Millaisia luonteenvahvuuksia eri ammateissa tarvitaan? Mitkä ovat minun luonteenvahvuuteni? Missä ammateissa pääsisin käyttämään omia luonteenvahvuuksiani? Mitäs musamies nyt ajattelee? Hän kuvailee, että muusikko tarvitsee luovuutta, rohkeutta ja sinnikkyyttä ja toteaa, että hän on itse sinnikäs, luova sekä kärsivällinen. Riikka Hussinki Erityisluokanopettaja Kuitinmäen koulu KM-opiskelija (erityispedagogiikka), Helsingin yliopisto Minna Saarinen Yliopistotutkija, KT, YTL, EO, Erityispedagogiikka, Helsingin yliopisto Riikka Hussingin pro gradu -tutkielma Luonteenvahvuuksista valintavalmiuksiin on luettavissa osoitteessa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/298373
Kohti osallisuutta
Kirjoitin noin vuosi sitten täällä blogissa, kuinka Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi pohjaten sitä yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely on sidoksissa toimijuuteen ja sitä kautta myös osallisuuteen, sillä tässäkin hankkeessa taustalla on ajatus nuorten mahdollisuudesta aloitteellisuuteen ja toiminnan etenemiseen vaikuttamiseen. Tämän vuoden alussa olimme Helsingin yliopiston tutkijoina mukana havainnoimassa ja keräämässä tutkimustarpeisiin video- ja haastatteluaineistoa Tämä elämä -hankkeen ensimmäisissä koululaispiloteissa. Aineistomme perusteella näyttää, että nuorten osallisuuden asteessa on vielä paljon kehitettävää, koska toiminta perustui aikuisten nuorille suunnittelemaan pajasisältöön ja peliin. Annoimme tästä palautetta hankkeen muille toimijoille ja nyt vaikuttaa, että ensi vuoden alussa toteutuvissa koululaispiloteissa on osallisuuden näkökulmasta aivan toinen meininki. Toimijuus juontaa osallisuuteen, jos toimijuudella ymmärretään lasten, nuorten ja aikuistenkin mahdollisuutta tehdä aloitteita, ohjata ja kehittää toimintaa, sekä myös haastaa sitä. Yleensä osallisuus ymmärretään tunteena, joka vain syntyy, kun ihminen on osallisena jossakin toiminnassa tai yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn tai harrastuksen kautta. Pelkkä osallistuminen ei kuitenkaan aina riitä. Lasten ja aikuisten toimijuuteen liittyvät tekemällä oppiminen, toiminnan merkityksellisyys ja kokemuksellisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus, käsitteellistäminen, kriittinen analyysi sekä uuden luominen. Yhteisöissä osallistava toimijuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Siihen kietoutuu myös kriittinen ja luova ajattelu, asenne ja toiminta, sekä moninaisuus ja erilaisuus tekstien käyttämisessä, tuottamisessa ja esittämisessä – ja samoin tunteet. Osallisuus ei ole nuorten tulevaisuuden kannalta mitätön juttu, sillä se vaikuttaa suoraan esimerkiksi yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Tiedetään, että osallisuuden kokeminen toimii yhtenä suojaavana tekijänä hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan. Tyypillisesti ihmisen osallisuuden aste ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vaihtelevat elämänkulun ja tilanteiden mukaisesti. Vajaus jollakin osallistumisen ulottuvuudella (hyvinvointi, toiminta, yhteisöllinen kuuluminen) voi tarkoittaa osallisuuden vähentymistä ja syrjäytymisriskin lisääntymistä. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, kun siihen sisältyvä osallisuuden aste vielä syvenee. Kuten viime vuonnakin kirjoitin, mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostavat loistavilta. Tämä elämä -toimintamalliin seuraavassa koululaispilotissa eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset harjoitteet, vahvuuspuhe ja pelin tarinallinen lähestymistapa lupaavat ensi vuoden pilotteihin kiinnostavia näkymiä myös tutkimuksen kannalta. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto tvärkkaa
Happikaapin ja navakan tuulen huminassa syntyi Tämä elämä -hankkeelle uutta tutkimusta. Kesäkausi avattiin Helsingin yliopiston tutkimusasemalla Tvärminnessä, jossa pohdittiin, ideoitiin, analysoitiin, järjesteltiin, keskusteltiin ja kirjoitettiin hankkeeseen liittyviä gradututkimuksia. Tai mitä nyt aamupalojen, lounaiden, kahvien, päivällisten ja iltapalojen lomassa akateemiselle tutkimukselle jäi aikaa. Tämä elämä -hankkeen tutkimusryhmä oli saanut Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseltä tiedekunnalta vetäytymisapurahan. Sen turvin voitiin työskennellä intensiivisesti pari päivää käsittämättömän kauniissa Hankoniemen maisemissa. Luovuutta tukivat myös hirsisauna sekä sen verran kylmä merivesi, että paikalliset ahvenet oppivat rankemmankinpuoleisia akateemisia termejä. Kalliorannat ja raikas merivesi - laadukkaan tutkimuksen metafora Odotettavissa: Navakkaa lännenpuoleista akateemista tutkimusta nuorten käsityksistä omista vahvuuksistaan ja heidän tulevaisuusorientaatiostaan. Aineiston tarjosivat mainiosti menneet alkuvuoden työpajat. Ja kuten ruokaa tutkimusasemalla, aineistoakin oli riittävästi. Jussi Paalanen Projektikoordinaattori, Helsingin yliopisto Musiikinopettaja, Hyökkälän koulu Kuvat: Jussi Paalanen
Tämä elämä -hanke Valteri-koulun oppilaiden silmin
Positiivisen pedagogiikan näkökulmasta merkityksellistä on lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja osallisuutta ja näin ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Joukkoon liittyminen on yksi ihmisen perustarpeista ja ihmisellä onkin luontainen taipumus jakaa, auttaa ja ottaa toiset huomioon. (Sajaniemi & Mäkelä 2014)[i] Tämä elämä -hankkeeseen kuuluvien koululaistyöpajojen tavoitteena oli omien vahvuuksien pohtiminen, pelimusiikin luominen sekä Tämä elämä -pelin esitestaus. Tärkeää oli joukkoon liittyminen ja yhdessä tekeminen. Työpajojen jälkeisenä päivänä (to 8.2.2018) tein kyselyn Valteri-koulun oppilaille siitä, millaisena he kokivat työpajatyöskentelyn. Keskeistä kyselyn tekemisessä oli vuorovaikutus, myös keskustelu ja aiheiden mieleen palauttaminen. Kaikki vastasivat mielellään ja vastausnurkkaukseen muodostui hetkittäin jopa jonoa. Kyselyä oli ilo tehdä! Palaute oli positiivista ja innostunutta. Kysymyksen, mikä pajoissa oli parasta, useimmissa vastauksissa mainittiin pelimusiikki ja Tämä elämä -peli: Musiikin tekeminen ja sen pelin pelaaminen. Muutamissa vastauksissa korostui myös vahvuuksien löytymisen tärkeys ja yhdessä tekemisen ilo: Monipuolisuus, yhdessä tekeminen. Oli kiva miettiä omia vahvuuksia, vahvuuskorttien avulla. Erään nuoren mielestä neljä pajapäivää oli aivan liian vähän: Parasta oli kaikki. Oli vähän lyhyt, olisi voinut olla pidempikin. Neljä päivää on mulle liian lyhyt, 30 päivää hyvä mulle! Kysymykseen mistä et pitänyt, suurin osa vastasi, että oli pitänyt kaikesta. Yksittäisiä mainintoja tuli siitä, että alkulämmittelystä tai pelin pelaamisesta ei pidetty. Seuraavassa kysymyksessä pohdittiinkin, miten peliä tulisi muuttaa. Kyselyn vastauksista nousi esiin monia hyviä parannusehdotuksia: Tuntuu aika tylsältä, kun pelissä on vaan niitä vahvuuksia, jotain muutakin pitäis olla. Jos on vaan vahvuuksia, niitä pitäisi olla enemmän kuin neljä. Tai: Se oli ihan kiva, mutta siinä ei ollut niin paljoa sisältöä. Jotain sellaista, että siellä ei olis ollut pelkkiä kysymyksiä, vaan olisi voinut tehdä myös muuta. Valteri-koulun oppilaat huomioivat myös toisensa pelin kehittämisen tarpeissa: Minun mielestäni se oli kehittävä ja ajatuksia herättävä. Kumminkin siinä on kehitettävää esim. näkövammaisille/heikkonäköisille. Kaksi oppilaista olisi halunnut muuttaa koko pelin: Kyllä, hauskemmaksi, esimerkiksi autopeliksi. Musiikin tekemisestä peliin pitivät lähes kaikki: Soitettiin hyvin ja biisi oli hyvä. Myös omia vahvuuksia kysyttäessä, ne olivat lähes kaikilla hyvin tiedossa: kiitollisuus, iloisuus, musiikki tai rohkeus, huumorintaju, sosiaalinen, tutustun nopeasti tai kultaisuus ja hassuttelu. Oli ilahduttavaa, että Valteri -koulun oppilaat kokivat työpajat enimmäkseen positiivisina, mutta erityisen hienoa oli myös rohkeus, jolla oppilaat toivat esiin epäkohtia ja parannusehdotuksia hankkeeseen: Tämä elämä oli tylsää. Normaalitunnit on kivempia kuin tämä. Joskus ehkä uudestaan. Kyselyn viimeisessä kohdassa sai vielä kertoa lisää, mikäli halusi: Kivat ohjaajat ja kivat lapset. Haluan nähdä koko porukan uudestaan. Kiitos kaikille <3. Jenni Valmari Erityispedagogiikan opiskelija Helsingin yliopisto Valteri-koulu Valteri-koulu Ruskis sijaitsee Helsingissä ja on yksi kuudesta Valteri-koulun toimipisteestä. Koulu toimii Opetushallituksen alaisuudessa ja on osa valtakunnallista oppimis- ja ohjauskeskus Valteria. Koulussa on mahdollista opiskella esi-, perus- ja lisäopetuksessa. Koulun oppilaat ja tukijakso- oppilaat opiskelevat ikäryhmien perusteella muodostetuissa luokkaryhmissä, joiden ohjauksesta vastaavat moniammatilliset tiimit. Valterissa opetus, oppimista tukeva kuntoutus sekä toimintakykyä edistävä ohjaus muodostavat yhdessä eheän, toisiaan täydentävän moniammatillista osaamista hyödyntävän kokonaisuuden. (www.valteri.fi/koulu/ruskis) [i] Sajaniemi, N. & Mäkelä, J. (2014). Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.), Positiivisen psykologian voima, 136-159. Juva: Bookwell Oy.
Yhteiskehittely toimintamuotona
Tämä elämä -hankkeessa kehitetään toimintamallia nuorten perusopetuksessa annettavan opinto-ohjauksen tueksi. Toimintamalli pohjautuu yhteisölliseen kehittämiseen eli yhteiskehittelyyn. Hankkeessa vastataan tarpeeseen luoda nivelvaiheen nuorille toisen asteen opinnoista putoamista ja syrjäytymistä ehkäiseviä, ohjattuun ja itseohjautuvaan oppimiseen soveltuvia toimintatapoja elämänhallintataitojen kehittämiseen ja hyvän elämän valintoihin. Yhteiskehittely toteutuu Tämä elämä -hankkeessa monella tasolla: moniammatillisen ja -tieteisen hankkeen asiantuntijaryhmän kehitystyö toteutuu yhteisöllisesti. Lisäksi eri oppilaitoksista mukaan tulevien opiskelijoiden toiminnassa tavoitellaan yhteisöllistä kehittämistä. Kehitettävään kohteeseen eli toimintamalliin opinto-ohjauksen tueksi sisällytetään myös yhteisöllistä toimintaa ja yhteiskehittämistä. Mitä yhteiskehittämisellä tarkoitetaan ja millainen se on toimintamuotona? Yhteiskehittäminen juontaa juurensa yritysjohtamiseen ja työkulttuurien kehittämiseen, jossa co-creation tyypillisesti tarkoittaa esimerkiksi jonkin palvelun kehittämistä yhdessä ko. palvelun loppukäyttäjien kanssa. Se voi myös viitata joukkoistamiseen (crowdsourcing) ja parveistamiseen eli yhteiskehittelyyn ja -tuottamisen niihin ilmiöihin, joita erityisesti digitaalinen kulttuuri ja erityisesti sosiaalinen media ovat osaltaan edesauttaneet. Suomessa erityisesti Yrjö Engeström on tehnyt pitkään kansainvälisestikin arvostettua yhteiskehittämiseen liittyvää tutkimusta ja teoretisointia. Yhteiskehittämisen yhteydessä puhutaan usein myös ketteryydestä, joka osaltaan viittaa kehittelytoiminnan ja suunnittelun ”normitalkoisiin” eli siihen, että aito kanssakäyminen, asiakasyhteistyö ja muutosvalmius ovat arvokkaampia asioita rajoittavien menetelmien, sopimusneuvottelujen ja suunnitelmassa pitäytymisen sijaan. Tällöin on osattava kuunnella ja arvostaa vuorovaikutukseen osallistuvien näkemyksiä, kokemuksia, ajatuksia ja arvoja. Ja tämä ei olekaan ollenkaan helppoa ja siinä mielessä ”ketterää”, mutta sitä voi oppia. Tästä hyötyvät kaikki yhteiskehittelyyn osallistuvat, sillä myös toisten eri tavoista oppia voi oppia. Toimintamuotona Tämä elämä -hanke palvelee ja auttaa nuoria kohti tulevaisuutta erityisen hyvin, jos siihen sisältyvä yhteiskehittelyn ajatus saadaan toimimaan. Mahdollisuus harjoittaa yhteiskehittelyn taitoja, saada kokemusta yhteiskehittelystä ja toimimisesta toisten, uusienkin ihmisen kanssa, kuulostaa loistavalta. Tämä elämä -toimintamalliin tulee sisältymään myös sellaisten yhteisöllisten taitojen kehittämistä, jotka tukevat ajatusta yhteiskehittelystä. Tätä on muun muassa taiteen eri keinoin toteutettavat luovat yhteisölliset, osin improvisatoriset, harjoitteet. Lähtökohtaisesti hanke kuulostaa siis kerrassaan mainiolta – jäämme innostuneena odottamaan ensi vuoden alun pilotointeja. Sara Sintonen Dosentti, yliopistonlehtori Helsingin yliopisto
elementti-improvisaatio erityispedagogiikka esr-hanke Helsingin yliopisto hyveet kehitystyö kehorytmiikka kohtaaminen koodaus Metropolian musiikki mobiilipeli moninaisuus musiikki musiikkipedagogiikka nuoret nuorisotyö opinto-ohjaus osallisuus pelimusiikki pelinrakennus pilottikoulut QR-koodi Ruskis taiteen soveltava käyttö toimintakyky tulevaisuus tulevaisuuskasvatus tutkimus työpajat Tämä elämä tämä elämä -hanke vahvuudet Valteri-koulu vanhemmuus yhdenvertaisuus yhteisopettajuus yläkoulu yläkoulut
