{"id":355,"date":"2020-09-07T00:00:00","date_gmt":"2020-09-06T21:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.metropolia.fi\/rehablogi\/2020\/09\/07\/yhdessa-tehden-lapsen-toimintakyvyn-arviointi-lapsen-kuntoutumisen-edistamiseksi\/"},"modified":"2024-10-01T10:58:35","modified_gmt":"2024-10-01T07:58:35","slug":"yhdessa-tehden-lapsen-toimintakyvyn-arviointi-lapsen-kuntoutumisen-edistamiseksi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.metropolia.fi\/rehablogi\/2020\/09\/07\/yhdessa-tehden-lapsen-toimintakyvyn-arviointi-lapsen-kuntoutumisen-edistamiseksi\/","title":{"rendered":"Yhdess\u00e4 tehden \u2013 toimintakyvyn arviointi lapsen kuntoutumisen edist\u00e4miseksi"},"content":{"rendered":"

Lapselle kuntoutuminen on oppimisprosessi. Sit\u00e4 suuntaavat lapselle t\u00e4rke\u00e4t tavoitteet. Lapsen oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa lapsen eri ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Lapsen kuntoutumisessa oleellista on yhteistoiminta lapsen, vanhempien sek\u00e4 lapsen kanssa l\u00e4hipiiriss\u00e4 toimivien l\u00e4heisten ja ammattilaisten kesken. Yhteistoiminnassa keskeisi\u00e4 ovat yhteinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4, yhtenev\u00e4t keinot ja toisten n\u00e4k\u00f6kulmien ymm\u00e4rt\u00e4minen (Sipari & V\u00e4nsk\u00e4 & Pollari 2017). Miten n\u00e4m\u00e4 saavutetaan lapsen toimintakyvyn arviointiprosessissa perhekeskuksessa?<\/strong><\/p>\n

Lapsen toimintakyky\u00e4 voi olla tarpeen arvioida monesta eri syyst\u00e4 ja monen eri ammattilaisen n\u00e4k\u00f6kulmasta. Lapsen kuntoutuksen kokonaisuuden hahmottaminen vaatiikin yhteisty\u00f6t\u00e4 ja suunnittelua sek\u00e4 verkostotoimintaa (Kauppila & Sipari & Suhonen-Polvi 2016: 110). Perhekeskukset verkostoivat lasten ja perheiden palvelut yhteen. N\u00e4m\u00e4 palvelut tukevat my\u00f6s kuntoutusta tarvitsevia lapsia ja heid\u00e4n perheit\u00e4\u00e4n (Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6 2017: 47).<\/p>\n

Toimintakyvyn arvioinnin osana kuntoutumisen prosessia tulisi vahvistaa lapsen toimijuutta. Siin\u00e4 tulisi tunnistaa my\u00f6s lapsen vahvuuksia arjessa selviytymisen tueksi (Sainio & Salminen 2016: 207.) Arviossa keskeist\u00e4 on kuvata kokonaisuus ja tunnistaa ne tekij\u00e4t, jotka rajoittavat tai edist\u00e4v\u00e4t lapsen suoriutumista ja osallistumista h\u00e4nelle merkitykselliseen toimintaan (Paltamaa & Musikka-Siirtola 2016: 46; Launiainen & Sipari 2011: 88).<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehitt\u00e4misty\u00f6h\u00f6ni, jossa toimintakyvyn arvioinnilla tarkoitetaan fysioterapeutin, puheterapeutin, psykologin tai toimintaterapeutin yhteisty\u00f6ss\u00e4 vanhemman, l\u00e4hett\u00e4v\u00e4n tahon ja lapsen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n kanssa tekem\u00e4\u00e4 arviota lapsen toimintakyvyst\u00e4 perhekeskusymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Kehitt\u00e4misty\u00f6 tehtiin yhdess\u00e4 vanhempien ja lapsen kanssa perhekeskuksessa ja lapsen l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 toimivien ammattilaisten kanssa.<\/p>\n

Yhteistoiminta rakentuu dialogissa<\/h2>\n

Yhteistoiminnan ja yhteistoimijuuden rakentuminen on prosessi. Se vaatii aikaa, jatkuvuutta, jakamista ja yhteist\u00e4 oppimista. (Sipari & V\u00e4nsk\u00e4 & Pollari 2017: 48.) Ammattilaisten ja perheen tulisikin tietoisesti panostaa vastavuoroisen suhteen rakentamiseen. Se motivoisi my\u00f6s lasta osallistumaan kuntoutukseen. (J\u00e4rvikoski ym. 2015: 115.)<\/p>\n

Kehitt\u00e4misty\u00f6n tuloksien mukaan eri n\u00e4k\u00f6kulmien ymm\u00e4rt\u00e4miseksi lapsen toimintakyvyn arviointiprosessissa tarvitaan niin tiedon jakamista ja v\u00e4littymist\u00e4 kuin yhteisen k\u00e4sityksen muodostumista dialogiseen keskusteluun pohjaten. Yhteistoiminta rakentuu dialogissa arvion tarpeen tunnistamisesta alkaen, edeten arvion sis\u00e4ll\u00f6n rakentumiseen sek\u00e4 yhteisen ymm\u00e4rryksen muodostumiseen lapsen toimintakyvyst\u00e4, tavoitteista ja sit\u00e4 tukevista keinoista.<\/p>\n

Dialoginen keskustelu lapsen toimintakyvyn arviointiprosessissa tarkoittaa kohtaamisiin keskittymist\u00e4, avoimuutta, asioiden ymm\u00e4rt\u00e4misen varmistamista yhteisin sanoin, erilaisin materiaalein, arkeen siltaamalla sek\u00e4 tietoa ja esimerkkej\u00e4 jakamalla. \u201dEi tiedet\u00e4, rakennetaan yhdess\u00e4\u201d -asenteella, toista kunnioittaen ja erilaiset n\u00e4k\u00f6kulmat hyv\u00e4ksyen, rakennetaan yhteistoimijuutta koko arviointiprosessin ajan.<\/p>\n

Moniasiantuntijaiset palaverit ovat t\u00e4rke\u00e4 osa lapsen toimintakyvyn arviointiprosessia tiedon kokoamiseksi ja jakamiseksi sek\u00e4 yhteistoiminnan rakentumiseksi lapsen verkostossa. N\u00e4it\u00e4 palavereja ovat esimerkiksi perhekeskuksen lasten ja perheiden tiimit, varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelut sek\u00e4 yksil\u00f6kohtaiset oppilashuoltoty\u00f6ryhm\u00e4t.<\/p>\n

Lapselle t\u00e4rke\u00e4t tavoitteet suuntaavat kuntoutumista<\/h2>\n

Kehitt\u00e4misty\u00f6n tuloksien mukaan lapselle t\u00e4rke\u00e4t tavoitteet muodostetaan yhdess\u00e4 keskustellen. Ne ovat konkreettisia ja nousevat arjen tilanteista. Onkin todettu, ett\u00e4 lapsen asettaessa omat tavoitteet kuntoutumiselle on sill\u00e4 erityist\u00e4 merkityst\u00e4 lapsen motivoitumiseen ja voimaantumiseen kuntoutusprosessissa (J\u00e4rvikoski ym. 2015: 114; Vroland-Norstrand ym. 2016: 595). Lapsen omat tavoitteet ohjaavat my\u00f6s lapselle merkityksellisten ja motivoivien toimintojen \u00e4\u00e4relle (Vroland-Norstrand ym. 2016: 595).<\/p>\n

Vanhempien n\u00e4k\u00f6kulmasta yhteisen tavoitteen asettamisen on todettu vahvistavan my\u00f6s vanhempien osaamista ja kumppanuuden tunnetta lapsen kuntoutumiseen liittyen (Oien 2009: 564). Lapsen tavoitteiden asettaminen yhteisty\u00f6ss\u00e4 vanhempien ja ammattilaisten kanssa onkin vahvasti yhteydess\u00e4 yhteistoiminnan rakentumiseen (An ym. 2013: 2; An 2016: 112; Sipari ym. 2017:48).<\/p>\n

Kehitt\u00e4misty\u00f6n tuloksien mukaan lapsen kuntoutumista edist\u00e4v\u00e4t ydintekij\u00e4t lapsen toimintakyvyn arviointiprosessissa ovat:<\/p>\n