”Onko tänne lupa tulla? Korkeakoulukampukset mielletään usein sisäänpäin lämpiäviksi. Toisaalta niille asetetaan suuria odotuksia tiedon ja osaamisen jakamisessa sekä uusien innovaatioiden synnyttämisessä. Kadut ja aukiot yhdistävät kampukset muuhun kaupunkiin ja ovat erinomaisia paikkoja näkyä ja kohdata.”
Live Baltic Campus -projekti järjesti 8.5.2017 osana Kaupunkisuunnittelumessuja 2017 Myllypuron kampusaukion toimintaa innovoivan Kadut kampuksen ja kaupungin yhdistäjinä -työpajan. Työpaja järjestettiin Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston info- ja näyttelytila Laiturilla, ja tapahtuma oli myös osa Uusimaa-viikkoa 7.-12.5. Tilaisuudessa kuultiin kolme alustuspuheenvuoroa, joiden kautta osallistujille piirtyi ajantasainen kuva kampusalueen kehityksen vaiheesta ja tulevaisuuden suuntaviivoista.
Anri Linden kertoi kaupunkisuunnitteluviraston visioista ja suunnitelmista Myllypuron keskuksen kehittämiseen. Helsingin yliopistolla maisterityötään tekevä Aliisa Priha avasi osallistujille teoriaa naapurustovaikutuksesta, jonka mukaan alue ja sen muut asukkaat vaikuttavat yksilöiden menestymiseen elämässä. Lopuksi Metropolian muotoilun lehtori Juha Ainoa esitteli opiskelijoidensa innovaatioprojektissa tekemiä ideasuunnitelmia kampusaukiolle.
Alustuspuheenvuorojen kautta välittyi selkeä kuva kampuksen mukanaan tuomasta positiivisesta nosteesta ja naapurustovaikutuksesta. Fasilitaattorille tällaisen positiivisen ja kehittäjähenkisen ryhmän ja tulevaisuuteen mukavasti asettuvan aihealueen työpajaohjaus on aina erittäin mukava ja innostava työkenttä.
Kampusaukion toiminnan ideointia. Kuva: Katariina Saarela
Työpajan avulla haluttiin pohtia, millä tavoin kampusaukiosta saataisiin kutsuva kaikille alueen yhteisöille, ja miten se näyttäytyisi kiinnostusta herättäen myös Myllypuron ulkopuolelle. Voisiko työpajan kautta kenties löytyä jopa toteuttamiskelpoisia ja konkreettisia ideoita? Voisiko työpaja herättää konkreettista halua toteuttaa yhteisiä ideoita osana isompaa kokonaisuutta? Työpaja toteutettiin ryhmätyömenetelmällä ja sen yhteydessä parastettiin toisten ryhmien tekemää alkuperäisideaa konseptiksi asti. Lopulta ryhmät esittelivät oman, parastetun alkuperäisideansa muille ryhmille äänestäen itsensä mielestä toteuttamiskelpoisinta ja parhaimmalta tuntuvaa ideaa.
Voittajaksi selviytyi Paviljonki-ehdotus, jossa idea opiskelijoiden töiden esittelemisen ympärivuotisesta tilasta oli viety niin pitkälle, että se oli toteuttamista vaille valmis. Ehdotuksen mukaan Paviljonki olisi kiinteästi aukiolla oleva, kaikille avoin tila, joka antaisi “kodin” ja näkyväksi saattamiselle tarpeellisen kohtaamispaikan opiskelijoiden töille. Lisäksi paviljonki avaisi mahdollisuuden alueen muiden toimijoiden yhteiselle osallistumiselle, testaamiselle ja yhteistoiminnallisuudelle. Lisäksi ehdotuksessa pohdittiin mahdollisten konttien käyttöä tilapäisinä tapahtumakeskuksina kampusaukion yhteydessä.
Paviljongin lisäksi aukiolle ehdotettiin monenlaista toteuttamiskelpoista ja positiivista toimintaa kuten esimerkiksi taito- ja temppurataa liikkumisesteisille (pyörätuolirata), pieniä laskettelurinteitä, kirjojen lainauspistettä, kontteihin pohjaavaa yhteistoiminnallisuutta kuten kirpputoria tai kulttuuritapahtumia. Kaiken kaikkiaan työpajan ideoissa piirtyi halu toteuttaa toimintaa, joka lisää yhteistoiminnallisuutta ja tilojen monikäyttöisyyttä.
Kampusaukio tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia yhteistoiminnallisuudelle, kehittämiselle ja vapaa-ajan viettämiselle. Se voi parhaimmillaan auttaa sitomaan yhteen alueen lukuisia toimijoita, kuten opiskelijoita, asukkaita ja yrittäjiä. Lisäksi yhteinen, monitoiminen aukio voi tuoda mukanaan positiivista nostetta ja eteenpäin vievää, yhteistoiminnallisuutta lisäävää naapurustovaikutusta.
– Susanna Snellman
Susanna Snellman on Helsinkiä rakastava fasilitaattori, opettaja ja kulttuurituottaja.
Ei kommentteja