Olen aiemmin kirjoittanut 360-videon mahdollisuuksista tarinankerronnassa. Se antaa mahdollisuuden nähdä laajemmin ympärilleen kuin ennen. Toinen näkymiä laajentava teknologinen työkalu, jolla näin voi tehdä, on drone. Pienellä kauko-ohjattavalla lennokilla pääsee entistä helpommin katsomaan, miltä ympäristö näyttää lintuperspektiivistä. Vuodesta 2016 odotetaan drone-journalismin läpimurtovuotta.
Lennokit, kuten moni muukin viestinnän käyttöön myöhemmin otettu työkalu, olivat alun perin sotateollisuuden käytössä. Yhdysvaltain lennokki-iskuista Lähi-idässä ja muualla on kohistu pitkään. Lennokkeja voi kuitenkin käyttää myös hyvään. Lennokkeja käytetään esimerkiksi ensihoidossa, jolloin ne ehtivät paikalle ennen ambulanssia. Mukana lentää sydänkohtauksen ensihoidossa tarvittavia laitteita. Droneen on liitetty ääni- ja videoyhteys ensihoitajiin, jolloin paikan päälle osunut auttaja osaa käyttää laitteita. Dronella on myös muita kaupallisia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi Posti on koekäyttänyt lennokkeja. Lennokeista on hyötyä luontoa tutkiessa, karttoja laatiessa ja viranomaisten tekemänä rajavalvonnassa tai tulipalojen sammuttamisessa, kadonneiden etsimisessä sekä monessa muussa hyvässä käyttötarkoituksessa.
Pelisääntöjä laaditaan vieläkin
Drone-journalismi on yksi tapa ottaa uusi työkalu haltuun, jotta ihmiset näkisivät laajemmalle ja enemmän. Useita vuosia kauko-ohjattavia ilma-aluksia ja lennokkeja on lennetty ilman riittäviä pelisääntöjä. EU:ssa ja Kansainvälisessa siviili-ilmailujärjestössä, ICAO:ssa, ollaan vasta laatimassa yhteisiä, kansainvälisiä sääntöjä. Meillä Suomessa havahduttiin viime vuonna tarkistamaan Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin sääntöjä, kun esimerkiksi presidentin tai pääministerin asuntojen yllä lentämistä ei ollut erikseen kielletty. Ydinvoimaloiden yllä ja lentokenttien läheisyydessä lennättäminen on ollut kielletty jo aiemmin.
Lennokkeja on lennätettävä näköetäisyydellä niin, että se on näkyvissä joko lennokin kauko-ohjaajalle tai kauko-ohjaustähystäjälle, jolla on viestiyhteys ohjaajaan. Yli 150 metrin korkeuteen tai 500 metrin päähän lennokkeja ei pidä lennättää. Drone-journalismissa pätee sama yksityisyydensuoja, kotirauha ja tekijänoikeuden suoja kuin kaikessa muussakin journalismissa. Amerikassa kuvaamiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Ja vaikka meillä myös ilmassa pätee jokamiehen oikeus, on kuvaajan varmistettava, ettei kuviin tule yksityisyyden piiriin kuuluvaa materiaalia.
Nebraskan yliopiston Drone Journalism Labin vetäjä, professori Matt Waitt ja tutkija Ben Kreimer julkaisivat syyskuun alussa drone-journalistien avuksi oppaan, joka auttaa toimittajia kädestä pitäen käytännön työssä. Oppaan yksityiskohtaiset check-listat kannattaa pitää mukana jokaista keikkaa suunnitellessa ja keikalla ollessa. Myös Trafin sivuilla on koottu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.
Luvanvaraista vai ei?
USA:n liittovaltion ilmailuhallinnon FAA:n ohjeistuksen mukaan jokainen amerikkalainen drone-toimittaja tarvitsee koulutuksen ja luvan lennokkien käyttöön.
Trafin mukaan meillä Suomessa kauko-ohjatun ilma-aluksen tai lennokin lennättämiseen ei vaadita lentotyölupaa, mutta lennokkien lennättämistä ei silti saa aloittaa ilman ilmoitusta. Siinä täytyy käydä ilmi tiedot laitteesta ja sen käyttäjästä, aiotun toiminnan laajuus sekä tieto siitä, aiotaanko lennokkia käyttää tiheän asutusalueen lähellä tai ulkosalle kokoontuneen väkijoukon yläpuolelle. Kaikista kauko-ohjatuista lennoista tallennetaan tiedot ja säilytetään ne kolmen vuoden ajan.
Parhaiten drone-juttu onnistuu, kun keikalla on lennokin ohjaaja, tähystäjä ja journalisti. Koska lennokin pitää olla näköetäisyydellä koko ajan, pilotti tarvitsee mahdollisimman laajan alueen kuvaamiseksi vielä tähystäjän sinne, minne hänen oma silmänsä ei yllä. Journalisti on paikalla varmistamassa, että keikalla kuvataan se, mitä itse tarinan kannalta tarvitaan.
Turvallisuus ennen kaikkea
Lennokkien lennättäjän on oltava täysi-ikäinen ja hallittava taidot, joilla toimitaan hätätilanteissa. Lennokit voivat rikkoontua kesken lennon ja saattavat kadota kauko-ohjaajan tai -tähystäjän näköpiiristä. Ilmasta päähän putoava lennokki saattaa tappaa. Siksi väkijoukon yläpuolella lennätettävä lennokki ei saa meillä Suomessa olla painavampi kuin 7 kg. Muutoin sallittu painoraja on 25 kg. EASA:n (European Aviation Safety Agency) mukaan sallittu ”väkijoukko” on kuitenkin vain 12 henkilöä, joten eurooppalaisten mielenosoitusten yllä drone-kuvauksia ei tehdä. Keikkaa suunnitellessa pitää varmistaa, kuinka varmistetaan alueella olevien ihmisten turvallisuus: kuinka kierretään väkijoukot.
Ennen lennokkien lennättämisen aloittamista pitää olla laadittuna kirjallinen turvallisuusarviointi ja toimenpiteet, mitä tehdään, jos jokin menee pieleen. Vaikka ilmakuva olisikin kovin kiinnostava, saattaa se jäädä ottamatta, jos lennokilla on huono toimintavarmuus.
Lennokkien kanssa ei kannata lähteä keikalle säällä kuin säällä, ja jopa lennokin akkujen kuumeneminen voi vaikuttaa siihen, kuinka pitkään lennokki voi olla ilmassa. Häiriöiden lähteet, kuten päällä olevat Wi-Fi -yhteydet, saattavat sekoittaa lennon. Kompassin ja GPS-yhteyksien pitää toimia.
”Kaupunkialueella lennättäessäni on ollut sekä kompassin että GPS-yhteyksien kanssa ongelmia. Ja kerran drone lensi seinään ohjelmistovian vuoksi”, drone-kuvaaja Jouko Tapper kertoo. Hän on varovainen kaupunkialueella lennättämisen suhteen.
”En lähtisi lennättämään ainakaan kovin kauas. 300 metriä on jo pitkä matka.”
Jouko Tapper on nauttinut historiallisten maisemien kuvaamisesta.
Lennokit tarinankerronnan työkaluina
Lennokkijournalismi on parhaimmillaan näyttäessään esimerkiksi luonnon monimuotoisuutta perspektiivistä, josta emme sitä muuten näkisi. Luonnonkatastrofeissa lennokkikamerat voivat auttaa jopa pelastustöissä. Silti esimerkiksi Nepal kielsi lennokkien käytön juurikin tilanteessa, jossa avustustyöntekijät ja journalistit toivat alueelle lennokit.
Lennokkijournalismi voi olla hyvää tiedejournalismia tutkiessaan niin ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen käyttöä kuin vaikkapa liikenneruuhkia. Droneilla voidaan seurata laajojen rakennustyömaiden työn edistymistä tai näyttää, liikkuuko teiden varsilla hirviä. Ben Kreimer, joka toimii journalistina ja tutkijana myös Buzzfeedin Open Lab for Journalism, Technology and the Arts -yksikössä, on tehnyt drone-journalismia niin arkeologien kuin kaatopaikoilta elantonsa etsivien parissa.
Ja ovathan ilmakuvat usein vain yksinkertaisesti hienoja. Katso esimerkiksi nämä Jouko Tapperin drone-videot.
”Hienoin drone-kuvauskokemus minulle on ollut juuri päätökseen saatu, Filmaattisten tuottama sarja Menneisyyden Metsästäjät. Se kertoo kuudesta miehestä, jotka harrastavat metalinilmaisimien avulla aarteiden etsintää. Siinä lennätettiin dronea luonnon keskellä kauniissa maisemissa rannikkoseudulta Hämeeseen sekä Ahvenanmaalla. Tekeminen oli haastavaa, koska piti laskeutua esimerkisi pieneen saareen puiden välistä, kohti 500-800 -luvun hautaa, jossa Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät olivat”, Jouko Tapper kertoo.
Kuten 360-videoissa, myös drone-videoissa tarinan keskiössä on paikka. Journalistien tehtävä on viedä kamera sinne, minne katsoja ei muuten pääse. Sinne, missä tapahtuu muutoksia, joita ei muuten huomata, tai sinne, missä liikkuu ihmisiä, eläimiä, kulkuneuvoja tai muuta, joiden reittejä emme maasta näkisi. Kuten journalismissa yleensä, tehtävänä on antaa katsojalle mahdollisuus nähdä maailma uusin silmin.
Ei kommentteja