Hankkeiden vaikuttavuutta tarkastellaan usein tuotosten ja tulosten kautta: mit\u00e4 tuloksia tavoiteltiin, millaisia tulokset olivat, mit\u00e4 aiheesta julkaistiin ja viestittiin, ent\u00e4 miten erilaisia tuotoksia jalkautetaan hankkeen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. Voisiko niiden lis\u00e4ksi pys\u00e4hty\u00e4 pohtimaan sit\u00e4, mik\u00e4 ei n\u00e4y julkaisuissa, raporteissa, blogeissa tai k\u00e4sikirjoissa, mutta joka silti j\u00e4\u00e4 pysyv\u00e4ksi osaksi esimerkiksi meid\u00e4n, mukana olleiden amk-opettajien ja asiantuntijoiden ajatusmaailmaa. Projektin merkitt\u00e4vint\u00e4 antia eiv\u00e4t kenties olekaan yksitt\u00e4iset tuotokset vaan piilossa oleva osaaminen: sellainen tieto, taito ja tapa ajatella, jota ei ole helppo nimet\u00e4, mitata tai tuotteistaa. T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa esitet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 LUME-hankkeella on ollut iso rooli my\u00f6s ajattelun muutoksessa ja hiljaisen tiedon kehittymisess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Piilossa olevaa osaamista voidaan j\u00e4sent\u00e4\u00e4 hiljaisen tiedon (tacit knowledge) k\u00e4sitteen avulla. Polanyi (1966, s. 4) oli t\u00e4m\u00e4n k\u00e4sitteen ensimm\u00e4isi\u00e4 tutkijoita, joka kuvasi hiljaista tietoa v\u00e4itteell\u00e4 \u201dwe can know more than we can tell\u201d. H\u00e4nen mukaansa merkitt\u00e4v\u00e4 osa meid\u00e4n osaamisestamme on luonteeltaan sellaista, jota ei voida t\u00e4ysin sanallistaa tai dokumentoida. Polanyi (s. 9\u201313; s. 25\u201332) my\u00f6s kuvasi hiljaisen tiedon rakentuvan kokemuksen ja toiminnan kautta.<\/p>\n\n\n\n
Hiljainen tieto on noussut merkitt\u00e4v\u00e4ksi k\u00e4sitteeksi esimerkiksi organisaatiotutkimuksissa. Kuten Hadjimichael ym. (2024, s. 546) toteavat, olipa kyseess\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heinen tai asiantuntijaosaamista vaativa, yksinkertainen tai monimutkainen, rutiininomainen tai luova teht\u00e4v\u00e4, sen onnistunut suorittaminen perustuu aina osittain hiljaiseen tietoon. Hiljainen tieto ilmenee erityisesti tilanneherkk\u00e4n\u00e4, kokemukseen perustuvana arviointikykyn\u00e4, jossa toimija tunnistaa olennaiset tilannetekij\u00e4t, reagoi niihin intuitiivisesti ja oivaltaa ja oppii ep\u00e4varmoissa ja muuttuvissa tilanteissa.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4st\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta LUME-hankkeen oppimisprosessi, kaikki siin\u00e4 tuotetut materiaalit ja tehdyt kokeilut antoivat vahvan pohjan hiljaiselle osaamiselle. Sen avulla voidaan kohdata j\u00e4lleen uusia teknologisia ilmi\u00f6it\u00e4 kriittisesti ja tunnistaa uusia, olennaisia tarpeita, ongelmia ja ratkaisuja erityisesti silloin, kun mit\u00e4\u00e4n valmiita vastauksia ei ole viel\u00e4 olemassa.<\/p>\n\n\n\n
Piilossa olevaa osaamista voi tarkastella my\u00f6s tilannesidonnaisen oppimisen (situated learning) merkeiss\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in korostuu ajatus, ett\u00e4 osaaminen ei synny irrallisena yksil\u00f6n toimintana, vaan osallistumalla yhteisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin tai erilaisiin yhteis\u00f6ihin. Tilannesidonnainen oppiminen tapahtuu yhteis\u00f6iss\u00e4 usein v\u00e4hitellen, osana arkisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 (Lave & Wengren, 1991, s. 29\u201333; s. 67\u201369; vrt. Ackermann ym., 2024, s. 596\u2013597) mukaan. T\u00e4ll\u00f6in osaaminen ei n\u00e4y pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tuotoksissa ja tuloksissa, vaan kertyy ik\u00e4\u00e4n kuin yhteisesti jaettuina ajattelutapoina. Hiljaisesta tiedosta tulee sosiaalista, tiettyyn tilanteeseen kietoutunutta osaamista.<\/p>\n\n\n\n
Monet web3-teknologiaan liittyv\u00e4t n\u00e4kemykset, uskomukset ja asenteet ovat ainakin itsell\u00e4ni muuttuneet s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisten hanketapaamisten avulla. Keskustellen ja ajatuksia vaihtaen sek\u00e4 my\u00f6s asioita kokeillen olen oppinut paljon enemm\u00e4n yhdess\u00e4 kuin mit\u00e4 olisin yksin voinut mill\u00e4\u00e4n tavoin oppia aiheesta. Oppimista varmasti tuki oma, v\u00e4lill\u00e4 ehk\u00e4 jopa lapsenomainen innostus ja uteliaisuus uuteen aiheeseen. Oppiminen ilmeni vaikkapa rohkeutena sanoa muille, etten ymm\u00e4rr\u00e4 t\u00e4t\u00e4 asiaa. Yhdess\u00e4 tuotettu osaaminen ei ollut sidottuna tiettyyn rooliin tai organisaatioon. Ennemminkin se perustui yhteiseen omistajuuteen, joka jatkuu ja jakautuu meid\u00e4n toimijoiden hiljaisena tietona my\u00f6s hankkeen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Web3-teemaista hankeraporttia lukiessa ajatukset kohdistuvat helposti teknologioihin, ty\u00f6kaluihin tai sovelluksiin. On tietenkin luonnollista kysy\u00e4, mit\u00e4 opittiin teknologisista k\u00e4sitteist\u00e4, kuten lohkoketjut, NFTt, DAOt tai \u00e4lysopimukset. LUME-hankkeen edetess\u00e4 k\u00e4vi mielest\u00e4ni kuitenkin yh\u00e4 selvemm\u00e4ksi, ett\u00e4 kaikkein keskeisin oppiminen ei liity tiettyyn tekniseen ratkaisuun.<\/p>\n\n\n\n
Monet hankkeen aikana syntyneet oppimisen muutokset olivat luonteeltaan hienovaraisia. Hankkeen aikana havaittiin uutta innostusta kysy\u00e4 ja kokeilla, erilaisia tapoja suhtautua teknologiseen muutokseen ja koko ajan muuttuvaan toimintaymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n tai tapoja hahmottaa luovien alojen kaupallistamisen mahdollisuuksia. Hankkeen alkuvaiheessa web3 n\u00e4ytt\u00e4ytyi ainakin itselleni ennen kaikkea uutena ilmi\u00f6n\u00e4, jota minun opettajana tulisi selitt\u00e4\u00e4, avata ja tehd\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi. V\u00e4hitellen t\u00e4m\u00e4 asetelma alkoi k\u00e4\u00e4nty\u00e4. Web3 ei ollutkaan ensisijaisesti opetettava kokonaisuus. Se muuttui enemm\u00e4nkin katalysaattoriksi, joka pakotti suodattamaan n\u00e4k\u00f6kulmia uudella tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Web3 tuo n\u00e4kyviin monia eri kysymyksi\u00e4 esimerkiksi omistajuudesta, arvonmuodostuksesta ja ansaintatavoista (Perboli ym., 2026). N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t toki ole mit\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin uusia asioita, jotka liittyisiv\u00e4t vain web3-maailmaan, mutta ne tuovat konkretiaa varsin abstraktiin k\u00e4sitteeseen. Teknologian sijaan oppimisen ytimeen nousevatkin k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4l\u00e4ht\u00f6isyys, arvot ja valinnat. Samalla web3 menett\u00e4\u00e4 osan jollain tapaa luodusta teknisest\u00e4 mystisyydest\u00e4, mik\u00e4 toisaalta tekee siit\u00e4 helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 opeista liittyy opettajuuteen. Kun k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n nousevia, nopeasti kehittyvi\u00e4 uusia teknologioita, niiden t\u00e4ydellinen hallinta ei ole miss\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin realistista ainakaan, jos et ole opettajana teknologia-alalla. Silti v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 koit opettajana olevasi ep\u00e4mukavuusalueella: miten voit opettaa asiaa, joka on sinullekin t\u00e4ysin uutta. Ep\u00e4mukavuusalue ei osoittautunut kuitenkaan ongelmaksi. P\u00e4invastoin se ehk\u00e4p\u00e4 avasi tilaa yhteiselle oppimiselle, kriittiselle keskustelulle ja keskener\u00e4isyyden hyv\u00e4ksymiselle. T\u00e4m\u00e4 ajattelumalli ei todellakaan rajoitu Web3-teemoihin, vaan on siirrett\u00e4viss\u00e4 tuleviinkin teknologisiin murroksiin. Niiden kanssa me opettajat ja kouluttajat luovilla aloilla joudumme jatkossakin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tekemisiin.<\/p>\n\n\n\n
Web3:een liittynyt hype on ollut voimakasta, mutta Gartnerin Hype Cycle-mallin mukaan hypen laantuminen on nouseville teknologioille tyypillinen ja odotettavissa oleva vaihe (Stephan, 2025). Hankkeen n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan ole mielest\u00e4ni ongelma, sill\u00e4 hype ja sen laantuminen voikin toimia porttina syvemp\u00e4\u00e4n oppimiseen. LUMEn piilossa oleva osaaminen on juuri t\u00e4t\u00e4 hype\u00e4 kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4omaa. Se n\u00e4kyy valmiutena kohdata uusia teknologioita kriittisesti mutta avoimesti, kykyn\u00e4 erottaa olennainen ep\u00e4olennaisesta ja rohkeutena j\u00e4tt\u00e4\u00e4 osa ratkaisuista k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Kaikkea ei tarvitse ottaa, eik\u00e4 kaikkeen tarvitse osallistua \u2013 my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 on osa asiantuntijuutta.<\/p>\n\n\n\n
Kaikkea osaamista ei voi tuotteistaa tai kirjata j\u00e4rjestelmiin, sill\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 osa asiantuntijuudesta perustuu sellaiseen hiljaiseen tietoon, jota ei voida t\u00e4ysin sanallistaa tai formalisoida (Hadjimichael ym. , 2024, s. 546\u2013547). Se ei tarkoita, etteik\u00f6 t\u00e4llaisella asiantuntijuudella olisi arvoa. Piilossa olevaa osaamista voi vaalia tunnistamalla sen, antamalla sille aikaa ja sallimalla sen kehittymisen osana arkea. T\u00e4m\u00e4 muutos ei ole helposti n\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 tai nopeasti mitattavissa, vaan sen vaikutukset ovat pitk\u00e4aikaisia. LUME ei p\u00e4\u00e4ty siihen, mit\u00e4 hankkeessa tuotettiin, vaan jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ajattelun muutoksena.<\/p>\n\n\n\n
Ackermann, F., Pyrko, I., & Hill, G. (2024). Mobilizing landscapes of practice to address grand challenges. Human Relations<\/em>, 77<\/em>(5), 593-621.<\/p>\n\n\n\n Hadjimichael, D., Ribeiro, R., & Tsoukas, H. (2024). How Does Embodiment Enable the Acquisition of Tacit Knowledge in Organizations? From Polanyi to Merleau-Ponty. Organization Studies<\/em>, 45<\/em>(4), 545\u2013570. https:\/\/doi.org\/10.1177\/01708406241228374<\/a><\/p>\n\n\n\n Lave, J., & Wenger, E. (1991). Situated learning: Legitimate peripheral participation<\/em>. Cambridge University Press.<\/p>\n\n\n\n Perboli, G., Merlo, F., & Vandoni, C. (2026). Decentralizing the future: Value creation in Web 3.0 and the Metaverse.<\/em> Horizon Europe. https:\/\/open-research-europe.ec.europa.eu\/articles\/5-226<\/a><\/p>\n\n\n\n